Tapahtumatiedot
Asiakkaan vuokralla olevassa talossa oli todettu 13.3.2017 pesuhuoneen WC-istuimen takana kosteutta, jota oli päässyt seinän ja lattian rakenteisiin. Kosteuskartoitusraportin 21.3.2017 mukaan kosteuden syynä oli kylmän käyttövesiputken T-haaran vuoto. Kylpyhuoneessa oli laatoitus ilman vedeneristettä.
Asiakas haki vahingosta korvausta kotivakuutuksestaan. Vakuutusyhtiön kielteisen korvauspäätöksen 12.4.2017 mukaan vakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot.
Vesivahinko on aiheutunut käyttövesiputken tippavuodosta, joka on pitkän aikaa tiputtanut vettä pesuhuoneen lattialle. Pesuhuoneen lattian tulee olla vedenpitävä, eikä tippavuoto olisi aiheuttanut rakenteille vahinkoa, jos lattiassa olisi asianmukainen vedeneristys. Lisäksi pesuhuoneen lattian kallistusten tulee olla sellaiset, että lattialla oleva vesi pääsee esteittä valumaan lattiakaivoon. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu vedeneristyksen puutteellisuudesta.
Asiakkaan vaatimukset FINEssä ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa vuotovahingosta aiheutuvat kustannukset. Vakuutusehtojen mukaan vuotovahingot ovat korvattavia. Vakuutusyhtiölle on annettu vakuutussopimusta tehtäessä tiedoksi, että talon rakennusvuosi on 1940.
Märkätilojen rakennesuunnittelusta on annettu ohjeet vasta Rakentamismääräyskokoelman julkaisussa C2 vuodelta 1998. Myös vesi- ja kosteuseristystä koskevat aiemmat määräykset ovat tulleet voimaan vasta 1.7.1976 ja koskeneet rakentamistoimenpidettä johon on haettu lupaa mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Asiakkaan mielestä kohteeseen ei myöskään ole tehty sellaisia korjauksia tai peruskunnostuksia, joihin rakennusmääräyskokoelman C2 määräyksiä tulisi ajallisesti soveltaa. Vakuutusyhtiön on täytynyt vuonna 1940 rakennettu kohde vakuuttaessaan tietää, että kohteessa ei ole vedeneristyksiä, joten niiden puuttumista koskevaan ehtokohtaan ei tulisi voida vedota.
Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina ja toistaa korvauspäätöksessään esitetyt perustelut. Talonrakennuksen kosteus-ja vesieristystöiden normaalimääräykset (RIL 10) ovat jo vuodesta 1948 lähtien edellyttäneet, että pesuhuoneen lattian tulee olla vedenpitävä. Lisäksi vuonna 1976 julkaistut rakentamismääräyskokoelman osat D1 ja C2 ovat edellyttäneet, että lattiakaivollisen kylpyhuoneen lattian tulee olla vedenpitävä ja kylpyhuoneen, pesutuvan tai vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vesi pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.
Rakennus on rakennettu vuonna 1940, mutta nykyinen pesuhuone, jossa on lattiakaivo, suihku ja wc-istuin, on tehty rakennukseen huomattavasti myöhemmin, jolloin pesuhuonetta suunniteltaessa ja rakentaessa olisi lattia pitänyt suunnitella vedenpitäväksi asentamalla laatoituksen alle vedeneristys ja liittää se vesitiiviisti lattiakaivoon. Viimeistään 1980-luvulla, jolloin pesuhuone on raportin mukaan laatoitettu, olisi laatoituksen alle rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti pitänyt asentaa vedeneristys.
Vakuutusyhtiö katsoo, että putken tippavuoto ei olisi aiheuttanut vahinkoa rakenteille lainkaan, mikäli pesuhuoneen lattia olisi rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti vedenpitävä. Vesivahinko on näin ollen aiheutunut vedeneristyksen puutteellisuudesta, hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta sekä suunnittelu- ja rakennusvirheestä. Vakuutus ei sen rajoitusehtojen mukaan korvaa vahinkoa, joka aiheutuu näistä syistä.
Asiakkaan lisälausuman johdosta vakuutusyhtiö toteaa, että 1.7.1976 voimaan tullut C2 on ensimmäinen uudisrakentamista koskeva rakentamismääräyskokoelman määräys, jossa otetaan kantaa märkätilan vedeneristämiseen. Pesuhuoneen lattian vedeneristykseen on kuitenkin otettu kantaa jo esimerkiksi vuonna 1948 julkaisussa RIL 10 (Talonrakennuksen kosteus-ja vesieristystöiden normaalimääräykset) ja vuodelta 1949 olevassa julkaisussa RT 822.34 (Kylpyhuone, puutalo), jonka mukaan puutaloissa kylpyhuoneen eristäminen kosteudelta on välttämätöntä. Rakentamismääräyskokoelman määräykset eivät siis ole ainoita rakentamiseen liittyviä määräyksiä ja ohjeita, joita noudattamalla voidaan varmistaa, että rakentamisessa käytettävät ratkaisut ovat toimivia ja hyväksyttäviä.
Vaikka rakennus on rakennettu vuonna 1940, jolloin vedeneristykseen liittyviä rakentamismääräyskokoelman julkaisuja ei vielä ollut, ei tämä tarkoita, että kiinteistöä remontoitaessa ei tarvitsisi lainkaan huomioida rakentamisen jälkeen julkaistuja ja voimaan tulleita rakentamiseen liittyviä määräyksiä ja ohjeistuksia. Vakuutusyhtiön mukaan kiinteistön pesuhuone on laatoitettu 1980-luvulla, jolloin viimeistään olisi pitänyt havaita, että rakenteessa ei ole vedeneristystä, ja tällöin lisätä rakenteeseen vedeneristys ennen laatoittamista.
Vakuutusyhtiö toteaa, että 1980-luvulla rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat edellyttäneet, että pesuhuoneen lattian tulee olla vedenpitävä ja vedenpitävä kerros on liitettävä tiiviisti lattiakaivoon. Vaikka rakentamismääräyskokoelman määräykset eivät edellyttäneet remonttia tehtäessä pesuhuoneen vedeneristämistä, on sen pois jättäminen kuitenkin ollut julkaistujen rakentamismääräysten ja ohjeiden sekä hyvän rakentamistavan vastaista rakentamista ja näin ollen rakennusvirhe. Pesuhuoneen lattiarakenteen tulisi olla vedenpitävä. Rakenteiden kastumisen syynä ei ole huonetilassa sattunut putken tippavuoto, vaan asianmukaisen vedeneristyksen puuttuminen.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot.
Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot, poikkeukselliset tulvavahingot sekä rikkoutumisvahingot.
Vakuutusehtojen kohdan 4.5 (Korvausrajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata
17. vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta
18. vahinkoa, joka on aiheutunut lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta.
Ratkaisusuositus
FINE toteaa, että käyttövesiputken vuoto on tässä tapauksessa ollut riidatta tapaustyypiltään korvaukseen oikeuttava vahinkotapahtuma. Vuotovettä on päässyt selvityksen mukaan rakenteisiin lattian kautta puuttuvan vedeneristyksen takia.
FINEn Vakuutuslautakunnan käsittelemissä rakenteiden kastumisvahingoissa on usein ollut kyse siitä, että laite- tai putkivuoto on sattunut pesutilassa tai muussa huonetilassa, jonka lattiarakenteen olisi tullut olla vedenpitävä, mutta jossa ei ole ollut esimerkiksi vedeneristystä lainkaan. Rakenteiden kastumisen syynä ei silloin ole huonetilassa sattunut vuoto vaan asianmukaisen vedeneristyksen puuttuminen tai muu rakenteiden puutteellisuus.
Asiakkaan mukaan hänen talonsa on rakennettu vuonna 1940. Kosteuskartoitusraportista ilmenee, että märkätilat on laatoitettu 1980-luvulla, mihin myös valokuvista ilmenevän kaltainen laatoitustapa viittaa. FINE toteaa, että kylpyhuoneen laatoitusajankohtana rakennusmääräykset ovat edellyttäneet, että lattia on rakennettu siten, että se on vedenpitävä. Koska näin ei ole ollut, vaan vettä on päässyt lattiarakenteiden läpi kylpyhuoneen lattian alaisiin ja kylpyhuonetta ympäröiviin rakenteisiin, kyse on vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla vedeneristyksen puutteellisuudesta aiheutuneesta vahingosta. Tämän johdosta FINE katsoo, että vahinko ei ole kotivakuutuksesta korvattava. Tämä ratkaisu vastaa esimerkiksi oheisesta Vakuutuslautakunnan lausunnosta VKL 492/15 ilmenevää lautakunnan vakiintunutta ratkaisukäytäntöä.
Asiakas ei ole esittänyt lähempää selvitystä ennen vakuutussopimuksen solmimista vakuutusyhtiön kanssa käymistään keskusteluista. Ottaen huomioon rakennusmääräyksistä esitetty selvitys vakuutusyhtiön ei FINEn näkemyksen mukaan kuitenkaan ole osoitettu menetelleen tässä tapauksessa virheellisesti myöskään kyseisen rakennuksen vakuuttaessaan.
Lopputulos
FINE ei suosita asiassa muutosta.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Siirala
Esittelijä Salo