Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena olevan rakennuksen erään huoneiston patteri oli 12.1.2016 vuotanut vettä termostaatin kulmasta seinälle ja lattialle. Vahingon korjaustyöt käsittivät vuotaneen putken korjauksen ja rakenteiden avaamisen sekä kuivauksen.

Asiakas haki asiamiehenään olevan meklarin välityksellä korvausta vahingosta kiinteistövakuutuksesta 19.1.2016 päivätyllä vahinkoilmoituksella. Vakuutusyhtiö lähetti meklarille samana päivänä sähköpostitse korvauspäätöksen, jonka mukaan vesivahinko todettiin kartoitusyrityksen raportin perusteella omaisuusvakuutuksesta korvattavaksi. Viestissä todettiin, että korjausarvio laaditaan purkutöiden jälkeen ja vakuutusyhtiö tarvitsee korjausarvion ennen jälleenrakennustöiden aloittamista. Viestin mukaan korvaukseen liittyvät vähennykset ovat (rakennusvuosi 1984):

-lvi-tekniikka, ikävähennys 100 %
-vuotovahinko, ikävähennys 12 v x 4 = 48 %
-omavastuu 600 euroa

Asiakas lähetti vielä vakuutusyhtiölle vuotovahingon ikävähennyksen tarkistamista koskevan viestin, johon vakuutusyhtiö vastasi.

Asiakas lähetti 9.3.2017 sähköpostitse vakuutusyhtiölle aiemmin haettuihin korvauksiin liittyvän maksumuistutuksen ja vesijohtoliike L:n laskun (laskua tai asiakkaan sähköpostiviestiä ei ole toimitettu Vakuutuslautakunnalle). Vakuutusyhtiön korvauskäsittelijä lähetti asiakkaalle sähköpostitse 9.3.2017 vastauksen maksumuistutukseen. Sähköpostiviestin lopussa oli virke: ”Maksan tuon vesijohtoliike L:n korvauksen 921,27 euroa”. Vakuutusyhtiö antoi vielä samana päivänä 9.3.2017 kirjallisen korvauspäätöksen, jossa mainittiin edellä mainittu lasku ja siitä tehtävä 100 %:n ikävähennys. Korvauspäätöksen mukaan korvausta ei jäänyt maksettavaksi.

Asiakas pyysi vakuutusyhtiötä oikaisemaan korvauspäätöstään katsoen, että vakuutusyhtiön sähköpostitse antamassa ilmoituksessa ei ole ollut kyse vakuutussopimuslain 9 §:ssä tarkoitetusta tulevaa korvausta koskevasta ennakkotiedosta, vaan vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä.

Vakuutusyhtiö viittasi vastauksessaan 19.1.2016 tehtyyn korvattavuusratkaisuun, josta on käynyt ilmi, että putken korjauksesta vähennetään 100 %:n ikävähennys. Ikävähennys on ollut asiakkaan tiedossa ja korvattavuusratkaisu on vakuutusyhtiön mukaan virallinen ilmoitus, jonka mukaan toimitaan. Näistä syistä vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään.

Asiakas haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä perustellen kantaansa laajasti Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin vedoten. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään, vaan vetosi alun perin antamaansa korvattavuuspäätökseen, jonka johdosta asiakkaan on yhtiön mielestä katsottava olleen tietoinen ikävähennyksestä. Lisäksi yhtiö totesi, että riidanalainen lasku on sinänsä vakuutuksesta korvattava, ja tässä mielessä korvauskäsittelijän viesti on pitänyt paikkansa, mutta laskusta on kuitenkin tullut vähentää vakuutusehtojen mukainen ikävähennys, ja tämä osuus on jäänyt asiakkaalle lähetetystä sähköpostiviestistä pois. Kyse on ollut ennakkotiedosta joka ei sido vakuutusyhtiötä. Asiakas haki muutosta vielä toisessa vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Vakuutusyhtiö ei edelleenkään muuttanut päätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiön ilmoitusta laskun maksamisesta pidettävä vakuutusyhtiötä sitovana korvauspäätöksenä, jonka perusteena laskusta ei saa tehdä ikävähennyksiä.

Asiakas vetoaa siihen, että vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän ilmoittaessa 9.3.2017 sähköpostitse ”Maksan tuon Vesijohtoliike L:n korvauksen 971,27 euroa,” yhtiön tiedossa ovat olleet vahingon tapahtumatiedot ja sovellettavat vakuutusehdot. Tästä huolimatta sähköposti ei ole ollut muotoilultaan ehdollinen, vaan siinä on nimenomaisesti ilmoitettu, että kyseinen lasku maksetaan. Päätöksessä ei ole ilmoitettu, että maksuun kohdistuisi mitään vähennyksiä.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan vedonnut siihen, että asiakkaan vetoamissa Vakuutuslautakunnan ratkaisuissa kyse on ollut tapauksista, joissa vakuutusyhtiön korvauspäätös on ollut ensimmäinen asiasta annettu päätös toisin kuin tässä tapauksessa, jossa jo 19.1.2016 oli ilmoitettu vahinkoon sovellettavat ikävähennykset. Asiakkaan mielestä lautakunnan aiemmissa lausunnoissa ratkaisu on kuitenkin perustunut arvioon vakuutusyhtiön tahdonilmaisun sitovuudesta ja hyvästä vakuutustavasta. Asiakkaan mielestä ensimmäisellä päätöksellä ei ole merkitystä arvioitaessa myöhemmän päätöksen sitovuutta.

Esimerkiksi tapauksessa VKL 304/14 Vakuutuslautakunta on katsonut, että vakuutusyhtiön tahdonilmaisu sitoi vain kyseisiä summapäätöksiä, mutta ei koko vahingon korvattavuutta. Näin ollen tahdonilmaisun sitovuutta arvioitaessa tulee lähteä kunkin yksittäisen korvauspäätöksen sisällöstä. Tässä tapauksessa on ollut kyseessä samanlainen vahinkoa koskeva summapäätös, joka on koskenut vahinkoon toimitettua yksittäistä laskua.

Asiakas viittaa myös siihen, että 19.1.2016 ilmoitetut vahinkoon sovellettavat ikävähennykset koskevat vain osaa vahingosta aiheutuva kuluja. Putken vuotovahingosta voi myös aiheutua kuluja, joiden osalta vakuutusyhtiö ei voi ehtojen mukaan soveltaa kyseisellä päätöksellä mainittuja ikävähennyksiä, kuten esimerkiksi kartoituslaskun korvaaminen vahingon selvittelykuluna taikka vahingon torjuntakulut.

Vakuutusyhtiö on vielä vedonnut siihen, että korvauspäätökset nimetään aina korvauspäätöksiksi ja niihin liitetään muutoksenhakuohje, jos vahinkoon tehdään esimerkiksi ikävähennyksiä. Tämä erottaa yhtiön mukaan korvauspäätöksen muista vahinkoa koskevista viesteistä. Asiakkaan mielestä korvauspäätöksen arvioinnissa tulee kuitenkin Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaisesti lähteä tahdonilmaisun sanamuodon mukaisesta sisällöstä, eikä siitä, mitä liitteitä viestiin on liitetty tai miten vakuutusyhtiö on otsikoinut päätöksensä. Kaikesta huolimatta 19.1.2016 toimitetussa korvattavuuspäätöksen käsittävässä viestissä ei ole ollut mukana muutoksenhakuohjetta. Tämän perusteella vakuutusyhtiö ei itsekään näytä noudattavan esittämäänsä erottelua siitä, milloin se tekee nimenomaan korvauspäätöksen vahinkoon. Vakuutusyhtiön esittämällä käytännöllä ei kuitenkaan asiakkaan näkemyksen mukaan ole korvauspäätöksen sitovuuden arvioinnin osalta merkitystä, vaan lähtökohtana tulee olla tahdonilmaisun sisältö sopimusoikeutta koskevien yleisten oppien mukaisesti.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vastineessaan lopuksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (jäljempänä oikeustoimilaki) 32 §:ään. Asiakas toteaa kuitenkin oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti katsotun, että lain 32 §:ää sovelletaan sanamuotonsa mukaisesti vain ilmaisuerehdykseen, mutta ei motiivierehdykseen. Vakuutusyhtiön 9.3.2017 antamassa sähköpostipäätöksen perusteella kyseessä on kuitenkin ollut motiivierehdys, eikä mainitun lainkohdan edellyttämä ilmaisuerehdys. Vakuutusyhtiö ei ole edes esittänyt, että käsittelijä olisi erhekirjoituksen vuoksi kirjoittanut kyseisen päätöksen, mikä on sähköpostin sisältö huomioon ottaen joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä. Asiakkaan mukaan myöskään oikeustoimilain 32 §:ää ei näin ollen voida soveltaa tapauksen arviointiin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina.
Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vahingon jälkeen annettu ennakkotieto ei sido vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiön mielestä asiakkaan vetoamat Vakuutuslautakunnan lausunnot eivät sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen, koska lautakunnan käsiteltävänä olevissa tapauksissa on ollut kyse ensimmäisestä vahingon korvattavuutta koskevasta tiedosta, joka on annettu asiakkaalle vahingon jälkeen. Tällöin asiakas on perustellusti luottanut vakuutusyhtiön antamaan ensimmäiseen tietoon vahingon korvattavuudesta.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa asiakas on saanut 19.1.2016 korvattavuutta koskevan ratkaisun, jossa ikävähennyksen määrä 100 % on ilmoitettu asianmukaisesti. Asiakas on siis ollut jo tietoinen ikävähennyksestä, kun riidanalainen lasku on lähetetty vakuutusyhtiölle. Korvauskäsittelijä on kirjoittanut 9.3.2017 viestiin, että ”maksan tuon kyseisen laskun.” Korvauspäätöksessä puolestaan todetaan, että vakuutusyhtiö maksaa alla olevan korvauksen 971,27 euroa ja ikävähennyksen jälkeen korvaussummaksi jää 0 euroa. Kyseinen lasku oli korvattava, mutta ikävähennyksen jälkeen korvausta ei jää.

Vakuutusyhtiön mukaan käsittelijältä oli jäänyt viestistä pois, että ikävähennykset huomioidaan maksun yhteydessä, mutta ikävähennykset on kerrottu asiakkaalle jo 19.1.2016 päivätyssä ratkaisussa. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sen 9.3.2017 lähettämä viesti ei ole korvauspäätös eikä muukaan sitova tahdonilmaisu siitä, että vakuutusyhtiö olisi velvollinen maksamaan asiakkaalle vakuutusehtojen vastaisesti 971,27 euroa. Myös asiaa kokonaisuutena arvioiden on ilmeistä, ettei 9.3.2017 lähetetty viesti ole korvauspäätös. Vakuutusyhtiö on tehnyt samana päivänä riidanalaisen laskun osalta korvauspäätöksen, joka on myös nimetty asianmukaisesti korvauspäätökseksi. Korvauspäätösasiakirja nimetään aina korvauspäätökseksi ja jos asiakkaan hakemista korvauksista tehdään vähennys tai ne evätään, niin korvauspäätökseen liitetään vakuutussopimuslain mukaisesti muutoksenhakuohje, kuten nytkin on tehty. Vakuutusyhtiö toteaa lisävastineessaan, että muutoksenhakuohje liitetään aina osittainkin kielteisiin korvauspäätöksiin.

Samassa vahingossa on tehty korvauspäätöksiä jo vuonna 2016, joten vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana, että asiakas olisi itse ollut siinä käsityksessä, että 9.3.2017 lähetetty viesti olisi korvauspäätös. Asiakas vetoaa lausuntopyynnössään Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 493/12, jossa todetaan, että Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan sitovasta korvauspäätöksestä on kuitenkin kyse tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa vahinkoa koskevasta korvausratkaisusta.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö katsoo 19.1.2016 lähettämällään korvattavuusratkaisu -nimisellä sähköpostilla nimenomaisesti ilmoittaneensa vahingon korvattavaksi huomioiden LVI-tekniikan ikävähennykset 100 %, vuotovahinkojen ikävähennykset 48 % ja omavastuun 600 euroa. Menettely vastaa täysin lautakunnan ratkaisussa VKL 493/12 kuvattua.

Toissijaisesti vakuutusyhtiö vetoaa siihen, että jos 9.3.2017 lähetetty viesti katsottaisiin vakuutusyhtiötä sitovaksi korvauspäätökseksi, se ei ole kuitenkaan ole vakuutusyhtiötä sitova oikeustoimilain 32 §:n 1 momentin perusteella. Tämän lainkohdan mukaan jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä. Koska asiakas on riidattomasti ollut 19.1.2016 lähetetyn korvattavuusratkaisun jälkeen tietoinen LVI-laitteiden korjauskuluja koskevasta 100 %:n ikävähennyksestä, 9.3.2017 annettu tahdonilmaisu on joka tapauksessa oikeustoimilain mukaisesti pätemätön.

Vakuutusyhtiö kuvaa vastineessaan vielä vakuutussopimuslain 9 §:ssä tarkoitettujen tietojen virheellisyydestä seuraavan sopimus- ja vahingonkorvausvastuun perusteita. Virheellisestä tiedosta ei tässä tapauksessa ole aiheutunut asiakkaalle mitään vahinkoa, joten laskua ei voida korvata tällä perusteella. Yhtiö kuvaa näkemystään siitä, millä edellytyksin korvauspäätös voi olla sitova täytäntöönpanotoimi ja huomauttaa, että vakuutussopimuslaki ei tunne korvattavuuspäätös -käsitettä lainkaan. Yhtiön mukaan useiden vakuutusyhtiöiden omaksuma toimintatapa, jonka mukaan yhtiöt antavat varhaisessa vaiheessa tietoja siitä, onko vahinko ylipäätänsä korvattava vakuutuksesta, on asiakkaan edun mukainen. Jos korvauskäsittelyssä toimittaisiin täysin vakuutussopimuslain tuntemien toimien ja käsitteiden mukaisesti, suurvahingoissakin kustannusten korvattavuus ratkaistaisiin sitä mukaan, kun asiakas lähettää korvausvaatimuksia yhtiölle eli korvauspäätös kerrallaan. Tällainen menettely ei olisi kenenkään etu, koska etenkin asiakkaan intressissä on saada tietää mahdollisimman aikaisin, mitä vahingosta aiheutuvia kustannuksia vakuutus korvaa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että Vakuutuslautakunta on yllä mainitun toimintatavan johdosta katsonut, että tietyissä tapauksissa vakuutusyhtiön ilmoitus korvattavuudesta sitoo yhtiötä sopimusoikeudellisena tahdonilmaisuna. Vakuutusyhtiön mielestä tätä tulkintaa tehtäessä on kuitenkin huomioitava vakuutussopimuslain pääsääntö, jonka mukaan vakuutusyhtiö ei vastaa vahingon jälkeisistä tiedoista. Lisäksi on huomioitava asiakkaan tietoisuus ja vilpitön mieli sekä molemminpuolinen lojaliteettiperiaate sopimussuhteessa. Vakuutuslautakunta on katsonut esimerkiksi lausunnossaan 553/07, että vakuutusyhtiön vastuun arvioinnissa on huomioitava myös se, onko asiassa vakuutusyhtiön ratkaisun jälkeen saatu vahingosta uutta asian arviointiin vaikuttavaa selvitystä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että edellä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö ei ole vastuussa sellaisista vahingon jälkeisistä virheellisistäkään tiedoista, jotka on annettu sen jälkeen, kun vahingon korvattavuus on asianmukaisesti ilmoitettu asiakkaalle. Laskun lähettämisen jälkeen 9.3.2017 lähetetty sähköposti ei ole sellainen korvauspäätös tai ennakkotieto, joka olisi vakuutusyhtiötä sitova. Asia on jo ratkaistu tätä ennen 19.1.2016 lähetetyssä korvattavuusratkaisussa, jossa ikävähennys on kerrottu asianmukaisesti. Korvattavuusratkaisun jälkeen asiakas on ollut tietoinen siitä, että ikävähennys on 100 %. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutussopimuslain 9 §:n mukainen korvausvastuu edellyttäisi sitä, että asiakas on jäänyt saamiensa tietojen johdosta perustellusti väärään käsitykseen. Koska asiassa on annettu lopullinen korvausratkaisu jo aiemmin, myöhempi sähköpostiviesti ei voi muodostaa uutta ratkaisua siten, että sitä voitaisiin käsitellä sitovana lupauksena tulevasta korvauksesta tai korvauspäätöksenä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän 9.3.2017 asiakkaalle lähettämää sähköpostiviestiä, jossa ilmoitetaan vakuutusyhtiölle lähetetyn vesijohtoliike L:n laskun maksamisesta, pidettävä vakuutusyhtiötä sillä tavoin sitovana korvauspäätöksenä, että yhtiöllä ei ole ollut enää oikeutta vähentää maksamastaan korvauksesta vakuutusehtojen mukaista ikävähennystä. Asiassa on myös arvioitava vakuutusyhtiön 19.1.2016 lähetetyllä sähköpostiviestillä asiakkaalle antaman, muun muassa LVI-tekniikasta 100 %:n ikävähennyksen tekemistä koskevan ilmoituksen merkitystä myöhemmän sähköpostiviestin kannalta. Osapuolten välillä on riidatonta, että LVI-tekniikan korjauskuluista tehtävä ikävähennys on vakuutusehtojen mukaan 100 %.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Saman lainkohdan 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että voimassa olevan oikeuden ja hyvän vakuutustavan perusteella vakuutusyhtiön antama myönteinen korvauspäätös sitoo lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä. Korvauspäätöksen lähtökohtainen sitovuus voi kuitenkin kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden tai mahdollisesti asiassa ratkaisun tekemisen jälkeen saadun uuden selvityksen perusteella. Tämä käytäntö käy ilmi muun ohessa asiakkaan vetoamista lautakunnan ratkaisusuosituksista asioissa VKL 273/11,
VKL 196/12, VKL 493/12 ja VKL 304/14.

Esillä olevassa asiassa tulee arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiön sähköpostiviestiä 9.3.2017 pidettävä vakuutusyhtiötä sitovana korvauspäätöksenä. Asiassa on vakuutusyhtiön vastineen perusteella riidatonta, että ainakin ikävähennystä koskevan maininnan jääminen puuttumaan sähköpostiviestistä on johtunut vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän erehdyksestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän sähköpostiviesti on saadun selvityksen perusteella lähetetty asiakkaalle tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö oli jo tehnyt lämmityspatterista vuotaneen veden aiheuttaman vuotovahingon korvattavuutta koskevan myönteisen korvauspäätöksen. Tämän 19.1.2016 sähköpostiviestin välityksellä asiakkaalle ilmoitetun korvauspäätöksen, johon Vakuutuslautakunnan havaintojen mukaan ei vakuutusyhtiön korvausmenettelystään esittämän selostuksen vastaisesti ole liitetty muutoksenhakuohjetta huolimatta siitä, että siinä on ilmoitettu esimerkiksi tiettyjä kuluja koskevasta 100 %:n ikävähennyksestä, asiakas on myös myöntänyt saaneensa tietoonsa. Asiakas on tästä huolimatta lähettänyt vakuutusyhtiölle 9.3.2017 vesijohtoliike L:n laskun. Osapuolet eivät ole tarkemmin selvittäneet, mitä toimenpiteitä riidanalainen lasku on tarkalleen ottaen käsittänyt. Lautakunta tulkitsee asiassa olevan riidatonta, että kyse on ollut vakuutusehtojen mukaisesti 100 %:n ikävähennyksen kohteena olevista LVI-laitteiden korjauskuluista.

Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty sitä, millaista tahdonilmaisua pidetään vakuutusyhtiön korvauspäätöksenä. Vakuutuslautakunta toteaa, että korvausasioiden hoitaminen kasvavassa määrin paitsi puhelimitse, myös sähköpostin ja verkkopalveluiden välityksellä on johtanut käytännössä siihen, että osapuolten välillä lähetetään vahingon hoitamiseen liittyen lukuisia erilaisia vapaamuotoisia viestejä. Vaikka vakuutusyhtiöt usein antavat nimenomaiset korvauspäätöksensä erillisinä, muodoltaan vakioituina kirjeinä tai vastaavaan muotoon laadittuina ja muutoksenhakuohjeet sisältävinä sähköisinä dokumentteina, myös esimerkiksi vapaamuotoiset viestit voivat lautakunnan näkemyksen mukaan olla sisältönsä puolesta korvauspäätöksinä pidettäviä niiden otsikoinnista huolimatta. Muutoksenhakuohjeen puuttumisella on sisältönsä puolesta korvauspäätöksinä pidettävien vapaamuotoisten viestien osalta lähinnä se merkitys, että vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen muutoksenhakuaika ei ala tällä tavoin annettujen korvauspäätösten osalta kulua päätöksen antamisesta. Korvausasiaan liittyvät sähköpostiviestit voivat toisaalta korvauspäätöksen sijaan olla erilaisia korvausasiaan liittyviä selvityspyyntöjä, tiedonantoja, kehotuksia tai ohjeita.

Asiakas on katsonut, että vakuutusyhtiön sähköpostiviestissä on kyse korvauspäätöksestä tai kaikesta huolimatta vakuutusyhtiötä sitovasta tahdonilmaisusta. Vakuutusyhtiö on vastineessaan ensisijaisesti kiistänyt, että sen sähköpostiviesti voitaisiin katsoa korvauspäätökseksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvausasiassa voidaan antaa useita korvauspäätöksiä. Ensi vaiheessa annettava korvauspäätös käsittää usein myönteisen ratkaisun siitä, että vahinko on tapaustyypiltään korvattava. Myöhemmässä vaiheessa voidaan antaa kustannusten korvaamisen osalta myönteisiä päätöksiä, mutta myös kielteisiä korvauspäätöksiä esimerkiksi siitä, että tietyt korvattavaksi vaaditut kulut eivät ole lainkaan syy-yhteydessä vahinkoon tai että kulut eivät tule vakuutuksen korvauspiiriin kuulumisestaan huolimatta osaksi tai lainkaan korvattaviksi esimerkiksi kulujen omavastuun alle jäämisen tai ikävähennyksen vaikutuksen johdosta.
 
Vakuutuslautakunta toteaa, että 29.3.2017 vakuutusyhtiön lähettämässä sähköpostiviestissä oleva maininta riidanalaisen laskun maksamisesta on ainakin jossakin määrin puoltanut viestin vastaanottajalle muodostuvaa käsitystä siitä, että viesti on tarkoitettu kyseistä laskua koskevaksi korvauspäätökseksi, eikä esimerkiksi ennakkotiedoksi siitä, että lasku on otettu vakuutusyhtiössä käsittelyyn. Tässä tapauksessa sähköpostiviestiin sisältynyt laskun maksamista koskeva lause on kuitenkin ollut vain osa asiakkaan lähettämää maksumuistutusta koskevaa vastausviestiä. Lisäksi nyt laskutettuja kuluja koskevasta 100 %:n ikävähennyksestä on ilmoitettu asiakkaalle jo aikaisemmin. Vakuutuslautakunta katsoo, että näissä olosuhteissa vakuutusyhtiön viestissä olevaa mainintaa ”laskun maksamisesta” ei voida pitää riidanalaisen laskun korvaamista tarkoittavana nimenomaisena vakuutusyhtiön korvauspäätöksenä. Tämän sähköpostiviestin ei voida myöskään katsoa kumonneen vakuutusyhtiön sähköpostitse aikaisemmin antamaa korvauspäätöstä.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että asiakas on tässä tapauksessa käyttänyt asiamiehenään vakuutusmeklaria. Vakuutusmeklarien asiantuntemuksen ei voida vakuutussopimuksen tulkinnan suhteen arvioida olevan vakuutusalan ammattilaisiksi katsottavia vakuutusyhtiöitä olennaisesti alemmalla tasolla, vaan kyse on olennaiselta osin vakuutusyhtiöihin nähden tasavertaisina pidettävistä asiantuntijoista. Ottaen huomioon, että vakuutusyhtiö oli aiemmassa viestissään ilmoittanut selvästi LVI-laitteita koskevasta 100 %:n ikävähennyksestä asiakkaalle, Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakas on tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että vakuutusyhtiö on erehtynyt vakuutussopimuksen mukaisesta ikävähennyksestä sähköpostiviestin kirjoittamisen yhteydessä. Vakuutusyhtiön sähköpostiviestiä ei myöskään tällä perusteella voida pitää sellaisena yhtiötä sitovana tahdonilmaisuna, jonka perusteella yhtiön olisi maksettava riidanalainen lasku ilman ikävähennysten tekemistä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on näissä olosuhteissa ollut oikeus tehdä riidanalaisesta laskusta vakuutusehtojen mukainen 100 %:n ikävähennys, minkä johdosta vakuutuksesta korvattavaa osuutta ei tältä osin ole jäänyt.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja Sario
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Rantala
Yrttiaho