Tapahtumatiedot

Asianajaja A oli suostumuksensa perusteella määrätty 23.3.2010 konkurssiin asetetun T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajaksi. T Oy:n konkurssipesän pesäluettelo ja velallisselvitys oli laadittu 23.7.2010, konkurssivalvonta toimitettu 10.9.2010 ja jakoluettelo vahvistettu käräjäoikeudessa 11.3.2011. Konkurssimenettelyn aikana pesässä oli suoritettu konkurssipesän hallinnon ja tilien erityistarkastus. A oli toiminut konkurssipesän pesänhoitajana joulukuuhun 2013 saakka, jolloin hän oli pyytänyt terveydentilaansa vedoten käräjäoikeudelta vapautusta tehtävästä. A oli sairastanut Parkinsonin tautia ja häntä oli pidetty työkyvyttömänä 12.1.2010 päivätyssä lääkärinlausunnossa. Työeläkeyhtiö oli päätöksellä 3.5.2010 myöntänyt A:lle kuntoutustuen 1.2.2010 alkaen ja työkyvyttömyyseläkettä oli sittemmin jatkettu. A oli erotettu Suomen Asianajajaliitosta 8.3.2013. A oli tammikuusta 2013 alkaen kärsinyt hengityselinongelmista ja hänellä oli syyskuussa 2013 diagnosoitu keuhkosyöpä. A oli kuollut 7.2.2014.

Käräjäoikeus oli 31.12.2013 määrännyt konkurssiasiamiehen hakemuksesta konkurssin jatkumaan julkisselvityksenä. A:n oikeudenomistajille ja A:n asianajotoimistolle (A Oy) osoittamallaan 11.12.2014 päivätyllä kirjelmällä T Oy:n konkurssipesä oli vaatinut konkurssilain 20 luvun 1 §:n nojalla yhteensä 147 425,31 euron korvausta taloudellisista vahingoista. Konkurssipesä katsoi A:n aiheuttaneen mainitut vahingot konkurssipesälle toimiessaan pesähoitajana. Kirjelmän mukaan vaatimukset perustuivat siihen, että A oli muun muassa maksanut T Oy:n konkurssipesän varoista pesälle kuulumattomia kuluja, luopunut osin perusteetta pesän hyväksi nostamistaan velkomus- ja takaisinsaantikanteista osin nostanut niitä turhaan sekä luopunut perusteetta riitauttamasta eräiden saatavien valvontoja. T Oy:n konkurssipesän näkemyksen mukaan A oli laiminlyönyt noudattaa hyvää pesänhoitotapaa, eikä kaikille A:n toimille ollut velkojien antamaa valtuutta.

Korvausta vahingosta on haettu A Oy:n vastuuvakuutuksesta. A:n oikeudenomistajien ja T Oy:n konkurssipesän välillä oli laadittu 13.7.2015 sovintosopimus, jonka mukaan oikeudenomistajat maksaisivat konkurssipesälle vahingonkorvausta ja korvauksena oikeudenkäyntikuluista yhteensä 112 853,60 euroa.

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen 23.9.2015 päivätyllä korvauspäätöksellään katsoen A:n aiheuttaneen vahingot törkeällä huolimattomuudellaan. Vakuutusyhtiö on lausunut, että asiantuntijoina asianajajien ammattipätevyysvaatimukset olivat korkeat ja asianajajan vastuuta arvioitiin ankarasti. Hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden mukaan asianajaja ei saanut ottaa tehtävää vastaan, jos hänellä ei ollut sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muulla tavoin kyennyt huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta. Oikeuskirjallisuudessa konkurssipesän pesänhoitajan korvausvastuun pesää kohtaan oli katsottu lähenevän ankaraa vastuuta, ja pesänhoitajan tuli osoittaa toimineensa huolellisesti välttyäkseen korvausvastuulta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että A oli ottanut pesänhoitajan tehtävän vastaan 23.3.2010, vaikka hän oli itse mieltänyt olleensa työkyvytön jo tammikuussa 2010 ja vaikka hänen olisi pitänyt tietää tehtävä työlääksi ja pitkäkestoiseksi. Pesän vahingonkorvausvaatimuksen perusteiksi esitettyjen seikkojen lisäksi A oli jättänyt vastaamatta velkojien tiedusteluihin sekä asianajajien valvontalautakunnan tiedusteluihin T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajana toimiessaan. Vakuutusyhtiön mukaan A oli tiennyt olleensa työkyvytön pesänhoitajan tehtävää vastaanottaessaan. A oli toiminut tehtävää hoitaessaan hyvän pesänhoitoavan vastaisesti. Vakuutusyhtiö on katsonut A:n laiminlyöneen tehtäviensä hoitamisen tavalla, joka osoitti törkeää huolimattomuutta, joten vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta vastuuvakuutuksesta.

Asian uudelleenkäsittelypyynnön johdosta 13.4.2017 antamassaan korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö on uudistanut kielteisen kantansa. Vakuutusyhtiö on vedonnut hyvää asianajotapaa koskeviin ohjeisiin sekä konkurssilain 8 luvun 5 §:ään ja 14 luvun 3 §:ään pesänhoitajan määräämisestä ja pesänhoitajan tehtävän hoitamisesta. Vakuutusyhtiö on lausunut, että A oli ottanut tehtävän vastaan, vaikka hän oli jo sitä ennen ilmaissut halunsa vetäytyä työelämästä ja kertonut sairautensa haitanneen asianajajan työtä. Myös lääkäri oli todennut hänet työkyvyttömäksi muutama kuukausi aiemmin. Ottamalla toimeksiannon vastaan A oli antanut asiakkaansa luottaa asiantuntemukseensa asiassa. A:n oli tullut varmistua kyvystään hoitaa tehtävää. Huolimattomuutta oli pidettävä törkeänä esimerkiksi tilanteissa, joissa vahingonaiheuttaja oli tietoisesti laiminlyönyt normaalit varotoimet. A oli ottanut toimeksiannon vastaan, vaikka hän oli mieltänyt olevansa työkyvytön ja neurologian erikoislääkäri oli todennut hänet työkyvyttömäksi. Ottaen huomioon hyvän asianajotavan ja konkurssilain asettamat vaatimukset sekä asiakokonaisuuden vakuutusyhtiö katsoi A:n huolimattomuuden törkeäksi.

Asiakkaan valitus

A:n oikeudenomistajat ja A Oy ovat pyytäneet lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön korvauspäätöksen asianmukaisuudesta A:n tuottamuksen asteen arvioinnin osalta, siitä onko asiassa perusteita vakuutuskorvauksen alentamiselle tai epäämiselle kokonaan, ja siitä, mikä olisi oikea ratkaisu asiassa. Hakijat vaativat, että ensisijaisesti vakuutettuna olevalle asianajotoimistolle korvataan sen sopimuksen perusteella konkurssipesälle maksamat 112 853,60 euroa. Mikäli edellytykset korvauksen alentamiselle olisivat vastoin heidän käsitystään olemassa, hakijan ovat pyytäneet suositusta vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin mukaisen korvauksen alennuksen määrästä.

Hakijoiden käsityksen mukaan vakuutusyhtiön korvauspäätös 23.9.2015 oli virheellinen, kuten he olivat oikaisupyynnössään 27.5.2016 lausuneet. Vakuutusyhtiö oli päätöksessä arvioinut hyvän asianajo- ja pesänhoitotavan vastaisiksi seikkoja, joilla ei ollut yhteyttä vahinkoon. Pääosalla luetelluista laiminlyönneistä ei ollut merkitystä vakuutussopimuslain 30 §:n edellyttämässä kokonaisharkinnassa. A oli luopunut valvontojen riitautuksista vasta 13. - 15.3.2013 ja sopinut asiat pesänhoitajana vasta käräjäoikeuden 20.3.2013 olleen suullisen valmistelun jälkeen 27.5.2013 verohallinnon vastustuksesta huolimatta, ja vaikka jatkokäsittelypäiväksi oli sovittu 27.8.2013.

Lääketieteellinen selvitys ja asianajajan osa-aikaisen sihteerin havainnot viittasivat siihen, että ulkopuolinen, keväällä 2013 ilmennyt ja kokonaisharkinnassa huomioon otettava terveydentilan nopea huononeminen oli vaikuttanut A:n kykyyn tehdä asianmukainen ratkaisu prosessien jatkamisen tai niistä luopumisen taikka sopimisen välillä. Maalis-toukokuussa 2013 tehdyt ratkaisut oli jälkikäteisarvioinnissa katsottu virheellisiksi, ja tältä osin kyseessä oli vastuu-vakuutuksen tarkoittama vakuutustapahtuma.  Vakuutusyhtiön luettelemista perusteista vasta riitautuksista luopuminen maaliskuussa 2013 tai sopimusten tekeminen toukokuussa 2013 olivat olleet merkityksellistä vahingon syntymisen kannalta. Vasta tuolloin A:n kykyyn asianmukaiseen harkintaan oli mitä ilmeisimmin vaikuttanut hänen terveydentilansa nopea heikentyminen. Muutoin asioiden sopiminen ei ollut ymmärrettävää, etenkin kun pääkäsittely oli tulossa 27.8.2013. Pääkäsittelyssä näytön ollessa riittämätön kanteet olisi hylätty, jolloin konkurssipesän oikeudenkäyntikulut olisivat olleet suuremmat.

Mikään ei viitannut esimerkiksi siihen, että riitautuksista luopuminen tai sovinto takaisinsaantiasioissa olisi tapahtunut asianajajan omien etujen vuoksi tai tarkoituksin aiheuttaa vahinkoa saati tieten, että mahdollinen vahinko korvattaisiin vastuuvakuutuksesta. Vakuutussopimuslain 30 §:n edellyttämän kokonaisarvioinnin perusteella käsillä ei ollut tilanne, jossa huolimattomuus olisi ollut siinä määrin törkeää, että vakuutustapahtuma ja vahinko konkurssipesälle olisi aiheutettu teolla tai laiminlyönnillä, joka osoitti ammatinharjoittajassa selvää piittaamattomuutta menettelyssään, miltä osin hakijat ovat vedonneet korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun KKO 1997:103.

Korvauspäätöksessä 7.4.2017 vakuutusyhtiö on vedonnut A:n lääkärille kuvaamiin sairaudesta johtuneisiin haittoihin asianajajan työssä sekä konkurssilain 8 luvun 5 §:ään. Tältä osin hakijat ovat lausuneet, että konkurssilain 8 luvun 5 §:ssä säädetyllä kyvyllä ja taidolla tarkoitettiin koulutuksella ja kokemuksella hankittua taitoa. Pesänhoitajalla oli myös oltava asianmukaiset toimitilat ja riittävä henkilökunta.

A:lla oli ollut laaja tehtävän edellyttämä koulutus ja useiden konkurssipesien hoitamiseen perustunut kokemuksella hankittu taito. Tätä tukivat hänen pesänhoitajana tekemänsä toimenpiteet, muun muassa erityistarkastuksen teettäminen sekä sen mukaisiin toimiin ryhtyminen. Mikään ennen vuoden 2013 tapahtumia ei edes viitannut ammattitaidon tai muun kyvyn puuttumiseen siten, että kyse olisi ollut törkeästä huolimattomuudesta. A ei ollut voinut hoitaa ammattiaan ilman erillistä toimitilaa ja hänellä oli ollut osa-aikainen sihteeri. Tältäkin osin A:lla oli ollut pesänhoitajana toimimiselle asetetut muut kuin henkilöön liittyneet edellytykset.

Pesänhoitajat käyttivät yleisesti yhteistyökumppaneita, kuten realisaatioyrityksiä omaisuuden haltuun ottamiseen, luettelointiin ja rahaksi muuttamiseen sekä tilintarkastajia velallisen toiminnan aikaa koskevissa erityistarkastuksissa. Tarkastuskertomusten perusteella konkurssivelallisen toiminnassa havaittujen räikeimpien velkojia loukkaavien toimien osalta tehtiin tutkintapyynnöt, joiden perusteella syyttäjä teki syyteharkinnan ja huolehti syyttämisestä. Käytännössä muut erimielisyydet ratkaistiin usein sopimuksin viimeistään vahingonkorvaus- tai takaisinsaantikanteiden tultua vireille. Tässäkin tapauksessa A oli toiminut näiden periaatteiden mukaisesti ja teettänyt erityistarkastukset sekä ryhtynyt toimenpiteisiin saattamalla vireille takaisinsaantikanteita ja riitauttamalla läheisten valvontoja.

Asiassa ei ollut selvitystä, joka olisi osoittanut A:n olleen henkilö, jolla ei vuonna 2010 olisi ollut konkurssilain 8 luvun 5 §:n tarkoittamaa kykyä, taitoa tai kokemusta pesänhoitajaksi. Ei ollut selvitystä siitä, että A olisi toiminut törkeän huolimattomasti ottaessaan pesänhoitajan tehtävän vastaan. B-lausunnon antaneen neurologian erikoislääkärin sähköpostitse 22.1.2015 antaman selvityksen mukaan kyse ei ollut muistin tai kognitiivisten puutteiden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä. Lääkärin kertoman perusteella vuonna 2010 A oli voinut täysin perustellusti arvioida pystyneensä ottamaan pesänhoitajan tehtävän hoitaakseen B-lausunnosta huolimatta. B-lausunnon tarkoittama hitaus ei ollut tosiasiallisestikaan vaikuttanut tehtävän hoitoon.

Hyvää asianajotapaa koskevan ohjeen (kohta 4.2) mukaan asianajaja ei saa ottaa vastaan tehtävää, johon hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai "jos hän ei muulla tavoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta". Konkurssilain 8 luvun 5 §:n tarkoittama kyky jo sellaisenaan sisälsi vaatimuksen tehtävän edellyttämästä ammattitaidosta ja kokemuksesta.

Asianajaja "ei muulla tavoin kykene huolehtimaan" konkurssipesän hoitamisesta, jos hänellä ei ole esimerkiksi muiden toimeksiantojen vuoksi pesänhoidolle tarvittavaa työaikaa tai muita resursseja, jotka olivat tyypillisesti tarpeen konkurssimenettelyn alkamisen jälkeen. Konkurssilain 8 luvun 5 §:n merkitys huomioiden A:lta ei voitu arvioida saati osoittaa vuonna 2010 puuttuneen konkurssilaissa tai asianajajan tapaohjeessa edellytettyä kykyä toimia pesänhoitajana tai muita tehtävän edellyttämiä resursseja. Puheen hitaudesta tai muusta hitaudesta huolimatta A:n ei voitu osoittaa toimineen vastoin hyvää asianajotapaa ja että hän siten olisi toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti tai edes huolimattomasti ryhtyessään hoitamaan konkurssipesää.

Hakijoiden mukaan asiassa ei ollut ilmennyt vakuutusyhtiön vetoamia konkurssilain 8 luvun 5 §:ään tai hyvään asianajontapaan liittyviä laiminlyöntejä vuonna 2010. Vakuutusyhtiö ei ollut arvioinut asiaa asianmukaisesti vakuutussopimuslain 30 §:n edellyttämän kokonaisharkinnan perusteella. Vakuutusyhtiö ei ollut ottanut huomioon sitäkään, että vahinkoon johtaneet toimet oli tehty vuonna 2013 eli kaksi vuotta tehtävän vastaanottamisen jälkeen. Ajankohtana, jolloin mitä ilmeisimmin A:n terveydessä oli tapahtunut nopea ennalta arvaamaton huonontuminen, mikä tuli kokonaisharkinnassa huomioida.

Vakuutusyhtiö oli jättänyt huomioimatta, että törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta, millä tarkoitetaan sitä, että vakuutettu tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri.

Vakuutussopimuslain 30 § 2 momentin mukaan törkeän huolimattomuuden ollessa käsillä vakuutetulle tulevaa korvausta voitiin alentaa tai se evätä. Törkeäkin huolimattomuus johti siten ensisijaisesti korvauksen alentamiseen eikä automaattisesti korvauksen epäämiseen kokonaisuudessaan, ellei kyseessä ollut jo hyvin lähellä tahallisuutta ollut menettely.

Lisäkirjelmässään 22.11.2017 hakijat ovat lausuneet, ettei 12.1.2010 päivätty lääkärinlausunto osoittanut A:n täydellistä työkyvyttömyyttä. Lääkärinlausunnosta ei ilmennyt sellaisia esteitä asianajajan työn tai pesänhoitajan tehtävän hoitamiselle, jotka olisivat välittömästi edellyttäneet luopumista keskeneräisistä toimenpiteistä tai vastaisten toimeksiantojen ottamisesta.

Asiassa oli kyse aikaisintaan keväällä 2013 vahinkoon johtaneesta vakuutustapahtumasta, ei A:n tätä edeltäneistä toimista. Hakijoiden mukaan A oli toivonut saavansa konkurssivelallisen verotarkastuksesta tukea kanteille. Se, että pesänhoitaja arvioi asiaa ja toimi vastoin yksittäisen isonkaan velkojan näkemystä, ei ollut vastoin pesänhoitajalle kuuluvia oikeuksia. Nimenomaan pesänhoitajan tehtävänä oli arvioida kanteen jatkamisen aiheellisuutta tai aiheettomuutta velkojia kuultuaan.

Vahingon aiheuttanut tapahtumainkulku oli ollut se, että loppukeväästä 2013 noin kaksi vuotta haastehakemusten lähettämisen jälkeen ja yli kolme vuotta tehtävän vastaanottamisen jälkeen A:n terveydentilassa oli tapahtunut nopea muutos, joka oli estänyt häntä tekemästä ratkaisuja täysin asianmukaisesti. Tuossa tilanteessa tehdyistä kanteiden peruutusratkaisuista konkurssipesä oli sittemmin vaatinut vahingonkorvausta.

Vakuutussopimuslain 30 §:n edellyttämän kokonaisarvioinnin kannalta merkittävää oli se, että todennäköisimmin A:n terveydentilan muutos oli ollut syynä vahinkoihin, joten kyse ei voinut olla tahallisuutta lähestyneestä törkeästä huolimattomuudesta eikä perustetta vakuutuskorvauksen täydelliselle epäämiselle ollut. Korvauksen epääminen kokonaan edellytti vahingon aiheuttamista lähinnä tahallisuuteen rinnastuvalla tärkeällä huolimattomuudella. Asiassa ei ollut saatavissa sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että A oli keväällä 2013 toiminut tietäen aiheuttavansa varmuudella tai edes hyvin todennäköisesti taloudellista vahinkoa konkurssipesälle ja siten sen velkojille.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on uudistanut korvauspäätöksissään esittämänsä seikat. Vakuutusyhtiö on lausunut, että vastuuvakuutuksesta ei rajoitusehtojen mukaan korvattu muun muassa tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettua vahinkoa.

Asianajajan huolimattomuutta arvioitaessa kiinnitettiin huomiota siihen, millaista huolellisuutta asianajajalta vastaavissa tilanteissa vaaditaan. Asianajajat ovat alansa asiantuntijoita ja heidän ammattipätevyydelleen on asetettu korkeat vaatimukset. Merkitystä oli erityisesti hyvää asianajajatapaa koskevilla ohjeilla. Ohjeiden mukaan asianajaja ei saa ottaa tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muulla tavoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta. Asianajotoimiston ja sen lukuun toimivien lakimiesten toiminnan tuli vastata hyvää asianajajatapaa koskevia ohjeita, joiden mukaan asianajajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti, täsmällisesti ja tarpeellisella joutuisuudella.

Asianajaja on velvollinen luopumaan tehtävästä, jos laillinen este tai siihen verrattava pakottava syy estää tehtävän täyttämisen. Asiakkaan edun valvominen edellytti, että asianajajalla oli siihen tosiasiallinen mahdollisuus. Sellaista ei ollut, jos pitkäaikainen sairaus tai vastaava seikka esti tehtävän hoitamisen. Oli harkittava tapauksittain, milloin tällaisesta esteestä oli kyse. Lojaalisuusvelvollisuus edellytti estettä tulkittavan niin, että asianajajan oli luovuttava tehtävästä asiakkaan edun vaarantuessa, vaikka esteen pitkäaikaisuudesta ei ollut varmuutta. Kyse ei ollut asianajajan oikeudesta tehtävään, vaan asiakkaan oikeudesta hakemaansa tehokkaaseen asianajopalveluun.

Konkurssilain 20 luvussa säädetään pesänhoitajan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Konkurssilain 20 luvun 1 §:n mukaan pesänhoitaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän tai hänen 14 luvun 7 §:ssä tarkoitettu avustajansa on tehtävää hoitaessa tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut konkurssipesälle. Sama koskee vahinkoa, joka on tätä lakia rikkomalla aiheutettu velkojalle, velalliselle tai jollekulle muulle. Yhteisö, jonka lukuun pesänhoitaja suorittaa pesänhoitoon kuuluvia tehtäviä vastaa yhteisvastuullisesti siitä vahingosta, jonka pesänhoitaja tai hänen avustajansa on tehtäväänsä hoitaessaan aiheuttanut.

Lisäksi konkurssilain 8 luvussa säädetään pesänhoitajan määräämisestä, oikeuksista, velvollisuuksista ja palkkiosta. Konkurssilain 8 luvun 5 §:n mukaan pesänhoitajaksi määrätään suostumuksensa perusteella henkilö, jolla on tehtävän vaatima kyky, taito ja kokemus sekä joka on muutoinkin tehtävään sopiva. Hallituksen esityksen (HE 26/2003) mukaan sopivuus on yleinen kelpoisuusehto ja sillä tarkoitetaan ennen muuta kykyä selviytyä pesänhoidon tehtävistä. Hallituksen esityksessä on myös todettu, että terveydelliset syyt voivat aiheuttaa henkilön sopimattomuuden pesänhoitajaksi.

Konkurssilain 14 luvun 3 §:n mukaan pesänhoitajan on hoidettava tehtäväänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen. Hänen on toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi. Pesänhoitajan on tehtävässään noudatettava velkojien antamia ohjeita ja määräyksiä näiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vastuun asiallisesti katsottu lähenevän ankaraa tai ainakin käännettyä tuottamusvastuuta, sillä pesänhoitajalta edellytetään korkeaa ammattitaitoa ja huolellisuustasoa. Näin ollen pesänhoitajan tulisikin osoittaa toimineensa huolellisesti korvausvastuun välttääkseen.

Vakuutusyhtiö on vedonnut neurologian erikoislääkärin 12.1.2010 antamaan A:ta kokevaan lausuntoon, jossa A:ta oli pidetty työkyvyttömänä ja jonka perusteella A:lle oli määrätty määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki, jota oli sittemmin jatkettu.

Asianajajan ei tullut ottaa vastaan tehtävää, ellei hän kyennyt huolehtimaan sen asianmukaisesta hoitamisesta. Asianajajan velvollisuutena oli varmistua siitä, että hän pystyi hoitamaan ottamansa toimeksiannon. Asianajajalla tuli olla tosiasiallinen mahdollisuus asiakkaan edun valvomiseen. Sitä ei ollut, jos pitkäaikainen sairaus tai vastaava seikka esti tehtävän hoitamisen. Lojaalisuusvelvollisuus edellytti, että asianajajan tuli luopua tehtävästä asiakkaan edun vaarantuessa, vaikka esteen pitkäaikaisuudesta ei ollut varmuutta.

A oli ottanut T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan tehtävän vastaan maaliskuussa 2010. A oli kuitenkin jo tammikuussa 2010 itse mieltänyt olleensa työkyvytön. A:n oli kokeneena konkurssipesien hoitajana pitänyt tietää, että tehtävä oli työläs, pitkäkestoinen ja vaati usein laajoja riitaisia oikeudenkäyntejä. Hän oli ottanut pesänhoitajan tehtävän vastaan tietoisena terveydentilastaan. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kuvatussa tilanteessa tehtävän vastaanottaminen ja sen jatkaminen osoitti A:n piittaamattomuutta häntä velvoittaneita lakeja ja ohjeita kohtaan ja A:n toimineen kokonaisuus huomioon ottaen törkeän huolimattomasti. A:n menettely kokonaisuutena osoitti, ettei hänellä ollut pesänhoitajan vaativan tehtävän edellyttämää kykyä hoitaa pitkäkestoista oikeusprosessia loppuun.

Pesänhoitajan tuli toimia velkojien eduksi. A oli pesänhoitajana maksanut konkurssipesän tililtä pesään kuulumattomia laskuja. Virhe ei ollut yksittäinen, vaan laskuja oli ollut useita. A oli nostanut neljä takaisinsaantikannetta keväällä 2011, joista yhden osalta asiakirjat oli toimitettu käräjäoikeuteen virheellisesti eikä A ollut korjannut virhettä, vaan peruuttanut kanteen ja tehnyt oikeudenkäyntikulujen osalta sovinnon.

A oli 25.1.2013 tiedustellut velkojien kantaa kanteita koskevaan sovintoon siten, että pesälle kertyisi 100 000,00 euroa. Vaikka verohallinto oli vastustanut sovintoehdotusta, A oli sopinut takaisinsaantikanteet 28.5.2013 käräjäoikeudessa siten, ettei pesälle kertynyt mitään, vaan pesä oli maksanut vastaajille oikeudenkäyntikuluja. A oli siten toiminut vastoin velkojien tahtoa velkojien vahingoksi. Konkurssilaki velvoitti pesänhoitajaa toimimaan velkojien antamien ohjeiden mukaisesti. Kun verohallinto oli vastustanut sovintoa, A oli kanteet sopiessaan ylittänyt toimivaltansa pesänhoitajana.

Vahingosta saatujen tietojen mukaan A oli myös jättänyt vastaamatta velkojien tai heidän asiamiestensä tiedusteluihin eikä ollut kehotuksista huolimatta vastannut myöskään Suomen Asianajajaliiton Valvontalautakunnan tiedusteluihin toimiessaan T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajana. Valvontalautakunta oli katsonut A:n menetelleen asianajajaliiton sääntöjen 35 §:n ja hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden vastaisesti jättämällä vastaamatta toistuvasti hänelle esitettyihin pyyntöihin ja tiedusteluihin. A oli erotettu yhdistyksen jäsenyydestä 8.3.2013.

Esittämänsä näkökohdat huomioiden vakuutusyhtiö on katsonut A:n laiminlyöneen tehtäviensä hoitamisen tavalla, joka osoitti törkeää huolimattomuutta. Erityisesti sopiessaan takaisinsaantikanteet vastoin velkojien tahtoa, A:n oli katsottava tietoisesti aiheuttaneen vahinkoa konkurssipesälle. A ei myöskään ollut noudattanut häntä velvoittaneita hyvää asianajajatapaa koskevia ohjeita.

A oli kuollut 7.2.2014. Lähes vuosi A:n kuoleman jälkeen sähköpostiviestissä 22.1.2015 annetulla lääkärin näkemyksellä ei ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. Lääkäri oli vuonna 2010 antanut kaksi lausuntoa todeten A:n työkyvyttömäksi asianajajan työhön toistaiseksi. Myöhemmin ilmenneet tapahtumat osoittivat A:n olleen työkyvytön asianajajan työhön lääkärin lausunnon mukaisesti 12.1.2010 lukien.

Vakuutusyhtiö ei ole ottanut kantaa vahingon määrään, ja on pyytänyt tilaisuuden varaamista siihen, mikäli lautakunta katsoisi vastoin vakuutusyhtiön näkemystä, ettei A:n toimintaa ollut pidettävä törkeän huolimattomana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutettu asianajaja A toimiessaan suostumuksensa perusteella T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajana 23.3.2010 alkaen menetellyt tässä tehtävässään huolimattomasti ja oliko hänen mahdollista huolimattomuuttaan pidettävä vakavuudeltaan törkeänä. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on kyse siitä, oliko A:n menettely arvioitava huolimattomaksi ensiksikin sen perusteella, että hän sairaudestaan huolimatta oli päättänyt ottaa pesänhoitajan tehtävän vastaan ja tässä tehtävässä myöhemmin jatkaa. Toisaalta A:n huolimattomuutta asianajajana on arvioitava hänen pesänhoitajan toimessaan suoriutumisensa ja tämän tehtävän aikana tekemiensä toimien perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Konkurssilain 8 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajaksi määrätään suostumuksensa perusteella henkilö, jolla on tehtävän vaatima kyky, taito ja kokemus sekä joka on muutoinkin tehtävään sopiva. Pesänhoitaja ei saa olla velalliseen eikä velkojaan sellaisessa suhteessa, joka on omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuuttaan velalliseen nähden tai tasapuolisuuttaan velkojia kohtaan taikka kykyään muuten hoitaa asianmukaisesti tehtäväänsä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan sen, joka on antanut suostumuksensa pesänhoitajan tehtävään, tulee ilmoittaa tuomioistuimelle kaikki ne seikat, jotka voivat olla omiaan vaarantamaan hänen tasapuolisuuttaan ja riippumattomuuttaan pesänhoitajana tai aiheuttamaan perusteltuja epäilyksiä hänen tasapuolisuudessaan ja riippumattomuudessaan pesänhoitajana.

Konkurssilain 14 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen. Hänen on toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan pesänhoitajan on tehtävässään noudatettava velkojien antamia ohjeita ja määräyksiä näiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa.

Konkurssilain 14 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitaja käsittelee ja päättää asiat, jotka koskevat pesäluettelon tai velallisselvityksen laatimista, saatavien selvittämistä tai jakoluettelon laatimista taikka palkkaturvaa samoin kuin ne muut asiat, jotka laissa säädetään tai asian luonteen vuoksi kuuluvat pesänhoitajan tehtäviksi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan pesänhoitajalla on oikeus päättää konkurssipesän juoksevaan hallintoon kuuluvista asioista, jolleivät velkojat ole jonkin asian osalta erikseen toisin päättäneet.

Saman pykälän 3 momentin mukaan pesänhoitaja voi päättää sellaisista velkojien päätettäviksi kuuluvista toimenpiteistä, joita ei voida lykätä aiheuttamatta konkurssipesälle haittaa. Pesänhoitajan on ennen toimenpidettä mahdollisuuksien mukaan kuultava 12 §:ssä tarkoitettua velkojatoimikuntaa tai suurimpia velkojia.

Konkurssilain 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän tai hänen 14 luvun 7 §:ssä tarkoitettu avustajansa on tehtäväänsä hoitaessaan tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut konkurssipesälle. Sama koskee vahinkoa, joka on tätä lakia rikkomalla aiheutettu velkojalle, velalliselle tai jollekulle muulle.

Saman pykälän 2 momentin mukaan yhteisö, jonka lukuun pesänhoitaja suorittaa pesänhoitoon kuuluvia tehtäviä, vastaa yhteisvastuullisesti siitä vahingosta, jonka pesänhoitaja tai hänen avustajansa on tehtäväänsä hoitaessaan aiheuttanut.

Vakuutussopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kysymyksessä olevaan varallisuusvastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 60.2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun
- vahinko on seuraus vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä
- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa
- vahinko ilmenee vakuutuksen voimassaoloalueella.

Vakuutusehtojen kohdan 60.3.9 rajoituksen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on korvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttamaa vahinkoa

Asian arviointi

Konkurssilain 8 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajaksi määrätään suostumuksensa perusteella henkilö, jolla on tehtävän vaatima kyky, taito ja kokemus sekä joka on muutoinkin tehtävään sopiva. Hakijoiden asiassa esittämän mukaan suostuessaan 23.3.2010 T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajaksi A:lla oli ollut tehtävän edellyttämä koulutus ja useiden konkurssipesien hoitamiseen perustunut tehtävän edellyttämä kokemus ja taito, mitä vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt. Arvioitaessa vakuutusyhtiön väittämää A:n mahdollista huolimattomuutta tehtävän vastaanottamisessa jää näin ollen merkitseväksi, oliko A:n terveydentila jo tuolloin ollut siinä määrin heikentynyt, että A:n sen vuoksi olisi tullut pidättyä pesänhoitajan tehtävän vastaanottamisesta.

Lautakunnan käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen mukaan A, jolla oli diagnosoitu Parkinsonin tauti, oli neurologian erikoislääkärin vastaanotolla 12.1.2010 ilmaissut lääkärille haluavansa vetäytyä työelämästä. Lääkärin tuolloin antaman B-lausunnon mukaan A oli katsottu työkyvyttömäksi. Asianajajan työtä olivat haitanneet puheen hitaus, hiljaisuus ja yleinen hidastuneisuus, jotka olivat tuottaneet hankaluuksia oikeudessa esiintymisessä. Muistitestin tulokset olivat kuitenkin lausunnon mukaan olleet erinomaiset. Asiakirjojen mukaan työeläkeyhtiö oli myöntänyt A:lle kuntoutustuen 3.5.2010 antamallaan päätöksellä. Lääkärinlausunnon 9.12.2010 mukaan A oli tuolloin ollut hakemassa työkyvyttömyyseläkettä. A:n äänenkäytön ongelmat olivat lääkärinlausunnon mukaan haitanneet selviytymistä oikeudenistunnoissa ja kokouksissa.

Käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella on ilmeistä, että A:n työkyky asianajajan työhön oli ollut heikentynyt jo maaliskuussa 2010 hänen ottaessaan vastaan T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan tehtävät. Yhtälailla asiakirjoista kuitenkin ilmenee, ettei kyse ole ollut työkyvyn romahtamisesta, joka olisi äkillisesti ja täysin estänyt A:n toimimisen asianajajana. Asian osapuolet eivät ole toimittaneet lautakunnalle selvitystä A:n hoidettavana olleiden työtehtävien laajuudesta maaliskuussa 2010. Käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee kuitenkin, että A:n luopuessa pesänhoitajan tehtävästä joulukuussa 2013 hänen hoidettavanaan oli ollut neljä konkurssipesää ja kolme saneerausohjelmaa. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei käytettävissä oleva asiakirjaselvitys osoita A:n toimineen törkeän huolimattomasti hänen suostuessaan 23.3.2010 T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajaksi.

Mitä sitten tulee A:n menettelyyn T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajana, lautakunta toteaa, että konkurssipesän korvausvaatimukset ovat perustuneet suurimmalta osin siihen, että suoritettuun konkurssipesän hallinnon ja tilien erityistarkastukseen perustuneiden pesän havaintojen mukaan A oli ilman riittäviä perusteita luopunut riitauttamasta eräiden saatavien valvontoja sekä pesän hyväksi nostamistaan velkomus- ja takaisinsaantikanteista, osin nostanut kanteita turhaan sekä maksanut konkurssipesän varoista pesälle kuulumattomia kuluja. T Oy:n konkurssipesän näkemyksen mukaan A oli laiminlyönyt noudattaa hyvää pesänhoitotapaa, eikä kaikille A:n toimille ollut ollut velkojien antamaa valtuutta. Konkurssipesä on katsonut A:n aiheuttaneen pesälle 147 425,31 euron vahingot.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kysymyksessä olevat kanteet oli nostettu vuosina 2010 ja 2011. Konkurssipesän korvausvaatimuksen perustelujen mukaan kanteita ei ollut tämän jälkeen juurikaan kehitelty. A oli ilmoittanut niistä luopumisesta määrällisesti suurimman velkomuskanteen osalta 17.4.2012 ja takaisinsaantien ja riitautusten osalta maaliskuussa 2013 sekä toukokuussa 2013 vahvistetuilla sovintosopimuksilla.

Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, millä perusteilla A oli päättänyt mainituista kanteista luopumisesta konkurssipesän puolesta. Selvittämättä on niin ikään jäänyt, oliko A saanut kanteista luopumiseen ja asioiden sopimiseen velkojien asianmukaista hyväksyntää. Lautakunnalle ei ole toimitettu kanteiden perusteena olleista saatavista ja suorituksista muuta selvitystä kuin konkurssipesän esittämästä vahingonkorvausvaatimuksesta ilmenee. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että A olisi esittänyt varsinaisia perusteluja vaatimuksista luopumisille. Konkurssipesän vaatimuskirjelmän mukaan A oli lisäksi tehnyt pesän hoitoon liittyvissä tehtävissä eräitä vähäisempiä virheitä. A:n menettelyn virheellisyyttä ei ole asianosaisten taholta sinänsä kiistetty.

Korkein oikeus on käsitellyt vastuuvakuutuksen törkeää huolimattomuutta koskevan rajoitusehdon tulkintaa tilintarkastajan vastuuseen liittyneessä ratkaisussaan KKO 1997:103 seuraavasti:

”Korkein oikeus toteaa, että törkeä tuottamus sekä rajanveto esimerkiksi tuottamuksen ja törkeän tuottamuksen välillä eivät ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Rajanveto edes vakuutussopimuslain eri säännöksiä sovellettaessa ei välttämättä määräydy samojen perusteiden mukaan.

Vahingonkorvausoikeudessa on huolimattomuutta pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Esimerkiksi hallituksen esityksessä 1.7.1995 voimaan tulleeksi vakuutussopimuslaiksi (HE n:o 114/1993 vp. s. 43) katsotaan, että törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta.

Vakuutuskorvauksen epäämistä tai vähentämistä harkittaessa on otettava yhtäältä huomioon, että vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutuksia liiketoimintanaan ja että vastuuvakuutus otetaan juuri sen kaltaisten vahinkojen varalta, joista nyt on kysymys. Toisaalta vakuutus ei saa johtaa vakuutuksenantajan kustannuksella tapahtuvaan tietoiseen riskinottoon. Vastuuvakuutuksen tarkoitus ammatinharjoittajan virheellään aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa vaatii siten, että törkeän huolimattomana pidetään vain tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa ammatinharjoittajassa selvää piittaamattomuutta menettelyssään.”

Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä asiassa on ennen muuta kyse siitä, missä vaiheessa A:n olisi asianajajana tullut ymmärtää, ettei hän terveydentilansa heikentymisen vuoksi ollut enää kykenevä asianmukaisella huolellisuudella ja asianajajalta edellytettävällä ammattitaidolla suoriutumaan T Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan tehtävistä, vaan että hänen tuli pyytää niistä vapauttamista. Lautakunta pitää käytettävissään olevan selvityksen perusteella ilmeisenä, että A:n vakava ja vähitellen vaikeutunut sairaus oli merkittävästi vaikuttanut paitsi A:n kykyyn suoriutua itse pesänhoitajan tehtävistä, myös hänen kykyynsä harkita tehtävästä luopumista. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että A:n menettely olisi johtunut hänen törkeäksi huolimattomuudekseen katsottavasta ilmeisestä piittaamattomuudesta konkurssipesän edusta tai hänen tahallisuutta lähenneestä häikäilemättömyydestään esimerkiksi oman edun tavoittelemiseksi pesän kustannuksella.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut, että sillä olisi perustetta evätä asiassa korvaus vakuutusehtojen kohdan 60.3.9 törkeää huolimattomuutta koskevaan rajoitusehtoon vedoten.

Vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksissään ottanut kantaa vahingon määrään, joten Vakuutuslautakunta ei anna asiasta ratkaisusuositusta korvattavan vahingon määrän osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa korvausasian uudelleen käsiteltäväkseen soveltamatta siihen vakuutusehtojen kohdan 60.3.9 rajoitusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren