Tapahtumatiedot

Asiakas pyysi vakuutusyhtiöltä tarjouksen uudesta liikennevakuutuksesta, joka oli tullut myyntiin 1.1.2017 lukien. Vakuutusyhtiö teki 27.1.2017 tarjouksen uusista liikennevakuutuksista asiakkaan henkilöautoille A ja B. Tarjouksen mukaan ajoneuvon A liikennevakuutuksen vuosimaksu oli 232,86 euroa ja ajoneuvon B vuosimaksu 187,84 euroa. Asiakas hyväksyi vakuutusyhtiön tarjouksen yhtiön verkkopalvelussa.

Asiakas vastaanotti 1.2.2017 päivätyn vakuutuskirjan, jonka mukaan ajoneuvon A perusvuosimaksu on 1.084,32 euroa ja bonusalennukset 851,46 euroa (vuosimaksu 232,86 euroa). Vakuutuskirjasta ilmenee, että liikennevakuutuksen 80 %:n bonusalennus (851,46 euroa) on laskettu 1064,32 eurosta. Vuosimaksuun sisältyy 20 euron maksu otsikolla ”Liikennevakuutus, pohjamaksu”. Pohjamaksu sisältyy ajoneuvoa B koskevan vakuutuskirjan mukaan vastaavalla tavalla myös tämän ajoneuvon liikennevakuutusmaksuun.

Tämä ratkaisusuositus koskee asiakkaan ajoneuvojen liikennevakuutuksia. Asiakkaan valitus koskee myös autovakuutusten uusimisen yhteydessä ilmenneitä hintaeroja, alennusten määräaikaisuutta, kotivakuutuksen hinnoittelua ja kotivakuutusta koskevaa alennusta. Vakuutuslautakunta on käsitellyt asiakkaan valituksen näiltä osin diaarinumerolla FINE-004176 annetussa ratkaisusuosituksessa.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö poistaa hänen ajoneuvojensa vakuutussopimuksesta liikennevakuutuksen pohjamaksut. Lisäksi asiakas vaatii ajoneuvon A 25,3 %:n hinnankorotuksen poistamista ja vakuutusmaksun palautusta hintaeroa vastaavalta osalta.

Asiakas kertoo pyytäneensä vakuutusyhtiöltä tarjousta liikennevakuutuksen uusimisesta uudella 80 %:n bonustasolla. Asiakastiedotteessa 20.2.2016 kerrottiin vakuutusyhtiössä vuoden alusta myyntiin tulevista, uudet bonusedut sisältävistä liikennevakuutuksista. Tarjoukseen liitetyssä materiaalissa todettiin, että bonuksien muutosten johdosta asiakas saa henkilökohtaisen bonusprosentin. Asiakkaan bonusprosentti oli tällä hetkellä 80 % ja tiedotteessa kerrottiin, että sen saa kaikille asiakkaan ajoneuvoille.  Tarjouksen hintamuutosten todellinen sisältö selvisi hänelle vasta hänen saatuaan 1.2.2017 päivätyt vakuutuskirjat.

Asiakkaan mukaan liikennevakuutuksiin lisätystä 20 euron pohjamaksusta ei ollut mitään mainintaa vakuutusyhtiön tarjouksissa. Tämä maksu merkitsee yli puolta vakuutusmuutoksien vuosiedusta, eikä asiakas hyväksy tätä lisäveloitusta. Asiakas toteaa hyväksyvänsä sen, että pohjamaksu peritään, jos auto on poissa käytöstä, mutta ei sitä, että pohjamaksu lisätään vakuutukseen automaattisesti. Myöskään liikennevakuutuslaki ei tunne vakuutusyhtiön käyttöönottamaa pohjamaksua. Vakuutusyhtiön liikennevakuutusehdoissa ei puhuta mitään pohjamaksusta, vaan vain pienimmästä perittävästä vakuutusmaksusta, joka ei ole sama asia. Pohjamaksusta ei mainita myöskään uutta liikennevakuutusta koskevassa esitteessä.

Asiakkaan ajoneuvon A aikaisemman liikennevakuutuksen perushinta oli 849,31 euroa 17.7.2016. Uuden liikennevakuutuksen perushinta 1.2.2017 on 1084,32 euroa, mikä merkitsee 215,01 eli yli 25,3 %:n hinnankorotusta.  Asiakas kuvaa ajoneuvon A liikennevakuutusmaksun määräytymistä seuraavalla laskelmalla.


Liikennevakuutuskirja 17.7.2016              Liikennevakuutuskirja  1.2.2017

Liikennevakuutus               849,31            Liikennevakuutus                1064,32
Bonusalennus 70 %          -549,52            Bonusalennus 80 %             -852,46
                                                              Pohjamaksu                           20,00

Vuosimaksu                       254,79            Vuosimaksu                           232,86

Asiakas katsoo, että ilman hinnanmuutosta ja pohjamaksun lisäämistä maksimibonuksen nousemisen 70 %:sta 80 %:iin olisi merkinnyt 679,45 euron bonusalennusta ja vakuutuksen hinnan laskemista 84,93 eurolla vuodessa 21,93 euron sijaan. Pohjamaksun käyttöönotto sulattaa pois yli puolet bonuskorotuksen hyödyistä.

Asiakas toteaa vakuutusyhtiön vedonneen pohjamaksun osalta siihen, että aiemmin liikennevakuutuksella on ollut ns. minimimaksu, joka on peritty, vaikka ajoneuvo on ollut poissa liikenteestä. Nyt minimimaksun nimi on muutettu pohjamaksuksi. Pohjamaksu on vakuutuskohtainen. Vakuutusyhtiö on esittänyt, että pohjamaksun määrääminen käy ilmi vakuutusehdoista, mutta näin ei ole. Lisäksi yhtiö vetoaa siihen, että vakuutuskirjalla kerrotaan kunkin vakuutustuotteen hinnoitteluun vaikuttavat tekijät. Asiakkaan mielestä ongelma on, että nämä tekijät tulevat ilmi vasta vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

Asiakas toteaa yleisellä tasolla, että vakuutusyhtiö ei muutenkaan ole antanut riittävästi tietoa siitä, millä tavoin uusi liikennevakuutustuote poikkeaa edellisestä liikennevakuutuksesta.

Asiakas valittaa vielä siitä, että vakuutusyhtiön kirjeissä ja yhtiön Vakuutuslautakunnalle antamissa vastineissa ei ole kerrottu niiden laatijan nimeä tai yhteystietoja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Asiakkaalle on laskettu tarjoukset uudelle liikennevakuutustuotteelle ajoneuvoille A ja B, tarjoukset on toimitettu asiakkaalle verkon kautta, ja asiakas on hyväksynyt tarjoukset 27.1.2017. Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaalla on ollut mahdollisuus pitää vanha liikennevakuutus niin kauan voimassa, kun ajoneuvot ovat asiakkaalla vakuutettuna tässä vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiö toteaa, että ajoneuvon A perusmaksu on ollut korkeampi, mutta lopullinen vuosimaksu alhaisempi kuin vanhalla tuotteella. Vanhan liikennevakuutuksen vuosimaksu kaudelle 1.9.2016 - 31.8.2017 on ollut 254,74 euroa ja uuden liikennevakuutuksen vuosimaksu 27.1.2017 alkaen on 232,86 euroa.

Vakuutusyhtiön liikennevakuutuksessa on uudistettu niin hinnoittelu kuin bonusmalli. Yksittäisessä tapauksessa vakuutusmaksuun voi vaikuttaa usea eri tekijä. Tuote on uudistettu kokonaisuutena, minkä johdosta bonuksen lisäksi myös muut maksuperustekijät vaikuttavat vakuutusmaksuun eri tavalla kuin aiemmin. Muun muassa kotipaikan vaikutusta maksuun on joissakin kunnissa tarkennettu. Myös vakuutuksenottajan ikä vaikuttaa alentavasti tai korottavasti lopulliseen vakuutusmaksuun niissä ikäryhmissä, joissa vahingot ovat vähentyneet tai lisääntyneet. Vastaavasti myös itse ajoneuvoon liittyviä hinnoittelutekijöitä on tarkennettu vastaamaan paremmin riskiä, jolloin esimerkiksi ajoneuvon sylinteritilavuus, teho ja paino voivat vaikuttaa eri tilanteissa eri tavalla lopulliseen maksuun.

Vakuutusyhtiö kertoo pyrkivänsä hinnoittelussaan siihen, että hinnoittelutekijöiden vaikutukset vastaavat entistä paremmin riskejä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vakuutusmaksua on kohdistettu sinne, missä sattuu enemmän vahinkoja ja vastaavasti alennettu sieltä, missä vahinkoriskikin on alhaisempi. Tämä tuo yhtiön vakuutuksenottajien maksut yhä oikeudenmukaisemmiksi. Toisaalta lainsäädäntökin edellyttää vakuutusyhtiön hinnoittelulta niin sanottua riskivastaavuuden periaatetta.

Vakuutusyhtiön mukaan vanhan ja uuden liikennevakuutustuotteen hinnoittelu on erilainen, joten asiakkaan saama etu ei ”sula” pohjamaksuun.

Vakuutusyhtiön liikennevakuutusehtojen kohdan 8.1 mukaan liikennevakuutuksen vakuutusmaksut lasketaan vakuutusyhtiön maksuperusteiden ja liikennevakuutuslain 20 §:n 2 momentin mukaisesti. Vakuutusyhtiön uusi liikennevakuutus muodostuu kuluosuudesta (pohjamaksu) sekä riskimaksusta. Liikennevakuutuksen pohjamaksu on osa vakuutuksen vuosimaksua. Vakuutuksen ylläpidosta aiheutuu liiketoimintakuluja, joihin liikennevakuutusriski ei vaikuta ja vakuutuksen kuluosuutta sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin.

Vakuutusyhtiö toteaa, että riskimaksusta ja pohjamaksu muodostavat kokonaisvakuutusmaksun, joka näkyy tarjoustulosteella. Pohjamaksulla katetaan liiketoimintakuluja ja sitä peritään yhdenmukaisesti kaikilta asiakkailta. Pohjamaksun osuus kokonaisvakuutusmaksusta ilmoitetaan vakuutuskirjalla. Liikennevakuutusehdoissa kerrotaan, että pienin perittävä maksu on 20 euroa. Vakuutuskirjalla kerrotaan pohjamaksusta. Myös tuoteselosteella on kerrottu vakuutusmaksuun vaikuttavat tekijät. Pienin perittävä vakuutusmaksu ja pohjamaksu ovat käytännössä yhtä suuret: molemmat 20 euroa henkilöautoilla. Vakuutusyhtiö katsoo, että pohjamaksu ei ole lisämaksu, vaan osa tuotteen hinnoittelurakennetta. Se peritään asiakkaalta joka tapauksessa vakuutuskaudelta minimiveloituksena.

Uudesta liikennevakuutuksesta annettujen tietojen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas on pyytänyt 26.1.2017 verkkoviestillä vakuutusyhtiöltä tarjousta uudesta liikennevakuutustuotteesta. Vakuutusyhtiön mukaan viestistä käy ilmi, että asiakas on saanut ilmoituksen liikennevakuutuksien muutoksista ja pyytänyt tämän pohjalta tarkistamaan liikennevakuutuksien hinnat. Uuden liikennevakuutuksen ominaisuudet on kerrottu tuotetta koskevissa ehdoissa ja tuoteselosteessa. Tuoteseloste on ollut verkkoviestin liitteenä. Vakuutusyhtiön verkkopalveluissa on myös kerrottu uudesta liikennevakuutuksesta. Verkkosivuilla on kerrottu, että tuote on uudistunut ja uudistuneessa vakuutuksessa on 80 %:n maksimibonus ja muita bonusetuja. Vakuutusyhtiö viittaa auto- ja liikennevakuutusta koskevien verkkosijaintiensa osoitteisiin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on erimielisyyttä siitä, onko vakuutusyhtiö antanut uudistunutta liikennevakuutustuotetta tarjotessaan asiakkaalle vakuutuksesta asianmukaiset ja riittävät tiedot. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, millä tavoin asiakas on voinut saamansa aineiston perusteella käsittää vakuutuksen hinnan määräytyvän. Lisäksi kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut perusteet sisällyttää asiakkaan liikennevakuutuksiin pohjamaksuksi kutsuttu maksuerä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Liikennevakuutusehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 8.1 (Vakuutusmaksu, Vakuutusmaksun perusteet) mukaan vakuutusmaksu lasketaan vakuutusyhtiön soveltamien maksuperusteiden ja liikennevakuutuslain 20 §:n 2 momentin mukaisesti.

Pienin perittävä vakuutusmaksu kultakin voimassa olevalta vakuutuskaudelta on 20 euroa, ellei vakuutuskirjaan ole toisin merkitty.

Liikennevakuutuslain (460/2016) 20 §:n (Vakuutusmaksujen laskuperusteet) mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava vakuutusmaksujen laskuperusteet (maksuperusteet), joista ilmenee, miten vakuutusmaksut määrätään. Maksuperusteita on sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin.

Maksuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Vakuutusmaksun määräämisessä on otettava huomioon vahinkoa kärsineiden ja vakuutettujen etujen turvaavuus ja liikennevahinkoriski.

Maksuperusteissa on määriteltävä henkilö-, paketti-, matkailu-, kuorma- tai linja-autoa tai moottoripyörää koskevan vakuutuksen osalta vahinkohistoriatietojen vaikutus ajoneuvon tai laadultaan ja käytöltään samanlaisen ajoneuvon vakuutusmaksuun. Vahinkohistorian vaikutus voidaan kuitenkin erityisestä syystä jättää huomioimatta. Maksuperusteissa voidaan lisäksi määritellä, että vakuutuksenottajan muidenkin ajoneuvojen vahinkohistoriatiedot vaikuttavat ajoneuvon vakuutusmaksuun tai että yhden ajoneuvon vahinkohistoriatietojen perusteella hinnoitellaan useampi ajoneuvo.

Vakuutussopimuslain 1 §:n (467/2016, Soveltamisala) 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan muuhun vakuutukseen kuin lakisääteiseen vakuutukseen. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan muun muassa lain 5 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 7-9 §:ää sovelletaan lisäksi myös liikennevakuutukseen, jollei liikennevakuutuslaissa (460/2016) toisin säädetä.

Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön kirjeet, tiedotteet ja vastineet

Asiakkaan valitus koskee vakuutusyhtiön menettelytapoja asiakaskirjeiden ja Vakuutuslautakunnalle annettujen vastineiden yhteydessä. Asiakas kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että osassa vakuutusyhtiön asiakirjoista ei ole päiväyksiä, kirjeen laatineen henkilön yhteystietoja tai maksupalautusten osalta riittäviä tietoja siitä, mitä vakuutusta palautus koskee, tai myöskään laskelmaa palautuksesta.

Vakuutuslautakunnan toimivaltaan ei kuulu yleisten menettelytapoja tai asiakaspalvelun laatua koskevien suositusten antaminen. Tämän vuoksi lautakunta ei käsittele lähemmin asiakkaan esittämiä yleisiä vaatimuksia vaan käsittelee jäljempänä selostetulla tavoin sopimusriitaa, joka koskee vakuutusyhtiön ennen vakuutussopimuksen päättämistä antamien tietojen vaikutusta asiakkaan liikennevakuutussopimuksiin.

Onko liikennevakuutusehtojen mukainen vähimmäismaksu tai vakuutussopimuksen mukainen pohjamaksu liikennevakuutuslain säännösten mukainen vakuutusmaksun osa?

Liikennevakuutuslain 20 §:n 2 momentin mukaan liikennevakuutuksen maksuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Vakuutusmaksun määräämisessä on otettava huomioon vahinkoa kärsineiden ja vakuutettujen etujen turvaavuus ja liikennevahinkoriski.

Liikennevakuutuslain perusteluissa (hallituksen esitys 123/2015 s. 66 - 68) lain 20 §:n mukaista kohtuullisuusperiaatetta on kuvattu toteamalla liikennevakuutuksen pakollisuudesta seuraavan toisaalta, että vakuutuksenottajan maksaman vakuutusmaksun täytyy olla kohtuullisessa suhteessa riskiin, sekä toisaalta, että esimerkiksi liikennevahinkoriskiltään erilaisten vakuutuksenottajaryhmien vakuutuksia ei saa systemaattisesti ali- tai ylihinnoitella. Perustelujen mukaan huomioon on otettava myös turvaavuusperiaate, jolla tarkoitetaan velvollisuutta ottaa vahinkoa kärsineiden ja vakuutettujen edut huomioon vakuutusmaksua määrättäessä.

Lain perusteluissa todetaan edelleen, että vakuutusmaksun määräämisessä on edellä mainittujen periaatteiden lisäksi otettava huomioon liikennevahinkoriski. Perustelujen mukaan liikennevahinkoriski on ymmärrettävä laajasti siten, että myös vakuutuksen myynnistä ja vakuutusten hoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan ottaa maksuperusteissa huomioon vakuutuksen hintaan vaikuttavina tekijöitä. Käytettävän tariffitekijän pitää olla sellainen, että tariffitekijän arvon muutoksella on vaikutusta varsinaiseen liikennevakuutusriskiin tai kustannuksiin. Siten esimerkiksi asiakkuus saman finanssiryhmän muissa yrityksissä ei perustelujen mukaan voisi lähtökohtaisesti vaikuttaa liikennevakuutusmaksun määrään, ellei vakuutusyhtiö voi osoittaa asiakkuuden vaikuttavan liikennevakuutuksen liittyviin kustannuksiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on vastineissaan selvittänyt, että vakuutusyhtiön pohjamaksuksi kutsuman maksuerän (20 euroa vuodessa) samoin kuin vakuutuksesta veloitettavan pienimmän vakuutusmaksun (vakuutusehtojen mukaan 20 euroa vakuutuskaudessa) tarkoituksena on kattaa sellaisia liiketoimintakuluja, joihin liikennevakuutusriski ei vaikuta. Vakuutusyhtiön vastineesta ilmenevällä tavalla tätä vakuutuksen kuluosuutta sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin. Vakuutuslautakunta katsoo liikennevakuutuslain 20 §:n perusteluissa liikennevahinkoriskin vakuutusmaksussa huomioimisesta lausuttuun viitaten, että kiinteää vähimmäis- tai pohjamaksua, jonka tarkoituksena on kattaa vakuutusten hoitamisesta aiheutuvia liiketoimintakuluja, ei voida pitää liikennevakuutuslain vastaisena vakuutusmaksun osana.

Onko vakuutusyhtiö antanut asiakkaalle tarpeelliset tiedot liikennevakuutuksesta ennen vakuutussopimuksen päättämistä?

Asiakkaan valitus koskee sitä, että hänen liikennevakuutuksensa perushinta ilman bonusalennusta on olennaisesti korkeampi kuin hänen aikaisemmassa liikennevakuutuksessaan oli. Tämä seikka ei ole käynyt lainkaan ilmi vakuutusyhtiön ennen vakuutussopimuksen tekemistä asiakkaalle antamista tiedoista. Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa antamalla asiakkaalle tuoteselosteen ennen liikennevakuutussopimuksen päättämistä. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa myös verkkosivuillaan olleisiin tietoihin.

Vakuutusyhtiön verkkosivuilla olevien liikennevakuutusta koskevien tietojen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan velvollisuutena on antaa lainkohdassa tarkoitetut tiedot vakuutuksen hakijalle. Tällaisena sopimuksen sisältöä koskevien tietojen antamisena ei lautakunnan näkemyksen voida pitää vain tietojen pitämistä nettisivuilla yleisesti saatavina. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole osoittanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä varmistuneensa siitä, että asiakas on myös tosiasiassa saanut vakuutusyhtiön nettisivuilla olevat tiedot. 

Tässä tapauksessa asiakas on vahvistanut 27.1.2017 vahvistanut saaneensa liikennevakuutusta ja autovakuutusta koskevan tuoteselosteen. Vakuutusmaksuihin vaikuttavia tekijöitä käydään läpi yleisellä tasolla tuoteselosteen sivulla 11. Tuoteselosteessa todetaan muun ohessa ajoneuvon sylinteritilavuuden ja tehon, ajoneuvon iän ja painon sekä vakuutuksenottajan iän ja kotipaikan vaikuttavan vakuutusmaksuun. Vakuutusmaksun tarkempaa muodostumista tai vakuutusmaksuun kuuluvia eriä tuoteselosteessa ei sen sijaan lainkaan käsitellä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakas on tässä tapauksessa tehnyt uuden liikennevakuutussopimuksen. Vakuutusyhtiö on antanut liikennevakuutusmaksun muodostumisesta asiakkaalle vain hyvin yleisluonteisia tietoja. Asiakkaan vastaanottama tarjouksesta on kuitenkin käynyt ilmi, mikä kummankin ajoneuvon liikennevakuutuksen hinta on 80 %:n bonusalennuksella. Lautakunta katsoo, että näiden tietojen perusteella asiakkaan on ollut mahdollista ainakin yleisellä tasolla arvioida myös sitä, mikä on vakuutuksen perushinta ilman bonusalennuksen vaikutusta. Lautakunta katsoo, että asiakas on tarjouksen ja tuoteselosteen perusteella saanut oikean tiedon siitä, mikä hänen maksettavakseen tuleva vakuutuksen hinta 80 %:n on bonusalennus huomioon ottaen. Koska kyse on ollut uudesta vakuutuksesta, tapausta ei tule arvioida vakuutussopimuksen muuttamista koskevien vakuutussopimuslain säännösten perusteella.

Ainakin asiakkaan maksettavaksi tuleva ajoneuvon A uuden liikennevakuutuksen hinta on ollut alhaisempi kuin aikaisemmassa liikennevakuutuksessa. Koska asiakkaan tiedossa on ollut, että uusien liikennevakuutusten hinta on laskettu 80 %:n bonusalennus huomioon ottaen, lautakunta katsoo, että hänen vaatimustaan vanhan ja uuden vakuutuksen perusmaksun välisen hintaeron poistamisesta ei voida hyväksyä. 

Vakuutuslautakunta toteaa toisaalta, että asiakkaan saamassa tarjouksessa, asiakkaalle annetussa tuoteselosteessa tai myöskään liikennevakuutuksen vakuutusehdoissa ei ole minkäänlaisia mainintoja vakuutusyhtiön liikennevakuutuksen maksun osana käyttämästä pohjamaksusta. Vakuutusyhtiö on vastineessaan viitannut siihen, että pohjamaksu ja vakuutusehdoissa mainittu liikennevakuutuksen minimimaksu ovat käytännössä samoja asioita. Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että vakuutusehtojen kohdassa 8.2 tarkoitetussa pienimmässä perittävässä vakuutusmaksussa on ehtokohdan sanamuodon kyse maksusta, joka vakuutuksesta peritään silloin, kun vakuutusmaksua ei esimerkiksi ajoneuvon liikennekäytöstä poiston johdosta tulisi muuten maksettavaksi. Pohjamaksu sen sijaan on vakuutuskirjan ja vakuutusyhtiön vastineessa esitettyjen tietojen perusteella kiinteä maksuerä, joka lisätään vakuutuksen perusmaksuun ja veloitetaan asiakkaalta jokaiselta vakuutuskaudelta bonusalennuksella vähennetyn vakuutuksen perusmaksun lisäksi täysin riippumatta esimerkiksi siitä, onko asiakkaan ajoneuvo liikennekäytössä vai ei. Asiakas on saanut tiedon tästä liikennevakuutusmaksun osana olevasta erästä vasta vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutuskirjan saatuaan.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan edellä mainituista syistä asiakkaan ja vakuutusyhtiön välillä ei voida katsoa sovitun siitä, että vakuutukseen kuuluisi erillinen pohjamaksuksi kutsuttu 20 euron suuruinen maksuerä. Asiakas on kuitenkin saanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä tiedon siitä, mikä liikennevakuutuksen kokonaishinta myös pohjamaksun osuuden sisältävänä on 80 %:n bonusalennuksen jälkeen. Mikäli asiakkaan liikennevakuutuksen bonusluokitus vahingon korvaamisen johdosta alenee, asiakkaan tapauksessa hänen kannaltaan on edullisempaa, että 20 euron erää ei lueta bonusalennuksen kohteena olevan vakuutusmaksun osaksi.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakas ei saamiensa tietojen perusteella ole voinut perustellusti käsittää, että hänen maksettavakseen tuleva vakuutuksen hinta olisi bonusalennus huomioon ottaen alempi kuin mitä vakuutusyhtiön tarjouksessa on todettu. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön liikennevakuutuksen hinnan muodostumisesta antamilla, pohjamaksun osalta puutteellisilla tiedoilla ei voida katsoa tässä tapauksessa olleen vaikutusta vakuutussopimuksen mukaisiin liikennevakuutuksen hintoihin (ajoneuvon A osalta 232,86 euroa ja ajoneuvon B osalta 187,84 euroa).

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja Sario
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Yrttiaho