Tapahtumatiedot

A (s. 1970) nousi 12.3.2012 noin kello 6.40 autosta ollessaan matkalla työpaikalleen. Paikoitusalue oli liukas ja A kaatui oikean kätensä päälle, minkä seurauksena hänen oikea olkapäänsä loukkaantui. Vahinko korvattiin ensisijaisesti A:n työnantajan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Tapaturmavakuutusyhtiö esitti sittemmin paikoitusaluetta ylläpitävälle B Oy:lle asiassa tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla takautumisvaatimuksen. B Oy teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa vakuutusyhtiö X:ssä.

Vakuutusyhtiö X teki 23.5.2013 asiassa korvauspäätöksen, jossa katsoi, että A:n liukastumisessa oli ollut kysymys liikennevahingosta. Koska liikennevahingot on vastuuvakuutuksen rajoitusehdoissa rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, korvausta ei maksettu. Tapaturmavakuutusyhtiö toimitti 25.11.2014 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa vaati B Oy:ltä korvausta tapaturmavakuutuksen perusteella maksamistaan kustannuksista. Saatuaan tiedon haastehakemuksesta B Oy pyysi 23.12.2014 paikoitusalueen kiinteistönhuollosta vastanneelta C Oy:ltä selvitystä alueen kunnossapidosta sekä esitti näkemyksensä, että mikäli haastehakemuksen tiedot vahinkoalueen kunnosta tapaturman sattuneessa pitivät paikkansa, oli C Oy laiminlyönyt kiinteistönhuoltoa koskevan palvelusopimuksen mukaiset tehtävänsä. Vakuutusyhtiö X:lle B Oy esitti 29.1.2015 uudelleenkäsittelypyynnön, jonka johdosta vakuutusyhtiö X muutti aiemmin antamansa korvauspäätöksen ja katsoi vahingon B Oy:n vastuuvakuutuksesta korvattavaksi.

Vakuutusyhtiö X esitti 21.3.2016 C Oy:lle takautumisvaatimuksen niistä korvauksista, jotka se oli maksanut tapaturmavakuutusyhtiölle A:n henkilövahingon johdosta. Vakuutusyhtiö X katsoi, että C Oy oli syyllistynyt asiassa sopimusrikkomukseen. C Oy oli B Oy:n kanssa solmitun palvelusopimuksen perusteella vastannut kiinteistön liukkaudentorjunnasta. C Oy:n 21.1.2015 päivätyn vastineen mukaan kiinteistöllä oli suoritettu liukkaudentorjuntaa 29.2.2012 ja tarkastuskäynnit 11.3. klo 8.24 ja 12.3. klo 6.53, eli vahinkopäivänä ja sitä edeltäneenä päivänä. C Oy:n kertoman mukaan tarkastuskäynneillä ei ollut nähty lisähiekoitusta tarpeelliseksi. Kapeita autojen välejä ja pysäköityjen autojen alustoja ei ollut hiekoitettu, eikä liukkaudentorjunnan tarvetta näiden osalta ollut voitu todentaa. Vakuutusyhtiö X totesi, että liukkaudentorjunnan ollessa C Oy:n sopimusperusteinen velvoite, tulisi C Oy:n korvausvastuusta vapautuakseen osoittaa toimineensa huolellisesti sopimusvelvoitetta täyttäessään. C Oy oli kuitenkin selvityksessään todennut, että hiekoituksen suorittamisesta oli kulunut huomattava aika ja ettei hiekoitusta tai hiekoituksen tarpeen arviointia ollut suoritettu lainkaan autojen väleistä tai alueilta, joilla oli tarkastushetkellä ollut pysäköitynä auto. Näin ollen C Oy oli sopimuksen perusteella vastuussa aiheutuneesta vahingosta. B Oy:n oikeus korvaukseen C Oy:ltä oli vakuutusehdoissa siirretty vakuutusyhtiö X:lle, millä perusteella vakuutusyhtiö X vaati tapaturmavakuutusyhtiölle maksamiaan korvauksia C Oy:ltä. C Oy teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa vakuutusyhtiö Y:ssä.

Vakuutusyhtiö Y viittasi korvauspäätöksessään C Oy:ltä saamaansa selvitykseen paikoitusalueen kunnossapitokäytännöstä. Normaalikäytännön mukaisesti hiekoitus suoritetaan vain virallisilta kulkuväyliltä vapailta osin tarkistus- ja huoltokäyntien yhteydessä hiekoituskoneella, mikäli hiekoitukselle todetaan tarvetta. Autojen välejä ja alustoja ei hiekoiteta, sillä ahtaissa autojen väleissä on suuri riski aiheuttaa autoihin naarmuja koneellisen hiekoituksen yhteydessä eikä autojen välejä voida myöskään pitää yleisinä kulkupintoina. C Oy oli käynyt kohteessa vahinkopäivää edeltäneenä päivänä 12.3.2012 klo 8.24 ja vahinkopäivänä klo 6.53 ja todennut molemmilla kerroilla, ettei hiekoitukselle ole tarvetta. Vakuutusyhtiö Y katsoi, että C Oy oli huolehtinut paikoitusalueen hiekoituksesta ja hiekoituksen tarpeen tarkkailusta riittävällä ja asianmukaisella tavalla ja täyttänyt siten kiinteistönhuoltosopimuksen mukaiset sopimusvelvoitteensa. A:n henkilövahinko ei ollut aiheutunut C Oy:n virheellisestä menettelystä, huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä eikä C Oy:lle siten ollut syntynyt asiassa korvausvastuuta. Vakuutusyhtiö Y hylkäsi korvausvaatimuksen. 

Vakuutusyhtiö X:n ratkaisusuosituspyyntö

Vakuutusyhtiö X pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Vakuutusyhtiö X katsoo, että A:n henkilövahinko on ollut seurausta siitä, että C Oy on laiminlyönyt B Oy:n kanssa tekemänsä kiinteistönhuoltosopimuksen mukaiset velvoitteet. Vahinko tulee näin ollen korvata C Oy:n vastuuvakuutuksesta.

B Oy ja C Oy ovat solmineet sopimuksen kiinteistönhuollosta 11.5.2011. Sopimukseen otetun ehdon mukaan C Oy vastaa liukkaudentorjunnasta kiinteistön ulkoalueilla. Sopimuksen ehtokohdan 3.1 mukaan ”liukkauden torjunta suoritetaan, jos kulkupinnat ovat liukkaita”. A:n liukastuminen on aiheutunut puutteellisesta liukkaudentorjunnasta kiinteistöllä. Liukkaudentorjunnan ollessa C Oy:n sopimusperusteinen velvoite kysymyksessä on sopimusrikkomus C Oy:n toimesta. Sopimusoikeudellisten näyttötaakkasääntöjen perusteella C Oy:n tulisi korvausvastuusta vapautuakseen osoittaa toimineensa huolellisesti sopimusvelvoitetta täyttäessään. C Oy on kuitenkin päinvastoin todennut, että edellisestä hiekoituskerrasta on kulunut huomattava aika ja ettei hiekoitusta tai hiekoituksen tarpeen arviointia ole suoritettu lainkaan autojen väleistä tai alueilta, joilla on tarkastushetkellä ollut pysäköitynä auto. Näin ollen C Oy vastaa vahingosta, eli A:n henkilövahingon perustella suoritetuista korvauksista, sopimusrikkomuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö Y on todennut korvauspäätöksessään, että hiekoitus suoritetaan normaalikäytännön mukaan vain virallisilta kulkuväyliltä ja että pysäköintiruutujen välejä ei voida tehokkaasti hiekoittaa eikä kyseisiä alueita voida lukea yleisiksi jalankulkupinnoiksi. Vakuutusyhtiö X toteaa, että B Oy:n ja C Oy:n välisessä sopimuksessa ei ole tehty mitään rajoitusta liukkaudentorjuntavelvoitteen osalta; sopimuksen mukaan C Oy:n tulee suorittaa hiekoitus, mikäli kulkupinnat ovat liukkaita. Kun sopimuksessa ei ole toisin määritelty, kulkupintoina on pidettävä niitä alueita, joilla ihmisten voidaan olettaa liikkuvan paikoitusalueella, eli niin ajoväyliä kuin pysäköintiruutuja ja niiden välejä. Sillä seikalla, että pysäköintiruutujen välien hiekoitus ei ollut toteutettavissa yhtä ”tehokkaasti” kuin ajoväylien, niiden edellyttäessä esimerkiksi käsin tehtävää hiekoitusta koneellisen sijaan, ei ole merkitystä C Oy:n sopimusvastuun laajuudelle. Mikäli C Oy olisi katsonut, ettei sillä ole edellytyksiä suorittaa kaikkien kulkupintojen liukkaudentorjuntaa, sen ei olisi tullut ottaa niitä vastattavakseen. B Oy:n ja C Oy:n välinen palvelusopimus perustui C Oy:n laatimiin vakioehtoihin. Ehtojen perusteella on yksiselitteistä, että C Oy vastasi liukkaudentorjunnasta kaikkien kiinteistön kulkupintojen osalta. Vahinko on johtunut kiinteistön puutteellisesta liukkaudentorjunnasta ja siis C Oy:n sopimusperusteisen vastuun alaisesta seikasta. Vahinko tulee korvata C Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö Y:n vastine

Vakuutusyhtiö Y kiistää vakuutusyhtiö X:n vaatimuksen.

C Oy ei ole rikkonut 11.5.2011 päivätyn kiinteistönhuoltosopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä toiminut asiassa tuottamuksellisesti. Sopimuksen kohdan 3.1 perusteella C Oy:n tehtävänä on ollut liukkauden torjunta, ”jos kulkupinnat ovat liukkaita”. Sopimuksen erityispiirteenä on ollut, että sen piiriin kuuluneella alueella on ollut ajo- ja jalankulkureittien lisäksi myös autoille varattuja pysäköintiruutuja. Autojen pysäköintiin varatulla alueella on säilytetty autoja kaikkina vuorokaudenaikoina seitsemänä päivänä viikossa. C Oy:n edustajat ovat tarkastaneet kulkupintojen hiekoitustarpeen vahinkopäivää edeltävänä päivänä ja vahinkopäivänä, eikä kummankaan tarkastuksen yhteydessä ole todettu tarvetta lisähiekoituksen tekemiselle. Hiekoitukseen vaikuttavissa sääolosuhteissa ei ole myöskään tapahtunut muutosta tarkastuskäyntien välillä. Tarkastuskäyntien välillä ei ole satanut ja lämpötila on ollut hieman nollan yläpuolella.

C Oy ei ole pystynyt hiekoittamaan pysäköintiruutuja autojen alta. Mikäli autojen välissä on ollut riittävästi tilaa, on autojen välit voitu hiekoittaa käsin. A:n kaatuminen on tapahtunut autoille osoitetussa pysäköintiruudussa. Vahinko onkin voinut johtua yksinomaan siitä syystä, että A on kaatunut paikassa, jossa on ollut aiemmin pysäköitynä auto, mistä syystä C Oy ei ole pystynyt toteamaan kyseisen kohdan hiekoitustarvetta ja hiekoittamaan pysäköidyn auton alla olevaa kohtaa. C Oy:n tehtävänä ei ole ollut pysäköitynä olleiden ajoneuvojen siirtäminen hiekoitusta varten. C Oy:n velvollisuutena ei myöskään ole ollut pysäköintialueen keskeytymätön liukkauden seuranta ja torjunta, vaan sopimuksen mukaan C Oy:n velvollisuus on rajoittunut sääolosuhteiden vaihtelujen perusteella tapahtuvaan hiekoitustarpeen selvittämiseen ja huoltosopimuksen kohdissa 3.3.1 ̶ 3.3.4 todettujen toimenpiteiden yhteydessä todetun liukkauden poistamiseen. Sääolosuhteet viimeisen vahinkoa edeltäneen tarkastuskäynnin, 11.3.2012 klo 8.24, ja ensimmäisen vahinkoa seuranneen tarkastuskäynnin, 12.3.2012 klo 6.53, välillä eivät ole edellyttäneet useammin tapahtuvia tarkastuskäyntejä. B Oy ei ole tilannut C Oy:ltä palvelua, jossa C Oy:n velvollisuutena olisi ollut pysäköityjen autojen alle jäävän pinnan aukoton tarkastaminen liukkauden varalta. Tällainen olisi edellyttänyt jatkuvaa päivystystä paikoitusalueella. C Oy on sopinut B Oy:n kanssa, että C Oy tarkastaa ja tarvittaessa hiekoittaa alueen vapailta osin. Tarkastusta ja hiekoitusta ei ole voitu suorittaa paikasta, jossa C Oy:n käynnin yhteydessä on ollut ajoneuvo pysäköitynä. C Oy on toiminut huoltosopimuksen mukaisesti eikä siis ole rikkonut sopimusta. Vakuutusyhtiö Y kiistää vakuutusyhtiö X:n väitteen siitä, että paikoitusalue olisi ollut kauttaaltaan jäässä. Vakuutusyhtiö Y:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö X:llä on näyttötaakka siitä, että C Oy olisi rikkonut huoltosopimusta.

Vakuutusyhtiö Y katsoo lisäksi, että B Oy ei ole reklamoinut C Oy:tä kohtuullisessa ajassa saatuaan tiedon A:n liukastumisesta, minkä seurauksena B Oy on menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia C Oy:lle. Vakuutusyhtiö X:lle ei ole vakuutuskorvauksen maksamisella siirtynyt parempia oikeuksia korvaukseen kuin mitä B Oy:llä olisi ollut. Reklamaatiolla tarkoitetaan velkojan ilmoitusta velalliselle siitä, että tämä ei ole tehnyt sopimuksenmukaista suoritusta. Reklamaatiovelvollisuus on voimassa sopimussuhteessa ilman nimenomaista sopimusmääräystä tai lain säännöstä. Sopimuskumppanin oikeussuojan tarve edellyttää, että tämä saa tietää virheestä ja/tai väitetystä vahingosta, jonka jälkeen voi ryhtyä toimiin varautuakseen väitetystä virheestä johtuviin vaatimuksiin. Reklamaation laiminlyönnistä seuraa, että sopimuskumppani menettää oikeutensa esittää toiselle vaatimuksia sopimusrikkomuksen seurauksena. Reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun osapuoli on tullut tai hänen olisi pitänyt tulla tietoiseksi vaatimuksen perusteesta. Tässä tapauksessa reklamaatiovelvollisuus on koskenut väitettä liukkaudentorjunnan sopimuksen vastaisesta suorittamisesta.

Vakuutusyhtiö Y:n saamien tietojen mukaan C Oy:lle on tehty ensimmäinen reklamaatio 12.3.2012 sattuneesta vahingosta ja väitetystä sopimusrikkomuksesta lähes kolme vuotta tapahtuman jälkeen joulukuussa 2014. Reklamaatiokirje on päivätty 23.12.2014 ja C Oy on vastaanottanut kirjeen aikaisintaan seuraavana arkipäivänä, joka on ollut 29.12.2014. Kirjeen liitteenä olleen selvityksen perusteella A on ilmoittanut vahingosta B Oy:lle välittömästi kaatumisen jälkeen. Ottaen huomioon reklamaation tarkoitus antaa toiselle osapuolelle mahdollisuus tarpeelliseksi katsomiensa selvitysten tekemiseen mahdollisen vahingonkorvausvaatimuksen varalta, kohtuullisena reklamaatioaikana liukkauden estoon liittyvässä vahingossa voidaan pitää korkeintaan muutamia päiviä. Selvää on, ettei reklamaatiota ole tehty kohtuullisessa ajassa, kun ensimmäinen ilmoitus asiassa on tehty C Oy:lle lähes kolme vuotta vaatimuksen perusteena olevan kaatumisen jälkeen. Reklamaation laiminlyönnin perusteella B Oy on menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia C Oy:lle asiassa. Näin ollen myöskään vakuutusyhtiö X:llä, jolle B Oy on siirtänyt omat oikeutensa, ei ole oikeutta korvaukseen vakuutusyhtiö Y:ltä. Vakuutusyhtiö Y katsoo, että näyttötaakka reklamaation oikea-aikaisesta tekemisestä on vakuutusyhtiö X:llä.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle C Oy:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. C Oy:n puolesta on ilmoitettu lautakunnalle, ettei C Oy:llä ole asiaan lisättävää.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:
- vakuutusyhtiö X:n ratkaisusuosituspyyntö 24.5.2017
- vakuutusyhtiö Y:n vastine 15.8.2017
- C Oy:n vastaus vakuutetun kuulemiseen 21.9.2017
- kiinteistönhuoltosopimus 28.11.2001, palvelukuvaukset 8.2.2011 ja 11.5.2011 ja kiinteistöpalvelualan yleiset sopimusehdot KP YSE 2007
- säätilatietoja ajalta 10. ̶ 12.3.2012
- tapaturmailmoitus 13.3.2012
- tapaturmavakuutusyhtiön kirje A:lle 15.2.2013 ja A:n 18.2.2013 päivätty selvitys vahingon olosuhteista
- tapaturmavakuutusyhtiön takautumisvaatimus B Oy:lle 27.2.2013
- C Oy:n selvitys vahinkopaikan hiekoituksesta 13.3.2013
- B Oy:n vastuuvahinkoilmoitus vakuutusyhtiö X:lle 14.3.2013
- tapaturmavakuutusyhtiön haastehakemus 25.11.2014
- B Oy:n selvityspyyntö C Oy:lle 23.12.2014
- C Oy:n selvitys B Oy:lle 21.1.2015, säätilatietoja ajalta 1. ̶ 12.3.2012 ja paikannuslaitteen ajotiedot, joista käy ilmi, koska vahinkopaikan hiekoitustilannetta on käyty tarkastamassa
- B Oy:n uudelleenkäsittelypyyntö vakuutusyhtiö X:lle 29.1.2015
- vakuutusyhtiö X:n korvausvaatimus C Oy:lle 21.3.2016
- vakuutusyhtiö Y:n päätös 1.8.2016
- C Oy:n vastuuvakuutuksen vakuutuskirja ja vakuutusehdot
- B Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavat vakuutusehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko vakuutusyhtiö X:n tapaturmavakuutusyhtiölle A:n henkilövahingon johdosta maksamat korvaukset maksaa C Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vastuuvakuutuksen ehdot (vakuutusyhtiö Y)

I Määritelmät
(…)
Vahinkotapahtuma: Kaikki kolmannelle osapuolelle liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä aiheutetut henkilö- tai omaisuusvahingot, jotka tapahtuvat Vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella.
(…)

II Vakuutuksen laajuus
(…)
Tämä vakuutus korvaa vakuutetulle Vakuutusehtojen mukaisesti vahingonkorvaukset, jotka vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan velvoitettu maksamaan vahinkotapahtuman seurauksena.

Vastuuvakuutuksen ehdot (vakuutusyhtiö X)

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1 (Korvattavat vahingot) mukaan toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun
- vakuutettu on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta (…).

Vastuuvakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 12.1 ([vakuutusyhtiön] takautumisoikeus kolmatta henkilöä kohtaan) mukaan vakuutetun oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta korvausvastuussa olevalta kolmannelta henkilöltä siirtyy [vakuutusyhtiölle] sen suorittamaan korvausmäärään saakka. (…)

Asian arviointi

1. Väite reklamaation laiminlyönnistä

Vakuutusyhtiö Y on esittänyt, että B Oy on laiminlyönyt asiassa reklamaatiovelvollisuutensa C Oy:tä kohtaan ja menettänyt siten oikeutensa vaatia korvausta C Oy:ltä.

B Oy:n ja C Oy:n välisen, 28.11.2001 allekirjoitetun kiinteistönhuoltosopimuksen mukaan sopimussuhteessa on noudatettu kiinteistönhoitoalan yleisiä sopimusehtoja. Kiinteistöpalvelualan yleisten sopimusehtojen KP YSE 2007 18 §:n (Sopijapuolten vahingonkorvausvastuu) mukaan sopijapuolet vastaavat sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä. Sopijapuolet ovat velvollisia korvaamaan toiselle sopijapuolelle sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämättä jättämisen aiheuttaman vahingon, mikäli asiasta on reklamoitu viivytyksettä sen jälkeen, kun laiminlyönti on tullut vahingon kärsijän tietoon. Vahingonkorvausvastuun määrän rajoituksista ja vahingonkorvausvastuun laajuudesta on mahdollista sopia toisin. Mikäli osapuolet eivät ole sopineet vahingonkorvauksen määrästä ja laajuudesta toisin, ovat sopijapuolet velvollisia korvaamaan toiselle sopijapuolelle sellaiset aiheuttamansa henkilö- ja esinevahingot sekä näihin liittyvät taloudelliset vahingot, joista toimeksisaaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Muilta osin ei välillisiä vahinkoja korvata. (…)

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun, A:n tapaturmavakuutusyhtiölle antaman 18.2.2013 päivätyn selvityksen mukaan A on ilmoittanut tapahtuneesta B Oy:n edustajalle. Selvityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, milloin ja miten tämä ilmoitus on tehty. Tapaturmavakuutusyhtiön takautumisvaatimus B Oy:lle on päivätty 27.2.2013. C Oy:n edustaja on 13.3.2013 antanut B Oy:n edustajalle sähköpostitse selvityksen vahinkopaikan hiekoituksesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että B Oy on lautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen perusteella ilmoittanut vahingosta ja sen mahdollisesta syystä, paikoitusalueen puutteellisesta liukkaudentorjunnasta, C Oy:lle noin kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon mahdollisesta vahingonkorvausvastuustaan (tapaturmavakuutusyhtiön takautumisvaatimuksesta). Vakuutuslautakunta katsoo, että B Oy on reklamoinut C Oy:n mahdollisesta sopimusrikkomuksesta kiinteistönhoitoalan yleisten sopimusehtojen edellyttämällä tavalla. B Oy:n ei siten voida katsoa menettäneen oikeuttaan vahingonkorvaukseen C Oy:ltä reklamaation laiminlyönnin takia.

2. C Oy:n korvausvastuu vahingosta

Vakuutusyhtiö X katsoo, että C Oy on laiminlyönyt B Oy:n kanssa solmimansa kiinteistönhuoltosopimuksen liukkaudentorjuntaa koskevat velvoitteensa ja aiheuttanut näin A:n henkilövahingon. Vakuutusyhtiö Y:n kannan mukaan C Oy on täyttänyt sopimusvelvoitteet asianmukaisesti.

B Oy:n ja C Oy:n välisen kiinteistönhuoltosopimuksen 11.5.2011 päivätyn palvelukuvauksen kohdan 3 (Ulkoalueet) mukaan ulkoalueisiin kuuluvat jalankulku- ja ajoalueet, pysäköintialueet sekä jätekatos tai muu vastaava jätteidenkeräyspaikka sekä nurmikot. Alakohdan 3.1 (Ulkoalueet talvikaudella) mukaan liukkauden torjunta suoritetaan, kun kulkupinnat ovat liukkaita. Alakohdan 3.1.1 (Ajo- ja jalankulkualueet) mukaan sopimuksen mukaisiin tehtäviin kuuluvat lumenauraus ja liukkauden torjunta auraussuunnitelman mukaan.

A:n tapaturmavakuutusyhtiölle antaman, 18.2.2013 päivätyn selvityksen mukaan A on noussut autosta ja saman tien jalat ovat lähteneet alta, koska paikoitusalue on ollut peilijäässä. A on kaatunut oikean käden päälle ja tuntenut oikeassa olkapäässä rusahduksen. Tapahtumapaikka on ollut jäinen ja hiekoittamaton. Selvitykseen liitetyn A:n piirroksen mukaan liukastumispaikka on ollut pysäköintiruutu, jonka viereiseen ruutuun A on jättänyt autonsa.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen säätilatietojen mukaan ilman lämpötila on 1. ̶ 12.3.2012 vaihdellut yli 15 pakkasasteen ja muutaman lämpöasteen välillä. Sade on ollut hyvin vähäistä. Lumen syvyys mainittuna ajanjaksona on ollut noin 60 cm. C Oy:n sähköpostiselvityksessä B Oy:lle 13.3.2013 todetaan, että vahinkoalueen hiekoituspäivät maaliskuussa 2012 ovat olleet 1., 2., 11., 12. ja 13.3. C Oy:n 21.1.2015 päivätyssä selvityksessä B Oy:lle todetaan, että liukkaudentorjunta oli suoritettu paikoitusalueella vapailta osin edellisen lumilähdön yhteydessä 29.2.2012. Tämän jälkeen liukkaudentorjuntatarpeen tarkastaminen on suoritettu normaalikäytännön mukaisesti keliolosuhteiden muuttuessa hiekoitettavan alueen vapailta osin. Tarkastuskäynnit liukastumisajankohdan läheisyydessä on suoritettu 11.3.2012 klo 8.24 ja 12.3.2012 klo 6.53. Tarkastuskäyntien perusteella ei lisähiekoitusta ole nähty tarpeelliseksi. Kapeita autojen välejä ja pysäköityjen autojen alustoja ei ole hiekoitettu eikä liukkaudentorjuntatarvetta ole voitu todentaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että B Oy:n ja C Oy:n välinen kiinteistönhuoltosopimus on edellyttänyt liukkaudentorjunnan suorittamista kulkupintojen ollessa liukkaita. Lautakunta toteaa edelleen, että nyt puheena olevan kaltaisella paikoitusalueella jalankulkua tapahtuu tyypillisesti paitsi varsinaisilla jalankulkuväylillä, myös pysäköintiruuduissa siltä osin, kuin autoilijat autosta poistuessaan siirtyvät jalankulkuväylälle. Tällä perusteella lautakunta katsoo, että jalankulkuväylien lisäksi myös pysäköintiruudut tulee pitää jalankulkuliikennettä tyydyttävässä kunnossa ja niitä voidaan pitää B Oy:n ja C Oy:n välisessä sopimuksessa tarkoitettuina kulkupintoina. Lautakunta huomioi kuitenkin, ettei pysäköintiruutujen liukkaudentorjunta ole mahdollista silloin, kun niissä on pysäköitynä autoja.

Selvitystä siitä, koska minkäkin pysäköintiruudun liukkaustilanteen tarkastaminen ja ruudun hiekoittaminen on ollut mahdollista, ei ole esitetty, eikä tällaisen selvityksen esittäminen ole käytännössä mahdollista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei yhden yksittäisen pysäköintiruudun liukkaudesta vielä voida tehdä yleisempää johtopäätöstä siitä, onko C Oy laiminlyönyt kiinteistönhuoltosopimukseen perustuvaa velvollisuuttaan huolehtia paikoitusalueen liukkaudentorjunnasta. Vaikka yksittäisessä pysäköintiruudussa onkin tapahtunut liukastumisvahinko, ei tämä vielä osoita huolimattomuutta liukkaudentorjunnassa, koska on mahdollista, että pysäköintiruudussa on ollut pysäköitynä liukkaudentorjuntatoimet estävä auto jopa vain hetkeä aiemmin. Vakuutuslautakunta katsoo, että liukkaudentorjunnasta vastaavan tahon huolellisuutta tulee puheena olevan kaltaisessa arvioida sen perusteella, miten vahinkoaluetta on yleisesti hoidettu ennen vahingon tapahtumista.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä vahinkoa edeltäneestä säätilasta sanottuun ja toteaa, että lämpötilan vaihtelu pakkasen ja lämpöasteiden välillä on omiaan aiheuttamaan hiekoitushiekan painumisen lumen ja jään sisään. Lisäksi lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että hiekoitussepeli voi kulkeutua pois kulkupinnoilta autojen pyörien mukana varsinkin, kun kysymyksessä on paikoitusalue, jossa tyypillisesti on runsaasti moottoriajoneuvoliikennettä. A:n selvityksen mukaan paikoitusalue on vahingon tapahtuessa ollut peilijäässä, mitä kertomusta Vakuutuslautakunnalla ei ole syytä epäillä. C Oy:n selvityksen mukaan viimeinen hiekoitus ennen 11.3.2012 sattunutta vahinkoa on tehty 29.2.2012. Ottaen huomioon edellä kerrotun Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että paikoitusalueen kulkupintojen kunto olisi edellyttänyt hiekoitusta myös 29.2.2012 jälkeen. Vakuutuslautakunta katsoo C Oy:n laiminlyöneen kiinteistönhuoltosopimuksen mukaiset velvoitteensa paikoitusalueen liukkaudentorjunnassa ja olevan tällä perusteella korvausvastuussa A:n henkilövahingosta maksetuista tapaturmavakuutuskorvauksista. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiö Y:tä korvaamaan vahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiö Y:tä korvaamaan vahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen
Toimi