Haku

FINE-002667

Tulosta

Asianumero: FINE-002667 (2019)

Asiaryhmä: Tilinkäyttö ja maksaminen

Ratkaisu annettu: 17.01.2019

Miten vastuu asiakkaan kortilla tehdyistä oikeudettomista automaattinostoista jakautuu asiakkaan ja pankin välillä? Kortin oikeudeton käyttö. Kortinhaltijan törkeä huolimattomuus. Maksuvälineen vastaanottaminen.

Tapahtumatiedot

Asiakas on 29.1.2015 siirtänyt Pankissa olevalle tililleen 20.000 euroa talonrakennusprojektia varten. Asiakkaan kortilla on tehty automaattinostoja 17.2.-6.3.2015 välisenä aikana yhteensä 17.400,00 euron arvosta. Asiakkaan mukaan kortin tunnusluku on anastettu vuonna 2012 ja kortti sen uusimisen yhteydessä vuonna 2015. Asiakas epäilee, että tekijä on asiakkaan naapurista henkilö, jolta hän on ostanut tontin.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii Pankkia korvaamaan varastetut 17.400,00 euroa sekä mahdolliset muut asiakkaalle aiheutuneet kulut.

Helmikuussa 2012 asiakas on käynyt Pankin konttorissa yhdessä asiamiehensä kanssa, joka toimi samalla tulkkina, ja hakenut itselleen Visa-korttia, jonka hän on saanut haltuunsa konttorista. Tunnusluku on luvattu postittaa asiakkaan osoitteeseen, mutta sitä asiakas ei koskaan saanut haltuunsa. He ovat käyneet konttorissa tunnuslukua kyselemässä yhdessä asiamiehen kanssa kolme kertaa - maaliskuussa, huhtikuussa ja toukokuussa vuoden 2012 aikana - tuoden esille, että heillä kyllä on Visa-kortti, muttei korttiin liittyvää tunnuslukua.

Pankin olisi tullut tehdä näistä käynneistä johtopäätös, että tunnusluku on mahdollisesti joutunut kolmannen osapuolen haltuun tai joutunut hukkaan. Se, että Pankki ei ole näin toiminut, on johtanut myöhemmin siihen, että kolmas osapuoli on oikeudettomasti päässyt käyttämään Visa-korttia eli Pankin virheen tekemisellä on selvä syy-yhteys tapahtuneeseen törkeään maksuvälinepetokseen. 

He ovat jälleen käyneet Pankin konttorissa 27.8.2012 ja ilmoittaneet uudestaan, että heillä ei ole hallussaan tunnuslukua korttiin. Asiakas kysyi, voisiko Pankki lopettaa kortin ja tilata heille uuden kortin ja uuden tunnusluvun. Pankki on tehnyt kortin tilauksen Pankin osoitteeseen. Asiakas halusi, että uusi kortti tulisi Pankin osoitteeseen eikä joutuisi taas hukkaan.

Lokakuussa 2012 asiakas on jälleen käynyt konttorissa ja Pankki on luovuttanut tunnusluvun, vaikka asiakas halusi kokonaan uuden kortin. Asiakas kuitenkin luotti Pankkiin ja otti tunnusluvun käyttöönsä. Asiakas oli tietysti siinä luulossa, että tunnusluku olisi uusi, koska oli vanhaa tunnuslukua vaatinut kuoletettavaksi, mutta tunnusluku olikin sama, jonka joku oli heidän postilaatikostaan varastanut jo aiemmin. Tätä asiaa asiakas ei voinut tietää, koska ei ollut koskaan saanut haltuunsa ensimmäistäkään tunnuslukukirjettä.

Asiakkaalle tilatusta uudesta kortista asiakas ei ole saanut näköhavaintoa. Luultavaa on, että Pankin virkailija on tämän uuden kortin saavuttua Pankkiin sen hävittänyt ja lopettanut 10.10.2012.

Pankin puolesta on tapahtunut virhe, kun pankkivirkailijan ei ole ymmärtänyt, ettei uutta tunnuslukua voi tilata vanhaan korttiin, koska asiakkaat ovat olleet useaan kertaan Pankissa kertomassa etteivät ole koskaan saaneet haltuunsa korttiin alkuperäisesti kuuluvaa tunnuslukua. Sen sijaan että pankkivirkailija on todennäköisesti sekoittanut kaksi korttia ja lopettanut uuden kortin, virkailijan olisi pitänyt lopettaa vanha kortti, jonka tunnusluku on ollut tuolloin kadoksissa jo kuusi kuukautta.

Pankin helmikuussa 2012 myöntämän kortin voimassaoloaika on 3 vuotta ja kortti olisi vanhentunut helmikuussa 2015. Pankki on lähettänyt uuden kortin asiakkaan osoitteeseen 4.2.2015, jolloin kolmas osapuoli on saanut haltuunsa kortin, jonka tunnusluku hänellä jo oli. Tunnusluvun hän oli saanut vilpillisesti haltuunsa helmikuussa 2012 ja oli suunnitelmallisesti odottanut kolme vuotta, että tunnuslukuun kuuluva kortti saapuisi.

Asiakkaalla ei ole ollut mitään sopimusta postilaatikon tyhjentämisestä kenenkään kanssa. Asiakkaan tuonaikaisen suomalaisen avustajan mukaan postin kanssa tehtiin sopimus postin jälleensiirrosta asiakkaan naapurille. Asiakkaalta on ollut kadoksissa muutakin postia, mm. kunnan rakennuslupa ja laskuja. Kun tämä on huomattua, on asiassa oltu yhteydessä myös Postiin.

Todennäköistä siis on, että tekijä on anastanut tunnusluvun postinsiirto-aikana, jolloin asiakkaan posti vielä meni naapurin laatikkoon, mutta itse kortti on varastettu asiakkaan omasta postilaatikosta.

Asiakas on ilmaissut poliisille arvelemansa rikollisen, jolla on ollut motiivi ja keinot rikoksen tekemiseen, mutta poliisi ei ole ehtinyt resurssipulassaan asiaan perehtyä. Myös ilmoittaessaan Pankille varkaudesta, asiakas kertoi, kuka hänen mielestään on syyllinen. Tuolloin pankinjohtaja lausui, että Pankki tullee palauttamaan varastetut rahat. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja asiakas epäilee tämän johtuneen siitä, että myös tekijä on Pankin asiakas ja lainoittanut liiketoimiaan Pankista.

Taloussanomien artikkelin mukaan näyttövelvollisuus on palveluntarjoajalla. Jos pankkikortti varastetaan postilaatikosta, ei asiakas ole vastuussa kortin käytöstä. Pankki ei ole tässä tapauksessa varmistanut, että lähetetty kortti ja tunnusluku ovat nimenomaan asiakkaan hallussa, koska tämä ei niitä käsiinsä saanut, ja niin Pankki on vastuussa kortin ja tunnuksen varastamisesta. 

Asiakas ei reklamoi sitä, että kortit ja tunnusluvut lähetetään Suomessa postitse vaan sitä, että heidän käymisensä Pankissa 2012 keväällä eivät johtaneet kortin ja tunnusluvun mitätöimiseen. Pankki on tehnyt virheen, kun asiakkaan nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta hänelle ei ole tilattu uutta korttia tunnuslukuineen vaan on tilattu ”uusi/vanha” tunnusluku. Eikä mennyt oikein toisenkaan tilatun kortin kanssa, jota asiakas ei koskaan päässyt näkemäänkään.

Tammikuussa 2015 asiakas on siirtänyt 20.000 euroa tililleen matkailuliiketoimintaa koskevaa taloprojektia varten luottaen Suomen pankkijärjestelmiin. Ko. rosvo on tiennyt, että ainoat rahansiirrot Venäjältä tulevat asiakkaan tilin kautta. Hän on asunut Suomessa jo monta vuotta, tietää suomalaisten pankkien nostorajat ja että maksukortit ovat voimassa kolme vuotta. Tuo kolmas osapuoli on käyttänyt haltuunsa saamaa korttia ja tunnuslukua ja nostanut asiakkaan tililtä useina eri kertoina automaateista 17.400 euroa 17.2.-6.3.2015. Asiakas on tuona aikana ollut vuoroin Murmanskissa ja vuoroin Suomessa.

Poliisin tutkinnan tuloksena saatiin muutama epäselvä kuva varkaasta automaatilla. Nostot oli tehty öiseen aikaan kello 02.00-03.30 välisinä aikoina. Kuvista henkilö ei ollut tunnistettavissa, mutta sen sijaan asiakas kertoi poliisille kuvissa näkyvän kaulaliinan olleen asiakkaan epäilemän henkilön kaulalla aiemmin, mutta siihen poliisi ei reagoinut. Poliisi ilmoitti lopettavansa tutkinnan 5.2.2017, ja jatkavansa sitä mikäli asiassa tulee esille jotain uutta, koska epäiltyä ei ole voitu tunnistaa. Poliisi on vedonnut myös resurssipulaan.

Tapahtumaketju on ainutlaatuinen ja Pankin olisi sen selvittyä ja asiasta Pankin kanssa maaliskuussa 2015 keskusteltaessa pitänyt selväsanaisesti kertoa mitä toimenpiteitä Pankki odottaa asiakkailtaan. Asiakas, joka useaan kertaan ilmoitti käynneillään Pankissa ettei tunnusluku koskaan ole hänelle postitse käteen tullut, ei ole asiassa syyllinen. 

Pankin vastine

Pankki kiistää syyllistyneensä asiassa virheeseen miltään osin. Pankki kiistää varojen palautusvaatimuksen sekä muun kuluvaatimuksen perusteettomina. 

Pankki on toiminut käsityksensä mukaan voimassaolevan lainsäädännön sekä viranomaisohjeistuksen mukaisesti. Asiassa ei ole esitetty mitään sellaista mikä todistaisi väitettyä pankin virheellistä toimintaa.

Asia on selvitetty keskusteluissa konttorin henkilökunnan kanssa. Asiakas ei ole pyytänyt vuonna 2012 kuolettamaan mitään pankkikortin tunnuslukua. Hän on pyytänyt tunnusluvun uudelleen tilaamista. Hänellä on ollut pankkikortti hallussaan eikä asiakas ole pyytänyt sen kuolettamista. 

Uusi kortti on vuonna 2015 toimitettu sopimusehtojen mukaisesti asiakkaan osoitteeseen. Mikäli postia on varastettu jo aikaisemmin, ei ole huolellisen henkilön käytöstä jättää kyseinen postilaatikko lukitsematta. Sinänsä väite siitä, että sama tuntematon henkilö joka vuonna 2012 olisi anastanut tunnusluvun ja sen jälkeen kolmen vuoden kuluttua sattumanvaraisena ajankohtana olisi taas anastanut postilaatikosta juuri oikean kirjeen, ei ole mahdollinen reaalimaailmassa ja on todettavissa epätodeksi.

Asiakas on tietoisesti antanut postinsa jonkun toisen hoidettavaksi. Vaikka asiakkaan mukaan postia on kadonnut aikaisemminkin, he eivät silti ole lukinneet postilaatikkoaan tai esim. ilmoitettu asiasta Pankille. On yksinkertaisesti absurdia vaatia korvausta Pankilta vahingosta, joka on aiheutunut ilmeisimmin siitä, että he ovat antaneet postinsa vieraan hoidettavaksi. Tämän seurauksena on ollut kortin päätyminen muulle kuin sen oikealle haltijalle. On ilmiselvää, että tällaisen petoksen kohteeksi joutuminen ei kuule Pankin vastattavaksi.

Postia hoitavaa henkilöä ei ole ilmoitettu poliisille esitutkintapöytäkirjan mukaan, jonka asiakas on allekirjoittanut 24.3.2015. Asiakas ei siis ole esitutkinnassa nimennyt ketään tiettyä henkilöä rikoksen tekijäksi. Hänen väitteensä siitä, että Pankki olisi tietoinen siitä kuka väitetyn rikoksen on tehnyt, on perätön. Samoin hänen väitteensä siitä, että Pankki olisi luvannut palauttaa tililtä nostetut varat, on perätön.

Postista on lisäksi vastattu, ettei kyseiseen osoitteeseen ole tiedossa mitään erikseen tehtyä jakelusopimusta. Posti jakaa lähetykset niiden päälle merkittyyn osoitteeseen, ja jos osoite on virheellinen tai puutteellinen, kirjelähetyksille tehdään osoiteselvitys. Jos osoiteselvitys ei tuota tulosta, palautetaan lähetykset lähettäjille. Asiakas ei ole esittänyt mitään näyttöä heidän postinsa virheellisestä jakamisesta.

Pankki on kokeiluluonteisesti työmäärän arvioimiseksi tarkistuttanut tutkimuksen kohteena olevan tilin verkkopankkikirjautumisia päivämäärältä 1.3.2015. Asiakkaan verkkopankkitunnuksilla on kirjauduttu tilille tuona päivänä klo 21.53. Asiakas on itse kuultuna 24.11.2017 poliisilaitoksella kertonut, että heidän tyttärensä on kirjautunut puhelimellaan tälle kyseiselle tilille. Asiakas on myöntänyt, että heidän tyttärellään on ollut tilin verkkopankkitunnukset. Selityksenä tälle oli muun muassa heidän yritystensä laskujen maksaminen asiakkaan ollessa poissa maasta. Asiakkaan oman kertomuksen mukaisesti heidän tyttärellään on ollut hänen luvallaan käytössä hänen verkkopankkitunnukset niitä koskevien yleisten ehtojen vastaisesti. 

Ristiriitaiseksi asiakkaan em. lausuman tekee se, että heti kyseistä tutkittua päivää seuraavana päivänä 1.3.2015 asiakas on ollut tilitapahtumien mukaan Vantaalla. Asiakas on ollut Suomessa todistettavasti, vaikka hän on esittänyt muuta. Tilitapahtumista on huomattavissa muutenkin, että asiakas on ollut Suomessa ainakin osittain samanaikaisesti kuin nostoja on tapahtunut. Normaali kokemuksella on pidettävä epäuskottavana, että asiakas ei olisi yleensä ottaen tiennyt tilinsä tapahtumista. Tai että hänen tyttärensä ei olisi kertonut hänelle venäläisen normaalin ansiotason mukaan laskien erittäin merkittävien summien nostamisesta tililtä peräjälkeen käteisnostoina.

Asiassa on siten tullut näytetyksi vain ja ainoastaan asiakkaan oma sopimuksenvastainen menettely. Lisäksi on näytetty, että hänen kuvauksensa tapahtumien kulusta ei ole voinut olla mahdollinen.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Tutkintailmoitus (Ilmoitusaika 16.3.2015)
- Tutkinnan päätös (5.2.2017): ”Asian tutkinta toistaiseksi keskeytetty.” ”Tekijän henkilöllisyydestä ei ole tietoa.”
- Valokopioita asiakkaan ja hänen miehensä passien sivuista
- Tiliotteita
- Verkkopankin ja verkkopankkitunnuksilla käytettävien palveluiden yleiset ehdot
- Yleiset korttiehdot 
- Postin saantitodistus 
- Tuloste Taloussanomat-verkkolehdestä: ”Pankki lähetti uuden pankkikortin ja se katosi matkalla – seurasi erikoinen vyyhti”

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Pankkilautakunnan on asiakkaan ja Pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi arvioitava, voidaanko asiakkaan katsoa vastaanottaneen Pankin postitse lähettämät kortin tunnusluvun ja kortin. Mikäli asiakkaan katsotaan vastaanottaneen maksuvälineen ja vastuun maksuvälineestä siirtyneen asiakkaalle, on Pankkilautakunnan arvioitava, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Riidanalaisten korttitapahtumien aikaan voimassa olleen maksupalvelulain 53 §:n (Maksuvälineestä huolehtiminen) mukaan 
Maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista. Maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa, kun hän vastaanottaa ne.
Palveluntarjoajan on osaltaan varmistettava, että muilla kuin maksuvälineen haltijalla ei ole pääsyä maksuvälineeseen liittyviin tunnistetietoihin.

Maksupalvelulain 54 §:n (Katoamisilmoitus) 1 momentin mukaan 
Maksuvälineen haltijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.

Lain 62 §:n (Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä) mukaan 
Maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä koskevan sopimuksen palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
 1) hän tai muu maksuvälineen haltija on luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle;
 2) maksuvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu siitä, että hän tai muu maksuvälineen haltija on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53 §:n 1 momentin mukaiset velvollisuutensa; taikka
 3) hän tai muu maksuvälineen haltija on laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä.
 Maksupalvelun käyttäjän vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on enintään 150 euroa. Tätä rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
 Maksupalvelun käyttäjä ei vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä
 1) siltä osin kuin maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle muulle taholle on ilmoitettu maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä;
 2) jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että maksuvälineen haltijalla on mahdollisuus tehdä milloin tahansa em. ilmoitus; tai
 3) jos maksunsaaja ei ole maksuvälinettä käytettäessä asianmukaisesti varmistunut maksajan oikeudesta käyttää maksuvälinettä.
 Sen estämättä, mitä pykälän 3 momentissa säädetään, maksupalvelun käyttäjä on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tahallaan tehnyt väärän ilmoituksen tai toiminut muuten petollisesti.

Pankin yleisten korttiehtojen kohta, joka koskee kortinhaltijan vastuuta kortin oikeudettomasta käytöstä, vastaa maksupalvelulain 62 §:n kuluttajan hyväksi pakottavia säännöksiä.

Korttiehtojen Kortin säilyttäminen ja katoamisilmoitus -kohdan mukaan 
Kortinhaltija sitoutuu säilyttämään kortin ja siihen liittyvän tunnusluvun huolellisesti siten, ettei sivullisella ole mahdollista saada niitä tietoonsa tai käyttää niitä. Kortinhaltijan on säännöllisesti seurattava olosuhteiden edellyttämällä tavalla, että kortti on tallella. Henkilökohtainen tunnusluku on säilytettävä erillään kortista siten, ettei sivullisen ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa eikä yhdistää sitä korttiin. Kortinhaltijan on tunnuslukua näppäillessään suojattava näppäimistö siten, ettei sivullisen ole mahdollista nähdä käytettävää näppäinyhdistelmää. Kortinhaltija sitoutuu olemaan kirjaamatta tunnuslukuaan helposti tunnistettavassa muodossa. […] Kortin katoamisesta tai joutumisesta sivullisen haltuun taikka henkilökohtaisen tunnusluvun joutumisesta sivullisen tietoon on viipymättä ilmoitettava Pankille. […]

Asian arviointi

Pankkilautakunta toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että asiakkaan korttia on käytetty oikeudetta. Pääsääntöisesti kortin oikeudetonta käyttöä koskevissa tapauksissa asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon kannalta ratkaisevaa on se, kuinka huolellisesti asiakkaan voidaan katsoa menetelleen kortinhaltijana korttinsa ja sen tunnusluvun turvallisen säilyttämisen ja käyttämisen suhteen ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Tässä tapauksessa on ensin kuitenkin arvioitava, voidaanko asiakkaan katsoa vastaanottaneen korttinsa ja sen tunnusluvun ja voidaanko asiakkaan vastuun maksuvälineestään ja sen turvallisesta säilyttämisestä näin ollen katsoa ylipäänsä alkaneen.

Maksuvälineen vastaanottaminen 

Maksupalvelulain säätämiseen johtaneessa hallituksessa esityksessä (HE  169/2009) todetaan lain 53 §:n (Maksuvälineestä huolehtiminen)  yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa: 
Direktiivin 57 artiklan 2 kohdan mukaan palveluntarjoajan on kannettava riski, joka aiheutuu maksuvälineen tai siihen liitettyjen henkilökohtaisten turvatekijöiden lähettämisestä maksajalle. Tämä säännös ehdotetaan pantavaksi täytäntöön 1 momentin viimeisen virkkeen säännöksellä, jonka mukaan maksuvälineen haltijan velvollisuus huolehtia maksuvälineestä ja siihen liittyvistä tunnistetiedoista alkaa siitä ajankohdasta, kun hän on vastaanottanut ne.

Vastuu siis siirtyy vasta, kun maksuvälineen haltija on tosiasiallisesti vastaanottanut maksuvälineen ja siihen liittyvät tunnistetiedot. Jos pankki on esimerkiksi lähettänyt asiakkaalleen pankkikortin tavallisena kirjeenä ja kirje varastetaan asiakkaan postilaatikosta, asiakas ei vastaa pankkikortin oikeudettomasta käytöstä. Palveluntarjoajalla on näyttövelvollisuus siitä, että maksuvälineen haltija on vastaanottanut maksuvälineen ja siihen liittyvät tunnistetiedot.

Pankkilautakunta katsoo tässä tapauksessa riidattomaksi, että Pankki on toimittanut ko. kortin ja sen tunnusluvun asiakkaan kanssa sovitun mukaisesti asiakkaan osoitteeseen. Osapuolten näkemykset siitä, miten tunnusluku ja kortti ovat päätyneet niitä oikeudetta käyttäneen sivullisen haltuun ja miten osapuolten oma menettely on tähän myötävaikuttanut, poikkeavat olennaisesti toisistaan.

Asiakas on asian käsittelyn aikana esittänyt keskenään hieman erilaisia näkemyksiä tapahtumienkulun osalta. Asiakas on esittänyt, että asiakkaan tuntema sivullinen olisi anastanut kortin tunnusluvun ja kortin hänen postilaatikostaan, ensimmäisen vuonna 2012 ja jälkimmäisen sen uusimisen yhteydessä vuonna 2015. Toisaalta asiakas on myös esittänyt, että postimies olisi oma-aloitteisesti vienyt heidän postiaan varkaan laatikkoon. Tämän asiakas on tosin myöhemmässä vaiheessa todennut virheelliseksi tiedoksi ja kertonut, että postin kanssa olisi tehty sopimus postin jälleensiirrosta asiakkaan naapurille. Myös tutkintailmoitukseen on asiakkaan kertomana kirjattu, että Pankista ja Postista olisi selvinnyt, että ilmeisesti pankkikortti olisi toimitettu sivullisen – jota asiakas on lautakuntakäsittelyssä ilmoittanut epäilevänsä tekijäksi – postilaatikkoon. Tällaisesta postinsiirrosta asiakas ei kuitenkaan ole esittänyt mitään selvitystä ja Pankin mukaan Postista on ilmoitettu, ettei kyseiseen osoitteeseen ole tiedossa mitään erikseen tehtyä jakelusopimusta.

Pankin näkemykseen mukaan väite siitä, että sama tuntematon henkilö joka vuonna 2012 olisi anastanut tunnusluvun ja sen jälkeen kolmen vuoden kuluttua sattumanvaraisena ajankohtana olisi taas anastanut postilaatikosta juuri oikean kirjeen, ei ole mahdollinen reaalimaailmassa. Pankin mukaan asiakas on tietoisesti antanut postinsa jonkun toisen hoidettavaksi eikä tällaisen petoksen kohteeksi joutuminen kuulu Pankin vastattavaksi.

Pankkilautakunta katsoo yleisen elämänkokemuksen ja korttien väärinkäyttötapauksia koskevan kokemuksensa perusteella epätodennäköiseksi asiakkaan esittämän oletuksen siitä, että korttia oikeudetta käyttänyt sivullinen olisi saanut tunnusluvun haltuunsa kolme vuotta ennen kortin haltuun saamista ja oikeudettomien automaattinostojen tekemistä. Pankkilautakunta kuitenkin katsoo, ettei sen ole asiassa saadun selvityksen perusteella mahdollista luotettavasti arvioida tapahtumien yksityiskohtaista kulkua ja sitä, missä vaiheessa ja millä tavoin kortti ja tunnusluku ovat tarkkaan ottaen päätyneet sivullisen haltuun.  Edelleen Pankkilautakunta katsoo asiassa saadun kokonaisselvityksen - siinä esiintyvät puutteet ja tapahtumienkulkua koskevien näkemyksien muutokset mukaan lukien - perusteella ja ottaen erityisesti huomioon, että poliisi ei näytä millään tavoin tutkineen asiakkaan lautakunnalle voimakkaasti esittämää epäilyä tekijästä, että kortti ja sen tunnusluku ovat päätyneet sivullisen haltuun siitä johtuen, että asiakas on ko. sivullisen kanssa sopinut nyt tuntemattomiksi jäävin ehdoin postinsa hoitamisesta. Asiakkaan näin sovittua kolmannen kanssa postinsa hoitamisesta, Pankkilautakunta katsoo asiakkaan vastaanottaneen kortin ja sen tunnusluvun siinä vaiheessa, kun kyseinen sivullinen on asiakkaan puolesta ja asiakkaan kanssa sopimansa johdosta saanut ne haltuunsa. Tässä yhteydessä on myös maksupalvelulain 53 §:n mukainen vastuu maksuvälineestä siirtynyt asiakkaalle.

Näin ollen Pankkilautakunnan arvioitavaksi jää, voidaanko kortin oikeudettoman käytön katsoa johtuneen siitä, että asiakas on huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentin ja korttiehtojen mukaiset velvollisuutensa ja onko asiakkaan mahdollinen huolimattomuus törkeää.

Kortinhaltijan huolellisuus

Pankkilautakunta katsoo, että asiakas on ottanut tietoisen riskin väärinkäytöksistä jättäessään postinsa hoitamisen luottamalleen sivulliselle. Lautakunta katsoo, että mikäli asiakas on kokenut tämän postin hoitamista koskevan järjestelyn välttämättömäksi, olisi hän voinut pienentää riskiään ja ehkäistä nyt tapahtuneen kortin oikeudettoman käytön sopimalla Pankin kanssa, että tunnusluku ja uusi kortti toimitetaan Pankin konttoriin asiakkaan itsensä haettavaksi. Nyt tämä riski on kuitenkin toteutunut, kun ko. sivullinen on postin hoitamisesta asiakkaan kanssa sovitun johdosta saanut haltuunsa Pankin asiakkaalle postitse lähettämät kortin ja sen tunnusluvun ja on käyttänyt niitä oikeudettomasti.  

Tapauksessa on jäänyt osittain epäselväksi, mihin asiakkaan ja asiakkaan korttia oikeudetta käyttäneen sivullisen välinen luottamussuhde on perustunut. Asiassa saadun selvityksen perusteella Pankkilautakunta kuitenkin katsoo asiakkaan menettelyn tässä tapauksessa osoittavan maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta ja asiakkaan ottaman tietoisen riskin toteutumisesta aiheutuneen vahingon jäävän näin ollen asiakkaan ja Pankin välisessä suhteessa asiakkaan vastuulle.

Lopputulos

Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää 
Sihteeri Hidén 

Jäsenet:
Atrila
Ahlroth
Piilo
Pulkkinen
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia