Haku

FINE-003120

Tulosta

Asianumero: FINE-003120 (2018)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 19.06.2018

Lääketieteellinen arvio. Pysyvä haitta. Aivovamma.

Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1992) joutui liikenneonnettomuuteen 18.11.2010, jonka seurauksena hän sai vakavan aivovamman. A haki korvausta aivovamman aiheuttamasta pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan A:lle on jäänyt 18.11.2010 tapaturmasta asiassa käytettävissä olevien lääketieteellisten selvitysten mukaan haittaluokkaa 14 vastaava pysyvä haitta, eli vaikean aivovamman jälkitila.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta

Valituksessaan A katsoo edelleen, että hänelle on jäänyt vähintään haittaluokka 16 mukainen pysyvä haitta, eli erittäin vaikean aivovamman jälkitila. A toteaa, että hänen tilansa ja oireisto on pahentunut vuoden 2014 jälkeen. Näkemyksensä tueksi A viittaa perusteellisesti häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja erityisesti vuoden 2014 jälkeiseen lääketieteelliseen selvitykseen ja etenkin neurologian erikoislääkärin lausuntoihin 31.3.2015, 7.4.2015 ja 23.12.2016. Näillä perusteilla A katsoo, että aivovamman seurauksena aiheutunut haitta on vuosien 2015 – 2017 aikana vakiintunut vastaamaan haittaluokka 16, eli kysymys on erittäin vaikean aivovamman jälkitilasta. Toissijaisesti A vaatii, että pysyvän haitan luokaksi vahvistetaan vähintään haittaluokka 15, mikäli lautakunta katsoisi, ettei erittäin vaikean aivovamman kriteeristö tapauksessa täyttyisi.

A on vaatinut lisäkirjelmässään Vakuutuslautakuntaa pyytämään asiassa vielä toisen neurologin asiantuntijalausuntoa sillä perusteella, ettei A:n näkemyksen mukaan tohtori Juntusen lausunnossa ole huomioitu kaikkia asian arvosteluun vaikuttavia tekijöitä. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot, käsittelyvaiheet ja viittaa vakuutusehtoihin sekä muihin tapauksessa sovellettaviin säännöksiin.

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa perusteellisesti A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja etenkin E-lausuntoon 25.2.2015 ja katsoo, ettei myöhemmissä lausunnoissa ole todettu mitään sellaista, jonka perusteella A:n pysyvän haitan luokkaa tulisi korottaa 14:sta 16:sta, siten että A:lle katsottaisi jääneen erittäin vaikean aivovamman jälkitila.

Vakuutusyhtiö viittaa vielä näkemyksensä tueksi käyttämänsä asiantuntijan lausuntoon, jonka mukaan haittaluokkaa 14 on pidettävä asianmukaisena ja vastaavan A:n nykytilaa. Erityisesti huomiota on kiinnitetty siihen, että A kykenee vielä itsenäiseen liikkumiseen ja kommunikaatioon ja hän on jopa kyennyt ajamaan itse autoa.

Näillä perusteilla yhtiö katsoo edelleen, että A:n haittaluokka on arvioitu oikein eikä perusteita sen korottamiselle ole.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytettävissään E-lausunnot 25.2.2014 – 23.12.2016, neuropsykologin kuntoutusepikriisit 27.11.2013 ja 10.10.2016, kuntoutusepikriisit 11.12.2014 – 19.12.2014, verkostopalaverilausunto 10.12.2013, uniklinikan arviot 3.3.2015 – 16.8.2016, kuntoutusyhteenveto 23.12.2014 ja erikoislääkärin lausunto 7.4.2015.

Kuntoutusjaksolla 16.12.2014 A:lla todettiin vaikea-asteinen aivovamman jälkitila, erittäin vaikea-asteinen unen ja vireystilan säätelynhäiriö, muistivaikeudet, toiminnanohjauksen vaikeudet, ravitsemuksen ja ruumiinlämmön sääntelyn häiriöt, kuormitusherkkyys, tunteiden sääntelyn vaikeudet, mielialan sääntelyn vaikeutta, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.

Kuntoutusyhteenvedossa 23.12.2014 neurologian erikoislääkäri totesi, että A:n spontaani ilmaisu oli hyvin niukkaa. A:n puheääni oli erittäin vaimeaa, A tuotti spontaanisti hyvin lyhyitä lauseita tai yksittäisiä sanoja. Ilmaisu ja psykomotoriikka olivat hyvin jähmeää, niukkaa, hidastunutta ja aloitteetonta. A:ta vaivaa vahva-asteinen väsymys ja vaikea univaje näkyivät ilmiselvästi. Lausunnon mukaan A:n toimintakyky on erittäin alhainen. Hän ei ole kuntoutusjaksollakaan nukkunut käytännössä ollenkaan. Nälän ja janon normaalia tunnetta ei ole, ja syöminen jää sen vuoksi usein toteutumatta muistutteluista huolimatta. A liikkuu kävellen rauhallisesti, perusliikkumisessa ei ole ongelmia. Tasapainon hallinnassa todettiin vaikeuksia. Toiminnallisen tasapainon varmuus ABC-asteikolla arvioituna oli A:lla matalaa suoritustasoa, kokonaisprosentti 18-24%/100%. Rombergin testissä huojuntaa, mutta säilytti tasapainon. Lausunnon mukaan A:lla on lähes jatkuvaa päänsärkyä, erityisesti oikean puolen korvan ja ohimon alueella, VAS 6-10. Lausunnossa todetaan, että ehdottomasti keskeisin ajankohtainen aivovamman aiheuttama toimintarajoite on erittäin vaikea-asteinen unen ja vireystilan säätelyn häiriö, joka rajoittaa ja suoranaisesti estää kaiken muun kuntoutumisen mahdollisuuksia. Ehdottomasti huomioitava aivovamman jälkitilasta johtuva oire on myös aivovamman aiheuttaman normaalin nälän ja normaalin ruokahalun tuntemusten puuttuminen, mikä altistaa puutteelliselle ravitsemukselle. A:n kohdalla riski aivovamman pitkäkestoisten seurannaisongelmien syntymiselle on huomattavan suuri. Erittäin vaikean unihäiriön hoidon saaminen on lausunnon mukaan kiireisesti välttämätön.

Uniklinikalla 3.3.2015 tehdyssä aktigrafiassa todettiin A:n univalverytmi epäsäännölliseksi. A:n uni oli levotonta ja katkonaista, oli vaikeuksia erottaa päivää yöstä. Lausunnon mukaan A:n unen pituus on vaihteleva ja sen arvioidaan olevan todellisuudessa vielä lyhempiä, keskimäärin laitteen ilmoittama 04:02. Unen tehokkuus huono, 51 (norm > 85). Univalverytmi siis vaihtelee paljon ja unijakso on taipumukseltaan viivästynyt, uni katkonaista. Lausunnon mukaan tulos on vahvasti poikkeava. Laajassa unipolygrafiassa todettiin nukkumistehokkuus vain noin 20% tasolla. Tutkimusyönä A nukkui alle 2 tuntia, enimmäkseen valvoi selälleen maaten. EEG:ssä ei todettu valveen tai unen aikana epileptiformisia ilmiöitä tai muutakaan poikkeavaa. Neurologian erikoislääkärin merkintöjen mukaan tulosten perusteella voidaan todeta vakava unettomuus, osittain ilmeisesti aivovammasta johtuen myös univalverytmin häiriötä (epäillään hypotalamisen keskuksen vaurioituneen onnettomuudessa).

Kontrollikäynnillä 31.3.2015 neurologian erikoislääkäri totesi tilanteen erittäin hankalaksi ja että A:n masentuneisuusoireisto ja uniongelmat ovat vaikea-asteisia. Oireisto massiivinen, A ei tee mitään, ei jaksa mitään, ei nuku kunnolla koskaan. Ei jaksa harrastaa mitään, ei jaksa tehdä mitään, aina väsynyt. Ei tunne kipua, ei tunne nälkää, ei tunne janoa, lämmönsäätely sekaisin, päänsärky kokoaikaista. A:n elämän kuvataan olevan täysin kaaoksessa ja sekaisin, toiminnassa harkitsemattomia piirteitä, ajoin myös itsetuhoisia ajatuksia. Ei innostu mistään, ei tunne mitään. Ei oikein jaksa enää tässä kaaoksessa.

Uniklinikan merkintöjen 2.4.2015 mukaan hoitovastetta ei ollut saatu runsaasta lääkityksestä huolimatta, vakava unettomuus ja univalverytmihäiriö aivovammasta johtuen.

Neurologian erikoislääkäri totesi 7.4.2015 antamassaan E-lääkärinlausunnossa, että A:lle on jäänyt pysyvänä vaikea-asteinen jälkitilaoireisto, vahva neuropsykologinen ja neuropsykiatrinen oireisto, neuropsykiatrinen oireisto entisestään korostunut. On tällä hetkellä täysin työkyvytön oireistonsa johdosta. On todennäköisesti pysyvästi työkyvytön normaaliin kokopäiväiseen työhön. Huomattava tuen, ohjauksen ja muistuttelun tarve kokoaikaisesti, ei pärjäisi yksinasuvana ilman vahvoja tukitoimia. Haitta-aste vastaa pysyvästi haittaluokkaa 16. Työkyvyttömyys jatkuu jatkona edelliseen eli 31.3.2015 alkaen aina 31.12.2016 saakka. A:lla todettiin intensiivisten ja pitkäjänteisten kuntoutustoimenpiteiden tarve työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Diagnoosiksi kirjattiin G47.0 erittäin vaikea unettomuus vaikean aivovamman jälkitilaan liittyen (T90.5).

Aivovammapoliklinikalla neuropsykologisessa tutkimuksessa 10.10.2016 todettiin A:lla edelleen merkittävä ja laaja-alainen elämänhallintaa haittaava neuropsykologisen oireisto, jossa korostuivat vireystilan säätelyvaikeudet, vaikea-asteiset muisti- ja oppimisvaikeudet sekä toiminnanohjauksen vaikeudet. Päiväaikainen jaksaminen edelleen erittäin vähäistä, nopea väsyminen ilmeni A:lla pienimuotoisen fyysisen tekemisen yhteydessä. Neuropsykologi totesi lausunnossaan, että uni-valverytmin säätelyn vaikeuksien lisäksi päivärytmissä on edelleen merkittävää epätasaisuutta ja itsenäinen selviytyminen on vaikeiden muistivaikeuksien toiminnanohjausvaikeuksien ja jaksamisvaikeuksien pohjalta nykyisellään erittäin rajoittunutta ja jatkuvan ulkopuolisen avun ja tuen tarve on ilmeinen.

Kontrollikäynnillä 24.11.2016 neurologian erikoislääkäri totesi, että A oli hiljainen, puheääni oli vaimea, hidas ja jähmeä. Vähän spontaania puhetta. A:n mieliala alavireinen, tasainen. A oli muistamaton, hidas ja väsynyt. Hän asui kotona vanhempiensa ja pikkuveljen kanssa, eikä ollut vielä valmis yksinasumiseen.

Kontrollikäynnillä 23.12.2016 erikoislääkäri totesi E-lausunnossaan intensiiviset kuntoutustoimenpiteet välttämättömiksi. A:lla todettiin vaikea-asteinen aivovamman pysyvä jälkitila. A todettiin pysyvästi täysin työkyvyttömäksi ja hän tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja päivittäin kokoaikaisen tuen, avun ja ohjauksen. E-lausunnon mukaan A:lle on jäänyt pysyvänä vaikea-asteinen jälkitilaoireisto, vahva neuropsykologinen ja neuropsykiatrinen oireisto. A on pysyvästi täysin työkyvytön kaikkeen työhön. Huomattava tuen, ohjauksen ja muistuttelun tarve kokoaikaisesti, eikä A pärjäisi yksinasuvana ilman vahvoja tukitoimia. Pysyvästi haitan aste vastaa haittaluokkaa 16. 

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa lääketieteen professori, neurologian erikoislääkäri ja vakuutuslääketieteen dosentti Juhani Juntuselta.

Juntunen viittaa käytettävissään olleeseen lääketieteelliseen aineistoon ja toteaa, että A:lla on todettu liikenneonnettomuudessa 18.11.2010 syntynyt vaikea aivovamma, jonka johdosta hänelle kehittyi psyko-orgaaninen oireyhtymä ja siihen liittyvä vaikea toimintakyvyn alenema. Hänen keskeisin oireensa oli vireystilan häiriö, joka ilmeni unettomuutena ja jonka hoito oli osoittautunut ongelmalliseksi. Tutkimuksissa uniklinikalla todettiin selkeä häiriö uni-valverytmissä, johon sopivaa lääkitystä ei tuntunut löytyvän.

Juntunen toteaa, että A:n sairauslöydökset ovat seurannan aikana, eli usean vuoden aikana, olleet samanlaisia eikä tutkimuksissa ole merkittäviä muutoksia havaittu.

Juntunen toteaa lausunnossaan, että diffuusin aivovamman luokittelu on vaikeata, koska siinä korostuvat A:n pretraumaattinen tila ja yksilölliset ominaisuudet. A:n kohdalla aivovamman vaikeusaste on tehdyissä tutkimuksissa luokiteltu vaikeaksi - erityisen vaikeaksi. Vaikeusastetta korostaa havaittujen aivovaurioiden molemminpuolisuus. Tilanne on säilynyt samana kuluneiden vuosien aikana asianmukaisten hoito -ja kuntoutustoimenpiteiden jälkeen.

Juntusen näkemyksen mukaan asiakirjoista ilmenneiden seikkojen perusteella A:n toimintakyky ei ole alentunut haittaluokan 16 edellyttämälle tasolle. Hänen perusliikkumisensa on normaalia, eikä hänellä ole todettu tajuttomuuskohtauksia.

Johtopäätöksenään Juntunen toteaa, että A:n aivovamman tila on pysynyt jokseenkin samana vamman jälkeen ja hänen toimintakykynsä on ollut samankaltainen koko seuranta-ajan. Juntusen mukaan käsillä ei ole perusteita korottaa haittaluokka-arviota 14:sta 16:sta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on erimielisyyttä siitä, minkä haittaluokan mukainen haitta vakuute-tulle on aiheutunut tapaturmasta 18.11.2010. Vakuutusyhtiö on katsonut hai-tan vastaavan haittaluokkaa 14. Vakuutettu A:n näkemyksen mukaan haittaluokka vastaa luokkaa 16.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 2.3 mukaan haitalla tarkoitetaan tapaturman seurauksena syntyneen vamman aiheuttamaa, lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa. Haitta-astetta arvioitaessa huomioidaan ainoastaan vamman laatu. Yksilölliset olosuhteet, esimerkiksi harrastus tai ammatti, eivät vaikuta haitta-asteen arviointiin.

Vammat on ryhmitelty sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokkataulukossa vaikeusasteen perusteella haittaluokkiin 1-20. Yksi haittaluokka vastaa viiden (5) prosentin lääketieteellistä haitta-astetta ja seuraavat aina viisi (5) prosenttiyksikköä enemmän. Alle yhden (1) haittaluokan haitasta ei makseta korvausta.

Tapaturman aiheuttaman vamman perusteella maksettavan haittakorvauksen luokan määrittelee vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri vakuutettua hoitaneen lääkärin antamasta lausunnosta ilmenevän tilakuvauksen ja lääketieteellisten tutkimusten perusteella.

Ehtojen kohdan 2.3.2 mukaan pysyvän haitan kertakorvaus maksetaan, kun vamman aiheuttama lääketieteellinen haitta-aste todetaan pysyväksi. Tapaturman aiheuttama pysyvä haitta määritellään aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua tapaturmasta. Määrityksessä käytetään sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitusta. Korvaus on vammaan sopivaa haittaluokkaa vastaava prosenttiluku vakuutukseen valitusta, tapaturmahetkellä voimassa olleesta pysyvän haitan vakuutusmäärästä.

Korvauksen määrää korjataan vastaamaan muuttuneita olosuhteita, jos haittaluokka muuttuu vamman pahentumisen vuoksi ennen kuin korvauksen maksamisesta on kulunut kolme vuotta. Haittaluokkaa ei muuteta, jos ensimmäisestä haittaluokan määrityksestä on kulunut aikaa yli kolme vuotta.

Ehtojen kohdan 140.1 mukaan vakuutus ei korvaa vamman tai vammautumisolosuhteiden jälkeen ilmeneviä psyykkisiä oireita.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että määritettäessä tapaturmavammasta jäänyttä yleistä haittaa otetaan huomioon vain lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu. Kyseessä on lääketieteellinen haitta, eikä sen määrittämisessä oteta huomioon yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan on riidatonta, että A:lle aiheutui vuonna 2010 sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena aivovamma.

Aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa on arvioitava sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitusasetuksen 1649/2009 kohdan 6 (Aivot) mukaan. Yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen.

Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa koko-naishaitassa ovat tärkeimpiä arviointikriteerejä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö, dysfasia tai epilepsiaa. Jos paikallishäiriö ilmenee näkökentän kaventumana, tämä arvioidaan osana aivovamman jättämää kokonaishaittaa eikä erillisenä näkökyky-haittana. Samoin aivovammaan liittyvät haju- ja makuaistin toiminnan muutokset arvioidaan osana aivovamman aiheuttamaa haittaa. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten pääsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja.

Haittaluokitusasetuksen kohdan 6 Aivot mukaan STM:n vaikean aivovamman jälkitila vastaa haitta-luokkia 11 – 15. Silloin edellytetään, että alkuvaiheen tiedot viittaavat vaikeaan aivovammaan. Esiintyy kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. Saattaa tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.

Erittäin vaikean aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkia 16 – 20. Erittäin vaikea aivovamman jälkitila on kyseessä silloin, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat erittäin vaikeaan aivovammaan. Erittäin vaikeita oireita, kuten neliraajahalvaus, vaikea ataksia, vaikeahoitoinen epilepsia. Kognitiivinen tasonlasku on laaja-alainen ja merkittävä. Persoonallisuuden muutokset, toiminnanohjauksen vaikeudet, hidastuneisuus ja muut neuropsykologiset löydökset ovat niin vaikeita, että tarvitsee päivittäistä apua ja valvontaa.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan tilankuvauksen perusteella A:n toimintakyky ei ole alentunut haittaluokan 16 edellyttämälle tasolle ja näin ollen perusteita haittaluokan korottamiselle ei ole.

Lautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A oli matkustajana ollessaan joutunut 18.11.2010 liikenneonnettomuuteen, jonka yhteydessä hän sai aivovamman. Sairaalassa A:lla esiintyi seuraavana päivänä sekavuutta ja tajunnan tason vaihtelua Aivovammaa pidettiin jo tuolloin vähintään vaikea-asteisena. Kolariin liittyi myös ilmeisesti neljän vuorokauden tajuttomuus ja sen jälkeinen sekavuus ja levottomuus. Sairaalassa tehdyissä kuvantamistutkimuksissa todettiin molemminpuoliset aivoruhjeet ohimolohkoissa sekä niin sanottuun diffuusiin aivovaurioon sopivat löydökset aivojen kuvantamistutkimuksissa. A:n posttraumaattisen muistiaukon kesto arvioitiin vähintään päiviksi, mahdollisesti viikoiksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan keskeisimpinä oireina A:lla on vahva neuropsykologinen oireisto ja liikkumisen hitaus, ahdistus ja paniikkityyppistä oireilua, päänsärkyä, apatiaa, aloitekyvyttömyyttä, masentuneisuutta ja vuorovaikutustaitojen heikentymistä ja vaikea unettomuus. A:n perusliikkuminen on selvityksen mukaan normaalia. Hän kykenee tapaamaan ystäviään ja myös ajamaan autoa jonkun verran. A on kuitenkin todettu todennäköisesti pysyvästi työkyvyttömäksi kaikkeen työhön. A:n on myös arvioitu tarvitsevan päivittäistä huolenpitoa eikä hän pärjää yksinään, joten hänen saamaansa kotiapua on harkittu lisättäväksi päivittäiseksi. Sen sijaan A:lla ei ole todettu epileptisiä kohtauksia. A:n sosiaalisen toimintakyvyn on todettu alentuneen merkittävästi ja A tarvitsevan päivittäistä apua arjesta selviämisessä. A:lla ei kuitenkaan esiinny aivovammasta muita neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja tai epilepsiakohtauksia. Edellä mainituin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle on jäänyt vuoden 2010 liikenneonnettomuuden seurauksena vaikea aivovamman jälkitila, joka vastaa haittaluokkaa 14.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että lautakunta voi omasta aloitteestaan kuulla asiantuntijaa tai hankkia asiantuntijalausunnon. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei lautakunnan käsityksen mukaan ole tarvetta pyytää toista asiantuntijalausuntoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen 

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Niklander

Rahijärvi

Helenius

Sario

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia