Tapahtumatiedot

A (s. 1931) liukastui ja kaatui 9.12.2016 asuintalonsa pihamaalla suoraan selälleen. A:n takaraivolla todettiin vahinkopäivänä päivystyksessä patti, mutta ei verenvuotoa. Rintakehällä ja pakarassa oli täräystunne. A oli seurannassa mahdollisen aivotärähdyksen vuoksi ja hänelle tehtiin pään tietokonekerroskuvaus, jossa ei todettu vuotoa. Kaatumisen jälkeen A:lla oli vasemmanpuoleista vartalo- ja vatsasärkyä. Kipu paheni 15.12.2016 ja A tuli 16.12.2016 kirurgian päivystykseen. Tuolloin tehdyssä vatsan tietokonekerroskuvauksessa todettiin suoran vatsalihaksen verenpurkauma. A oli osastohoidossa 16. ̶ 23.12.2016. A hakeutui 24.2.2017 yksityisen silmälääkärin vastaanotolle tapaturman jälkeen alkaneiden kaksoiskuvien takia. Silmäklinikan tutkittavana A oli 4.5.2017 alkaen. A:lle tehtiin pään ja silmäkuoppien magneettitutkimus, jossa ei todettu selkeitä kontuusiomuutoksia tai vuotoja, jotka olisivat liittyneet joulukuun 2016 kaatumiseen. Aivojen kuvauksessa oli todettu vanhoja infarktijälkiä, joiden arvioitiin mahdollisesti olleen oireilun taustalla.

Korvausta A:n henkilövahingosta haettiin asunto-osakeyhtiön vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö katsoi, että kysymyksessä oli vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Yhtiö maksoi A:lle 1000 euroa korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Tutkimus- ja hoitokuluja korvattiin 4.5.2017 saakka. Korvauspäätöksessään 18.7.2017 yhtiö katsoi, että A:n silmäoireet liittyivät magneettitutkimuksessa todettuihin vanhoihin infarkteihin ja laajoihin verisuoniperäisiin valkean aivoaineen rappeumamuutoksiin sekä A:lla jo aiemmin todettuihin kaihiin ja silmäpohjamuutoksiin. Näin ollen yhtiö ilmoitti, ettei korvausta silmäoireista enää jatkossa voida maksaa.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen osalta. A pitää maksettua korvausta riittämättömänä vahingon aiheuttamiin kipuihin ja vammoihin nähden.

Heti vahingon jälkeen A on viety terveyskeskukseen, jossa häntä on tutkittu ja josta hänet on viety sairaalaan pään kuvausta varten. Akuuttia vuotoa ei ole todettu, mutta A:lle on aiheutunut kaatumisen seurauksena aivotärähdys, jota vakuutusyhtiö ei ole huomioinut korvauksessa mitenkään.

Vatsan verenpurkauman johdosta A on ollut sairaalahoidossa 16. ̶ 23.12.2016. Häneltä on otettu kolmen tunnin välien verikoe, jotta saataisiin selville, joudutaanko kiireelliseen leikkaushoitoon. Leikkaukselta kuitenkin vältyttiin, sillä vuoto ei pahentunut. Hoitajat auttoivat A:n WC:hen, sillä hän ei kipujensa vuoksi kyennyt nousemaan yksin sängystä. Ilman lähestynyttä joulua A olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutunut olemaan sairaalassa vielä kauemmin. A viittaa henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin, joiden mukaan lievä vatsaontelon sisäinen vamma oikeuttaa 1000 ̶ 2000 euron korvaukseen. Vakuutusyhtiö on maksanut alarajan mukaisen korvauksen. A:n kohdalla kyse ei kuitenkaan ole ollut vähäisestä tilapäisestä haitasta. Vielä huhtikuussa 2017 A joutui käymään terveyskeskuslääkärin vastaanotolla kipujen vuoksi.

Helmikuussa 2017 A kävi silmälääkärin vastaanotolla kaksoiskuvien vuoksi. Silmälääkäri piti kaksoiskuvia mahdollisesti kaatumiseen liittyvinä ja teki lähetteen karsastuspoliklinikalle. Karsastuslääkäri jakoi ensiksi A:ta tutkineen silmälääkärin mielipiteen, mutta lähetti A:n magneettikuvaukseen mahdollisten pään vuotojen vuoksi. Vakuutusyhtiö on katsonut, että silmäoireiden syynä eivät ole tapaturmaperäiset muutokset. Kaksoiskuvat ilmenivät kuitenkin vasta kaatumisen jälkeen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Harkinta on asian objektiivista kokonaisharkintaa. Vahinkoa kärsineen subjektiivisilla tuntemuksilla ei ole pääsääntöisesti merkitystä korvausta määrättäessä. Merkitystä ei myöskään ole sillä, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo kärsineensä kipua vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen tavallista pidempään. Korvauksen määrittäminen on aina harkinnanvaraista. Vahingonkorvauslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 167/2003) mukaan korvauksia määrättäessä on otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset, minkä lisäksi huomiota on aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin.

A:lle on yhtiön käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella aiheutunut vastuuvahingosta 9.12.2016 aivotärähdys ja vatsanpeitteiden verenpurkauma. Aivotärähdykseen ei ole liittynyt tajunnanmenetystä eikä sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Vatsanpeitteiden verenpurkauman johdosta A on ollut sairaalaseurannassa, mutta leikkaustoimenpidettä ei ole lopulta tarvittu. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n vammat kuuluvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 2, lievät vammat. Tällaisista vammoista maksettava korvaus on 300 ̶ 1200 euroa.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten luokitteluperusteena on käytetty vamman laatua. Jos vahingonkärsineelle on aiheutunut useita eri vammoja, ei korvausta suositusten perusteella määrätä kustakin vammasta erikseen, vaan lähtökohdaksi otetaan vakavinta vammaa koskeva suositus. A:n tapauksessa aivotärähdys on vastuuvahingosta aiheutuneista vammoista vakavampi. Se kuuluu suositusten mukaan kohtaan 4.1.1, hyvin lievä aivovamma (aivotärähdys). Korvaus aivotärähdyksestä on suositusten mukaan 400 ̶ 800 euroa. Vatsanpeitteiden verenpurkauman vakuutusyhtiö katsoo kuuluvan suositusten kohtaan 1.3.1, lievä lihasvamma, jota vastaava korvaus on 200 ̶ 500 euroa. Ottaen huomioon molemmat normistot vakuutusyhtiö katsoo, että A:n vammoja vastaava kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvaus on 1000 euroa.

Yhtiö toistaa vielä lopuksi aiemman kantansa vastuuvahingon ja A:lla ilmenneiden näköhäiriöiden välisen syy-yhteyden puuttumisesta.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle asunto-osakeyhtiölle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. Asunto-osakeyhtiön puolesta on ilmoitettu lautakunnalle, ettei asunto-osakeyhtiöllä ole asiaan lisättävää.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

- A:n valitus 11.8.2017 ja lisäkirjelmä 12.9.2017

- vakuutusyhtiön vastine 6.9.2017

- A:n selvitys vahingosta 18.1.2017

- asunto-osakeyhtiön vahinkoilmoitus 19.1.2017

- vakuutusyhtiön korvauspäätökset 17.2.2017, 23.2.2017 ja 18.7.2017

- sähköpostikirjeenvaihtoa A:n asiamiehen ja vakuutusyhtiön välillä

- A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 9.12.2016 ̶ 22.6.2017

- vakuutuskirja

- vakuutusehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse A:lle 9.12.2016 sattuneen henkilövahingon johdosta maksettavasta kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,

- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja

- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

1. Syy-yhteys vahingon ja korvattavaksi vaaditun oireilun välillä

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Vastuuvakuutuksessa korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan.

Asiassa on riidatonta, että A:lle on 9.12.2016 tapahtuneen vastuuvahingon seurauksena aiheutunut aivotärähdys ja vatsan alueen verenpurkauma. Riitaa on siitä, ovatko A:lla vahingon jälkeen ilmenneet näköhäiriöt (kaksoiskuvat) johtuneet vahingosta.

Kirurgian päivystysosaston hoitojaksoa 16. ̶ 20.12.2016 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:lle on 9.12.2016 tapahtuneen kaatumisen jälkeen tehty pään tietokonekerroskuvaus, jossa ei ole todettu vuotoja. Yksityisen lääkäriaseman sairauskertomustekstin 24.2.2017 mukaan A:lla on ollut kaksoiskuvia lähelle katsoessa joulukuusta alkaen. A:lle on tehty karsastusleikkaus 1950-luvulla, kaihileikkaukset 2011 ja vasemman silmän takakapselin avaus laserilla (YAG LCT) keväällä 2016. A:lla on lisäksi todettu silmänpohjan kuivaa rappeumaa. A:ta tutkinut silmätautien erikoislääkäri on arvioinut, että A:lla todettu erikoisempi, kaksoiskuvin oireileva karsastus voi hyvinkin liittyä kaatumiseen, ja lähettänyt A:n tarkempiin tutkimuksiin karsastuspoliklinikalle. Karsastuspoliklinikan sairauskertomustekstin 4.5.2017 mukaan kaksoiskuvat ovat alkaneet noin kolmen viikon kuluttua vahingosta. Kaksoiskuvia on aluksi ollut lähelle katsoessa, mutta nyt myös kauas katsoessa. A:n oikeassa silmässä on todettu jälkikaihia, jonka sumentumaa A on ilmeisesti alkanut nähdä enemmän samoihin aikoihin kuin on huomannut kaksoiskuvat. A:ta tutkinut lääkäri on arvioinut, että kaatuminen ja kaksoiskuvat ovat yhteydessä hyvin todennäköisesti, minkä vuoksi on ohjelmoitu pään ja silmäkuoppien magneettitutkimus. Sairauskertomustekstin 22.6.2017 mukaan magneettitutkimuksessa ei ole todettu selkeitä kontuusiomuutoksia tai vuotoja, jotka liittyisivät A:n kaatumiseen. Aivoissa on todettu vanhat infarktijäljet, jotka saattavat vaikuttaa silmien fuusiokykyyn.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä kerrottuun ja katsoo, ettei A:lla ole 9.12.2016 tapahtuneen vahingon jälkeen tehdyissä tutkimuksissa todettu sellaisia tapaturmaisia muutoksia, jotka sopisivat aiheutuneiksi vahingon 9.12.2016 seurauksena ja selittäisivät kaksoiskuvat. Sen sijaan pään magneettitutkimuksessa on todettu vanhat infarktijäljet, jotka voivat selittää oireilua. Vakuutuslautakunta katsoo tällä perusteella jääneen osoittamatta, että kaksoiskuvat olisivat johtuneet kaatumisesta.

2. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

Vakuutuslautakunta toteaa edellä syy-yhteydestä lausumaansa viitaten, että A:lle maksettavan kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioinnissa otetaan huomioon aivotärähdys ja vatsan alueen verenpurkauma, mutta ei näköhäiriöitä.

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan lievät vammat (luokka 2, korvaus 300 ̶ 1200 euroa) kuuluville vammoille on ominaista, että ne eivät tarvitse elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään 2 kuukautta ja vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset. Lievää vaikeammille vammoille (luokka 3, korvaus 1200 ̶ 3800 euroa) on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1 ̶ 3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3 ̶ 7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten korvauksen laskemista koskevien soveltamisohjeiden (3. painos 2014, s. 54->) mukaan korvaus tilapäisestä haitasta on tarkoitettu määrättäväksi pääasiallisen, vakavinta haittaa aiheuttavan vamman perusteella. Useiden vammojen yhdistelmissä vahinkoa kärsineelle on voinut aiheutua myös kaksi toisiinsa liittymätöntä vammaa. Tällöin eri vammoja voidaan arvioida yhtenä kokonaisuutena ja niistä voidaan määrätä yksi yhteinen korvaus. Yhteistä korvausta määrättäessä lähtökohdaksi on tarkoitettu vakavinta vammaa koskeva suositus. Tämän jälkeen korvausta voidaan korottaa muita vammoja koskevien suositusten perusteella siten, että korvaus on oikeassa suhteessa vammoista kokonaisuutena aiheutuvaan haittaan.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 4.1 (Aivovammat) alakohdan 4.1.1 mukaan hyvin lievä aivovamma eli aivotärähdys, johon ei liity tajunnanmenetystä, joka ei vaadi sairaanhoidollisia toimenpiteitä, aiheuttaa tilapäistä haittaa muutaman päivän ajan ja josta ei jää pysyvää haittaa, oikeuttaa 400 ̶ 800 euron korvaukseen tilapäisestä haitasta. Vatsanpeitteiden (vatsalihaksen) verenpurkaumaa vastaavaa yleistä vammanimikettä suosituksista ei löydy. Yleistä korvaustasoa koskevien soveltamisohjeiden (s. 56->) mukaan vamma, josta aiheutuu olennaista haittaa ja joka häviää useimmiten pysyvää haittaa jättämättä 3 viikon ̶ 3 kuukauden kuluessa, oikeuttaa 500 ̶ 2000 euron korvaukseen. Esimerkkeinä tällaisista vammoista mainitaan mm. laajat ruhjeet, lievää vaikeampi aivotärähdys ja lievien vammojen yhdistelmät. Vamma, josta aiheutuu vakavaa haittaa 3 ̶ 6 kuukauden ajan ja josta voi jäädä myös pysyvää haittaa, oikeuttaa 2000 ̶ 7500 euron korvaukseen. Esimerkkeinä mainitaan mm. kallonsisäinen verenvuoto, sisäelinvammat ja vammojen yhdistelmät.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lle on 9.12.2016 sattuneen vastuuvahingon seurauksena aiheutunut aivotärähdys, jonka johdosta A on ollut vahinkopäivänä seurannassa yleisterveydenhoidossa. Päävamman johdosta on tehty tietokonekerroskuvaus vuotojen poissulkemiseksi. Vatsan alueen verenpurkauman johdosta A on ollut sairaalaseurannassa 16. ̶ 23.12.2016. A on vielä 6.4.2017 käynyt terveyskeskuksessa jälkitarkastuksessa vamman johdosta. Tuolloin A on kuvannut rintalastan reunassa etenkin vasemmalla kiputuntemusta, joka tulee sängystä noustessa tai jos esim. jotakin lattialta kurkottelee jonkin verran. Kipu ei ole ollut jatkuvaa eikä A ole juurikaan tarvinnut kipulääkettä. Lääkäri on arvioinut, että kipu voisi olla jonkinlaista rustoluuliitoksen ärsytystilaa, johon on tarvittaessa ohjeistettu käyttämään paikallista kipuvoidetta.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä kerrottuun viitaten, että A:n vammat ovat vastanneet liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden tarkoittamia lieviä vammoja. Vammat ovat vaatineet noin viikon sairaalaseurannan ja leikkaustoimenpiteitä ei ole tarvittu. Terveyskeskuskäynnillä 6.4.2017 todettu kiputila ei lautakunnan näkemyksen mukaan todennäköisesti liity vatsan alueen verenpurkaumaan. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten osalta lautakunta katsoo, että A:n vammoja voidaan pitää suositusten soveltamisohjeissa tarkoitettuina olennaista haittaa aiheuttavina vammoina, jotka häviävät useimmiten pysyvää haittaa jättämättä 3 viikon ̶ 3 kuukauden kuluessa. Ottaen huomioon A:n vammojen laadun, oireiden keston ja vaaditut hoitotoimenpiteet sekä liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa 1000 euron korvausta A:n vammoja vastaavana ja vallitsevan korvauskäytännön mukaisena. Lautakunta ei siten suosita lisäkorvausta asiassa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Hirviniemi

Karimäki

Korpiola

Rusanen