Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja K Oy:n vuonna 1992 käyttöön otetun varastohallin kattorakenne rikkoutui myrskyssä 27.3.2017. Betoni- ja teräsrunkoisen hallin katteena oli ollut PVC-pinnoitettu polyesterikangas. Varastohalli oli vakuutettu jälleenhankinta-arvostaan palo- ja luonnonilmiövakuutuksella. K Oy on hakenut vakuutuskorvausta vaurioituneen katteen uusimiskustannuksista. Halvimman tarjouksen mukaan kattorakenteen korjauskustannus oli 113 056 euroa. Hallin valmistaja oli tarjonnut uuden kankaan asennusta 205 000 euron hintaan.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellä 20.4.2017 kieltäytynyt maksamasta korvausta, koska vakuutusyhtiön mukaan vahingon määrä alitti vakuutussopimuksessa sovitun 40 000 euron omavastuuosuuden. Vakuutusyhtiö on vedonnut hallin valmistajalta saamaansa tietoon, jonka mukaan katekankaan käyttöikä oli 25 - 30 vuotta. Vuonna 1991 asennettu kangas oli ollut käyttöikänsä loppusuoralla ja sen päivänarvo enää 10 - 15 prosenttia jälleenhankinta-arvosta eli 20 500 - 30 750 euroa.

K Oy:n vedottua siihen, että rakennus oli hyväkuntoinen ja vakuutettu jälleenhankinta-arvosta, minkä perusteella myös katon korjauskustannuksia tuli arvioida, vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 19.5.2017 toistanut kielteisen kantansa. Vakuutusyhtiön mukaan katekankaan käyttöikä oli merkittävästi hallin muiden rakenteiden käyttöikää lyhempi. Sen vuoksi korvauksen määrä oli perusteltua arvioida erikseen rakennuksen vahingoittuneen osan osalta. K Oy olisi joka tapauksessa joutunut uusimaan kangaskatteen lähiaikoina. Päivänarvon mukainen esinevahingon määrä halvimman tarjouksen perusteella laskettuna oli noin 17 000 euroa.

Asiakkaan valitus

K Oy on vaatinut varastohallin vahingon korvaamista vakuutussopimuksen ehtojen perusteella toteutuneiden korjauskustannusten mukaan täysimääräisesti. Korjauskustannukset olivat olleet 120 225,40 euroa. Vahingosta aiheutunut hallin vuokranmenetys ajalta 28.3. - 7.8.2017 oli 25 306,50 euroa, varastoitujen tavaroiden siirtokustannukset 1 500 euroa ja vahingon kartoitus- ja valvontakulut 2 070,00 euroa.

Perusteluinaan K Oy on lausunut, että vakuutusyhtiön päätös ei perustunut voimassa olleisiin vakuutusehtoihin. Peruslähtökohta oli, että vakuutuksesta korvattiin vahingon korjauskustannukset. Pääsääntö ei ollut korvauksen määrittäminen päivänarvon perusteella tai ikävähennyksen soveltaminen vapaavalintaisesti.

K Oy oli vakuuttanut rakennuksensa niiden jälleenhankinta-arvosta. Vahingoittunut varastorakennus oli otettu käyttöön vuonna 1992 ja se oli ollut kaikilta osin erinomaisessa kunnossa. Myös kate oli ollut ennen vahinkoa ehyt eikä sen uusiminen ollut kuulunut lähitulevaisuuden investointiohjelmaan. K Oy on vedonnut hallin valmistajan RT-tuotekorttiin, jonka mukaan rakennukselle määritetty käyttöikä oli yleensä 50 vuotta. PVC-pinnoitteinen polyesterikangas oli kestävä ja pitkäikäinen taaten jopa yli 40 vuotta kestävän katteen. Vakuutusyhtiön väite katteen uusimistarpeesta ei perustunut tosiseikkoihin tai paikan päällä tehtyihin havaintoihin.

K Oy on vedonnut vakuutusehtojen kohtiin 3.1.1 (rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet) ja 3.2.1 (Irtain käyttöomaisuus), joiden valossa oli riidatonta, että rakennukset rakenteineen, kalusteineen ja pinnoitteineen olivat vakuutuksen kohteena omana kokonaisuutenaan ja katemateriaali kuului rakennuksen määritelmän piiriin. Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan vahingon määrä ja omaisuuden arvo laskettiin pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvon mukaan. Kohdan mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä laskettiin omaisuuden jälleenhankinta-ajankohdan jälleenhankinta-arvosta ottamalla huomioon vakuutusehdoissa tai vakuutuskirjassa mainitut omaisuuden ikään perustuvat vähennykset vahingon määrästä.

Vakuutussopimus ei sisältänyt rakennuksen tai sen osien korvaamista koskevia ikävähennysehtoja. Vahingon määrästä ei siten voitu tehdä rakennuksen eri osien ikään perustunutta laskennallista vähennystä. Erityistilanteet, joissa vahingon määrä voitiin laskea päivänarvon perusteella kohdasta 6.1 poiketen, oli määritelty kohdassa 6.2. Kohdan 6.2.1 mukaan, jos rakennuksen tai esineen päivänarvo ennen vahinkoa oli alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä laskettiin päivänarvon mukaan. Päivänarvo arvioitiin jokaisen vahingoittuneen esineen osalta erikseen. Kohdan mukaan esineellä tarkoitettiin osista koostuvaa kokonaisuutta, kuten konetta tai laitetta, joka yleensä ostetaan tai myydään yhtenä kokonaisuutena, erotuksena esimerkiksi korjauksessa käytettävistä varaosista. Konelinja saattoi vastaavasti koostua useista eri esineistä (koneista). Rikkovahingoissa koneen tai laitteen ikääntyminen otettiin huomioon edellä mainitusta päivänarvosäännöstä poiketen koneen, laitteen tai niiden osakokonaisuuden ikään perustuvina vähennyksinä.

K Oy on katsonut, että vakuutusehdossa 6.2.1 oli eritelty rakennuksen ja erillisten esineiden kuten kone- tai laitekokonaisuuksien päivänarvon soveltaminen vahingon määrän laskemiseen. Ehtokohtaa voitiin soveltaa rakennukseen kohdistuvan vahingon määrän laskemiseen vain, jos koko rakennuksen päivänarvo alitti 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta. Siltä osin kuin ehtokohdassa puhuttiin esineistä, päivänarvon arviointia voitiin soveltaa vain samassa ehtokohdassa määriteltyihin esineisiin eli koneisiin tai laitteisiin. Rakennuksen katemateriaali ei ollut vakuutusehtojen mukainen erillinen esine vaan kuului vakuutettuun rakennukseen.

Tässä tapauksessa hyväkuntoisen varastorakennuksen arvo oli vahinkohetkellä ylittänyt 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta eikä vakuutusyhtiökään ollut muuta väittänyt. Näin ollen vahingon määrää ei voitu laskea päivänarvoperusteisesti. Vakuutusehdoissa ei myöskään mainittu, että rakennuksen jäljellä oleva käyttöikä huomioitaisiin korvattavien korjauskulujen määrässä. Korjauskustannukset olisi pitänyt vakuutusehtojen mukaan korvata täysimääräisesti.

Lisäkirjelmässään 4.12.2017 K Oy on lausunut muun muassa, että päivänarvon mukaista vahingon määrää koskevan vakuutusehtojen kohdan 6.2.1 mukaan: ”Jos rakennuksen tai esineen päivänarvo ennen vahinkoa on ollut alle 50 % jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä lasketaan päivänarvon mukaan. Päivänarvo arvioidaan jokaisen vahingoittuneen esineen osalta erikseen.”

Ehdossa oli lisäksi määritelty, mitä "esineellä" tarkoitettiin. Määritelmän perusteella oli selvää, että "esine" ei voinut tarkoittaa rakennusta tai rakennuksen osaa, vaan muuta itsenäistä kokonaisuutta kuten konetta tai laitetta. Lisäksi jäljempänä ehdossa todetun mukaan tällaisten "esineiden" rikkoutumisvahingossa ikääntymien huomioitiin joka tapauksessa soveltamalla ikään perustuvia vähennyksiä. Oli selvää, että vahingoittuneen rakennuksen kattoa ei ollut vakuutettu erillisenä esineenä, eikä sellainen menettely olisi ollut rakennuksia vakuutettaessa tavanomaista.

Oli myös huomattava, että alakohta 6.2.1 oli poikkeus kohdassa 6.1 mainitusta vahingon määrän laskemisesta jälleenhankinta-arvon mukaisesti. Yleisten sopimusoikeudellisten tulkintasääntöjen mukaisesti poikkeussääntöjä tuli tulkita suppeasti. Lisäksi sopimuksen määritelmien sisältöä tuli tulkita sopimuksen muun sisällön pohjalta. Vakuutusyhtiö ei voinut laajentaa poikkeusehdon tulkintaa omaksi edukseen ehdon nimenomaisen sanamuodon ulkopuolelle.

Rakennuksen osat kuuluivat vakuutusehtojen mukaan rakennukseen, joka vakuutettiin omana kokonaisuutenaan vakuusehtojen kohdan 3.1 mukaisesti. Irtaimet esineet ja niiden vakuuttaminen oli puolestaan määritelty vakuutusehtojen kohdassa 3.2. Rakennukseen kuuluvia osia ei normaalistikaan vakuutettu irtaimina esineinä. Tämän vuoksi myös ehtokohdan 6.2.1 tulkinnassa oli luontevana lähtökohtana, että jaottelu rakennuksen ja irtainten esineiden osalta oli yhdenmukainen muiden vakuutusehtojen kanssa. Vakuutusyhtiön väite ”vakuutuskohteen palastelemisesta” ja arvioinnista rakennuksen osien iän ja kunnon perusteella ei perustunut vakuutusehtoihin.

Vakuutusyhtiö oli sittemmin muuttanut vakuutusehtojaan 1.1.2018 alkaen siten, että vakuutusehtoihin oli lisätty määräykset vahingon määrän määrittämisestä päivänarvon perusteella myös rakennuksen yksittäisten osien kohdalla. Muutos oli olennainen, ja osoitti, ettei vakuutusyhtiö itsekään uskonut vastineessaan esittämiinsä väitteisiin. Näin ollen vahingon määrä tuli määrittää todellisten määrältään kohtuullisten korjauskulujen mukaisesti.

Edellä lausumansa lisäksi K Oy on toimittanut lautakunnalle asiasta myös sähköpostilausumia, joihin vakuutusyhtiö on niin ikään lautakunnalle vastannut. Sähköpostilausumissaan osapuolet eivät ole esittäneet sellaisia uusia seikkoja, joilla olisi merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksensä vakuutusehtojen mukaiseksi ja lausunut, että vahingon ja korvauksen määrä laskettiin vakuutusehtojen kohdan 6 ”Esinevakuutusten korvaussäännökset” mukaisesti. Jos vakuutusmäärä perustui jälleenhankinta-arvoon, siihen saattoi sisältyä myös päivänarvon mukaisesti korvattavia esineitä. K Oy:n viittaamissa vakuutusehtojen kohdissa 3.1.1 ja 3.2.1 oli määritelty vakuutuskohteeseen kuten rakennukseen kuuluvat osat, mutta kyseisen kappaleen ehdot eivät säädelleet miltään osin vahinkotilanteita ja korvauksen määrän laskemista. Vaikka rakennus vakuutettiin omana vakuutuskohteenaan, korvausta laskettaessa vakuutuskohde jouduttiin palastelemaan ja arvioimaan esimerkiksi rakennuksen osalta sen osien iän ja kunnon perusteella. Rakennuksen jotain osaa oli voitu korjata ja kunnostaa vuosien saatossa, mutta muilta osin rakennus saattoi olla alkuperäisessä kunnossa eli vanhempi ja kuluneempi.

Korvaussäännökset määriteltiin vakuutusehtojen kappaleessa 6. Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1 mukaan, jos vahingoittuneen omaisuuden päivänarvo ennen vahinkoa on ollut alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä lasketaan päivänarvon mukaan. Päivänarvo arvioidaan jokaisen vahingoittuneen esineen ja rakennuksen osalta erikseen. Omaisuuden päivänarvon mukainen vakuutusarvo määritetään ja vahingon määrä lasketaan vahinko-hetkellä vallinneen hintatason mukaisesti. Vahingon määrä päivänarvon mukaan on niin suuri osa jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingon määrästä kuin omaisuuden päivänarvo on vahinkohetken jälleenhankinta-arvosta.

K Oy:n väitteen mukaan rakennusvahingossa ehtokohtaa 6.2.1 voitaisiin soveltaa vain, jos koko rakennuksen päivänarvo alittaa 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta. Vakuutusyhtiön mielestä näin ei kuitenkaan ehtokohtien 2.6, 2.7 ja 6.2.1 mukaan ollut. Ehtokohdassa 6.2.1 oli määritelty, että mikäli vahingoittuneen omaisuuden päivänarvo ennen vahinkoa oli ollut alle 50 % sen jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä laskettiin päivänarvon mukaan. Tässä tapauksessa vahingoittunut omaisuus oli ollut hallin PVC-muovinen kate ja sen päivänarvo ennen vahinkoa oli ollut alle 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta. Hallin perustus ja teräsrakenteinen runko eivät olleet vahingoittuneet myrskyssä. Lisäksi ehtokohdassa 2.7 oli nimenomaisesti todettu, että jos vakuutusmäärä perustui jälleenhankinta-arvoon, saattoi siihen sisältyä myös päivänarvon mukaisesti korvattavia esineitä.

Tässä tapauksessa oli kyse rakennuksen osavahingosta. Koko varastorakennus oli vakuutettu jälleenhankintaperusteisesti, mutta vahingoittunut omaisuus oli PVC-muovinen kate, jonka vahingon määrä voitiin laskea päivänarvon mukaan. Mikäli koko halli olisi tuhoutunut, korvauksen määrä olisi todennäköisesti ollut uuden vastaavan hallin hankintahinta.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiassa oli riidatonta, että varaston katteen arvo oli päivänarvon puolella. Vahingoittunut kate oli saatujen tietojen mukaan alkuperäinen. K Oy:n edustaja oli uudelleenkäsittelypyynnön 8.5.2017 yhteydessä itsekin todennut, että PVC-rakenteet olivat olleet elinkaarensa lopussa.

Jos päivänarvoehtoa ei voitaisi soveltaa rakennuksen osavahingossa korvauksen määrää laskettaessa, ellei koko rakennuksen arvo alittanut 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta, se johtaisi siihen, että vakuutuksenottajat voisivat aina uusia vastaavalla tavalla rakennettujen hallien katteet vakuutusyhtiön kustannuksella. Kyse oli kuitenkin normaalista kulumisesta ja asiakkaalle kuuluvasta omaisuuden kunnossapidosta.

Lisävastineessaan 8.1.2018 vakuutusyhtiö on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa seikat. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan PVC-katteen vahingon määrää arvioitaessa huomioitiin vain vahingoittunut kohde eli kate eikä koko hallia. Näin ollen käyttöikänsä päässä olleen PVC-katteen arvo määräytyi päivänarvoperusteisesti.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten kesken ei ole erimielisyyttä siitä, että kysymyksessä oleva vahinkotapahtuma kuuluu sinänsä myrskyvahinkona luonnonilmiövakuutuksen korvauspiiriin. Erimielisyys koskee sen sijaan sitä, miten K Oy:n varastohallille aiheutuneen vahingon määrä on vakuutusehtojen perusteella laskettava eli, onko korvattavan vahingon määrä laskettava koko rakennuksen arvon vai pelkästään vaurioituneen katteen arvon perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan esinevakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuudeltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen samalle paikalle. Jälleenhankinta-arvoon sisältyvät myös normaalit kuljetus- ja asennuskustannukset. Normaaleilla kuljetus- ja asennuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka syntyvät, kun käytetään normaaleja kuljetustapoja ja asennukset tehdään normaalina työaikana asennukseen tavanomaisesti käytettävällä työvoimalla.

Vakuutusehtojen kohdan 2.3 mukaan päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen ikääntymisen, kulumisen, tekniikan vanhentumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta. Päivänarvoa määritettäessä otetaan huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden, kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi. Paikkakunnan muuttuneita olosuhteita ei kuitenkaan oteta huomioon rakennuksen päivänarvoa määrättäessä, kun rakennuksen tilalle rakennetaan uusi samalle sijaintipaikalle.

Vakuutusehtojen kohdan 2.6 mukaan omaisuuden vakuutusarvo on perusteena, kun arvioidaan vahingon ja korvauksen määrää. Omaisuuden vakuutusarvo on jälleenhankinta-arvo, jos vakuutuskirjaan ei ole muuta merkitty. Omaisuuden vakuutusarvo on kuitenkin päivänarvo, jos omaisuuden päivänarvo on alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.

Vakuutusehtojen kohdan 2.7 mukaan vakuutusmäärä tarkoittaa sitä rahamäärää, josta vakuutuksen kohde on vakuutettu. Vakuutusmäärä voi perustua omaisuuden jälleenhankinta-arvoon, ensivastuun määrään tai omaisuuden päivänarvoon. Vakuutusmäärän peruste on jälleenhankinta-arvo, ellei vakuutuskirjaan ole muuta merkitty. Vakuutuksen maksu lasketaan vakuutusmäärän perusteella. Vakuutusmäärä on myös ylin korvattava määrä. Vahingon ja korvauksen määrä ei perustu vakuutusmäärään. Vahingon ja korvauksen määrä lasketaan kohdan 6 "Esinevakuutusten korvaussäännökset" mukaisesti.

Jos vakuutusmäärä perustuu jälleenhankinta-arvoon, voi siihen sisältyä myös päivänarvon mukaisesti korvattavia esineitä.

Vakuutusehtojen kohdan 3, Esinevakuutuksen kohteet, alakohdan 3.1, Rakennukset, alakohdan 3.1.1, Rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet, mukaan vakuutuksen kohteena ovat vakuutettuun rakennukseen kuuluvat, koko rakennuksen käyttöä palvelevat, kiinteästi asennetut

- rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet,

- vakuutuksenottajan omistama, alkuperäinen, alkuperäistä vastaava tai koko rakennukseen samanaikaisesti jälkeenpäin asennettu talotekniikka (LVISA-ja konetekniikka) rakennuksessa ja tontilla sekä liittymäjohdot yleiseen liittymään saakka.

Rakennuksen talotekniikkaan eivät sisälly kokonaisteholtaan yli 1 MW:n lämmöntuotantolaitteet, eivätkä pakastamo- ja kylmiörakennusten kylmälaitteet, vaikka ne palvelisivatkin koko rakennusta. Nämä voidaan vakuuttaa erikseen irtaimena käyttöomaisuutena.

Vakuutusehtojen kohdan 6, Esinevakuutusten korvaussäännökset, alakohdan 6.1, Jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä, mukaan vahingon määrä ja omaisuuden arvo lasketaan pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvon mukaan. Jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä lasketaan omaisuuden jälleenhankinta-ajankohdan jälleenhankinta-arvosta ottamalla huomioon

- vakuutusehdoissa tai vakuutuskirjassa mainitut omaisuuden ikään perustuvat vähennykset vahingon määrästä

- vahingoittuneen rakennuksen korjaamisen tai rakentamisen lisäkustannukset, jotka aiheutuvat viranomaisten rakennusta koskevista pakottavista määräyksistä. Lisäkustannuksina otetaan huomioon enintään 10 % ilman lisäkustannuksia lasketusta vahingon määrästä. Lisäkustannuksia korvataan ainoastaan niiden tilojen, rakennusosien ja rakennuksen toimintaa palvelevien LVISA-järjestelmien ja koneiden osalta, joihin vahinko on kohdistunut. Rakennuksen kokonaisvahingon määräksi lasketaan kuitenkin enintään vakuutusmäärä.

- omaisuuden jäännösarvo tai omaisuuden jäännösarvon aleneminen, jos vahingon jälkeen jäljelle jääneitä rakennusosia ei lainsäädännön tai viran-omaismääräysten vuoksi voida käyttää hyväksi rakennuksen saattamiseen entiseen kuntoonsa.

- verotuksesta annetut säädökset.

…

Vahingon määrään ei lasketa sellaisia vahingoittuneen koneen tai laitteen rakenteen tai sen käyttämän aineen uusimis-, muutos- tai parannustöitä, joita muuttunut lainsäädäntö tai viranomaismääräykset edellyttävät. Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määräksi lasketaan korjauskustannusten määrä, kuitenkin enintään omaisuuden jälleenhankinta-arvo ottamalla huomioon edellä mainitut tekijät.

Rakennuksen vahingon määrää laskettaessa korjaustyö arvioidaan toteutettavaksi nykyaikaisin rakennusosin, Suomessa yleisesti kaupan olevin rakennustarvikkein ja nykyaikaisin työmenetelmin. Korjauskustannuksissa ei oteta huomioon rakennusten, esineiden tai kokoelmien entisöinnin aiheuttamia lisäkustannuksia, ellei siitä ole vakuutuskirjassa mainintaa. …

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1, Päivänarvon mukainen vahingon määrä, mukaan, jos rakennuksen tai esineen päivänarvo ennen vahinkoa on ollut alle 50 % jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä lasketaan päivänarvon mukaan. Päivänarvo arvioidaan jokaisen vahingoittuneen esineen osalta erikseen. Omaisuuden päivänarvon mukainen vakuutusarvo määritetään ja vahingon määrä lasketaan vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaisesti. Vahingon määrä päivänarvon mukaan on niin suuri osa jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingon määrästä kuin omaisuuden päivänarvo on vahinkohetken jälleenhankinta-arvosta.

Esineellä tarkoitetaan osista koostuvaa kokonaisuutta, kuten konetta tai laitetta, joka yleensä ostetaan tai myydään yhtenä kokonaisuutena, erotuksena esimerkiksi korjauksessa käytettävistä varaosista. Konelinja voi vastaavasti koostua useista eri esineistä (koneista). Rikkovahingoissa koneen tai laitteen ikääntyminen otetaan huomioon edellä mainitusta päivänarvosäännöstä poiketen koneen, laitteen tai niiden osakokonaisuuden ikään perustuvilla vähennyksillä.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan K Oy:n vuonna 1992 käyttöönotetun betoni- ja teräsrunkoisen varastohallin PVC-pinnoitetusta polyesterikankaasta valmistettu kate oli rikkoutunut myrskyssä 27.3.2017. Hallin muut rakenneosat eivät olleet vahingoittuneet. Asiasta käytettävissä olevan selvityksen perusteella varastohallin vaurioitunut kate on ollut rakennuksen pysyvästi asennettu kiinteä rakenne- ja ainesosa vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi rakennuksen seinät tai lattia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että yleisen sopimusoikeudellisen tukintaperiaatteen mukaan vakuutusehtoja on sovellettava ja tulkittava kokonaisuutena.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön K Oy:lle antaman vakuutuskirjan mukaan kyseinen varastohalli on ollut vakuutettuna erikseen mainittuna rakennuksena jälleenhankinta-arvostaan. Vakuutusehtojen kohdan 3.1.1 rakennuksia koskevien määräysten mukaan rakennusta vakuutettaessa vakuutuksen kohteena ovat muun muassa rakennukseen kuuluvat, koko rakennuksen käyttöä palvelevat, kiinteästi asennetut rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet. Vakuutusyhtiö ei ole sisällyttänyt muualle vakuutusehtoihinsa sen paremmin kuin K Oy:lle antamaansa vakuutuskirjaankaan kohdasta 3.1.1 poikkeavia määräyksiä siitä, että vakuutuskorvausta laskiessaan vakuutusyhtiö kuitenkin käsittelisi edellä mainitun kaltaisia rakennuksen rakenneosia erikseen korvattavina osakokonaisuuksina. Lautakunnan käsityksen mukaan tällainen tulkinta poikkeaisi myös vakuutusalalla yleisesti noudatetusta käytännöstä.

Päinvastoin, myös vakuutusyhtiön korvauspäätöksensä perusteeksi esittämän vakuutusehtojen päivänarvokorvausta koskevan kohdan 6.2.1 sanamuodon mukaan, vahingon määrää laskettaessa vakuutettua rakennusta on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena. Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan vahingon määrä ja omaisuuden arvo on pääsääntöisesti laskettava omaisuuden jälleenhankinta-arvon mukaan. Vakuutuslautakunta pitää tässä tapauksessa selvitettynä, että kyseisen varastohallin vahinkoa edeltänyt päivänarvo on ylittänyt 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta, joten lautakunta katsoo, että varastohallin katteen vaurioitumisesta 27.3.2017 aiheutunut vahinko tulee asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan korvata jälleenhankinta-arvoperusteisesti.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että edellä mainittu vakuutussopimuksen sanamuodon mukainen soveltaminen johtaisi tilanteeseen, jossa vakuutuksenottajat voisivat aina uusia vastaavalla tavalla rakennettujen hallien katteet vakuutusyhtiön kustannuksella, lautakunta toteaa, että vakuutuskorvauksen saaminen edellyttää kuitenkin aina sitä, että katteen on osoitettu vaurioituneen vakuutussopimuksessa määritellyn vakuutustapahtuman, kuten myrskyn seurauksena. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään edes väittänyt, että se ei olisi ollut selvillä kysymyksessä olevan varastohallin rakenteesta sitä vakuuttaessaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee suorittaa korvaus K Oy:n varastohallin katteen vaurioitumisesta 27.3.2017 siten, että vahingon määrä lasketaan varastohallin jälleenhankinta-arvoon perustuen.

Siltä osin kuin K Oy on lautakunnalle osoittamassaan ratkaisupyynnössä vaatinut korvausta myös hallin vuokranmenetyksestä, halliin varastoitujen tavaroiden siirtokustannuksista sekä vahingon kartoitus- ja valvontakuluista, lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi käsitellyt kyseisiä vaatimuksia ja antanut niistä K Oy:lle korvauspäätöstään. Tämän vuoksi lautakunta ei anna mainituista vaatimuksista ratkaisusuositusta, mutta suosittaa vakuutusyhtiötä käsittelemään ne ja antamaan K Oy:lle korvauspäätöksensä myös tältä osin.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Paloranta
Sarpakunnas
Sjögren