Haku

FINE-003850

Tulosta

Asianumero: FINE-003850 (2017)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 11.10.2017

Lakipykälät: 22, 23, 34

Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus. Moottoripyörän haltijaa koskeva tieto. Ajoneuvon käyttö. Todistelu. Korvauksen alentaminen tai epääminen.

Tapahtumatiedot

Asiakas A oli Harley-Davidson FXST Softail –moottoripyörän osamaksuvelallisena ja ajoneuvorekisteriin merkittynä haltijana. A oli ostanut moottoripyörän sen aiemmin osamaksulla ostaneelta X Ky:ltä tammi-helmikuussa 2015 jääden osamaksusopimuksen velalliseksi. Moottoripyörä oli vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan vakuutettu vakuutusyhtiön verkkosivuston kautta 19.1.2015 alkaen muun muassa paloturvan käsittävällä autovakuutuksella. Moottoripyörä oli varastoituna Espoossa, kun se tuhoutui 17.11.2015 tapahtuneessa tulipalossa. Korvausta haettiin moottoripyörän autovakuutuksen paloturvasta.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 22.4.2016 mukaan A oli vahinkokäsittelyn yhteydessä ilmoittanut, että hänellä ei ole ajokorttia eikä hän ole ajanut moottoripyörällä. A:n kertoman mukaan vakuutettu moottoripyörä oli ollut koko ajan A:n tuttava B:n hallussa, ja vain B on ajanut moottoripyörällä. A oli myös ilmaissut, että B oli valinnut A:lle kyseisen moottoripyörän.

Korvauspäätöksen mukaan A oli hankkinut moottoripyörälle vakuutuksen vakuutusyhtiön verkkopalvelun kautta. Vakuutusyhtiön verkkosivuilla on todettu, että ”Vakuutuksenottajan ja -ostajan tulee olla sama henkilö ja olla joko vakuutettavan ajoneuvon omistaja ja/tai haltija sekä ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä.” A on ajoneuvojärjestelmän tietojen mukaan ollut moottoripyörän haltija 2.2.2015 alkaen, mutta A on kuitenkin itse ilmaissut, että moottoripyörä on ollut koko ajan B:n hallussa ja vain hänen käytössään. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoo, että moottoripyörän pääasiallisena käyttäjänä on tosiasiallisesti ollut B eikä A.

Vakuutusyhtiö katsoo, että A on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa vakuuttamalla moottoripyörän B:n puolesta, kun hän on tässä tilanteessa ollut ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä ja siten vakuuttamisvelvollinen. Näin ollen vakuutusyhtiö ei maksa korvausta moottoripyörälle tapahtuneesta palovahingosta.

Oikaisupyynnössään vakuutusyhtiölle A kiisti, että hän olisi kertonut moottoripyörän olevan B:n hallussa. A sai moottoripyörälle säilytyspaikan B:n kautta. B oli ajanut moottoripyörällä muutaman kerran, mutta A ei ole kertonut moottoripyörän olleen B:n hallussa koko ajan.

Vakuutusyhtiö viittasi uudessa korvauspäätöksessään 23.6.2016 A:n ja vakuutusyhtiön vakuutustutkijan välillä käytyyn puhelinkeskusteluun. Vakuutustutkija oli lukenut A:lle aiemmin A:n kanssa käydystä keskustelusta laaditun muistion, jossa olleita virheitä A halusi oikaista. A ilmoitti, että moottoripyörää säilytettiin palaneessa kiinteistössä lukitussa tilassa, jonne A:lla ei ollut avainta. A pääsi kyseiseen tilaan jonkin B:n ”porukkaan” kuuluvan henkilön kanssa. A kävi tallilla useampia kertoja ja hänen käsityksensä mukaan B:llä ei ollut omaa moottoripyörää nimissään silloin, kun A omisti moottoripyörän. A:n tiedossa on, että B ajoi moottoripyörällä noin viisi kertaa, mutta on mahdollista, että kertoja on ollut useampia. Vakuutusyhtiö katsoi, että aiemman korvauspäätöksen muuttamiselle ei ollut perusteita.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle palovahingossa tuhoutuneesta moottoripyörästä täysimääräisen korvauksen. A osti moottoripyörän osamaksulla tammi-helmikuussa 2015, ja hänet rekisteröitiin sen haltijaksi 5.2.2015. Moottoripyörä on ostettu A:n henkilökohtaiseen käyttöön, ja hänen oli tarkoitus hankkia ajokortti kesäkauden 2015 aikana. Ajokortin hankintaa jouduttiin kuitenkin lykkäämään vuodella, kun A ei onnistunut järjestämään riittävää rahoitusta ennen ajokauden päättymistä. Moottoripyörää on koko tämän ajan säilytetty asianmukaisesti lukitussa varastotilassa, ja moottoripyörä tuhoutui täysin varastotilan tulipalon yhteydessä 17.11.2015.

Aloittelevana moottoripyöräilijänä A on moottoripyörää ja siihen liittyviä varusteita hankkiessaan kysynyt neuvoa kokeneemmalta ystävältään B:ltä, joka on myös auttanut A:ta säilytystilan järjestämisessä. Kiitoksena tästä avusta ja pitkään säilytyksessä olleen moottoripyörän kunnon varmistaakseen A on antanut B:n kokeilla pyöräänsä yhteensä noin viisi kertaa. Kertaluontoiset kokeilut ovat olleet erittäin lyhyitä, eikä pyörää ole missään vaiheessa luovutettu B:n vapaaseen käyttöön tai muutoinkaan laajemmin tämän hallintaan. Vakuutusehdot eivät kiellä ajoneuvon tilapäistä lainaamista tai aseta vakuutuksenottajalle tällaista toimintaa koskevaa ilmoitusvelvollisuutta. Vakuutusehdoissa ei ole myöskään asetettu vaatimuksia sille, minkä ajan kuluessa vakuutuksenottajan tulee viimeistään kyetä ajoneuvoa ajamaan.

A on pysynyt kaiken aikaa vakuuttamansa moottoripyörän haltijana ja pääasiallisena käyttäjänä, mutta ei ole ajokortin saamisen viivästymisen vuoksi ehtinyt ajaa pyörällä ennen sen tuhoutumista. Se, että A on kertaluontoisesti antanut ystävänsä B:n kokeilla moottoripyörää, ei tee B:stä pyörän pääasiallista käyttäjää. A ei mielestään ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, eikä vakuutusyhtiöllä ole ollut oikeutta jättää korvaamatta moottoripyörälle aiheutunutta vahinkoa.

A ei vastoin vakuutusyhtiön vastineessaan väittämää ole missään vaiheessa kertonut moottoripyöränsä olleen "koko ajan B:n hallussa ja käytössä". Riidatonta sen sijaan on, että kyseinen pyörä on aikaisemmin, ennen A:n omistukseen siirtymistään, ollut B:n työsuhdekäytössä, ja juuri tästä syystä B onkin osannut suositella kyseistä ajoneuvoa moottoripyörää etsineelle ystävälleen. Kaupanteon jälkeen pyörä ei ole ollut B hallussa, eikä hän ole saanut käyttää sitä kuin niinä kertoina, jolloin A on kiitoksena B:n hänelle tarjoamasta avusta lainannut pyöräänsä hetkeksi B:n kokeiltavaksi. A ja B ovat olleet vuosien ajan hyviä ystäviä, ja rahaa on tuona aikana lainailtu jatkuvasti puolin ja toisin. Nyt kyseessä olevan moottoripyörän kanssa rahan lainaamisella ei sen sijaan ole ollut mitään tekemistä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. A on ilmoittanut vahinkokäsittelyn yhteydessä puhelimitse, että hänellä ei ole moottoripyörän kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia, eikä hän siten ole ajanut vakuuttamallaan moottoripyörällä. Asiaa selvittäneelle vakuutustutkijalle A on todennut, että moottoripyörä on ollut koko ajan hänen tuttavansa B:n hallussa ja käytössä. B on ilmoittanut vakuutustutkijalle käyttäneensä moottoripyörää ns. työsuhdekäytössä jo ennen kuin A on hankkinut pyörän käyttöönsä. Lisäksi A on todennut, että hän on alun alkaenkin ostanut moottoripyörän B:n suosituksesta. A on hankkinut osamaksulla moottoripyörän yritykseltä, jossa B on ollut aiemmin töissä. Samoin vakuutuksenottaja on tutkijan kysyessä kertonut, että B on lainannut hänelle vuoden 2015 aikana rahaa n. 1 000 euroa.

A on 19.1.2015 vakuuttanut moottoripyörän vakuutusyhtiön verkkosivustolla. A on tunnistautunut verkkopankkitunnuksin tehdessään ajoneuvolle vakuutuksen. Asiakkaalle näkyvällä verkkosivulla on tuolloin ollut käytössä ilmoitus, jossa on todettu: ”Vakuutuksenottajan ja -ostajan tulee olla sama henkilö ja olla joko vakuutettavan ajoneuvon omistaja ja/tai haltija sekä ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä.”

A on lausuntopyynnössään ilmaissut, että B oli kokeillut moottoripyörää lyhyesti noin viisi kertaa ja että pyörää ei ”missään vaiheessa luovutettu B:n vapaaseen käyttöön tai muutoinkaan laajemmin tämän hallintaan.” Kuitenkin A on itse ilmaissut asiaa selvittäneelle vakuutustutkijalle, että pyörä on ollut B:n hallussa ja vain B on ajanut pyörällä. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n ja B:n lausumien perusteella B on ollut ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä. Tätä johtopäätöstä tukee A:n kertomus siitä, kuinka hänellä ei ole edes ollut ajokorttia ja A:n kertomus hänen ja B:n välisestä rahaliikenteestä. A ei myöskään oman ilmoituksensa perusteella ole ajanut moottoripyörällä kertaakaan. Silti hän on vakuuttanut ajoneuvon tietoisena siitä, että vakuutusyhtiön verkkosivuilla on ilmoitettu, että hänen itsensä tulisi olla vakuutettavan ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä.

Asiassa sovellettavien yleisten sopimusehtojen (kohta 2.2.1) mukaan: ”Korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai onko se evättävä kokonaan, otetaan huomioon, mikä merkitys vahingon syntymisessä on ollut seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee. Lisäksi otetaan huomioon vakuutuksenottajan ja vakuutetun toiminnan tahallisuus tai huolimattomuuden laatu ja muut olosuhteet.”

Vakuutusyhtiön mukaan A on hankkinut vakuutuksen tietoisena siitä, että hänen tulisi olla ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on vähintäänkin huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, väittänyt olevansa ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä hankkimalla vakuutuksen, vaikka tosiasiallisesti ajoneuvo on ollut vain B:n käytössä. Yhtiö katsoo, että sen antamat korvauspäätökset ovat asianmukaisia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko A antanut vakuutusyhtiölle tahallisesti tai vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta väärää tietoa ja onko vakuutusyhtiöllä tämän perusteella oikeus alentaa vakuutuksen kohteena olleen moottoripyörän palovahingosta maksettavaa korvausta tai evätä se.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa) mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutusyhtiön on kysyttävä vakuutuksenottajalta tai vakuutetulta vastuunsa arvioimiseksi tarpeellisiksi harkitsemansa kysymykset, ja vakuutuksenottajan tai vakuutetun velvollisuutena on vastata niihin oikein.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta annettuun väärään haltijatietoon korvauksen epäämisen perusteena. A on tapauksessa ollut vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisesti vakuutuksenottajan asemassa. Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa erillisellä tiedustelulla vakuutusyhtiöltä lisäselvitystä vakuutusyhtiön nettisivuilla olleista kysymyksistä ja A:n niihin antamista vastauksista. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole toimittanut lautakunnalle lainkaan sellaista selvitystä, kuten esimerkiksi kuvaruutukaappauksia tai tulosteita, josta kävisi ilmi, minkälaisia kysymyksiä A:lta on vakuutusyhtiön nettisivulla kysytty ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Vakuutusyhtiö on tosin vastineessaan maininnut, että nettisivuilla kerrotaan, että vakuutuksenottajan ja -ostajan tulee olla sama henkilö ja olla joko vakuutettavan ajoneuvon omistaja ja/tai haltija sekä ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä. Esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, millä tavoin tämä vakuutusyhtiön kertomuksen mukaan nettisivuilla oleva maininta on yhdistetty ajoneuvon haltijaa koskevaan kysymykseen ja millä tavoin kysymykseen yhtiön mukaan niin ikään liitetty ilmaisu ”ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä” on nettisivuilla määritelty. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole esittänyt edellä selostetun väitteensä tueksi näyttöä siitä, mitä A on vastannut kysymyksiin.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä esitetyistä syistä jäävän osoittamatta, mikä on ollut asiakkaalta ennen vakuutussopimuksen tekemistä kysyttyjen kysymysten tarkka sisältö. Vakuutusyhtiön esittämien kysymysten sisällön jäädessä epäselväksi asiassa jää näyttämättä, että asiakas olisi antanut vakuutusyhtiölle väärää tietoa tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä. Tämän vuoksi asiassa ei ole tarpeen käsitellä sitä, kuka on ollut ajoneuvon tosiasiallinen käyttäjä. Vakuutuslautakunta huomauttaa, että vakuutusyhtiö ei ole myöskään ajoneuvon käyttäjätahoa koskevan erimielisyyden osalta toimittanut lautakunnalle sen erillisestä pyynnöstä huolimatta asiakirjanäyttöä tai muuta selvitystä vetoamistaan seikoista, kuten muistiota asiakkaan ja vakuutusyhtiön vakuutustutkijan välillä käydyistä keskusteluista. Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että yhtiön näkemyksen mukaan virheellisten tietojen antamisella olisi ollut vaikutusta vahinkotapahtuman sattumiseen.

Koska asiakkaan ei ole näytetty laiminlyöneen vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, B:n ei ole näytetty oleva ajoneuvon todellinen käyttäjä ja väitetyllä virheellisten tietojen antamisella ei myöskään ole näytetty olleen merkitystä vahingon tapahtumisen kannalta, Vakuutuslautakunta katsoo, että korvauksen alentaminen tai epääminen ei tule kyseeseen, vaan vahinko on korvattava vakuutuksesta täysimääräisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa moottoripyörän palovahingosta A:lle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Siirala

 

Jäsenet:

Maso

Sario

Vaitomaa

Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia