Tapahtumatiedot

Asiakkaan lompakko anastettiin 1.3.2017 raitiovaunussa Helsingissä ja kortilla tehtiin oikeudettomia automaattinostoja klo 19.02 - 19.04. Pankki sulki kortin asiakkaan sulkuilmoituksen johdosta klo 19.09. Asiakas oli itse käyttänyt korttiaan ja sen tunnuslukua viimeisen kerran 26.2.2017.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Pankkilautakuntaa arvioimaan asiakkaan vastuun tapauksen kokonaisarvioinnin perusteella, sillä pankin päätös asiakkaan vastuusta hänen maksukorttinsa oikeudettomasta käytöstä perustuu virheellisesti vain yhteen asiaan eikä tapahtuman kokonaisuuden arviointiin, sekä rajaamaan asiakkaan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä 150 euroon.

Tapahtumien kulku ja olosuhteet

Asiakas oli palaamassa töistä kotiin keskiviikkona 1.3.2017 noin klo 18.30. Hän nousi tuttuun tapaan raitiovaunuun ja istui keskiovien vieressä olevalle istuimelle, kasvot käytävää vasten. Kyseessä oli normaali arki-iltapäivän ruuhka-aika ja vaunu oli täynnä töistä palaavia matkustajia sekä risteilymatkustajia laukkuineen ts. kaikki istuma -ja seisomapaikat olivat täynnä. Oli talvi-illan pimenevä aika ja matkustajat pukeutuneet talvivaatteisiin.

Asiakkaalla oli päällään normaali talvivaatetus ja vetoketjullinen olkahihnalaukku. Olkahihna oli ristiin asiakkaan kaulasta alas keskivartaloon. Laukku oli istuttaessa siten hänen sylissään suljettuna, rintojen alapuolella. Asiakkaan kädet olivat sylissä laukun ympärillä. Asiakkaan maksukortti oli kaksiosaisessa lompakossa, vetoketjulla suljetussa laukussa. Lompakossa ei ollut kortin tunnuslukua missään muodossa.

Rautatieaseman kohdalla asiakkaan eteen tuli seisomaan ulkomaalaiselta vaikuttava, tummiin, paksuihin talvivaatteisiin pukeutunut henkilö, jolla oli edessään isokokoinen läpällinen, paksuhko musta kassi. Kassin hihna kulki erikoisesti miehen kaulan ympäri. Kassi oli siten miehen vatsan edessä ja jälkeenpäin on päätelty, että henkilön kädet olivat ilmeisesti kassin takana tai sisällä muhvimaisesti, koska ne eivät olleet näkyvillä. Henkilön kasvot olivat peitetty pipolla ja kaulaliinalla, vain silmät ja nenä näkyivät. Mies seisoi asiakkaan edessä kasvot asiakasta päin ja oli siinä noin kahden pysäkin välin ajan eli ehkä noin 5 minuuttia. Vaunu oli hyvin täynnä matkustajia eli henkilöt olivat koko ajan kiinni toisissaan.

Vaunun liikkuessa mies 'horjahteli' asiakkaan suuntaan ja tämän iso laukku ja kädet sen takana/alla ja Iiikkuivat ilmeisesti välillä asiakkaan laukun yläpuolella, asiakkaan tajuamatta ruuhkassa tapahtuvaa (varkautta) asiaa. Tämä tilanne on kestänyt jälkeenpäin arvioiden ehkä minuutin tai kaksi. Tällöin asiakas oli nostanut toista kättään rinnuksilleen, pyrkien hieman työntämään miehen kassia poispäin. Miehen liikehdintä tuntui oudolta mutta tilanne ei tuntunut uhkaavalta, sillä mies katsoi asiakkaan yli ulos ikkunasta, eikä vaikuttanut olevan asiakkaasta kiinnostunut.

Klo 18.40 mies vaikutti 'horjahtavan' vaunun jarrutuksesta tai aivan kuin jonkun toisen tönimisen vuoksi enemmän asiakkaan syliin ja tämän jälkeen poistui nopeasti heti vieressään avoimena olleesta vaunun keskiovesta. Ovet sulkeutuivat ja kun asiakas saman tien vilkaisi syliinsä, hän huomasi järkytyksekseen miehen avanneen hänen laukkunsa vetoketjun ja tyhjentäneen sen sisällön. Asiakas nousi rivakasti ylös tuoliltaan mutta ymmärsi saman tien, että mies ja tämän mahdolliset kumppanit olivat poistuneet vaunusta ja vaunu Iähtenyt Iiikkeelle. Hän huusi järkyttyneenä muille matkustajille useita kertoja: "Minut ryöstettiin juuri, mihin se mies meni tästä edestä, näkikö kukaan?!". Ihmiset pyörittivät ihmeissään päitään, kukaan ei ollut huomannut mitään ilmeisesti sen vuoksi, että tekijä oli selkä muihin matkustajiin pain.

Asiakas poistui järkyttyneenä raitiovaunusta noin klo 18.50. Hän meni ulkokautta raitiovaunun etuovelle ja kertoi vaunun kuljettajalle tapahtuneesta. Tämä sanoi, ettei voisi asialle mitään ja kehotti asiakasta soittamaan heti poliisille. Kuljettaja antoi asiakkaalle vaunun numeron tiedoksi noin klo 18.55.

Raitiovaunun lähdettyä asiakas joutui kokoamaan itseään hetken, hätäkeskus sai häneltä puhelun kello 19.00. Puhelu hätäkeskukseen kesti noin neljä minuuttia, jonka jälkeen asiakas soitti välittömästi poliisin toimintaohjeen mukaisesti korttien sulkupalveluun kello 19.09. Tähän mennessä asiakas koki tehneensä kaiken mitä piti; hän huomasi varkauden heti, pyysi matkustajilta ja raitiovaunukuljettajalta apua, soitti heti hätäkeskukseen ja sen jälkeen korttien sulkupalveluun. Poliisin puhelun ja maksukortin sulkemisen välille jäi aikaa 4,5 minuuttia. Sulkupalvelusta sanottiin asiakkaalle, ettei korttia ollut ehditty käyttää, vaikka seuraavana päivänä ilmeni, että nostoja tehtiin juuri sulkupuhelun aikana. Asiakas meni heti seuraavana aamuna poliisitalolle tekemään rikosilmoituksen varkaudesta ja sieltä pankkiin tekemään kirjallisen selvityksen korttivarkaudesta.

Huolimattomuuden arviointi

Asiakas säilytti lompakkoaan ja korttiaan suljetussa vetoketjullisessa olkalaukussa, joka vastaa yleisesti ihmisten tapaa tavanomaisesti ja lähtökohtaisesti huolellisesti säilyttää korttiaan. Voitaneen todeta, ettei asiakas ollut säilyttäessään korttia käsilaukussaan huolimattomuudestaan laiminlyönyt velvollisuuksiaan kortin säilyttämisen suhteen.

Jotta asiakkaalta voitaisiin edellyttää pidemmälle meneviä turvajärjestelyjä sen suhteen, että hänellä olisi riski joutua rikoksen uhriksi, tulisi olosuhteiden olla jo todella poikkeukselliset. Pankkilautakunnan päätösten mukaan välttämättä edes vilkas turistikohde, joka on tunnettu korkeasta taskuvarkausriskistään ei vielä olisi tällainen. Voitaneen siis olettaa, että raitovaunussa matkustaminen arki-iltana vastaa olosuhteiltaan normaalia riskiä joutua rikoksen uhriksi mutta ei erityisen kohonnutta. Myöskään pelkän riskialttiiseen tilanteeseen hakeutumisen tai joutumisen ei voida siten katsoa olevan huolimatonta menettelyä. Pankin kausaalipäätelmät ovat tältä osin virheellisiä ja tehty ilman huolellista muiden tekijöiden huomioimista. Asiakas on kertonut tunteneensa ruuhkatilanteen oudoksi, koska tuona kyseisenä kertana vaunussa oli matkustajia poikkeuksellisen paljon. Uhatuksi hän kertoi kokeneensa itsensä sen jälkeen, kun tapahtunut varkausasia selvisi hänelle. Tekijä ei siis pankin tulkinnasta poiketen uhkaillut asiakasta mitenkään suusanallisesti tai muuten raitiovaunussa, vaan tuntemus tuli asiakkaalle tapahtuman jälkeen.

Huolellisena menettelynä voitaneen pitää sitä, että asiakas huomasi varkauden heti ja pystyi ja pyrki välittömästi suorittamaan tarvittavat toimenpiteet sekä tekemään kaiken mahdollisen itsensä turvaamiseksi ja mahdollisten lisävahinkojen estämiseksi varkauden aiheuttamasta järkytyksestä huolimatta.

Asiakas on ollut finanssitalon palveluksessa 11 vuotta, joten voitaneen olettaa, että hänellä on maksukorttien turvallisesta käyttämisestä tavanomaista pankkiasiakasta paremmat tiedot. Maksupäätteellä hän suojaa kädellään tai lompakollaan tunnusluvun näppäilytilanteen, eikä hän koskaan nosta yksin automaatista käteistä. Lisäksi hän katsoo, ettei kukaan ole hänen selkänsä takana, kun hän suorittaa maksua, eikä hän käytä esimerkiksi lähimaksua eli hän on pyrkinyt kaikin puolin käyttämään tunnuslukuaan niin huolellisesti kuin se suinkin on mahdollista. Hän ei ole pitänyt kortin tunnuslukua lompakossaan vaan tallettanut sen kotiinsa, lukolliseen kaappiin ja painanut tunnusluvun mieleensä. Hän ei ole merkinnyt pankilta saamaansa tunnuslukua myöskään muulla tavoin tunnistettavaan muotoon lompakkoonsa, laukkuunsa tai puhelimeensa, koska kykenee muistamaan luvun. Ennen 1.3. päivän tapahtumia asiakas oli käyttänyt korttiaan kolme päivää aikaisemmin Vantaalla kahdessa vaateliikkeessä ja ruokakaupassa eli kaukana paikasta, jossa varkaus tapahtui. Mikään ei viittaa siihen, että näissä tai aikaisemmissa kortinkäyttötilanteissa olisi tapahtunut ns. tunnusluvun "urkintaa" tai muuta varkausyritystä, joten voitaneen todeta, ettei asiakas ole laiminlyönyt velvollisuuksiaan tunnusluvun käyttämisen suhteen.

Huolellisena menettelynä voitaneen pitää sitä, että asiakas on säilyttänyt maksukorttiaan lompakossa ja lompakkoa vetoketjullisessa käsilaukussa sekä kortin tunnuslukua kotona lukitussa kaapissa.

Pankin päätöksessä ei kerrota, mitä PIN-koodia (alkuperäistä vai hakkeroitua) käyttäen varas on teknisesti suorittanut nostot asiakkaan tililtä, vaan pankki lähtee automaattisesti siitä olettamuksesta, että kyseessä on ollut asiakkaan alkuperäinen PIN-koodi. Asiakas pyysi pankkia selvittämään yhdessä poliisin kanssa, mikä koodi on ollut kyseessä ja kuinka useita näppäily-yrityksiä tekijä on tehnyt mutta pankin antaman vastauksen perusteella heidän ei sitä tarvitse selvittää. Kuluttajariitalautakunnan useissa ratkaisuissa on todettu, ettei pelkästään pankin oletus, että korttia on onnistuttu käyttämään tunnusluvun avulla tarkoita korttia ja tunnuslukua säilytetyn ja käytetyn törkeän huolimattomasti, sillä nykytilanteessa tiedetään ammattirikollisten pystyvan muuttamaan tunnusluvun hakkerointitarkoituksessa käyttäen siihen kehitettyä teknologiaa.

Tosiasia asiakkaalle on kuitenkin se, että asiakas on säilyttänyt tunnuslukuaan huolellisesti. Asiakas on tuonut asian esille myös poliisille, joka kertoi, että maksuvälinerikoksena asiakkaan tapaus on tällä hetkellä hyvin tyypillinen ja että näitä rikoksia tekevät voimallisesti juuri Suomeen saapuvat lompakkovarasjoukot Helsingissä. Vastaavista rikoksista tulee poliisille Helsingissä ilmoituksia päivittäin, minkä perusteella poliisi epäili varkauden kokonaisuutta ajatellen kyseessä olevan hyvin ammattimaisen rikollisuuden. Asiakkaan mielestä tämä tulisikin ottaa huomioon yhtenä kokonaisarviointiin vaikuttavana seikkana eli poliisin viitteet uuden ajan ammattirikollisista, jotka käyttävät maksukorttipetoksissa krakkeriteknologiaa. Kortinhaltijan valikoituessa normaalissa arkielämässään tietämättään tällä tavoin järjestelmällisesti toimivien teknologiarikollisten uhriksi, ei hän voi mitenkään ehkäistä kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuvaa vahinkoa, vaikka hän kuinka toimisi pankin ja korttiehtojen huolellisuutta noudattaen.

Pankin vastaus siitä, että varkaan tekemät nostot olivat "PIN-varmennettuja", vaikuttaisi olevan pankin perusvastaus, joka ei todista asiassa sitä, että varas on saanut juuri asiakkaan PIN-koodin haltuunsa. Maksukortin väärinkäyttökeinona juuri PIN-koodin ohitusbugi onkin tällä hetkellä mielenkiintoinen rikollisten käyttämä teknologia, ja se Iuo käytännössä harmaan varjon pankin perusolettamukselle asiakkaan törkeästä huolimattomuudesta, kun pankki ei edes selvitä nostiko varas asiakkaan tililtä varoja muuttamalla kortin alkuperäistä PIN-koodia. Teknologiaa hyväksikäyttävä rikollisuus näyttäisikin aina testaavan uusien teknisten pankkisovellusten turvallisuuden; mitä tietoturva-aukkoja rikolliset tällä hetkellä maksukorteista löytävät, sen tietävät vain maksuliikenneturvallisuudestamme vastaavat tahot parhaiten, ei tavallinen asiakas.

Poliisin mukaan maksukorttien sirun osalta tällaisia ei olisi vielä löytynyt ja se tiedetään, että magneettijuova sen sijaan on vanhana teknisenä sovelluksena varsin haavoittuva. Tällä hetkellä puheissa on varkaiden osaaminen käyttää lähimaksutekniikkaa maksukorttien PIN-koodin murtamisessa. Tämä ominaisuus löytyi myös asiakkaan uudesta kortista entisen magneettijuovan lisäksi. Uutisia tähän Iiittyvistä lähimaksun rikollisuusmahdollisuuksista on julkistettu viime syksynä muun muassa Yhdysvalloissa.

Päätöksessä ei kerrota oliko selvitetty, näppäilikö tekijä tunnusluvun heti oikein tai kuinka monta kertaa tehdessään nostoja. Asialla on asiakkaan mielestä merkitystä, sillä asiakkaan toisen kortin osalta toinen pankki ilmoitti, että tekijä oli yrittänyt käyttää korttia mutta ei ollut siinä onnistunut, koska kortin PIN-koodin näppäily ei ollut oikein.

Asiakkaan mielestä pankin velvollisuus varmistua tekijän oikeudesta käyttää maksukorttia juontuu maksun vastaanottajan ja pankin välillä olevasta sopimussuhteesta. Pankin on osoitettava, että suostumus on annettu sovitulla tavalla. Sopimuksessa määritellään, minkälaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä varmistuakseen tekijän oikeudesta käyttää maksukorttia ja esimerkiksi siitä ja miten automaatilla tehtävää nostamista on valvottava (tietosuoja ja videovalvonta olosuhteet). Poliisi ilmoittaa esitutkinnassa selvittäneensä valvontakamerakuvia mutta valvontakamerakuvaa tekijästä tai tapahtumasta ei ole saatavilla. Raitiovaunussa ei ollut tallenninlaitteistoa ja Automatian poliisille toimittamissa valvontakamerakuvissa tekijä oli peittänyt kameran nostoteon ajaksi eikä kuvista ollut tunnistettavissa siten ketään henkilöä. Tekijän kyky peittää videotallennin ei poista palveluntarjoajan vastuuta huolehtia siitä, että kortin käyttäminen automaatilla on turvattu. Esimerkiksi se, että tekijä on voinut helposti estää videotallentamisen automaatilla ja näin estää rikoksen selvittämisen poliisin toimesta, osoittaa palveluntarjoajan huolimattomuutta. Poliisin mielestä videoinnin estäminen vahvisti entisestään heidän käsitystään siitä, että tekijä(t) ovat olleet ammattimaisia rikollisia. Tämän johdosta tekijän on poliisin esitutkinnassa jäänyt tuntemattomaksi ja tutkinta on tältä osin jouduttu keskeyttämään.

Tekijän tunnistekuvan ja nostotoimien selvittämisellä automaatilla on keskeinen rooli arvioitaessa tekijän oikeutta käyttää maksuvälinettä sekä poliisin mahdollisuutta selvittää tähän Iiittyviä seikkoja. Pankin väitteiden näytön tueksi olisi pitänyt osoittaa millä PIN-koodeilla ja kuinka monta kertaa sekä kuka tekijä yritti suorittaa nostoja asiakkaan kortilla.

Asiakas pyrki toimimaan varkaustilanteessa asianmukaisesti sekä tekemään kaikkensa mahdollisten teknisten maksukorttirikosten estämiseksi, eikä hänen siksi voida katsoa menetellen törkeän huolimattomasti, vaan korkeintaan huolimattomasti ja rajatulta osin, sillä pankki ei ole tyhjentävästi selvittänyt millä PIN-koodilla asiakkaan korttia on pystytty käyttämään.

Pankin vastine

Asiakas kirjoittaa, ettei hän ole säilyttänyt korttia huolimattomasti eikä Pankki ole tässä asiassa eri mieltä. Asia, mikä on vaikuttanut pankin päätökseen, on se, että asiakas rikosilmoituksessaan kertoi tunteneensa olonsa uhatuksi tämän vieraan henkilön tullessa hänen lähelleen. Erityistä huolellisuutta tulee noudattaa tilanteissa, joissa on riski joutua rikoksen kohteeksi, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa asiakkaan ollessa raitiovaunussa, jossa ihmiset seisovat hyvin lähellä toisiaan sekä tilanteessa jossa tuntee olonsa uhatuksi.

Lokitiedoista käy ilmi kortilla tehdyt kaikki osto- ja nostoyritykset. Lokitiedoista selviää, että PIN-koodi on saman tien syötetty oikein (virheellisiä yrityksiä ei siis maksukortilla ole) ja tämän takia varas on pystynyt nostamaan kortilla rahaa automaatilta asiakkaan asettamien nostorajojen puitteissa. Käteisen nostaminen ei ole mahdollista pelkän kortin avulla vaan käyttäjällä on oltava sekä tunnusluku että kortti samanaikaisesti hallussaan. Pankki katsoo, että tunnusluku on päätynyt ulkopuolisen henkilön tietoon joko kortin varastamisen yhteydessä niin, että tunnuslukua on säilytetty korttiehtojen vastaisesti varastetussa lompakossa joko sellaisenaan tai muuten tunnistettavassa muodossa, tai vaihtoehtoisesti asiakas on luovuttanut salaisen tunnuslukunsa oikeudettomaan käyttöön. On myös mahdollista, että PIN-koodi on jossain vaiheessa urkittu asiakkaalta, mutta tätä vaihtoehtoa pankki ei kuitenkaan näe todennäköiseksi, koska korttia oli viimeksi käytetty kolme päivää aikaisemmin. Jostain yllä olevista vaihtoehdoista asiakkaan henkilökohtainen PIN-koodi on kuitenkin päätynyt ulkopuolisen haltuun. Millään muulla keinolla ei henkilökohtaista PIN-koodia voi saada selville ja koska virheellisiä PIN-koodin syöttöyrityksiä ei lokitiedoissa ole, on pankin näkemys se, että tunnuslukua on säilytetty korttiehtojen vastaisesti varastetussa lompakossa joko sellaisenaan tai muuten tunnistettavassa muodossa. Poliisilta saadun selvityksen perusteella tiedämme, että toisen pankin korttia ei ole voitu käyttää, koska varkaalla ei ole tähän korttiin ollut PIN-koodia.

Asiakas ilmoitti, että klo 18.40 lähellä oleva mieshenkilö oli horjahtanut vaunun jarrutuksesta tai toisen tönimisen vuoksi asiakkaan syliin ja tämän jälkeen poistunut nopeasti raitiovaunusta. Asiakas kertoo itse, että hän saman tien huomasi laukkunsa vetoketjun olleen auki ja sisällön tyhjenneen. Sulkupuhelun hän teki melkein 30 minuuttia myöhemmin pankkiin (klo 19:09) ja sulkupuhelun jälkeen korttia ei ole voitu käyttää koska kortissa on ollut asianmukainen sulku. Pankin korttiehtojen mukaan asiakkaan tulee viipymättä tehdä katoamisilmoitus pankkiin ja sulkuilmoituksen jälkeen kortinhaltija ei ole vastuussa korttitapahtumasta, jos tapahtumia tulee kortille tämän jälkeen lisää.

Korttiturvallisuus on pankille erittäin tärkeää. Pankilla on tehokas prosessi, jonka avulla voidaan havaita korttien väärinkäytöstilanteita. Koska tässä tapauksessa automaattinostot on tehty kortin sirua ja henkilökohtaista PIN-koodia käyttäen ei pankilla ole ollut syytä epäillä korttiväärinkäyttöä. Pankin maksukortit täyttävät markkinoiden yleiset standardit korttiturvallisuuden osalta. Maksukortti on standardisoitu tuote, joka on ollut Suomessa jo useita vuosikymmeniä käytössä.

Ennen nyt reklamoituja tapahtumia asiakas on pystynyt käyttämään maksukorttiaan omalla henkilökohtaisella PIN-koodillaan, mikä todistaa, että kortti on toiminut aikaisemmin asianmukaisella tavalla. Muita PIN-koodeja kuin korttiin Iiitettyä, asiakkaan henkilökohtaista PIN-koodia ei voi käyttää.

Pankin näkemys yllä olevin perustein on edelleen, että kortinhaltijan toimintaa voidaan kokonaisuutena arvioituna pitää törkeän huolimattomana, koska sekä tunnusluku että kortti ovat päätyneet ulkopuolisen käytettäväksi.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• tutkintailmoitus (ilmoitusaika 2.3.2017) ja tutkinnan päätös (9.3.2017)
• luettelo korttitapahtumista 1.3.2017

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa, ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista.

Lain 54 §:n 1 momentin mukaan maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Lain 62 §:n 1 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:

1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;

2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka

3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Pykälän 3 momentin mukaan maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1) siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä; 2) jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa em. ilmoitus; tai 3) jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.

Sen estämättä, mitä pykälän 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.

Pankin yleisten korttiehtojen kohta, joka koskee kortinhaltijan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.

Pankin yleisten korttiehtojen mukaan kortinhaltijan on näppäillessään tunnuslukua suojattava näppäimistö siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa. Korttia on säilytettävä huolellisesti. Kortin salaista tunnuslukua on säilytettävä aina huolellisesti ja erillään kortista ja siten, ettei tunnusluku (erikseen tai yhdessä kortin kanssa) missään olosuhteissa joudu ulkopuolisen haltuun tai tietoon. Korttia, tunnuslukua ja salasanaa ei saa esimerkiksi säilyttää samassa lompakossa tai laukussa. Kortinhaltija sitoutuu olemaan kirjaamatta tunnuslukuaan helposti tunnistettavassa muodossa. Kortin, tunnusluvun ja salasanan tallella oloa on seurattava huolellisesti. Kortinhaltijan on säännöllisesti varmistettava olosuhteiden kulloinkin edellyttämällä tavalla, että ne ovat tallessa, erityisesti tilanteissa, joissa katoamisen riski on suuri. Kortin, tunnusluvun tai salasanan katoamisesta, joutumisesta sivullisen haltuun, kortin jäämisestä ulkomailla automaattiin tai kortin oikeudettomasta käytöstä on viipymättä tehtävä ilmoitus Pankille.

Asian arviointi

Asiassa saadun selvityksen mukaan asiakas oli itse käyttänyt kyseessä olevaa korttiaan viimeisen kerran Vantaalla kolme päivää ennen 1.3.2015 Helsingin keskustassa tapahtunutta kortin anastusta ja oikeudetonta käyttöä. Asiakkaan mukaan kortin tunnusluku ei ollut anastetussa lompakossa ja asiakas epäilee, että rikolliset ovat onnistuneet muuttamaan kortin tunnusluvun käyttäen siihen kehitettyä teknologiaa ja siten onnistuneet tekemään automaattinostoja kortilla.

Pankkilautakunnan tietojen mukaan missään päin maailmaa ei ole todettu kortin väärinkäyttötapausta, jossa rikolliset olisivat onnistuneet saamaan kortin tunnusluvun tietoonsa kortin sirusta tai magneettinauhasta, onnistuneet vaihtamaan kortin tunnuslukua taikka onnistuneet ohittamaan maksupäätteen tai nostoautomaatin edellyttämän oikean tunnusluvun näppäilyn. Lautakunta katsoo lisäksi tässä tapauksessa saadun selvityksen kokonaisuudessaan viittaavan tavanomaiseen taskuvarkauteen ja kortin oikeudettomaan käyttöön. Koska tapauksessa asiakkaan anastetulla kortilla on onnistuttu tekemään oikeudettomia automaattinostoja, Pankkilautakunta katsoo, että korttia oikeudetta käyttäneellä on täytynyt olla tiedossaan oikea asiakkaan kortin tunnusluku.

Asiassa saadun selvityksen ja korttien väärinkäyttötapauksia koskevan kokemuksensa perusteella Pankkilautakunta pitää hyvin epätodennäköisenä, että kortin tunnusluku olisi päätynyt ulkopuolisen tietoon asiakkaan käyttäessä itse korttiaan ja tunnuslukuaan Vantaalla kolme päivää ennen lompakon anastusta Helsingin keskustassa. Näin ollen lautakunta katsoo, että tunnusluvun on täytynyt päätyä korttia oikeudetta käyttäneen haltuun lompakon anastuksen yhteydessä. Ottaen huomioon, että kortilla on tehty onnistuneita automaattinostoja hyvin pian lompakon anastamisen jälkeen ja tunnusluku on onnistuttu syöttämään oikein heti ensimmäisellä yrityksellä, lautakunta katsoo lisäksi todennäköiseksi, että tunnusluku on ollut lompakossa mukana tunnistettavassa muodossa ja kortin anastaneen henkilön yhdistettävissä korttiin. Tunnusluvun säilyttäminen lompakossa kortin yhteydessä on tässä tapauksessa mahdollistanut kortin käytön nyt kyseessä oleviin oikeudettomiin automaattinostoihin.

Korttiehdoissa asiakas on kortinhaltijana sitoutunut säilyttämään korttiaan huolellisesti ja kortin salaista tunnuslukua aina huolellisesti ja erillään kortista ja siten, ettei tunnusluku (erikseen tai yhdessä kortin kanssa) missään olosuhteissa joudu ulkopuolisen haltuun tai tietoon. Korttia ja tunnuslukua ei ehtojen mukaan saa säilyttää esimerkiksi samassa lompakossa tai laukussa. Ehdoissa kortinhaltija sitoutuu myös olemaan kirjaamatta tunnuslukuaan helposti tunnistettavassa muodossa. Maksupalvelulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 169/2009 vp.) kortin ja tunnusluvun säilyttäminen samassa lompakossa on mainittu nimenomaisesti esimerkkinä menettelystä, joka voi olla törkeän huolimatonta.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo asiakkaan kortin tunnusluvun joutumisen ulkopuolisen tietoon johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaisia nimenomaisia velvollisuuksiaan kortin tunnusluvun säilyttämisen suhteen. Ottaen huomioon olosuhteet ruuhkaisissa julkisissa liikennevälineissä, joissa yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan katsoa olevan kohonnut riski taskuvarkauksille, Pankkilautakunta katsoo asiakkaan menettelyn tunnusluvun säilyttämisen suhteen osoittavan maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta.

Koska viimeksi todettu johtaa maksupalvelulain 62 §:n mukaan asiakkaan täysimääräiseen vastuuseen kortin oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta, ei Pankkilautakunta ole katsonut tarpeelliseksi arvioida asiakkaan menettelyä korttiehdoissa kortinhaltijalle asetettujen muiden huolellisuusvelvollisuuksien suhteen.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella kortin oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 § 1 momentin ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan kortin tunnusluvun säilyttämisen suhteen. Olosuhteet huomioon ottaen Pankkilautakunta katsoo asiakkaan menettelyn kokonaisuutena osoittavan törkeää huolimattomuutta.

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén

Jäsenet:
Aspelund
Atrila
Kallio
Lehtonen