Tapahtumatiedot

A oli sopinut vuonna 2011 vakuutusyhtiön kanssa yksityistapaturmavakuutuksesta, joka sisältää korvausetuudet pysyvän haitan ja kuoleman varalta. Vakuutuksesta maksettavaan korvaussummaan vaikuttaa se, onko kysymyksessä ollut auto-onnettomuus vai muu tapaturma.

B (s. 1949) jäi peruuttavan henkilöauton ja peräkärryn väliin ollessaan toisen henkilön kanssa liittämässä peräkärryä autoon. Vahinkoilmoituksen mukaan B oli antamassa auton kuljettajalle ohjeita. B:lle tuli rintakehän vammoja, joiden seurauksena hän myöhemmin kuoli.

Vakuutusyhtiön kuolemantapauskorvausta koskevan päätöksen mukaan B:n ikäluokassa auto-onnettomuuden aiheuttaman kuolemantapauksen johdosta voidaan suorittaa 40 000 euron korvaus. Muun tapaturmaisen kuoleman perusteella voidaan suorittaa 10 000 euron korvaus. Yhtiö viittasi päätöksessä vakuutusehtoon, jonka mukaan auto-onnettomuudella tarkoitetaan tapaturmaa, joka sattuu vakuutetulle muun moottoriajoneuvon kuin julkisen kulkuneuvon, kuorma- tai yhdistelmäajoneuvon, työkoneen, moottoripyörän, mopedin tai moottorikelkan kuljettajana tai matkustajana. Päätöksen mukaan B ei ollut tapaturman sattuessa auton kuljettajana tai matkustajana. Vakuutusyhtiö maksoi edunsaajille yhteensä 10 000 euron korvauksen.

Asiakkaan valitus

A ja muut edunsaajat ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätökseen. Valituksen mukaan kysymyksessä on ollut liikennevahinko. Liikennevahinkolautakunnan ratkaisukäytännön mukaan ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseksi katsotaan vakiintuneesti myös kuljettajan ja matkustajan ajoneuvoon nouseminen ja sieltä poistuminen samoin kuin ajoneuvon lastaaminen ja purkaminen. Liikenteeseen käyttämisen riskit voivat toteutua myös silloin, kun ajoneuvo on liikkumattomana tai sillä lähdetään liikkeelle, jos aiottu toimenpide liittyy välittömästi ajoneuvon liikenteeseen saamiseen. B on ollut onnettomuudessa liikevahinkolautakunnan ratkaisukäytännön mukaisesti matkustajana. Yksittäiseen vakuutussopimukseen ei tule soveltaa rajoitetumpaa määritelmää matkustajasta.

Valituksen mukaan A on ottanut vakuutuksen itselleen ja B:lle lisäturvaksi auto-onnettomuuksien varalta. Vakuutusehdoissa auto-onnettomuuden määritelmä sisältyy otsikon ”Vakuutuskorvauksen suuruus” alle. Auto-onnettomuuksia koskeva määritelmä on rajoitusehto, joka poikkeaa liikennevakuutuslain määritelmästä. Määritelmä on yllättävä ja ankara sopimusehto ja sitä on pidettävä sitomattomana. A ei ole voinut ymmärtää vakuutusta otettaessa, että auto-onnettomuudessa maksetaan korvausta vain varsin rajoitetuissa tapauksissa. Tuote-esitteessä on kerrottu auto-onnettomuuksia koskevasta korvauksesta, mutta auto-onnettomuuden määritelmään ei ole kiinnitetty huomiota. Tapahtuma, jossa vakuutettu menehtyy ajoneuvon alle, tulee katsoa auto-onnettomuudeksi. Auto-onnettomuuksia koskeva korvaus ei ole lisäetuus, vaan kysymyksessä on vapaaehtoinen vakuutus.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää edunsaajien vaatimuksen. Vakuutettu ei ole menehtynyt vakuutusehtojen mukaisessa auto-onnettomuudessa. Auto-onnettomuuden määritelmää koskeva ehto ei ole yllättävä ja ankara sopimusehto. Vakuutuksen luonne on täsmennetty vakuutusesitteessä, jossa vakuutukseen viitataan termeillä tapaturmavakuutus ja lisävakuutus. Vakuutus ei ole liikennevakuutus, eikä liikennevakuutuslain järjestelmää sovelleta tapaukseen. Ehdon ankaruutta ei voida arvioida liikennevahingon määritelmän perusteella. Ehdon ankaruutta tulee arvioida sen kannalta, että kysymyksessä on lisävakuutus, jonka rinnalla vakuutetulla on oikeus saada korvausta myös muista vakuutuksista. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että vahinkoilmoituksesta ei ilmene, että B olisi [vahinkotilanteessa] ollut välittömästi nousemassa autoon. Sen sijaan hän oli näyttämässä ajo-ohjeita auton kuljettajalle. Ajo-ohjeiden näyttämisessä ei ole kysymys toiminnasta, joka voitaisiin tulkita matkustajana olemiseksi edes liikennevakuutuslain järjestelmässä.

Yhtiön mukaan vakuutusehtojen tapaturman määritelmä vastaa muita markkinoilla olevia tuotteita. Auto-onnettomuuksia koskeva korkeampi korvaus on lisäetu, joka ei vaikuta tapaturman määritelmään vaan määrittelee sen, minkälaisissa poikkeusolosuhteissa voidaan maksaa vakiokorvausta korkeampi korvaus. Tietyissä olosuhteissa myönnettävää lisäetuutta ei voida pitää ankarana ehtona eikä sitä voida sen etuluonteen vuoksi tulkita laajentavasti.

Vakuutusesitteessä, jonka perusteella A on tehnyt päätöksen vakuutuksen hakemisesta, on selväsanaisesti ja nimenomaisesti kiinnitetty huomiota liitteenä olleisiin vakioehtoihin. Niistä ilmenee auto-onnettomuuden määritelmä. Ehdon numerointi on vakuutuksen myöntämisen jälkeen muuttunut. Auto-onnettomuuden määritelmä on sijoitettu vakuutusehdoissa alaotsikon ”Vakuutuksen sisältö” alle. Sitä ei ole sijoitettu asiayhteyteen nähden hankalaan paikkaan, eikä määritelmä ole vaikeaselkoinen. Vakuutusta on markkinoitu autoilijoille autoiluun liittyvien palveluiden yhteydessä. Vakuutuksenottajan on täytynyt mieltää, että lisäkorvauksen tarkoituksena on antaa vakuutetulle hänen omaan autoiluunsa liittyvää lisäturvaa, ei lisäturvaa liittyen hänen kulkemiseensa esimerkiksi jalankulkijana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on ensi vaiheessa kysymys siitä, mitä vakuutuksenottajalle on vakuutussopimusta sovittaessa kerrottu auto-onnettomuuden aiheuttaman kuolemantapauksen nojalla maksettavan korvauksen korvausperusteista ja onko näillä seikoilla vaikutusta vakuutussopimuksen sisällön arvioinnissa. Tämän jälkeen arvioidaan vakuutusyhtiön korvausvastuun sisältöä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. --

Saman pykälän 2 momentin mukaan tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Vakuutussopimuslain 9.1 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutusehtojen kohdan 5.0 (Vakuutuksen sisältö) mukaan vakuutus kattaa vakuutuskauden aikana sattuvan tapaturman aiheuttaman lääketieteellisen pysyvän haitan ja/tai tapaturman aiheuttaman kuoleman. Vakuutuskirjassa ilmoitetaan, kattaako vakuutus tapaturmaisen kuoleman ja tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan tai vain toisen näistä. Tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Myös paleltuminen, auringonpistos, lämpöhalvaus ja hukkuminen ovat tapaturmia.

Vakuutusehtojen kohdan 5.0 (Vakuutuksen sisältö) alakohdan 5.6 (Vakuutuskorvauksen suuruus) mukaan korvausten suuruus on ilmoitettu vakuutuskirjassa. Korvaus pysyvästä haitasta maksetaan suhteessa haitta-asteen suuruuteen. Vakuutuskirjassa ilmoitettu korvaustaso on pysyvän haitan osalta enimmäismäärä. Sekä korvaus pysyvästä haitasta että kuolemasta maksetaan kertakorvauksena. Auto-onnettomuudessa sattuneen pysyvän haitan tai kuolemantapauksen perusteella maksetaan vakuutuskirjassa mainittu korotettu korvaus. Auto-onnettomuudella tarkoitetaan tapaturmaa, joka sattuu vakuutetulle muun moottoriajoneuvon kuin julkisen kulkuneuvon, kuorma- tai yhdistelmäajoneuvon, työkoneen, moottoripyörän, mopedin tai moottorikelkan kuljettajana tai matkustajana. Jos korvauksensaaja on tapaturman sattuessa 65–74 vuotias, niin korvaus pysyvästä haitasta sekä tapaturmaisesta kuolemasta puolitetaan.

Asian arviointi

Henkilövakuutuksesta maksetaan korvausta vakuutussopimuksen sisällön mukaisessa laajuudessa. Vakuutussopimuksen sisältö ilmenee lähtökohtaisesti vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen muodostamasta kokonaisuudesta, mutta vakuutusyhtiön vakuutuksesta antamilla tiedoilla voi olla vaikutusta vakuutussopimuksen lopullista sisältöä arvioitaessa.

Vakuutuskirjan mukaan korvausmäärä auto-onnettomuuden aiheuttamassa kuolemantapauksessa on 80 000 euroa ja muun tapaturmaisen kuoleman kohdalla 20 000 euroa. Tässä tapauksessa on riidatonta, että B:n edunsaajilla on oikeus tapaturmaisen kuoleman perusteella maksettavaan korvaukseen. Lisäksi riidatonta on se, että vuonna 1949 syntyneen B:n jälkeen maksettavan korvauksen korvausmäärä puolittuu vakuutuskirjassa todetun mukaisesti.

Vakiovakuutusehtojen mukaan auto-onnettomuudella tarkoitetaan tapa-turmaa, joka sattuu vakuutetulle muun moottoriajoneuvon kuin julkisen kulkuneuvon, kuorma- tai yhdistelmäajoneuvon, työkoneen, moottoripyörän, mopedin tai moottorikelkan kuljettajana tai matkustajana. Valituksen mukaan vakuutuksenottaja A ei ollut voinut ymmärtää vakuutusta otettaessa auto-onnettomuuden perusteella maksettavan korvauksen edellytyksiä. Valituksessa kiinnitetään huomiota siihen, että vakuutusehtojen auto-onnettomuuden määritelmä poikkeaa liikennevakuutuslain soveltamisalasta. Edunsaajat pitävät vakuutusehtojen määritelmää yllättävänä ja ankara sopimusehtona.

Vakuutussopimuslain 5 §:ään on otettu säännös, joka koskee vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta ennen sopimuksen päättämistä. Kun voimassa on tarkasteltavaa sopimustyyppiä koskeva nimenomainen kirjoitetun lain säännös, tulee vakuutuksenantajan informaatiovelvollisuutta tarkastella ensisijaisesti kyseisen normin, ei yleisen sopimusoikeuden yllättäviä ja ankaria sopimusehtoja koskevan opin nojalla. Vakuutuslautakunta arvioi edunsaajien tiedonantoväitettä vakuutussopimuslain säännösten nojalla.

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksenantajan on annettava ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusehdoistaan. Kyseisessä lainkohdassa ei säädetä lähemmin siitä, millä tavalla tietoja on annettava, eikä siitä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja kulloinkin on annettava. Lain esitöiden (HE 114/1993, s. 26) mukaan vakuutusten merkitys, sisältö ja vakuutuksen ottamistilanteet vaihtelevat niin paljon, ettei täsmällisiä vaatimuksia tältä osin voida asettaa. Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat näin ollen riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Esitöiden mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Vakuutuksenantajan tulee vakuutussopimuslain mukaan antaessaan tietoja vakuutuksesta kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lain esitöiden (HE 114/1993, s. 27) perusteella rajoituksen olennaisuus arvioidaan pääsääntöisesti sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Esitöissä kuvattujen esimerkkitilanteiden mukaan vakuutusturvan olennaisena rajoituksena voidaan pitää esimerkiksi eräissä vastuuvakuutuksissa olevaa niin sanottua haltuun uskotun omaisuuden rajoitusehtoa. Sen mukaan vakuutuksesta ei korvata muun muassa lainatulle tai säilytettävänä olevalle omaisuudelle aiheutettua vahinkoa. Olennainen rajoitus on myös oikeusturvavakuutuksen ehto, jonka mukaan vakuutetun ansiotoimintaan liittyvät asiat jäävät korvauspiirin ulkopuolelle. Samoin koti- ja matkatavaravakuutuksissa tavanomaista ehtoa, jonka mukaan kadonnutta tai unohtunutta omaisuutta ei korvata, voidaan pitää olennaisena rajoituksena.

Vakuutusyhtiön mukaan A on tehnyt päätöksen vakuutuksen ottamisesta tuote-esitteen perusteella. Vakuutuksen tuote-esite on yksisivuinen ja sen kääntöpuolella on painettu vakuutusehdot. Tuote-esitteestä ilmenee, että vakuutus sisältää tapaturmavakuutuksen kuoleman ja pysyvän haitan varalta. Tuote-esitteessä on taustavärillä korostettu alue, jossa selvitetään vakuutuksen keskeistä sisältöä. Kuoleman varalta myönnettävän vakuutusturvan osalta kerrotaan ensin, että mikäli kuolemaan johtanut tapaturma sattuu auto-onnettomuudessa, on korvaus 80 000 euroa. Tämän jälkeen todetaan, että muissa kuolemaan johtavissa tapaturmissa korvaus on 20 000 euroa.

Tuote-esitteessä käytetään käsitteitä ”lisäetu” ja ”lisäturva” sekä mainitaan, että kysymyksessä on lisävakuutus, joka ei estä vakuutuskorvausten saamista muista voimassa olevista vakuutuksista. Vaikka vakuutuksenantajan sopimusta edeltävän tiedonantovelvollisuuden sisältö riippuu vakuutuksen laadusta, vakuutusturvan mahdollisesti täydentäväksi katsottava luonne ei vapauta vakuutusyhtiötä antamasta vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusturvan keskeisestä sisällöstä ja olennaisista rajoituksista.

Tuote-esitteen kappaleen ”Tärkeimmät rajoitukset” mukaan ”[k]uten kaikkiin vakuutuksiin, myös tähän kuuluu joitakin rajoituksia. Vakuutus ei korvaa tapaturmasta aiheutuneita hoitokuluja. Vakuutus ei myöskään korvaa tapaturmia, jotka sattuvat harrastettaessa joitakin urheilulajeja {ehtokohta 6.10}. Muihin rajoituksiin voit tutustua kohdassa 6.0”. Tämän jälkeen kappaleessa ”Täytä hakemus nyt – vakuutus astuu heti voimaan!” kehotetaan muun ohella tutustumaan huolella kääntöpuolella oleviin vakuutusehtoihin.

Tuote-esitteestä ilmenee, että tilanteissa, joissa kuolemaan johtanut tapaturma on sattunut auto-onnettomuudessa, vakuutuksesta maksetaan korkeampi korvaussumma. Yleiskielessä auto-onnettomuudella voidaan käsittää tarkoitettavan myös tilanteita, joissa auto osuu ihmiseen. Vakiovakuutusehdoista ilmenevää auto-onnettomuuden määritelmää ei ole kuvattu vakuutuksen tuote-esitteessä. Siinä ei ole myöskään esimerkiksi kerrottu, että auto-onnettomuuden määritelmään voi liittyä yleiskielen mukaisesta määritelmästä poikkeavia edellytyksiä, eikä ilmaistu, että auto-onnettomuuden tarkempi määritelmä ilmenee vakuutusehdoista.

Tätä tapaturmavakuutusta, joka sisältää pysyvää haittaa ja kuolemantapausta koskevat korvausetuudet, on markkinoitu erään huoltoasemaketjun korttiasiakkaille. Tuote-esitteessä on selkeästi ilmaistu, että auto-onnettomuuksissa maksetaan moninkertainen korvaus muihin tapaturmiin verrattuna. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksen tuote-esitteeseen tutustumalla voi ensinnäkin jäädä perustellusti siihen käsitykseen, että vahinkotapahtuma, jossa auto törmää vakuutettuun, korvataan auto-onnettomuutena.

Auto-onnettomuuden määritelmä ilmenee tuote-esitteen kääntöpuolella olevista vakiovakuutusehdoista. Vakuutusyhtiö on tuote-esitteessä kehottanut vakuutuksen hakijaa tutustumaan vakuutusehtoihin. Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Huomioon ottaen auto-onnettomuuden määritelmän merkitys tämän vakuutustuotteen kokonaisuudessa sekä se, että määritelmää ja siitä johtuvia rajoituksia ei ole tuote-esitteessä selvitetty eikä niitä koskevaan vakiovakuutusehtojen kohtaan ole siinä edes viitattu, ei vakuutusyhtiö ole täyttänyt tiedonnatovelvollisuuttaan pelkästään sillä, että sanottu määritelmä on ilmennyt tuote-esitteen kääntöpuolella olleista vakiovakuutusehdoista.

Vakuutuksenottaja A:lla on ennen vakuutussopimuksen tekemistä saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää, että vahinkotapahtumat, joissa auto osuu vakuutettuun, korvataan auto-onnettomuuksina. Kun vakuutusyhtiö ei tällaisessa tilanteessa ole antanut A:lle lain edellyttämällä tavalla tietoa auto-onnettomuuden vakuutusehtojen mukaisesta määritelmästä, on tämä vakuutussopimus ollut voimassa sen sisältöisenä, että auton vakuutettuun osumisesta aiheutuvat tapaturmat korvataan auto-onnettomuuksina.

Lopputulos

Vakuutusyhtiön tulee korvata edunsaajille auto-onnettomuuden perusteella maksettava korvaussumma.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen  
Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov