Haku

FINE-003115

Tulosta

Asianumero: FINE-003115 (2018)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 03.05.2018

Ansionmenetyksen määrä vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Tapahtumatiedot

Asiakas liukastui 17.12.1998. Liukastumisen seurauksena asiakkaan vasen kyynärlisäke murtui ja kyynärhermon vaurion seurauksena asiakkaalle kehittyi neuropaattinen kiputila. Asiakas toimi vahinkohetkellä yrittäjänä. Vahingon seurauksena hänestä tuli pysyvästi työkyvytön.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä oli vastuuvakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Ansionmenetyskorvausta maksettiin sen kuukauden loppuun saakka, jona asiakas täytti 65-vuotta.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Asiakas on valituksessaan esittänyt, että ilman 17.12.1998 sattunutta vastuuvahinkoa hänen vanhuuseläkkeensä olisi suurempi. Vanhuuseläkkeen perusteena olevaksi ansiotuloksi tulisi katsoa vakuutusyhtiön suorittama ansionmenetyskorvaus ja vakuutusyhtiön tulee korvata hänelle vanhuuseläkkeen ja vakuutusyhtiön määrittelemän ansionmenetyksen erotus. Asiakas toteaa, ettei yrittäjällä ole velvollisuutta siirtyä vanhuuseläkkeelle 65-vuotiaana. Vahinkotapahtumasta aiheutunut työkyvyttömyys tai ansionmenetys ei ole poistunut. Lisäksi vastuuvakuutuksen vakuutusmäärää on jäljellä 48 001,67 euroa. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön tulee suorittaa hänelle ansionmenetyskorvausta vakuutusmäärän täyttymiseen saakka.

Vakuutusyhtiö on vastauksessaan toistanut kielteisen kantansa. Vakuutusyhtiön mukaan oikeus ansionmenetykseen päättyy yleisesti vanhuuseläkeikään, koska sen jälkeen vahinkoa käsineelle ei aiheudu korvattavaa ansionmenetystä eläkkeelle siirtymisen johdosta. Yhtiö toteaa myös, että yrittäjä vastaa itse omasta eläkekertymästään ja voi tietyin rajoin itse valita YEL-työtulonsa määrän. Lisäksi yhtiö toteaa, että mikäli asiakas olisi ollut töissä vanhuuseläkeikään saakka ja maksanut YEL-työtuoja samalla työtulolla kuin vahinkohetkellä, olisi maksettavan vanhuuseläkkeen määrä sama kuin silloin, kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi. Yhtiölle toimitetut selvitykset eivät osoita, että asiakkaalle olisi aiheutunut ansionmenetystä vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Yrittäjän eläkelain (22.12.2006/1272) 1 §:n mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä (…).

Yrittäjän eläkelain 35 §:n mukaan täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä ansaituin eläkkeen ja 63 §:ssä tarkoitetun tulevan ajan eläkeosan yhteismäärä. (…)

Yrittäjän eläkelain 63 §:n mukaan työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttaa aika sen kalenterivuoden alusta, jona yrittäjä on tullut työkyvyttömäksi, sen kalenterikuukauden loppuun, jona yrittäjä täyttää alimman vanhuuseläkeikänsä (tuleva aika). (…)

Yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaan eläkelaitos vahvistaa yrittäjälle vakuutuksen alkaessa yrittäjän työpanosta vastaavan vuotuisen työtulon. Työtulo on se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen tässä laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaansa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sanottua työtä. (…)

Yrittäjän eläkelain 114 §:n mukaan tämän lain mukaisen eläketurvan kustantamiseksi yrittäjä on velvollinen suorittamaan työtulon perusteella lasketun työeläkevakuutusmaksun. (…)

Tapaukseen sovellettavien vastuuvakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys siitä, tuleeko asiakkaalle suorittaa vastuuvakuutuksesta ansionmenetyskorvausta vanhuuseläkeiän (65-vuotta) saavuttamisen jälkeen.

Vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutuksenehtojen mukaan vahinko, josta vakuutuksenottajan on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja on varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet.

Yrittäjän ansionmenetys riippuu mm. yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yhtiön toimintaan. Pääomatulona verotettava yritystulo otetaan huomioon ansionmenetyskorvauksen määrässä. Yrittäjän ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen alentuminen.

Ansionmenetyksen määrä arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja korvauksen vaatijalla on näyttötaakka menetyksen määrästä.

Käsiteltävässä tapauksessa vakuutusyhtiö on määritellyt ja korvannut ansionmenetyksen vahinkohetken yrittäjätulojen perusteella, eikä FINEn näkemyksen mukaan ansionmenetyskorvauksen perusteena olevasta ansiosta ole riitaa osapuolten kesken.  Korvausta on suoritettu sen kuukauden loppuun, jona vahingonkärsinyt on saavuttanut vanhuuseläkeiän 65-vuotta.

FINE toteaa, että vastuuvakuutuksesta suoritettava ansionmenetyskorvaus on vahingonkorvausta, eikä kyse siten ole eläkkeen perustana olevasta ansiotulosta. Yrittäjän eläkelain mukaan Suomessa asuva ja toimiva yrittäjä on velvollinen ottamaan vakuutuksen, jolla turvataan toimeentulo silloin, kun yrittäjän työansio työkyvyttömyyden tai vanhuuden vuoksi lakkaa. Yrittäjän eläkemaksut määräytyvät ja eläke karttuu YEL-vakuutuksen vahvistetun työtulon perusteella.

Yrittäjän työkyvyttömyyseläke koostuu karttuneesta eläkkeestä ja tulevan ajan eläkkeen osuudesta. Tulevan ajan eläkkeen osalla tarkoitetaan sitä, että eläkettä karttuu todellisen työskentelyajan lisäksi myös niin sanotulta laskennalliselta osalta työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta vanhuuseläkeikään saakka. Toistaiseksi myönnetty työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen saman suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi.

Koska tuleva aika huomioidaan jo työkyvyttömyyseläkkeessä, olisi asiakkaan vanhuuseläke saman suuruinen kuin tässä tapauksessa, vaikka asiakas olisi työskennellyt yrittäjänä vanhuuseläkeikään saakka ja suorittanut YEL-vakuutusmaksuja samalla työtulolla kuin vahinkohetkellä oli sovittu.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perustein FINE toteaa, ettei asiassa ole voitu todeta, että asiakkaalle olisi aiheutunut korvattavaa ansionmenetystä vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen. FINE pitää vakuutusyhtiön päätöstä ansionmenetyksen korvaamisen osalta asianmukaisena.

Yrittäjän eläkeiän osalta FINE toteaa, että vaikka yrittäjä voi työskennellä vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeenkin, on vanhuuseläkeikänä vakiintuneessa korvauskäytännössä pidetty 65 vuoden ikää, ellei tapauskohtaista erityistä syytä muun vanhuuseläkeiän soveltamiselle ole osoitettu.

Lisäksi selvyyden vuoksi FINE toteaa vielä, että sillä seikalla, että vastuuvakuutuksen vakuutusmäärää on jäljellä, ei ole ansionmenetyksen arvioinnin kannalta merkitystä. Vastuuvakuutuksesta korvataan kussakin vahinkotapahtumassa se osa, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, kuitenkin enintään vakuutuksen vakuutusmäärä. Vakuutusmäärä on siis se vakuutussopimuksessa sovittu enimmäisrahamäärä, jonka vakuutuksenantaja sitoutuu kussakin vakuutustapahtumassa enimmillään suorittamaan.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

FINE

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä 
Hyytiäinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia