Tapahtumatiedot

Asiakas on rekisteröity yhdistys, jonka verkkopankkitunnukset olivat A:llä käytössä. A oli lomamatkalla. Hänen kotiinsa murtauduttiin 27.2. klo 12 ja 1.3.2014 klo 19.19 välisenä aikana ja asunnosta vietiin mm. asiakkaan verkkopankkitunnukset. Tunnuksia käyttäen asiakkaan tililtä tehtiin 1.3.2014 neljä tilisiirtoa määrältään 509,75 euroa, 1.009,75 euroa, 1.609,75 euroa ja 367,02 euroa eli yhteensä 3.496,27 euroa.

A:n poika oli käynyt asunnolla edellisen kerran 27.2.2014. Käydessään siellä uudestaan 1.3.2014 hän huomasi murron ja ilmoitti siitä A:lle. Pojan tyttöystävä ilmoitti samalla rikoksesta poliisille. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan asunto oli kauttaaltaan sotkettu, laatikot ja hyllyköt oli levitetty lattioille ja paikkoja oli rikottu.

Asiakkaan valitus

Asiakas on valituksessaan katsonut, että asiakas ei ole säilyttänyt tunnuksia törkeän huolimattomasti. Tunnuksen osia on säilytetty A:n kotona erikseen työhuoneen kirjoituspöydän lukollisissa laatikoissa. Varkaiden on pitänyt murtaa vähintään kolme lukkoa päästäkseen tunnuksiin käsiksi. Käyttäjätunnuksen A on kirjoittanut paperille, avainlukukortti on ollut tulostuspapereitten seassa ja tunnusluku on ollut naamioituna pankin puhelinnumeroksi. A on ilmoittanut tunnusten katoamisesta välittömästi, kun varkaudesta on saatu tieto 1.3.2014 noin klo 19.30. Asiakas vaatii pankkia korvaamaan 3.496,27 euroa.

Pankin vastine

Pankki on vastineessaan katsonut asiakkaan säilyttäneen tunnuksia ehtojen vastaisesti, kun A on säilyttänyt niitä saman kirjoituspöydän laatikoissa. Lisäksi A on kirjoittanut tai tallentanut käyttäjätunnuksen ja salasanan helposti tunnistettavaan muotoon. Asiakkaan valituksessa FINElle A on ensimmäistä kertaa tuonut ilmi, että salasana on ollut puhelinnumeroon kätkettynä. Asiaan liittyvät tosiseikat huomioon ottaen ei voida pitää uskottavana, etteikö salasana olisi ollut helposti tunnistettavassa muodossa.

A:n jätettyä asunnon pitkäksi aikaa valvonnatta hänen olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota ehtojen mukaiseen tunnusten turvalliseen säilyttämiseen. Kun verkkopalvelutunnuksia on säilytetty samassa paikassa ja tunnistettavassa muodossa, on asiakkaan toimintaa pidettävä törkeän huolimattomana. Näin ollen asiakas on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta kokonaisuudessaan.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Tiliote
- Poliisin tutkintailmoitus.
- Verkkopankkitunnusten ja verkkopalveluiden yleiset ehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava voidaanko pankkitunnusten oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin sekä verkkopankkitunnuksia koskevien ehtojen mukaiset velvollisuutensa tunnusten huolellisen säilyttämisen suhteen ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.

Lain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;

2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka

3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Pankin verkkopankkitunnuksia koskevien ehtojen kohta, joka käsittelee pankkitunnusten haltijan vastuuta tunnusten oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.

Pankin ehdoissa asiakas on sitoutunut hävittämään käyttäjätunnuksen ja salasanan sisältävän kalvon ja olemaan kirjoittamatta tai tallentamatta käyttäjätunnusta tai salasanaa muistiin helposti tunnistettavaan muotoon. Asiakas on sitoutunut säilyttämään tunnukset huolellisesti ja erillään toisistaan siten, ettei kenelläkään, ei edes samaan perheeseen kuuluvalla tai niiden käyttöön oikeudettomalla yrityksen työntekijällä, ole mahdollisuutta saada niitä tietoonsa. Tunnuksia ei saa säilyttää samassa säilytyspaikassa, esimerkiksi lompakossa, käsilaukussa tai kotona. Asiakkaan on varmistettava olosuhteiden edellyttämällä tavalla säännöllisesti, että tunnukset ovat tallessa.

Asian arviointi

Tapauksessa asiakkaan pankkitunnusten kaikki osat (käyttäjätunnus, salasana sekä tunnuslukutaulukko) varastettiin A:n kotoa ja niitä käytettiin tilisiirtoihin. A sai tiedon varkaudesta illalla 1.3.2014 ja ilmoitti tunnukset varastetuksi.

A:n kertomuksen mukaan tunnuksia on säilytetty A:n kotona erikseen työhuoneen kirjoituspöydän lukollisissa laatikoissa ja että varkaiden on pitänyt murtaa vähintään kolme lukkoa päästäkseen tunnuksiin käsiksi. Edelleen A on kertonut, että hän on kirjoittanut käyttäjätunnuksen paperille, avainlukukortti on ollut tulostuspapereitten seassa ja tunnusluku oli naamioitu pankin puhelinnumeroksi.

Pankki on todennut A:n ensimmäistä kertaa vasta asiakkaan valituksessa FINElle tuoneen ilmi, että salasana on ollut puhelinnumeroon kätkettynä. Pankki ei pidä uskottavana, että salasana ei olisi ollut helposti tunnistettavassa muodossa. Lisäksi pankki katsoo, että A:n jätettyä asunnon pitkäksi aikaa valvonnatta hänen olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota ehtojen mukaiseen tunnusten turvalliseen säilyttämiseen.

Pankkilautakunta toteaa, että maksupalvelulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 169/2009 vp) mukaan maksuvälineen haltijalta edellytettäviin kohtuullisiin varotoimiin voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi sen, että hän säilyttää maksukorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua erillään niin, ettei sivullinen voi yhdistää niitä toisiinsa. Maksuvälineen haltijalta ei voida kuitenkaan vaatia kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä. Esimerkiksi se, että maksuvälineen haltija säilyttää sekä maksukorttia että tunnuslukua kotonaan, ei vielä merkitse sitä, että hän olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa. Huolellisena menettelynä voidaan hallituksen esityksen mukaan yleensä pitää esimerkiksi sitä, että maksuvälinettä säilytetään lompakossa tai käsilaukussa ja tunnuslukua kotona lipaston laatikossa. Hallituksen esityksessä kortin osalta mainittu koskee myös soveltuvin osin pankkitunnuksia.

Verkkopankkitunnuksia koskevien sopimusehtojen mukaan asiakas on sitoutunut olemaan kirjoittamatta tai tallentamatta käyttäjätunnusta tai salasanaa muistiin helposti tunnistettavaan muotoon. Asiakas on sitoutunut säilyttämään tunnukset huolellisesti ja erillään toisistaan siten, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta saada niitä tietoonsa. Tunnuksia ei saa säilyttää samassa säilytyspaikassa, esimerkiksi lompakossa, käsilaukussa tai kotona.

A on kertomansa mukaan kirjoittanut käyttäjätunnuksen paperille. Lisäksi A on kertomansa mukaan kirjoittanut salasanan naamioimalla sen pankin puhelinnumeroksi. Lautakunta pitää uskottavana A:n kertomusta tunnusten säilyttämisestä.

Tunnuksia oikeudetta käyttäneet ovat löytäneet ja pystyneet yhdistämään toisiinsa A:n kotonaan säilyttämät tunnukset. Pankkilautakunta katsoo siten, että asiakas on laiminlyönyt huolimattomuudestaan säilyttää pankkitunnuksiaan ehtojen mukaan huolellisesti.

Arvioitaessa asiakkaan menettelyn törkeyttä on otettava huomioon lieventävänä seikkana sen, että A on säilyttänyt tunnuksen eri osia erillisissä lukituissa laatikoissa, A on pyrkinyt piilottamaan salasanan naamioimalla sen pankin puhelinnumeroksi ja asuntoon murtautuneilla oli ollut mahdollisuus tutkia asuntoa laajasti. Toisaalta menettelyn törkeyden puolesta puhuu se, että A on kirjoittanut käyttäjätunnuksen muistiin, salasanan naamioiminen ei ole ollut ilmeisen tehokasta ja A ei ole kiinnittänyt erityistä huomiota tunnuslukujen säilyttämiseen hänen asuntonsa olleen tyhjänä lomamatkan aikana.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella asiakkaan pankkitunnusten oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja 54 §:n 1 momentin sekä pankkitunnuksia koskevien ehtojen mukaisia velvollisuuksiaan pankkitunnusten säilyttämisen suhteen. Lautakunta kuitenkin katsoo, ettei asiakkaan menettelyn kokonaisuutena voida kuitenkaan katsoa osoittavan asiakkaan suhtautuvan selvästi piittaamattomasti tunnusten hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakkaan menettely kokonaisuutena myöskään osoita maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta ja että asiakkaan vastuu verkkopankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta rajoittuu 150 euroon.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta suosittaa, että pankki ottaa vastatakseen verkkopankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä aiheutuneen vahingon siltä osin kuin se ylittää 150 euroa.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Heino

Jäsenet:
Atrila
Lehtonen
Lilja
Pulkkinen