Haku

FINE-003855

Tulosta

Asianumero: FINE-003855 (2017)

Asiaryhmä: Tilinkäyttö ja maksaminen

Ratkaisu annettu: 12.12.2017

Asiakkaan tunteminen ja tunnistaminen. Väärennös. Verkkopankkitunnukset. Tilinkäyttö. Vahingon määrä ja luonne. Korvausvaatimus.

Tapahtumatiedot

Pankin pitkäaikaisena asiakkaana olleen yhtiön nimissä esiintyneiden henkilöiden onnistui saada väärä edustusmerkintä kaupparekisteriin 2.2.2016 ja sen sekä muiden väärentämiensä asiakirjojen turvin sittemmin hankkia yhtiön nimiin verkkopankkitunnukset 10.2.2016 sekä 11.2.2016 nostaa konttorissa käteistä yhtiön tililtä. Yhtiö havaitsi tapahtumat 12.2.2016, jolloin se ilmoitti niistä pankille sekä teki rikosilmoituksen poliisille. Yhtiö esitti pankille korvausvaatimuksen tapahtuneesta 25.2.2016. Pankki myönsi yhtiölle 8.3.2016 kuluttoman ja korottoman väliaikaisluoton sekä korvasi yhtiölle tililtä nostetut varat 17.5.2016. Pelkästään pankki osallistui asianosaisena asian 4.5.2016 vireille tulleeseen oikeuskäsittelyyn, missä tekijät saivat asiasta lainvoimaisen tuomion. Yhtiö esitti pankille uuden, välilisiä vahinkoja koskevan korvausvaatimuksen 20.10.2016, mihin pankki antoi kielteisen vastauksen 2.11.2016.

Asiakkaan valitus

Yhtiön näkemyksen mukaan pankki on laiminlyönyt omia lakisääteisiä asiakkaan tunnistamiseen ja tuntemiseen liittyviä velvoitteita, kun se on sallinut ulkopuolisten käyttää yhtiön tilejä ja myöntänyt ulkopuolisille myös verkkopankkitunnukset. Pankin menettely on yhtiön mukaan ollut vähintään törkeän huolimatonta, minkä vuoksi se on vastuussa myös asiassa aiheutuneista välillisistä vahingoista. Yhtiö katsoo myös, että pankki ei ole saatuaan tiedon tapahtumien oikeudettomuuksista maksupalvelulain mukaisesti välittömästi palauttanut varoja tilille ja että väliaikaisrahoituksen myöntäminen ei ole sama asia kuin varojen palauttaminen tilille. Yhtiö katsoo pankin menettelystä aiheutuneen sille vahinkoa yhteensä 59.374,16 euroa, mikä muodostuu pääosin saamatta jääneestä myyntikatteesta sisältäen kuitenkin myös 2.280 euroa asianajokuluja. Yhtiön mukaan korvattavaksi vaadittu vahinko on aiheutunut pääosin sen takia, että sillä ei ole oikeudettoman tilinkäytön johdosta ollut liiketoimintansa harjoittamiseen tarvittavia käteisvaroja 11.2-11.3.2016 välisenä aikana. Lisäksi yhtiö on joutunut valvomaan korvaussaatavaansa käräjäoikeudessa, kunnes pankki palautti tililtä oikeudettomasti viedyt varat ennen rikosasian pääkäsittelyä. Laillisia viivästyskorkoja yhtiö vaatii kokonaismäärälle 20.11.2016 lukien.

Yhtiön näkemyksen mukaan pankin olisi asianmukaisesti toimiessaan tullut ryhtyä selvittämään syitä aikaisemmasta asioinnista selvästi poikkeaviin ja tuntemattomien henkilöiden taholta tehtyihin toimiin sekä lain, hyvän pankkitavan että myös omien sopimusehtojensa mukaisesti. Yhtiö tuo myös esiin, että pankilla on maksupalvelulain perusteella oma itsenäinen korvausvelvollisuus asiakasta kohtaan riippumatta siitä, onko joku kolmas taho asiassa mahdollisesti myös korvausvelvollinen. Edelleen yhtiön mukaan osapuolten välisen tilisopimussuhteen vuoksi korvauksen määrittämisen pääsääntö on niin sanottu positiivisen sopimusedun korvaaminen, minkä mukaisesti vahingon kärsinyt vastapuoli on saatettava samaan taloudelliseen asemaan kuin missä se olisi, jos vastapuoli olisi toiminut sopimuksen mukaisesti. Korvausvastuu ei siten rajoitu vain aiheuttajan ja kärsijän välisen sopimuksen mukaiseen suoritukseen, vaan myös muulle toiminnalle tai sopimussuhteille aiheutuneeseen vahinkoon.

Pankin vastine

Pankki kiistää yhtiön vaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään. Pankin mukaan asiassa ei ole näytetty ylipäänsä syntyneen vaadittua vahinkoa ja että joka tapauksessa se olisi välillistä vahinkoa, mikä ei tule tiliehtojen mukaan korvattavaksi. Pankin mukaan se ei ole menetellyt asiassa törkeän huolimattomasti tai tahallisesti, koska on luottanut julkista luotettavuutta nauttivan rekisterin tietoihin sekä henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla tapahtuneeseen tunnistautumiseen. Lisäksi pankki toteaa, että tapauksen poikkeuksellisuuden vuoksi siltä meni tavanomaista enemmän aikaa korvauspäätöksen tekoon. Pankin näkemyksen mukaan myös yhtiön oikeus vaatia siltä enempiä korvauksia on lakannut yhtiön jätettyä vaatimatta niitä rikoksentekijöiltä asian tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä. Pankki kertoo myös jo korvanneensa yhtiölle tililtä nostettujen varojen määrän sekä niille viivästyskorkoa, väliaikaisen rahoituksen kuluja 1.000 e ja yhtiön edustajien matkakuluja 808,10 e.

Pankin mukaan yhtiön liikevaihto ja -voitto ovat luonteeltaan vaihtelevia eikä edellisen tilikauden luvuista voi tehdä päätelmiä seuraavan vuoden vastaavista luvuista. Pankki tuo myös esille, että tapahtuneen johdosta yhtiön toiminta ei ole keskeytynyt ja että sillä on ollut varoja käytössään myönnetyn luoton johdosta. Pankki huomauttaa asiassa olevan riidatonta, että yhtiö ja kolmannet tahot eivät ole tehneet keskenään niitä sopimuksia, joihin yhtiön vaatimus pankkia kohtaan tältä osin perustuu. Pankin mukaan positiivisesta sopimusedusta voi vahinkona joutua vastuuseen vain se sopimuskumppani, jonka tekemään sopimukseen positiivinen sopimusetu perustuu.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

  • Helsingin käräjäoikeuden tuomio tapauksesta vireillä olleesta rikosasiasta
  • pankin yritystilien yleiset ehdot
  • selvitystä yhtiön liiketoiminnan myyntikatteista ja tuloslaskelmista eri vuosilta
  • tiliotteita
  • asianajotoimiston lasku
  • kuulustelupöytäkirja
  • Helsingin käräjä- ja hovioikeuden tuomiot, joissa arvioitu korvattavan vahingon määrää ja luonnetta
  • osapuolten välistä kirjeenvaihtoa

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Yhtiön ja pankin välisen riitaisuuden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, onko pankki menetellyt asiakkaan tunnistamisessa törkeän huolimattomasti. Toiseksi lautakunnan on arvioitava pankin menettelyä maksupalvelulain palveluntarjoajan vastuuta oikeudettomasta maksutapahtumasta koskevan 63 §:n kannalta ja erityisesti sitä, onko pankin menettely ollut tältä osin törkeän huolimatonta. Mikäli vastuun katsotaan syntyvän jommankumman seikan perusteella, tulee vielä arvioitavaksi vahingon määrä ja laatu sekä muut asian arviointiin mahdollisesti vaikuttavat seikat.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksupalvelulain 63 §:n mukaan palveluntarjoajan, jonka asiakkaan varoja on käytetty maksutapahtuman toteuttamiseen, on välittömästi palautettava oikeudettoman maksutapahtuman rahamäärä asiakkaalleen tai palautettava tämän maksutili siihen tilaan, jossa se olisi ollut ilman veloitusta. Hallituksen esityksen (HE 169/2009 vp) mukaan palveluntarjoajan velvollisuus tehdä palautus välittömästi ei tarkoita sitä, että palveluntarjoajan olisi aina tehtävä palautus heti sen jälkeen, kun asiakas on esittänyt väitteen maksutapahtuman oikeudettomuudesta ja pyytänyt sen palauttamista. Palveluntarjoaja voi ennen palautuksen tekemistä pyrkiä selvittämään sitä, onko maksutapahtuma ollut oikeutettu vai ei. Palveluntarjoajan on tehtävä tämä selvitystyö mahdollisimman joutuisasti. Palveluntarjoajan on joka tapauksessa palautettava maksutapahtuman rahamäärä välittömästi sen jälkeen, kun selvitystyön tuloksena on joko tullut ilmi seikka, jonka perusteella maksutapahtuma oli oikeudeton, tai käynyt selville, että palveluntarjoaja ei kykene osoittamaan maksutapahtumaa oikeutetuksi. Edelleen pykälän perusteluissa todetaan, että palveluntarjoajalla on maksupalvelulain 72 §:n 1 momentin mukaisesti näyttövelvollisuus siitä, että maksutapahtuma on ollut oikeutettu. Mikäli pankki kieltäytyy välittömästä palautuksesta selvittääkseen ensin, onko maksutapahtuma ollut oikeutettu vai ei, katsotaan pankin suorituksen tässäkin tilanteessa viivästyneen lain vastaisesti, jos pankki ei kykene jälkikäteen osoittamaan maksutapahtumaa oikeutetuksi.

Maksupalvelulain 69 §:n mukaan palveluntarjoaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka sen tämän lain tai sopimuksen vastaisesta menettelystä on aiheutunut maksupalvelun käyttäjälle. Pankilla on kuitenkin oikeus sopimuksella sulkea tai rajoittaa vastuutaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheutetusta välillisestä vahingosta, mihin se ei kuitenkaan saa vedota jos kysymys on pankin tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta. Välillisellä vahingolla pykälässä tarkoitetaan tulon menetystä, vahinkoa joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta sekä muuta samanlaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa. Hallituksen esityksessä pykälään liittyen todetaan myös, että sen arviointi, milloin kysymyksessä voidaan katsoa olevan huolimattomuus palveluntarjoajan puolella, jää yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja viime kädessä oikeuskäytännön varaan. Selvää on, että huolimattomuus voi ilmetä yhtä hyvin aktiivisena toimintana kuin laiminlyöntinäkin. Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan käsillä olevan pykälän nojalla voi tulla korvattavaksi vain sellainen vahinko, joka on syy-yhteydessä palveluntarjoajan lain tai sopimuksen vastaiseen menettelyyn ja joka on ollut palveluntarjoajan kohtuudella ennakoitavissa.

Pankin yleisten ehtojen mukaan pankki on tilisopimukseen liittyvässä toiminnassaan velvollinen korvaamaan tilinomistajalle sen välittömän vahingon, joka on aiheutunut pankin laiminlyönnistä tai virheestä. Ehtojen mukaan pankki ei vastaa tilinomistajalle aiheutuneista mahdollisista välillisistä vahingoista.

Asian arviointi

Yhtiön edustaminen

Yhtiön mukaan pankin olisi tullut ryhtyä erityisiin tarkastustoimenpiteisiin asioinnin poikkeuksellisuuden vuoksi, kun taas pankin mukaan se on luottanut julkista luotettavuutta nauttivan rekisterin tietoihin. Lautakunta toteaa, että pitkäaikaisesta asiakassuhteesta huolimatta nopeallakin aikataululla tapahtuvat muutokset yhtiöiden edustuksessa, omistuspohjassa ja toimintamalleissa ovat mahdollisia ilman, että niistä kerrotaan etukäteen pankille. Kaupparekisteritietoja käytetään vakiintuneesti yritysten taustatietojen ja sopimuskumppaneiden tarkistamiseen. Ulkopuolinen voi lähtökohtaisesti yleensä luottaa esimerkiksi siihen, että yrityksen edustamisoikeus on kaupparekisteriin tähän asemaan merkityllä henkilöllä. Edellä todetun ja asiasta saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, ettei pankin tältä osin tapauksen erityispiirteetkään huomioiden voida katsoa laiminlyöneen velvoitteitaan sallia yhtiön nimissä tapahtunut tilinkäyttö ainakaan siinä määrin, että menettelyä olisi pidettävä törkeän huolimattomana.

Varojen palauttaminen

Yhtiön mukaan pankki ei ole palauttanut varoja välittömästi saatuaan tiedon tapahtumien oikeudettomuudesta ja että tilapäisrahoitus ei vastaa varojen palauttamista, kun taas pankin mukaan tapauksen poikkeuksellisuuden vuoksi siltä meni tavanomaista enemmän aikaa lopullisen korvauspäätöksen tekoon. Pankki on saanut tiedon tapahtuneesta 12.2.2016 ja 8.3.2016 osapuolet ovat sopineet asiaan liittyvästä tilapäisjärjestelystä ja itse varat ovat palautettu tilille 17.5.2016. Lautakunta toteaa, että asiasta saadun selvityksen perusteella tapaus on ollut poikkeuksellinen, koska sen yhteydessä on onnistuttu saamaan virheellisiä tietoja julkista luottamusta nauttivaan rekisteriin, mikä on omiaan viivästyttämään asian selvittämistä. Tarkempaa selvitystä pankin asian tiimoilla tekemistä toimista ei kuitenkaan lautakunnalle ole esitetty.

Yhtiö on tultuaan tietoiseksi tilinkäytöstä ilmoittanut pankille välittömästi sen olleen oikeudetonta ja tehnyt tapahtuneesta myös rikosilmoituksen. Myös olosuhteet, joissa tiliä on käytetty väärin, ovat olleet erityisesti yhtiön ja pankin välinen pitkäaikainen asiakassuhde huomioon ottaen siinä määrin erikoiset ja poikkeukselliset, ettei maksutapahtumien oikeudettomuudesta sinänsä ole voinut jäädä pankille epäselvyyttä enää sen jälkeen, kun yhtiö on tehnyt asiasta pankille ilmoituksen. Tästä huolimatta pankki on viivytellyt varojen palauttamisessa siten, että varat on palautettu yhtiön tilille vasta yli kolmen kuukauden kuluttua yhtiön ilmoituksesta.  Lautakunnan näkemyksen mukaan pankki on siten laiminlyönyt laissa sille nimenomaisesti säädettyä palautusvelvoitetta tilanteessa vielä usean kuukauden ajan sen jälkeen, kun objektiivisesti arvioiden ei enää ole ollut epäselvyyttä tilinkäytön oikeudettomuudesta. Lautakunnan näkemyksen mukaan pankin menettely osoittaa tältä osin sen vähintään törkeän huolimatonta suhtautumista laissa sille asetettuun velvollisuuteen.

Korvauksen määrä

Edellä on todettu pankin menetelleen maksupalvelulain 63 §:n vastaisesti ja menettelyn olleen törkeän huolimatonta. Pankin mukaan vaadittu korvaus on välillistä vahinkoa, mikä ei tiliehtojen mukaan tule lainkaan korvattavaksi. Lautakunta toteaa, että maksupalvelulain hallituksen esityksen yleisperusteluissa todetaan kuitenkin, että vastuunrajoitusehdosta huolimatta palveluntarjoaja vastaisi aina välillisestäkin vahingosta, jos palveluntarjoaja tai joku, jonka menettelystä se vastaa, on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Vastaava periaate on ollut voimassa jo aikaisemminkin, mikä ilmenee esimerkiksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä KKO 1983 II 91 ja KKO 1993:166. Näin ollen korvaus välillisestä vahingosta tulee pankin tiliehdosta huolimatta lain mukaan arvioitavaksi.

Lautakunta katsoo asiakkaan esittäneen kärsimästään vahingosta olosuhteisiin nähden kohtuullisen selvityksen. Koska pankki ei ole esittänyt vaihtoehtoista näkemystä vahingon määrästä eikä yhtiön esittämää määrää voida lautakunnan käsityksen mukaan pitää ainakaan ilmeisen perusteettomana, lautakunta pitää asiakkaan esittämiä summaa korvauskelpoisen vahingon määränä.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että pankki korvaa yhtiölle tämän vaatimuksen mukaisesti 59.374,16 euroa laillisine viivästyskorkoineen 20.11.2016 lukien.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Sainio

Jäsenet:
Atrila
Kallio
Lehtonen
Pulkkinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia