Tapahtumatiedot

A:n (s. 1938) ja B:n (s. 1939) aviopuolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen eikä heillä ollut rintaperillisiä. B kuoli vuonna 1998 ja A peri hänet. B:n sisar C ja veli D olivat B:n toissijaisia perillisiä. B:n perukirjan mukaan hänen pesänsä varat muodostuivat muun muassa noin 530 000 markan pankkitalletuksista. B:n pesän säästö oli 784 970,58 markkaa. Perukirjan mukaan leski A:n varat ja hänen omaisuutensa säästö olivat 672 254,59 markkaa, mistä pankkitalletusten osuus oli noin 444 000 markkaa.

A sopi myöhemmin säästöhenkivakuutuksesta, jonka kuolemanvaravakuutuksen edunsaajaksi hän määräsi omaiset. A kuoli huhtikuussa 2015 ilman puolisoa. Hänellä ei ollut tiedossa olevaa testamenttia. Vakuutusyhtiö lähetti toukokuussa 2015 A:n kuolinpesälle ilmoituksen siitä, että henkivakuutuskorvaus voidaan suorittaa. 

A:n perunkirjoitus pidettiin 30.7.2015. Perunkirjoituksessa olivat läsnä myös B:n toissijaiset perilliset C ja D, joista D on sittemmin luopunut lakimääräisten perillistensä hyväksi tätä henkivakuutusta koskevasta oikeudestaan. A:n perukirjan mukaan hänellä oli säästöhenkivakuutus, jonka edunsaajaksi oli merkitty omaiset. Perukirjaan otetun merkinnän mukaan B:n perukirjatietojen perusteella on pääteltävissä, että osa sijoitusvakuutuksen varoista on B:llä hänen kuolinhetkellään olleita talletuksia. Perukirjan mukaan A:n kuolinpesän varat olivat 173 840,82 euroa, mikä summa sisälsi 14 235,94 euron suuruisen B:n kuolinpesän nimissä olevan tilin. A:n pesän säästö oli 169 267,66 euroa. 

Vakuutusyhtiö maksoi henkivakuutuskorvauksen A:n perillisille. Sijoituslautakunnalle toimitetun korvauspäätöksen mukaan A:n perilliselle E:lle ilmoitettiin korvauksen suorittamisesta syyskuussa 2015. Korvaussumma henkivakuutuksen perusteella oli yhteensä 274 118,14 euroa, mistä säästön ylittävän kuolemanvaravakuutuksen osuus oli 1 926,00 euroa

B:n sukuhaaran edustajat ottivat joulukuussa 2016 yhteyttä vakuutusyhtiöön. Heidän mukaansa henkivakuutuskorvausta ei ollut maksettu vakuutussopimuslain mukaisesti A:n perintökaaressa tarkoitetuille omaisille. Perintökaaren 3. luvun säännösten nojalla puolet vakuutuskorvauksesta olisi tullut maksaa B:n toissijaisille perillisille. Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan edunsaajamääräyksellä ”omaiset” on tarkoitettu A:n perillisiä. Vakuutusyhtiö ei ole korvausta maksaessaan tiennyt, että A oli perinyt puolisonsa B:n tai että vakuutukseen olisi sijoitettu B:ltä [perittyjä] varoja.  

Asiakkaan valitus

B:n toissijainen perillinen C:n ja D:n seuraajat ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön ratkaisuun ja vaativat, että henkivakuutuskorvaus jaeteen puoliksi A:n ja B:n sukuhaarojen kesken. He tuovat esille kirjelmissään seuraavan.

Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen

B:n sukuhaaran edustajien oikeus vakuutuskorvaukseen ei ole vanhentunut. Heidän tuleminen tietoiseksi vakuutuksen voimassaolosta vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisesti on edellyttänyt myös tietoa siitä, mitä laki ja sopimusehdot käsillä olevassa tilanteessa tarkoittavat. B:n sukuhaaran edunsaajat eivät saaneet tietoa vakuutuksen voimassaolosta perunkirjoitustilaisuudessa, koska heidän on annettu ymmärtää, että he eivät kuulu korvauksensaajien piiriin. Vakuutusyhtiö on osoittanut B:n sukuhaaraan kuuluville, että heillä ei olisi oikeutta vakuutuskorvaukseen. Tämän vakuutusyhtiö on tehnyt maksamalla korvauksen yksin A:n sukuhaaraan kuuluville edunsaajille, vaikka se on voinut asiakirjoista havaita, että pesänjakoa sukuhaarojen välillä ei ole tehty. Kun vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuskorvauksen osaksi väärille edunsaajille, se ei voi vedota vanhentumista koskevaan määräaikaan.

Lisäksi ilmoitus vakuutustapahtumasta on tehty jo ennen perunkirjoituksen toimittamista. Vakuutusehdoissa ei mainita, että kaikkien edunsaajien pitäisi erikseen tehdä ilmoitus vakuutustapahtumasta ja hakea vakuutuskorvausta.  Tässä tapauksessa A:n sukuhaaraan kuuluvat pesänosakkaat ovat antaneet vakuutusyhtiölle riittävän selvityksen, jonka perusteella korvaus voidaan maksaa myös B:n sukuhaaraan kuuluville edunsaajille. A:n sukuhaaran puolelta toimitettu aineisto on tehokas myös B:n sukuhaaraan kuuluvien edunsaajien osalta. Koska ilmoitus on tehty ajoissa, vakuutusyhtiö ei voi vedota virheellisen toimintansa oikeuttamiseksi siihen, että kaikki edunsaajat eivät ole erikseen esittäneet korvausvaatimusta vuoden sisällä perunkirjoituksesta. Ilmeisesti kaikki A:n sukuhaaraan kuuluneet edunsaajatkaan eivät ole erikseen esittäneet korvausvaatimusta.

Edunsaajamääräyksen tulkinta

Vakuutuksenottajalla on yksinomainen oikeus antaa edunsaajamääräys. Edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Vakuutussopimuslain 50 §:ssä on määritelty edunsaajamääräystä koskevat tulkintaolettamat yleisten ilmaisujen puoliso, lapset, puoliso ja lapset sekä omaiset merkityksestä. Kysymys on toissijaisesti noudatettavista määräyksistä. Niitä sovelletaan, jos edunsaajamääräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa.

Tapauksessa on kysymys vakuutussopimuslain 50.5 §:n tulkintaolettaman sisällöstä, ei vakuutuksenottajan tahdon tulkinnasta. Tiedossa ei ole mitään, mikä selventäisi vakuutuksenottajan tahtoa. Edunsaajamääräys ”omaiset" tarkoittaa vakuutussopimuslain 50.5 §:n mukaan myös ensin kuolleen puolison sukuhaaraan kuuluvia perillisiä. Lain mukaan perillisille tuleva vakuutuskorvaus jaetaan siten kuin perintökaaressa säädetään. Omaisia koskevan tulkintaolettaman sanamuodosta ei ilmene, että perillisillä tarkoitettaisiin vakuutuksenottajan perillisiä, vaan vakuutuskorvauksen jakamisessa on kaikilta osin noudatettava perintökaaren määräyksiä mukaan lukien perintökaaren 3 luvun määräykset. Kun tarkastellaan vakuutussopimuslain 50 §:ää kokonaisuutena, huomataan, että 3 momentissa edunsaajiksi on määrätty nimenomaan vakuutuksenottajan rintaperilliset. Sen sijaan 5 momentissa ei ole vakuutuksenottajaa koskevaa täsmennystä. Perintökaaren 3:1.1 §:n mukaan puolisonsa perineen lesken pesä jaetaan ensin kuolleen puolison ja lesken perillisten kesken pesänjaossa. Sekä vakuutussopimuslain esityöt että perintökaaren 3 luvun uudistusten esityöt tukevat B:n sukuhaaran edustajien oikeuksien toteuttamista. Lisäksi ennakkopäätöksissä KKO:1997:107 ja KKO:1999:104 on päädytty ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä suojaavaan ratkaisuun.

Siitä seikasta, että vakuutuskorvaus ei kuulu vakuutetun kuolinpesään, ei voida päätellä, että perintökaaren toissijaisia perillisiä koskevaa säännöstä ei sovelleta vakuutuskorvaukseen. Jos ensiksi kuolleen puolison perilliset eivät olisi vakuutussopimuslain omaisia koskevassa tulkintaolettamassa tarkoitettuja perillisiä, romuttuisivat perimystä koskevan järjestelmämme pääperiaatteet. Perintökaaren mukaan leski ei saa edes testamentilla loukata tällaisessa tilanteessa ensin kuolleen puolison perillisten oikeuksia. Jos tämä voitaisiin tehdä henkivakuutuksella, testamenttia koskevat määräykset olisi mahdollista kiertää toisella kuolemanvaraistoimella ja siirtää omaisuus suvusta toiseen. Vakuutuksenottaja voi kuolemaansa saakka päättää vakuutuksesta samoin kuin testamentista. Myös tämän vuoksi näihin kahteen kuolemanvaraistoimeen on suhtauduttava samalla tavalla.

Vakuutuskorvauksen määrä käsittää valtaosan A:n jälkeen jaettavasta varallisuudesta. Perintökaaren 3:3 §:n palautussäännös ei sovellu tapaukseen. A ei nimittäin ole aiheuttanut omaisuutensa olennaista vähentymistä. Vakuutuksen ottaminen ja vakuutusmaksujen maksaminen ei ole lainkaan vähentänyt vakuutuksenottajan omaisuutta eikä A ole suosinut edunsaajamääräyksellä omia perillisiään. Leski ei voi loukata henkivakuutuksella ensin kuolleen puolison perillisten oikeuksia. Siitä, että toissijaisten perillisten hyväksi on säädetty perintökaaren 3:3 §:n mukainen vastike- ja lahjansaajan palautusvastuu, ei seuraa mitään vakuutussopimuslain 50.5 §:n tulkintaan vaikuttavaa.

Vakuutusyhtiön maksusuoja

Vakuutusyhtiö on myöntänyt saaneensa sukuselvityksen. Sukuselvityksestä ilmenee, että B on kuollut ennen A:ta ja, että he ovat olleet lapsettomia. Tämän perusteella on ollut erittäin todennäköistä, että A on perinyt puolisonsa. Vakuutusyhtiön olisi pitänyt huolellisesti toimiessaan varmistua ennen korvauspäätöksen tekemistä, että jako ensin kuolleen puolison sukuhaaran kanssa on tehty.  Vakuutusyhtiö ei ole toiminut asiassa huolellisesti eikä se voi nauttia tapauksessa maksusuojaa.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö kiistää C:n ja D:n seuraajien vaatimukset ja esittää kirjelmissään seuraavat seikat.

Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen

Vakuutusyhtiö katsoo, että joka tapauksessa B:n sukuhaaran edustajien korvausvaatimus on vanhentunut vakuutussopimuslain 73 §:n perusteella. B:n sukuhaaran edustajat ovat ottaneet yhteyttä vakuutusyhtiöön joulukuussa 2016. B:n sukuhaaran edustajat ovat tulleet tietoisiksi vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta viimeistään A:n 30.7.2015 pidetyn perunkirjoituksen myötä. Heidän olisi tullut jättää korvausvaatimus vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa kyseisestä päivämäärästä eli viimeistään 30.7.2016. Korvausvaatimus on esitetty vakuutusyhtiölle liian myöhään.

Edunsaajamääräyksen tulkinta

Käytettävissä ei ole näyttöä A:n edunsaajamääräystä koskevasta tahdosta, joten edunsaajamääräystä on tulkittava vakuutussopimuslain 50.5 §:n ”omaiset” tulkintaolettaman mukaan. Edunsaajamääräystä omaiset tulee tulkita siten, että perintökaaressa tarkoitetuilla perillisillä tarkoitetaan vakuutuksenottajan perillisiä. Tällöin noudatettavaksi tulee perintökaaren 2 luku, jonka mukaista jakosuhdetta vakuutuskorvauksen maksussa tulee noudattaa.

Perintökaaren 3:1.2 §:ssä säädetään siitä, mitä toissijaiset perilliset saavat eloonjääneen puolison pesästä. Vakuutussopimuslain 47 §.n mukaan vakuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus ei kuitenkaan kuulu vakuutetun kuolinpesään, jos edunsaajamääräys on voimassa. Toissijaisia perillisiä koskevaa sääntöä ei sovelleta vakuutuskorvaukseen. Perintökaaren 3:3 §:n vastikesääntö suojaa toissijaisia perillisiä, mutta ei kuitenkaan vaikuta edunsaajamääräyksen ”omaiset” tulkintaan. Jos vakuutuskorvauksen jälkeen ilmenee, että vakuutuskorvaus voisi loukata ensin kuolleen puolison perillisiä, tulisi näiden ajaa perintökaaren 3:3 §:n mukaista kannetta. Tämä tilanne ei kuitenkaan ole vakuutuksenantajan vastuulla. Ennakkopäätöksillä KKO:1997:107 ja KKO:1999:104 ei ole merkitystä tämän henkivakuutusta kosken asian arvioinnissa.

Vakuutusyhtiön maksusuoja

Vakuutusyhtiön mukaan se on maksanut korvaushakemusten ja sukuselvityksen perusteella korvauksen henkilöjoukolle, joiden yhtiö on katsonut täyttävän edunsaajamääräyksen määritelmän. Käytössä olleesta A:n virkatodistusketjusta ei ilmene, että A olisi perinyt B:n. Korvauksen maksaminen ei tällaisessa tilanteessa edellytä ensin kuolleen puolison virkatodistusketjua. Tavallisesti korvauksen maksaminen ei edellytä perukirjan toimittamista, koska korvaus ei kuulu kuolinpesään eikä vakuutuksenottajan muulla varallisuudella lähtökohtaisesti ole vaikutusta korvauksen suorittamiseen. Korvauskäsittelyn aikana vakuutusyhtiölle ei ole tuotu ilmi, että B:n sukuhaaran edustajat aikoisivat hakea korvausta tai että korvaussaatava olisi riitainen tai epäselvä. Vakuutusyhtiö on maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta.

A:n sukuhaaran edustajien lausuma

Sijoituslautakunta on varannut A:n sukuhaaran edustajille tilaisuuden lausua asiassa. A:n sukuhaaran edustajat yhtyvät lausumassaan vakuutusyhtiön asiassa esittämään. Vakuutuskorvaus on tullut vakuutussopimuslain 50.5 §:n mukaan maksaa yksin A:n sukuhaaran edustajille.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys oikeudesta henkivakuutuskorvaukseen.

Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Sijoituslautakunta käsittelee vakuutussopimuslain mukaisia sijoitusvakuutuksia koskevia palveluntarjoajan ja ei-ammattimaisen asiakkaan välisiä asioita. Sijoituslautakunnalla ei ole toimivaltaa käsitellä yleisesti jäämistöoikeudellisia asioita.

Sijoituslautakunta on toimivaltainen käsittelemään tätä asiaa ainoastaan siltä osin kuin tapauksessa on kysymys oikeudesta henkivakuutuskorvaukseen. Tapauksen jäämistöoikeudellista seikastoa lautakunta arvioi vain vakuutuskorvausta koskevan riidan ratkaisemiseksi.

Sijoituslautakunta ottaa ensivaiheessa kantaa vakuutusyhtiön esittämään vanhentumisväitteeseen. Jos mahdollinen oikeus korvaukseen ei ole C:n ja D:n seuraajien osalta vanhentunut, arvioidaan asiassa edunsaajamääräyksen tulkintaa sekä edelleen tarvittaessa sitä, nauttiiko vakuutusyhtiö maksusuojaa.  

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 47.1 §:n (Edunsaaja) mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut. Eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan rajoittaa vakuutuksenottajan tässä momentissa mainittuja oikeuksia.

Vakuutussopimuslain 47.3 §:n mukaan, jos edunsaajamääräys on voimassa, vakuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus ei kuulu vakuutetun kuolinpesään. Vakuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolinpesään, jos edunsaajamääräystä ei ole eikä korvausta ole vakuutusehdoissa määrätty suoritettavaksi vakuutuksenottajalle.

Vakuutussopimuslain 50.1-5 §:n (Edunsaajamääräyksen tulkinta) mukaan jos edunsaajaksi ei ole määrätty nimeltä mainittua henkilöä ja jos määräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa, on noudatettava, mitä tässä pykälässä säädetään.

Jos edunsaajaksi on määrätty vakuutuksenottajan puoliso, määräys on voimassa sen hyväksi, jonka kanssa vakuutuksenottaja kuollessaan oli avioliitossa. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos puolisoiden avioeroasia oli vireillä vakuutuksenottajan kuollessa tai jos puolisot oli tuomittu asumuseroon, joka vakuutuksenottajan kuollessa ei ollut rauennut.

Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan lapset, määräys on voimassa perintökaaressa (40/65) tarkoitettujen vakuutuksenottajan rintaperillisten hyväksi. Vakuutuskorvaus jaetaan rintaperillisten kesken siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.

Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan puoliso ja lapset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja 3 momentissa tarkoitettujen lasten hyväksi. Jos puolisoa ei ole, rintaperilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso saa yksin vakuutuskorvauksen. Jos vakuutuskorvaus on jaettava puolison ja rintaperillisten kesken, saavat puoliso ja rintaperilliset kummatkin vakuutuskorvauksesta puolet.

Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan omaiset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja perintökaaressa tarkoitettujen perillisten hyväksi. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso saa kuitenkin yksin vakuutuskorvauksen. Jos puolisoa ei ole, perilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Perillisille tuleva vakuutuskorvaus jaetaan siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.

Vakuutussopimuslain 71 §:n (Maksu väärälle henkilölle) mukaan, jos vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen tai henkilövakuutuksen takaisinostoarvon jollekin muulle kuin sille, jolla on oikeus vakuutuskorvaukseen tai takaisinostoarvoon, vakuutuksenantaja on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n (Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen) mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Perintökaaren 2:2 §:n mukaan jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.

Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.

Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.

Perintökaaren 3:1.1-2 §:n mukaan, jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Perintökaaren 3:3 §:n mukaan jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä.

Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä.

Jollei lahjanlupauksena annettu sitoumus eloonjääneen puolison kuollessa ollut täytetty, älköön sitä saatettako voimaan sikäli kuin se loukkaisi ensiksi kuolleen perillisten oikeutta.

Perintökaaren 7:4 §:n mukaan jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista.

Vakuutusehtojen kohdan 3.5. mukaan vakuutetun kuoltua hänen edunsaajansa toimittavat vakuutusyhtiölle omalla kustannuksellaan kuolintodistuksen, vakuutetun sukuselvityksen ja muun selvityksen, joka on välttämätön vakuutusyhtiön vastuun toteamiseksi.

Vakuutusehtojen kohdan 3.6. mukaan kuolemantapaussumma maksetaan vakuutetun edunsaajille viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiö sai korvaushakemuksen vakuutetun kuoleman johdosta. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole maksuvelvollinen ennen kuin 14 päivän kuluttua kohdassa 3.5. tarkoitettujen selvitysten toimittamisesta.

Asian arviointi

Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen

Vakuutussopimuslain mukaan korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Lain mukaan korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain vaatimuksen esittämisajankohtaa ja vanhentumista koskevat säännökset voivat johtaa korvausoikeuden menettämiseen tilanteessa, jossa tällainen oikeus aineellisesti olisi olemassa. Tämän seikan huomioiden ratkaisukäytännössä vanhentumissäännöksiä on tulkittu ja sovellettu suppeasti. 

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on itse ilmoittanut 20.5.2015 päivätyllä kirjeellä A:n kuolinpesälle A:n henkivakuutuksen päättymisestä vakuutetun kuolemaan sekä henkivakuutuskorvauksesta. B:n toissijaiset perilliset C ja D ovat [olleet] A:n kuolinpesän osakkaita.

Vakuutusyhtiö on näin ollen jo tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta ja itse ilmoittanut vakuutuskorvauksesta henkilöryhmälle, johon myös C ja D kuuluvat. Tällaisessa tilanteessa vakuutussopimuslain 73 §:n säännökset eivät edellytä, että C:n ja D:n asemassa olevat henkilöt erikseen valvoisivat mahdollista oikeuttaan vakuutuskorvaukseen erillisellä korvausvaatimuksella tai ilmoituksella. Tämä seikka ilmenee myös vakuutusehtojen kohdista 3.5. sekä 3.6.

Vakuutustapahtumasta tietoiseksi tullut vakuutusyhtiö ei voi vedota C:n ja D:n mahdollisen oikeuden osalta henkivakuutusta koskevan korvausoikeuden vanhentumiseen. Sen sijaan heidän henkivakuutussopimukseen perustuvan oikeutensa voimassaolo arvioidaan tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiön maksusuojaa koskevien säännösten perusteella, mikäli tähän on aihetta edunsaajamääräystä koskevien aineellisten säännösten nojalla.

Edunsaajamääräyksen tulkinta

Vakuutuksenottajalla on yksinomainen oikeus antaa edunsaajamääräys. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 56) mukaan edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO:2004:40 katsonut, että arvioinnin tulee perustua siihen, mitä vakuutuksenottaja on määräyksen antamishetkellä tarkoittanut. Arvioinnissa ovat korkeimman oikeuden mukaan merkityksellisiä myös ne olosuhteet, joissa määräys on annettu.    

Vakuutussopimuslain 50 §:ssä on määritelty edunsaajamääräystä koskevat tulkintaolettamat yleisten ilmaisujen puoliso, lapset, puoliso ja lapset sekä omaiset merkityksestä. Kysymys on toissijaisesti noudatettavista määräyksistä.

Niitä on lain mukaan sovellettava, jos edunsaajamääräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa.

A:n antaman edunsaajamääräyksen mukaan vakuutuksen kuolemantapaussumma on tullut maksaa "omaisille". Tässä tapauksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä A olisi edunsaajamääräyksen antamishetkellä tahtonaan tarkoittanut. Käytettävissä ei ole myöskään tarkempaa selvitystä niistä olosuhteista, joissa määräys on annettu. Tapauksessa on myös osapuolten kesken riidatonta, että henkivakuutuskorvaus tulee jakaa vakuutussopimuslain 50 §:n omaisia koskevan edunsaajamääräyksen tulkintaolettaman mukaisesti.

Puolisonsa B:n aikaisemmin perinyt A kuoli ilman puolisoa. Vakuutussopimuslain 50.5 §:n mukaan jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan omaiset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja perintökaaressa tarkoitettujen perillisten hyväksi. Jos puolisoa ei ole, perilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Perillisille tuleva vakuutuskorvaus jaetaan siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.

Tämän tapauksen arvioinnissa on ratkaisevaa se, viitataanko vakuutussopimuslain 50.5 §:ssä vain vakuutuksenottajan omiin perillisiin vai tuleeko kyseinen tulkintaohje ymmärtää perintökaaren aineellinen kokonaisuus huomioiden siten, että se koskisi myös ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä.

Vakuutussopimuslain 50 §:ssä määritellään ensin puolisoa (2 momentti) ja lapsia (3 momentti) koskevien tulkintaolettamien sisältö. Näiden kohdalla laissa viitataan nimenomaisesti vakuutuksenottajan kanssa avioliitossa olleeseen henkilöön sekä vakuutuksenottajan rintaperillisiin. Lainkohdassa määritellään seuraavaksi edellisten yhdistelmää eli puolisoa ja lapsia yhdessä koskeva tulkintaolettama (4 momentti).

Verrattuna 4 momentin puolisoa ja lapsia koskevaan tulkintaolettamaan, omaisia koskeva 5 momentin tulkintaolettama laajentaa mahdollisten edunsaajien joukkoa rintaperillisten ulkopuolelle siten, että edunsaajamääräys voi koskea myös muita perintökaaressa tarkoitettuja perillisiä.

Sijoituslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 50.5 §:n sanamuoto ei sisällä sellaista suoraa viittausta vakuutuksenottajaan kuin saman pykälän 2, 3 ja 4 momentit sisältävät. Kuitenkin lain esitöiden (HE 114/1993, s. 57) mukaan, jos vakuutuksenottajalla on rintaperillisiä, 5 momentin soveltaminen johtaa samaan tulokseen kuin 4 momentti. Edelleen esitöissä todetaan, että muut perilliset voivat saada vakuutuskorvauksen vain siinä tapauksessa, ettei vakuutuksenottajalla ole puolisoa eikä rintaperillisiä. Verrattaessa nämä seikat huomioiden 5 momenttia 4 momenttiin kysymys on siitä, että edunsaajamääräys laajentuu koskemaan rintaperillisten ohella myös muita vakuutuksenottajan sukulaisia.  

Huomioon ottaen vakuutussopimuslain 50 § kokonaisuudessaan sekä myös se, mitä esitöissä on kuvattu kyseisen lainkohdan 5 momentin suhteesta sen 4 momenttiin, Sijoituslautakunta katsoo, että myös vakuutussopimuslain 50.5 §:n omaisia koskevassa tulkintaolettamassa tarkoitetaan vain vakuutuksenottajan itsensä perillisiä. Ainoastaan näille vakuutuksenottajan perillisille tuleva vakuutuskorvaus jaetaan samalla tavalla kuin heille tuleva perintö jaettaisiin perintökaaren mukaan. Näin ollen vakuutussopimuslain 50 §:n omaisia koskevaa tulkintaolettamaa ei ole perustelua tulkita siten, että se viittaisi perintökaaren kokonaisuuteen ja saattaisi edunsaajien piiriin myös eloonjääneen vakuutuksenottajan aikaisemmin kuolleen puolison toissijaiset perilliset. 

Johtopäätös

Sijoituslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on toiminut lain ja edunsaajamääräyksen mukaisesti suorittaessaan henkivakuutuskorvauksen yksin A:n sukuhaaran edustajille.  Korvaus on suoritettu oikeille henkilöille, missä tilanteessa kysymystä vakuutusyhtiön maksusuojasta ei ole tarpeellista arvioida. Sijoituslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Ovaska, Pönkä, Sario ja Tapanila. Eri mieltä olleen puheenjohtaja Norroksen lausunto on liitteenä.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Korkeamäki