Tapahtumatiedot

Asiakkaiden H ja U asuntoon murtauduttiin ja asunnoista varastettiin irtaimistoa. Asiakkaat hakivat vahingosta korvausta kotivakuutuksestaan.

Asiakkaat toimittivat vakuutusyhtiölle listauksen anastetuista tavaroista. Vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksessään, että kyse on korvattavasta murtovahingosta. Yhtiö maksoi 15.12.2016 päivätyllä korvauspäätöksellään korvauksen anastetuista esineistä seuraavan erittelyn mukaisesti:

Käteinen raha/enimm.korv.määrä 500,00
Hyvitys omavastuusta 100,00
Helena Tynell, Aurinkopullo 120,00
Helena Tynell, Aurinkopullo 360,00
Kantarelli-maljakko 340,00
3 lasilintua, Oiva Toikka 300,00
Arabia Papukaija-kannu 11 270,00
Junghans-pöytäkello 190,00
Philips 40" -televisio 150,00
Pitsilakanat 60,00
Lääkevalmiste 20,00
4 kultasormusta 120,00
2 kivisormusta 120,00
2 Camee-riipusta ketjuineen 120,00
Leijona-taskukello 200,00
Hopeinen taskukello 35,00
4 aitoa helminauhaa 240,00
5 helmikorua 120,00
1-kivinen timanttisormus 120,00
Kultaiset kalvosinnapit 200,00
Korvaus yhteensä euroa 3.685,00
 

Vakuutusyhtiön mukaan korvaukset perustuvat www.kultatukku.fi, www.tammerkulta.fi, www.herrasmiesliike.fi ja www.antiikkisatama.fi -sivuilta saatuihin hintatietoihin.

Korvaus koruista ja kelloista on vakuutusehtojen mukaan 60 prosenttia niiden nykyhinnasta, ellei vakuutettu hanki uusia vastaavia kuuden kuukauden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Nykyhinnalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saadaan, kun uudishinnasta vähennetään esineen iän, käytön, huollon tai hoidon laiminlyönnin tai käyttökelpoisuuden alenemisen aiheuttama hinnan alentuminen. Irtaimiston nykyhinta on käytetyn esineen hinta. Vakuutusyhtiö on korvannut varastetuista koruista 60 % nykyhintaan perustuvasta rahamäärästä.

Koska koruista ja muista arvoesineistä sekä niiden ominaisuuksista ei ole toimitettu valokuvia, aitoustodistuksia, ostotositteita tai muitakaan vastaavanlaisia selvityksiä, vakuutusyhtiö on määrittänyt korvauksen vahinkoluettelon perusteella löytyneiden nykyhintojen perusteella. Jos vakuutusyhtiölle toimitetaan tarkempia selvityksiä esineistä, vahinko voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn.

Asiakkaat toimittivat vakuutusyhtiölle lisäselvitystä anastetusta omaisuudesta. Vakuutusyhtiö maksoi korvauspäätöksensä 11.7.2017 mukaisesti lisäkorvausta seuraavasti:
 
Aurinkopullo, lisäkorvaus 65,00
Aurinkopullo, lisäkorvaus 40,00
Kantarelli-maljakko, lisäkorvaus 860,00
3 lasilintua, lisäkorvaus 225,00
2 Camee-korua, lisäkorvaus 180,00
Vuosilautanen 1994 Arabia 69,00
Seinälaatta lampaat Arabia 45,00
Seinälaatta perhonen Arabia 45,00
Bulldog-figuuri Arabia 85,00
Hopeinen sokerikko ja kermakko 140,00
2 hopeista kynttilänjalkaa 200,00
Korvaus yhteensä euroa 1.954,00

Vakuutusyhtiö totesi saaneensa hintatiedot osoitteista www.laatutavara.fi, www.wanhaelias.fi ja www.kultatukku.fi. Se ilmoitti maksaneensa korvauksen koruista ja kelloista vakuutusehtojen mukaisesti 60 %:n osuuden nykyhinnasta korvaamalla. Muilta osin vakuutusyhtiö toisti aikaisemman korvauspäätöksensä perustelut.

Asiakkaiden valitus

Asiakkaat vaativat anastetuista esineistä niiden todellisen arvon mukaista korvausta. Asiakkaiden laskelman mukainen kokonaiskorvausvaatimus on 15.570 euroa. Asiakkaat vaativat myös korkolain mukaista viivästyskorkoa viivästyneelle korvausmäärälle.

Asiakkaat viittaavat vakuutusyhtiölle toimittamiinsa laskelmiin, joissa esineiden arvo on esine esineeltä perusteltu esineiden kunnon, iän ja yksilöllisten ominaisuuksien perusteella. Asiakkaat ovat saaneet esineitä lahjoina ja perintönä lähisukulaisiltaan (H.S:n äiti ja tädit), joiden kertomukset esineiden historiasta ja arvosta on myös otettu huomioon. Lisäksi asiakkaat vetoavat toimittamiinsa selvityksiin vastaavia esineitä myyvien liikkeiden ja huutokauppojen ilmoituksista.

Yksittäisten esineiden osalta asiakkaat vetoavat erityisesti seuraaviin seikkoihin:

Kantarelli-maljakolle vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä arvioitu 340 euron hinta vastaa uustuotantoa olevan naarmuisen, käytössä olleen ja huonokuntoisen maljakon hintaa. Asiakkaiden maljakko on 1940 - 1950-luvulta, signeerattu, numeroidusta tuotantosarjasta ja täysin virheetön ja käyttämätön. Maljakko on H:n tädin mainittuna aikana hankkima. Kyse on siis aivan eri hintatason maljakosta nykyhinnalla. Asiakkaiden arvio kyseisen maljakon arvosta on 50.000 – 100.000 euroa.

Hopeisen taskukellon hintaa on korvauspäätöksessä verrattu herrasmiesliike.fi -sivuston uustuotantoa olevaan hopeoituun taskukelloon (35 euroa). Asiakkaiden taskukello on 1900-luvun alusta oleva hopeakello hopeavitjalla, joka on virheetön, mikä tekee kellosta jo tästä syystä arvokkaan ja harvinaisen. Asiakkaiden mukaan kellon arvo on 500 euroa.

Timanttisormuksesta (1960-luvulta) vakuutusyhtiö on maksanut 120 euroa. Asiakkaiden mukaan sen todellinen arvo on kuitenkin 1.200 euroa. Asiakkaat hämmästelevät sitä, mitkä seikat alentavat korvauksen kymmenesosaan sormuksen todellisesta hinnasta.

Arabian hyväkuntoisen Papukaija -kannun hintapyyntö laatutavara.com –palvelussa on 450 euroa. Asiakkaat ovat vaatineet omasta käyttämättömästä kannustaan 500 euroa, ja vastaavaa täysin käyttämätöntä kannua ei ilmoituksista ole löytynyt. Vakuutusyhtiö on korvannut Papukaija –kannusta 270 euroa.

Kultaisen (14 karaattia) Leijona –taskukellon ja kellonperät vakuutusyhtiö on hinnoitellut 200 euron arvoon. Asiakkaat katsovat, että taskukellon todellinen arvo on 1.500 euroa.

Asiakkaat katsovat, että vakuutusyhtiön hintavertailut vastaaviin tuotteisiin on tehty väärin, koska antiikki ja uustuotanto on sekoitettu ja hintaeroa virheettömien ja huonokuntoisten esineiden välillä ei ole huomioitu. Vahinkoluetteloissa ilmoitetut hinnat ovat asiakkaiden mielestä tämänhetkisiä todellisia tavaroiden hintoja. Ne perustuvat osaltaan alan liikkeiden hintoihin, asiantuntijoiden suullisiin arvioihin kyseisistä esineistä sekä asiakkaiden omaan tietämyksen esineiden hinnoista taide-esineitä ja koruja vuosikymmeniä harrastaneina.

Vakuutusyhtiön edellyttämien todistuksien ja selvitysten suhteen asiakkaat toteavat, että lasitavaran ja keramiikan osalta ei ole tiedossa mahdollisia aitoustodistuksia, mutta esineisiin oli merkitty signeeraukset, vuosiluvut ja leimat, jotka todistavat aitouden. Kultaesineissä on kultapitoisuuden ja tekijän leimat.

Taskukellojen aitoustodistukset olivat kellojen mukana ja niissä on leimat.

Osa kaulahelmien (aidot helmet) aitoustodistuksista ja ostokuiteista olivat helmien mukana. Useat esineet ovat yli 70 vuotta vanhoja ja niiden ostokuittien saatavuus on hankalaa näin pitkän ajan jälkeen. Suurin osa esineistä on ostettu markka-aikana, ja ostokuitit eivät vastaa tämän päivän todellista esineen hintaa. Esineiden hinnat ovat moninkertaistuneet antiikkiarvoon vuosikymmenten aikana. Suuri osa esineistä on peritty ja niitä on ostettu (kultasepänliike A. Viitasaari, Tampere), alan liikkeistä ja eri huutokaupoista Pirkanmaalta vuosikymmenten kuluessa.

Näyttö tavaroiden olemassaolosta ja aitoudesta (signeeraukset ja leimat) sekä virheettömyydestä perustuu asiakkaiden ja heidän poikansa todistamiseen. Asiakkaat vetoavat myös siihen, että vakuutuksen myynyt henkilö ei tuonut millään tavoin esiin sitä, että esineet tulisi valokuvata tai esittää niistä ostotositteita ja aitoustodistuksia vakuutuskorvauksen saamiseksi.

Asiakkaat toteavat, että he eivät pyynnöistään huolimatta ole saaneet tarkempaa selvitystä vakuutusyhtiön käyttämistä käyvistä hinnoista. Nähtävästi hintoja on verrattu uustuotantoa oleviin esineisiin, jotka ovat hinnaltaan huomattavasti halvempia. Asiakkaiden mielestä kunnoltaan näin virheettömiä esineitä on erittäin harvoin myynnissä, mikä nostaa niiden arvoa huomattavasti.

Asiakkaat toteavat vielä vakuutusyhtiön vastineessa lausutun johdosta, että alkuperäisessä tavaralistauksessa Kantarelli-maljakon arvoksi on ilmoitettu 5.000 euroa. H:ta neuvottiin vakuutusyhtiön korvauspalvelun toimesta ilmoittamaan vahinkoluetteloon enimmäiskorvausmäärä (5.000 euroa) maljakon arvoksi. Asiakkaan tiedossa oli maljakon todellinen hinta (50.000 - 100.000 euroa). Erillisvakuutusta maljakolle ei ollut. Kyseinen numeroitu kantarelli-maljakko on vuonna 1947 valmistetusta sarjasta. Hankinta-aika on 1940 - 1950- luvun vaihteesta, maljakon hankki H:n edesmennyt täti E.W. E.W. ja H:n äiti A ovat kertoneet H:lle maljakon arvosta ja hankinnasta eläessään. Perukirjassa vuodelta 1995 ei ole merkintää maljakosta, mutta sen hinta on yli kahdenkymmenen vuoden aikana moninkertaistunut nykyhintaan. Vuoden 2002 euroon siirtymisen jälkeen maljakon hinta on noussut jyrkästi nykyiseen hintaan, 50. 000 – 100.000 euron arvoon.

Asiakkaat toteavat vielä, että vakuutusyhtiön maksama 60 prosentin korvaus eräiden esineiden osalta on aiheeton. Vähennyksiin ei ole perustetta, koska esineet ovat virheettömiä. Kyse on antiikkisista koriste- ja koruesineistä, joiden arvo on noussut iän mukana.

Lopuksi asiakkaat toteavat, että anastetut esineet eivät ole olleet päivittäisessä käytössä. Heidän mukaansa esineissä ei ole käytön jälkiä ja niitä on säilytetty lämpimässä, kuivassa tilassa sekä käsitelty varoen. Antiikkiesineiden arvoon vaikuttaa suurelta osin niiden kunto. Virheetön esine on huomattavasti arvokkaampi ja harvinaisempi kuin vastaava huonokuntoinen esine. Asiakkaat ovat koettaneet etsiä vastaavia virheettömiä esineitä, mutta niitä ei ole löytynyt.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaiden vaatimukset perusteettomina. Yhtiö toteaa maksaneensa varastetusta irtaimistosta korvauksia yhteensä 5. 639 euroa. Nyt esitetty vaatimus on 15.570 euroa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että varastetut esineet on yksilöity, mutta muita arvon määrittämiseksi tarvittavia tietoja ei ole saatu. Esineiden hankinta-ajat on ilmoitettu suurimmalta osin yhden tai kahden vuosikymmenen tarkkuudella. Koruista ja muista arvoesineistä sekä niiden ominaisuuksista ei ole toimitettu valokuvia, aitoustodistuksia, ostotositteita tai muitakaan vastaavanlaisia selvityksiä.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutusehdot eivät edellytä yksittäisten esineiden valokuvaamista, aitoustodisteita tai ostotositteita. Korvauksen hakijalla on tästä huolimatta näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä. Yllä mainitut dokumentit ovat esimerkkejä siitä, millä tavoin korvauksen hakija voi esittää näyttöä varastettujen esineiden arvosta. Myös muunlaisen selvityksen esittäminen on mahdollista, mutta sellaista ei ole yhtiölle toimitettu. Esimerkiksi Tapio Wirkkalan Kantarelli-maljakko on asiakkaiden toimesta arvioitu 50.000 – 100.000 euron arvoiseksi. Maljakko on saatu perintönä A.S:ltä, joka on kuollut vuonna 1995. Kyseisen maljakon osalta asiakkaan olisi mahdollista esittää esim. selvitys siitä, miten kyseinen maljakko on arvotettu perukirjaan eli minkä arvon mukaan perintövero on maksettu. Mitään tällaista selvitystä ei ole kuitenkaan toimitettu. Alkuperäisessä listauksessa saman maljakon arvoksi on ilmoitettu 5.000 euroa. Asiakkaan arvion muuttuminen näin huomattavasti osoittaa yhtiön näkemyksen mukaan, että korvausvaatimukset perustuvat ylipäätänsäkin pitkälti asiakkaan omaan arvioon.

Lausuntopyynnön liitteenä on kuvakaappaus Bukowskis –huutokaupan sivustolta, jossa Wirkkalan Kantarelli-maljakon lähtöhinnaksi on merkitty 40.000 euroa ja toteutuneeksi hinnaksi 57.200 euroa. Kuitenkin samalla sivustolla on myynnissä Tapio Wirkkalan Kantarelli -maljakko vuodelta 1955 ja tämän toisen maljakon lähtöhinta on ollut 800 euroa ja lopullinen toteutunut myyntihinta 1 151 euroa. Lisäksi sivustolla on ollut Wirkkalan Kantarelli -maljakko, jonka lähtöhinta on ollut 800 euroa ja lopullinen hinta 620 euroa. Tässä kolmannessa ilmoituksessa ei ole ilmoitettu maljakon valmistusvuotta, joten kolmas ja edullisin maljakko lienee uudistuotantoa. Kaksi ensimmäistä ilmoitusta koskevat kuitenkin 1950-luvun maljakoita. Hintaero näiden maljakoiden välillä (1.151 euroa ja 57.200 euroa) on huomattava. Tämä kertoo siitä, että yksittäinen kappale voi olla arvokas. Kuitenkin nyt toimitetut tiedot varastetusta Kantarellimaljakosta eivät riitä osoittamaan, olisiko juuri tämä maljakko ollut huomattavan arvokas. Tästä tai muistakaan esineistä ei ole toimitettu yhtään kuvaa, kuittia eikä muutakaan tositetta tai selvitystä.

Vakuutusyhtiö katsoo Kantarelli -maljakosta maksetun korvauksen 1.200 euroa olevan asianmukainen. Näyttöä suuremmasta käyvästä hinnasta ei ole esitetty. Yhtiö vetoaa myös siihen, että vakuutusehtojen mukaan yksittäisestä esineestä maksettavan vakuutuskorvauksen enimmäiskorvausmäärä on 5.000 euroa.

Korujen ja kellojen osalta vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että maksettu korvaus ei olisi riittävä ottaen huomioon, että vakuutusehtojen mukaan koruista ja kelloista maksetaan ensin 60 % niiden käyvästä hinnasta. Näyttöä ei ole esitetty myöskään siitä, että asiakas olisi todellisuudessa hankkinut varastettuja koruja ja kelloja vastaavat esineet.

Myöskään muiden esineiden osalta ei vakuutusyhtiön mukaan ole esitetty näyttöä siitä, että vahingon määrä olisi maksettuja korvauksia suurempi. Lausuntopyyntö ei sisällä uusia perusteluja siitä, mikä on ollut esineiden arvo. Yksinomaan väite siitä, että vahingoittuneiden esineiden arvo on ollut suurempi kuin maksettu korvaus, ei muodosta näyttöä esineiden arvosta. Vakuutusyhtiö katsoo, että lisäkorvauksen maksaminen ei ole perusteltua, eikä se siten ole velvollinen maksamaan myöskään vaadittua viivästyskorkoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välillä ei ole erimielisyyttä siitä, mitä esineitä varkausvahingon yhteydessä asiakkailta on anastettu. Erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiön arvio anastettujen esineiden vakuutusehtojen mukaisesta arvosta ollut oikea ja onko esineistä maksettu korvaus ollut vakuutusehtojen mukainen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kodin Omaisuusvakuutusehtojen (voimassa 1.1.2005 alkaen) kohdan 2.2 (Irtaimisto) mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjaan merkitty irtaimisto. Irtaimistolla tarkoitetaan kotitalouden päivittäiseen ja vapaa-ajan käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä. Mikäli irtaimisto on vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä, tämä on mainittu vakuutuskirjassa.

Vakuutus sisältää myös sellaiset vakuutetun vuokraamat tai lainaamat esineet, jotka vakuutetun omistamina kuuluisivat hänen vakuutettuun irtaimistoonsa.

Seuraavassa taulukossa on kerrottu vakuutuksen kohteena olevien yksittäisten esineitten tai tiettyjen esine- tai omaisuusryhmien enimmäiskorvausmäärät. Näitä enimmäiskorvausmääriä noudatetaan siitä riippumatta, onko irtaimisto vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä vai täydestä hinnasta.

Ehtokohdan liitteenä olevan taulukon ensimmäisen ruudukon mukaan yksittäisen esineen tai kokoelman enimmäiskorvausmäärä on 5.000 euroa.

Ehtokohdan 3.4 (Varkaus- ja ilkivaltaturva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on
- murto, jolla tarkoitetaan murtautumista rakenteellisesti ja lujuudeltaan riittävän suojan antavaan lukittuun rakennukseen, rakennuksen tilaan tai muuhun säilytyspaikkaan

Ehtokohdan 6.2.3.1 (Irtaimisto, Irtaimen esineen hinnan arvioiminen) mukaan irtaimen esineen hinta arvioidaan ominaisuuksiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan vastaavan uuden esineen uudishinnan mukaan. Uudishintana käytetään hintaa, jolla lähinnä vastaava esine voidaan hankkia tilalle, jos hankinta on mahdollista.

Ehtokohdan 6.2.3.2 (irtaimen esineen vahingon määrän laskeminen) mukaan enintään viisi (5) vuotta vanhan irtaimen esineen vahingon määrä lasketaan vastaavanlaisen esineen uudishinnan mukaan. […]

Muun yli viisi (5) vuotta vanhan esineen vahingon määrä lasketaan sen nykyhinnan mukaan, jolla tarkoitetaan käytetyn esineen hintaa. Esineen hintaa alentaa omaisuuden ikä, käyttö, huollon tai hoidon laiminlyönti sekä muiden vastaavanlaisten syiden selvä vaikutus.

Taideteosten, korujen ja muiden arvoesineiden vahingon määrä lasketaan aina niiden käyvän hinnan mukaan.

Ehtokohdan 6.3.2 mukaan korvaus koruista ja kelloista on 60 prosenttia niiden käyvästä hinnasta, ellei vakuutettu hanki uusia vastaavia kuuden kuukauden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta.

Vakuutussopimuslain 69 §:n (korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n (Korvauksen suorittaminen) mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Asian arviointi

Esillä olevassa tapauksessa osapuolten erimielisyys koskee anastettujen esineiden arvoa. Menettely Vakuutuslautakunnassa on kirjallista, ja lautakunta ratkaisee käsiteltävänään olevat tapaukset sille toimitetun asiakirjaselvityksen perusteella. Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka hänelle aiheutuneen vahingon määrästä. Tämä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että asiakkaiden tulisi lisäkorvausta saadakseen kyetä osoittamaan, että anastetun irtaimiston arvo on vakuutusyhtiön maksamia korvauksia korkeampi. Esitettyä näyttöä arvioidaan kokonaisuutena ja sellaisen voivat muodostaa esimerkiksi esineistä otetut valokuvat, niitä koskevat hankintatositteet ja erilaiset todistukset tai muu riittävän konkreettinen näyttö siitä, minkälaisista esineistä tarkalleen ottaen on ollut kysymys.

Vakuutuslautakunta toteaa, että riidanalaisten esineiden arvo määräytyy esillä olevassa tapauksessa vakuutusehtojen mukaan kaikilta osin niiden käyvän hinnan mukaisesti, koska esineitä on pidettävä joko taideteoksina, koruina tai muina arvoesineinä.

Asiakkaat ovat valituksessaan katsoneet, että korujen ja kellojen osalta tehty vähennys, jonka perusteella näiden esineiden arvo on määritelty 60 %:ksi todellisesta arvosta, on aiheeton, koska esineet ovat olleet täysin virheettömiä ja hyväkuntoisia. Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että vakuutusehtojen mukaan koruista ja kelloista korvataan 60 % niiden käyvästä arvosta, ellei uusia vastaavia esineitä hankita kuuden kuukauden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Ehtokohdan perusteella maksettavan 60 %:n korvausmäärän kannalta merkitystä ei ole sillä, mikä anastettujen esineiden yksilöllinen kunto tosiasiassa on ollut. Koska asiassa ei ole esitetty selvitystä anastettuja kelloja ja koruja vastaavien uusien esineiden hankkimisesta kuuden kuukauden kuluessa vahinkotapahtumasta, Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korujen ja kellojen osalta 60 %:n mukaisesti määrittämää korvausta asianmukaisena.
 
Kantarelli-maljakko

Asiakkaat ovat ilmoittaneet maljakon arvoksi 50.000 – 100.000 euroa. Vakuutusyhtiö on puolestaan kiistänyt vaatimuksen määrällisestä ja maksanut maljakosta yhteensä 1.200 euron korvauksen.

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu nettisivuilta otettuja tulosteita Bukowskis –huutokaupan toteutuneista, Tapio Wirkkalan signeeratuista Kantarelli –maljakoista. Yhden maljakon loppuhinta on tulosteen mukaan ollut 57.200 euroa. Kahden muun maljakon loppuhinnat ovat olleet 1.151 euroa ja 620 euroa.  Asiakkaat ovat lisäksi vedonneet anastetun maljakon hankinta-ajankohtaan ja H:n äidin ja tädin maljakosta suullisesti esittämiin kertomuksiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ainakin Vakuutuslautakunnalle toimitetusta asiakkaiden korvausvaatimuksesta ilmenee selvästi, että maljakon hinnaksi merkitty 5.000 euroa perustuu siihen, että kyse on enimmäiskorvauksesta.  Maljakon tarkemmasta laadusta ei kuitenkaan ole asiakkaiden puolelta esitetty muuta konkreettista näyttöä kuin kertomus siitä, että kyse on ollut Tapio Wirkkalan signeeratusta Kantarelli –maljakosta ja asiakkaiden kertomus siitä, että maljakko on noin 20 cm korkea ja että se on ollut erittäin hyväkuntoinen sekä asiakkaiden oma arvio maljakon arvon kehittymisestä ja tämän myötä erittäin korkeasta arvosta. Nettisivujen tulosteiden perusteella huutokaupatut Kantarelli -maljakot ovat kaikki olleet kooltaan jossakin määrin erilaisia ja niissä kaikissa on ollut pieniä vaurioita. Ne tekijät, joiden johdosta yksi huutokaupatuista maljakoista on ollut huomattavasti kahta muuta maljakkoa arvokkaampi, eivät käy ilmi asiakirjaselvityksestä.

Koska asiakkaiden maljakosta ei ole esitetty edellä kuvattua tarkempaa selvitystä, Vakuutuslautakunnalla ei ole perusteita arvioida maljakon arvoa suuremmaksi kuin vakuutusyhtiön korvaama 1.200 euroa.

Arabian Papukaija –kannu

Asiassa esitetyn nettisivuilta otetun tulosteen perusteella 1 litran Papukaija-kannun myyntihinta on 450 euroa. Asiakkaat ovat Vakuutuslautakunnalle toimitetussa korvaushakemuksessaan kertoneet, että kyse on 1,2 litran kannusta ja arvioineet hinnan 500 euroksi. Vakuutusyhtiö on maksanut kannusta 270 euron korvauksen perustelematta lainkaan kantaansa esimerkiksi esittämällä tietoja vastaavien kannujen myyntihinnoista, jotka yhtiö on kertonut selvittäneensä.  Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella asianmukainen korvaus kannusta on 450 euroa.  Vakuutusyhtiön tulee näin ollen maksaa kannusta 180 euron lisäkorvaus.

Leijona –taskukello, hopeinen taskukello, timanttisormus ja kaksi kultasormusta

Vakuutusyhtiö on maksanut Leijona –taskukellosta 200 euron korvauksen, hopeisesta taskukellosta 35 euron korvauksen ja 1-kivisestä timanttisormuksesta  120 (yhteensä 355 euroa) euron korvauksen asiakkaiden korvausvaatimusten ollessa 1.500, 500 ja 1.200 euroa. Yhtiö on korvauspäätöksessään viitannut vakuutusehtoihin, joiden mukaan koruista ja kelloista maksetaan 60 %:n korvaus. Yhtiö ei ole vedonnut mihinkään yksilöityihin ja dokumentoituihin myyntihintatietoihin kantansa tueksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaiden toimittamasta Leijona –kelloja koskevasta artikkelista ei sinänsä voida päätellä, mikä on kellojen nykyhinta. Lisäksi asiakkaiden kellon valmistajan merkistä ja tarkemmasta hankinta-ajankohdasta ei ole esitetty selvitystä. Ottaen kuitenkin huomioon asiakkaiden kertomus kellon hankinta-ajankohdasta ja kultarakenteesta, Vakuutuslautakunta arvioi kohtuuden mukaan kellon arvoksi 800 euroa. Yksilöidyn kadonneiden esineiden laatua koskevan selvityksen ja vastaavanlaisten esineiden hintatietojen puuttuessa hopeisen taskukellon arvoksi Vakuutuslautakunta arvioi 300 euroa ja timanttisormuksen arvoksi 1.000 euroa.  Ottaen huomioon vakuutusehtojen määräys, jonka mukaan korut ja kellot korvataan 60 %:lla niiden käyvästä arvosta, kokonaiskorvaus tältä osin on 2.100 euroa x 60 % = 1.260 euroa. Vakuutusyhtiön tulee näin ollen maksaa näistä esineistä 905 euron lisäkorvaus.

Kultasormusten (4 kpl) osalta vakuutusyhtiö on maksanut 120 euron korvauksen. Vakuutuslautakunta arvioi esineiden arvon olevan yhteensä 400 euroa ja maksettavan korvauksen tältä osin (400 euroa x 60 %) 240 euroa. Tältä osin lisäkorvaus on siten 120 euroa.

Muut esineet

Vakuutuslautakunta toteaa, että muiden riidanalaisten esineiden osalta asiakkaat ovat vedonneet lähinnä itse arvioimiinsa esineiden hintoihin esittämättä näyttöä vastaavanlaisten esineiden yhtä korkeista myyntihinnoista. Lisäksi asiakkaat ovat lähes kaikkien esineiden osalta vedonneet niiden poikkeukselliseen hyväkuntoisuuteen ja käyttämättömyyteen. Ottaen huomioon, että vakuutuksenottajat ovat arvioineet huomattavan osan varastetusta omaisuudesta vastaavia tarjolla olevia esineitä arvokkaammaksi, tulisi omaisuudesta esittää nyt saatua kuvausta tarkempaa selvitystä. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaiden esittämä selvitys ei tässä tapauksessa riitä osoittamaan, että vakuutusyhtiön maksama korvaus ei vastaisi muiden anastettujen esineiden käypää arvoa (korujen ja kellojen osalta 60 % käyvästä arvosta).

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa Papukaija-kannusta, Leijona-taskukellosta, hopeisesta taskukellosta, timanttisormuksesta ja kultasormuksista yhteensä 1.205 euron lisäkorvauksen.

Kunkin esineen osalta lisäkorvaukselle tulee maksaa korkolain mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua siitä, kun asiakkaat ovat esittäneet kunkin esineen osalta tarkennetut vaatimuksensa vakuutusyhtiölle.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja Sario
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Rantala
Yrttiaho