Tapahtumatiedot

Asiakkaan hevonen on vakuutettu vakuutusyhtiössä 5.6.2014 alkaneella hevosvakuutuksella. Hevonen oli 22.3.2016 eläinlääkärin tutkimuksissa suupielen kuivuuden ja halkeilun sekä syömisen ongelmien takia. Molemmilla puolilla 4. poskihampaan todettiin kääntyneen poskea kohti koko hampaan leveyden verran. Hammasväleissä oli rehupakkaumaa molemmilla puolilla. Hevoselle määrättiin Metacam -lääkitys. Vakuutusyhtiö korvasi korvauspäätöksensä 26.4.2016 mukaisesti hoitokäyntiä koskevan laskun omavastuulla vähennettynä.

Hoitokäynnillä 2.5.2016 hevoselle tehtiin hampaiden hionta- ja pyöristystoimenpiteet. Laajentuneiden hammasvälien (diasteema) seurauksena hammasväleihin kertyneen rehun aiheuttaman ientaskujen märkäisen tulehduksen hoitamiseksi hammasvälejä avarrettiin, puhdistettiin ja hoidettiin paikallisesti. Vakuutusyhtiö korvasi hoitokäyntiä koskevan laskun korvauspäätöksellään 31.5.2016 vähentäen laskusta purentavian korjaushionnan osuuden ja omavastuun. Vakuutusyhtiö viittasi korjaushionnasta aiheutuneiden kulujen osalta vakuutusehtojen kohtaan 4.9, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet hammasviasta.

Hevonen oli hoitokäynnillä jälleen 3.10.2016. Purentalinjojen tila todettiin aiempaa paremmaksi. Diasteemaväleissä oli rehua, mutta ientaskut olivat vain hieman ärtyneet. Purentalinjoja oikaistiin edelleen, diasteemavälejä avarrettiin lisää ja niitä puhdistettiin.

Vakuutusyhtiö korvasi käyntiin liittyneet hoitokulut korvauspäätöksellään 10.10.2016. Korvauspäätöksessä todettiin, että hammashoitokulut 3.10.2016 on korvattu, koska vakuutuksesta on aiemminkin korvattu hampaiden purennankorjausta ja diasteeman hoitokuluja. Yhtiö viittasi hevosvakuutusehtojen kohtaan 4, rajoitus 11, jonka mukaan hoitokuluina ei korvata muusta kuin tapaturmasta johtuvia hammas- tai ienhoitokuluja silloinkaan, kun kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvä toimenpide. Ehtokohdan mukaan hammashoitokuluja korvataan vain, jos kyseessä on tapaturman aiheuttama hammasvamma. Päätöksen mukaan hammashoitokuluja ei enää korvata, vaikka kyseessä olisikin jatkohoito.

Hevonen oli eläinlääkärin vastaanotolla jälleen 6.3.2017. Hoitokäynnin aiheena oli diasteemakontrolli/jatkohoito. Hevosen purentalinjojen todettiin osittain parantuneen. Osassa diasteemaväleistä oli edelleen ientaskujen tulehdusta. Oireilevia ientaskuja avarrettiin ja hoidettiin.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä 10.3.2017 viitattiin 1.4.2016 alkaen uudistuneisiin hevosvakuutuksen ehtoihin, joiden kohdan 4.14 mukaan hoitokuina ei korvata muusta kuin tapaturmasta johtuvia hammas- tai ienhoitokuluja silloinkaan, kun kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvä toimenpide. Korvauspäätöksessä viitattiin yleisten sopimusehtojen kohtaan 13.3 (sopimusehtojen muuttaminen vakuutuskauden vaihtuessa), jonka mukaan muutoksia noudatetaan seuraavasta vuosieräpäivästä alkaen. Yhtiö viittasi lisäksi asiakkaalle 10.10.2016 annetussa korvauspäätöksessä olleeseen ilmoitukseen siitä, että hevosen hampaiden purennankorjausta ja diasteeman hoitokuluja maksetaan enää hoitopäivältä 3.10.2016, mutta jatkossa ei hammashoitokuluja enää korvata, vaikka kyseessä olisikin jatkohoito.

Asiakas haki muutosta korvauspäätökseen, koska hänen mielestään vakuutusehtoja ja korvauksia ei voida muuttaa saman vakuutuksen voimassaoloaikana ja alkaneen ja korvattavan sairauden osalta. Asiakas ei ollut huomannut, että 10.10.2016 annetussa korvauspäätöksessä on maininta siitä, ettei diasteeman hoitokuluja korvata enää jatkossa.

Oikaisupyynnön johdosta annetussa korvauspäätöksessään 30.3.2017 vakuutusyhtiö totesi, että asiakkaan hevosvakuutuksen ehtojen (HEV 220.6) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa tai hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet hammasviasta. Rajoitus on sama myös hevosvakuutusehdossa HEV 220.7.

Korvauspäätöksessä viitattiin asiakkaalle lähetettyyn, 20.2.2016 päivättyyn vuositiedotteeseen, jossa kerrotaan vakuutusehtoihin tehdyistä muutoksista. Hevosvakuutuksessa noudatetaan 1.4.2016 alkaen hevosvakuutusehtoja HEV 220.8. Niissä aiempaa rajoitusehtoa on tarkennettu ja selkeytetty. Hoitokuluina ei korvata muusta kuin tapaturmasta johtuvia hoitokuluja silloinkaan, kun kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvä toimenpide. Diasteeman hoidossa ei ole kyse tapaturmaisesta hammasvammasta, vaan hammasviasta. Diasteemaan liittyvät kulut eivät ehtojen mukaan ole aiemminkaan kuuluneet korvattaviksi, koska kyseessä on hammasvika. Hevosen diasteeman hoitoa on aiemmin korvattu virheellisesti, sillä diasteeman hoidossa on kyse hammasviasta. Tästä syystä 1.4.2016 voimaan tullut ehtotarkennus ei yhtiön mielestä ole muuttanut vakuutuksen sisältöä tai sen korvauslaajuutta.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön ratkaisuihin. Hän vaatii, että diasteeman hoitokulut korvataan alkuperäisen sopimuksen mukaan. Kyse on asiakkaiden osalta olennaisesta muutoksesta. Maaliskuun 2017 hoitokäynnin kuluja koskeva lasku on ollut 587,70 euroa, ja hoitokuluja aiheutuu 2-3 kertaa vuodessa n. 600 euroa. Diasteemahoitoja on korvattu aikaisemmin ja nyt korvaus evättiin sopimusehtojen muutoksen perusteella.  Kyse on saman sairauden jatkohoidosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Yhtiö toistaa vastineessaan korvauspäätöksessään esitetyt seikat. Hevosvakuutus on alkanut 5.6.2014, jolloin sovellettavat vakuutusehdot ovat olleet numeroltaan 220.6. Kyseisten ehtojen kohdan 4.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa tai hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet hammasviasta. Vakioehdoissa 220.7 on yllä mainittua ehtokohtaa täysin vastaava rajoitusehto hammasvioista (ehtokohta 4.9).

Vakioehtojen 220.8 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa hoitokuluina muusta kuin tapaturmasta johtuvia hammas- tai ienhoitokuluja, silloinkaan kun kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvä toimenpide (rajoitusehto 4.14).

Hampaiden hoitokulujen korvattavuutta koskevaa ehtoa on siis muokattu vuoden 2016 vakioehtoihin 220.8. Vakuutusyhtiö on lähettänyt asiakkaalle 20.2.2016 päivätyn vuositiedotteen, jossa on kerrottu vakioehtoihin 220.8. tehdystä vähäisestä muutoksesta koskien hammas- ja ienhoitokuluja. Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 19 §:ään, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä on vakuutuskauden vaihtuessa oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Se onko kyse olennaisesta muutoksesta, arvioidaan vakuutustuotetta kokonaisuutena katsoen.

Tässä vakuutuksessa vakuutuskausi on vaihtunut 1.4.2016, jolloin vakuutukseen on alettu soveltaa vakioehtoja 220.8. Vakuutetun hevosen diasteemahoidot on aloitettu 22.3.2016. Vakuutusyhtiö myöntää, että hevosvakuutuksen vakioehtoihin on tehty muutos hammas- ja ienvahinkoja koskien. Tällä muutoksella ei ole kuitenkaan ollut vaikutusta diasteemahoitojen korvattavuuteen. Diasteemalla tarkoitetaan hevosen kahden hampaan välistä epänormaalia väliä, jonne usein kertyy rehua. Diasteema on nimenomaan hammasvika, joka on ollut rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jo alun perin vakuutukseen sovelletuissa vakioehdoissa 220.6. Diasteemahoitojen korvaaminen ei siis ole missään vaiheessa kuulunut vakuutuksen korvauspiiriin vakuutusehtojen mukaan. Vakuutusyhtiö on kuitenkin tässä tapauksessa korvannut hevosen diasteemahoitoja korvauskäsittelyssä sattuneen inhimillisen virheen johdosta. Tältä osin lausunnonpyytäjä on yhtiön mielestä saanut perusteetonta etua virheellisesti maksettujen korvausten määrän. Kyse on kuitenkin vakuutusyhtiön virheestä, eikä virheellisesti maksettuja korvauksia tulla perimään takaisin lausunnonpyytäjältä.

Virheen havaitsemisen jälkeen lausunnonpyytäjälle on kerrottu 10.10.2016 päivätyn korvauspäätöksen yhteydessä, ettei diasteemahoitoja tulla jatkossa korvaamaan hevosen vakuutuksesta. Tässä tapauksessa kyse ei siis ole siitä, että 1.4.2016 voimaan tullut ehtotarkennus olisi rajannut diasteemahoidot vakuutuksen ulkopuolelle. Kyse on siitä, että diasteemahoitoja on korvattu virheellisesti ja tämän virheen havaitsemisen jälkeen virheellisten korvausten maksaminen on lopetettu.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutettu ei ole oikeutettu saamaan korvausta diasteeman hoitokuluista, koska kyse on hammasviasta, joka on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle jo vakuutuksen ottamishetkellä voimassa olleissa vakioehdoissa. Toisaalta diasteema ei ole tapaturmainen vamma, joten siitä aiheutuneet hoitokulut eivät kuulu korvattaviksi myöskään 1.4.2016 voimaan tulleen ehtotarkennuksen jälkeen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu hevosen hoitokäyntejä koskevat laskut hoitomerkintöineen käynneiltä 22.3.2016, 2.5.2016, 3.10.2016 ja 6.3.2017. Käyntien aiheet on selostettu edellä tapahtumatiedoissa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut hevosvakuutussopimuksen ehtojen muuttamiselle lain ja vakuutusehtojen mukaiset perusteet. Toissijaisesti kysymys on siitä, ovatko riidanalaiset diasteemojen hoidosta aiheutuvat eläinlääkärikulut vakuutuksesta sen vakioehtojen mukaan korvattavia ennen ehtomuutosta tai sen jälkeen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 19 §:n (Jatkuvan vahinkovakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen vakuutuskauden vaihtuessa) mukaan jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutusmaksua koskevan laskun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

Vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen kohdassa 13.3.1 on vakuutussopimuslain 19 §:ää vastaava ehtokohta.

Asiakkaan vakuutussopimuksen alkaessa voimassaolleiden hevosvakuutusehtojen (ehto 220.6, voimassa 19.5.2012 alkaen) kohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) alakohdan 9) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa tai hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet hammasviasta.

Hevosvakuutusehtojen 220.7 (voimassa 1.1.2015 alkaen) ehtokohdan 4 alakohdan 9) rajoitusehto on ollut sisällöltään sama kuin vakuutusehdoissa 220.6.

Hevosvakuutusehtojen 220.8 (voimassa 1.1.2016 alkaen) kohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) alakohdan 14) mukaan hoitokuluina ei korvata muusta kuin tapaturmasta johtuvia hammas- tai ienhoitokuluja, silloinkaan kuin kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvä toimenpide.

Asian arviointi

Sopimusehtojen muuttaminen

Kyseessä oleva ehtomuutos on tullut vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan hevosvakuutuksen vakuutusehtojen osaksi vakuutuskauden vaihtuessa 1.4.2016 lukien. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että kyse on ollut vakuutussopimuslain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisestä muutoksesta. Yhtiön mukaan muutos ei joka tapauksessa ole ollut syynä sille, että diasteeman hoitokuluja ei ole korvattu. Sen sijaan aiempien diasteemahoitojen korvaaminen on johtunut korvauskäsittelyssä tapahtuneesta erehdyksestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on ilmoittanut vakuutuksenottajalle vakuutussopimuksen  muutoksesta vakuutussopimuslain edellyttämällä tavalla. Hevosvakuutuksen keskeisenä sisältönä on korvata vakuutetulle aiheutuvia hoitokuluja. Vakuutuksessa on jo ennen vakuutusehtojen muuttamista ollut useita rajoitusehtoja, jotka rajaavat vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle monista eri syistä aiheutuvia hoitokuluja. Eräs näistä rajoituksista on ollut hammasviasta aiheutunutta vahinkoa ja hoitokuluja koskeva ehtokohta. Arvioitaessa rajoitusehdon muuttamisen merkitystä vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön on otettava huomioon myös se, miten jo ennen muutosta voimassa olleet vakuutusehdot ovat rajoittaneet vakuutuksen korvauspiiriä.

Asiakkaan vakuutussopimuksen alkaessa voimassaolleiden vakuutusehtojen mukaan ”…vakuutuksesta ei korvata vahinkoa tai hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet hammasviasta.” Asiakkaan vakuutussopimukseen 1.4.2016 lukien tehdyn ehtomuutoksen mukaisten ehtojen mukaan ”hoitokuluina ei korvata muusta kuin tapaturmasta johtuvia hammas- tai ienhoitokuluja, silloinkaan kuin kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvä toimenpide.”

Tässä tapauksessa uudistettu rajoitusehto, jonka mukaisesti muusta kuin tapaturmasta johtuvia hammas- tai ienhoitokuluja ei korvata, on sanamuodoltaan laajempi kuin aikaisempi, vain hammasviasta aiheutunutta vahinkoa tai hoitokuluja koskenut rajoitusehto. Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo, että jo aiemman hammasviasta aiheutunutta vahinkoa ja hoitokuluja koskevan rajoitusehdon voidaan tulkita kattaneen suurelta osin vastaavanlaisia hoitokuluja kuin mitä uudistettujen vakuutusehtojen mukaisen ilmaisun ”muusta kuin tapaturmasta johtuvat hammas- tai ienhoitokulut” voidaan katsoa käsittävän.

Edellä todettu huomioon ottaen lautakunta katsoo, että nyt kyseessä olevaa rajoitusehdon muutosta on pidettävä vakuutussopimuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vähäisenä muutoksena, jolla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Näin ollen hevosvakuutussopimukseen tehtyä muutosta on pidettävä vakuutussopimuslain mukaan sallittuna muutoksena.

Vahingon korvattavuus alun perin voimassa olleiden vakioehtojen mukaan ja ehtomuutoksen merkitys

Asiassa on kyse diasteemojen hoitokulujen korvattavuudesta hevosvakuutuksesta. Diasteemalla tarkoitetaan hevosen kahden hampaan välistä epänormaalia väliä, jonne usein kertyy rehua. Diasteemaa on Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan pidettävä sairautena. Rehun jääminen hampaiden väliin johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen (parodontiitti) ja rehun mädäntymisen ja käymisen seurauksena hampaan kiinnityskudoksen bakteeritulehdukseen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutukseen alun perin sisältyneen rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa tai hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet hammasviasta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut aiempien myönteisten päätöstensä osalta korvauskäsittelijän erehdykseen, mutta ei ole yksilöinyt tarkemmin sitä, millä tavoin korvauskäsittelijä on erehtynyt vakuutusehtojen tai hevoselle annettujen hoitojen sisällöstä korvauspäätöksiä tehdessään. Hevosen hoidoista esitetyn selvityksen ja vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 31.5.2016 mukaan korvauskäsittelijä on tässä tapauksessa tulkinnut vakuutusehtoja niin, että hän on katsonut purentavian hoidoksi tehdyt takahampaiden hiontatoimenpiteet hammasvian hoidoiksi, jotka eivät kuulu korvattaviksi vakuutuksesta. Sen sijaan päätöksessä on nimenomaisesti todettu, että diasteemahoito (diasteemoista johtuva ientaskujen märkäinen tulehdus) korvataan. Vakuutusyhtiö on siis hevoselle annetusta hoidosta selvityksen saatuaan pitänyt hampaiden hiontaa hammasviasta aiheutuneena hoitona, mutta katsonut annetun hoidon muilta osin diasteemojen hoitona vakuutuksen rajoitusehdon soveltumisalaan kuulumattomaksi ja siten vakuutuksesta korvattavaksi hoidoksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että yleisten sopimusoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti vakuutusehtoja tulee tulkita sanamuotonsa mukaan ja kokonaisuutena. Vakuutussopimuksen rajoitusehtoja on lisäksi lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. Epäselviä vakiosopimusehtoja on kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan tulkittava laatijansa vahingoksi.

Vakuutuslautakunta katsoo, että siltä osin kuin hoito on kohdistunut hevosen hampaisiin, joissa on ollut virheasentoa, hoitotoimenpiteitä voidaan pitää hammasviasta aiheutuneina ja ne eivät kuulu korvattaviksi vakuutuksesta. Sen sijaan hevosen tulehtuneisiin ikeniin kohdistuneita hoitoja ei voida rajoitusehtojen suppeaa tulkitsemista koskeva periaate huomioon ottaen pitää ehdon sanamuodon mukaisella tavalla välittömästi hammasviasta aiheutuneina, vaan näiden hoitojen aiheen on katsottava aiheutuneen siitä syystä, että hampaiden virheasento on johtanut rehun jäämiseen hammasväleihin. Tämä on puolestaan pidemmän ajan kuluessa johtanut diasteemoille ominaisella tavalla ienten tulehdukseen. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että ientaskujen tulehduksen hoitokulujen on katsottava olleen vakuutuksen alkaessa voimassa olleiden vakuutusehtojen mukaisesti vakuutuksesta korvattavia.

Tässä tapauksessa diasteemoista aiheutuneiden hoitokulujen on muilta osin kuin suoranaisesti hampaisiin kohdistuneiden hoitojen osalta katsottava olevan hevosvakuutuksesta korvattavia alun perin vakuutukseen sovellettujen vakuutusehtojen perusteella. Vakuutukseen 1.4.2016 alkaen tehdyn muutoksen johdosta nämä kulut eivät kuitenkaan ole enää vakioehtojen mukaan korvattavia, koska niiden osalta kysymys on sairaudesta ja siten vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla muusta kuin tapaturmasta johtuneista ienhoitokuluista. Vielä hoitokäynnillä 6.3.2017 hevosen ientaskuissa on todettu tulehdusoireilua ja asiakkaan valituksessa selostetuista syistä on todennäköistä, että diasteemoista johtuva ienten tulehdustila tulee edellyttämään eläinlääkärihoitoja myös jatkossa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa ehtomuutoksen soveltaminen siten, että muutoksen johdosta aiemmin vakuutusehtojen perusteella korvattavat hoidot jäävät vakuutusehtojen perusteella korvausvastuun ulkopuolelle 1.4.2016 lukien, johtaa kuluttaja-asiakkaan osalta kohtuuttomuuteen. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta sovittelee vakuutusehtoja siten, että vakuutusehtoihin 1.4.2016 lukien tehty muutos jätetään ottamatta huomioon diasteemoihin liittyvien muiden kuin edellä selostetulla tavalla hammasviasta aiheutuneiden hoitojen osalta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutus on tämän johdosta voimassa siten, että diasteemojen hoitokulut tulee muiden kuin hammasviasta aiheutuneiksi katsottavien ja suoranaisesti hampaisiin kohdistuneiden hoitojen osalta korvata vakuutuksesta myös jatkossa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa hoitokäynnin 6.3.2017 kustannuksista vakuutusehtojen mukaisen korvauksen ja korvaa diasteemoihin liittyvinä hoitoina myös jatkossa muun muassa hammasvälien puhdistustoimenpiteet sekä diasteemoista johtuvien mahdollisten tulehdustilojen hoidot vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Siirala

Jäsenet:

Maso

Sario

Vuori

Yrttiaho