Tapahtumatiedot
Asiakkaiden vuonna 2004 rakennetussa 2-kerroksisessa omakotitalossa sattui palovahinko, jossa rakennus vaurioitui kauttaaltaan ja rakennuksessa ollutta irtaimistoa tuhoutui.
Asiakkaat (A ja M, joista M vahingon sattuessa vakuutuksenottajana) ovat vakuuttaneet rakennuksen tässä vakuutusyhtiössä 27.1.2016. A on ottanut vakuutuksen vakuutusyhtiön nettisivujen kautta ja merkinnyt nettilomakkeen kohtaan ”Kokonaisala m²” vastaukseksi 130 (m²). Kohtaan ”Kerrosten määrä” on merkitty 2.
Asiakkaat ovat kertoneet, että he olivat aloittaneet rakennuksensa yläkertavarauksen käyttötarkoituksen muuttamista tarkoittavan rakennushankkeen vuonna 2014. Kyse on rakennuslupapäätöksen 5.11.2014 mukaan ollut omakotitalon kylmän ullakkotilan rakentamisesta asuinkäyttöön.
A kertoo, että hän oli yhteydessä puhelimitse vakuutusyhtiöön toukokuussa 2016 selvittääkseen, miksi vakuutukset on merkitty vakuutuskirjalla A:n ja M:n alaikäisen pojan E:n nimiin. Vakuutusyhtiön edustaja T on vastaanottanut A:n yhteydenoton ja soittanut A:lle ensin 26.5. ja sen jälkeen 27.5.2016. Viimeksi mainitun puhelun kuluessa A on ottanut myös irtaimistolle vakuutuksen, jota asiakkaiden vakuutuskokonaisuuteen ei aiemmin kuulunut. Puhelun yhteydessä on keskusteltu rakennuksen kokonaisalasta ja pinta-alasta.
Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 2.3.2017 mukaan rakennus on ollut tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena alivakuutettu (termiä käytetään puhekielessä tarkoitetussa merkityksessä), koska kohteen ”viittä vaille valmis” yläkerran laajennus oli toteutumassa. Laajennuksen myötä rakennuksen kerrosala on rakennusasiakirjojen mukaan ollut 199 m² ja vakuutettuna on 130 m². Korvauspäätöksen mukaan vakuuttamisvelvoite alkaa, kun kohteessa on vakuutettavaa eli jo silloin, kun ensimmäisiä rakenneosia aletaan rakentaa.
Korvauspäätöksen mukaan rakennuksen vahingon osalta alivakuutus huomioidaan virheelliseen ja oikeaan neliömäärään perustuvien vakuutusmaksujen suhteessa seuraavan laskelman mukaisesti:
189,63 € x vahinkomäärä = korvausmäärä
239,00 €
Irtaimiston vahinko käsitellään vastaavasti alivakuutus huomioiden. Irtaimiston osalta määrittävänä tekijänä on huoneistoala, joka on 173 m² ja vakuutettuna on 130 m². Irtaimiston osalta alivakuutussuhde määräytyy vuosimaksujen suhteen perusteella seuraavasti:
114,20 € x vahinkomäärä = korvausmäärä
126,56 €
Vakuutusyhtiö on 18.4.2017 asiakkaiden asiamiehen kirjeeseen 20.3.2017 lähettämässään kirjallisessa vastauksessa perustellut aiemman korvauspäätöksensä mukaista kantaansa lähemmin viitaten vakuutussopimuslain 26 ja 34 §:n määräyksiin vaaran lisääntymisestä ilmoittamisesta ja korvauksen alentamisesta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta vakuutusmaksujen suhteessa. Yhtiö on selvennyksenä aiempaan korvauspäätökseensä todennut, että kyse ei ole vakuutussopimuslain 58 §:ssä tarkoitetusta alivakuutuksesta, koska säännös koskee vakuutusmääräisiä vakuutuksia, jollaisesta ei ole nyt kyse. Yhtiö katsoo asiakkaan sekä rakennuksen vakuutuksen ostamisen että 27.5.2016 tapahtuneen lisäoston yhteydessä ilmoittaneen rakennuksen pinta-alaksi 130 m². Viimeksi mainitun oston yhteydessä käydyssä keskustelussa vakuutusyhtiön myyjä V on pyytänyt varmistusta omakotitalon kokonaisneliöistä, jolloin asiakas on ilmoittanut neliöiksi 130 m².
Asiakkaat eivät ole kertoneet vakuutusyhtiölle omakotitalon laajennuksesta. Vakuutusyhtiön vuositiedotteessa kerrotaan, että esimerkiksi laajennuksista on ilmoitettava, mutta tämä on jäänyt tekemättä. Yhtiö katsoo, että kyse on vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Maksetun ja todellisen vakuutusmaksun poikkeama on vähäistä suurempi. Vakuutusyhtiö katsoo, että rakennuksesta maksettavasta korvauksesta on perusteltua tehdä vähennys maksetun ja oikean vakuutusmaksun suhteessa.
Korvauspäätöksessään 18.4.2017 vakuutusyhtiö ilmoittaa muuttavansa aiempaa irtaimistovahingon korvauspäätöstään. Yhtiö katsoo, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti, toisin sanoen ”alivakuutus” on irtaimistovahingon osalta vähäinen. Tämän johdosta irtaimistovahingot korvataan ilman vähennyksiä.
Asiakkaiden valitus
Asiakkaat vaativat, että korvaukset maksetaan myös rakennusvahingon osalta ilman vähennyksiä. Asiakkaat katsovat, että vakuutusyhtiö on itseään sitovasti vedonnut asiassa vaaran lisääntymisestä ilmoittamisen laiminlyöntiin. Yhtiö ei näin meneteltyään voi enää vapaasti vaihtaa korvauksen alentamista koskevan ratkaisun perustetta siihen, että vakuutuksenottaja olisi laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa jo vakuutussopimusta tehtäessä. Asiakkaat katsovat, että heidän tulee voida luottaa siihen, että vakuutusyhtiön tarkennetussa korvauspäätöksessään ottama kanta otetaan myös asiaa Vakuutuslautakunnassa käsiteltäessä arvioinnin perusteeksi.
Rakennuksen vakuuttaminen 27.1.2016 ja vaaran lisääntymisestä ilmoittamisen laiminlyönti
Asiakkaat toteavat, että kotivakuutukseen on aluksi otettu ainoastaan rakennuksen vakuutus ja koti-irtaimisto on tässä vaiheessa jäänyt vakuuttamatta. Rakennuksen vakuutusta otettaessa A:lta on kysytty, mikä on rakennuksen "kokonaisala". A on tuolloin ilmoittanut johdonmukaisesti rakennusinsinööri P:n selvityksestä ilmenevän ja aiemminkin eri asiayhteyksissä kuten veroilmoituksissa käytetyn kokonaisalatiedon 130 m². A on ilmoittanut, että rakennuksessa on 2 kerrosta. Näihin kerroksiin on sisältynyt muutostöiden kohteena ollut yläkertavaraus.
A on ymmärtänyt, että rakennuksen kokonaisalalla viitataan rakennuksen sen osan pinta-alaan, jota asiakkaat käyttävät asuintarkoitukseen. Tuossa vaiheessa asiakkaat eivät olleet käyttäneet eivätkä olisi edes saaneet käyttää yläkertaa asuintarkoitukseen.
Vakuutuskirjaan 13.2.2016 on merkitty: "Rakennuksen kokonaisala on 130 m² ja kerrosten määrä on 2". Vakuutusyhtiön tiedossa on siten ollut, että rakennuksessa on kaksi eri kerrokseksi laskettavaa tilaa. Asiakkaiden talon vesikatto on ollut vuodesta 2004 lähtien kaiken aikaa samassa paikassa riippumatta siitä, miten sen alapuolella olevia alun perin yläkertavaraukseksi merkittyjä tiloja on kulloinkin käytetty.
Kotivakuutusehtojen kohdassa 200.13 määritellään rakennuksen kokonaisala seuraavasti:
"Rakennuksen kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomittojen mukaan (pituus x leveys). Kokonaisalaan lasketaan 160 cm ja sitä korkeammat tilat. Kokonaisalaan lasketaan mukaan rakennuksessa kiinni oleva lämmittämätön varasto, autotalli tai muu tila. Kokonaisalaa laskettaessa ei oteta huomioon avonaisia katoksia, terasseja eikä parvekkeita. Rakennuksissa, joissa on enemmän kuin yksi (1) kerros, rakennuksen kokonaisala saadaan laskemalla kerrosten alat yhteen".
Asiakkaat vetoavat myös siihen, että rakennus on ollut jo aiemmin vakuutettuna lyhyen ajanjakson tässä vakuutusyhtiössä. Vuosina 2015 -2016 rakennus ja irtaimisto oli vakuutettu toisessa vakuutusyhtiössä. Tällöin toisen vakuutusyhtiön vakuutusedustaja oli käynyt rakennuksessa ja merkinnyt rakennuksesta käytettävissään olleiden asiakirjojen ja rakennuksen tarkastelun sekä mittausten perusteella rakennuksen vakuutukseen pinta-alaksi 130 m² ja koti-irtaimiston osalta 115 m². Tämänkin perusteella asiakkaat ovat voineet perustellusti käsittää, että heidän tälle vakuutusyhtiölle rakennuksen pinta-alasta antamansa tiedot ovat olleet asianmukaiset.
Vaaran lisääntymistä koskeva vakuutusyhtiön väite
Asiakkaiden mielestä rakennuksen kannalta todellinen muutos olisi tapahtunut vasta yläkerran rakennustöiden valmistuttua, jolloin käyttötarkoitus olisi muutettu ja yläkerran neliöt olisi saatu ilmoittaa rakennuksen kokonaisalassa. Yläkerrassa 160 cm minimikorkeusvaatimuksen täyttävien neliöiden osalta vakuutusehtojen näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, missä käytössä nuo neliöt ovat, eli ovatko nuo neliöt "kylmiä" vai muutettuina asuinkäyttöön. Sillä, että yläkertavarauksessa olleet "kylmät" neliöt ovat olleet käyttötarkoituksen muuttamista koskevan työn kohteina, ei ole merkitystä vakuutussopimuslain 26 §:n soveltamisen kannalta. Seikka, joka vakuutusehtojen mukaan on vailla merkitystä, ei voi olla merkityksellinen myöskään vakuutussopimuslain 26 §:n kannalta, minkä johdosta tapauksessa ei ylipäätään ole kysymys tässä lainkohdassa tarkoitetusta vakuutuskauden aikana tapahtuneesta, olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta.
Puhelinkeskustelu 27.5.2016
A oli ottanut vakuutusyhtiöön yhteyttä selvittääkseen, miksi vakuutus oli ollut alaikäisen E:n nimissä, ja pyytääkseen tarjousta erinäisistä uusista vakuutuksista. Vakuutusyhtiön työntekijä T oli soittanut A:lle 27.5.2016. Asiakkaiden mukaan puhelua koskevasta tallenteesta ilmenee, että T on ollut varsin kokenut ja asiantunteva henkilö. Puhelutallenteesta ilmenee myös, että T on myös välittömästi havainnut, että A on "pihalla" eri pinta-alakäsitteistä.
Puhelutallenteen perusteella T on asiakkaiden näkemyksen mukaan selvästi havainnut, että A:n mielestä rakennuksen vakuutukseen kokonaisalaksi merkityt neliöt (130 m²) voitaisiin sellaisinaan ilmoittaa myös vastauksena T:n kysymykseen, joka koskee irtaimistovakuutusta. A on vastannut näin sen jälkeen, kun T oli ensin kertonut hänelle tarkoittavansa nyt pinta-alaltaan rajatumpaa aluetta kuin rakennuksen kokonaisala, johon T:n A:lle selostaman mukaan lasketaan esimerkiksi kellaritila ja kiinteä autotalli. Asiakkaiden talossa ei kuitenkaan ole alun perinkään ole ollut kellaritilaa eikä kiinteätä autotallia, minkä vuoksi A ei ole voinut epäillä, että hänen aiemmin rakennuksen vakuutukseen ilmoittamansa pinta-ala ja T:n nyt häneltä kysymä pinta-ala olisi laskettava toisistaan poikkeavalla tavalla.
Yläkertavarauksen käyttötarkoitusmuutostöiden kohteena oleva alue ei asiakkaiden mukaan ole ollut asiakkaiden asuinkäytössä. A on ymmärtänyt, että häneltä kysytään tälläkin kerralla asuinkäytössä olevien tilojen pinta-alaa, ja T:n puhelinkeskustelussa esille tuomat seikat olivat edelleen vahvistaneet hänen käsitystään siitä, että tuo pinta-ala on sama kuin hänen aikaisemminkin ilmoittamansa. A onkin vastannut: "Mun mielest se on ihan sama".
T puolestaan on tiennyt, että asuinpinta-alatieto, jota hän A:lta kysyy, ei ole sama asia kuin vakuutusehdoissa määritelty rakennuksen kokonaisala. Puhelussa A kuitenkin ilmoittaa T:lle, että hänen käsityksensä mukaan pinta-ala "on ihan sama". Asiakkaat katsovat, että puhelutallenne osoittaa suoraan, että T on keskustelun aikana tullut tietoiseksi siitä, että A on erehtynyt pitämään rakennuksen vakuutukseen pinta-alaksi merkittyä 130 m² luonteeltaan asuinpinta-alatietona.
Keskustelun lopputulemana on ollut, että T ei ole tehnyt muutoksia rakennuksen vakuutukseen merkittyyn pinta-alatietoon 130 m². Myös irtaimistovakuutuksen kannalta merkitykselliseksi pinta-alatiedoksi on merkitty 130 m². Puhelinkeskustelun jälkeen asiakkaille toimitettiin 31.5.2016 päivätty muutos-vakuutuskirja, jossa irtaimistovakuutuksen kohdalle on merkitty, että "asuinpinta-ala on 130 m²". A on tarkistanut vakuutuskirjasta hänelle myydyt uudet vakuutukset ja muut muutokset. Koska irtaimistovakuutuksen kohdalle vakuutuskirjaan tehty merkintä "asuinpinta-ala on 130 m²" on vastannut A:n käsitystä puhelinkeskustelun sisällöstä, joka koski asuinkäytössä olevien neliöiden ilmoittamista, hänelle ei ole luonnollisestikaan tullut mieleenkään epäillä, että annetuissa tiedoissa voisi olla jotakin ongelmia.
Tapauksen arviointi
Asiakkaat katsovat, että he eivät ole laiminlyöneet velvollisuuttaan ilmoittaa vakuutusyhtiölle vaaran lisääntymisestä vakuutussopimuslain 26 §:n ja vuositiedotteessa ilmoitettujen seikkojen perusteella. Vaaran lisääntymistä ei edellä selostetuista syistä ole tapahtunut, koska vakuutuksen voimaantulon 27.1.2016 ja palovahingon 25.11.2016 välillä vakuutusta otettaessa vallinneissa olosuhteissa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia. Asiakkailla ei 13.2.2016 saadun vuositiedotteen johdosta ole siis ollut mitään ilmoitettavaa. Olosuhde on vakuutuksen ottamisen ja palovahingon sattumisen välisenä aikana ollut sama kuin välittömästi ennen vakuutuksen ottamista: asiakkaiden talossa on yläkertavaraus, jonka "kylmät" neliöt ovat 160 cm minimikorkeusaseman täyttäviltä osin kuuluneet kotivakuutusehtojen kohdan 200.13 määritelmän "rakennuksen kokonaisala" mukaisen laskennan piiriin.
Asiakkaat katsovat, että A on ilmoittanut 27.1.2016 voimaan tullutta vakuutusta hakiessaan rakennuksen vakuutukseen neliötiedot parhaan käsityksensä mukaan sen rakennuksen osan pinta-alan perusteella, jota asiakkaat käyttävät asuintarkoitukseen. Talossa on ollut virallisten asiakirjojen mukaan kaksi kerrosta (toinen tosin vain yläkertavarauksena), ja A on ilmoittanut tämänkin tiedon vakuutusta ottaessaan. A ei ole 27.1.2016 vakuutushakemuksen tehdessään laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ainakaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Jos vakuutusyhtiö olisi jo 27.1.2016 voimaan tullutta vakuutusta myönnettäessä tiedustellut asiakkailta, miten jossakin muualla kuin Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevassa omakotitalossa voi olla kahdessa kerroksessa yhteensä vain 130 m², olisi todennäköisesti tullut esille, että talon ullakon osalta on kysymys pelkästä yläkertavarauksesta. Tiedustelujen yhteydessä olisi todennäköisesti selvinnyt myös, mitä asiakkaat ovat yläkertavarauksen osalta tekemässä.
Asiakkaat katsovat, että tapausta arvioitaessa on selvästi erotettava toisistaan kaksi eri juridista kysymystä:
1. onko vakuutussopimuslain 22 §:ssä tai 26 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ollut noissa lainkohdissa tarkoitetuin tavoin vähäistä vai ei; sekä
2. onko laiminlyönnin – jonka siis pitää ensin olla arvioitu vähäistä suuremmaksi – kohteena olleella väärällä tiedolla sen lisäksi ollut vakuutussopimuslain 34 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin vähäistä suurempi vaikutus vakuutusmaksuun.
Edellä mainitut säännösten merkitys on, että silloin, kun tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on niissä tarkoitetulla tavalla vähäistä, korvausta ei voida ylipäätään alentaa. Jos taas laiminlyönti on ollut vakuutussopimuslain 22 tai 26 §:ssä tarkoitetuin tavoin vähäistä suurempaa, edellyttää korvauksen alentaminen vielä lisäksi, että väärän tiedon vaikutus vakuutusmaksuun ylittää lain 34 §:n 2 momentissa erikseen säädetyn vähäisyyskynnyksen.
Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan irtaimistovakuutuksessa väärän pinta-alatiedon vaikutus vakuutusmaksuun olisi 9,8 % (1-114,20/126,56 euroa). Rakennuksen vakuutuksessa vaikutus olisi 20,7 % (1-189,63/239 euroa), jonka mukaisesti vakuutusyhtiö on alentanut korvausta. Rahassa mitatut erot olisivat irtaimistovakuutuksessa 12,36 euroa vuodessa ja rakennuksen vakuutuksessa 49,37 euroa vuodessa. Asiakkaiden mielestä muutamien kymmenien eurojen suuruusluokkaa oleva vakuutusmaksuvaikutusta (49,37 euroa) ei voida pitää absoluuttisesti tai edes suhteellisesti arvioituna minään muuna kuin vähäisenä.
Väärän pinta-alatiedon antamiseen liittyvän huolimattomuuden arvioinnin osalta asiakkaat viittaavat Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 512/15. Tuossa ratkaisussaan lautakunta perusteli sitä, että tiedonantovelvollisuus oli katsottava laiminlyödyn vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta sillä, että virheellisen ja oikean tilavuustiedon suhde oli ollut 51,3 %. Asiakkaat toteavat, että heidän tapauksessaan vastaava pinta-alojen suhdeluku on (rakennuksen osalta) ainoastaan 20,7 %.
Vakuutusyhtiö on viitannut vastauksessaan vakuutushakemuslomakkeen selitysteksteihin. Asiakkaat huomauttavat, että selityskentän teksti huipentuu ja tiivistyy lauseeseen, jonka mukaan ”rakennuksen tarkat pinta-alatiedot löydät esim. rakennuksen piirustuksista”. Talon suunnitelleen rakennusinsinööri P:n selvityksestä ilmenee, että rakennuksen bruttopinta-alaksi oli merkitty 129,5 m2. Asiakkaat katsovat, että selitystekstin perusteella heidän ilmoittamaansa kokonaisalaa ei voida katsoa vääräksi.
Asiakkaat toteavat vielä, että vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että virheelliset tiedot on annettu vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Huolimattomuutta ei voida vakuutusyhtiön esittämin tavoin olettaa jo lähtökohtaisesti vähäistä suuremmaksi.
Vakuutuskirjasta 13.2.2016 ilmenee, että vakuutus oli merkitty asiakkaiden alaikäisen pojan E:n nimiin. E:n nimiin oli kirjattu myös Toyota Corolla -merkkinen henkilöauto. Vakuutusyhtiö ei ole voinut olla tietämätön tästä perustavanlaatuisesta epäselvyydestä. Vakuutusyhtiön puolelta ei ole kuitenkaan palattu tiedustelemaan A:lta vakuutukseen merkittyjä tietoja. Asiakkaat katsovat, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt sille kuuluneen velvollisuuden esittää asiakkaille tarkentavat kysymykset muun muassa rakennuksen vakuutuksen kannalta merkityksellisistä tiedoista liittyen yläkerran tilanteeseen.
Vakuutusyhtiön puolelta ei ole palattu tarkistamaan rakennuksen yläkerran tilannetta myöskään 27.5.2016 käydyssä puhelinkeskustelussa, johon johtaneen A:n yhteydenoton eräänä syynä oli ollut se, että vakuutuksia oli merkitty alaikäisen E:n nimiin. Edes se, että vakuutukseen on alun alkaenkin merkitty rakennuksessa olevan 2 kerrosta tai se, että kokenut vakuutusyhtiön työntekijä T on puhelun aikana selvästi havainnut A:n olevan väärässä käsityksessä siitä, miten relevantit pinta-alat lasketaan, ei johtanut siihen, että tietoja olisi selvitetty yhtiön toimesta lisää.
Asiakkaiden mielestä vakuutusyhtiön työntekijä T:n ja A:n välisen puhelinkeskustelun tarkoituksena on ollut selvittää vakuutuksenottajan henkilöön liittyvä epäselvyys, ja samalla myydä asiakkaille tarpeelliseksi ajatellut vakuutusturvat kuten koti-irtaimistoturva. Tästä lähtökohdasta huolimatta T ei ole tarkistanut vakuutukseen merkittyä rakennuksen pinta-alatietoa, vaikka hän on puhelun aikana tullut tietoiseksi siitä, että A:lla on edelleenkin perustavaa laatua oleva väärä käsitys siitä, mitä tähän pinta-alatietoon kuuluu ilmoittaa. Myöskään kukaan muu vakuutusyhtiöstä ei ole palannut jälkikäteenkään tarkistamaan sitä, mihin tietoihin rakennuksen kokonaisalaksi edelleenkin merkityksi jäänyt 130 m² perustuu. T on selvästi havainnut, että A on erehtynyt luulemaan, että myös rakennuksen vakuutukseen kokonaisalaksi on voitu merkitä samat neliöt kuin asuinpinta-alan (asuinkäytössä olevien neliöiden) osalta on ilmoitettu.
Asiakkaat viittaavat vakuutusyhtiön korvauspäätökseen, jonka mukaan vakuutusyhtiö on asiaa vapaasti harkittuaan katsonut, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti eli ”alivakuutus” on irtaimistovahingon osalta vähäinen, ja ei vaikuta korvattavuuteen. Korvauspäätöksessä väärän tiedon merkityksestä vakuutusmaksuun ei puhuta mitään. Myös tältä osin asiakkaiden tulee voida luottaa vakuutusyhtiön valitsemaan juridiseen kantaan, jonka mukaan korvauspäätöksen mukaisella tavalla tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti, sikäli kuin sellaista on ollut, on tapahtunut korkeintaan vähäisestä huolimattomuudesta.
Vakuutusyhtiö on tullut tietoiseksi siitä, että A on erehtynyt rakennuksen vakuutuksen myöntämisen kannalta merkityksellisen pinta-alatiedon käsitteestä ja sisällöstä. Hän on tämän erehdyksensä johdosta jättänyt selvittämättä rakennuksen kokonaisalaa tarkemmin, minkä vuoksi väitettyyn tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vetoamista on pidettävä joka tapauksessa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla kunnianvastaisena ja arvottomana. Tämänkään perusteella palovahingosta maksettavaa korvausta ei tule alentaa.
Asiakkaat vetoavat lopuksi myös siihen, että vakuutusyhtiön ratkaisun hyväksyminen merkitsee heille noin 90.000 euron kustannusta ja lisälainan tarvetta. Kolmilapsisen vähävaraisen perheen kannalta seuraamusta on pidettävä kohtuuttomana.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaiden vaatimukset perusteettomina. Yhtiö vetoaa siihen, että A on kotivakuutusta 27.1.2016 ottaessaan laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuutensa. Vakuutusyhtiön mielestä A on 27.5.2016 käydyssä puhelinkeskustelussa väärän tiedon uudelleen antamalla laiminlyönyt velvollisuutensa oikaista vakuutuksenantajalle antamansa vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. A on myös laiminlyönyt vakuutussopimuslain 26 §:n mukaisen velvollisuutensa ilmoittaa vakuutusyhtiölle vaaran lisääntymisestä eli esimerkiksi rakennuksen korjaus-, muutos- tai laajennustoimenpiteistä.
Vakuutusta ottaessaan A on antanut yhtiön nettisivuillan olevan lomakkeen kohtaan "Kokonaisala m²" vastaukseksi ”130”. Tämän kysymyksen yhteydessä on ollut kysymysmerkkikuvake, josta painamalla on saanut lisätietoja siitä, mitä kokonaisalalla tarkoitetaan. Tiedossa ei ole, onko A lukenut nämä lisätiedot, mutta vakuutusyhtiön mielestä hänen olisi lukea lisätiedot, mikäli kyseinen termi on ollut hänelle epäselvä. Vakuutusyhtiön mukaan selitystekstissä lukee tällä hetkellä:
”Rakennuksen kokonaisala eli kerrosala lasketaan rakennuksen ulkomitoilla (pituus x leveys). Kerroksien pinta-alat lasketaan yhteen. Kokonaisalaan lasketaan 160 cm ja sitä korkeammat tilat, jonka muodostaa neljä seinää, lattia ja katto. Avoimia terasseja ja parvekkeita ei siis huomioida, mutta eristetty ja umpinainen terassi tulee laskea mukaan.
Myös yli 160 cm:n korkuiset parvet lasketaan mukaan kokonaisalaan. Sisäparven ala on ympäröivien seinien ja kaiteen sisäpinnan rajaama ala. Rakennuksen tarkat pinta-alatiedot löydät esim. rakennuksen piirustuksista.”
Vakuutusyhtiön mukaan tammikuussa 2016 teksti on ollut pääpiirteittäin samanlainen. Lisäksi asiakas on vahvistanut vakuutusta ottaessaan, että "Olen lukenut vakuutusoppaan ja vakuutusehdot. Antamani tiedot ovat oikein".
Vakuutusehtojen mukaan rakennuksen kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomittojen mukaan (pituus x leveys). Kokonaisalaan lasketaan 160 cm ja sitä korkeammat tilat. Kokonaisalaan lasketaan mukaan rakennuksessa kiinni oleva lämmittämätön varasto, autotalli tai muu tila. Kokonaisalaa laskettaessa ei oteta huomioon avonaisia katoksia, terasseja eikä parvekkeita. Rakennuksissa, joissa on enemmän kuin yksi (1) kerros, rakennuksen kokonaisala saadaan laskemalla kerrosten alat yhteen.
Vakuutusyhtiön mielestä A:n olisi tullut nettilomakkeen selitystekstin perusteella ymmärtää, että myös yläkerran neliöt tulee laskea mukaan kokonaisalaan. Vakuutusyhtiö katsoo, että tämä ilmenee sekä nettisivujen selitystekstistä että vakuutusehdoista täysin selvästi. Selitystekstissä mainitaan nimenomaisesti, että jos kerroksia on useita, pinta-alat tulee laskea yhteen ja toisaalta kokonaisalaan lasketaan myös muita kuin asuinkäytössä olevia tiloja, kuten umpinainen terassi, autotalli ja varasto. Nämä tekstit lukemalla ei vakuutusyhtiön mielestä voi päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että vain alakerran pinta-ala tai vain asuinkäytössä oleva pinta-ala tulisi ilmoittaa.
A ei ole myöskään 27.5.2016 käydyssä puhelinkeskustelussa korjannut ilmoittamaansa kokonaisalaa 130 m², vaikka vakuutusyhtiön edustaja on puhelussa kertonut, että kokonaisalaan sisältyvät mm. kellari ja kiinteä autotalli eli myös muita tiloja kuin asuinkäytössä olevat tilat. A:n olisi tästäkin tullut ymmärtää, että kokonaisalalla tarkoitetaan myös rakennuksen yläkertaa ja että hän siten on antanut siltä osin vakuutusyhtiölle väärän tiedon. Hän ei ole tässäkään yhteydessä kertonut, että rakennuksen yläkerta ei ole mukana hänen ilmoittamassaan kokonaisalassa tai että yläkertaa ollaan remontoimassa asuinkäyttöön. Puhelussa A vastaa kahteen otteeseen "joo" vakuutusyhtiön työntekijä T:n todettua A:n aiemmin antaman tiedon perusteella kokonaisalaksi 130 m2.
A on vedonnut ilmoitukseensa siitä, että rakennuksessa on kaksi kerrosta. Tämä ei kuitenkaan vakuutusyhtiön mielestä vaikuta tilanteen arviointiin, vaan päinvastoin tukee sitä, että A on itsekin ymmärtänyt, että rakennuksessa on kaksi vakuutettavaa kerrosta. Näin ollen hänen olisi tullut ilmoittaa näiden molempien kerrosten pinta-ala. A on kuitenkin ilmoittanut ainoastaan alakerran pinta-alan eikä hän ole myöskään kertonut mitään yläkertavarauksesta tai keskeneräisestä remontista. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ole voinut tietää, että ilmoitettu pinta-ala 130 m² onkin ainoastaan toisen kerroksen pinta-ala. Myös yläkerralla on ollut selkeä vakuuttamisintressi ja vahingon satuttua asiakaskin on lähtenyt siitä, että vakuutusyhtiön tulee korvata myös yläkerran vahingot. Näin ollen A:n on täytynyt ymmärtää, ettei hänen ilmoittamansa 130 m² ole oikea kokonaispinta-ala.
Vakuutusyhtiö katsoo, että toisen vakuutusyhtiön edustajan kanssa rakennuksesta käydyillä keskusteluilla ei ole merkitystä tämän asian ratkaisemisen kannalta. Myöskään sillä, että rakennus on ollut aiemmin vakuutettuna tässä yhtiössä, ei ole merkitystä, koska vakuutusyhtiön tiedossa ei ole ollut, missä kunnossa asiakkaiden rakennus on ollut vuonna 2008 tai minkä sisältöiset vakuutusehdot muilla yhtiöillä on ollut. Lisäksi vakuutusyhtiö kiinnittää huomiota siihen, että rakennuslupa muutostöille on myönnetty 5.11.2014 ja työt ovat alkaneet tuolloin loppuvuodesta 2014. Vakuutusyhtiö katsoo, että tämä riita-asia tulee ratkaista ainoastaan asiakkaiden vuonna 2016 vakuutusyhtiölle antamien tietojen perusteella.
Vakuutusyhtiö kiistää irtaimistovakuutusta koskevan ratkaisunsa tarkoittavan sitä, että yhtiö olisi katsonut tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin tapahtuneen myös rakennuksen osalta huolimattomuudesta, jota on pidettävä vähäisenä. Asiakkaan valituksen johdosta annetussa uudessa päätöksessä on katsottu, että vakuutusmaksuvaikutus on irtaimistovakuutuksen osalta niin vähäinen, ettei irtaimistokorvausta alenneta.
Vakuutusyhtiö toteaa, että sille ilmoitettu kokonaisala oli 130 m², kun oikea kokonaisala oli 199,5 m². Rakennuksen osalta hintavaikutus oli 20,7 % (189,63 / 239,00 €) ja irtaimiston osalta 9,8 % (114,20 € / 126,56 €). Laissa ei suoraan sanota mikä on vähäinen poikkeama vakuutusmaksussa. Vakuutusyhtiön mielestä apua tulkintaan voi saada yli- ja alivakuutusta koskevista vakuutussopimuslain 57 ja 58 §:stä. Vakuutussopimuslain 57 §:n mukaan omaisuus on ylivakuutettu, jos vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden oikeaa arvoa suurempi ja esitöiden (HE 114/1993) mukaan, että yli 20 %:n poikkeamaa voidaan pitää merkittävänä. Vakuutussopimuslain 34 §:n 2 momentin mukaan taas vähäinen poikkeama ei oikeuta korvauksen alentamiseen eli kaikki vähäistä suuremmat poikkeamat oikeuttavat siihen.
Vakuutusyhtiö katsoo, että "merkittävän" ja "vähäisen" välissä on jonkinlainen "normaalitila", joten vakuutussopimuslain 34 §:n 2 momentin mukaiseen korvauksen alentamiseen oikeuttaa jo pienempi ero kuin 20 %. Missään tapauksessa tässä lainkohdassa tarkoitetun vähäisen raja ei kuitenkaan voi olla ainakaan enempää kuin 20 %. Tämän perusteella vakuutusyhtiö pitää ratkaisuaan korvauksen alentamisesta rakennuksen vahinkojen osalta 20,7 %:lla lainmukaisena.
Asiakkaiden viittaaman Vakuutuslautakunnan ratkaisun VKL 512/15 osalta vakuutusyhtiö toteaa, että korvausta oli alennettu väärän ja oikean tiedon välisen suhteen mukaisesti (770 / 1500), koska tämä johti asiakkaan kannalta parempaan lopputulokseen kuin vakuutusmaksujen välisen suhteen (510,65 / 1.497,30) käyttäminen. Nyt kyseessä olevassa asiassa väärän ja oikean tiedon välinen suhde on 65,2 % (130 m² / 199,5 m²), minkä perusteella eli kyse on huomattavana pidettävästä lähes 35 %:n erosta. Tämän perusteella kyse ei ole ollut vähäisestä huolimattomuudesta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välillä on erimielisyyttä siitä, ovatko asiakkaat laiminlyöneet tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen päättämistä, ja ovatko he laiminlyöneet velvollisuutensa ilmoittaa vakuutusyhtiölle vahingonvaaran lisääntymisestä. Mikäli tiedonantovelvollisuus ennen sopimuksen päättämistä on laiminlyöty, kysymys on seuraavaksi siitä, onko laiminlyönnin katsottava tapahtuneen vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta ja onko vakuutusmaksujen poikkeavuus laiminlyönnin seurauksena muodostunut vähäistä suuremmaksi.
Asiassa on vielä arvioitavana, onko vakuutusyhtiön katsottava menettäneen oikeutensa vedota ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettuihin virheellisiin tietoihin. Lisäksi kysymys on siitä, mikä merkitys A:n vakuutusta haettaessa antamille tiedoille ja 27.5.2016 tapahtuneessa puhelinkeskustelussa käydylle keskustelulle on annettava arvioitaessa sitä, onko vakuutusyhtiö tiennyt tai olisiko sen pitänyt tietää tietojen virheellisyydestä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Vakuutussopimuslain 23 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa) 2 momentin mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 26 §:n (Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa ilmoitusvelvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.
Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta.
Jos vakuutuksenottaja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyö 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Saman lainkohdan 2 momentin mukaan jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella. Vähäinen poikkeama vakuutusmaksuissa ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskorvauksen alentamiseen.
Vakuutussopimuslain 35 §:n mukaan (Virheellisten tietojen tai vaaran lisääntymisen merkitys) vakuutuksenantaja ei saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos vakuutuksenantaja tai asianomainen vakuutuksenantajan edustaja vakuutusta myönnettäessä tiesi tai sen tai edustajan olisi pitänyt tietää, että tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti eikä vakuutuksenantaja tai sen edustaja tiennyt, että tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia.
Kotivakuutusehtojen jaksossa ”Vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä” olevan määritelmän ”Rakennuksen kokonaisala” mukaan rakennuksen kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomittojen mukaan (pituus x leveys). Kokonaisalaan lasketaan 160 cm ja sitä korkeammat tilat. Kokonaisalaan lasketaan mukaan rakennuksessa kiinni oleva lämmittämätön varasto, autotalli tai muu tila. Kokonaisalaa laskettaessa ei oteta huomioon avonaisia katoksia, terasseja eikä parvekkeita. Rakennuksissa, joissa on enemmän kuin yksi (1) kerros, rakennuksen kokonaisala saadaan laskemalla kerrosten alat yhteen.
Asian arviointi
Onko vakuutusyhtiö voinut vedota Vakuutuslautakunnassa ennen vakuutussopimuksen päättämistä tapahtuneeseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin?
Vakuutusyhtiö on perustellut asiakkaille antamiaan korvauspäätöksiä pääosin sillä, että asiakkaat ovat laiminlyöneet ilmoittaa yläkerran muutoshankkeesta ja sen edistymisestä vakuutusyhtiölle vuositiedotteessa edellytetyllä tavalla. Tämän johdosta korvausta on alennettu vaaran lisääntymisestä ilmoittamisen laiminlyönnin perusteella vakuutusmaksujen suhteessa. Asiakkaiden mielestä vakuutusyhtiö ei enää Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa voi vedota tämän aiemmin valitsemansa perusteen sijaan siihen, että vakuutusyhtiölle on jo ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettu rakennuksen pinta-alasta vakuutusyhtiölle vääriä tietoja.
Vakuutuslautakunta toteaa, että hyvää vakuutustapaa korvauskäsittelyssä kuvaavat Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton (nyttemmin Finanssiala ry) hallituksen 16.6.1998 hyväksymät vakuutusyhtiöiden korvaustoiminnan periaatteet. Niissä todetaan mm., että ”Korvauspäätöksessä ilmaistaan selvästi, mistä osista korvaus koostuu. Jos päätös on kielteinen tai muuten poikkeaa korvaushakemuksesta, päätös perustellaan huolellisesti. Jos korvaus evätään usealla eri perusteella, kaikki tiedossa olevat epäysperusteet esitetään yhdellä kertaa.”
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on vedonnut nimenomaisesti vasta Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa siihen, että asiakkaat ovat laiminlyöneet vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutussopimusta tehtäessä, kun A:n täyttämälle nettilomakkeelle on merkitty pinta-alaksi 130 m², vaikka rakennuksen kokonaisala on tosiasiassa ollut tätä suurempi.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö olisi sinänsä voinut tuoda tämän seikan esille jo korvauskäsittelyn yhteydessä. Lautakuntamenettelyyn ei kuitenkaan liity sellaista väittämistaakkaa tai prekluusiovaikutusta, jotka estäisivät aiempien, osaksi tai kokonaan kielteisten korvauspäätösten perusteluihin nähden vaihtoehtoisiin tai uusiin epäysperusteisiin vetoamisen tapauksen tultua vireille lautakunnassa. Lisäksi tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on jo asiakkaiden asiamiehelle lähettämässään viestissä 18.4.2017, tosin tässä vaiheessa väitettään vakuutussopimuslain 22 §:ään tarkemmin sitomatta, vedonnut myös siihen, että asiakas on alun perin vakuutuksen ostamisen yhteydessä ilmoittanut pinta-alaksi 130 m². Näistä syistä Vakuutuslautakunta arvioi tapausta myös vakuutusyhtiön vetoaman tämän perusteen osalta.
Edelleen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön uutta korvauspäätöstä, jonka mukaisesti yhtiö on päättänyt, että irtaimistovakuutuksen korvausta ei aiemmasta päätöksestä poiketen alenneta, ei voida pitää rakennuksen vahinkojen korvaamisesta annetun päätöksen perusteiden kannalta vakuutusyhtiötä sitovana korvauspäätöksenä.
Ovatko asiakkaat laiminlyöneet velvollisuutensa ilmoittaa vaaran lisääntymisestä?
Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan rakennuksen kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomittojen mukaan (pituus x leveys). Kokonaisalaan lasketaan 160 cm ja sitä korkeammat tilat. Kokonaisalaan lasketaan mukaan rakennuksessa kiinni oleva lämmittämätön varasto, autotalli tai muu tila. Kokonaisalaa laskettaessa ei oteta huomioon avonaisia katoksia, terasseja eikä parvekkeita. Rakennuksissa, joissa on enemmän kuin yksi (1) kerros, rakennuksen kokonaisala saadaan laskemalla kerrosten alat yhteen.
Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että A:n 27.1.2016 nettilomakkeella ilmoittama 130 m² ei vastaa asiakkaiden talon molempien kerrosten ulkomittojen perusteella laskettavien vähintään 160 cm korkeiden tilojen yhteispinta-alaa, joka on noin 199 m². Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että A:n olisi yhtiön työntekijän kanssa 27.5.2016 käydyssä puhelinkeskustelussa pitänyt oikaista aiemmin ilmoittamansa tiedot. Yhtiö on myös vedonnut yleisellä tasolla siihen, että yläkerran muutoshankkeesta ja sen edistymisestä ilmoittamatta jättäminen merkitsee vaaran lisääntymisestä ilmoittamisen laiminlyöntiä.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan rakennuksen yläkerran rakennushankkeen edistyminen ei ole vakuutusehtojen mukaan rakennuksen kokonaisalaan vaikuttava seikka, koska tämä kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomittojen perusteella vähintään 160 cm korkeiden tilojen osalta. Asiakkaat ovat kertoneet, että yläkerta oli ennen muutostöiden aloittamista ”kylmä ullakkotila”. Tämän ja vahinkoraportin tietojen perusteella on ilmeistä, että vuonna 2014 aloitettujen muutostöiden johdosta rakennuksessa on jo sitä tammikuussa 2016 vakuutettaessa ollut vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla ulkomitoiltaan palovahingon sattuessa vallinnutta tilannetta vastaavat kaksi kerrosta.
Vakuutussopimuslain 26 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta. Tässä tapauksessa vakuutus on alkanut tässä vakuutusyhtiössä 27.1.2016. Ensimmäinen vuositiedote, jossa vaaran lisääntymisestä ilmoittamista koskevasta velvoitteesta on muistutettu, on lähetetty asiakkaille 13.2.2016.
Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutuksen kohteena olevan rakennuksen yläkerran tilanne on vakuutusehtojen mukaisen kokonaisalan määritelmän kannalta ollut sama vakuutusta tehtäessä, 27.5.2016 ja palovahingon sattuessa. Asiassa esitetyn näytön perusteella jää tarkemmin selvittämättä, millä tavoin rakennuksen yläkerran jo vuonna 2014 aloitetut muutostyöt ovat mahdollisesti edenneet aikavälillä 27.1.2016 (vakuutuksen alkamisajankohta) – 20.2.2016 (Vakuutuslautakunnan arvio ajankohdasta, jolloin asiakkaat ovat viimeistään vastaanottaneet vuositiedotteen), tai ylipäänsä vakuutuksen olleessa voimassa tässä vakuutusyhtiössä.
Vakuutuksenottajalla on ollut velvollisuus ilmoittaa vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta, minkä johdosta 13.2.2016 lähetetyssä vuositiedotteessa käsitellyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on voinut perustua vain ennen tämän vuositiedotteen vastaanottamista tapahtuneeseen muutostyön edistymiseen. Muutostöiden edistymisestä kyseisenä aikana ei kuitenkaan ole vakuutusyhtiön toimesta esitetty näyttöä tai edes yksilöityjä väitteitä. Näistä syistä Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaat eivät ole tässä tapauksessa laiminlyöneet velvollisuuttaan ilmoittaa vahingonvaaran lisääntymisestä.
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että rakennuksesta annetut tiedot ovat olleet jo vakuutusta 27.1.2016 haettaessa virheellisiä, tilannetta ei ole perusteltua arvioida vaaran lisääntymisenä. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, ovatko asiakkaat laiminlyöneet tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen päättämistä.
Ovatko asiakkaat laiminlyöneet tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen päättämistä?
Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. Saman lain 23 §:n 2 momentin mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta vastata oikein niihin kysymyksiin, jotka vakuutuksenantaja vakuutusta haettaessa esittää. Vakuutussopimuslain säännösten perusteella vakuutuksenottajapuolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä.
Vakuutuslautakunnalle toimitetusta tulosteesta käy ilmi, että A on vakuutusyhtiön nettisivujen lomaketta täyttäessään merkinnyt lomakkeen kohdan ”Kokonaisala m² ”kohdalle vastaukseksi ”130”. Kohtaan ”Kerrosten määrä” on merkitty vastaukseksi ”2”.
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että sen nettisivuilla lomakkeen yhteydessä olevan kysymyksen "Kokonaisala m²" yhteydessä on ollut kysymysmerkkikuvake, jonka alta on avautunut pääosin alla olevat tiedot sisältävä selitysteksti:
”Rakennuksen kokonaisala eli kerrosala lasketaan rakennuksen ulkomitoilla (pituus x leveys). Kerroksien pinta-alat lasketaan yhteen. Kokonaisalaan laske-taan 160 cm ja sitä korkeammat tilat, jonka muodostaa neljä seinää, lattia ja katto. Avoimia terasseja ja parvekkeita ei siis huomioida, mutta eristetty ja umpinainen terassi tulee laskea mukaan.
Myös yli 160 cm:n korkuiset parvet lasketaan mukaan kokonaisalaan. Sisäparven ala on ympäröivien seinien ja kaiteen sisäpinnan rajaama ala. Rakennuksen tarkat pinta-alatiedot löydät esim. rakennuksen piirustuksista.”
Asiakkaat eivät ole kiistäneet vakuutusyhtiön kertomusta kokonaisalaa koskevan kysymyksen selitystekstin sisällöstä. Vakuutusyhtiö kuitenkin kantaa vastuun siitä, että vakuutusta tehtäessä nettilomakkeella esitetyt kysymykset ovat riittävän selkeitä. Kun vakuutushakemus tehdään nettilomakkeella, vakuutuksenottaja ei voi tehdä selventäviä lisäkysymyksiä eikä vakuutusyhtiö voi lomakkeen kysymyksen sisällön edellyttäessä tarkennusta selvittää tarkemmin asiakkaalle, mitä kysymyksellä tarkoitetaan. Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, minkä sisältöinen selitysteksti kyseisen kysymyksen kohdalla on 27.1.2016 A:n lomaketta täyttäessä tarkalleen ollut. Sen sijaan yhtiö on viitannut nettisivuilla tällä hetkellä olevaan selitystekstiin.
Vakuutuslautakunta toteaa, että yhtiön viittaamasta, nettisivuilla nykyisin olevasta selitystekstistä ilmenee verraten selvästi, että rakennuksen kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomittojen perusteella siten, että siihen kuuluvat kaikki vähintään 160 cm korkeat tilat ja myös eristetyt ja umpinaiset terassit. Tässäkään tekstissä ei kuitenkaan tuoda suoraan esille sitä, tuleeko rakennuksen vielä keskeneräiset osat, esimerkiksi kylmä yläkerta, laskea mukaan nettilomakkeella kysyttyyn kokonaisalaan. Vakuutuslautakunta toteaa myös, että rakennuksen ulkomittojen perusteella laskettava kokonaisala ei myöskään useimmiten ole suoraan talon omistajan käytettävissä, vaan edellyttää esimerkiksi rakennuspiirustusten perusteella tehtäviä laskelmia.
A on tässä tapauksessa ilmoittanut vakuutusyhtiölle nettisivuilla esitettyyn kysymykseen ja vakuutusehtoihin nähden virheellisen kokonaisalan. Ottaen kuitenkin erityisesti huomioon, että rakennuksen osittaisen keskeneräisyyden vaikutusta ilmoitettavaan kokonaisalaan ei ole lainkaan käsitelty rakennuksen kokonaisalaa koskevan kysymyksen selostusosassa, lautakunta arvioi A:n erehtyneen nettilomakkeella olleen kysymyksen sisällöstä huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäistä suurempana. Koska virheellistä tietoa ei voida tässä tapauksessa katsoa annetun vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, korvausta ei voida alentaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.
Ovatko asiakkaat laiminlyöneet oikaista virheelliset tiedot?
Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Vakuutusyhtiö on vedonnut A:n ja T:n välillä 27.5.2016 käytyyn puhelinkeskusteluun, jotka koskeva puhelutallenne on toimitettu Vakuutuslautakunnalle. Puhelinkeskustelussa keskustellaan enimmäkseen kotivakuutukseen liitettävän vastuuvakuutuksen ja oikeusturvavakuutuksen sekä matkustajavakuutuksen tarpeellisuudesta ja näiden ottamisesta. Vakuutuskokonaisuudesta aiemmin puuttuneesta irtaimistovakuutuksesta käydään lyhyt keskustelu, jonka sisältö vastaa asiakkaiden toimimittamaa litterointia. Keskustelussa T toteaa aluksi, että rakennuksen kokonaisala on 130 m², minkä jälkeen hän tiedustelee A:lta ”pinta-alaa” ja myöhemmin ”talo..rakennuksen pinta-alaa?”. A:n vastattua ”130” T toteaa vielä, ikään kuin varmistaakseen vastauksen paikkansapitävyy-den: ”Okei, mut se on se kokonaisala”, mihin A vastaa: ”Joo. Mun mielest se on ihan sama”.
Vakuutuslautakunnan mielestä T ei tuo puhelinkeskustelussa selvästi esille, mi-tä pinta-alaa hän tarkoittaa A:lta kysyä. Keskustelussa kokonaan mainitsematta jää, että kyse on asumiskäytössä olevasta rakennuksen pinta-alasta, joka vakuutusyhtiön mukaan on irtaimistovakuutuksen hinnan määräytymisperuste. Puhelun perusteella A kuitenkin tuntuu sinänsä ymmärtävän, että T:n nyt kysymässä pinta-alassa on kyse on eri pinta-alasta kuin puhelussa nimenomaisesti mainitusta kokonaisalasta. Rakennuksen kokonaisalaa tai siitä aiemmin annettuja tietoja ei puhelussa lähemmin käsitellä.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalla on velvollisuus oikaista vakuutuskauden aikana vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. Edellä selostetulla tavalla A:n 27.1.2016 täyttämän vakuutusyhtiön nettilomakkeen kysymyksen epäselvyyden johdosta A:lle on Vakuutuslautakunnan arvion mukaan jäänyt epäselväksi, mikä merkitys rakennuksen yläkerran keskeneräisyydellä on ollut vakuutusta haettaessa ilmoitettavan kokonaisalan kannalta, mitä johtopäätöstä A:n puhelinkeskustelussa T:n kysymyksiin antamat vastaukset myös osaltaan tukevat. Puhelinkeskustelun 27.5.2017 jäätyä rakennuksen kokonaisalaa koskevien tietojen merkityksen osalta hyvin yleiseksi A:n ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan voida katsoa puhelinkeskustelun perusteella havainneen 27.1.2016 antamansa tiedot vääriksi. Tämän perusteella asiakkaiden ei voida katsoa laiminlyöneen vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista velvollisuuttaan oikaista antamansa tiedot vakuutuskauden aikana.
Asiakkaiden vaatimuksen muut perusteet
Esillä olevassa tapauksessa asia ratkeaa jo sillä perusteella, että asiakkaiden ei voida katsoa laiminlyöneen vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Asiakkaiden ei myöskään voida katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan oikaista virheellisiksi havaitsemansa tiedot. Asiassa ei tämän vuoksi ole tarpeen antaa lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiön tullut havaita vakuutushakemuksessa annetut tiedot virheellisiksi, tai myöskään asiakkaiden toissijaisista vaatimuksista.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa rakennuksen palovahingon ilman alennuksia.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Varapuheenjohtaja Sario
Sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Rantala
Yrttiaho