Tapahtumatiedot
Puolisot A (s. 1975) ja B sopivat vakuutusyhtiön kanssa pariturvana myönnetystä henkivakuutuksesta. A antoi 3.10.2011 terveysselvityksen, jossa hän vastasi kieltävästi kysymykseen siitä, onko hänen tiedossaan jokin sellainen sairaus tai sairauden oire, jonka vuoksi hän on tällä hetkellä tutkimuksen tai hoidon tarpeessa.
A kuoli 15.7.2016. Peruskuolemansyynä oli aivorappeumasairaus. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan sairauskertomusmerkinnästä 9.12.2011 ilmenee, että A oli noin vuoden ajan huomannut vapinaa etenkin jaloissa. Hän oli lisäksi noin vuosi aikaisemmin huomannut, etteivät haaraperushypyt onnistu. Vakuutusyhtiön mukaan A oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan tutkimuksen tai hoidon tarvetta koskevan kysymyksen osalta. Jos oikeat tiedot olisi annettu, ei henkivakuutusta olisi myönnetty epäselvien ja tutkimattomien oireiden vuoksi. Vakuutusyhtiö kieltäytyi henkivakuutuskorvauksen maksamisesta katsoen olevansa vastuusta vapaa sekä irtisanoi vakuutuksen.
Asiakkaan valitus
A:n edunsaajat vaativat henkivakuutuskorvauksen suorittamista. Valituksen mukaan A ei ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan. Siinäkin tapauksessa, että hän olisi laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, olisi käsillä ollut vähäinen huolimattomuus.
Valituksen mukaan lähetteessä 7.12.2011 mainitaan, että A:lla oli ollut joitakin kuukausia alaraajojen vapinaa, joka oli ollut hiljattain kehittyvä ja molemminpuolinen. Lähetteen mukaan A huomasi, ettei hän enää pysty tekemään haara-perushyppyjä. Kyseisen lähetteen mukaan A:lla ei esiintynyt muita ongelmia, kuten huimausta, kipuja, lihasvoimien heikkoutta tai muistiongelmia. A oli käynyt 7.7.2011 lääkärintarkastuksessa. Hänelle annetussa T-lausunnossa ei mainita vapinasta tai muistakaan oireista. Tällöin olisit todennäköisesti todettu jatkotutkimusten tarve, jos sellaista olisi katsottu olevan. Neurologian merkinnässä 9.12.2011 todettiin, että A olisi huomannut vapinaa jaloissa noin vuoden ajan. Hän oli kuitenkin maininnut, että vapinaa oli esiintynyt esimerkiksi edellisellä viikolla lääkkeenjaon ja pipareiden teon yhteydessä. Edelleen kirjauksessa on maininta, että työpaikalla ohjaaja oli huomauttanut alaraajojen vapinasta äskettäin. A oli lisäksi itse huomannut oppimisvaikeuksia äskettäin. Kliinisessä tutkimuksessa vapinaa ei ollut levossa todettavissa. Käsiä edessä kannateltaessa ei todettu vapinaa, ei myöskään kohdistamisvapinaa. A:n raajavoimat olivat normaalit. A kertoi käyvänsä jopa seitsemän kilometrin kävelylenkeillä ja jumpassa, joten fyysinen suorituskyky kuvautui kaiken kaikkiaan hyvänä. Lihasten surkastumista ei todettu. B-lausunnon 28.6.2012 mukaan kognitiiviset oireet olivat ilmaantuneet A:lle vasta keväällä 2012.
Valituksessa katsotaan, että potilaskirjausten perusteella kuvautuu ristiriita siinä, milloin A:n jalkojen vapina ja ongelmat haaraperushypyissä olivat tosiasiallisesti alkaneet. Kirjauksen 7.12.2011 mukaan oireet olivat alkaneet vasta muutamia kuukausia aikaisemmin. Kyseisen kirjauksen oikeellisuutta tukee se seikka, että vielä 7.7.2011 tehdyn kirjauksen mukaan A oli terve. Potilaskirjauksessa 9.12.2011 lukuisat kohdat viittaavat oireiden äskettäiseen alkamiseen. A oli allekirjoittanut terveysselvityksen 3.10.2011, eli vähän yli kaksi kuukautta ennen ensimmäistä vapinaoireita koskevaa lääkärinkäyntiään. Mistään kirjauksesta ei käy suoranaisesti ilmi, millaisia A:n oireet olisivat olleet vakavuudeltaan tai luonteeltaan ennen lokakuuta 2011.
Valituksen mukaan terveysselvityksen kysymys ei ole ollut riittävän yksiselitteinen ja selkeä. Tarkasteltavassa terveysselvityksen kysymyksessä ei kysytä normaalista poikkeavista oireista, vaan sairaudesta tai sairauden oireista. A on joutunut tekemään itse sen johtopäätöksen, ovatko hänen lievät oireena jostakin sairaudesta johtuvia. Se, että A oli terveydenhuollon alan opiskelija, ei tehnyt hänestä niin harjaantunutta, että hän olisi osannut kiinnittää huomiota harvinaisiin oireisiin.
Vaikka A:lla olisi ollut jalkojen vapinaa ja vaikeuksia haara-perushyppyjen tekemisessä jo terveysselvityksen allekirjoittamishetkellä, ei kyseisiä oireita voida katsoa sellaisiksi, joista terveysselvityksessä olisi tullut ilmoittaa. A:n fyysinen kunto sekä kokonaistila olivat erinomaiset. Hänellä ei ollut vapinan ja haara-perushyppyongelman lisäksi minkäänlaisia muita hälyttäviä merkkejä, kuten esimerkiksi huimausta, kipuja, lihasvoimien heikkoutta tai muistiongelmia. Valituksessa pidetään kohtuuttomana, että A:n olisi tullut terveysselvityksessä ottaa esille hänen elämänlaatuunsa tai terveydentuntoonsa vaikuttamattomia seikkoja. Potilaskirjauksista käy ilmi, että kyseiset oireet ovat pahentuneet hieman ennen lääkäriin hakeutumista. A:lla oli samoihin aikoihin alkanut myös muita oireita, kuten muistiongelmia.
Valituksen mukaan otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus (frontotemporaalinen degeneraatio) alkaa yleensä 45 ja 64 ikävuoden välillä. Se alkaa usein hiipien ja etenee vähittäin. A:lla myöhemmin diagnosoidun frontotemporaalisen dementian tyypillisimpiä oireita on persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutos, joka voi ilmetä muun muassa arvostelukyvyttömyytenä, lyhytjänteisyytenä, huolettomuutena, tahdittomuutena, apaattisuutena tai estottomuutena. Muisti, havaintokyky ja motoriset taidot ovat usein kohtalaisesti säilyneet, mutta puheen tuottaminen on normaalia työläämpää ja sanoja voi olla vaikea löytää tai niiden merkitys voi olla hämärtynyt. A:n ensioireista ei ollut pääteltävissä, että kyseessä olisi ollut neurodegeneratiivinen sairaus, saati sitten frontotemporaalinen dementia. Vapinaa on monenlaista ja se voi syntyä eri tavoilla. Lääkärikirja Duodecimin artikkelin mukaan lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, kun esiintyy jatkuvaa ja häiritsevää lepo- tai liikevapinaa. A oli hakeutunut lääkäriin vasta, kun vapinasta oli tullut häiritsevää. Jatkuvaa vapina ei ollut. Ennen joulukuuta 2011 A ei ollut kokenut tarvetta hakeutua lääkäriin. A:n ei ole tullut harkita lääkärin tarvetta tai asettaa itselleen diagnoosia pelkän haara-perushyppyongelman ja vähäisen, elämää häiritsemättömän vapinan perusteella. Hän on hakeutunut lääkäriin heti, kun on tunnistanut ongelman.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää vaatimuksen henkivakuutuskorvauksen suorittamisesta.
Yhtiön mukaan A:n oire on ollut pitkäkestoista ja jatkuvaa. Se on alkanut yksiselitteisesti ennen terveysselvityksen allekirjoituspäivää. Jos kyseiset tiedot olisivat olleet vakuutuksen myöntöhetkellä vakuutusyhtiön tiedossa, ei vakuutusta olisi voitu myöntää lainkaan tutkimattoman ja hoitamattoman oireilun vuoksi.
Vastineen mukaan käynnin 9.12.2011 kirjauksessa todetaan yksiselitteisesti A:n oireiden alkaneen noin vuosi sitten. Maininnat edeltävällä viikolla olleista tilanteista olivat esimerkkejä. Lisäksi A kertoi käynnillä yksiselitteisesti, että jo vuosi sitten haaraperushyppyjen tekeminen ei onnistunut. Samalla käynnillä testattaessa haaraperushyppyjen tekeminen osoittautui mahdottomaksi.
Sairauskertomuksessa 9.12.2011 kerrottua oireiden alkamisen ajankohtaa tukevat myös 9.5.2012 vastaanottokäynnin tiedot. A:n puoliso oli kyseisellä käynnillä mukana. Hän kertoi havainneensa A voinnissa muutosta kuluneen vuoden aikana. Erityisesti puoliso toi esille, että hän oli kesän 2011 lomamatkalla kiinnittänyt huomiota A:n jalkojen vapinaan ilman fyysistä rasitusta. Lisäksi A:lla oli ollut myös vartalon haparoivaa huojuntaa, jonka vuoksi hän joutui koko ajan korjaamaan asentoaan. Puoliso täytti muistihäiriöpotilaan läheiskyselyn, josta kävi ilmi, että vakuutetun oireisiin oli alettu kiinnittää selkeämmin huomiota noin pari vuotta sitten. Opiskelua varten tarvittavaa T-todistusta koskevaan käyntiin 7.7.2011 liittyen on tiedossa ainoastaan merkintä, että opintojen aloittamiselle ei sillä hetkellä ollut estettä. T-todistus koskee sen hetkistä yleistä terveydentila eivätkä edes jo todetut sairaudet pääsääntöisesti estä opiskelua. T-todistuksella ei ole merkitystä tarkasteltaessa A:n tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen myöntötilanteessa.
Vastineen mukaan A:lla oli terveysselvityksen allekirjoitushetkellä ollut vähintään yhden vuoden jatkunut vapina, jota oli ollut toistuvasti ilman fyysistä rasitusta. Hän oli myös kykenemätön tekemään haaraperushyppyjä yrityksistä huolimatta. Nämä ovat sellaisia terveydentilaan liittyviä seikkoja, jotka olisi yksiselitteisesti tullut mainita terveysselvityksen kysymykseen vakuutetun tiedossa olevasta sairaudesta tai sairauden oireesta, jonka vuoksi hän on [tällä hetkellä] tutkimuksen/hoidon tarpeessa. Tätä tukee myös A:n koulutus, jonka vuoksi hänen olisi myös tullut tiedostaa oireiden poikkeavuus. Vuonna 2006 A oli suorittanut kokonaisuudessaan 2010 opintopisteen sairaanhoitajaopinnosta 194 opintopistettä. Vuodesta 2011 alkaen hän oli opiskellut lähihoitajaksi. Vastineen mukaan vakuutetun ei tarvitse, eikä myöskään pidä, itse tehdä terveysselvitystä täyttäessään päätelmää siitä, onko hänellä jokin diagnosoimaton sairaus, ja jos on, niin mikä sairaus on kyseessä. Vakuutuksen hakijan asiana ei ole arvioida kysyttyjen tietojen mahdollista merkitystä vakuutuksen myöntämisen kannalta, vaan hakemuksessa kysytyt tiedot tulee antaa. Terveysselvitykseen tulee ilmoittaa sen hetkinen terveydentila, mukaan lukien normaalista poikkeavat oireet, ja tässä kyseessä olevassa tapauksessa erityisen pitkäkestoiset oireet. Vakuutusyhtiön mukaan tarkasteltava terveysselvityksen kysymys on ollut riittävän yksiselitteinen ja selkeä. A:n huolimattomuutta terveysselvitystä täyttäessä ei voida pitää vähäisenä.
Lääketieteelliset selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on käytössään lääketieteellisenä selvityksenä B1-lääkärinlausunto 28.6.2012, sairauskertomusmerkintöjä ajalta 3.1.2007- 14.7.2016, neurologin viesti 13.4.2012 sekä kuolintodistus 9.1.2017.
Sairauskertomusmerkinnän 7.7.2011 mukaan A tulee T-todistusta varten. Hän on aloittamassa lähihoitajaopinnot. Merkinnän mukaan [tälle ole] ei esteitä.
Yleissairaanhoidon käyntimerkinnän 7.12.2011 mukaan tulosyynä on vapina. Merkinnän mukaan A:lla on ollut joitakin kuukausia alaraajojen vapinaa. Alku on ollut hiljattain kehittyvä ja molemminpuolinen. A huomasi, että ei enää pysty tekemään haara-perushyppyjä. Hän on huomannut hiljattain oppimisvaikeuksia. Tutuissa arkipäivän asioissa ei koe olevan muistiongelmaa. A:lla ei ole omasta mielestään mielialaongelmaa. Merkinnän mukaan A antoi tutkimuksessa hieman hiljaisen ja jähmeän vaikutelman. A:n seistessä oli näkyvissä koko kehon lievää vapinaa, istuttaessa lievää pään vapinaa. Rombergin kokeessa tasapaino pitää hyvin. Pientä huojuntaa on ja kädet vapisevat hienojakoisesti. Hoitosuunnitelman mukaan A:lla on selkeä, uusi laaja-alainen vapinaoire.
Neurologian käyntimerkinnän 9.12.2011 mukaan A on huomannut noin vuoden aikana vapinaa etenkin jaloissa, kun on tekemässä jotain. Hän mainitsee esimerkiksi lääkejaon tai pipareiden teon viime viikolla. Työpaikalla ohjaaja on huomauttanut alaraajojen vapinasta äskettäin. Vuosi sitten hän on huomannut, etteivät haaraperushypyt onnistu. Hän on huomannut äskettäin myös oppimisvaikeuksia. Merkinnän mukaan A kokee, että jotain on itsessä vialla. Hän hermostuu kotona herkästi ja huutaa lapsille. Nykyisessä työharjoittelussa ei koe jännittävänsä. Hän toteaa työn olevan vanhusten kääntelyä ja hän pärjää siinä.
Saman käyntimerkinnän 9.12.2011 mukaan A on olemukseltaan jotenkin jähmeä ja hetkittäin jännittyneen oloinen. A:n oireista on vaikeaa saada käsitystä. A tuo esille vain yksittäisiä esimerkkejä. Viivakävely onnistuu ilman sivuaskelia. Ote on kuitenkin haparoiva. Haara-perushypyt eivät onnistu. A:n istuessa ei todeta mainittavaa lepovapinaa. Käsiä edessä kannateltaessa ei tule esille jatkuvaa vapinaa. Sormi-sormikokeessa tulee esille lievää haparointia, mutta löydös jää epäselväksi. Rytmisissä kokeissa A:lla on vaikeuksia. A kertoo rytmisten testien olleen aina hankalia. Tutkimuksessa A:n raajavoimat ovat normaalit. Puhe on normaalia. A:n on vaikea mennä kyykkyyn. Toistot aiheuttavat vapinaa reisien yläosaan. A kertoo kuitenkin käyvänsä jopa 7 kilometrin kävelylenkeillä ja jumpassa. Käyntimerkinnän mukaan vastaanoton A kuitenkin selvästi huolissaan tilanteestaan ja mainitsee pelänneensä muun muassa Parkinsonin taudin mahdollisuutta. Merkinnän mukaan hoitava lääkäri käsittää motoriikan ongelmien olevan uusia.
Neurologian käyntimerkinnän 12.4.2012 mukaan pään MRI:ssä todettavissa selvästi poikkeava löydös. B1-lääkärinlausunnon 28.6.2012 mukaan A:lla diagnosoidaan neurodegeneratiivinen sairaus, jossa piirteitä frontotemporaalisesta degeneraatiosta (FTD) sekä epätyypillisestä parkinsonismista.
Neurologian käyntimerkinnän 9.5.2012 mukaan vastaanotolla oli mukana myös A:n puoliso. Aikaisempia esitietoja täydennetään. Puoliso on havainnut A:n voinnissa muutosta kuluneen vuoden aikana. Viime kesänä lomamatkalla huomio oli kiinnittynyt A:n jalkojen vapinaan, jota oli ilmennyt ilman varsinaista fyysistä rasitusta. Lisäksi vartalolla oli ollut haparoivaa huojuntaa. A oli joutunut koko ajan korjaamaan asentoa. Merkinnän mukaan A:lla on ilmaantunut samojen asioiden kyselyä ja puhumista. Puoliso ja lapset ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että puhe on ajoittain epäselvää. Myös selvä nimeämisvaikeus on ilmaantunut. Puoliso kertoo A:n olevan ajoittain poissaoleva. Lisäksi A:lla on huomattu juuttumista ja takertumista asioihin. A:n malttamattomuus on hieman korostunut. Viime jouluna pipareiden leipominen ei onnistunut. Kotityöt ovat kuitenkin sujuneet kevään aikana entiseen tapaan. A oli keskeyttänyt lähihoitajaopinnot 10.4.2012 oppilaitoksen aloitteesta. Merkinnän mukaan A ei tunnu välittävän muistivaikeuksistaan. Asiaan oli kiinnitetty huomiota noin pari vuotta sitten selkeämmän.
Psykiatrin käyntimerkinnän 12.9.2012 (11.9.2012) mukaan oletettavasti primäärisairauteen ja kenties persoonallisuuteenkin liittyvät oiretietoisuuden vajaus, itsehillinnän ongelmat ja mahdolliset luonteenmuutospiirteet ovat sopeutumista vaikeuttamassa. Käyntimerkinnässä 12.6.2013 mainitaan A:n sairaudentunnottomuuden aiheuttavan herkästi konfliktitilanteita, koska hänen todellisesta voinnistaan ei voida kotona asiallisesti puhua. Käyntimerkinnässä 2.7.2013 viitataan A:n sairaudentunnottomuuteen oireisiin nähden.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Tapauksessa on kysymys siitä, onko A laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa henkivakuutusta otettaessa. Jos A on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, arvioitavaksi tulevat laiminlyönnin seuraukset.
Sovellettavat lainkohdat
Vakuutussopimuslain 17.1 §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henkilövakuutus) mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos:
1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi myöntänyt vakuutusta;
Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottaja ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi ja puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Vakuutussopimuslain 24 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksissa) mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.
Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.
Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. (14.5.2010/426)
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n perusteella vakuutettu on velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti. Lainkohdan mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Tällaisissa tilanteissa vakuutuksenantajalla on myös oikeus irtisanoa vakuutus vakuutussopimuslain 17 §:n mukaisesti.
Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta hakiessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.
Tässä tapauksessa terveysselvityksessä on muun ohella kysytty ”[o]nko tiedossanne jokin sellainen sairaus tai sairauden oire, jonka vuoksi olette tällä hetkellä tutkimuksen/hoidon tarpeessa?” A on vastannut kysymykseen kieltävästi.
Sanamuotonsa mukaan kysymys koskee vakuutuksen hakijan tiedossa olevaa sairautta tai sairauden oiretta. Kysymys perustaa vakuutuksen hakijalle velvollisuuden ilmoittaa tiedossaan olevasta sairaudesta tai sairauteen yhdistettävissä olevasta oireesta. Kysymyksen vastaaminen edellyttää hakijan omaa arviota siitä, onko hänen itsestään tekemissä havainnoissa kysymys sairaudesta tai sairauteen yhdistettävissä olevista oireista. Sen sijaan kysymys ei ole yleisestä selvittämättömiä oireita koskevasta vastausvelvollisuudesta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksessa on kysymys A:n tiedonantovelvollisuudesta. Asiassa on merkityksellistä se, onko A itse voinut vastata puheena olevaan terveysselvityksen kysymykseen kieltävästi. A:n tiedonantovelvollisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä esimerkiksi sillä seikalla, minkälaisia havaintoja hänen läheisensä ovat tehneet hänen oireistaan.
Lääkärikirja Duodecimin (Vapina, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki, 23.11.2017) mukaan ”[v]apinaa on monenlaista ja se voi syntyä eri tavoilla.” Lääkärin tutkimuksiin on Lääkärikirja Duodecimin mukaan syytä hakeutua, kun esiintyy jatkuvaa ja häiritsevää lepo- ja liikevapinaa.
Tapauksen arvioinnin kannalta keskeisten 7.12.2011 ja 9.12.2011 tehtyjen käyntimerkintöjen sisällöt ovat ristiriitaisia sen osalta, kuinka kauan A oli kärsinyt vapinasta. Näistä käyntimerkinnöistä ilmenevät tarkemmat vapinaoireita koskevat kuvaukset ajoittuvat kuitenkin terveysselvityksen antamisen jälkeiseen 3.10.2011 aikaan. Käyntimerkinnässä 9.12.2011 ilmenee, että A:ta oli äskettäin työpaikalla huomautettu alaraajojen vapinasta. A:n oireiden alkua on kuvattu ”hiljattain kehittyväksi.” Myöskään ensivaiheen kliinisissä tutkimuksissa vapinaoireet eivät kuvastu jatkuvina tai laajoina. Selvityksestä ei ilmene, että A olisi itse erityisesti kiinnittänyt huomiota vapinaoireisiin ennen terveysselvityksen antamista 3.10.2011. A:n sairaudenkuvaan on lääketieteellisen selvityksen perusteella liittynyt myös oiretiedostamattomuus.
Käytettävissä ei ole tarkempaa selvitystä A:lle 7.7.2011 tehdystä lääkärintarkastuksesta eikä tuolloin annettua T-todistusta. Käyntiä koskeva merkintä ”ei esteitä” viittaa kuitenkin siihen, että A ei ole kuvannut eikä käynnillä ole tullut esille neurologisia oireita.
Käyntimerkinnän 9.12.2011 mukaan A oli vuotta aikaisemmin todennut, että ei onnistu tekemään haaraperushyppyjä. Toisaalta A kertoi rytmisten testien olleen aina hänelle hankalia. A kuitenkin kertoi käyvänsä lenkillä ja jumpassa. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että A olisi tehnyt tai että hänen olisi tullut tehdä tutkimuksen tarvetta koskevia päätelmiä haaraperushyppyjen onnistustumattomuudesta.
Saadun selvityksen perusteella A:n tiedossa ei ollut hänen antaessaan terveysselvitystä 3.10.2011, että hänellä on tai on kehittymässä vakava neurologinen sairaus eikä hän ole ollut tietoinen tällaiseen sairauteen nimenomaisesti liittyvästä tutkimuksen tai hoidon tarpeesta. A:n sairaudesta ja sen etenemistavasta saatu selvitys huomioiden Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että A:lla on ollut vapinaa jo ennen terveysselvityksen antamista 3.10.2011. Esitetystä selvityksestä ei voida kuitenkaan päätellä, että A itse olisi mieltänyt vapinan tutkimuksen tarpeen muodostamaksi sairauden oireeksi. A:lla oli terveydenhuoltoalan koulutusta. Huomioiden sen, mitä Lääkärikirja Duodecimissa todetaan tutkimuksiin hakeutumisesta vapinaoireiden johdosta, sekä A:n sairauden laadun ja hänen oiretiedostamattomuutensa, asiassa jää selvittämättä, että A:n olisi myöskään objektiivisesti arvioiden tullut tiedostaa hänellä olevan tutkimusta edellyttäviä sairauden oireita. Lautakunta ei ole voinut tehdä päätelmää tällaisesta tilanteesta myöskään A:n puolison myöhemmin kuvaamista kesään 2011 ajoittuvista oireista.
Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että antaessaan terveysselvityksen 3.10.2011 A on voinut vastata kieltävästi tutkimuksen tai hoidon tarvetta koskevaan kysymykseen.
Vakuutusyhtiö ei ole vakuutussopimuslain 24 §:ssä säädetyllä tavalla vastuusta vapaa eikä sillä ole ollut perustetta irtisanoa vakuutusta. Vakuutusyhtiön tulee maksaa edunsaajille henkivakuutuskorvaus. Korvauksessa voidaan huomioida mahdollisten palautettujen vakuutusmaksujen osuus.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan henkivakuutuskorvauksen edunsaajille.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Korkeamäki
Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov