Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A.K. (s.1960) liukastui taloyhtiön kellariin menevällä tiellä 15.2.2016 seurauksin, että hän loukkasi kätensä, selkänsä sekä venäytti niskansa. Kaatumisen yhteydessä A.K:n värttinäluu murtui. A.K. toteaa kärsineensä myös muista vammoista kaatumisen seurauksena, mutta näitä vammoja ei tutkittu ennen huhtikuuta 2016 A.K:n pyynnöistä huolimatta. Murtuman seurauksena A.K:n käsi leikattiin 18.7.2016 ja toistamiseen 13.10.2016. A.K. oli sairauslomalla 16.2.2016 – 8.1.2017 välisen ajan. A.K. kertoo kärsineensä kovista kivuista ja että hän on tarvinnut myös kodinhoitoapua ja avustusta muutenkin jokapäiväisissä toimissaan koko sairauslomansa ajan.

Korvausta kaatumisen aiheuttamista henkilövahingoista haettiin taloyhtiön vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuman.

Yhtiö suoritti A.K:lle korvausta tilapäisestä haitasta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) mukaisesti yhteensä 3.400 euroa. Päätöksen mukaan korvauksen määrä on yhteneväinen myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kanssa. Ansiomenetyksen osalta A.K:lle ei ole jäänyt ansiomenetyskorvauksena maksettavaa osuutta, koska A.K. oli ollut työttömänä ennen vahinkoa ja ansionmenetys vastaa sen työttömyyskorvauksen määrää, johon A.K. olisi ollut oikeutettu 16.2.2016 – 8.1.2017 välisenä aikana. Yhtiö toteaa, ettei A.K. ole esittänyt mitään sellaista selvitystä, jonka mukaan hän olisi ilman vahinkotapahtumaa työllistynyt tai saanut yritystoiminnan käynnistymään vuoden 2016 aikana. Päätöksen mukaan A.K:lle on maksettu hoitotukea ajoilta, jolloin A.K:n käsi on ollut kipsattu, mikä on vaikeuttanut päivittäisistä askareista selviytymistä. Vaikka kädessä olisi ollut kivuliaisuutta muinakin aikoina, tämä ei oikeuta kotihoidon tuen korvaukseen.

A.K:lle on myös suoritettu korvausta pysyvästä haitasta sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta.

Asiakkaan valitus

A.K. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

A.K. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja korotusta hänelle suoritettuun korvaukseen tilapäisestä haitasta sekä kivusta ja särystä. A.K. vaatii korvausta kivusta ja särystä yhteensä 5.000 euroa.  Näkemyksensä tueksi A.K. viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin sekä omaan kertomukseensa käden pitkittyneestä paranemisesta ja sen vaikutuksesta A.K:n jokapäiväiseen elämään kuten kodinhoitoon ja hygieniasta huolehtimiseen. A.K. kertoo käden olleen käyttökelvoton yhteensä 10 kuukauden ajan.

Lisäksi A.K. vaatii valituksessaan, että hänen ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva menetetty tulo arvioidaan viimeisen viiden vuoden tulotason mukaan sen sijaan, että määrittelyperusteena käytetään ainoastaan tapaturmaa edeltävää vuotta, jolloin A.K. oli poikkeuksellisesti ollut osan vuotta työttömänä ja opiskellut.

A.K. on tyytymätön myös hänelle maksetun kotiavun (kohonneet kotihoidon kustannukset) määrään ja vakuutusyhtiön käsittelyn hitauteen. Niin ikään A.K. vaatii korvattavaksi kampaamokuluja, kohonneita ruokakustannuksia, sekä hänen saattajansa matka-, yöpymis- ja päivärahakuluja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot. Tämän lisäksi yhtiö viittaa asiassa antamiinsa korvauspäätöksiin.

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa asiassa sille toimitettuun lääketieteelliseen selvitykseen ja katsoo edelleen, ettei annettua korvauspäätöstä ole aihetta muuttaa.

Vakuutuksenottajan lausuma

Vakuutuksenottajana olevalla taloyhtiöllä ei ollut asiassa lausuttavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa lääketieteellisen syy-yhteyden arvioimisesta asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Karjalainen toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevät tiedot ja toteaa, että vahinkotapahtuman 15.2.2016 jälkeen A.K:lla todettiin vasemman värttinäluun etäisen pään murtuma, joka hoidettiin kipsisidoksella. Myöhemmin A.K:lla todettiin kolmiorustokompleksin vaurio ja veneluun sekä puolikuuluun välisen nivelsiteen vaurio, jotka korjattiin eri toimenpiteissä.

Lausunnossaan Karjalainen katsoo, että A.K:n tilapäinen haitta määritetään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 3 (Lievää vaikeammat vammat) mukaisesti asettuen asteikon yläosaan ja vakuutusyhtiön maksamaa 3400 euroa on Karjalaisen mukaan pidettävä näin ollen oikein arvioituna. Karjalaisen mukaan korvaus vastaa myös henkilöasiain neuvottelukunnan suositusten kohtaa ’Yläraajan vammat. 7.6.2 Vaikea ranteen veneluun murtuma’.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa vahingonkärsijä A.K:lle 15.2.2016  sattuneen vahinkotapahtuman johdosta maksettavan tilapäisen määrästä, ansionmenetyskorvauksen perusteena olevan tulon määrästä sekä vahingosta aiheutuneista muista kuluista, kuten kohonneista kodinhoitokustannuksista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana.

Asian arviointi

Tilapäinen haitta

Käsillä olevassa tapauksessa vahingonkärsinyt A.K. on tyytymätön vahinkotapahtuman johdosta hänelle suoritettuun korvaukseen tilapäisestä haitasta. Vakuutusyhtiö on maksanut A.K:lle korvausta tilapäisestä haitasta yhteensä  3.400 euroa, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 3 yläosaa. A.K. vaatii korvausta korotettavaksi siten, että korvausta suoritetaan yhteensä 5.000 euroa.

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Vakuutusyhtiö on arvioinut korvauksen sijoittuvan luokan 3 yläkolmannekseen. Normien mukaiset korvaukset ovat luokassa 1.200 - 3.800 euroa. Luokan 3 mukaisia lievää vaikeampia vammoja ovat muun muassa pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa. Lievää vaikeammille vammoille on ominaista muun muassa, että niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3 - 7 kuukaudessa ja että niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A.K:lla todettiin 15.2.2016 kaatumisen seurauksena vasemman värttinäluun etäisen pään murtuma, joka hoidettiin kipsisidoksella. Myöhemmin A.K:lla todettiin kolmiorustokompleksin vaurio ja veneluun sekä puolikuuluun välisen nivelsiteen vaurio, jotka korjattiin eri toimenpiteissä. Asiantuntijalausunnon mukaan ranteen tapaturmasta aiheutuva tilapäinen haitta kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 yläosaan.

Lääketieteellisen selvityksen mukaan A.K:n kipsi poistettiin ensi kerran 21.3.2016, jonka jälkeen röntgentutkimuksessa ei kuitenkaan ollut todettavissa selkeää luutumista ja kipsi asetettiin vielä uudelleen tueksi. 24.3.2016 käynnin yhteydessä siirryttiin rannetukeen. 28.4.3016 vastaanottokäynti haittaavan ranteen kipuoireiston johdosta, jolloin käsikirurgi arvioi kyseessä olevan kolmiorustokompleksin ongelman. Sen selvittämiseksi tehtiin 18.5.2016 magneettitutkimus, jossa todettiin värttinäluun murtuman jälkitila, joka oli luutunut ja kolmiorustokompleksissa kyynärluunpuoleisen reunan repeämä ja värttinäluun kiinnityksen repeämä. Hermoratatutkimuksessa todettiin lievä rannekanava-ahtauma. 24.5.2016 tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa ranteen taivutus-ojennus oli 40 astetta, sivuttaiskäännöt olivat 30 astetta ja kolmiorustotesti oli positiivinen. 18.7.2016 A.K:lle tehtiin tähystys ja nivelsidekorjaus. Tähystyksessä todettiin myös veneluun ja puolikuuluunvälisten nivelsiteiden vaurioita. Kontrollikäynnillä 5.10.2016 todettiin kyynärluun pää tukeva ja kivuton kaikissa asennoissa. Ranteen instabiliteettikuvauksessa A.K:lla todettiin veneluun ja puolikuuluun välin leviämistä, joiden osalta suoritettiin toimenpide 13.10.2016. 2.12.2016 kontrollikäynnillä tehdyssä testissä ei todettu kipua eikä muljahtelua.

Viitaten käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon Vakuutuslautakunta katsoo, että A.K:n vammat sijoittuvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat ja luokan sisällä sen yläkolmannekseen.  Asianmukaisena korvauksena lautakunta pitää 3.400 euroa, eikä näin ollen suosita asiassa lisäkorvausta maksettavaksi.

Ansionmenetyksen määrä

A.K. on myös tyytymätön hänelle maksetun ansionmenetyksen määrään. A.K:n mukaan korvausta tulisi maksaa vahinkotapahtumaa edeltäneiden viimeisen viiden vuoden ansioiden perusteella vuoden 2015 tulojen sijaan. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei A.K:lle ole jäänyt vastuuvakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä, kun hänelle maksetusta Kelan sairauspäivärahasta vähennettäisiin hänen ilman vahinkoa tulona saama työttömyyspäiväraha.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta mm. tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Ansionmenetyskorvauksen suuruus määräytyy yksittäisessä tapauksessa toimitetun selvityksen perusteella. Selvityksen ollessa riittämätön voidaan korvaus joutua arvioimaan tiedossa olevien seikkojen ja olosuhteiden perusteella kohtuuden mukaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Mikäli vahinkohetken tulot ovat kuitenkin olleet poikkeuksellisen suuret tai pienet taikka olosuhteet muuten poikkeukselliset, menetettyä ansiotuloa arvioitaessa olisi kuitenkin otettava huomioon vahinkoa kärsineen tulot riittävän pitkältä ajalta. 5 luvun 2 a §:ää koskevien esitöiden (HE 167/2003) mukaan tällaisissa tapauksissa on otettava huomioon vahinkoa kärsineen tulot riittävän pitkältä ajalta. Korvauskäytännössä huomioidaan yleensä tulot 3–5 vahinkoa edeltäneeltä vuodelta. Lautakunta toteaa, että vahinkoa edeltäneiden vuosien ansiotulojen keskiarvoon perustuvassa vuosityöansiolaskelmassa on kyse arviosta, jolla pyritään muodostamaan luotettava kuva vahingonkärsineen keskimääräisestä vakiintuneesta tulotasosta.

Ansionmenetystä vaativan tulee esittää selvitys kärsimänsä ansionmenetyksen määrästä. Mikäli vahingonkärsinyt voi esittää selvityksen esimerkiksi menetetyistä työtilaisuuksista, tätä selvitystä voidaan pitää lähtökohtana ansionmenetystä arvioitaessa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A.K. on ollut työtön vahinkoa edeltäneen vuoden ja samalla myös opiskellut. A.K. kertoo itse, että työttömyysjaksoa on pidettävä hyvin poikkeuksellisena hänen työhistoriassaan ja että näin ollen menetetyn tulon perustaksi tulisi ottaa hänen tulonsa viimeisen viiden vuoden ajalta ennen tapaturmaa. Lautakunta toteaa, että ansionmenetyksen määrä arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Näin ollen vahingonkärsineen tulee pystyä näyttämään toteen mahdollinen positiivinen palkka- tai urakehitys nimenomaan omalla kohdallaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sille esitetystä selvityksestä ilmene sellaista, jonka perusteella A.K:n voitaisiin katsoa työllistyneen vuoden 2016 aikana ilman vahinkotapahtuman sattumista. Vakuutuslautakunta ei ole käytettävissään olevan selvityksen perusteella voinut todeta, että A:K:n ansiot ylittäisivät vakuutusyhtiön päätöksessä määritetyn sairauspäivärahana maksetun tulon, joka on 16.2.2016-8.1.2017 välisellä ajalla ollut yhteensä 13.707,56 euroa ja ilman vahinko vastaavalta ajalta työttömyyspäiväraha olisi ollut yhteensä 13.350,23 euroa. Näin ollen lautakunta ei suosita ansionmenetyskorvauksen osalta lisäkorvausta.

Muut kulut

A.K. on tyytymätön myös hänelle maksettuihin korvauksiin kohonneiden kotihoidon kustannusten vuoksi ja ruokakustannusten nousun vuoksi, koska kasvissyöjänä hän on joutunut turvautumaan kalliisiin valmisruokiin. Tämän lisäksi A.K. vaatii saattajansa kuluja korvattavaksi vastuuvakuutuksen perusteella. Edellä mainittujen lisäksi on A.K:lle tullut kustannuksia myös muun muaassa hiusten pesettämisestä kampaajalla.  Yhtiö on maksanut A.K:lle hoitotukea 8,73 euroa päivältä niiltä ajankohdilta, kun A.K:n käsi on ollut kipsissä ja kodinhoito on ollut tämän vuoksi hankalaa.

Vahingonkorvauslain mukaan vahinkoa kärsineellä on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista. Lähtökohta on, että korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että hänelle on korvattavan vahingon johdosta aiheutunut ne kustannukset, joista hän korvausta vaatii. Hoitotuki on liikennevakuutuspuolella käyttöön otettu summaarinen korvausmuoto, jolla on tarkoitus korvata laissa mainittuja muita kuluja. Korvaustoiminnan sujuvuuden vuoksi jotkut yhtiöt ovat omaksuneet käytännön, jonka mukaan ne maksavat vahinkoa kärsineelle myös vastuuvakuutustapauksissa tietyn suuruisen vakiokorvauksen edellyttämättä, että tämä osoittaisi kuiteilla hänelle aiheutuneet kulut.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on korvannut A.K:lle mainittua hoitotukea A.K:n vaatimien todellisten kulujen sijaan. Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty mitään sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi arvioitavissa, että A.K:n kohonneet kustannukset ylittäisivät hänelle maksetun hoitotuen määrän. Tältä osin lautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta maksettavaksi.

Vahingonkorvauslaissa lähtökohdaksi on asetettu se, että korvausta suoritetaan vain vahingonkärsineelle itselleen aiheutuneesta vahingosta. Sen sijaan muille henkilöille vahingon johdosta aiheutuvat välilliset vahingot jäävät pääsääntöisesti korvaamatta. Laissa lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta kolmannelle aiheutuneita kuluja ei yleensä korvata. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A.K. on vaatinut korvasta hänen saattajansa yöpymis-, matka- ja päivärahakuluista, kun tämä on ollut A.K:n tukena sairaalasta lähdettäessä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tällaisessa tapauksessa ei ole kysymys sellaisesta poikkeuksellisista ja tarpeellisesta välillisestä kulusta, joka olisi vastuuvakuutuksen perusteella korvattava vahinkoerä.

Lopuksi lautakunta toteaa vielä, ettei A.K. ole myöskään osoittanut, että hänelle olisi syntynyt kustannuksia siitä, että hän on käyttänyt myös omaa tapaturmavakuutustaan muun muassa käsillä olevan vahingon hoitokulujen korvaamiseksi. Näin ollen lautakunta ei suosita asiassa tältäkään osalta lisäkorvausta maksettavaksi.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Korpiola
Rantala
Rusanen
Toimi