Tapahtumatiedot
Asiakas Tmi K on ilmoittanut vakuutusyhtiölle vahingosta, jossa 405 noin kahden päivän ikäistä fasaaninpoikasta oli menehtynyt niin kutsuttuun nonstarter-syndroomaan. Kyseessä on stressiperäinen tila, joka voi johtua muun muassa lämpötilan laskemisesta. Asiakkaan mukaan lämmityslamppu oli inhimillisen virheen vuoksi jäänyt liian etäälle poikasista. Vahingosta on haettu korvausta maatilavakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhtiö on todennut 13.6.2017 päivätyssä korvauspäätöksessä, että fasaanit oli vakuutettu maatilaturvalla. Maatilatuotannon vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut palo tai noki, salama, sähköilmiö, räjähdys, sammutuslaitteiston laukeaminen, varkaus, vahingonteko, vuoto, rakennuksen koneen tai laitteen rikkoutuminen, myrsky, villieläinvahinko taikka liikenneonnettomuus tai karilleajo. Koska kyseessä ei ollut vakuutusehtojen kohdissa 4.1.1 - 4.1.12 luetelluista vakuutuksesta korvattavista tapahtumista aiheutunut vahinko, vahinkoa ei korvattu vakuutuksesta.
Asiakas oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että vakuutusta tehtäessä vakuutusyhtiön asiamies A oli luvannut sellaisen vakuutuksen, että ”sattui minkälainen vahinko vain lintujen ollessa määrätyn ikäisiä, vakuutus korvaa aina”. Asiakkaan mukaan vakuutuksentekotilanteessa heidän puoleltaan oli ollut läsnä kaksi henkilöä. Vakuutusten siirron tarkoituksena oli ollut saada sellainen vakuutus, joka korvasi edellä mainitun riskin.
Vakuutuksen myynyt A on antanut vakuutusyhtiön pyynnöstä 17.7.2017 seuraavan selvityksen myyntitilanteesta:
”Kerroin myyntitilanteessa asiakkaalle, että fasaanit on vakuutettu hänen määrittämästään vakuutusmäärästä ja korvattavia vahinkoja ovat mm. tulipalo, sähköilmiö ja villieläinvahinko. Ehdot käytiin läpi olennaisilta osin. Tapauksesta on aikaa jo pari vuotta, joten en voi varmuudella muistaa onko ehdot annettu myyntitilanteessa. Pyrin ne yleensä asiakkaalle antamaan. Asiakkaan sen hetkistä turvan tasoa en päässyt mistään todentamaan, sillä asiakkaalla ei ollut esittää minulle edellisen vakuutusyhtiön maatilavakuutuksen vakuutuskirjaa. Vakuutusten tekemisen jälkeenkään ei löydetty vakuutuskirjaa sopimuksen irtisanomista varten. Tilanne oli poikkeuksellinen ja minulle jäi kuva, ettei asiakkaalla ollut maatilavakuutusta voimassakaan. Tämän pystyisi asiakas tarkistamaan edellisestä vakuutusyhtiöstään. Mikäli asiakas olisi esittänyt minulle edellisen vakuutusyhtiön vakuutuskirjan, jossa fasaanit olisi vakuutettu joko laajalla turvalla tai suurvahinkovakuutuksella, niin olisin sanonut, ettei meidän maatilaturva ole yhtä kattava eläinten osalta.”
Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksessään, ettei kyseessä ollut vakuuttamisvirhe. A oli kiistänyt sanoneensa vakuutuksen korvaavan kaikki vahingot.
Asiakkaan vaatimukset FINEssä ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas on vaatinut vakuutusta tehtäessä sovitun lintujen arvon 25 euroa kappaleelta korvaamista vahingon johdosta eli yhteensä 10 125 euron korvausta. Asiakas on vedonnut siihen, että asiamies A oli antanut virheellistä tietoa vakuutusta tehtäessä. Asiakas on kertonut pitäneensä vakuutuksentekotilanteessa tärkeänä, että vakuutus kattaisi nuorille linnuille aiheutuvat vahingot. Siipikarja-alan ammattilaisina heillä on 20 vuoden kokemus fasaanitarhauksesta, joten riskit ja vakuutustarve olivat molempien tiedossa. Asiamies oli ollut vakuutusta tehtäessä hermostunut ja pyytänyt monta kertaa entisiä vakuutusasiakirjoja, joista olisi voitu katsoa mallia. Asiakkaan mielestä asiamies olikin kokematon ja hän oli tehnyt vakuutuksen liiallisella kiireellä. Hinnalla ei ollut merkitystä, vaan asiakkaalle oli ollut tärkeintä saada kattava vakuutus poikasten kuoleman varalle sinä lyhyenä aikana, jolloin yllättäviä tapahtumia saattoi sattua.
Vakuutusyhtiö on pyytänyt A:lta uuden selvityksen vakuutuksentekotilanteesta. A on kertonut 16.2.2018 sähköpostitse antamassaan selvityksessä asiasta seuraavasti:
”Asiakas kertoi tarvitsevansa vakuutuksen yrityksensä/maatilan omaisuudelle mukaan lukien fasaanit. Hän kertoi hinnan, jolla fasaanit piti vakuuttaa ja näin tehtiin. Asiakkaalle on annettu tarjous ja tuoteseloste vakuutuksentekotilanteessa ja käyty tarjous pääpiirteittäin läpi. Erillistä vakuutushakemusta ko. vakuutukseen meillä tarvita eikä sitä ole olemassa. Asiakkaan kertomukseen, että kyseessä oli vakuutusten siirtotilanne, huomauttaisin että asiakas ei esittänyt minulle mitään vakuutuskirjoja voimassaolevasta maatila/yritysvakuutuksesta, eikä myyntitilanteessa tehty myöskään irtisanomisilmoitusta mihinkään yhtiöön ko. vakuutuksesta.”
Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiamieheltä saadun selvityksen perusteella korvausratkaisua ei ollut syytä muuttaa. A oli kertonut käyneensä asiakkaan luona 5.8.2015 ja että järjestelmistä näkyi, että tarjouslaskelmat oli tulostettu 10.8.2015. A on kertonut käyneensä asiakkaan luona 11.8.2015, jolloin vakuutukset oli sovittu voimaan. Tarjous ja tuoteseloste oli annettu henkilökohtaisesti asiakkaalle käynnin yhteydessä. Vakuutusyhtiö on toimittanut FINElle vakuutustarjouksen ja tuoteselosteen.
Asiakas on korostanut lisäkirjelmissään halunneensa vakuutuksen tietylle ajalle, jolloin korvaus suoritettaisiin riippumatta siitä, oliko vahingon syynä lintujen sairaus tai jokin muu syy. A oli tavannut asiakkaan vain kerran, jolloin vakuutus oli tehty. A ei ollut antanut tuossa yhteydessä tuoteselostetta tai vakuutustarjousta.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Maatilavakuutuksen vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutuksenottaja voi valita esinevakuutuksen korvauspiiriksi joko Maatilavakuutuksen turvan (kohta 4.1) tai Laajan maatilavakuutuksen turvan (kohta 4.2). Turvan laajuus valitaan kohteittain.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan ehtokohdan alakohdissa tarkemmin määritellyn mukaisina vahinkotapahtumina 4.1.1 palo tai noki, 4.1.2 salama, 4.1.3 sähköilmiö, 4.1.4 räjähdys, 4.1.5 sammutuslaitteiston laukeaminen, 4.1.6 varkaus, 4.1.7 vahingonteko, 4.1.8 vuoto, 4.1.9 rakennuksen koneen tai laitteen rikkoutuminen, 4.1.10 myrsky, 4.1.11 villieläinvahinko sekä 4.1.12 liikenneonnettomuus tai karilleajo irtaimelle tuotanto-omaisuudelle.
Vakuutusehtojen kohdan 4.2, Laajan maatilavakuutuksen turva, alakohdan 4.2.1 Korvattavat vahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perustella.
Tuotantoeläinten lisäturvavakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 3, Eläinten katastrofivakuutus, alakohdan 3.3.1, Katastrofivahinko, mukaan vakuutuksesta korvataan katastrofivahinko, jos saman vakuutustapahtuman seurauksena eläimiä menetetään 14 vuorokauden kuluessa kuoleman, hätäteurastuksen, katoamisen tai lihantarkastuksessa hylkäämisen johdosta.
Ratkaisusuositus
FINE toteaa käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella, että vakuutusyhtiön puheena olevasta maatilavakuutuksesta asiakkaalle antaman vakuutuskirjan mukaan kasvatettavana olleet fasaaninpoikaset oli vakuutettu maatilaturvalla. Nyt kysymyksessä oleva lämmityslaitteiston virheellisestä säädöstä aiheutunut fasaanien kuolema ei ole kuulunut perustasoisen maatilaturvavakuutuksen vakuutusehtojen kohdassa 4 korvattavaksi määriteltyihin vakuutustapahtumiin, joten vakuutusyhtiön kielteinen päätös on ollut vakuutukseen sovellettujen vakuutusehtojen mukainen.
Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan vahingon sillä perusteella, että vakuutusyhtiön olisi katsottava laiminlyöneen vakuutussopimuksen sisältöä koskevan tiedonantovelvollisuutensa asiakasta kohtaan vakuutussopimusta tehtäessä. Tässä tapauksessa käytettävissä olevan selvityksen perusteella asiakasta on pidettävä vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamana kuluttajaan rinnastettava elinkeinonharjoittajana. Vakuutussopimuslakia ja sen tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan tällaisten elinkeinonharjoittajien ottamiin vapaaehtoisiin vakuutussopimuksiin pakottavana lainsäädäntönä.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutus-tarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Koska kyse on laissa vakuutuksenantajalle asetetusta velvoitteesta, Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen osoittamaan, että se on antanut asiakkaalle vakuutussopimusta tehtäessä vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentissa mainitut tiedot.
Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
Kertomansa mukaan asiakas oli vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa erikseen ilmoittanut vakuutusyhtiön asiamiehenä toimineelle A:lle haluavansa vakuutuksen, joka korvaisi asiakkaan kasvattamille fasaaninpoikasille esimerkiksi sairaudesta tai muusta syystä aiheutuvia vahinkoja. Asiakas on väittänyt, että vakuutusta tehtäessä A oli luvannut sellaisen vakuutuksen, että ”sattuu minkälainen vahinko vain lintujen ollessa määrätyn ikäisiä, vakuutus korvaa aina”.
Asiasta sittemmin antamissaan kirjallisissa selvityksissä A on kiistänyt antaneensa asiakkaan väittämää lupausta. A on kertonut ilmoittaneensa asiakkaalle, että korvattavia vahinkoja olivat muun muassa tulipalo, sähköilmiö ja villieläinvahinko ja että ehdot olisi käyty vakuutuksentekotilanteessa olennaisilta osin läpi. Tarkempaa selvitystä suullisesti annetuista tiedoista ei ole vakuutusyhtiön puolelta esitetty.
Ottaen huomioon, että vakuutukset säännönmukaisesti sisältävät erilaisia vakuutuksen korvauspiiriä rajoittavia ehtoja, FINE ei pidä väitettä vahinkoja rajoituksetta korvaavan vakuutuksen lupaamisesta uskottavana. Vakuutusyhtiö on kuitenkin lain mukaan velvollinen näyttämään, että se on antanut vakuutussopimusta tehtäessä asiakkaalleen riittävät ja oikeat tiedot sopivan vakuutusmuodon valitsemiseksi.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että asiakkaalle olisi toimitettu maatilavakuutuksen tuoteseloste ja vakuutustarjous, minkä asiakas on kiistänyt. Vakuutusyhtiötä edustaneen A:n kertoman mukaan vakuutussopimus oli tehty ilman vakuutushakemusta, joten sopimusasiakirjoista ei ole todettavissa, millaisten vakuutusyhtiön asiakkaalle antamien asiakirjojen perusteella ja milloin puheena oleva vakuutussopimus oli solmittu. FINE katsoo näissä olosuhteissa jäävän näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi antanut asiakkaalle tuoteselosteen ja kirjallisen vakuutustarjouksen ennen vakuutussopimuksen tekemistä.
FINE on käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka vakuutuskirjan mukaan asiakkaan maatilakiinteistö ja irtaimisto oli vakuutettu laajalla maatilavakuutuksella, fasaaneille oli otettu, ja vakuutusyhtiön toimittaman vakuutustarjouksen mukaan olisi jostakin syystä tarjottukin, vain korvauspiiriltään suppeampi perustasoinen maatilavakuutus. Vakuutusehtojen ja tuoteselosteen mukaan siipikarjalle oli kuitenkin ollut mahdollista ottaa niin kutsuttu katastrofivakuutus, josta korvataan tuotantoeläimille aiheutuvia vahinkoja maatilavakuutusta laajemmin. Vakuutusyhtiö ei esittänyt mitään syytä siihen, miksi mainittua laajempaa turvaa ei ollut tarjottu asiakkaalle. Näin ollen asiakirjojen perusteella vakuutuksen korvauspiiristä on annettu asiakkaalle ensinnäkin puutteelliset tiedot.
Vakuutusyhtiö ei ole nimenomaisesti kiistänyt asiakkaan väitettä siitä, että asiakas oli sopimusneuvottelujen aikana kertonut tarpeestaan saada vakuutus, josta korvattaisiin esimerkiksi sairaudesta johtuvia fasaaninpoikasten menetyksiä. FINE katsoo, että kun asiakas oli ilmaissut laajan nuorien lintujen menettämistä koskevan vakuutustarpeensa vakuutuksentekotilanteessa, asiakas on voinut olla siinä perustellussa käsityksessä, että hänelle tarjottavasta vakuutuksesta muun muassa lintujen sairastumisesta aiheutunut vahinko myös korvattaisiin. Asiassa ei ole edes väitetty, että asiakkaalle olisi nimenomaisesti selvitetty, etteivät esimerkiksi sairaudesta aiheutuvat poikasmenetykset kuuluisi tarjottavan perustasoisen vakuutuksen piirin.
Selostettujen vakuutussopimuksen tekemiseen liittyvien seikkojen perusteella FINE katsoo, että vakuutusyhtiö on vakuutusopimusta tehtäessä laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, ja että asiakkaalla oli vakuutussopimuksesta käytyjen neuvottelujen aikana saamiensa tietojen perusteella ollut perusteltu aihe käsittää, että esimerkiksi nyt kysymyksessä olevan kaltainen nonstarter-syndroomasta aiheutunut vahinko korvattaisiin hänelle tarjottavasta maatilavakuutuksesta.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
FINE katsoo edellä mainituin perustein, että vakuutusyhtiöllä on korvausvelvollisuus fasaanienpoikien kuolemasta aiheutuneesta vahingosta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.
Lopputulos
FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen fasaanien kuolemasta aiheutuneesta vahingosta.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Esittelijä