Haku

FINE-007837

Tulosta

Asianumero: FINE-007837 (2018)

Kategoria: Sijoitusvakuutusasia

Ratkaisu annettu: 06.11.2018

Sijoitussidonnainen henkivakuutus. Riskeistä ja kuluista annetut tiedot. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti. Hyvityksen määrä.

Tapahtumatiedot

Asiakas oli 17.10.2012 sijoittanut 25.000 euroa sijoitussidonnaiseen henkivakuutukseen, jonka myönsi henkivakuutusyhtiö A. Vakuutusyhtiötä edusti asiamiesyritys B Oy. Vakuutukseen liitettyihin sijoituskohteisiin tehtiin muutoksia B Oy:n edustaja X:n kanssa olleissa tapaamisissa vuosina 2014 ja 2015.

Vakuutusehtojen mukaan kyseessä on kertamaksullinen, elinikäinen, sijoitussidonnainen henkivakuutus, joka sisältää henkivakuutusturvan vakuutuksenottajan kuoleman varalta. Asiakas sijoittaa vakuutukseen vähintään 25.000 euroa ja määrittelee, mihin sijoituskohteisiin varat sijoitetaan. Vakuutusyhtiö hankkii näillä varoilla asiakkaan määrittelemät kohteet omistukseensa, jos kohteet ovat olleet vakuutusyhtiölle hyväksyttäviä. Asiakas siis omistaa vakuutuksen, jonka arvo on kytketty hänen valitsemiinsa sijoituskohteisiin, jotka vakuutusyhtiö hankkii ja omistaa.

Keväällä 2017 asiakas reklamoi A:lle ja B:lle, kun hänen vakuutussijoituksensa arvo oli alentunut noin 7.000 euroon. Asiakas katsoi X:n antaneen hänelle väärää ja puutteellista tietoa vakuutuksen kuluista sekä vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden riskeistä ja muista ominaisuuksista. Asiakas teki myös valituksen FINEn Sijoituslautakunnalle. Kirjelmöinnin lopputuloksena vakuutusyhtiö tarjosi asiakkaalle 13.346 euron hyvitystä vakuutuksen runsaan 7.000 euron suuruisen takaisinostoarvon lisäksi. Asiakas hylkäsi tarjouksen.

Asiakkaan vaatimus perusteineen

Asiakas vaatii 17.500 euron hyvitystä, joka yhdessä noin 7.000 euron takaisinostoarvon kanssa merkitsisi sitä, että asiakas saisi vakuutukseen sijoittamansa 25.000 euron pääoman takaisin. Asiakas on käsittelyn pitkityttyä lisäksi vaatinut saamatta jääneen tuoton korvaamista. Jos hänelle olisi vuonna 2012 annettu vakuutuksesta asianmukaiset tiedot, hän ei olisi sijoittanut vakuutukseen vaan kotimaisiin pörssiosakkeisiin. Vuodesta 2012 vuoteen 2018 tultaessa pörssi-indeksien arvo on noussut noin 100 %. Asiakkaalta ovat tuolta ajalta jääneet saamatta myös osinkotuotot.

Laajassa kirjelmöinnissään asiakas on vedonnut erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • vakuutuksen hoitokulut ovat olleet erittäin korkeita, jopa kohtuuttomia, koska ne on laskettu prosenttiosuutena vakuutusmaksun määrästä myös silloin, kun sijoituksen arvo on alentunut. Asiakkaan tapauksessa 6.000–7.000 euron tasolle alentuneesta sijoituksesta on veloitettu edelleen noin 700 euron hoito-/hallinnointikulut vuodessa, vaikka sijoituskohteitakaan ei vaihdettu. Koko sopimusaikana kuluja lienee peritty 4.500–5.000 euroa.
  • vakuutuksesta neuvoteltaessa X oli maininnut, että alkuvaiheessa sijoituksen pääomasta otetaan tietyt prosentit päältä, mutta sen jälkeen kaikki hoito-, vaihto- ym. veloitukset olisivat hyvin kohtuullisia. X ei ollut maininnut sopimuksen peruuttamisoikeudesta. Sopimuksen tekemisen jälkeen B Oy oli toimittanut asiakkaalle vakuutuskirjan, joka ei kuitenkaan sisältänyt sitä sivua, jossa oli eritelty vakuutuksen kulut ja ennenaikaiseen takaisinostoon liittyvät korkeat veloitukset. Asiakas ei ymmärtänyt eikä voinut käyttää 30 päivän peruutusoikeuttaan, koska hän ei ollut saanut asianmukaista tietoa sopimuksen sisällöstä.
  • sopimussuhteen aikanakaan X ei ollut antanut asianmukaisia tietoja sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä ja kuluista suullisesti eikä kirjallisesti, vaan hän oli aina vain kiinnittänyt huomion korkeisiin tuottomahdollisuuksiin. Asiakas tavallaan väsytettiin jatkuvalla kehumisella tekemään kyseisiä sijoituksia. Häneltä oli otettu allekirjoituksia lukuisiin lomakkeisiin, mutta X oli vähätellyt niiden merkitystä todeten niiden olevan työn järjestämiseen liittyviä muodollisuuksia. Vaikka lomakkeissa väitetäänkin asiakkaan saaneen kaiken tiedon hänelle tarjotuista sijoituskohteista, näin ei tosiasiassa ollut. Hän ei esimerkiksi tiennyt, että obligaation vaihtaminen toiseen obligaatioon vuonna 2014 merkitsi pääomaturvaominaisuudesta luopumista.
  • asiakas on keskimääräinen riskinottaja, mutta hänelle oli tosiasiassa suositeltu korkeariskisiä, monimutkaisia tuotteita, joista on aiheutunut tuhansien eurojen suuruisia sijoitustappioita. Myöhemmin asiakkaalle ilmeni, että X oli vuonna 2015 päivityslomakkeelle merkinnyt asiakkaan riskinottohalukkuuden korkeaksi kertomatta tästä asiakkaalle. Sijoituskohteiden suosittamista ei ollut ohjannut asiakkaan etu vaan X:n palkkiokertymä.
  • asiakkaalla on vuosikymmenien mittainen sijoituskokemus osakkeista ja sijoitusrahastoista, osittain myös sijoitusvakuutukseen liitettyinä. Asiakas ei kuitenkaan ollut perehtynyt sijoitusvakuutusten yksityiskohtiin eikä entuudestaan tuntenut erilaisia strukturoituja tuotteita, joita X hänelle tarjosi.

 

Asiakas on myös esittänyt palveluntarjoajien toimintaa koskevia valvonnallisia näkökohtia ja katsonut, että vakuutusyhtiö ei ole perustellut sovintoehdotustaan mitenkään eikä ole ollut valmis neuvottelemaan hyvitysmäärästä.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö A katsoo edelleen, että 13.346 euron hyvityksen maksaminen johtaisi asianmukaiseen lopputulokseen. Tämän hyvityksen lisäksi asiakkaalla on oikeus vakuutuksen takaisinostoarvoon.

Elokuussa 2018 vakuutuksen takaisinostoarvo oli 7.114 euroa, eli vakuutussijoitus oli tuolloin 17.886 euroa tappiolla. Hyvityksen määrä 13.346 euroa perustuu sijoitustappioihin 11.746 euroa ja muiden kulujen osuuteen, joka on 1.600 euroa.

Vakuutusyhtiö perustelee kantaansa seuraavasti:

  • tarvekartoituksen perusteella asiakas oli ollut B Oy:n asiakkaana jo vuodesta 1998 alkaen. Hänellä oli aiempaa sijoituskokemusta osakkeista ja rahasto-osuuksista. Lisäksi hänellä oli toisesta vakuutusyhtiöstä otettu aiempi sijoitusvakuutus, joka oli ollut vuosia tappiollinen. Lokakuussa 2012 asiakas luopui tästä aiemmasta vakuutuksesta ottaakseen sen tilalle nyt kyseessä olevan sijoitusvakuutuksen, jonka sijoituskohdevalikoima on hyvin laaja.
  • asiakkaan riskiprofiili oli aluksi keskitasoa, mutta joulukuussa 2015 se päivitettiin korkeaksi.
  • asiakas oli antanut B Oy:lle tarvittavat tiedot vakuutustarpeen arvioimiseksi ja sijoituskohteiden valitsemiseksi. Asiakas oli tehnyt kohdevalinnat yhdessä X:n kanssa.
  • B Oy on toimittanut asiakkaalle tuotetiedotteen, vakuutuskirjan ja vakuutusehdot, jotka sisälsivät tiedon kaikista vakuutuksen kuluista. Lisäksi asiakkaan kotiosoitteeseen oli vuosittain lähetetty vakuutuksen arvolaskelma.
  • asiakas oli aktiivisesti seurannut sijoituksensa kehitystä vakuutusyhtiön verkkopalvelussa 27.1.2014 alkaen. Verkkopalvelussa näkyvät muun muassa vakuutuksen kulut.
  • asiakas oli allekirjoittanut vakuutuksen hakemuslomakkeen, soveltuvuuslausunnon, merkintälomakkeita ja ostositoumuksia, joissa hän on vahvistanut ymmärtäneensä ja hyväksyneensä sijoituksiin liittyvät riskit. Hyväksymislausunnon mukaan asiakas oli ymmärtänyt sen, että sijoituksista voi koitua tappiota tai ne voi menettää kokonaan.


Hyvityksen määrää laskiessaan vakuutusyhtiö toteaa arvioineensa tapausta siten kuin asiakas olisi ollut matalariskinen sijoittaja, koska asiakkaan sijoitusneuvojana oli ollut X. Asiakkaan vakuutuksessa oli ollut keskimäärin 1,9 kauppaa vuodessa, mitä on pidettävä vähäisenä kaupankäyntinä. Strukturoitujen tuotteiden osuus oli 63 % vakuutuksen kokonaiskaupankäynnistä. Asiakas oli ollut B Oy:n asiakkaana noin 15 vuotta ennen henkivakuutuksen ottamista A:sta. Vakuutusta ottaessaan hän oli 61-vuotias, ja vakuutus oli ollut voimassa 5 vuotta; tuotteella on keskipitkän tai pitkän aikavälin sijoitushorisontti. Kaikki asiakirjat ovat kunnossa mukaan lukien asiakkaan allekirjoittamat kaupankäyntilomakkeet ja hyväksymislausunto, ja hänelle oli lähetetty vuosittainen arvoraportti vuodesta 2012 alkaen.

Selvitykset

Tarvekartoitus- ja päivityslomakkeet

Lautakunnalle toimitetun tarvekartoituslomakkeen mukaan asiakkaan netto-omaisuus lokakuussa 2012 oli yli 500.000 euroa, josta vajaa 200.000 euroa oli sijoitettuna osakkeisiin, sijoitusrahastoihin, tileille ja aiempaan sijoitusvakuutukseen (24.000 euroa). Asiakas tavoitteli ”reaali +” -tasois­ta tuottoa keskimääräisellä riskitasolla ja vähintään 5 vuoden sijoitusajalla. Asiakas tavoitteli lisäksi vero- ja vakuutusetuja ja halusi turvata sijoitettavilla varoilla omaa ja jälkipolviensa elämää.

Tarvekartoituslomakkeelta ilmenee lisäksi, että asiakkaan aiempi sijoitusvakuutus oli ollut miltei koko 14 vuoden sijoitusajan miinuksella; varat nostettiin vanhasta vakuutuksesta ja sijoitettiin nyt kyseessä olevaan vakuutukseen. Lomakkeen mukaan aiempi sijoitusvakuutus oli ollut pettymys, mutta asiakas oli halunnut säilyttää vero- ja vakuutusedut, ja uudessa sijoitusvakuutuksessa oli parempi tuotevalikoima.

Sopimusta tehtäessä vakuutusmaksusta sijoitettiin 14.980 euroa pääomaturvattuun obligaatioon, 3.000 euroa korkeariskiseen sertifikaattiin ja 6.000 euroa keskiriskiseen yhdistelmärahastoon. Asiakas oli tällöin ja myöhempien kohdevaihtojen yhteydessä allekirjoittanut merkintä- ja muita lomakkeita, joissa hän oli vakuuttanut ymmärtäneensä ja hyväksyneensä kaikki sijoituksiin liittyvät riskit ja olevansa tietoinen siitä, että hän voi menettää kaikki korkeariskiseen sertifikaattiin sijoittamansa varat.

Marraskuussa 2014 pääomaturvattu obligaatio lunastettiin arvoon 13.744 euroa, ja 14.000 euroa sijoitettiin strukturoituun tuotteeseen, joka tarjosi 8 % vuotuisen tuotto-odotuksen ja jonka kohde-etuutena oli neljä osaketta. Se erääntyi myöhemmin alle 6.000 euron arvoon. Asiakastietolomakkeelle tuottotavoitteeksi oli merkitty ”yli inf.”. Riskitason muuttamisesta ei ole merkintää.

Joulukuussa 2015 päivityslomakkeelle sijoitustavoitteeksi oli kirjattu ”tuottoa, mitä enemmän sen parempi, joten [sijoitusvakuutuksessa] korkeariskiosuus suuri”. Asiakas sijoitti 5.100 euroa korkeariskiseen sertifikaattiin. Huhtikuussa 2017 laaditulle päivityslomakkeelle on kirjattu muun muassa, että asiakkaalla on pitkä sijoituskokemus, hän tavoittelee 5-10 % vuotuista tuottoa ja että hän on pettynyt A:n ja B:n toimintaan.

Vakuutusehdot ja kuluja koskevat tiedot

Vakuutusehdoista ja 26.10.2012 päivätyn vakuutuskirjan sivulta 4 ilmenee, että tähän henkivakuutukseen liittyy ensimmäisen viiden vuoden ajalta vuotuinen 1,85 %:n hoitopalkkio, joka kuudennesta vuodesta alkaen alenee 0,5 %:iin. Lisäksi peritään vaihtelevansuuruinen neljännesvuosittainen hallinnointipalkkio, palvelupalkkio sekä välitysmaksuja ja kaupankäynnistä johtuvia ulkoisia kustannuksia. Ensimmäisen viiden vuoden ajalta hoitopalkkion prosentuaalinen osuus on laskettu aina vähintään vakuutusmaksujen määrästä, vaikka sijoituskohteiden arvo olisi alentunut.

Ennenaikaisesta takaisinostosta perittävä maksu on 9,00 % vakuutusmaksusta ensimmäisten kuuden kuukauden aikana ja laskee sen jälkeen 0,90 %-yksikköä joka kuudes kuukausi aina nollaan asti, ja pysyy siinä vuodesta kuusi eteenpäin.

Lautakunnalle toimitetussa vakuutuksen tuote-esitteessä ei ole selvitystä vakuutuksesta perittävistä kuluista. Toimitetussa vakuutuksen tuotetiedotteessa (helmikuu 2012) on sivulla 2 todettu hallinnointipalkkion osalta seuraavaa: ”Vakuutusmaksun sijoittamista seuraavien ensimmäisten 5 vuoden osalta vuotuinen hoitopalkkio on 1,85 prosenttia rahaston arvosta kyseisen vakuutusmaksun osalta, tai vakuutusmaksusta, jos suurempi. Tämän jälkeen vuotuinen hoitopalkkio laskee 0,5 prosenttiin rahaston arvosta.”

Asiakkaan saamista vakuutuksen vuositiedotteista 2013–2017 ilmenee, että vakuutuksen vuotuinen nettotuotto oli vakuutuskulujen, sijoituskohteiden merkinnästä ja vaihdoista perittävien kulujen sekä sijoituskohteiden arvonvaihtelun vuoksi alusta pitäen negatiivinen. Vuoden 2013 lopussa vakuutuksen vuotuinen nettotuotto aloituspäivästä lähtien laskettuna oli -16,24 %, vuonna 2014 -14,05 %, vuonna 2015 -24,16 %, vuonna 2016 -27,01 % ja vuonna 2017 -21,32 %. Vakuutuskulujen osuudeksi on eri vuosina merkitty noin 4-10 % vakuutuksen arvosta; vakuutuskulut eivät sisällä vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden välitys- ja merkintäpalkkioita.

Tiedotteista ilmenee lisäksi, että vakuutusmaksuja oli vuonna 2012 maksettu kaikkiaan 25.000 euroa, ja vakuutuksen arvo vuoden 2013 lopussa oli 20.278,67 euroa. Vuoden 2014 lopussa arvo oli 17.986,67 euroa, vuonna 2015 10.371,75 euroa, vuonna 2016 6.701,96 euroa ja vuonna 2017 7.224,24 euroa. Loppuvuonna 2017 vakuutuksessa oli jäljellä vähäinen määrä käteistä, 4.983,99 euron arvoinen yhdistelmärahastosijoitus ja vuonna 2015 tehty sertifikaattisijoitus, jonka arvoksi oli merkitty 2.220,00 euroa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vastuu asiamiehen toiminnasta

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Sijoituslautakunnan tehtävänä on antaa sijoitusvakuutuksia koskevissa asioissa ratkaisusuosituksia asiakkaan ja vakuutuksen­antajan välisiin riitoihin.

Lautakunta toteaa, että B Oy on toiminut henkivakuutusyhtiö A:n asiamiehenä. Vakuutusedustuksesta annetun lain (15.7.2005/570) 1 luvun 3 ja 4 §:n mukaan B Oy on tässä roolissaan toiminut vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla, ja vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n määräykset selonotosta ja tiedonantovelvollisuudesta koskevat myös B Oy:n asiakkaalle antamia suosituksia ja tietoja.

Näiden syiden vuoksi Sijoituslautakunta käsittelee tätä asiaa asiakkaan ja vakuutusyhtiö A:n välisenä, asiakkaan ottamaa sijoitussidonnaista henkivakuutusta koskevana riita-asiana, jossa vastuu B Oy:n toiminnasta on A:lla.

Käsittelyn rajaukset ja ratkaistava kysymys

Asiakkaan esittämät palveluntarjoajien sisäiseen valvontaan, henkilöstön asiantuntemukseen ja muihin vastaaviin toimiluvan ja viranomaisvalvonnan kannalta merkityksellisiin seikkoihin liittyvät yleiset kysymykset jäävät FINEn toimialueen ulkopuolelle. Lautakunta ei ota niihin käsittelyssään kantaa. Lautakunta ei myöskään voi antaa osapuolille määräyksiä yksittäisten sopimussuhteiden järjestämisestä tai muistakaan seikoista.

Osapuolet ovat tapauksen käsittelyn aikana päätyneet yksimielisyyteen siitä, että hyvityksen maksaminen asiakkaalle on perusteltua. Jäljellä oleva erimielisyys koskee hyvityksen määrää. Tämän vuoksi lautakunnan ei ole tarpeen käsitellä palveluntarjoaja B:n menettelyä ja hyvitysvelvollisuuden perusteita muuten kuin hyvityksen määrän arvioimiseksi merkityksellisiltä osiltaan.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta. […]

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Asiaan sovellettavan sääntelyn ja ratkaisukäytännön esittelyn osalta lautakunta viittaa vastaavanlaista tilannetta koskeviin ratkaisusuosituksiinsa asianumeroilla FINE-004540 ja FINE-007425.

Tiivistetysti kyse on siitä, että palveluntarjoajan on ennen vakuutuksen tekemistä tullut antaa vakuutuksen hakijalle selkeät tiedot muun muassa vakuutukseen ja siihen liitettäviin sijoituskohteisiin liittyvistä kuluista, riskeistä ja muista ominaisuuksista. Riitatilanteessa vakuutusyhtiön tulee voida osoittaa, että se oli antanut nämä tiedot. Jos tätä ei voida osoittaa, vakuutussopimus ei ole voimassa vakioehtojensa mukaisena vaan sen sisältöisenä, mitä asiakkaan oli perusteltua käsittää. Palveluntarjoajan on tullut antaa vastaavat tiedot myös sopimusaikana sijoitusmuutoksia tehtäessä. Palveluntarjoajalla on lisäksi vastuu siitä, että sen asiakkaalle antamat tuotesuositukset ovat olleet perusteltuja ottaen huomioon asiakkaan sijoituskokemus, varallisuus, sijoittamisen tavoitteet, riskinottohalukkuus ja muut vastaavat sijoitusneuvonnankin kannalta merkitykselliset seikat.

Viitetapauksissa todetun mukaisesti lautakunta ottaa myös nyt käsillä olevaa tapausta ja asiakkaan kertomusta arvioidessaan huomioon sen, että FINEn neuvontaan ja lautakunnalle on keväästä 2017 alkaen saapunut lukuisia yhteydenottoja, joissa nimeltä mainiten kuvataan B Oy:n edustajien toimintaa asiakkaan kertomusta vastaavalla tavalla. Näiden syiden vuoksi lautakunta pitää asiakkaan kuvausta tapahtumien kulusta ja X:n epäasiallisesta menettelystä riskeistä ja kuluista kertomisen osalta uskottavana. Tästä seuraa se, että sijoituskohteiden valinnan ja vaihtojen yhteydessä täytetyillä lomakkeilla annetut asiakkaan ilmoitukset tuotteisiin liittyvien riskien ja muiden ominaisuuksien täydellisestä ymmärtämisestä ja hyväksymisestä jäävät lautakunnan arvioinnissa vaille itsenäistä merkitystä.

Asiakkaan vaatimuksen arviointi

Asiakas on vaatinut paitsi sijoituksen arvonalentumisen hyvittämistä myös saamatta jääneen tuoton korvaamista. Hän on tältä osin erityisesti vedonnut siihen, että hän oli sopimuksentekovaiheessa saanut puutteellista tietoa vakuutuksen hoitopalkkion laskentatavasta ja takaisinostokulujen määrästä.

Edellä kuvattujen X:n epäasialliseen menettelyyn liittyvien syiden vuoksi lautakunnalle jää epäselväksi, mitä kaikkea aineistoa ja tietoja asiakas oli saanut ennen päätöstään ottaa vakuutus tai heti vakuutuksen tekemisen jälkeen. Lautakunta toteaa kuitenkin, että tarvekartoituslomakkeen mukaan asiakas oli aiemmasta huonosta vakuutussijoituskokemuksestaan huolimatta ollut vuonna 2012 nimenomaisesti kiinnostunut uudesta vakuutustuotteesta siihen liittyvien veroetujen ja perintösuunnittelun vuoksi. Hän oli tehnyt sijoitusvakuutussopimuksen, vaikka X asiakkaan ilmoituksen mukaan oli maininnut hänelle vakuutuksen pääomaa vähentävien kulujen olevan alkuvaiheessa suuremmat. Päätös sijoittaa vakuutukseen sopii yhteen asiakkaan varsin pitkän sijoitushorisontin kanssa, sillä kartoituslomakkeen mukaan asiakas halusi sijoittaa vähintään viiden vuoden ajaksi, ja hän tavoitteli myös varallisuuden siirtämistä jälkipolville. Viiden vuoden jälkeen vakuutuksen hoitokulujen määrä laski ehtojen mukaan olennaisesti alemmaksi, eikä takaisinostoon liittyviä veloituksia enää ollut.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että sijoitusvakuutus tuotteena oli sinänsä vastannut asiakkaalle kirjattua sijoituskokemusta ja -tavoitteita. Lisäksi lautakunta katsoo, että asiakkaan erityisesti mainitsemien palkkioiden ja kulujen osalta tässä asiassa on kysymys vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisella tavalla sen arvioimisesta, mitä asiakkaan oli perusteltua ymmärtää vakuutuksesta saamiensa tietojen perusteella, ja mitä vakuutusyhtiö siten on velvollinen suorittamaan asiakkaalle vakuutussopimuksen perusteella. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että asiakkaalle olisi kerrottu vakuutuksen tuottavan osakemarkkinoiden kehitystä vastaavalla tavalla. Tämän vuoksi vaatimus osakemarkkinoita vastaavan saamatta jääneen tuoton korvaamisesta ei ole perusteltu. Asiassa tulee arvioida vakuutukseen sijoitetun varallisuuden alentumisen hyvittämistä.

Hyvityksen määrän osalta lautakunta toteaa, että asiakkaan riskinottohalukkuus oli sopimuksen alkuvuosina riidatta keskitasoa. Asiakas oli tietoinen siitä, että alkuvaiheessa tehdyistä sijoituksista vain obligaatio tarjosi pääomaturvaa. Pitkäaikaisen osake- ja rahastosijoituskokemuksensa sekä aiemman vakuutussijoituskokemuksensa perusteella hänen tuli olla tietoinen siitä, että pääomaturvan puuttuessa sijoituskohteiden arvo voi vaihdella ja että sijoitustappiotkin ovat mahdollisia. Asiakkaan sijoituskohteissa sopimusaikana tehdyt riskitasoa korottaneet muutokset eivät lautakunnan näkemyksen mukaan enää vastanneet keskimääräistä riskinottohalukkuutta. Lautakunta katsoo kuitenkin, että tietämyksensä ja kokemuksensa perusteella asiakkaan tuli ymmärtää pääoman menettämisen olevan mahdollista myös keskiriskisessä vakuutussijoittamisessa kun kyse ei ole pääomaturvatuista sijoituskohteista. Tämän vuoksi sijoitustappio kuuluu osittain asiakkaan vastattavaksi.

Vakuutuksen hoitokulujen osalta lautakunta viittaa aiempiin ratkaisuihinsa FINE-004540 ja FINE-007425. Lautakunta katsoo, että hoitopalkkion prosentuaalisen osuuden laskeminen aina vähintään vakuutusmaksun määrästä on keskiriskisenkin sijoittajan kohdalla vakuutussopimuslain 5 §:n mukainen vakuutusturvan olennainen rajoitus. Tämä johtuu siitä, että kyseisen ehdon vuoksi sijoituksen arvon alentuessa siihen kohdistuva vakuutuksen kulurasitus suhteellisesti kasvaa, mikä voi johtaa sijoituksen kehitystä heikentävään negatiiviseen kierteeseen. Vakuutuksen hakijan huomiota oli tullut kiinnittää kyseiseen ehtoon jo ennen sopimuksen tekemistä, minkä vuoksi vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen toimittaminen sopimuksen tekemisen jälkeen ei riitä täyttämään vakuutussopimuslain 5 §:n vaatimusta tiedon antamisesta.

Asiakas on kirjelmöinnissään kertonut olleensa tietoinen siitä, että kulut olivat alkuvaiheessa korkeampia ja että ne vähensivät vakuutukseen sijoitettua pääomaa. Edellä todettujen X:n menettelyyn liittyvien syiden vuoksi asiassa jää epäselväksi, mitä tietoja asiakas tarkalleen oli saanut vakuutuksen hoitokuluista ja niiden laskentatavasta. Erityisesti lautakunta ei ole voinut todeta, että asiakas olisi saanut vuoden 2012 tuotetiedotteen, jossa hoitokulun laskenta­tavasta on maininta.

Lautakunta katsoo näin ollen, että asiakas oli sinänsä tietoinen kulujen pääomaa vähentävästä vaikutuksesta ja niiden painottumisesta vakuutuksen alkuvaiheeseen, mutta ehto hoitokulun osuuden laskemisesta aina vähintään vakuutusmaksun määrästä ei ole tullut asiakkaan ja A:n välisen sopimuksen osaksi. Vakuutusyhtiöllä ei siten ole ollut oikeutta periä vakuutuksen hoitokuluja täyteen määräänsä asti ensimmäisen viiden vuoden ajalta.

Vakuutusyhtiö on viitannut myös erinäisiin muihin hyvityksen määrittämisessä hyödyntämiinsä tekijöihin, mutta yhtiö ei ole selostanut vastineessaan sitä, mikä merkitys näille tekijöille tulisi antaa ja miksi. Tämän vuoksi lautakunta ei ota kantaa asiakassuhteen pituuteen, strukturoitujen tuotteiden osuuteen tai muihin yhtiön mainitsemiin seikkoihin.

Yhteenvetona

Yllä todetun perusteella lautakunta päätyy siihen, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus periä vakuutusehtojen mukaiset vakuutuksen hoitokulut vain osittain, mutta toisaalta sijoitusriskin toteutuminen kuuluu osittain asiakkaan vastattavaksi.

Vakuutusyhtiön arvioiman hyvityksen (13.346 euroa) maksaminen yhdistettynä vakuutuksen takaisinostoarvoon syksyllä 2018 johtaisi siihen, että asiakkaalle koituisi vakuutussijoituksesta noin 18 %:n tappio. Edellä esitettyjen syiden vuoksi lautakunta katsoo, että asiakkaan oli tullut ennen sopimuksen tekoa mieltää, että keskimääräiseen riskinottoon liittyvän tappioriskin ja vakuutus­sopimuksen alkuvaiheen korkeamman kulutason vuoksi hänen vakuutussijoituksensa arvo saattaa alentua.

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön arvioiman hyvityksen maksaminen johtaa tässä tapauksessa asianmukaiseen lopputulokseen. Vakuutuksen
takaisinostosta tai vakuutuksenvälittäjän vaihdosta sopiminen jää osapuolten välille.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle arvionsa mukaisen 13.346 euron hyvityksen.

Sijoituslautakunnan ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen. Puheenjohtaja
Norroksen eriävä mielipide on ohessa.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Kajala
Sario
Tapanila
Turtiainen

LIITE Sijoituslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-007837

Puheenjohtaja Norroksen eriävä mielipide

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä tapauksesta muilta osin paitsi sen suhteen, minkälaisen käsityksen asiakkaan voidaan katsoa vakuutuksesta perustellusti saaneen, ja erityisesti kuinka suureen sijoitustappioon hänen on tullut varautua ja minkälaisilla edellytyksillä. Enemmistön päätelmä siitä, että asiakkaan on tullut mieltää noin 18 % arvonlasku mahdolliseksi viiden vuoden sijoitusaikajänteellä, on sinänsä perusteltu – mutta vain sillä oletuksella, että viiden vuoden aikajänteelle sattuu laskusuhdanne tai muu koko markkinoita koetteleva tapahtuma. Tapauksessa käsillä ollut viiden vuoden ajanjakso 2012–2017 on kuitenkin ollut globaalin talouskasvun aikaa, jonka aikana varsinkin osakesijoitusten tuotot ovat olleet erinomaisella tasolla. Asiakas ei ole voinut vakuutuksesta saamiensa tietojen perusteella varautua siihen, että hänen solmimansa, keskiriskiseksi tarkoitetun sijoitusvakuutussopimuksen tuotto jää jopa sijoitustoiminnalle näin suotuisana ajanjaksona lähes 20 % tappiolliseksi. Katson, että vakuutusyhtiön tulee hyvittää asiakkaalle tämän kärsimä sijoitustappio kokonaisuudessaan.

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia