Haku

FINE-004706

Tulosta

Asianumero: FINE-004706 (2018)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 16.04.2018

Raekuuron aiheuttama vahinko. Korvattavan vahingon laajuus. Korvauksen määrä. Olivatko vauriot aiheutuneet rakeista vai kiveniskemistä?

Tapahtumatiedot

Asiakkaan mukaan hänen autonsa katto, konepelti ja sivut vaurioituivat raekuurossa 13.4.2015 Luumäellä. Hän haki vahingosta korvausta autovakuutuksestaan.

Alkuvaiheen korvauskäsittely

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 13.4.2015 mukaan vakuutusyhtiö korvaa asiakkaan ajoneuvolle tästä vahingosta aiheutuneiden vaurioiden kustannukset. Korvaus ei vaikuta kaskon bonukseen. Korjaamon tulee olla yhteydessä vakuutusyhtiön tekniseen asiantuntijaan korvausarvion hyväksymiseksi ja laskutusluvan saamiseksi.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 22.5.2015 mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma. Yhtiön mukaan vahinkotarkastuksessa havaitut vauriot ajoneuvon maalipinnassa sekä tuulilasissa olevat vauriot ovat normaalista käytöstä tulleita kiveniskemiä ja muuta kulumista. Vauriot eivät ole voineet aiheutua rakeista, koska rae ei riko maalipintaa. Kaskovakuutuksen törmäysturva korvaa raekuuron ajoneuvolle aiheuttamia vahinkoja, mutta asiakkaan auton vauriot eivät ole aiheutuneet rakeista. Tästä syystä korvausta ei voida maksaa.

Autolle tehdyt tutkimukset ja niitä seurannut korvauskäsittely

Asiakas vei autonsa T Oy -nimisen yrityksen tutkittavaksi. T Oy:n toimitusjohtaja L:n 11.6.2015 päivätyn lausunnon mukaan on hyvin epätodennäköistä, että auton kuoren peltivauriot ovat syntyneet normaalin tieliikenteen kivenhakkaumina. Lausunnon mukaan auton pintavaurioiden tarkka analyysi voidaan suorittaa maksullisena joko Tampereen teknillisen yliopiston (jäljempänä TTY) tai VTT Expert Services Oy:n (jäljempänä VTT) laboratorioissa.

Asiakas vei autonsa VTT:n tutkimuksiin 15.9.2015. Tutkimusraportissa 18.9.2015 todettiin muun ohessa, että autossa runsaampana esiintyvät pyöreänmuotoiset lähinnä maalin ja pohjamaalinväliin ulottuvat vauriot eivät ole tavanomaisia kiveniskeymäjälkiä. Tutkimuksen perusteella on mahdollista, että voimakas raekuuro on tehnyt vauriot. Tähän viittaa mm. se, että osumakulma on ollut lähes ylhäältä. Lausunnon ovat allekirjoittaneet tuotepäällikkö K ja erityisasiantuntija P. Vakuutusyhtiö korvasi asiakkaalle VTT:n tutkimuksesta aiheutuvat kustannukset ja auton vientiin liittyviä kustannuksia yhteensä 1173,56 euroa.

Asiakkaan toimittamista sähköpostitulosteista käy tämän jälkeen ilmi pääosin seuraavaa:

  • Vakuutusyhtiö (vahinkotarkastaja T) ilmoittaa 30.10.2015 asiakkaalle, että kiveniskemätyyppiset vauriot korjataan SmartChip –menetelmällä, jolloin kustannukset jäävät murto-osaan verrattuna perinteiseen maalaukseen. Auto tulisi viedä korjausarviota varten LF-korjaamolle, ja jos korjaus ei onnistu, hyvitys on mahdollinen jälkikäteen. Asiakkaan osuudeksi korjauksesta jää vain omavastuu 100 €, vaikka myös VTT:n lausunnosta käy ilmi, että autossa on runsaasti myös vanhoja kiveniskemiä. Mahdollinen kertakorvaus pitää tässä yhteydessä arvioida LF-korjaamon hinnaston perusteella (390 € - omavastuu 100 € = 290 €).

 

  • Asiakas vetoaa sähköpostiviestissään 1.12.2015 siihen, että LF –korjaamolla oli vakuutusyhtiöstä annetun ennakkotiedon perusteella oletettu autossa olevan vain noin 20 maalivauriota, ja ehdotettu konepellin, katon ja ”poskien” ylimaalausta, minkä jälkeen ”korjaamon omalla menetelmällä” korjattaisiin sivulla olevat jäljet. Tosiasiassa vaurioita oli enemmän. Asiakas viittaa korjaamo D:n korjauskustannuslaskelmaan 7.10.2015, jonka loppusumma on 3626,73 €. Asiakas pyytää uutta tarjousta kertakorvauksesta ja viittaa oikeusturvavakuutuksesta korvattaviksi tuleviin asiamieskuluihinsa. Vaurioiden syyn osalta asiakas viittaa VTT:n lausuntoon.
     
  • Vakuutusyhtiö (T) ehdottaa 2.12.2015 edelleen asiakkaalle korjausta LF –korjaamolla. Korjaamon mukaan auton tulisi kuntoon n. 600 euron hinnalla. Jos jälki ei ole täydellistä, voidaan omavastuu mahdollisesti hyvittää. Auto tulee tällä menetelmällä parempaan kuntoon, kuin mitä se oli ennen vahinkoa. T:n mukaan vakuutusyhtiön raekuurovahinkojen hoitoprosessin kannalta maalaaminen ei ole oikea korjaustapa raevaurioissa.

 

  • Vakuutusyhtiö  (tekninen asiantuntija) H ilmoittaa asiakkaalle 12.1.2016 hoitavansa korvausasian käsittelyä jatkossa. Jään tai rakeiden kovuus huomioon ottaen H ei pidä mahdollisena, että auton maalipintaan olisi aiheutunut vaurioita raekuurosta 13.4.2015. H:n mukaan asiaan varmuuden saaminen edellyttäisi tutkimuksen tekemistä siitä, millaisia vaurioita jää aiheuttaa auton maalipinnalle. Jos tutkimuksia jatketaan, H kehottaa asiakasta pyytämään tutkijaa ottamaan yhteyttä myös H:hon ennen työn aloittamista, jotta H voisi esittää vakuutusyhtiön toiveet tutkimusraportin sisällöstä. Vakuutusyhtiö on H:n mukaan kiinnostunut etenkin siitä, millaisia jälkiä rakeen osuminen maalipintaan aiheuttaa. Selvitettävänä olisi myös se, miten vaurioiden lukumäärä jakautuu kiveniskujen ja mahdollisesti rakeen aiheuttamien vaurioiden välillä. Näin saadaan oikea jako mahdollisen maalauslaskun osalta. H toteaa vakuutusyhtiön luvanneen korvata auton korjauksen LF-korjaamolla, joka on kuitenkin valitettavasti lopettanut toimintansa.


Vastaava yritys, jossa auton korjaus voidaan teettää, on I-korjaamo. H:n mukaan jos korjaus tehdään I-korjaamossa, vakuutusyhtiö maksaa laskun kokonaan ja 100 euron omavastuu hyvitetään autoon mahdollisesti jäävistä kosmeettisista vaurioista.

Vaihtoehtoisesti vakuutusyhtiö maksaa 50 % auton maalauslaskusta, jos auto maalautetaan O:n maalaamossa. Omavastuu on tässä tapauksessa 100 €.

Kolmas vaihtoehto on, että vakuutusyhtiö maksaa kertakorvauksena 800 € mahdollisista raekuuron aiheuttamista vaurioista.

  • Asiakas ilmoittaa 24.3.2016 vieneensä autonsa vakuutusyhtiön suosittelemalle korjaamolle ja pyytää vakuutusyhtiön korvausesitystä. Asiakas tarjoutuu toimittamaan Ilmatieteen laitokselta hankittavaa lisäselvitystä raekuuroon liittyvistä säätiedoista.
     
  • Vakuutusyhtiö (H) vastaa 24.3.2016, että vahinkoilmoituksen todenperäisyyttä ei epäillä, joten Ilmatieteen laitoksen raporttia ei tarvita. H toistaa vakuutusyhtiön toiveet tutkimusten sisällöstä, mikäli tutkimuksia päädytään jatkamaan. I on ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että auton korjauksen lopputuloksen kannalta olisi parempi maalauttaa tarvittavat osat. Ns. fixaus ei luultavasti onnistu riittävän hyvin. Vakuutusyhtiö toistaa ehdotuksensa maalauslaskusta 50 %:n osuuden korvaamisesta 100 €:n omavastuulla vähennettynä, jos auto maalautetaan maalaamossa. Toinen vaihtoehto on aiemmin ehdotetun 800 euron kertakorvauksen maksaminen.
     
  • Asiakas viittaa viestissään 30.3.2016 VTT:n tutkimusraporttiin, kehottaa H:ta olemaan yhteydessä VTT:n erityisasiantuntija K:hon ja vaatii suurempaa kertakorvausta.

 

  • Vakuutusyhtiö (H) toteaa viestissään 30.3.2016 VTT:n tutkimusraportin osoittavan varmuudella vain, millaisia vaurioita kivet aiheuttavat auton maalipintaan. H:n mukaan on mahdollista, että myös kivi voi osua auton maalipintaan kohtisuorassa, mikäli se on muuttanut suuntaansa esimerkiksi edellä ajavaan ajoneuvoon osumisesta. H pitää edelleen hyvin epätodennäköisenä, että auton vauriot olisivat aiheutuneet raekuurosta, johon asiakas on autoineen joutunut. Kertakorvauksen laskemisen osalta H viittaa vakuutusehtojen määräyksiin muutos- ja parannustöiden ja ajoneuvon kunnon olennaisen parantumisen vaikutuksesta. H ilmoittaa käsityksenään, että asiakkaan tapauksessa raekuurovahinkoon liittymättömiä töitä ovat lähes kaikki työt, joita asiakkaan autolle mahdollisesti tullaan tekemään. H:n arvion mukaan asiakkaan auton kunto ei ole juurikaan heikentynyt vahingon johdosta, koska kaikki autossa havaitut vauriot ovat tyypiltään normaalia käytön jälkeä n. 230 tkm ajetussa autossa. H:n mielestä VTT:n tutkimusraportti tukee tätä näkemystä. H:n mukaan kertakorvaus perustuu siihen rahamäärään, jonka verran asiakkaan auton arvon on arvioitu enintään alentuneen tämän vahinkotapahtuman seurauksena. Vahingon määrä on H:n mukaan arvioitu asiakkaan kannalta reilusti 900 euroon. Mikäli asiakas ei hyväksy kumpaakaan tarjousta, H pyytää asiakasta teettämään uuden tutkimuksen, jossa selvitetään millaisia jälkiä rakeen osuminen maalipintaan aiheuttaa ja miten auton vaurioiden lukumäärä jakautuu kiveniskujen ja mahdollisesti rakeen aiheuttamien vaurioiden välillä. Näin saadaan H:n mukaan oikea jako mahdollisen maalauslaskun osalta. H mainitsee myös esittämästään korvauspäätöksestä valittamisen mahdollisuuden.

 

  • Asiakas hämmästelee viestissään 4.4.2016 H:n arviota siitä, että auton renkaista lentävä kivi voisi toiseen autoon osuttuaan säilyttää liike-energiansa siten, että autoon tulisi näin lukuisia vaurioita. Hän pyytää H:ta olemaan yhteydessä VTT:n tutkimuksen laatineeseen K:hon.

 

  • Vakuutusyhtiö (H) toteaa viestissään 5.4.2016, että ei epäile VTT:n tutkimusta, mutta katsoo sen osoittavan vain, millaisia vaurioita kivet aiheuttavat auton maalipintaan. H:n mielestä kivien tulokulmaa ei tarvitse miettiä, kun vakuutusyhtiö on jo luvannut korvata tässä vahingossa mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrän mukaisen korvauksen asiakkaalle. H toistaa aiemmin esittämänsä korjausta ja vahingon korvaamista koskevat vaihtoehdot.

 

  • Asiakas ehdottaa viestissään 13.5.2016 että hän vie kesän aikana autonsa tutkittavaksi VTT:lle tai TTY:lle ja auton vauriot tutkitaan mikroskooppitutkimuksena. Auton vauriot korvataan tutkimuksen mukaisella jakosuhteella ja vakuutusyhtiö korvaa tutkimuskulut oikeusturvavakuutuksesta samalla tavoin kuin edellisen vuoden kesällä tehtyjen tutkimusten kulut. Toinen vaihtoehto on rahallista kertakorvausta koskevan tarjouksen nostaminen.

 

  • Vakuutusyhtiö (H) ilmoittaa viestissään 16.5.2016 vakuutusyhtiön suostuvan auton lisätutkimuksiin. H pyytää, että tutkimuksissa selvitetään, voiko rae aiheuttaa kyseessä olevia vaurioita maalipintaan. H:n arvion mukaan mikäli tutkitaan rakeen kovuutta ja auton maalipinnan kovuutta, päädytään melko varmasti tulokseen, jonka mukaan auton maalipinnan vaurioituminen ei johdu raekuurosta. H toistaa aiemmat korvaustarjouksensa ja ilmoittaa, että jos tutkimuksia jatketaan, vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa korvauspäätöstään tutkimusten tulosten perusteella.

 

  • Asiakas viittaa viestissään 23.5.16 raekuuroa koskevaan todistajanlausuntoon, hämmästelee korvauskäsittelyn pitkää kestoa ja viittaa aiempaan VTT:n lausuntoon. Hän pyytää H:ta keskustelemaan esimiehensä kanssa siitä, vastaako korvausmenettely vakuutusyhtiön normaaleja toimintatapoja.

 

  • Vakuutusyhtiö (H) pahoittelee viestissään 24.5.16 vahinkoasian viivästymistä ja kertoo sen johtuvan osittain korjaamoista, jotka eivät voineet lopulta aloittaa maalipinnan vaurioiden täsmäkorjausta. H:n mielestä vakuutusyhtiö on arvioinut oikeudenmukaisen rahallisen korvauksen vaurioista ja sen vaihtoehtona oikeudenmukaisen jaon korjauskustannusten osalta. Asiakkaan vahinkoilmoituksen todenperäisyyttä ei edelleenkään epäillä. H kuitenkin katsoo, että rakeet eivät aiheuta auton maalipintaan siinä näkyviä vaurioita. H toteaa nyt, että vakuutusyhtiö on virheellisesti lähtenyt korjauttamaan VTT:n tutkimusraportin perusteella asiakkaan auton vaurioita, jotka eivät liity mitenkään raekuuroon. Asia olisi H:n mukaan pitänyt hoitaa alun perin siten, että vakuutusyhtiö olisi tehnyt kielteisen korvauspäätöksen auton vaurioiden korjauksen tai korvauksen osalta. H kertoo viestissään, että aiemmin ilmoitettua parempia korvausvaihtoehtoja vakuutusyhtiö ei voi asiakkaalle tarjota. Toisaalta H kertoo keskustelevansa tapauksesta esimiehensä kanssa ja ilmoittavansa asiakkaalle esimiehen kanssa tehtävästä päätöksestä mahdollisimman pian.

 

Asiakas ilmoittaa (asiamies M:n edustamana) H:lle 7.9.2016 vaativansa asiakkaan auton maalauskustannusten korvaamista täysimääräisenä.

Vakuutusyhtiö (H) vastaa viestiin 9.9.2016 todeten, että vakuutusyhtiö pitäytyy alkuperäisessä 22.5.2016 tehdyssä päätöksessään, eikä osallistu maalauskuluihin.

Asiakas (M) tiedustelee tämän jälkeen vakuutusyhtiön kannanottoa siihen, miksi H on lähettänyt tutkimuksen tehneelle K:lle viestin, jossa H muun muassa toteaa VTT:n K:lle seuraavaa: ”…olette asettanut tutkimusselostuksenne yhteenvedossa esittämillänne perusteluissa vakuutusyhtiön erittäin hankalaan asemaan, jossa asiakkaamme uskoo kiveniskemien aiheutuneen raekuurosta. Pyydämme oikaisua tutkimusselosteeseenne.” H on myös tiedustellut K:n esimiehen yhteystietoja, mitä voidaan asiakkaan mielestä pitää painostamisena.

Vakuutusyhtiön (H) useista sähköpostiviesteistä asiakkaalle ja K:lle 14. - 16.9.2016 ilmenee, että H pitää VTT:n tutkimusta puolueellisena (etupäässä tilaajan toiveiden pohjalta laadittuna) ja puutteellisena. H viittaa K:n täydennettyyn lausuntoon, jossa K toteaa vaurioiden syntyneen jostakin selkeästi kiveä pehmeämmästä materiaalista. H:n mukaan myös kivien kovuus vaihtelee, joten ei ole poissuljettua, etteivätkö vauriot ole voineet syntyä myös kivistä. H viittaa nyt lehtiartikkeleihin ja vakuutusyhtiön kokemuksiin siitä, että raekuuroissa tulevat vauriot ovat sellaisia, että maalipinta säilyy ehjänä, mutta peltiin tulee pyöreä painauma. Isompien rakeiden kohdalla aiheutuu isompi lommo ja maalipinta saattaa rikkoutua halkeamille. Joissakin tapauksissa maalipinta on rakeen osuma-alueelta isomman painauman kohdalta irtoillut lohjeten irti peltipinnasta. H viittaa raekuurovaurioita korjanneen NH:n haastatteluun perustuvaan lehtiartikkeliin. Lisäksi H kertoo omia kokemuksiaan Sastamalassa olleen raekuuron eräälle Ford Mondeolle aiheuttamien vaurioiden korjauksista vuodelta 2010.

H toistaa edelleen, että asiakkaan kertomusta raekuurosta ei epäillä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että raekuurossa tulleet rakeet ovat olleet niin pieniä, ettei niistä ole syntynyt vaurioita. H:n mielestä tähän viittaa myös se, että asiakkaan auton maalipinnassa on hyvin vähän vaurioita, kun raekuuroissa vaurioituneissa autoissa lommoja on yleensä runsaasti. H:n mukaan maalipinta ei ole raekuuroissa koskaan rikkoutunut samalla tavalla kuin kiveniskemien kohdalla. H:n esimerkkinä mainitseman auton lommojen oikaisemisen jälkeen maalipinta on ollut virheetön. H pyytää K:ta jatkamaan kanssaan keskustelua mahdollisten lisätutkimusten teettämisestä muulla kuin asiakkaan autolla.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii 14.7.2017 vireille tulleessa lausuntopyynnössään, että vakuutusyhtiö maksaa vahingosta 2.965 euron korvauksen omavastuulla vähennettynä. Korvaus vastaa maalausyritysten kustannusarvioiden keskiarvoa.

Vahinko sattui, kun asiakas ajoi työmatkallaan Luumäellä sakeaan raekuuroon. Seuraavan päivän Ilta-Sanomissa oli kuva ja raportti kuurosta otsikolla "Taivaalta satoi sentin kokoisia rakeita Etelä-Karjalassa - katto vain ropisi.” Asiakkaan auton kattoon, konepeltiin sekä sivuihin tuli pieniä maalivaurioita, jotka asiakas huomasi heti pysähtyessään Lahdessa tankkaamaan. Punaiseen autoon tuli valkoisia täpliä, koska pintamaalin rikkouduttua alta paljastui valkoinen pohjamaali.

Asiakas kertoo, että hän päätti vakuutusyhtiön korvauspäätöksen saatuaan tutkituttaa autonsa, koska hän ei voinut ymmärtää eikä hyväksyä vakuutusyhtiön perustelua, jonka mukaan tienpinnasta lähtevä kivi tai nasta tekee pyöreän jäljen mm. taaksepäin laskevaan katon peltipintaan, konepeltiin sekä sivuihin. Auton etumaskissa jälkiä ei ollut. Asiakkaan mukaan kaikki jäljet olivat samanlaisia ja tulivat yhtä aikaa. Vielä ihmeellisempi väite päätöksessä oli, että vauriot olivat normaalia kulumaa.

Asiakas vetoaa A Oy:n toimitusjohtaja T:n lausuntoon, jonka mukaan on hyvin epätodennäköistä, että auton kuoren peltivauriot ovat syntyneet normaalin tieliikenteen kiveniskemien seurauksena. Asiakas sopi VTT:n erityisasiantuntija K:n kanssa auton viemisestä VTT:n mikroskooppitutkimukseen Espooseen 15.9.2015. Tutkimusta koskevan lausunnon mukaan "…yleisilmeeltään maalipinta ja pellit olivat hyväkuntoiset. Konepellillä ja katolla oli runsaasti pyöreitä iskeymäjälkiä, joista pääpiirteittäin oli pintalakka ja maalikerros irronnut pohjamaalin päältä. Iskeymäjälkiä oli myös ylhäältäpäin katsottuna ulkonevissa kohdissa lokasuojia. Pyöreäpintaisten iskeymäjälkien kohdalla ei havaittu ruosteisuutta. Tyypillisen kiveniskemän näköisiä jälkiä oli pääosin konepellin etuosassa, joissa iskemät on tapahtunut lähes suoraan edestäpäin tulleena raapaisuna. Kivenraapaisu aiheuttaa usein vaurion peltiin saakka, joten ne alkavat ruostua nopeasti niin kuin nämäkin jäljet olivat alkaneet.”

VTT:n raportissa päädytään seuraavaan lopputulokseen: "Tehtyjen tutkimusten ja käsityksemme mukaan autossa runsaampana esiintyvät pyöreänmuotoiset lähinnä maalinja pohjamaalin väliin ulottuvat

vauriot eivät ole tavanomaisia kiveniskemäjälkiä. Tutkimuksen perusteella on mahdollista, että voimakas raekuuro on tehnyt vauriot. Tähän viittaa mm. se, että osumakulma on lähes ylhäältä.”

Asiakas kritisoi voimakkaasti vakuutusyhtiön korvauskäsittelyä, jossa yhtiö on lukuisten korvauspäätösten ja lisätutkimusten esittämisen jälkeen palannut asian käsittelyssä ”lähtöruutuun” ja kieltäytynyt hyväksymäänsä kertakorvausta enemmistä korvauksista.

Vakuutusyhtiön vastaus ja osapuolten lausumat

Vakuutusyhtiön vastauksen 13.9.2017 mukaan päätös on oikaistu ja vahinko korvataan. 

Vakuutusyhtiön uuden korvauspäätöksen 29.9.2017 mukaan vakuutusyhtiö korvaa tästä vahingosta (tapahtuma-aika 13.4.2015, kohde asiakkaan henkilöauto) asiakkaan ajoneuvolle aiheutuneiden vaurioiden korjauskustannukset kaskovakuutuksesta. Korvaus ei vaikuta bonukseen. Asiakasta kehotetaan sopimaan ajoneuvon korjauksesta suoraan korjaamon kanssa, joka arvioi vauriot ja korjauskustannukset. Korjaamon tulee olla yhteydessä vakuutusyhtiön tekniseen asiantuntijaan korjausarvion hyväksymiseksi ja laskutusluvan saamiseksi.

Asiakkaan lausumassa 9.10.2017 kiitetään vakuutusyhtiötä yli kahden vuoden korvauskäsittelyn päätteeksi vihdoin annetusta myönteisestä korvauspäätöksestä. Asiakkaan mukaan hänen autonsa tuli vaihtoikään ja siinä ilmeni vaihdelaatikkovika, minkä vuoksi asiakas on luopunut autosta. Asiakas esittää osapuolten välisenä kompromissina ratkaisua, joka on esitetty valituksessa Vakuutuslautakunnalle.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 21.11.2017 mukaan vakuutusyhtiö on ”käsitellyt asiakkaan korvaushakemuksen” ja korvaa 800 euroa. Päätöksen mukaan kertakorvaus on 900 euroa, josta on vähennetty 100 euroa omavastuuta.

Vakuutusyhtiön lausumassa 28.11.2017 (annettu FINEn ja vakuutusyhtiön välillä sovintoratkaisun merkityksestä riita-asian käsittelyn kannalta käydyn kirjeenvaihdon jälkeen) ilmoitetaan, että vakuutusyhtiö on tehnyt myönteisen korvauspäätöksen asiassa. Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätökseensä 21.11.2017, jonka mukaisesti asiakkaalle on korvattu arvioitu vahingon määrä maalipinnan vaurioista. Maksettava korvaus on 900 euroa vähennettynä 100 euron omavastuulla. Vakuutusyhtiön vastauksen jälleen tässä vaiheessa laatinut H kertoo olevansa päätöksestä huolimatta ”edelleen sitä mieltä, että kyseessä ei ole raekuuron aiheuttama vahinko. Raekuuron jälkeen havaitut vauriot eivät poikkea tavallisista käytön jäljistä.”

Korvauspäätöksessä 30.11.2017 vakuutusyhtiö kertaa edellisen korvauspäätöksensä mukaisen maksusuorituksen ja ilmoittaa, että korvaus on maksettu tilinumeron puuttuessa maksuosoituksena pankkiin, josta se on nostettavissa 45 vuorokauden kuluessa. Asiakas on hakenut korvausta maalauskustannuksista ja vakuutusyhtiön tekninen asiantuntija on ollut asiakkaan kanssa eri mieltä korvattavien kustannusten määrästä.

Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan vaatimus perustuu korjauskustannuslaskelmiin, joissa korjataan kaikki auton maalipinnan virheet ja normaalista kulumisesta aiheutuneet jäljet. 13.4.2015 havaittujen vaurioiden vaikutus auton arvoon ei ole sama kuin korjauskustannuslaskelmien keskiarvo. Korjauskustannuslaskelmien summat eivät ole osoitus aiheutuneesta vahingosta 13.4.2015 havaittujen vaurioiden osalta. Auton käyttöönottopäivä on 30.12.2010 ja mittarilukema on ollut vahingon sattuessa n. 210.000 km.

Vakuutusyhtiö korvaa kertakorvauksena arvonalennuksen, joka 13.4.2015 havaituista maalivaurioista voidaan arvioida aiheutuneen. Kertakorvauksena maksetaan autolla välittömästi ennen vahinkohetkeä ollut käypä hinta vähennettynä auton arvolla vahinkotapahtuman jälkeen sekä omavastuulla. Ajoneuvon käypänä arvona pidetään sitä arvoa, joka ajoneuvolla on ollut välittömästi ennen vahingon tapahtumista. Tällä tarkoitetaan sitä käteishintaa, jonka vahingonkärsinyt olisi voinut käteiskaupassa ajoneuvon myydessään saada vahinkohetkellä. Ajoneuvon käypää arvoa määriteltäessä otetaan huomioon vastaavan ajoneuvon markkinahinnat, vaurioituneen ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa ja ajetut kilometrit. Eri liikkeissä olevat ajoneuvojen hinnat ovat hintapyyntöjä eivätkä useimmissa tapauksissa toteutuneita kauppahintoja. Niitä ei sellaisenaan voida pitää ajoneuvon käypänä arvona.

Vakuutusyhtiö on arvioinut vahingon määräksi tässä tapauksessa 900 €. Omavastuu 100€ vähennetään korvauksesta ja maksettava korvaus on 800€. Vaihtoehtona on tarjottu myös auton korjauttamista vahinkoa edeltävään kuntoon. Vakuutusyhtiön mukaan kyseisen tyyppisten vaurioiden oikea korjaustapa on täsmäkorjaus. Kiveniskemien täsmäkorjauksen hinta on noin puolet nyt maksettavasta kertakorvauksesta. Asiakkaan luopuessa autosta 26.5.2017 näiden 13.4.2015 havaittujen iskeytymisjälkien vaikutus auton arvoon on vakuutusyhtiön arvion mukaan ollut enintään autoliikkeelle aiheutuneet mahdolliset kustannukset myyntikuntoon korjauttamisesta. 13.4.2015 havaitut vauriot eivät oleellisesti poikkea normaalista käytöstä aiheutuvista kiveniskuista ja kulumisesta.

Asiakkaan lausuman 28.12.2017 mukaan autovahinkoasiassa on neuvoteltu sovinnosta ilman tulosta. Asiakas toteaa vakuutusyhtiön tehneen 21.11.2017 yksipuolisen päätöksen, joka on sisällöltään sama kuin yhtiön 16.5.2016 antama korvauspäätös. Vakuutusyhtiö oli vielä aiemmin luvannut korvata auton maalaamisen täysimääräisenä, mutta korvauskäsittelyn kestettyä vuosia vaurioitunut auto jouduttiin myymään. Asiakas katsoo, että auton arvon aleneminen vastaa auton korjauskustannuksia.

Vakuutusyhtiön lausuman 21.2.2018 mukaan yhtiö on korvauspäätöksessään sitoutunut korvaamaan vakuutusehtojen mukaan raekuurosta aiheutuneet vahingot. Korjauskustannuslaskelmien summat eivät ole osoitus raekuurovahingoista. Koska auto on myyty ja omistusoikeus siirtynyt uudelle omistajalle, autoa ei enää korjata. Näistä syistä vahinkotapahtumasta aiheutuneet vauriot on arvioitu ja niistä maksettu kertakorvaus. Vakuutusyhtiön mukaan kysymys on korvattavien vahinkojen määrittelystä ja korvaustavasta, kun auto on myyty.

Yhtiö toistaa kantansa asiakkaan korvausvaatimuksen liiallisuudesta kaikki maalipinnan vauriot kattavana. Se viittaa auton ikään ja ajokilometreihin sekä siihen, että auton vauriot ovat kiveniskemille tyypillisiä. Vakuutusyhtiön arvion mukaan VTT:n tutkimuksessa kuvatut vauriot eivät ole rakeiden aiheuttamia. Iskemäjäljistä on havaittavissa, kuinka maalipinta on rikkoutunut peltiin saakka, joten vauriot eivät tyypiltään poikkea oleellisesti kiveniskemiksi todetuista vaurioista. Myös pyöreämuotoisissa iskemäjäljissä näkyy ruosteisuutta, toisin kuin K tutkimusta koskevassa lausunnossa kirjoittaa. Vakuutusyhtiön mukaan on epätodennäköistä, että jäätynyt vesi (raekuuro) aiheuttaisi maalipintaan tutkimuksessa kuvattuja vaurioita. Se katsoo edelleen, että tutkimus on monilta osin puutteellinen. Raekuuron jälkeen havaitut vauriot eivät vakuutusyhtiön kokemuksen mukaan poikkea tavallisista käytön jäljistä.

Yhtiö vetoaa kuluneiden ja ruostuneiden osien uusimista koskevaan vakuutusehtojen kohtaan ja katsoo perustelluksi korvata arvioituja korjauskustannuksia vastaavan arvonalennuksen, joka 13.4.2015 havaituista maalivaurioista voidaan havaita aiheutuneen. Vakuutusyhtiö toteaa, että ristiriitaisten selvitysten perusteella korvattavaksi määräksi on arvioitu 900 euroa (vähennettynä 100 euron omavastuulla). Vaihtoehtona vakuutusyhtiö on tarjonnut myös auton korjauttamista vahinkoa edeltävään kuntoon.

Vakuutusyhtiön mukaan tämän tyyppisten vaurioiden oikea ja perusteltu korjaustapa on ns. täsmäkorjaus maalauksen sijasta ottaen huomioon myös muu kuluminen. Kiveniskemien täsmäkorjauksen hinta on noin puolet 900 euron kertakorvauksesta. Koska asiakas on myynyt auton 26.5.2017, näiden 13.4.2015 havaittujen iskeytymisjälkien vaikutus auton arvoon on vakuutusyhtiön arvion mukaan ollut enintään autoliikkeelle aiheutuneet mahdolliset kustannukset myyntikuntoon korjauttamisesta. Käyvän arvon alentumisesta ”korjaamattomana” asiakas ei ole esittänyt näyttöä eikä vahinko ole edellä mainituin perustein korvattava enemmälti. Vakuutussopimus- ja vahingonkorvauslain rikastumiskielto sekä vakuutusehtojen määräys jo kuluneiden tai vaurioituneiden osien korjaamisesta huomioon ottaen vahinko on korvattu vahinkoa edeltävään tilaan myös mahdollisen alentuneen hyvitysarvon kannalta. Vakuutusyhtiö katsoo, että sen maksama määrä vastaa vahingosta aiheutuneita korjauskustannuksia, kun vahinko korjattaisiin ns. täsmäkorjauksella, joka on perusteltu ja vakiintunut tapa korjata ko. vauriot. Myös myytäessä ajoneuvo korjaamattomana, korvattu määrä vastaa mahdollista arvonalentumista.

Asiakkaan lausumassa 4.3.2018 todetaan, että vakuutusyhtiöllä on ollut koko ajan hyvät tiedot korjauskustannusten määrästä. Yhtiö on myös aikaisemmin hyväksynyt korvauskustannusten määrän kehottaessaan kirjeessään 29.9.2017 asiakasta viemään auton korjattavaksi vakuutusyhtiön kustannuksella. Se, että näin ei tapahtunut, on johtunut vakuutusyhtiöstä, joka viivytteli päätöstään yli kaksi vuotta.

Vakuutusyhtiön kertakorvaustarjousta ei ole hyväksytty. Kun yhtiö asiakkaan mielestä perusteettomasti alkuvaiheessa kiisti, että vahingot olivat aiheutuneet raekuurosta, vahingosta hankittiin VTT:n lausunto. VTT:tä on pidetty ja pidetään arvovaltaisena ja asiansa osaavana laitoksena. Asiakas hämmästelee sitä, että vakuutusyhtiö on yrittänyt vaikuttaa VTT:n lausuntoon sähköpostillaan 9.9.2016 tutkimuksen tehneelle K:lle (VTT) vetoamalla siihen, että VTT olisi asettanut tutkimusselostuksellaan vakuutusyhtiön hankalaan tilanteeseen, minkä perusteella tutkimusselostukseen on vaadittu oikaisua. Olisiko tutkimusselostusta tullut vakuutusyhtiön mielestä muuttaa siksi, ettei se olisi joutunut maksamaan korvausta vai siksi, että vakuutusyhtiöllä oli vahingon laadusta jokin parempi tieto? Vielä viimeisimmässäkin vastauksessaan vakuutusyhtiö arvioi, etteivät VTT:n tutkimuksessa kuvatut vauriot ole rakeiden aiheuttamia. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan esitä tämän arvionsa tueksi mitään näyttöä.

Asiakas ilmoittaa pysyvänsä alkuperäisessä korvausvaatimuksessaan. Asiakas katsoo vakuutusyhtiön viivyttelyllään aiheuttaneen sen, että auto on myyty, eikä sitä siten enää voida maalata. Vakuutusyhtiön ei tule saada perusteetonta hyötyä sillä, että se vuosikausia jahkailee päätöksentekoa ja muuttaa päätöksiään.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa seuraavat selvitykset:

T Oy:n lausunto 11.6.2015. Lausunnon mukaan ”Olemme tutustuneet auton [rekisteritunnus] peltivaurioihin. On hyvin epätodennäköistä, että auton kuoren peltivauriot ovat syntyneet normaalin tieliikenteen kivenhakkaumina. Auton pintavaurioiden syntymisen tarkka analyysi voidaan suorittaa maksullisena joko TTY:n tai VTT:n laboratorioissa.” Lausunnon on allekirjoittanut toimitusjohtaja L.

VTT:n tutkimusselostus 18.9.2015. Tutkimusselostuksen ”Taustatiedot ”

  • osassa todetaan, että auto on ollut voimakkaassa raekuurossa keväällä 2015. Raekuuro oli taajama-alueella, jossa auton nopeus on ollut alle 50 km/h. Kyseessä oleva auto on otettu käyttöön 30.12.2010 ja sen kilometrilukema 15.9.2015 on ollut 232 150.
     

Tutkimusselostuksen osan ”Katselmus” mukaan auton maalipinta ja pellit olivat yleisilmeeltään hyväkuntoiset. Konepellillä ja katolla oli runsaasti pyöreitä iskeymäjälkiä, joista pääpiirteittäin oli pintalakka ja maalikerros irronnut pohjamaalin päältä. Jälkiä oli myös ylhäältäpäin katsottuna ulkonevissa kohdissa lokasuojia. Osa iskeymäjäljistä oli myös aiheuttanut peilaavan painauman maaliin. Pyöreäpintaisten iskeymäjälkien kohdalla ei havaittu ruosteisuutta.

Samassa osassa todetaan edelleen, että autossa on havaittavissa myös kiveniskeymille tyypillisiä voimakkaasti ajoviiman suuntaisia raapeutumia, jotka ovat vaurioittaneet maalipinnan alla olevaa peltiäkin. Osa kiveniskujäljistä oli alkanut ruostua, osa näytti vasta tulleilta ja niistä ruoste ei ollut vielä havaittavissa.

Tutkimusselostuksen kohdassa ”Tutkimukset” kerrotaan, että iskeymäjälkien tutkimukset suoritettiin puhelimeen liitettävällä mikroskoopilla ja kenttäkäyttöisellä Leitz Weitzlar optisella mikroskoopilla (OM), johon on kytketty digitaalikamera. Konepellin takaosassa ja katolla olevia pyöreämuotoisia iskeymäjälkiä tutkittiin useita, jotka kaikki muistuttivat toisiaan. Iskeymäjäljet ovat murtaneet lakan ja pintamaalin irti pohjamaalista. Jälki pohjamaalissa näyttää siltä, että iskeymäkappale on kimmonnut pois pinnaltaan. Iskeymät ovat osuneet autoon lähes suoraan ylhäältäpäin. Esimerkkikuvat kahdesta iskeymästä on esitetty kuvissa 1 ja 2 (konepellin takaosasta ja katolta). Tyypillisen kiveniskeymän näköisiä jälkiä oli pääosin konepellin etuosassa. Näissä iskeymät ovat tapahtuneet lähes suoraan edestäpäin tulleena raapaisuna. Kiven raapaisu aiheuttaa usein vaurion peltiin saakka, joten ne alkavat ruostua nopeasti niin kuin nämäkin jäljet olivat alkaneet. Kuvien 3 ja 4 tekstien mukaan näissä kuvissa on kiveniskeymän näköisiä raapaisujälkiä konepellin etuosassa.

Tutkimusselostuksen kohdassa ”Yhteenveto” todetaan seuraavaa: ”Tehtyjen tutkimusten ja käsityksemme mukaan autossa runsaampana esiintyvät pyöreämuotoiset lähinnä maalin ja pohjamaalin väliin ulottuvat vauriot eivät ole tavanomaisia kiveniskeymäjälkiä. Tutkimusten perusteella on mahdollista, että voimakas raekuuro on tehnyt vauriot. Tähän viittaa mm. se, että osumakulma on ollut lähes ylhäältä. Tutkimusselostuksen ovat allekirjoittaneet tuotepäällikkö K ja erityisasiantuntija P.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, ovatko asiakkaan henkilöauton vauriot aiheutuneet 13.4.2015 olleessa raekuurossa. Lisäksi erimielisyyttä on siitä, mikä on vakuutusehtojen perusteella oikea korvaustapa ja mikä on vahingon määrä. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 lukien) jakson ”Eräitä kaskovakuutuksen yleisiä sääntöjä, Vakuutusmaksuun vaikuttavat seikat ja bonusoikeus” mukaan bonus pienenee jokaisen Törmäysturvasta korvatun vahingon seurauksena 20 prosenttiyksikköä. Bonus ei alene vahingoissa, joissa raekuuro tai myrsky on vaurioittanut ajoneuvoa tai pysäköity ajoneuvo on vaurioitunut äkillisestä vedenpinnan noususta.

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1.3 (Korvaamisen rajoitukset) mukaan jos kuluneita, ruostuneita tai syöpyneitä osia on niiden vahingoittumisen takia uusittu, tai tehty sellaisia töitä, joiden johdosta ajoneuvon kunto on entisestään olennaisesti parantunut, korvausta voidaan alentaa.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.1 (Korjaaminen) mukaan esinevahinko korvataan ensisijaisesti maksamalla korjauskustannukset. Vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä korjaamo tai hankintapaikka, ja tätä varten vakuutetun tulee ottaa ennalta yhteyttä vakuutusyhtiöön.

Korjauskustannuksina maksetaan enintään omaisuudella ennen vahinkoa ollut käypä hinta vähennettynä sen hinnalla vahinkotapahtuman jälkeen sekä omavastuulla.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.2 (Kertakorvaus) mukaan jos omaisuutta ei korjata, vaikka se olisikin mahdollista, kertakorvauksena maksetaan arvioituja korjauskustannuksia vastaava rahamäärä. Sama koskee myös tilanteita, joissa korjaus ajoneuvon iän, ominaisuuksien tai varaosien huonon saatavuuden vuoksi olisi vaikeata. Kertakorvauksena maksetaan enintään omaisuudella välittömästi ennen vahinkohetkeä ollut käypä hinta vähennettynä sen hinnalla vahinkotapahtuman jälkeen sekä omavastuulla.

Asian arviointi

Esillä olevassa tapauksessa osapuolten erimielisyys koskee pääosin sitä, ovatko asiakkaan henkilöauton vauriot aiheutuneet raekuurosta vai pidemmän ajan kuluessa autoon tulleista kiveniskemistä.

Asiakas on valituksessaan moittinut vakuutusyhtiön korvauskäsittelyä muun muassa sen pitkästä kestosta ja korvausratkaisujen lopputuloksen muuttumisista. Vakuutuslautakunta toteaa, että sen toimivaltaan ei kuulu vakuutusyhtiön korvauskäsittelyn menettelytapojen valvonta. Toimivaltainen viranomainen on tältä osin Finanssivalvonta. Vakuutuslautakunta antaa tässä asiassa lausunnon vakuutusyhtiön korvauspäätösten merkityksestä vahingon korvaamisen kannalta, asiakkaan ajoneuvon vaurioiden syy-yhteydestä ilmoitettuun vahinkotapahtumaan, ja vaurioista vakuutusehtojen mukaan maksettavan korvauksen määrästä. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että edellä lausunnossa selostettu vakuutusyhtiön korvauskäsittely ja yhtiön kannanotot asiakkaan korvausvaatimuksiin ovat sinänsä olleet vahinkokäsittelyn eri vaiheissa sekavia ja ristiriitaisia. Vakuutusyhtiö on ensimmäisen vahinkotarkastuksen jälkeen katsonut, että vahinko ei ole lainkaan korvattava sillä perusteella, että rakeet eivät voi rikkoa auton maalipintaa. Asiakas on ehdottanut auton tutkimista VTT:llä, mihin vakuutusyhtiö on suostunut.

Tutkimustulokset saatuaan vakuutusyhtiö on ilmoittanut vahingon olevan korvattava ja tarjoutunut ajoittain maksamaan puolet koko auton maalauskustannuksista, ajoittain taas korvaamaan sisällöltään tarkemmin yksilöimättömän SmartChip –menetelmän tai ”fiksauksen” arvioidut kustannukset samalla mahdollisesti ”lopputuloksen perusteella omavastuuta hyvittäen”. Myöhemmin vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että se ”pitäytyy alkuperäisessä kielteisessä päätöksessään”. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö on korvauskäsittelyn eri vaiheissa ilmoittanut, että se tosin korvaa vahingosta 900 euron määrän omavastuulla vähennettynä, mutta korvauskäsittelyä pääosin hoitanut tekninen asiantuntija H on ilmoittanut asiakkaalle paitsi omana näkemyksenään, myös vakuutusyhtiön kantana toistuvasti, että tosiasiassa auto ei hänen käsityksensä mukaan ole lainkaan vaurioitunut ilmoitetussa vahingoissa. Kun asiakas on pysynyt vaatimuksissaan, vakuutusyhtiötä edustanut H on ollut yhteydessä VTT:hen ja vaatinut tutkimuslausunnon täydentämistä tai muuttamista.

Asiakkaan valituksen tultua vireille vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että vahinko korvataan. Tässä tilanteessa annetun ilmoituksen voidaan Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan korvauskäsittelyn ja lautakuntamenettelyn yleisten menettelytapojen perusteella lähtökohtaisesti ymmärtää tarkoittavan, että vakuutusyhtiö on hyväksynyt ainakin määrällisesti suuremman korvauksen kuin mitä se aiemmissa viesteissään ja korvauspäätöksissään katsonut korvattavaksi. Vakuutusyhtiö on kuitenkin tämänkin ilmoituksensa jälkeen pitäytynyt aiempien päätöksiensä mukaisessa 900 euron korvauksessa.

Vakuutusyhtiön määrittämän korvauksen perusteina ovat vaihdelleet ajoittain auton arvioidut korjauskulut yhtiön hyväksymillä menetelmillä ja ajoittain raekuurossa tulleiden vaurioiden korjaus- ja maalauskulujen osuus ajoneuvon kaikista vaurioista, joihin yhtiön näkemyksen mukaan kuuluu ajon aikana muussa yhteydessä autoon tulleita kiveniskemävaurioita. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksenä pidettävien sähköviestien sisältönä näyttää myös ajoittain olleen, että vahinko korvataan, vaikka mitkään ajoneuvon vauriot eivät vakuutusyhtiön mielestä tosiasiassa ole aiheutuneet asiakkaan ilmoittamassa vahingossa. Lopulta vakuutusyhtiö on katsonut määrittämänsä korvauksen vastaavan ajoneuvon arvonalennusta korjaamattomana, ja samanaikaisesti myös arvioituja korjauskustannuksia vakuutusyhtiön hyväksymillä korjausmenetelmillä korjattuna.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö ei ole missään vaiheessa antanut asiakkaalle päätöstä, jonka sisältönä olisi, että ajoneuvon kaikki vauriot korvataan vakuutuksesta ilman eri varauksia. Asiassa on lisäksi otettava huomioon, että asiakas on asian tultua vireille FINEssä ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että vakuutuksen kohteena ollut henkilöauto on myyty, mitä voidaan pitää vakuutusyhtiön näkökulmasta uutena korvauksen määrän arviointiin vaikuttavana tietona. Tämän perusteella vakuutusyhtiön useita myönteisiä korvauspäätöksiä ei voida pitää vakuutusyhtiötä sillä tavoin sitovina, että niiden perusteella ajoneuvon arvioidut korjauskustannukset tulisi asiakkaan vaatimuksen mukaisesti korvata täysimääräisesti esillä olevan vakuutustapahtuman perusteella.

Toisaalta vakuutusyhtiö ei ole itse ottanut vastineessaan kantaa siihen, minkä nimenomaisten vaurioiden se katsoo aiheutuneen asiakkaan ilmoittamassa raekuurossa. Vakuutusyhtiö on lisäksi torjunut viesteissään asiakkaan tarjoaman lisänäytön raekuuron voimakkuudesta. Yhtiö on toimittanut lautakunnalle omaa kantaansa tukevana näyttönä vain ajoneuvosta otettuja valokuvia ja sisällöltään yleisiä korjauskustannuslaskelmia, minkä lisäksi vakuutusyhtiön puolesta asiaa hoitanut tekninen asiantuntija H on viitannut omiin kokemuksiinsa rakeiden vaurioittamien ajoneuvojen vahinkotarkastuksista.  Asiassa annettujen useiden myönteisten korvauspäätösten ja vakuutusyhtiön lausumien perusteella Vakuutuslautakunta pitää osapuolten välillä riidattomana, että asiakkaan ajoneuvoon on tullut vaurioita hänen ilmoittamanaan ajankohtana tapahtuneessa raekuurossa. Erimielisyyttä on siitä, miltä osin asiakkaan auton vauriot ovat raekuuron aiheuttamia ja miltä osin ne ovat aiheutuneet muista syistä.

Vakuutusyhtiön kannan pääasiallisena perusteena näyttää olevan, että yhtiön mielestä raekuuro ei ylipäänsä voi aiheuttaa ajoneuvon maalipinnan rikkoutumiseen johtavia vauriota. Vakuutusyhtiö ei tältä osin ole esittänyt muuta näyttöä kuin teknisen asiantuntijansa H:n kertomuksen omista kokemuksistaan aiemmassa raekuurossa vaurioituneiden autojen vahinkotarkastuksesta ja korjauksesta. 

H on viitannut asiakkaalle lähettämissään viesteissä 14. – 16.9.2016 YLE:n raevahinkoja koskevaan artikkeliin. Vakuutuslautakunta on hankkinut artikkelin. Artikkelista käy ilmi, että sitä varten on haastateltu saksalaisessa yrityksessä raekuurovahinkojen korjauksen parissa eri puolilla maailmaa työskennellyttä ND –nimistä korjaajaa. Artikkelissa kerrotaan niin kutsutusta PDR-menetelmästä, jossa auton lommot oikaistaan ilman, että maalipintaa tarvitsee korjata. Artikkelissa luonnehditaan menetelmää todeten, että ”onnistuessaan se on nopeaa ja halpaa”. ND toteaa menetelmästä muun ohessa seuraavaa ”…Kun puhutaan rakeista joiden läpimitta on seitsemän senttimetriä, ollaan vakavissa ongelmissa ja korjaaminen on todella työlästä. Mutta 1-4 senttimetrin rakeiden jäljet on vielä mahdollista oikoa.” Artikkelin lopussa ND kertoo vielä, että ”…olemme olleet myrskyissä, joissa rakeet hajottavat taustapeilit, ikkunat ja muoviosat. Sitä ei kukaan pysty korjaamaan.”

Vakuutuslautakunta pitää asiassa VTT:n lausuntoa asiakkaan auton maalipinnan vaurioista läheltä otettuine valokuvineen parhaana selvityksenä siitä, minkälaisia asiakkaan auton vauriojäljet tarkalleen ottaen ovat olleet. VTT:n lausunnossa on lähikuvat kahdesta vauriosta (kuvat 1 ja 2), joiden kuvataan olevan pyöreitä iskeymäjälkiä, joista pintalakka ja maalikerros ovat pääpiirteittäin irronneet pohjamaalin päältä. Lausunnossa todetaan, että osa iskeymäjäljistä oli myös aiheuttanut ”peilaavan painauman” maaliin. Lausunnon mukaan autossa on ollut myös kiveniskeymälle tyypillisiä voimakkaasti ajoviiman suuntaisia raapeumia, jotka ovat vaurioittaneet maalipinnan alla olevaa peltiäkin. Näistä esimerkkinä ovat kuvat 3 ja 4 (konepellin etuosan vaurioita).

Vakuutuslautakunta tulkitsee VTT:n lausunnon lopputulosta siten, että sen laatijoiden arvion mukaan muodoltaan pyöreät vauriot, joissa ajoneuvon pinta on vaurioitunut pohjamaaliin saakka, ovat mahdollisesti olleet raekuuron aiheuttamia. Sen sijaan myös maalipinnan alla olevaa peltiä vaurioittaneet muodoltaan pitkänomaisemmat ja naarmumaisemmat vauriot ovat todennäköisesti auton tavanomaisen käytön yhteydessä pidemmän ajan kuluessa tulleiden kiveniskemien aiheuttamia. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vakuutusyhtiön toimittamien valokuvien perusteella autossa ei näytä olevan lainkaan sellaisia muodoltaan pyöreitä vaurioita, joiden kohdalla maalipinta ei olisi lainkaan rikkoutunut.

Vakuutuslautakunta ratkaisee sille tehdyt valitukset osapuolten esittämän asiakirjanäytön perusteella. Lautakunnan arvion mukaan se, voiko raekuuro vaurioittaa auton maalipintaa, riippuu nyt esitetyn aineiston perusteella siitä, että rakeet ovat kooltaan vaurion aiheuttaakseen riittävän suuria. Yksinomaan vakuutusyhtiön teknisen asiantuntijan H:n kertomuksen perusteella ei voida pitää näytettynä, että rakeet eivät voisi lainkaan rikkoa auton maalipintaa. Myöskään H:n viittaamassa YLE:n artikkelissa ei mainita, että rakeet eivät voisi rikkoa maalipintaa, vaan artikkelissa päinvastoin kuvataan tilanteita, joissa jopa ajoneuvon peilit ja ikkunalasit ovat vaurioituneet rakeiden vaikutuksesta laajasti.

Vakuutuslautakunta pitää yleisen elämänkokemuksen perusteella epätodennäköisenä, että ajoneuvoa tavanomaisesti tieliikenteessä käytettäessä autoon sinänsä väistämättä jossakin määrin tulevia kiveniskemiä aiheutuisi ainakaan asiakkaan autosta otetuista valokuvista ilmenevässä määrin pääosin ylhäältä tulevista kivistä. Mikäli vaurioita aiheutuisi tällä mekanismilla muista ajoneuvoista tulevista kivistä, epätodennäköistä on, että vauriot olisivat asiakkaan autosta otetuista valokuvista ilmenevällä tavalla muodoltaan pääosin pyöreitä, jollaisia kiveniskemävauriot eivät tyypillisesti ole. Muista ajoneuvoista lentävät kivet ovat tyypillisimmin ajoneuvojen renkaiden lennättämiä ja osuvat vaakasuoraan lentäessään tyypillisesti auton sivupintoihin, esimerkiksi helma- ja sivupelteihin, puskureihin, oviin ja tuulilasiin. Mikäli esimerkiksi ajoneuvon renkaista lentävä hiekoitushiekan rae tai muu kivi kimpoaa ajoneuvosta toiseen, kiven ensin osutusta ajoneuvosta kimpoamisen jälkeen seuraavalle ajoneuvolle mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden voidaan yleensä olettaa jäävän heikentyneen liike-energian johdosta varsin vähäisiksi.

Tapausta arvioidessaan lautakunta on ottanut edelleen huomioon, että vakuutusyhtiö on torjunut asiakkaan tarjoaman lisänäytön raekuuron voimakkuudesta sillä perusteella, että raekuuron tapahtuminen ja myös jonkinasteisten vaurioiden aiheutuminen on yhtiön mukaan ollut osapuolten välillä riidatonta. Vielä Vakuutuslautakunta toteaa, että myös vakuutusyhtiöllä itsellään on ollut mahdollisuus hankkia ja esittää ajoneuvoteknistä näyttöä raekuurovaurioiden syntymekanismista. Vakuutusyhtiö olisi myös halutessaan voinut hankkia oma-aloitteisesti selvitystä kyseessä olevan raekuuron voimakkuudesta, jollaista näyttöä vakuutusyhtiöt Vakuutuslautakunnan havaintojen mukaan luonnonilmiövahinkoja selvittäessään usein hankkivat. Tällaista selvitystä vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa esittänyt.  

Ottaen huomioon, että vakuutusyhtiö on myöntänyt vaurioiden ainakin joiltakin osin aiheutuneen asiakkaan ilmoittamalla tavalla, lautakunta päätyy asiassa esitetyn näytön perusteella katsomaan, että kaikki ne asiakkaan autoon tulleet pyöreät vauriot, joita VTT:n lausunnossa on pidetty mahdollisesti rakeiden aiheuttamina, ovat aiheutuneet asiakkaan ilmoittamalla tavalla raekuurossa.

Vakuutuslautakunta pitää VTT:n lausunnon perusteella toisaalta selvitettynä, että osa asiakkaan auton vaurioista on aiheutunut kiveniskemistä muussa yhteydessä kuin tämän vahinkotapahtuman yhteydessä. Nämä vauriot, jotka sinänsä ovat vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla iskusta tai muusta ulkoisesta syystä ajoneuvolle aiheutuneita, eivät kuulu nyt ilmoitetun vahingon lukuun korvattaviksi. Vakuutusyhtiö, joka on hankkinut asiakkaan auton vaurioista valokuvia ja jolla on selvitysten perusteella ollut mahdollisuus järjestää auton vaurioiden tarkastus haluamallaan tavalla, ei ole kuitenkaan yleisluonteisia korjauskustannuslaskelmia lukuun ottamatta ottanut lähemmin kantaa siihen, miltä osin vauriot ovat vakuutusyhtiön mielestä aiheutuneet rakeista ja miltä osin kiveniskemistä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että yksinomaan ajoneuvolla ajettujen kilometrien määrän perusteella ei voida tehdä arviota siitä, missä määrin ajoneuvon vauriot ovat kiveniskemien aiheuttamia. Esitettyjen valokuvien perusteella Vakuutuslautakunta arvioi, että asiakkaan ajoneuvon vaurioista noin 2/3 on aiheutunut nyt käsiteltävänä olevan vahinkotapahtuman yhteydessä.

Edelleen Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan olisi vakuutusyhtiön korvauskäsittelyssä esittämien kannanottojen vaihtelevuudesta ja ristiriitaisuudesta huolimatta ollut mahdollista korjauttaa ajoneuvonsa vauriot omistusaikanaan, mitä hän ei ole tehnyt. Tämän vuoksi korvaus tulee tässä tapauksessa laskea kertakorvausta koskevan vakuutusehtojen kohdan 6.3.2 perusteella arvioitujen korjauskustannusten mukaisesti.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että asiakkaan auton tultua myydyksi asianmukainen korvaus vaurioista vastaa sitä arvonalennusta, joka autolle on korjaamattomana vaurioiden johdosta aiheutunut. Kertakorvausta koskevan ehtokohdan 6.3.2 mukaan kertakorvauksena maksetaan arvioituja korjauskustannuksia vastaava rahamäärä, ja korvauksen enimmäismääränä on omaisuudella välittömästi ennen vahinkohetkeä ollut käypä hinta vähennettynä sen hinnalla vahinkotapahtuman jälkeen. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt asiassa konkreettista näyttöä asiakaan ajoneuvon käyvästä arvosta sen paremmin vaurioituneena kuin vaurioitumattomanakaan. Vaurioiden korjauskuluista esitetty vakuutusyhtiön kannanotto taas perustuu korjaustapoihin, joissa ajoneuvon maalipinnan vauriot eivät selvitysten perusteella välttämättä tulisi asianmukaisesti korvatuksi. Lisäksi vakuutusyhtiön arvio korvattavan vahingon laajuudesta on vahingon näytettyä laajuutta pienempi. Näistä syistä Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön arvioitujen korjauskulujen määrää vastaavaa korvausvelvollisuuden enimmäismäärää rajoittava ajoneuvon käypien arvojen erotus jää tapauksessa osoittamatta.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksissään ajoittain ilmoittanut, että koko auton maalauskuluista puolet voidaan korvata vahingon lukuun. Eräitä määrällisesti alhaisempia korvaustarjouksia on perusteltu SmartChip –korjauksella tai muilla vastaavilla korvaustavoilla tehtyjen korjausten korjauskuluilla. Vakuutusyhtiön useista kannanotoista, joiden mukaan ”lopputuloksen puutteellisuutta” voidaan mahdollisesti hyvittää omavastuun perimättä jättämisellä, käy kuitenkin ilmi, että vakuutusyhtiön esittämillä tavoilla tehdyn korjaustyön lopputulos ei vakuutusyhtiön omankaan arvion mukaan olisi kaikilta osin ollut sellainen, että vauriot olisivat tulleet maalaustyön ja korivaurioiden oikaisun moitteettoman lopputuloksen muodossa täysin korjatuiksi. Ottaen huomioon, että vakuutusehdoissa ei ole määräyksiä siitä, että korvaus voidaan joissakin tapauksissa määrittää vaurioiden osittaisen korjaamisen kustannusten perusteella, Vakuutuslautakunta ei pidä tällaisia lopputulokseltaan epävarmoja korjausmenetelmiä vakuutusehtojen mukaisena korjaustapana. Tämän vuoksi myöskään tämän kaltaisten korjausmenetelmien arvioituja kuluja ei voida hyödyntää korvausta laskettaessa.

Asiakkaan mukaan maalausyritysten kustannusarvioiden keskiarvo on ollut 2.965 euroa. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan nämä kustannusarviot ovat käsittäneet koko ajoneuvon maalipinnan maalauksen ja korjauksen menetelmillä, joita käyttämällä vauriot tulevat asianmukaisesti korjattua. Vakuutusyhtiö ei ole määrällisesti kiistänyt asiakkaan tätä korvausvaatimusta.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että noin 2/3 asiakkaan auton vaurioista on aiheutunut nyt käsiteltävänä olevan vahinkotapahtuman yhteydessä. Tämän perusteella Vakuutuslautakunta arvioi esillä olevan vahinkotapahtuman arvioituja korjauskustannuksia vastaavaksi korvauksen määräksi 2.965 euroa x 2/3 = 1980 euroa. Vakuutusyhtiö voi vähentää tästä korvauksesta aiemmin maksamansa korvauksen ja vakuutussopimuksen mukaisen omavastuun.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiassa lisäkorvausta edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja  Sario  
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Vuori
Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia