Haku

FINE-003781

Tulosta

Asianumero: FINE-003781 (2017)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 16.08.2017

Lakipykälät: 5, 9

Mönkijän varkausvahinko. Vakuutuksen kohde. Oliko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa?

Tapahtumatiedot

Asiakkaan Polaris 550 -mönkijä lisävarusteineen oli anastettu hänen kesämökiltään autokatoksesta 5.2.2016. Asiakas vaati vakuutusyhtiöstä korvausta kotivakuutuksen perusteella yhteensä 12.000 euroa. Asiakkaan mukaan hän oli vakuutuksesta sovittaessa toukokuussa 2015 jäänyt siihen käsitykseen, että mönkijä oli kotivakuutuksen kohteena.

Vakuutusyhtiö antoi kielteisen korvauspäätöksen. Kotivakuutusehtojen mukaan moottorikäyttöiset ajoneuvot eivät ole vakuutuksen kohteena lukuun ottamatta puutarhatraktoreita ja moottoroituja harrasteajoneuvoja, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 15 km/h. Ne ovat vakuutuksen kohteena yhteensä 5.000 euroon asti. Lisäksi rajoitusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, joka kohtaa muuta ulkona olevaa irtaimistoa kuin muun muassa puutarhatraktoria tai moottoroituja harrasteajoneuvoja. Ehtojen mukaan nyt kyseessä oleva mönkijä ei siten ole ollut vakuutuksen kohteena. Lisäksi se oli anastushetkellä ollut rajoitusehdon mukaista ulkona olevaa irtainta.

Yhtiön mukaan asiakas oli vakuuttamistilanteessa saanut vakuutuksen tuoteselosteen. Siinä ja vakuutusehdoissa oli kerrottu, että kotivakuutuksella ei voida vakuuttaa moottoriajoneuvoja. Vaikka mönkijää ei rekisteröidä, se on tullut vakuuttaa pakollisella liikennevakuutuksella ja vapaaehtoisella kaskovakuutuksella. Yhtiön käsityksen mukaan mönkijä ei ollut vakuutettuna myöskään asiakkaan aiemmassa vakuutusyhtiössä. Vakuutus tässä yhtiössä tehtiin pitkälti asiakkaan antaman aiemman vakuutusyhtiön vakuutuskirjan perusteella.

Asiakasta keväällä 2015 palvellut asiamies ei selvityksensä mukaan enää muistanut, oliko mönkijästä puhetta myyntitilanteessa. Hän piti epätodennäköisenä, että hän olisi jättänyt mönkijän vakuuttamatta, jos siitä olisi puhuttu. Ainakaan hän ei ollut ehdottanut mönkijää osaksi vakuutuksen kattamaa kodin tai huvilan irtaimistoa. Yhtiö katsoi, ettei näyttöä vakuuttamisvirheestä ollut.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii mönkijästä 12.000 euron korvausta laillisine viivästyskorkoineen 2.8.2016 lukien.

Vakuutuksesta neuvoteltaessa asiamies oli kysynyt, oliko asiakkaalla mitään erityistä tai arvokasta omaisuutta. Asiakas oli tuolloin kertonut mönkijästä sekä kahdesta taulusta ja puolisonsa sormuksesta. Asiakas oli korostanut, että kyseinen Polaris 550 oli hyvin varusteltu nelivetomalli, jonka arvo oli 12.000–13.500 euroa. Mönkijää ei ollut rekisteröity, koska se oli hankittu työkäyttöön eikä maantiellä ajettavaksi. Asiamies ei tuolloin kertonut asiakkaalle, että mönkijälle tarvittaisiin erillinen vakuutus, eikä yhtiö kiinnittänyt huomiota vakuutuksen rajoitusehtoihin, joihin se nyt on vedonnut. Asiamies oli todennut, että sillä ei ollut merkitystä, oliko mönkijä kotona vai huvilalla taikka sisällä tai ulkona, kunhan se oli asianmukaisesti lukittuna. Kotivakuutuksen yhteydessä asiakkaalle oli tarjottu vakuutuksia veneelle ja autolle, jotka hän oli ottanut. Jos hänelle olisi tarjottu erillisvakuutusta mönkijälle, hän olisi ottanut senkin.

Keväällä 2015 vakuutuksista neuvoteltaessa asiakas oli ollut siinä käsityksessä, että tieliikenteeseen rekisteröimätön, lähinnä lumitöitä varten hankittu mönkijä oli sisältynyt hänen tuolloisiin vakuutuksiinsa. Asia ei ollut tullut puheeksi aiemman vakuutusyhtiön kanssa. Aiemman vakuutusturvan sisällöllä ei kuitenkaan voi olla tässä asiassa merkitystä, koska asiakas oli nimenomaisesti neuvotellut tämän vakuutusyhtiön asiamiehen kanssa vakuutusturvastaan ja Polaris-mönkijästä. Asiakas oli antanut kaikki häneltä pyydetyt tiedot.

Suullisesti annetut virheelliset tai puutteelliset tiedot eivät normaalisti korjaannu sillä, että vakuutuksen oikea sisältö on voinut ilmetä asiakkaalle annetusta kirjallisesta aineistosta. Muutenkin vakuutustarjous, tuoteseloste ja vakuutusehdot ovat niin laaja ja vaikeaselkoinen kokonaisuus, ettei kuluttajalta voi edellyttää niihin perehtymistä vakuutusyhtiön virheen huomaamiseksi. Näissä asiakirjoissa ei edes mainita sanaa ”mönkijä”, eivätkä ne ole selkeitä ajatellen tällaisen omaisuuden vakuuttamista. Vakuutusasiamiehen olisi myyntineuvottelussa pitänyt heti ilmoittaa, että mönkijä ei sisälly kotivakuutuksen piiriin vaan sille tarvitaan liikenne- ja kaskovakuutus. Tähän oli mahdollisuus, sillä tapaamisia oli ainakin kaksi. Asiakas oli myös ilmoittanut asiamiehelle haluavansa kaikki vakuutusasiansa kuntoon saman tien. Vakuutusten myynnin dokumentointi vakuutusyhtiössä vaikuttaa ylipäätään heikolta, sillä yhtiö ei ole pystynyt toimittamaan selvitystä siitä, mitä tietoja asiakas oli saanut hänen autoaan koskevan vakuutustarjouksen yhteydessä.

Asiakas katsoo vakuutusyhtiön laiminlyöneen vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa kotivakuutuksen osalta, minkä johdosta hän oli jäänyt siihen käsitykseen, että kotivakuutus kattaisi hänen mönkijänsä. Asiakasta palvellut asiamies ei ole kiistänyt mönkijästä käytyä keskustelua, vaan hän oli itsekin puoltanut vahingon korvaamista ja oli siis käytännössä myöntänyt virheensä. Asiakas katsoo, että myös mönkijän osalta oli syntynyt vakuutusyhtiötä sitova vakuutussopimus. Lisäksi asiakas katsoo vakuutusyhtiön laiminlyöneen kuluttajansuojalain 2 luvun mukaista markkinointisääntelyä.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä. Vakuutuksen vakioehtojen mukaan mönkijä ei ole vakuutuksen kohteena, ja mönkijää koskee myös ulkona olevaa omaisuutta käsittelevä rajoitusehto.

Vakuutusneuvottelussa 25.5.2015 asiakas oli saanut vakuutustarjouksen, tuoteselosteen ja vakuutusehdot sekä saatteen, jossa häntä oli pyydetty tarkistamaan, että vakuutustarjous on tarkoitetun mukainen. Asiakkaalle oli lähetetty tuoteseloste ja vakuutusehdot myös 10.6.2015. Tuoteselosteen sivuilta 3 ja 6 ilmenee, että irtaimistovakuutuksen kohteina ovat puutarhatraktorit ja moottoroidut harrasteajoneuvot, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 15 km/h. Vakuutettuna ei koskaan voi olla esimerkiksi ajoneuvojen osat, varusteet tai tarvikkeet taikka käytössä olevat moottoriajoneuvot ja peräkärryt, jotka pääsääntöisesti vakuutetaan autovakuutussopimuksella.

Nyt kyseessä oleva mönkijä on liikenteeseen käytettävä moottoriajoneuvo, jonka rakenteellinen nopeus on yli 15 km/h ja jolle tulee liikennevakuutuslain mukaan ottaa liikennevakuutus. Mönkijän lumiaura, vinssi ja tukkikärry ovat kyseisen moottoriajoneuvon varusteita.

Yhtiö toteaa, että sen asiamies ei kysyttäessä ole muistanut yksityiskohtaisesti tämän myyntitapahtuman etenemistä tai sitä, että mönkijästä olisi tässä yhteydessä keskusteltu. Hän muistaa tehneensä vakuutustarjoukset asiakkaan edellisen vakuutusyhtiön vakuutuskirjan perusteella. Asiamies pitää mahdollisena, että asiakkaalle on myyntitilanteessa syntynyt käsitys, että mönkijä sisältyy hänen vakuutettuun koti-irtaimistoonsa. Asiamies kuitenkin kiistää ehdottomasti sanoneensa, että mönkijä kuuluisi asiakkaan kotivakuutuksen piiriin.

Yhtiö pitää subjektiivisesti mahdollisena, että asiakkaalle oli syntynyt virheellinen käsitys mönkijän ja sen varusteiden kuulumisesta vakuutettuun koti-irtai­mistoon. Saamansa tarjouksen, tuoteselosteen ja vakuutusehtojen perusteella hänen on kuitenkin tullut ymmärtää, että mönkijä ei ole sisältynyt vakuutukseen. Asiakirjoihin perehtymättä jättäminen tai vetoaminen vakuutusyhtiön asiantuntemusta kohtaan tunnettuun luottamukseen eivät muodosta vakuutussopimuslain 9 §:n mukaista perusteltua käsitystä vakuutuksen sisällöstä.

Vaikka katsottaisiin mönkijän olleen kotivakuutuksen kohteena, sitä ei kuitenkaan tule korvata vakuutuksesta ulkona olevaa omaisuutta koskevan rajoitusehdon perusteella.

Selvitykset

Selvityksenä myyntitapahtumassa annetuista tiedoista lautakunnalle on toimitettu asiakkaan saama vakuutustarjous ja tuoteseloste, jonka sisältöä on referoitu edellä vakuutusyhtiön vastineessa. Lisäksi on toimitettu asiakkaan oma selostus, jota on referoitu edellä hänen valituksensa yhteydessä, sekä asiakasta palvelleen vakuutusasiamiehen sähköpostiviestejä.

Vakuutusasiamies kertoo 2.6.2016 päivätyssä sähköpostiviestissään, että vakuutukset oli tehty vuosi sitten. Mönkijää ei ole vakuutettu, eikä asiamies muista myöskään keskustelua siitä. Siitä ei ole mitään merkintää asiakashallintajärjestelmässä eikä asiamiehen ja asiakkaan käymissä sähköpostikeskusteluissa. Voi olla, että mönkijää oli sivuttu jossain keskustelussa, mutta sitä asiamies ei muista. Hän on varma, ettei hän ole ehdottanut mönkijää kodin tai huvilan irtaimistoon. Vakuutusehdotus oli tehty aiemman vakuutusyhtiön vakuutuskirjan tietojen perusteella.

Hän toteaa 2.8.2016 päivätyssä viestissään, että myyntitapahtumasta on yli vuosi aikaa, eikä hän enää voi muistaa yksityiskohtaisesti miten asia oli edennyt. Asiamies oli tavannut asiakkaan ainakin pari kertaa ja tehnyt tarjoukset edellisen yhtiön vakuutuskirjoista. Asiamiehen mukaan voi olla, että mönkijästä oli keskustelua, ja voi olla, että asiakas oli ollut siinä uskossa, että mönkijä kuuluu irtaimiston vakuutukseen. Hän on varmasti ollut siinä uskossa, että mönkijä oli kuulunut edellisessä vakuutusyhtiössä irtaimistoon, koska vakuutuskirjoissa mönkijää ei ollut mainittu. Asiamies oli tehnyt tarjoukset suoraan asiakkaan antamista vakuutuskirjoista.

Viestinsä lopuksi asiamies toteaa vielä seuraavaa: ”Itse puoltaisin tässä vaiheessa asiaa niin, että tuo mönkijä korvattaisiin. Uskon, että on ollut siinä uskossa että se olisi ollut vakuutettuna.”.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa anastetun mönkijän korvaamisesta kotivakuutuksesta.

Lautakunta on ymmärtänyt riidattomaksi, että kotivakuutuksen vakioehtojen mukaan kyseinen mönkijä ei ole vakuutuksen irtaimisto-osan kohteena. Riitakysymys koskee sitä, oliko asiakkaalle annettu kotivakuutuksesta keväällä 2015 väärää tai puutteellista tietoa ja onko vakuutusyhtiöllä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella korvausvastuu mönkijästä. Asiakas on vedonnut myös kuluttajansuojalain määräyksiin.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 § 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Lain 9 § 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 § 1 ja 2 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt.

Arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohtien 4.5.1 ja 4.5.2 mukaan koti- ja huvilairtaimistolla tarkoitetaan vakuutetun omistamaa kotitalouskäyttöön tarkoitettua irtaimistoa. Irtaimistoon sisältyvät myös mm. puutarhatraktorit ja moottoroidut harrasteajoneuvot, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 15 km tunnissa, yhteensä enintään 5 000 euroon asti.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 6.22 mukaan vakuutuksesta ei korvata varkaus- tai ilkivaltavahinkoa, joka kohtaa muuta ulkona olevaa irtaimistoa kuin polkupyörää, lastenvaunuja, venettä, veneeseen kiinnitettyä moottoria, puutarhakalusteita, puutarhagrilliä, puutarhatraktoria tai moottoroituja harrasteajoneuvoja.

Asian arviointi

Vakuutuksesta annetut tiedot

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaalle annetussa tuoteselosteessa vakuutuksen kattaman koti-irtaimiston piiri on selostettu siten selkeästi, että siitä on ilmennyt Polaris 550 -mönkijän jäävän irtaimistovakuutuksen kohteiden ulkopuolelle. Tuoteselosteessa on nimenomaisesti mainittu, että käytössä olevia moottoriajoneuvoja ja peräkärryjä ei voi vakuuttaa kotivakuutuksella.

Tuoteselosteen antaminen asiakkaalle riittää yleensä täyttämään vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden niistä seikoista, jotka ilmenevät tuoteselosteesta. Vakuutusalaa lähemmin tuntemattoman kuluttaja-asiakkaan on kuitenkin voitava luottaa vakuutuksen­antajan asiamieheltä suullisesti saamiinsa tietoihin, eikä hän ole velvollinen käymään saamaansa kirjallista aineistoa läpi sen varmistamiseksi, ovatko asiamiehen antamat tiedot paikkansa pitäviä. Suullisesti annetut tiedot siis muodostavat lähtökohtaisesti kuluttaja-asiakkaalle vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisen perustellun käsityksen vakuutussopimuksen sisällöstä, vaikka asiakkaan saamaan kirjalliseen aineistoon sisältyisikin toisenlaista tietoa vakuutuksen sisällöstä.

Käsillä olevassa tapauksessa ratkaisevaksi nousee se, mitä keskustelua asiakas ja asiamies olivat käyneet kotivakuutuksen sisällöstä keväällä 2015 ennen vakuutuksen ottamista. Asiakkaan selostuksen mukaan mönkijästä oli käyty nimenomaista, yksityiskohtaista keskustelua merkin, mallin, varusteiden ja arvon osalta, eikä asiamies ollut huomauttanut mönkijän erillisvakuuttamisen tarpeesta, vaikka hän olikin tehnyt tarjoukset veneen ja auton vakuutuksista. Selostus on johdonmukainen, ja asiakas on toistanut sen eri vaiheissa samansisältöisenä. Vakuutuslautakunta pitää asiakkaan selostusta uskottavana.

Asiamies on todennut, että mönkijästä oli mahdollisesti keskusteltu, mutta hän ei yli vuoden kuluttua enää muista myyntitapahtuman kulkua ja keskusteluja yksityiskohtaisesti. Myös tämä on Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan uskottavaa. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että asiamies on sähköpostiviestissään puoltanut mönkijän korvaamista vakuutuksesta ja kertonut uskovansa, että asiakas oli ollut siinä käsityksessä, että kotivakuutus kattaa myös mönkijän varkausvahingon. Lautakunnalle jää epäselväksi, mihin muuhun seikkaan tämä asiamiehen käsitys asiakkaan ymmärryksestä voisi perustua kuin kotivakuutuksen myyntitapahtuman sisältöön keväällä 2015.

Käytettävissään olevan aineiston perusteella lautakunta pitää näin ollen selvitettynä, että asiakas oli keväällä 2015 saanut kotivakuutuksesta suullisesti väärää tai puutteellista tietoa siten, että hänellä on ollut perusteltu syy ymmärtää mönkijän varusteineen sisältyvän kotivakuutuksen kohteena olevaan huvilairtai­mistoon. Samalla hänelle on syntynyt perusteltu syy ymmärtää ulkona olevaa irtaimistoa koskeva rajoitusehtojen kohta 6.22 siten, että mönkijä lukeutuu ehtokohdassa mainittuihin puutarhatraktoreihin, harrasteajoneuvoihin ja muihin tyypillisesti ulkona säilytettäviin esineisiin, joihin kohdistuvat varkaus- ja ilkivaltavahingot ovat ehdon sanamuodon mukaan korvattavia. Kyseinen rajoitusehto ei siten estä mönkijän korvaamista vakuutuksesta.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi korvata mönkijän anastusvahinko vakuutuksesta laillisine viivästyskorkoineen.

Kuluttajansuojalain soveltaminen

Vakuutuslautakunta ei ole vakuutusyhtiöiden markkinointia valvova viranomainen. Vakuutuslautakunnan käsittelyssä vakuutusyhtiön kuluttajansuojalain 2 luvun vastainen toiminta voisi olla merkityksellistä arvioitaessa sitä, onko vakuutusyhtiö yksittäisessä riita-asiassa vahingonkorvausvastuussa asiakkaalleen.

Edellä selostetuin tavoin lautakunta katsoo, että asiakkaan kotivakuutus on vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n mukaisen sopimusvastuusääntelyn perusteella ollut voimassa asiakkaalle annettujen väärien tai puutteellisten tietojen mukaisena. Kun asiakkaalle annetut virheelliset tiedot ovat näin muokanneet hänen vakuutussopimuksensa sisältöä, tietojen puutteellisuus tai virheellisyys on samalla korjautunut. Tämän vuoksi tiedoista ei lautakunnan käsityksen mukaan ole voinut aiheutua asiakkaalle korvauskelpoista vahinkoa. Siksi Vakuutuslauta­kunnan ei ole tarpeen arvioida tässä asiassa vakuutusyhtiön menettelyä kuluttajansuojalain perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo asiakkaan kotivakuutuksen olleen vakuutussopimus­lain 5 ja 9 §:n perusteella voimassa sen sisältöisenä, että mönkijän ja sen varusteiden anastus tulee korvata. Asiakkaan vaatimuksen suuruutta ei ole riitautettu, eikä vaatimus ole määrältään ilmeisen perusteeton. Lautakunta suosittaa 12.000 euron korvausta laillisine viivästyskorkoineen 2.8.2016 lukien.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

 

Jäsenet:

Maso

Rantala

Sario

Vaitomaa

Tulosta