Haku

FINE-004077

Tulosta

Asianumero: FINE-004077 (2018)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 21.09.2018

Metsästysonnettomuus. Henkilövahinko. Lääketieteellinen syy-yhteys. Pysyvä haitta. Kosmeettinen haitta. Työkyvyttömyyden aste.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt V.T. (s. 1962) on joutunut 20.2.2015 metsästysonnettomuuteen ollessaan jänismetsällä, kun seurueeseen kuulunut V.K. vahingossa ampuessaan metsästyksen yhteydessä osui V.T:ta vasempaan jalkaan. V.T:lle on vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut vasemman reiden ja polvitaipeen ampumavamma, josta on aiheutunut pohjehermon osittainen halvaus ja toimintahäiriö ja nilkan toimintakyvyn alenema. V.T. leikattiin vahinkopäivänä ja hän oli vahingon jälkeen sairaalahoidossa ajalla 20.2.–27.2.2015.

Vakuutusyhtiö katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuman.

Yhtiö suoritti V.T:lle korvausta tilapäisestä haitasta henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 1.7.2 perusteella siten, että korvauksen määräksi on arvioitu 7000 euroa. Korvauksen määrä on yhteneväinen myös liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4 (vaikeat vammat) kanssa.

V.T:lle aiheutuneen pysyvän haitan yhtiö on arvioinut vastaavan STM:n haittaluokitustaulukon kohdan 2.1 (Alaraajavammat) perusteella haittaluokkaa 4. Ottaen huomioon V.T:lle lakisääteisen vakuutuksen perusteella maksetun haittarahan, ei vastuuvakuutuksen perusteella jäänyt korvattavaa pysyvästä haitasta.

Kosmeettisen haitan yhtiö on katsonut vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 2 puoliväliä siten, että korvauksen laskennallinen perusmäärä on ollut 4100 euroa.

Yhtiö on katsonut V.T:n olleen 100 %:sti työkyvytön vahinkotapahtuman johdosta 1.4.2016 saakka. Tämän jälkeen yhtiö katsoo, että V.T:lle on jäänyt ampumavahingon johdosta työkykyyn 30 %:n alenema. Yhtiön viittaa päätöksessään myös V.T:tä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, jonka mukaan V.T:n työkyvyn alenemaan ovat vaikuttaneet vahinkotapahtumasta riippumattomat vammat ja oireet, kuten vasemman olkapään oireista aiheutunut toimintakyvyn alenema, sekä työkykyyn vaikuttaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Asiakkaan valitus

V.T. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja useissa lisäkirjelmissään V.T. on edelleen tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja korotusta hänelle suoritettuihin korvauksiin sekä ansionmenetyksen korvaamista siten, että vahinkotapahtumasta johtuvan työkyvyn aleneman katsotaan olevan vähintään 50 %. Tämän lisäksi V.T. on vaatinut vahinkotapahtuman lukuun korvattavaksi myös Nutridine-ravintolisän ja Neurosonic-patjan aiheuttamia kustannuksia.

Näkemyksensä tueksi V.T. viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja erityisesti myös psykiatrian erikoilääkärin lausuntoon, josta ilmenee lääkityksen ja terapian tarve, joka on jatkunut vuosia vahinkotapahtuman johdosta. V.T. painottaakin, että myös unihäiriöt ja masennus ja näin ollen myös niiden hoito ovat suoraan seurausta hänelle sattuneesta ampumistapaturmasta.

V.T. on hakenut oikaisua kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan ja pysyvän haitan ja kosmeettisen haitan määrään. Kosmeettisen haita osalta V.T. toistaa vakuutusyhtiölle esittämänsä ja vaatii kosmeettisen haitan osalta korvausmäärän korottamista ja ratkaisusuositusta. V.T. toteaa, että vasemman jalan turvotus jalkeilla ollessa on erittäin haitallinen ja vaatii tukisukan käyttöä jatkuvasti. Pinnallista näkyvää leikkausapea jalassa on noin 60 cm.

Ravintolisän osalta V.T. vaatii kustannusten korvaamista silläkin perusteella, että yliopistollisessa sairaalassa kehotetaan leikkauspotilaita käyttämään ravintolisä-tuotteita kuukauden ajan auttamaan yleiskunnon ja kudosvaurioiden parantumista, joten Nutridrinen käyttökustannukset on katsottava sairaanhoitokuluiksi ja siten korvattaviksi sairaanhoitokuluiksi.

Pysyvän haitan V.T. katsoo kuuluvaksi henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten luokkaan Vaikeat ampumavammat. Näkemyksensä tueksi V.T. viittaa häntä koskevaan lääketieteelliseen aineistoon ja listaa vielä kertaalleen ampumisesta jääneet vauriot.

Valituksessa todetaan myös, että V.T:n vahinkotapahtumaa ennen olemassa olleet vammat, joihin vakuutusyhtiö viittaa, eivät ole vaikuttaneet hänen vaatimiinsa haittakorvauksiin tai työkyvyttömyyden asteeseen. Kysymys on sellaisista tiloista, joista hän oli kuntoutunut jo ennen vahinkotapahtumaa. Lisäksi käden mainittu hermovamma on kehittynyt, kun hän on joutunut käyttämään kyynärsauvoja ampumisen seurauksena tehdyn jalkaleikkauksen jälkeen.

Vakuutuslautakunnan hankkiman ortopedisen asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä V.T. täsmentää vielä, ettei ampumistilanteessa ollut kysymys vahinkolaukauksesta, vaan tähdätystä laukauksesta. V.T. kertoo, että ampuja tuomittiin myöhemmin törkeällä huolimattomuudella tehdystä metsästysrikoksesta. Lisäksi hän toteaa, että ampumisen jälkeen hänen jalkaansa jäi 15 haulia sekä leikkauksen seurauksena titaanihakasia. V.T. viittaa erityisesti 19.1.2018 päivättyyn B1 lausuntoon, jonka mukaan V.T. on 1.2.2018 lähtien toistaiseksi työkyvytön tekemään omaa työtään tai sitä vastaavaa työtä. Niin ikään V.T. viittaa 18.4.2016 päivättyyn lääkärinlausuntoon, jonka mukaan V.T:n psyykkinen oireilu on alkanut nimenomaan ampumistapahtuman jälkeen. Myös erityispatja ja ravintolistä ovat lääkärin suosittelemia ja niistä on myös ollut merkittävää apua. Lopuksi V.T. toistaa korvausvaatimuksensa kaikilta osin ja painottaa sitä, että tapaturman seurauksena hän on menettänyt useimmat harrastuksensa, mikä on vaikuttanut hänen elämänlaatuunsa alentavasti.

Vakuutuslautakunnan hankkiman psykiatrisen asiantuntijalausunnon sekä yhtiön siihen antaman vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässään V.T. painottaa edelleen, kuinka metsästystapaturman jälkeinen psyykkinen haitta vaikeuttaa hänen elämäänsä myös, kun tapaturmasta oli kulunut vuosi. Edelleen hän saa voimakkaita reaktioita laukausten äänistä ja kuntoutuksessakin kävi selkeästi ilmi, ettei hän enää tapahtuneen seurauksena kykene tavanomaiseen elämäänsä. Näin ollen V.T. toistaa vaatimuksensa ja toteaa lisäksi, että lautakunnan hankkima asiantuntijalausunto tukee hänen käsitystään syy-yhteyden olemassa olosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot. Tämän lisäksi yhtiö viittaa asiassa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun.

Vastineen mukaan V.T:lle on vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut vasemman reiden ja polvitaipeen ampumavamma, josta on aiheutunut pohjehermon osittainen halvaus ja toimintahäiriö ja nilkan toimintakyvyn alenema.

Yhtiö toteaa, että yhtiöön toimitettujen lääkärinlausuntojen perusteella V.T:lla on ennen korvattavaa vahinkotapahtumaa todettu vahingosta riippumattomina sairauksina ja vammoina niska-hartia-käsioireyhtymää, lannerangan rappeumaa sekä kaularangan sairautta ja kulumaa. Lisäksi V.T:lla on vuonna 2013 sattuneen koiran puremavamman seurauksena todettu oikean käden kyynärhermovamman jälkitila ja sen aiheuttama toimintahäiriö oikeassa kädessä. V.T:lla on lääkärinlausuntojen perusteella todettu myös vasemmassa olkapäässä pinneoireyhtymä ja oikean polven vamma, joka on operoitu vuonna 2007. Lisäksi lääkärinlausunnoissa on mainittu mattoveitsen ja poranterän aiheuttamat sormien vammat.

Lisäksi yhtiö toteaa, että vahinkotapahtuma on ollut käsittelyssä myös V.T:n työnantajan ottaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan tapaturmavakuutuksen perusteella, josta V.T:lle on maksettu korvauksia muun muassa sairaanhoitokuluista, ansionmenetyksistä sekä tapaturmavakuutuslain mukaista haittarahaa vammasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta. Yhtiö toteaa, että vastuuvakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin vahingonkärsinyt on oikeutettu saamaan korvausta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta.

Vakuutuslautakunnan hankkiman psykiatrin asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä yhtiö katsoo vielä, että akuutti stressireaktio on seurausta tapahtuneesta vahingosta mutta kyseisen stressireaktion osuus on ohi hoitoon hakeutuessa tai viimeistään noin vuosi tapaturmasta. Pitkittynyt psyykkinen vaiva, eli masennus, on katsottava muuksi sairaudeksi eikä siten ole syy-yhteydessä tapahtuneeseen.

Edellä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei annettua korvauspäätöstä ole aihetta muuttaa.

Vakuutuksenottajan lausuma

Vakuutuksenottajana olevalla K.K:lla ei ollut asiassa lausuttavaa.

Asiantuntijalausunnot

Matti Karjalaisen asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Lausunnossaan Karjalainen toistaa asiassa olennaisen lääketieteellisen selvityksen ja toteaa, että vahinkotapahtuman jälkeen kliinisessä tutkimuksessa todettiin vasemman reiden alaosan takapinnalla reilu parikymmentä haulin reikää, vasemman nilkan liikevoimat heikentyneet, tunnot symmetriset. Tietokonetomografiatutkimuksessa todettiin valtimovaurio ja yhteys laskimoon, minkä johdosta V.T. siirrettiin yliopistosairaalaan ja siellä leikkaushoito todettiin tarpeelliseksi.

Karjalainen toteaa, että ampumavamman jälkitilaan liittyy nilkan ja jalkaterän oireistoa pohjehermovaurion johdosta sekä tunnonalenemaa säären yläosan ja jalkaterän ulkosivulla. Ampumavamman jälkeen verisuonten toiminnan on todettu olevan normaalia eikä luu- ja nivelrakenteissa ole todettu vaurioita. Lääketieteellisessä selvityksessä todetaan, että vasemman alaraajan vapaa kuormittaminen on sallittua sekä tarpeen ja että omaehtoisen jatkuvan treenauksen avulla lihastoimintojen voidaan odottaa vahvistuvan ja näin ollen myös kipuoireiston lievenevän.

Asiantuntijalausunnon mukaan vahingoittuneen aiemman yläraajavamman ja olkapään oireiston johdosta aiheutuva toiminta- ja työkyvyn alentuminen eivät liity vahingon jälkitilaan. Karjalaisen näkemyksen mukaan ampumavamman aiheuttamalla jälkitilalla ei voida todeta olevan vaikutusta psyyken sairaudesta johtuvaan oireiluun 1.4.2016 jälkeen, vaan psyyken oireilun taustalla on todettu psyyken sairaus.

Karjalainen toteaa, että vahingon jälkitilasta aiheutuva tilapäinen haitta arvioidaan liikennevahinkolautakunnan normein ja ohjeiden mukaisesti ja se asettuu luokan 4 (Vaikeat vammat) keskiosaan ja vastaa henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksen keskivaikean ampumavamman korvaustason yläosaa.

Vahingon jälkitilasta aiheutuva pysyvä haitta 25.7.2017 tilankuvauksen perusteella määritetään Sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 29.12.2009 antaman asetuksen 1649 Liite 1 kohdan 2.2. Alaraajat kokonaisuutena, lievä toiminnanvajavuus (kävely lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella lievästi rajoittunut, apuvälineen tarve ajoittaista), haittaluokka 0-5, mukaisesti asettuen asteikon yläosaan, siten että haittaluokka on neljä (4). Karjalainen toteaa, että hermoratatutkimuksessa ei todettu hermon katkoksia ja lihastoimintojen vahvistaminen on treenauksella vielä mahdollista, luisten rakenteiden ja nivelten vaurioita ei ole todettu ja verenkierto on palautunut normaaliksi.

Lopuksi Karjalainen toteaa vielä, että ravintolisät ja erikoispatja eivät kuulu vahingon jälkitilan hoitoon.

Matti Pontevan asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LKT, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri Matti Pontevalta.

Ponteva toteaa lausunnossaan, että lääketieteellisissä asiakirjoissa ei ole tietoa siitä, että V.T:lla olisi ennen tapaturmaa 20.2.2015 ollut jotain psyykkistä häiriötä. Hänelle on vuotta aiemmin tullut koiranpureman takia hankalahoitoinen kyynärvarren hermovamma, joka on vaikeuttanut työn tekoa mekaanikkona, mutta jonka yhteydessä ei ole kuvattu erityisiä stressiperäisiä oireita.

Asiantuntijalausunnon mukaan vammautuminen vahingonlaukauksesta täyttää virallisen tautiluokitus ICD-10:n traumaperäinen stressireaktion (oikeampi suomennos post-traumatic stress disorder -termille on traumaperäinen stressihäiriö) diagnostisen kriteerin A (tapahtuman järkyttävyys) vaatimukset. Kyseessä oli poikkeuksellisen uhkaava, verenvuodon takia hengenvaarallinenkin tapahtuma, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa. Sen sijaan kuvauksia häiriöön kuuluvista oireyhtymistä löytyy vasta yli kuuden kuukauden kuluttua tapahtumasta, mikä liittynee siihen, että kuntoutumisen ja työhön paluun hidastuminen on näkyvimmin johtanut masennusoireisiin. Traumaperäisen stressihäiriön ns. ydinoireista tapahtuman jatkuva mieleen palaaminen (kriteeri B) ja vähintään kaksi psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oiretta (kriteeri D2) toteutuvat selvästi. Kriteerin C (Välttämiskäyttäytyminen) osalta lausunnossa todetaan seuraavasti: ”Välttämiskäyttäytymisestä (kriteeri C) ei ole metsästystoimintaan liittyvänä selvitystä, mutta V.T:n huomattava sosiaalinen vieraantuminen kuntoutusvaiheessa saattaa V.T:n koetusta tapahtumasta muistuttavien olosuhteiden väittelyyn.” Lausunnon mukaan muuta selitystä kuin tapaturma 20.2.2015 ei näille oireille ole nähtävissä.

Lausunnossaan Ponteva toteaa, että traumaperäistä stressihäiriötä arvioitaessa on hyvä ottaa lisäksi huomioon, että Amerikan Psykiatriyhdistyksen ohjeessa DSM-5 (v. 2013) on tämän häiriön kriteereihin lisätty negatiiviset kognitiiviset ja mielialan muutokset sekä sosiaalisen käyttäytymisen muutokset, mikä sopii hyvin V.T:n oireisiin. Hänen masennushäiriölleen ei ole asiakirjoissa nähtävissä muuta laukaisevaa tekijää kuin tapaturma 20.2.2015. Monihäiriöisyys on yleistä traumaperäisen stressihäiriön yhteydessä ja kansainvälisissä tutkimuksissa mainitaan masennushäiriön esiintyvän sen kanssa samanaikaisesti yli 80 %:ssa, mutta masennusta ei ole yleisesti katsottu traumaperäisen stressihäiriön diagnostisiin kriteereihin kuuluvaksi. Lisäksi jo aiemmassa DSM IV:ssä ja lähiaikoina käyttöön tulevassa ICD-11:ssa näihin kriteereihin on lisätty se, että diagnoosin edellytykset täyttävän häiriön tulee aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella. Tämä on hyvin sovellettavissa V.T:n kohdalla, vaikka nämä haitat näyttävätkin aiheutuvan ensisijaisesti fyysisen vamman suoranaisista seuraamuksista.

Kokonaisuudessaan katsottuna Ponteva arvioi, että traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi (F43.1) on V.T:n kohdalla todennäköisesti asetettavissa, ja ellei näin menetellä, on joka tapauksessa kyseessä tautiluokitus ICD-10:ssä määritetty reaktio vaikeaan stressiin (F43.8). Syy-yhteys tapaturmaan 20.2.2015 on molemmissa vaihtoehdoissa erittäin todennäköinen.

Asiantuntijalausunnon mukaan V.T:n psyykkisille oireille ei ole nähtävissä niitä selittävää itsenäistä muuta psyykkistä häiriötä. Masennusoireet ovat selvästi reaktiivisia johtuen vammoista toipumisen hitaudesta ja puutteelliseksi jäämisestä, ja ne on syytä katsoa traumaperäisen stressihäiriön oheishäiriöksi. Erillisen muistisairauden mahdollisuutta ei ole nähtyjen lausuntojen mukaan tutkittu asianmukaisesti syksyn 2015 jälkeen, joten sellaisen vaikutuksesta potilaan nykyiseen kognitiiviseen suorituskykyyn ei ole mahdollista ottaa kantaa.

Lopuksi Ponteva toteaa vielä, että V.T:llä todettu reaktiivinen masennus, sen hoidon tarve ja siitä johtuva työkyvyttömyys ovat erittäin todennäköisesti lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan 20.2.2015. Hänellä ei voida nähtyjen asiakirjojen perusteella todeta olleen jotain vahinkotapahtumasta riippumatonta psyykkistä perussairautta tai herkkyyttä, joka olisi vaikuttanut todettuun masennukseen.

Ponteva toteaa, että masennus ja unettomuus ovat olleet osasyynä V.T:n työkyvyttömyyteen 1.4.2016 jälkeen. Käytettävissä ei ole ollut psykiatrian erikoislääkärin lausuntoa 25.4.2016 jälkeen, joten psyykkisistä syistä johtuvan nykyisen työkyvyttömyyden asteen arviointi on epävarmaa, mutta STM:n asetuksen mukaan arvioitava mielenterveyden häiriöiden aiheuttama toiminnanvajaus näyttäisi Pontevan mukaan olevan tasoa lievä ja haittaluokka lähinnä 4. V.T. on vahinkotapahtuman jälkeen asiakirjojen mukaan tarvinnut psykiatrista hoitosuhdetta sekä masennus- ja nukahtamislääkitystä (osin myös kipukynnyksen kohottamistarkoituksessa) yli 12 kuukauden ajan, ja toiminnallinen psyykkinen toipuminen on myös kestänyt vähintään tämän ajan. Vahinkotapahtumasta aiheutunut tilapäinen psyykkinen haitta on siten liikennevahinkolautakunnan normien mukaan arvioitava vaikeaksi, mutta tämän luokan sisällä kuuluvaksi alakolmannekseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa ampumatapaturman johdosta maksettavista hoitokuluista sekä ansionmenetyksestä sekä siitä, ovatko erityispatja ja ravintolisät V.T:n 20.2.2015 vahinkotapahtuman johdosta korvattavia kustannuksia. Lisäksi riitaa on V.T:lle vahinkotapahtumasta aiheutuneen pysyvän sekä tilapäisen haitan määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 332.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon. joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on vastuussa voimassaolevan oikeuden mukaan.

Asian arviointi

Lääketieteellinen selvitys, syy-yhteys ja työkyvyttömyys

V.T. on vaatinut ampumatapaturman johdosta korvattavaksi jo korvattujen hoitokulujen lisäksi hänelle määrättyjä lisäravinteita sekä erityispatjaa. Lisäksi V.T. katsoo, että hänelle on vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut traumaperäinen stressireaktio. V.T. katsoo myös olevansa vähintään 50 % työkyvytön myös 1.4.2016 jälkeiseltä ajalta vakuutusyhtiön määrittämän 30% sijaan.

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan V.T. on 20.2.2015 jänismetsällä joutunut metsästysonnettomuuteen, kun metsästystoverin ampuma laukaus on osunut häntä vasempaan alaraajaan. Vahinkotapahtuman jälkeen kliinisessä tutkimuksessa V.T:llä todettiin vasemman reiden alaosan takapinnalla reilu parikymmentä haulin reikää. Vasemman nilkan liikevoimien todettiin heikentyneen, mutta nilkan tunnot olivat symmetriset. Tietokonetomografiatutkimuksessa todettiin valtimovaurio ja yhteys laskimoon, jonka seurauksena V.T:lle suoritettiin verisuonten korjaus suoralla ompeleella sekä säären alueen laajat lihaskalvoavaukset aitiopaineoireyhtymän välttämiseksi ja näkyviä hauleja poistettiin.

Kotiutettaessa 27.2.2015 V.T:n haavojen todettiin olevan siistit ja kivut hallinnassa. Raajan mobilisaatio sallittiin kivun mahdollistamissa rajoissa. Lääkärinkäyntien 13.3.2015 ja 27.3.2015 yhteydessä todettiin haavojen olevan siistit ja paranemisen edistyvän hyvin. 20.4.2015 verisuonikirurgin kontrollissa leikkaushaavojen todettiin parantuneen, nilkassa todettiin vielä liikerajoitusta sekä jonkin verran turvotusta ja tunnonalenemaa jalkaterän ulkosivulla. Hoidoksi määräytyi mobilisaatio ja sairauslomaa jatkettiin 21.5.2015 saakka. Verisuonikirurgi arvioi vahingoittuneen toipuneen toimenpiteestä hyvin, verisuonten toiminta oli normaalia ja tuntohermovaurioissa oli myös odotettavissa toipumista. Lausunnon mukaan paranemistuloksen arvio oli mahdollista tehdä vasta vuoden kuluttua toimenpiteestä.

23.3.2016 yksityisortopedin vastaanottokäynnillä V.T:lla todettiin kliinisessä tutkimuksessa pohjehermohalvaus, isovarpaan ja nilkan kohotus vähäiset, leikkausarpi siisti, turvotus lievä, ei verisuonitukoksia, tunnonalenemaa jalkaterän päällä ja säären etuyläosassa. 18.4.2016 psykiatri totesi ahdistuneisuutta ja psyykkisen kuntoutumisen olevan alussa esittäen 50% korvausastetta 31.12.2016 saakka arvioiden osatyökyvyttömyyden jatkuvan keskivaikean masennustilan johdosta vielä 1-2 vuoden ajan.

25.4.2016 käynnin yhteydessä V.T. on kertonut työnsä kuormittavuudesta ja stressaavuudesta. Lausunnon mukaan kaikki energia menee työpäivästä selviytymiseen. Työtilanne aiheuttaa stressiä siinä määrin, että V.T:lla on nukahtamisen vaikeutta ja katkonaista yöunta osittain myös kipujen vuoksi. Hän on alkanut keräillä varhain aamulla, koska jännittää työhön menoa. Mieliala on alavireinen.

19.12.2016 B-lausunnon mukaan V.T. on saanut ampumavamman jälkeen reaktiivisen unihäiriön ja keskivaikean masennuksen. Lausunnon mukaan V.T. on työkyvytön autonasentajan työhön, mutta työkykyä kuvataan olevan jäljellä kevyempään työhön. Muina diagnooseina mainitaan kaularankasairaus ja oikean yläraajan krooninen rasituskipuoireyhtymä. Oikean yläraajaan toimintakyky kuvataan heikentyneeksi vuonna 2013 sattuneen koiran puremasta seuranneen hermovaurion vuoksi.

25.7.2017 käynnin yhteydessä fysiatri totesi vahingoittuneelle jääneen pohjehermovaurion seuraamuksena neuropaattisen kivun sekä kantajänteen ja pohjelihasten kireyden, mitkä vaikeuttavat kävelyä ja ripeää sekä epätasaisella liikkumista. Oireiston vähentämiseksi ja hallitsemiseksi määrättiin aktiivinen lihasvoimia vahvistava omatoiminen treenaus jatkossa.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa ortopedian asiantuntijalausuntoa, jonka mukaan ampumavamman jälkitilaan liittyy nilkan ja jalkaterän oireistoa pohjehermovaurion johdosta sekä tunnonalenemaa säären yläosan ja jalkaterän ulkosivulla. Asiantuntijalääkäri toteaa, että ampumavamman jälkeen verisuonten toiminnan on todettu olevan normaalia eikä luu- ja nivelrakenteissa ole todettu vaurioita. Asiantuntijalääkäri on katsonut myös, etteivät V.T:n vaatimat ravintolisät ja erikoispatja kuulu vahingon jälkitilan hoitoon. Niin ikään asiantuntija on katsonut, että V.T:n aiemman yläraajavamman ja olkapään oireiston johdosta aiheutuva toiminta- ja työkyvyn alentuminen eivät liity vahingon jälkitilaan.

Psyykkisen oireiston ja vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteyden osalta on psykiatrian asiantuntijalääkäri todennut, että V.T:n psyykkisille oireille ei ole nähtävissä niitä selittävää itsenäistä muuta psyykkistä häiriötä. Masennusoireet ovat selvästi reaktiivisia johtuen vammoista toipumisen hitaudesta ja puutteelliseksi jäämisestä, ja ne on syytä katsoa traumaperäisen stressihäiriön oheishäiriöksi. Lopuksi Ponteva toteaa vielä, että V.T:llä todettu reaktiivinen masennus, sen hoidon tarve ja siitä johtuva työkyvyttömyys ovat erittäin todennäköisesti lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan 20.2.2015 ainakin 25.4.2016 asti. Hänellä ei Pontevan mukaan voida nähtyjen asiakirjojen perusteella todeta olleen vahinkotapahtumasta riippumatonta psyykkistä perussairautta tai herkkyyttä, joka olisi vaikuttanut todettuun masennukseen.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä selostettuihin lääketieteellisiin selvityksiin sekä hankkimiinsa asiantuntijalausuntoihin ja katsoo, että V.T:lle tulee korvata vahinkotapahtumasta johtuva psyykkisen oireilun vuoksi johtuva hoito ja työkyvyttömyys 25.4.2016 asti. Lautakunta katsoo kuitenkin, etteivät ravintolisät ja erikoispatja ole sellaisia vahinkoeriä, jotka ovat aiheutuneet ampumatapaturman johdosta ja jotka näin ollen tulisi korvata K.K:n vastuuvakuutuksesta.

Tilapäinen haitta

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan yleensä pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Tilapäisestä haitasta maksettavan korvauksen määrä perustuu henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen sekä edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan perusteella tehtyyn objektiiviseen kokonaisharkintaan. Vahinkoa kärsineen subjektiivisilla tuntemuksilla ei ole pääsääntöisesti merkitystä korvausta määrättäessä. Normeja sovellettaessa ei yhden yksittäisen kriteerin täyttyminen ratkaise henkilövahingon sijoittumista tiettyyn luokkaan tai tiettyyn kohtaan luokan sisällä. Ratkaisu on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäisen haitan luokkaan 4 (vaikeat vammat) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa, niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä, raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä, jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia, vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3 ̶ 8 viikkoa, toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta ja vammojen jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä. Tähän luokkaan kuuluvista vammoista maksettava korvaus on 3.800–9.100 euroa.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 1.7.2 (kohtalainen ampumavamma) § mukaan korvaus ampumavammasta aiheutuneesta tilapäisestä haitasta tilanteissa, joissa vamma ei ole aiheuttanut laajaa kudostuhoa ja joissa vamma vaatii haavan puhdistamista sekä mahdollisesti lihaksen sisäisen verenvuodon hoitamista ja jotka aiheuttavat vamman laatuun nähden keskimääräistä tilapäistä haittaa 2–6 viikon ajan, on 1.000 – 4.000 euroa.  Tällaisesta vammasta ei jää pysyvää haittaa. Vaikeasta ampumavammasta (1.7.3 §) on kyse silloin, kun vahingonkärsineelle on aiheutunut vammasta vakavia kudosvaurioita, kuten esimerkiksi lihas- tai luuvaurioita, jotka vaativat pitkää sairaalahoitoa ja useita korjausleikkauksia ja jotka aiheuttavat vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa. Korvaus vaikeasta ampumavammasta on 8.000–18.000 euroa. Vammasta tulee myös jäädä pysyvä haitta.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että V.T:lle on vahinkotapahtumasta aiheutunut tilapäinen haitta, joka liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan arvioitaessa kuuluu luokkaan vaikeat vammat (luokka 4), jossa korvaus sijoittuu luokan keskikolmannekseen ja korvausta on maksettu yhteensä 4.500 euroa. Yhtiö katsoo myös, että vamma sijoittuu henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten luokkien 1.7.2 ja 1.7.3 välimaastoon, ja korvaus on näin ollen yhdenmukainen myös näiden suositusten kanssa. V.T. itse vaatii korvausta korotettavaksi asianmukaiselle tasolle siten, että korvaus on vähintään 11.000 euroa.

Vakuutuslautakunnan pyytämässä asiantuntijalausunnossa on todettu, että vahingon jälkitilasta aiheutuva tilapäinen haitta arvioidaan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisesti ja se asettuu asiantuntijalääkärin näkemyksen mukaan luokan 4 (Vaikeat vammat) keskiosaan ja vastaa henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksen keskivaikean ampumavamman korvaustason yläosaa.

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo V.T:lle aiheutuneen kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4 (vaikeat vammat). Vakuutuslautakunta katsoo, että ottaen huomioon V.T:n kärsimän vamman laatu, tulee korvauksen määrittämisessä huomioida erityisesti edellä mainittu henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten ampumavammoja koskeva korvausasteikko. Lautakunnan näkemyksen mukaan V.T:lle aiheutuneen henkilövahingon syntytavan, laadun ja vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja kestoajan sekä haitan kestoajan perusteella lautakunta pitää vammasta aiheutuneen tilapäisen haitan asianmukaisena korvauksena neuvottelukunnan suositusten kohtien 1.7.2 ja 1.7.3 sekä liikennevahinkolautakunnan suositusten luokan 4 perusteella 6.000 euroa.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäinen psyykkinen haitta katsotaan vaikeaksi silloin, kun vahinkoa kärsinyt on vahingosta johtuvan psyykkisen häiriön vuoksi tarvinnut sairaalahoitoa psykoositasoisen häiriön vuoksi tai hänen säännöllinen psykiatrinen hoitosuhde on kestänyt yli 12 kuukautta ja toiminnallinen toipuminen on kestänyt yli 12 kuukautta.  Vaikean psyykkisen haitan korvausasteikko vuonna oli 2016 3800 – 9000 euroa.

Viitaten hankkimaansa psykiatrian asiantuntijalausuntoon, lautakunta katsoo V.T:lle aiheutuneen myös tilapäistä psyykkistä haittaa, joka on liikennevahinkolautakunnan normien mukaan arvioitava vaikeaksi, mutta tämän luokan sisällä kuuluvaksi alakolmannekseen. Näin ollen lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena tilapäisestä psyykkisestä haitasta 3.800 euroa.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan fyysisten vammojen perusteella suoritettava tilapäisen haitan korvaus ja mahdollinen psyykkisten vammojen perusteella suoritettava ohimenevän haitan korvaus lasketaan yhteen.

Pysyvä haitta ja pysyvä kosmeettinen haitta

Vakuutusyhtiö on katsonut, että V.T:Ile jäänyt alaraajan pysyvä haitta kuuluu STM:n haittaluokitusasetuksen mukaiseen vammaluokkaan 4.

Vamman aiheuttamaa toiminnallista ja psykiatrista pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta. Luokitusta tulee haitan arvioinnissa soveltaa liikennevahinkolautakunnan ohjeiden mukaan. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

Alaraajavammoja arvioidaan haittaluokitusasetuksen kohdassa 2.1. lueteltujen alaraajavammojen yksityiskohtaisten haittanimikkeiden mukaan. Jollei yksityiskohtaisiin haittanimikkeisiin vertaamalla voida päästä haittaa kuvaavaan tulokseen, haitta on määritettävä asetuksen kohdassa 2.2. olevan Alaraajat kokonaisuutena -arviointiperusteen mukaan. Lievä toiminnanvajavuus, joka vastaa haittaluokkia 0-5, on kyseessä, kun kävely on lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella on lievästi rajoittunut, apuvälineen tarve on ajoittaista.

Mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa toiminnanvajavuutta arvioidaan haittaluokitusasetuksen kohdassa 14, jonka mukaan lievä toiminnanvajaus (haittaluokat 0 – 5) on kysymyksessä silloin, kun mielenterveyden häiriö on luonteeltaan pysyvä ja ajoittain vaikeutuva siten, että toimintakyky alentuu kriisikausien aikana. Hoito kohdistuu ensisijaisesti näihin kriisikausiin ja on tuloksellista siinä määrin, että kriisikausia lukuun ottamatta potilaan toimintakyky on tallella.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta. Asiantuntijalausunnon mukaan vahingon jälkitilasta aiheutuva pysyvä haitta 25.7.2017 tilankuvauksen perusteella määritetään STM:n haittaluokitusasetuksen kohdan 2.2. Alaraajat kokonaisuutena, lievä toiminnanvajavuus (kävely lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella lievästi rajoittunut, apuvälineen tarve ajoittaista) mukaan siten, että haittaluokka on neljä. Karjalainen toteaa myös, että hermoratatutkimuksessa ei todettu hermon katkoksia ja lihastoimintojen vahvistaminen on treenauksella vielä mahdollista, luisten rakenteiden ja nivelten vaurioita ei ole todettu ja verenkierto on palautunut normaaliksi.

Psykiatrian asiantuntijalääkärin lausunnon mukaan V.T:lle on jäänyt ampuvahingon seurauksena STM:n asetuksen mukaan arvioitava mielenterveyden häiriöiden aiheuttama toiminnanvajaus, joka on tasoltaan lievä ja vastaa haittaluokkaa 4.

Vakuutuslautakunta viittaa käytettävissään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimiinsa asiantuntijalausuntoihin ja katsoo V.T:lle jääneen pysyvän haitan kuuluvan STM:n vahinkohetkellä voimassa olleen haittaluokka-asetuksen mukaiseen haittaluokkaan 7 haittaluokkien yhdistämistä kuvaavan taulukon mukaisesti.

Vakuutusyhtiö on korvannut V.T:lle aiheutuneesta pysyvästä kosmeettisesta haitasta haittaluokan 2 mukaisesti. Vakuutusyhtiö on maksanut V.T:lle korvausta 4100 euroa.

Arvioidessaan henkilövahingosta vahingonkärsijälle jäänyttä pysyvää kosmeettista haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Liikennevahinkolautakunnan normien mukaan haittaluokkaan 2 (lievää suurempi kosmeettinen haitta) kuuluvat vartalon tai raajojen arvet, jotka ovat selvemmin näkyvät kuin kohdassa lievä kosmeettinen haitta kuvatut (rumentava muu arpi, joka sijaintinsa johdosta kuten raajan sisäsivulla on yleensä ainakin osittain piilossa eikä laajuuden, kiristyksen tms. johdosta ole huomiota herättävä).

Lautakunnalle toimitetuista valokuvista ilmenee, että V.T:n pohkeessa ja sääressä on useampia näkyviä arpia, jotka ovat väriltään punertavia ja erottuvat muusta ihosta selkeästi. Lautakunta katsoo V.T:lle jääneen pysyvän kosmeettisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen vammaluokkaan 2, lievää suurempi kosmeettinen haitta. Luokassa 2 maksettava peruskorvaus on maksuvuonna 2200 – 6000 euroa. Ottaen huomioon valokuvista ilmi käyvä arpien laatu ja määrä, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tältä osin maksama korvaus on vakiintuneen korvauskäytännön mukainen eikä lautakunta suosita lisäkorvausta.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvausta tilapäisestä haitasta siten, että toiminnallisen haitan korvauksen kokonaismääräksi tulee 6.000 euroa ja tilapäisen psyykkisen haitan määräksi 3.800 euroa.  Pysyvästä kokonaishaitasta, jossa on huomioitu myös pysyvä psyykkinen toiminnanvajavuus, Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen haittaluokka 7 mukaisena. Tämän lisäksi lautakunta suosittaa yhtiötä korvaamaan V.T:lle tapaturmasta johtuvana tämän työkyvyttömyyden ja hoitokulut 25.4.2016 asti. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen
Toimi

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia