Haku

FINE-003315

Tulosta

Asianumero: FINE-003315 (2017)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 11.10.2017

Lakipykälät: 69

Rakennuksen vaurioitumisen ajankohta ja syy. Savupiippu oli halkeillut ja kallistunut. Oliko vahinko korvattava?

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana oleva yhdistys oli testamentin perusteella saanut omistukseensa vapaa-ajan kiinteistön ja ottanut sille kotivakuutuksen 19.2.2015. Kyseinen huvilarakennus oli rakennettu noin vuonna 1971.

Yhdistys myi kiinteistön T:n pariskunnalle 31.8.2015 kauppahinnalla 165.000 euroa. Pian kaupanteon jälkeen rakennuksessa todettiin vaurioita: savupiippu oli haljennut, painunut ja kallistunut, koska sen perustus oli painunut. Kallistuessaan piippu oli vaurioittanut myös lattia-, seinä- ja kattorakenteita. Rakennusinsinööri S:n ja T:n pariskunnan arvioiden mukaan vahinko johtui siitä, että supikoira oli kaivanut pesäluolastonsa piipun perustusten alle. Korjauskustannukset olivat arviolta 46.800 euroa (sis. alv), sillä koko piippu ympäröivine rakenteineen tuli purkaa ja rakentaa uudestaan. Yhdistyksen ja T:n pariskunnan välinen kiinteistönkauppa purettiin 30.10.2015 rakennuksessa todettujen vaurioiden vuoksi. Yhdistys myi kiinteistön vaurioituneena V:n pariskunnalle kauppahinnalla 120.000 euroa.

Yhdistys vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan rakennuksen vaurioitumisen kotivakuutuksesta. Yhtiö antoi 23.9.2015 ja 3.2.2016 kielteiset korvauspäätökset katsottuaan, että piipun perustuksen vaurioituminen oli syntynyt hitaasti, useiden vuosien mittaan. Vahinkotarkastajan mukaan muuratun sokkelilinjan ja hormin perustuksen liittymäkohdalla oli perustuksen alla kolo, jonka edessä oli muoviroskaa ja rakennusjätettä. Tuoreita kaivuujälkiä tai maakasoja ei ollut havaittavissa. Jos kyse oli eläimen toiminnasta, onkalon oli täytynyt syntyä jo vuosia sitten, ennen vakuutuksen voimaantuloa 19.2.2015. Vahinkotarkastajan mukaan perustuksen alla todetut sorapinnat sopivat paremmin tilanteeseen, jossa täyttösora ”karkaa” betonirakenteen alta.

Vakuutuslautakunnalta on pyydetty asiassa ratkaisusuositusta ensisijaisesti yhdistyksen 19.2.2015 ottaman kotivakuutuksen osalta, toissijaisesti testaattorin aikanaan ottaman 1.3.2001–4.5.2015 voimassa olleen kotivakuutuksen osalta. Tässä ratkaisusuosituksessaan lautakunta käsittelee korvattavuutta 19.2.2015 otetun vakuutuksen perusteella. Aiempaa vakuutusta koskevaa riitaa käsitellään diaarinumerolla FINE-003317.

Asiakkaan valitus

Yhdistys vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vakuutuksen särkymis- ja menetysturvan perusteella rakennuksen vaurioitumisesta 46.800 euroa viivästyskorkoineen 23.9.2015 lukien. Lisäksi yhdistys vaatii korvausta vaurioselvitysten asiakirjakuluista 1.994,54 euroa viivästyskorkoineen 7.1.2017 lukien.

Yhdistyksen selostuksen mukaan testaattori oli käyttänyt kiinteistöä aktiivisesti kuolemaansa 8.1.2014 saakka. Tuona aikana kiinteistöllä ei ollut havaittu vaurioita. Yhdistyksen asiamies oli ollut testamentin toimeenpanijana ja käynyt kiinteistöllä viimeisen kerran lokakuussa 2014. Hormissa ei ollut halkeamaa, eikä rakennuksen katossa, seinässä ja lattiassa ollut rakennusinsinööri S:n syyskuussa 2015 toteamia vaurioita. Yhdistyksen talousjohtaja oli käynyt sisällä huvilarakennuksessa 9.7.2015 tarkastaessaan kiinteistön ennen myynnin aloittamista. Hän ei havainnut S:n sittemmin kirjaamia, selvästi näkyviä vaurioita. Kiinteistönvälitysliikkeen edustaja oli 11.8.2015 havainnut ainoastaan hormin olevan haljennut. Muita vaurioita ei vielä ollut. Ostajat havaitsivat vauriot pian 31.8.2015 tehdyn kiinteistönkaupan jälkeen.

Vauriot olivat siten syntyneet vakuutuksen voimassaoloaikana. Jälkimmäisen kiinteistönkaupan kauppahinta oli selvästi ensimmäistä, purettua kauppaa alempi, mikä osaltaan osoittaa vahingon määrää.

Yhdistys viittaa korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 1996:94, jossa äkillisesti syntynyt rakennuksen vaurioituminen katsottiin korvattavaksi, vaikka vaurion syystä ei ollut selvyyttä. Lisäksi lautakuntakäytännön mukaan vakuutuksen epäselviä vakioehtoja tulee tulkita laatijansa vahingoksi.

Merkitystä ei ole sillä, että tässä pesäluolaston kaivaminen on varmastikin tapahtunut vaiheittain pidemmän ajan kuluessa, sillä pois kaivettu maapohja ei ole vakuutuksen kohteena, eikä kaivaminen heti ole aiheuttanut mitään vauriota ottaen huomioon muun muassa rakennuksen pilariperustus. Juuri piipun perustuksen alue on ollut ainoa ”arka” paikka, jonka alta maata ei olisi saanut kaivaa. Liian pitkälle edenneestä kaivamisesta aiheutuneen piipun kallistumisen ja rakennuksen vaurioitumisen on selvitetty tapahtuneen lyhyen ajan kuluessa kesällä 2015, todennäköisesti yhdellä kertaa. Vahinko on siten ollut äkillinen, ja piipun kallistuminen on ollut vahingon välitön syy.

Näyttötaakka maan painumista ja siirtymistä koskevan rajoitusehdon sovellettavuudesta on vakuutusyhtiöllä. Tapauksessa ei ole ollut kyse täyttöhiekan ”karkaamisesta” eikä muustakaan sellaisesta ilmiöstä vaan eläimen tietoisesta toiminnasta. Se, että kyse on ollut nimenomaan supikoiran tai esimerkiksi mäyrän pesänkaivuusta, ilmenee rakennusinsinööri, vahinko­eläinasiantuntija S:n kertomuksesta ja rakennusinsinööri K:n kertomuksesta samoin kuin T:n ja kaivinkoneurakoitsija S:n kertomuksesta. Se, että talon alla olleen rakennusjätteen päällä ei ollut kaivuukasoja, voi johtua siitä, että rakennusjätettä ei ole ollut aivan luolan suuaukkojen lähistöllä, ja jäte on voinut päätyä talon alle vasta T:n pariskunnan tekemien alustavien purku- ja siistimistöiden yhteydessä.

Vakuutusyhtiön mainitsema konservaattori ei ole käynyt vahinkopaikalla. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan oletus vahingon syystä perustuu talviaikaan tehtyyn, hyvin nopeaan ja pintapuoliseen tarkastuskäyntiin. Alueen lähistöllä ei ollut tapahtunut mitään luonnonmullistuksia eikä tehty esimerkiksi räjäytystöitä, eikä vahinkotarkastaja ole esittänyt mitään uskottavaa mekanismia, jonka johdosta routimaton täyttöhiekka olisi vajonnut savupiipun perustusten alta. Maan pinnanmuodot ovat johtaneet sadevedet pois rakennuksen luota, ja puutteellisesta tiivistämisestä tai muusta virheellisestä rakentamisesta johtuvan maan vajoamisen aiheuttamat vauriot olisivat ilmenneet jo kauan aikaa sitten ottaen huomioon, että huvila oli rakennettu noin vuonna 1971.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhdistyksen ottama kotivakuutus on tullut voimaan 19.2.2015. Ehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavien vahinkojen tulee olla aiheutuneita äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Äkillisyydellä tarkoitetaan sitä, että vahinkoon johtanut tapahtuma on yksilöitävissä ja ajallisesti rajattavissa. Ratkaisevaa ehtotekstin mukaan on vahinkoon johtaneen tapahtuman äkillisyys, ei se, että vahinko ilmenee tai havaitaan äkillisesti. Näyttötaakka korvattavan tapahtuman sattumisesta on korvauksen hakijalla.

Muuratun rakenteen ja ilmeisesti hormin perustuksen vieressä olevan ylijäämäbetonin alta sora on painunut tasaisesti, mikä viittaa maan painumaan tai veden aiheuttamaan liettymiseen. Vahinkotarkastaja ei ollut havainnut merkkejä eläinten liikkumisesta tai kaivamisesta. Eläinmuseon konservaattorin mukaan supikoira ei kaiva pesäluolastoa vaan käyttää hyväkseen valmiita, esimerkiksi mäyrän tekemiä luolastoja. Ruuantähteet poistetaan pesästä, ja käymälät sijaitsevat luolaston ulkopuolella. Yhtiö pitää asiakkaan esittämiä rakennusinsinööri S:n selvityksiä ristiriitaisina siltä osin, oliko paikalla todettavissa eläinten jätöksiä vai ei. Joka tapauksessa jos supikoira on luolastoa asuttanutkin, se oli vain muuttanut maan painumisen synnyttämään luolastoon.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinkoa ei voi pitää äkillisenä, jos siihen johtanut tapahtumakulku tai ilmiö on ollut pitkäkestoinen. Tässä vahinko on aiheutunut vähitellen maan painumisen ja siirtymisen johdosta pitkän ajan kuluessa. Tähän viittaa erityisesti se, että eläimen kaivamis- ja liikkumisjälkiä ei todettu, ja sora oli painunut muuratun rakenteen ja hormin perustuksen alla tasaisesti. Kyse ei siten ole ollut äkillisestä vahingosta, ja lisäksi routimisesta, maan painumisesta tai maan liikkumisesta aiheutuneet vahingot on nimenomaisella ehdolla rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolella. Vaikka luolastoa pidettäisiin vastoin vakuutusyhtiön kantaa eläimen tekemänä, vahinko ei silloinkaan ole aiheutunut äkillisesti vaan pitkän ajan kuluessa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, tuleeko huvilarakennuksen vaurioituminen korvata 19.2.2015 alkaen voimassa olleen kotivakuutuksen särkymis- ja menetysturvan perusteella. Lisäksi asiassa on kyse asiakirjakustannusten korvaamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa. […]

Ehtojen kohdan 5.1.5 mukaan särkymis- ja menetysturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta ulkoisesta syystä tapahtunut omaisuuden vahingoittuminen tai menettäminen, mikäli kyseessä olevaa vahinkoa ei ole määritelty korvattavaksi palo- ja luonnonilmiö-, rikos-, laiterikko- tai putkistovuototurvasta. Sillä, onko tämä toinen turva ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa, ei ole merkitystä.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 6.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut routimisesta, maan painumisesta tai maan liikkumisesta.

Asian arviointi

Tässä tapauksessa vahinkotapahtumana on huvilarakennuksen piipun kallistuminen, halkeaminen ja piippua ympäröivien rakenteiden vaurioituminen. Vakuutusehtojen kohdan 5.1.5 perusteella vahinko on korvattava, jos se johtuu äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta ulkoisesta syystä.

Vahingon on selvitetty johtuneen siitä, että piipun perustuksen alainen maa-aines oli vajonnut, minkä vuoksi piippukin alkoi vajota ja kallistua. Piipun kallistuminen itsessään ei ole ehtojen kohdan 5.1.5 edellyttämä ulkoinen vahingon syy vaan osa vakuutuksen kohteessa tapahtunutta särkymisvahinkoa. Korvattavuuden arvioimiseksi on ratkaistava, miksi täyttöhiekka oli vajonnut piipun perustuksen alla.

Lautakunta on ymmärtänyt riidattomaksi, että maan vähittäisestä painumisesta johtuvat vahingot eivät ole vakuutuksesta korvattavia. Arvioitavaksi tulee siten se, johtuuko nyt todettu vaurioituminen todennäköisesti eläimen toiminnasta ja onko tällöin kyse korvattavaksi tulevasta vakuutustapahtumasta.

Perustuksen pettämisen syytä koskevan näytön arviointi

Vakuutuksenottajayhdistyksen toimittamien rakennusinsinööri S:n ja K:n lausumista sekä T:n pariskunnan ja kaivinkoneurakoitsija S:n selvityksistä ilmenee, että heidän käsityksensä mukaan ja maarakennusalan kokemuksensa perusteella kyse on ollut eläimen pesänkaivuusta. Piipun perustuksen alla oleva maa-aines on ollut routimatonta. Yksityiskohtaisimmin kantaansa on perustellut rakennusinsinööri, vahinkoeläinasiantuntija S., joka on todennut muun muassa, että piipun perustusten alla on ollut hienojakoista hiekkaa, jonne pesäluolasto on ollut helppoa kaivaa, ja piipun anturan vieressä on ollut nähtävissä samaa maa-aineista kuin piipun alla. Ensimmäisissä lausumissaan S. oli kertonut, että luolaston välittömässä läheisyydessä ei ollut todettavissa ruokailujätteitä. Myöhemmin hän on kertonut, että syksyllä 2015 kiinteistöllä olleen kasvillisuuden seassa oli nähtävissä supikoirien kulkupolut ja pieniä kaivuupaikkoja tai käymälöitä.

S. on todennut lisäksi, että pinta- ja valumavedet eivät ole voineet päästä piipun alle, koska tontin luonnollinen maanpinta johtaa vedet rakennuksesta poispäin. Katolta johdetun sadeveden olisi pitänyt kulkea noin 4 metriä ylämäkeen päästäkseen talon alle. Tontin korkeus­aseman vuoksi myös tulvatilanne on poissuljettu. S:n mukaan voidaan olettaa, että rakennusta rakennettaessa maa-ainekset oli tiivistetty ennen betonivaluja; jos painuma olisi tullut puutteellisen rakentamisen laadun seurauksena, vauriot olisivat olleet nähtävissä muutaman vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta, ja ne olisi varmasti huomattu.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on kiinnittänyt huomiota maan tasaiseen vajoamiseen piipun anturan alla ja kaivuukasojen sekä muiden eläimen liikkumisesta johtuvien jälkien puuttumiseen. Hänen arvionsa mukaan sorapinnat ovat tyypillisiä, kun täyttösora ”karkaa” betonirakenteen alta. Joka tapauksessa onkalo on syntynyt mahdollisesti useita vuosia sitten.

Vakuutusyhtiö on viitannut eläinmuseon konservaattorin antamiin tietoihin siitä, että supikoiran tassut ovat liian pienet soveltuakseen kaivamiseen. Vakuutuksenottajayhdistys on puolestaan toimittanut useita kirjallisia lähteitä, joiden perusteella supikoira usein asuttaa valmiita luolastoja mutta pystyy tarvittaessa kaivamaan sellaisen itsekin.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn näytön kokonaisuus tukee sitä vaihtoehtoa, että eläimen pesänkaivuu on ollut ainakin pääsyynä siihen, että savupiipun perustuksen alle on syntynyt onkalo. Tätä päätelmää tukee erityisesti tieto perustuksenalaisen maa-aineksen routimattomuudesta ja se, että rakennusinsinööri S. on esittänyt rakennusteknisesti perustellun ja uskottavan selvityksen siitä, minkä vuoksi sade-, sulamis- ja tulvavesien vaikutus on tapauksessa poissuljettu eikä alkuperäistä rakennusvirhettäkään ole pidettävä todennäköisenä.

Vahingon korvattavuus vakuutuksesta

Vakuutuslautakunta katsoo, että eläimen pesänkaivuu on vakuutusehtojen kohdan 5.1.5 edellyttämä ulkoinen vahingon syy. Vakuutusyhtiö on erityisesti vedonnut ehtojen äkillisyysedellytykseen. Siltä osin lautakunta toteaa, että esitettyjen selvitysten perusteella pesänkaivuu on ollut pitkäkestoinen, vaiheittain tai vuosittain edennyt tapahtumasarja. Se ei täytä vakuutusehtojen kohdan 5.1.5 edellytystä äkillisestä vahingon syystä. Tämän vuoksi pesänkaivuusta johtunut rakennuksen vaurioituminen ei ole ehtojen mukainen korvattava vahinkotapahtuma.

Vakuutuslautakunta ei pidä ehtojen kohdassa 5.1.5 olevaa äkillisen vahinko­syyn edellytystä epäselvänä. Lisäksi lautakunta toteaa, että tähän tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot ovat vahinkosyyn äkillisyysvaatimuksen osalta olennaisesti erilaiset kuin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1996:64 arvioidut ehdot.

Vahinkoselvityskulujen korvaaminen

Yhdistys on vaatinut korvausta rakennusinsinööri S:n syyskuussa 2015 tekemistä selvityksistä 790,50 euroa, hänen muutoksenhakuvaiheessa syksyllä 2016 tekemästään työstä 740,28 euroa ja lisäksi rakennusinsinööri K:n 16.10.2015 tekemästä tarkastuksesta 463,76 euroa.

Vakuutussopimuslain 69 §:ssä ei ole määräyksiä selvitysten hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten jakautumisesta vakuutetun ja vakuutusyhtiön kesken. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä ja vakuutuskorvauskäytännössä erityisten maksullisten selvitysten kuten asiantuntijalausuntojen hankkimisesta aiheutuneita kuluja on pidetty korvattavina erityisesti tilanteissa, joissa kyse on ollut vakuutusyhtiön pyytämän selvityksen hankkimisesta, vahingon syyn ja laajuuden määrittämiseksi tarvittavasta selvityksestä tai sellaisesta selvityksestä, jonka avulla yhtiön kielteinen korvauspäätös on osoitettu virheelliseksi.

Edeltä ilmenevin tavoin tässä tapauksessa ei ole ollut kyse korvattavaksi tulevasta vakuutustapahtumasta. Vahingon mahdolliset syyt ja laajuus ovat olleet tiedossa jo rakennusinsinööri S:n T:n pariskunnalle 15.9.2015 laatiman tarjouksen, hänen vakuutuksenottajayhdistykselle 25.9.2015 laatimansa selvityksen sekä vahinkotarkastuksen myötä. Vakuutuksenottajayhdistyksen vakuutus­yhtiölle myöhemmin esittämät selvitykset eivät ole tuoneet uutta ratkaisevaa tietoa korvattavuuden arvioimisen kannalta.

Lautakunta toteaa, että kiinteistönkaupan purkamista koskevan 30.10.2015 päivätyn luovutuskirjan mukaan vakuutuksenottajayhdistys on ottanut vastatakseen S:n syyskuussa 2015 tekemien tutkimusten ja lausuntojen kulut ilman tarjouslaskennan osuutta. Yhteissumma tältä osin on ollut 790,50 euroa. Lautakunnan arvion mukaan nämä S:n alkuvaiheessa laatimat selvitykset ovat olleet siinä määrin tarpeen vahinkotapahtuman selvittämiseksi, että lautakunta suosittaa niiden korvaamista vakuutuksesta viivästyskorkoineen 7.1.2017 alkaen.

Lopputulos

Huvilarakennuksen vaurioituminen ei ole ollut yhdistyksen ottaman kotivakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma, eikä lautakunta suosita sen korvaamista.

Lautakunta suosittaa kuitenkin korvaamaan vahingon selvittämiseksi tarpeelliset asiantuntijaselvitykset 790,50 eurolla vaadittuine viivästyskorkoineen 7.1.2017 lukien.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

 

Jäsenet:

Maso

Sario

Vaitomaa

Vuori

Tulosta