Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja M Oy:llä on ollut käräjäoikeudessa vireillä riita-asia ja rikosasia, joissa vastapuolena oli sen kauppasopimuskumppani U Oy:n toimitusjohtaja U. Molemmissa asioissa M Oy oli vaatinut vahingonkorvausta U:lta. Käräjäoikeus on yhdistänyt valmisteluistunnossaan 28.10.2015 kyseiset asiat käsiteltäväksi samassa oikeudenkäynnissä. M Oy:n vahingonkorvausvaatimus perustui siihen, että U oli M Oy:n yhteistyökumppanin U Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana myynyt M Oy:n omistamat kolme metsätyökonetta kolmansille tahoille maksamatta kuitenkaan koneiden kauppahintaa M Oy:lle. U:n mukaan U Oy:n ja M Oy:n välisessä sopimuksessa ei ollut käytetty omistuksenpidätysehtoa. U Oy oli asetettu osapuolten sopimussuhteen aikana konkurssiin.

M Oy vaati rikosperusteista vahingonkorvausta kolmesta metsätyökoneesta 169 243 euroa ja metsäkoneiden lisälaitteista ja varaosista 44 135,85 euroa. Lisäksi M Oy vaati korvausta turhiksi käyneistä investoinneista 36 238 euroa ja henkilöstökuluista 17 503,75 euroa.

M Oy oli perustanut vahingonkorvausvaatimukset sekä rikos- että siviilioikeudellisiin perusteisiin. M Oy on katsonut, että U oli rikkonut osakeyhtiölakia hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana laiminlyömällä varainhoidon asianmukaisen ja luotettavan järjestämisen ja loukannut siten asianomistajan omistus- ja esinevakuusoikeutta.

Käräjäoikeus on katsonut tuomiossaan 20.5.2016 U:n syyllistyneen törkeään kavallukseen 22.4.2014 - 5.5.2014 syytteessä kuvatulla tavalla ja velvoitti U:n korvaamaan metsäkoneista vaaditun rikosperusteisen vahingonkorvauksen. Koska rikos ei käsittänyt muita M Oy:n esittämiä korvausvaatimuksia, rikosperusteinen korvausvaatimus hylättiin niiden osalta. Tuomioistuin katsoi, että M Oy:n laskusaatavat olivat jääneet saamatta U Oy:n liiketoiminnan kannattamattomuuden vuoksi, ja on tavanomaista, ettei liiketoiminta ollut aina kannattavaa. U ei ollut kyseisistä laskusaatavista henkilökohtaisessa vastuussa ja tällä perusteella osakeyhtiölakiin ja vahingonkorvauslakiin perustunut siviilioikeudellinen vaatimus hylättiin.

M Oy oli vaatinut rikosperusteisesti investointien ja henkilöstökulujen korvaamista. Koska investoinnit olivat edelleen M Oy:n käytettävissä, korvausvaatimus hylättiin. Henkilöstökulut oli tullut sisällyttää koneiden hintaan ja se koulutus ja tietojärjestelmät, joista henkilöstökulut olivat syntyneet, olivat edelleen M Oy:n hyödynnettävissä.

M Oy oli hakenut rikos- ja riita-asian hoitamisesta aiheutuneista kustannuksista korvausta oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö oli 18.7.2016 ilmoittanut, että asioita käsitellään yhtenä vakuutustapahtumana vakuutusehtokohdan 4.2 perusteella. Vakuutusehdon mukaan kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.

Asiakkaan vaatimukset FINEssä ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on pyytänyt FINEltä ratkaisusuositusta siitä, tuliko riita- ja rikosasia katsoa yhdeksi vai kahdeksi vakuutustapahtumaksi.

Vakuutuksenottaja on ollut osallisena kahdessa asiassa, riita-asiassa sekä rikosasiassa. Molemmat koskivat osittain samaa tapahtumainkulkua. Riita-asiassa kyse oli siitä, oliko vastapuoli aiheuttanut vahinkoa M Oy:lle osakeyhtiölain hallinnonvastuun ja vahingonkorvauslain nojalla. Rikosasiassa taas oli kysymys siitä, oliko U Oy:n silloinen toimitusjohtaja anastanut M Oy:n omaisuutta. Rikosasia perustuu siis hyvin erilaiseen oikeudenloukkaukseen.

Vakuutuksenottajan näkemyksen mukaan asioita oli käsitelty tuomioistuimessa yhdessä prosessiekonomisten syiden vuoksi. Kyseessä oli kuitenkin vakuutustapahtumina kaksi erillistä asiaa, joista toinen koski riita-asiaa, ja toinen rikosasiaa. Asiat olivat myös laajuudeltaan ja vaatimuksiltaan erilaisia. Vaikka tapahtumakuvaus oli osittain päällekkäinen, on käräjäoikeuskin yhdistämistä koskevassa päätöksessään todennut, että "kanteessa on tosin toinenkin peruste”. Näin ollen kyse ei ollut samasta oikeudenloukkauksesta, kuten vakuutusyhtiö väitti.

Tuomioistuimen prosessiekonomisista syistä tekemää yhdistämistä ei voida sellaisenaan pitää riittävänä perusteena vakuutustapahtumien yhdistämiselle. Se, että yksityisoikeudellinen vaatimus käsitellään yhdessä syyteasian kanssa, ei tee vakuutustapahtumista laajuudeltaan ja perusteiltaan samanlaisia. Oikeuskirjallisuuden (Eskuri Seppo, Jyrinjärvi Timo, Pirinen Eija: Oikeusturvavakuutus, Helsinki 2007) mukaan "Huomionarvoista on se, että vakuutusehtojen mukainen riitojen ja muiden erimielisyyksien samanperusteisuus ei ole käsitteellisesti identtinen oikeuden­käymiskaaressa säädetyn kanteiden saman perusteisuuden kanssa."' Edellä esitetyn perusteella vakuutusyhtiöllä ei ole esittämällään perusteella ollut oikeutta kieltäytyä käsittelemästä riitaisuuksia kahtena eri vakuutustapahtumana. M Oy katsoo, että riita-asiaan tulee myöntää rikosasiasta erillinen oikeusturvaetu.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että M Oy:n esittämä vahingonkorvausvaatimus on perustunut sekä rikosoikeudellisin perustein että siviilioikeudellisin perustein vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla samoihin tapahtumiin, olosuhteeseen, oikeustoimiin sekä oikeudenloukkaukseen. Kysymyksessä on samaan tapahtumainkulkuun, olosuhteeseen ja tehtyihin oikeustoimiin perustuva oikeudenloukkaus, joka on oikeudessa käsitelty yhtenä kokonaisuutena.

M Oy on lausunut lisävastineessaan, että adheesion tarkoitus oli ainoastaan vähentää tuomioistuimen työtä, koska pää- ja sivuvaatimus perustuivat osaltaan samaan tapahtumainkulkuun. Toisin kuin vakuutusyhtiö on väittänyt, tämä ei tarkoittanut samaa tapahtumaa. Adheesioprosessissa poikkeamat syytteen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen perustana olevaan tapahtumainkulkuun olivat jossain määrin sallittuja. Tämä tarkoitti tässä tapauksessa suurta epävarmuutta vastapuolen väitteelle, että jutuissa olisi taustalla sama tapahtuma, jollaista tuomioistuinkaan ei ole adheesioprosessissa edellyttänyt. Vastapuoli ei ole myöskään näyttänyt toteen, että jutut olisivat identtiset jollain muulla tavalla.

Poikkeama tapahtumainkulussa voi oikeuskirjallisuudessa todetulla tavalla olla joko kumulatiivinen taikka alternatiivinen. Toisin sanoen yksityisoikeudellinen korvausvaatimus voi perustua teonkuvausta laajempaan tosiseikastoon, tai sitten osa teonkuvauksesta on korvattu toisenlaisella tapahtumainkululla.

Adheesiossa variaatioerot teon ulkoisessa kulussa olivat siten sallittuja. Huomiota on myös kiinnitettävä tuomioistuimen nimenomaiseen toteamukseen sen osalta, että perusteet eivät olleet samat, vaan molemmissa jutuissa omansa.

Vakuutusyhtiö on katsonut lisävastineessaan, ettei päätös myöntää yksi oikeusturvamäärä kyseessä olevan vahingonkorvausvaatimuksen ajamiseen ei ollut perustunut pelkästään siihen, että M Oy:n ensin nostama siviilikanne on yhdistetty myöhemmin vireille tulleeseen rikosprosessiin. Vaikka asiat olisi oikeudessa viety loppuun molemmat erillisinä, olisi vain yksi oikeusturvaetu ollut vakuutusehtojen mukaan myönnettävissä. Tosin jo pelkästään se, että jutut on käräjäoikeudessa yhdistetty, on vahva osoitus siitä, että siviiliprosessissa esitetyllä vahingonkorvausvaatimuksella on tiivis kytkentä rikokseen, josta U:ta rikosprosessissa syytettiin. Lisäksi on riidatonta, että M Oy on esittänyt molemmissa prosesseissa saman vahingonkorvausvaatimuksen. M Oy ei olisi voinut saada kahta eri tuomiota, joissa vastapuoli olisi velvoitettu maksamaan sama vahingonkorvaus.

Oikeusturvan vakuutusmäärä oli vain yhteen kertaan käytettävissä tähän riitaan, vaikka tosiseikasto oli monisyinen ja vaikka korvausta oli vaadittu sekä siviili- että rikosoikeudellisin perustein. Vakuutuksenottaja ei voinut saada oikeusturvan vakuutusmäärää käyttöönsä kaksinkertaisena pelkästään sillä perusteella, että se on ensin nostanut siviilikanteen, joka on myöhemmin yhdistetty rikosasiaan.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen OK340 kohdan 4.1 (Vakuutustapahtuman määritelmä) mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on:

riita- ja hakemusasiassa
- riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan tai määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta.

rikosasiassa
- vakuutetun esittämän yksityisoikeudellisen vaatimuksen kiistäminen perusteeltaan tai määrältään.
- syytteen nostaminen tai jatkaminen vakuutettua vastaan asianomistajan toimesta, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai on peruuttanut sen. Syyte on nostettu, kun asianomistajan haastehakemus on saapunut käräjäoikeuden kansliaan. Syytettä on jatkettu, kun asianomistaja on ilmoittanut syytteen ajamisesta kirjallisesti tuomioistuimelle sen jälkeen, kun virallinen syyttäjä on peruuttanut syytteen.

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen OK340 kohdan 4.2 mukaan kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, olivatko rikos- ja riita-asia perustuneet samaan tapahtumaan, olosuhteeseen tai oikeustoimeen ja oliko kyseessä näin ollen vakuutusehtojen mukaisella tavalla yksi vakuutustapahtuma.

FINE katsoo, että tässä tapauksessa sekä siviilioikeudellisten että rikosoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten perusteena on ollut olennaisesti sama sopimuskokonaisuus ja tapahtumainkulku, omistuksenpidätysehdolla myytyjen metsäkoneiden oikeudeton luovutus kolmannelle. Koska sekä rikos- että riita-asian yhteydessä esitetyt vaatimukset ovat perustuneet mainittuihin samoihin seikkoihin, kyseessä on ollut yksi vakuutustapahtuma eikä vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta myöntää vakuutuksenottajalle kahta oikeusturvaetua.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Nikunlassi