Tapahtumatiedot

B (s. 1927) oli sopinut vuonna 2011 säästöhenkivakuutuksesta, jonka kuolemanvaravakuutuksen edunsaajaksi hän oli tuolloin määrännyt ”lapset”. Tästä vakuutuksesta oli sovittu sen jälkeen, kun B:n aikaisempi säästöhenkivakuutus oli erääntynyt.  Aikaisemmassa säästövakuutuksessa oli edunsaajiksi määrätty nimeltä mainiten B:n biologiset lapset C, D, E ja F. Heidän lisäkseen B:llä oli biologinen lapsi G sekä ottolapsi A, jonka osalta lapseksi ottaminen oli vahvistettu ottolapsilain (208/1925) nojalla ennen 1.1.1980. A on B:n ensimmäisen puolison biologinen lapsi. B:n ja hänen ensimmäinen puolisonsa avioliitto oli päättynyt avioeroon vuonna 1970.

B oli tehnyt vuonna 2001 testamentin, jonka mukaan A ei perisi B:n omaisuutta lainkaan, G perisi lakiosan, ja muu omaisuus menisi tasan C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle.  

B kuoli vuonna 2016. C, D ja E esittivät, että henkivakuutuskorvaus tulisi maksaa tasaosin heille ja F:lle, mikä menettely vastaisi heidän mukaansa B:n tahtoa. A toimitti vakuutusyhtiölle kirjeen, jossa hän kertoi olleensa B:n kanssa aina hyvissä ja ystävällisissä väleissä. A kertoi kirjeessä vierailleensa B:n luona joka kesä. Lisäksi hän vieraili B:n mökillä. Kun A vieraili C:n luona, B tuli tapaamaan heitä molempia ja oli hyvin ystävällinen. A:n mukaan B ei tehnyt tahatonta virhettä edunsaajamääräystä antaessaan, vaan oli analyyttinen, johdonmukainen ja terävä henkilö, jolla oli kokemusta sijoittamisesta. A:n mukaan B ei koskaan puhunut hänelle testamentista tai henkivakuutuksen edunsaajista.

Vakuutusyhtiö suoritti henkivakuutuskorvauksen B:n elossa olleille biologisille lapsille C, D, E ja F.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvausratkaisuun ja vaatii, että hänelle maksetaan viidesosa henkivakuutuskorvauksesta. A:n mukaan aiemman henkivakuutuksen edunsaajamääräyksestä ei voida päätellä, että B ei olisi uudessa henkivakuutuksessa tahtonut määrätä edunsaajaksi kaikkia lapsiaan, ottolapsi A mukaan luettuna. Sen sijaan B oli tahtonut muuttaa aiemman vakuutussopimuksen edunsaajamääräystä niin, että myös ottolapsi A kuului edunsaajiin. Muutoinhan B olisi toiminut tätä vakuutusta tehdessään samalla tavalla kuin aiemman vakuutuksensa kanssa. Mikäli edunsaajamääräyksen antamisessa olisi tapahtunut virhe vakuutusyhtiön toimihenkilölle, olisi B asiakirjat saatuaan voinut antaa uuden edunsaajamääräyksen.

B:n testamenttimääräys A:n perintöoikeudesta koskee vain perittävän omaisuutta, eikä testamentissa ole millään tavalla viitattu vakuutuksiin. Testamentista ei voida johtaa tulkintaa, jonka mukaan B olisi tahtonut A:n jäävän ilman henkivakuutuskorvausta. B:llä olisi ollut myös halutessaan tilaisuus ilmaista testamentin lisäyksellä, että henkivakuutuskorvaus ei kuulu A:lle. Yleisen elämänkokemuksen perusteella B ja vakuutusyhtiön edustaja ovat myyntitilanteessa keskustelleet edunsaajamääräyksestä. Ei voida olettaa, että B olisi tässä tilanteessa unohtanut A:n olemassaolon. Jos B ei olisi halunnut A:ta edunsaajaksi, olisi B sen useiden tapaamisten aikana kertonut A:lle. On olettavaa, että toimihenkilö on myyntitilanteessa tullut tietoiseksi aikaisemman vakuutussopimuksen edunsaajamääräyksestä. Näiden seikkojen perusteella ei ole uskottavaa, että edunsaajamääräys ”lapset” olisi annettu erehdyksessä.

Edunsaajamääräyksen antaminen ei voi perustua toimihenkilön suositukseen, koska B olisi siinä tapauksessa kieltäytynyt menettelystä, mikäli olisi halunnut yhden lapsistaan eli A:n edunsaajien ulkopuolelle. B on myös testamenttia tehdessään ymmärtänyt, että hänen ottolapsellaan on samat perimisoikeudet kuin biologisilla lapsilla. Muutoin hän ei olisi ymmärtänyt suosia testamentilla biologisia lapsia. B oli henkilö, joka ei toiminut luulon varassa, vaan hän olisi vakuutuksen myyntitilanteessa selvittänyt A:ta koskevan testamenttimääräyksen vaikutuksen vakuutukseen, jos tälle olisi ollut tarvetta.   

A:n mukaan edunsaajamääräys ”lapset” on tulkinnaltaan yksiselitteinen. Ottolapsi on adoptoijan lapsi yhdenvertaisesti biologisten lasten kanssa. Edellä kerrotuissa olosuhteissa B on antanut määräyksen täysin tietoisena siitä, että ottolapsi A on hänen lapsena. Merkitystä ei ole sen sijaan sillä, onko toimihenkilö tiennyt ottolapsesta. Asiassa ei ole ilmennyt mitään perusteita sille, että B ei olisi edunsaajamääräystä antaessaan ymmärtänyt ottolapsen olevan tasavertainen biologisiin lapsiin nähden.   

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Yhtiön mukaan B on tarkoittanut edunsaajamääräyksellä ”lapset” nimenomaan biologisia lapsiaan. Tätä näkemystä tukee B aiemman vakuutuksen edunsaajamääräys, hänen laatimansa testamentti sekä myyntitilanteesta tehdyt selvitykset. 

Vakuutusyhtiötä edustanut toimihenkilö oli tavannut B:tä ja hänen puolisoaan useasti. B ei ollut koskaan maininnut, että hänellä olisi biologisten lasten lisäksi ottolapsi. Henkivakuutuksesta sovittaessa toimihenkilö oli, tiedusteltuaan B:n tahtoa edunsaajamääräykseksi, ehdottanut edunsaajamääräystä "lapset", koska tässä edunsaajamääräyksessä on automaattiset sijaantulosäännökset. B oli kertonut toimihenkilölle haluavansa edunsaajiksi nimenomaan biologiset lapsensa. Toimihenkilö ei ollut kertonut B:lle edunsaajamääräyksen "lapset" tarkoittavan lähtökohtaisesti myös ottolapsia, koska B ei ollut koskaan maininnut, että hänellä on biologisten lasten lisäksi myös ottolapsi. B oli toimihenkilön kanssa lapsistaan puhuessaan maininnut aina nimeltä vain biologiset lapsensa ja myös edunsaajamääräystä laatiessaan kertonut, että haluaa biologiset lapsensa edunsaajiksi. Kun toimihenkilö ei ole tiennyt ottolapsen olemassaolosta, edunsaajamääräys ”lapset” vastasi B:n tahtoa nimetä edunsaajiksi biologiset lapsensa sekä mahdollisten kuolemantapausten varalta heidän sijaan tulevat jälkeläisensä.

Testamenttia voidaan käyttää tulkinta-apuna vakuutuksenottajan tahdon selvittämiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa vakuutuksenottajan todellisen tahdon katsotaan poikkeavan edunsaajamääräyksen sanamuodosta. B testamentin määräys siitä, ettei A peri lainkaan B:n omaisuutta, tukee toimihenkilön käsitystä siitä, mikä on ollut B:n tahto edunsaajamääräykseksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:n oikeudesta henkivakuutuskorvaukseen. B on henkivakuutussopimuksessa määrännyt edunsaajaksi lapset. B:n ottolapsen A:n mukaan edunsaajamääräyksellä on tarkoitettu myös häntä.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 50 §:n (Edunsaajamääräyksen tulkinta) mukaan jos edunsaajaksi ei ole määrätty nimeltä mainittua henkilöä ja jos määräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa, on noudatettava, mitä tässä pykälässä säädetään.

Jos edunsaajaksi on määrätty vakuutuksenottajan puoliso, määräys on voimassa sen hyväksi, jonka kanssa vakuutuksenottaja kuollessaan oli avioliitossa. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos puolisoiden avioeroasia oli vireillä vakuutuksenottajan kuollessa tai jos puolisot oli tuomittu asumuseroon, joka vakuutuksenottajan kuollessa ei ollut rauennut.

Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan lapset, määräys on voimassa perintökaaressa (40/65) tarkoitettujen vakuutuksenottajan rintaperillisten hyväksi. Vakuutuskorvaus jaetaan rintaperillisten kesken siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.

Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan puoliso ja lapset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja 3 momentissa tarkoitettujen lasten hyväksi. Jos puolisoa ei ole, rintaperilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso saa yksin vakuutuskorvauksen. Jos vakuutuskorvaus on jaettava puolison ja rintaperillisten kesken, saavat puoliso ja rintaperilliset kummatkin vakuutuskorvauksesta puolet.

Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan omaiset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja perintökaaressa tarkoitettujen perillisten hyväksi. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso saa kuitenkin yksin vakuutuskorvauksen. Jos puolisoa ei ole, perilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Perillisille tuleva vakuutuskorvaus jaetaan siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.

Mitä 2–5 momentissa säädetään vakuutuksenottajasta, koskee vastaavasti vakuutettua, jos tämä on eri henkilö kuin vakuutuksenottaja.

Perintökaaren kumotun 4:1.1 §:n mukaan ottolapsi perii ottovanhempansa niin kuin avioliitossa syntynyt lapsi, mikäli rintaperillisen oikeudesta lakiosaan ei muuta johdu.

Perintökaaren 4 luku on kumottu 1.1.1980 lukien lailla 19.1.1979/32. Adoptiolain 100 §:n (Perintöoikeus ennen vuotta 1980 tapahtuneissa adoptioissa) mukaan, jos tuomioistuin on ennen 1 päivää tammikuuta 1980 antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, adoptiolapsen ja tämän jälkeläisten perintöoikeuteen sekä oikeuteen periä adoptiolapsi ja tämän jälkeläiset, sovelletaan suostumusta annettaessa voimassa olleita säännöksiä.

Asian arviointi

Riidanratkaisumateriaali ja riidattomat seikat

Sijoituslautakunta antaa tapauksessa ratkaisusuosituksena osapuolten sen käyttöön toimittaman kirjallisen selvityksen perusteella. Lautakunnan lausunto perustuu sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.

Käytettävissä olevan selvityksen ja osapuolten kirjelmöinnin perusteella asiassa on A:n ja vakuutusyhtiön kesken riidatonta, että A on tullut B:n kuollessa hänen kuolinpesänsä osakkaaksi ja A on perinyt B:n perintökaaren 4:1.1 §:stä ilmenevän määräyksen mukaisesti. Lisäksi riidatonta on, että B:llä on ennen vuonna sovittua 2011 säästöhenkivakuutusta ollut vastaavan kaltainen säästöhenkivakuutus, jonka edunsaajina olivat nimeltä mainitut B:n biologiset lapset C, D, E ja F.

Edunsaajamääräyksen tulkintaolettama ja A:n jäämistöoikeudellinen asema

Sijoituslautakunta toteaa, että vakuutuskäytännössä henkivakuutuksen edunsaajaksi ei useinkaan määrätä nimettyä henkilöä, vaan edunsaajamääräyksissä käytetään yleisiä ilmaisuja, kuten puoliso tai lapset. Syynä yleisien ilmaisujen suosimiseen on ollut varautuminen olosuhteiden muuttumiseen, kuten nimetyn edunsaajan kuolemaan tai avioeron vireille tuloon.   

Vakuutuksenottajalla on yksinomainen oikeus antaa edunsaajamääräys. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 56) mukaan edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO:2004:40 todennut, että arvioinnin tulee perustua siihen, mitä vakuutuksenottaja on määräyksen antamishetkellä tarkoittanut. Arvioinnissa ovat korkeimman oikeuden mukaan merkityksellisiä myös ne olosuhteet, joissa määräys on annettu.     

Vakuutussopimuslain 50 §:ssä on määritelty edunsaajamääräystä koskevat tulkintaolettamat yleisten ilmaisujen puoliso, lapset, puoliso ja lapset sekä omaiset merkityksestä. Kysymys on toissijaisesti noudatettavista määräyksistä. Niitä sovelletaan, jos edunsaajamääräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa. Vakuutussopimuslain mukaan määräys lapset on voimassa perintökaaressa tarkoitettujen vakuutuksenottajan rintaperillisten hyväksi. Vakuutuskorvaus jaetaan lain mukaan rintaperillisten kesken siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 57) mukaan rintaperillisiä ovat vakuutuksenottajan lapset riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa vai avioliiton ulkopuolella, sekä ottolapset.

Tässä tapauksessa A on vakuutussopimuslain tulkintaolettaman mukaan edunsaajan asemassa B:n antaman edunsaajamääräyksen ”lapset” nojalla. Tapauksen arvioinnissa on ratkaisevaa, onko B:n tahto poikennut vakuutussopimuslain tulkintaolettamasta, kun hän on antanut edunsaajamääräyksen.

Näytön arviointi

B oli tehnyt vuonna 2001 testamentin, jonka mukaan A ei peri lainkaan B:n omaisuutta. Testamentti on ollut peruuttamattomana voimassa vuonna 2011 B:n sopiessa säästöhenkivakuutuksesta ja B:n kuollessa. Testamentista ilmenee selkeästi, että B on halunnut suosia biologisia lapsiaan C:tä, D:tä, E:tä ja F:ää eikä hän ole halunnut varallisuutensa siirtyvän A:lle. A:n huomioiminen B:n testamentissa viittaa siihen, että testamenttia tehtäessä A:n jäämistöoikeudellisesta asema on mielletty ainakin jollakin tavalla. A:ta koskevasta testamenttimääräyksestä ei kuitenkaan voida päätellä, että B olisi tuntenut ottolapsi A:lle muodostuvan perintöoikeuden lakimääräisen sisällön.

B:n vuonna 2011 päättyneen säästöhenkivakuutussopimuksen edunsaajamääräyksessä C, D, E ja F olivat mainittuina nimeltä. B:n tahto oli tässä vakuutussopimuksessa ilmennyt testamentin kanssa saman sisältöisenä. Sekä tämän aiemman vakuutussopimuksen että testamentin mukaan B oli halunnut suosia biologisia lapsiaan A:n sijaan.

Vakuutusyhtiötä edustanut toimihenkilö selvittää sähköpostiviestissään 3.2.2017 vuonna 2011 sovitun säästöhenkivakuutuksen sopimisen olosuhteita. Sähköpostiviestin mukaan B puhui aina vain ”omista lapsistaan” ja halusi vakuutuskorvauksen menevän heille. Hän ei ollut maininnut ottopoikaa. Toimihenkilön mukaan hän suositti edunsaajamääräystä ”lapset” siihen sisältyvän automaattisen sijaantulon vuoksi. Toimihenkilö kertoo, että ei tiennyt ottolapsesta eikä tuntenut B:n testamentin sisältöä ennen B:n kuolemaa.

Sijoituslautakunta pitää uskottavana sitä, että toimihenkilö on vuonna 2011 myyntitilanteessa suositellut B:lle yleisen ilmaisun mukaisen edunsaajamääräyksen ”lapset” käyttämistä määräykseen sisältyvän sijaantulon vuoksi. Edunsaajamääräyksessä oleva ero aiemman vakuutuksen sisältöön verrattuna ei siten ollut tullut B:n aloitteesta. Tällaisessa tilanteessa yksin ilmaisun sanamuodosta ei lautakunnan näkemyksen mukaan voida päätellä, että B olisi aiemmasta poiketen halunnut määrätä myös A:n vakuutuksensa edunsaajaksi.

A on kuvannut hänen ja B:n välejä hyviksi. A:n mukaan B ei koskaan puhunut hänelle testamentista tai säästöhenkivakuutuksen edunsaajista. Lautakunta toteaa, että A:n selvityksestä ei ilmene mitään sosiaalisia tai muita olosuhdemuutoksia tai muitakaan seikkoja, jotka tukisivat sitä, että B olisi vuonna 2011 tahtonut määrätä vakuutuksensa edunsaajista aikaisemmasta säästöhenkivakuutuksestaan ja testamentistaan poikkeavalla tavalla.

Johtopäätökset

B:n testamentin ja hänen aiemman säästöhenkivakuutussopimuksen edunsaajamääräyksen mukaan B:n tahto oli, että hänen varallisuutensa siirtyisi C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle.

Edunsaajamääräyksen muuttaminen vuonna 2011 muotoon ”lapset” on todennäköisimmin seurausta toimihenkilön antamasta suosituksesta käyttää yleistä ilmaisua vakuutuskäytännössä noudatetun tavan mukaisesti. Sijoituslautakunta ei ole voinut todeta, että B olisi tuolloin tiennyt edunsaajamääräyksen ”lapset” tulkintaolettaman koskevan myös ottolapsi A:ta. Olosuhteista ei muutenkaan ilmene, että B olisi tarkoittanut määrätä säästöhenkivakuutuksen edunsaajista testamenttinsa sisällöstä ja aikaisemman säästöhenkivakuutuksen edunsaajamääräyksestä poikkeavalla tavalla. Toimihenkilön sähköpostiviestissä kertoma tukee näkemystä siitä, että B ei ole tahtonut henkivakuutuskorvauksen menevän A:lle.

Sijoituslautakunta pitää tapauksessa selvitettynä, että B on vuonna 2011 tarkoittanut henkivakuutuskorvauksen menevän C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle. Tämän vuoksi vakuutussopimuslain 50 §:stä ilmenevä edunsaajamääräystä ”lapset” koskeva tulkintaolettama ei tässä tapauksessa johda B:n tahdon mukaiseen lopputulokseen, vaan henkivakuutuskorvaus kuuluu vain C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle.

Lopputulos

Sijoituslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ovaska
Sario
Tapanila
Turtiainen