Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1972) putosi 26.9.2009 tikapuilta noin 2 ̶ 3 metrin matkan. Tapaturman yhteydessä A loukkasi ainakin päätään, oikeaa jalkaterää, vasemman käden rannetta ja sormia, selkää sekä vasenta polvea. A haki korvausta yksityistapaturmavakuutuksesta mm. tapaturmasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta. A katsoi, että hänelle oli jäänyt tapaturman seurauksena aivovamman jälkitila, silmän näkökenttäpuutos ja vasemman polven vamman jälkitila.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätökset 3.5.2016 ja 25.1.2017. Yhtiö katsoi, ettei A:lle ollut jäänyt tapaturman seurauksena korvattavaa pysyvää haittaa. A:lle tehdyissä pään kuvantamistutkimuksissa ei ollut todettu vammalöydöksiä. Vahingon yhteydessä aiheutuneiden otsan haavan ja pään kolahdusvamman yhtiö arvioi parantuvan muutamassa viikossa pysyvää haittaa jättämättä. Vasemmassa polvessa oli todettu reisiluun kantavalla nivelpinnalla rustovaurio, jonka yhtiö arvioi olevan rappeumaperäinen.

A:n saatettua asian Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi vakuutusyhtiö muutti päätöstään pysyvästä haitasta. Uudessa päätöksessään 6.6.2017 ja lautakunnalle antamassaan vastineessa yhtiö katsoi, että A:lle oli tapaturman seurauksena aiheutunut lievä aivovamma, jonka jälkitila vastasi haittaluokkaa 5 ja maksoi A:lle korvausta aivovamman aiheuttamasta ohimenevästä ja pysyvästä haitasta tämän mukaisesti. Yhtiö ei muuttanut päätöstään muilta osin.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön päätökseen pysyvän haitan osalta ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii vakuutusyhtiöltä pysyvän haitan korvausta 19.456,80 euroa sekä viivästyskorkoa 25.3.2016 lukien sekä 1.500 euron korvausta asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista. A katsoo, että tapaturma on aiheuttanut hänelle pysyvän haitan aivoihin, oikeaan silmään ja vasempaan polveen. A viittaa kantansa tueksi erityisesti lääkärinlausuntoihin 18.8.2011, 16.5.2013 ja 18.11.2014. A katsoo osoittaneensa, että tapaturman ja vammojen välillä on syy-yhteys ja että vammat eivät ole parantuneet, vaan niistä on jäänyt pysyvä haitta.

Saatuaan tiedoksi vakuutusyhtiön Vakuutuslautakunnalle antaman vastineen ja 6.6.2017 päivätyn korvauspäätöksen A on ilmoittanut pitävänsä aivovammaa koskevaa haittakorvausta asianmukaisena. Muusta kuin aivovammasta aiheutuneesta ohimenevästä ja pysyvästä haitasta A vaatii 6.000 euron korvausta viivästyskorkoineen 26.9.2010 lukien. A:n vasenta polvea särkee jatkuvasti ja se vaikeuttaa liikkumista. Näkökenttäpuutoksen osalta A toteaa, että hänen silmissään ei ennen tapaturmaa ollut mitään vikaa. Tapaturman jälkeen tuli näkökenttäpuutos, jonka johtuminen putoamisesta on selvää.

Saatuaan tiedoksi Vakuutuslautakunnan asiassa hankkiman asiantuntijalausunnon A on toimittanut lautakunnalle lisäkirjelmän, jossa ilmoittaa luopuvansa näkökenttäpuutosta koskevasta korvausvaatimuksestaan. Polvivamman osalta A ilmoittaa vaativansa 6.000 euron korvausta ohimenevästä haitasta ja esittävänsä vakuutusyhtiölle myöhemmin korvausvaatimuksen vammasta mahdollisesti aiheutuvasta pysyvästä haitasta. A pitää Vakuutuslautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa esitettyä näkemystä virheellisenä ja toistaa kantansa, jonka mukaan vasemman polven oireilu on tapaturmaperäistä. Polvi oli ennen tapaturmaa oireeton ja sen tapaturman jälkeinen oireilu johtuu polveen kohdistuneesta kovasta iskusta, ei rappeumasta. A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden asiassa antamiin lausuntoihin ja katsoo lisäksi, ettei Vakuutuslautakunnan olisi tullut hankkia asiassa asiantuntijalausuntoa. Hankkimalla asiassa asiantuntijalausunnon lautakunta on ikään kuin asettunut asianosaisen asemaan. Dispositiivisessa riita-asiassa näytön hankkiminen on asianosaisten velvollisuus. Vastaava menettely ei tuomioistuimessa olisi mahdollinen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö on ilmoittanut katsovansa aiemmista päätöksistään poiketen, että A:lle on aiheutunut tapaturman 26.9.2009 seurauksena lievä aivovamma, josta on jäänyt haittaluokkaa 5 vastaava pysyvä haitta. Yhtiö on maksanut A:lle tämän mukaisen korvauksen ohimenevästä haitasta ajalta 26.9.2010 ̶ 6.5.2013 sekä pysyvän haitan korvauksen, jonka yhtiö on katsonut olleen määritettävissä 7.5.2013.

Vasemman polven osalta yhtiö toteaa katsoneensa korvattavaksi polven iskuvamman, jonka johdosta on korvattu tähystystoimenpide Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 174/10 perusteella. Yhtiö katsoo, että iskuvamma on parantunut, eikä sen seurauksena ole aiheutunut korvattavaa haittaa. Oikean silmän näkökenttäpuutos ei yhtiön kannan mukaan ole syy-yhteydessä tapaturmaan.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään E-lausunnot 22.8.2011 ja 18.11.2014, B-lausunto 5.6.2018, magneettitutkimuslausunto 12.11.2009, röntgentutkimuslausunto 12.11.2009 sekä sairauskertomustekstejä ajalta 26.9.2009 ̶ 1.6.2018.

Tapaturman jälkeistä terveyskeskuskäyntiä koskevan sairauskertomustekstin (kopiosta puuttuu päiväys) mukaan A on kaatunut tikkailla ja lyönyt otsansa tikkaisiin. Tajuttomuutta ei ole ollut. A on loukannut vasemman ranteensa, minkä lisäksi kipua on ollut molemmissa polvissa ja oikeassa isovarpaassa. Yliopistollisen sairaalan radiologian tekstien 26.9.2009 mukaan A:lle on tehty vasemman ranteen röntgentutkimus, jossa ei ole todettu murtumalöydöksiä. Yksityisen lääkäriaseman sairauskertomustekstin 28.9.2009 mukaan A:lle on tehty oikean jalkaterän ja varpaiden sekä lannerangan röntgentutkimukset, joissa ei ole todettu murtumia. Sairauskertomustekstin 29.10.2009 mukaan A:n vasen polvi ei ole suoristunut vamman jälkeen ja se on turvonnut käytettäessä. Polveen on ohjelmoitu magneettitutkimus. Vasemman polven magneettikuvausta koskevan lausunnon 12.11.2009 mukaan polvessa on todettu polvilumpion etuosan ruhjeeseen sopivaa turvotusta ja tähän liittyen ihonalaista turvotusta. Sairauskertomustekstin 19.11.2009 mukaan ortopedi on arvioinut magneettikuvan perusteella, että polvessa on mahdollisesti rustovaurio, ja suositellut polven tähystystä. Leikkauskertomuksen 13.5.2011 mukaan polveen on tehty tähystystoimenpide, jossa on todettu reisiluun sisemmän nivelnastan alueella 1 x 2 cm kokoinen rustovaurioalue. Vaurioalue on siistitty ja tehty läpiporaukset uudisruston muodostumisen mahdollistamiseksi.

Poliklinikkakäynnillä 18.8.2011 on todettu, että mekaaninen oire (napsuminen) polven sisältä on poistunut, mutta polvessa on edelleen ollut todettavissa leikkauksen jälkeistä toimintahäiriötä. A on ontunut vasenta alaraajaa, minkä lisäksi polvessa on todettu lievä ojennusvaje, nelipäisen reisilihaksen surkastumaa ja kapselikiristystä molemmin puolin. Ortopedi on arvioinut, että polven rustovaurio on ollut seurausta putoamistapaturmasta ja toipuminen on ollut vielä kesken. A on ohjattu fysioterapiaan polven kuntouttamiseksi. Rustovaurioalueelle ei tule kasvamaan täysin normaalia rustoa eikä polvi tule kestämään samanlaista rasitusta kuin ennen tapaturmaa. Kuitenkin muodostuva arpirusto muovautuu kohtuulliseksi ja ennuste nivelrikon osalta on kohtuullisen hyvä, kun A:lla ei ole merkittävää ylipainoa tai muuta nivelrikon todennäköisyyttä lisäävää tekijää. Kontrollikäynnillä 17.11.2011 polvessa ei ole todettu turvotusta ja liike on ollut täysimääräinen. Polvi on ollut vakaa. Siinä on todettu lievää käsittelyarkuutta, mutta ei kuitenkaan merkittävää kipua nivelraoissa.

Poliklinikkakäyntiä 29.1.2015 koskevan sairauskertomustekstin mukaan polveen on jäänyt vaivaa. Kiputuntemusta on koko ajan ja A joutuu käyttämään särkylääkkeitä lähes säännöllisesti. Vuoden aikana tilanne on vähitellen pahentunut. Kävellessä kipu tuntuu koko ajan ja polvessa on ajoittaista lukkiutumisen tunnetta ja turvottelua. Vastaanotolla A on kävellyt reippaasti, polvessa ei ole todettu rahinaa tai nesteilyä ja liikkeet ovat olleet täydet. Polvilumpio on kulkenut urassaan ja polven alueella ei ole tunnustellen todettu poikkeavaa. Nivelkierukkatesteissä ei ole todettu vaurioon viittaavia löydöksiä. Kyykistyessä A on kokenut, että polvilumpion liikerata on erilainen kuin oikeassa polvessa. A:lle tehdyssä polven kontrollimagneettitutkimuksessa ei ole todettu akuutteja löydöksiä. Reisiluun sisänivelnastassa on nähty lievää rappeumaperäistä signaalilisää ja polvilumpio-reisiluunivelen sisäsivun nivelrikkoa.

Poliklinikkakäyntiä 22.12.2017 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:n vasen polvi oireilee tällä hetkellä esimerkiksi pitkään istuessa, jolloin siihen tulee kipua. Portaita laskeutuminen on hankalaa. Noin vuoden ajan polvi on myös useamman kerran kuussa jäänyt lukkoon, jolloin A on joutunut joko pakottamaan lukon auki tai rauhoittamaan tilanteen polvea vääntelemällä. Ajoittain polvi on ollut turvoksissa. Lisäksi A:lla on esiintynyt kipua jalkaterissä. Vastaanotolla polvessa ei ole todettu nestelisää, liikealat ovat olleet täydet ja polvi vapaa. Polvilumpio-reisiluunivel on rutissut ja aiheuttanut höylätessä kivun. Magneettitutkimuksessa on todettu polvilumpio-reisiluunivelen rustovaurio. Nivelkierukat, ristisiteet ja sivusiteet ovat olleet siistit. A:ta tutkinut lääkäri on arvioinut, että polven lukkoiluoire mahdollisesti johtuu irrallisesta rustoläpästä. Polven hoitamiseksi on päädytty uuteen tähystystoimenpiteeseen. Toimenpidekertomuksen 1.6.2018 mukaan tähystyksessä on todettu sisemmässä nivelraossa reisiluun keskeisellä nivelpinnalla selkeä rustomainen läppä ja muutama pienempi rustoläppä, jotka on siistitty. Ulommassa nivelraossa on todettu sääriluun nivelpinnassa jonkin verran hapsuilua ja etuosassa pieni rustohaituva koholla nivelpinnasta, mikä samoin on siistitty.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta. Karjalaisella on lausuntoa laatiessaan ollut käytössään se lääketieteellinen ja muu selvitys, jonka osapuolet ovat toimittaneet lautakunnalle 12.10.2018 mennessä.

Karjalainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin. Karjalainen toteaa, että A:lla on 31.5.2011 tehdyssä vasemman polven tähystyksessä todettu reisiluun sisemmän nivelnastan kantavan nivelpinnan 1 x 2 senttimetrin läppämäinen rustorakenne, joka vääntyy nivelväliin. Karjalainen katsoo, ettei kyseinen muutos sovi syntyneeksi kuvatun tapaturman yhteydessä. Tuoreeseen rustovaurioon liittyy polven kivuliaisuus ja toimintojen alentuminen sekä usein nivelensisäinen verenvuoto. Tällainen tila johtaa välittömään tai varhaiseen hoitoon hakeutumiseen ja tulee havaituksi. Lisäksi tuoreeseen rustovaurioon liittyy rustopinnan turvotus, mitä löydöstä magneettitutkimuksessa 12.9.2009 (pitäisi olla 12.11.2009, Vakuutuslautakunnan huomio) ei todettu. Myöskään polven 31.5.2011 tehtyä tähystystä ei voida pitää tapaturman johdosta perusteltuna, kun alkuvaiheessa ei ole polvinivelen osalta tehty kliinisiä löydöksiä. Tältä osin ensikäynnin sairauskertomustiedot antaisivat lisäselvitystä.

Karjalainen katsoo, ettei polven etuosan ruhjeesta voida todeta aiheutuneen korvattavaa pysyvää haittaa. Polven oireiston tutkimukset ja hoidot 19.11.2009 jälkeen johtuvat A:lla todetusta polvilumpio-reisiluunivelen ja kantavan nivelen rustorappeumasta, jolla ei ole yhteyttä sattuneeseen tapaturmaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus ohimenevän haitan korvaukseen vasemman polven vamman osalta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovelletaan 1.1.2004 alkaen voimassa olleita henkilövakuutuksen ehtoja.

Henkilövakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 6.2 (Tapaturma) mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta. (…)

Ehtojen kohdan 6.4 (Invaliditeetti (lääketieteellinen haitta)) mukaan invaliditeetilla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan vamman laatu, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja ja sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta. Haitan suuruus määritetään sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisin haittaluokkiin 1 ̶ 20. Haittaluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa. Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 % haittaa.

Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 7.1 (Korvaus ohimenevästä invaliditeetista) mukaan oikeus ohimenevän invaliditeetin korvaukseen alkaa, kun tapaturmasta on kulunut yksi vuosi, eikä vamma ole parantunut tai haittaluokka muodostunut pysyväksi. Korvausta maksetaan ajalta, jonka ohimenevä invaliditeetti kestää. Täysajan ja vapaa-ajan tapaturmavakuutuksissa korvauksena maksetaan kymmenen prosenttia vuodessa vamman haittaluokkaa vastaavasta vakuutusmäärän osasta. (…)

Ehtojen kohdan 9 (Yksityistapaturmavakuutuksesta ei korvata) mukaan (…) jos korvattavaan vammaan tai sen paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, suoritetaan hoitokulujen, työkyvyttömyyden ja invaliditeetin korvausta vain siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet tästä tapaturmasta. (…)

Asian arviointi

1. Vakuutuslautakunnan hankkimasta asiantuntijalausunnosta

A on esittänyt, ettei Vakuutuslautakunnan olisi tullut hankkia asiassa asiantuntijalausuntoa, vaan asiassa annettavan ratkaisusuosituksen tulisi perustua asian osapuolten esittämään selvitykseen.

Vakuutuslautakunta voi Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) käytännesääntöjen kohdan 2.3.1 mukaan harkintansa mukaan ja kustannuksellaan pyytää asiantuntijalausunnon esimerkiksi lääketieteellisistä kysymyksistä, jos se on tapauksen osapuolten esittämän näytön arvioimiseksi tai muuten asian selvittämiseksi tarpeen. Vakuutuslautakunta toteaa, että se on voinut hankkia asiassa asiantuntijalausunnon.

2. Ohimenevän haitan korvattavuus

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutusyhtiö puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutusyhtiö haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

A:lle on sattunut vakuutusehtojen mukainen tapaturma 26.9.2009, kun hän on pudonnut tikapuilta ja loukannut muun ohella vasenta polveaan. A on toimittanut Vakuutuslautakunnan käyttöön tapaturman jälkeistä terveyskeskuskäyntiä koskevan tekstin, jossa mainitaan molempien polvien ruhjeet ja kipu. Tekstissä ei kuitenkaan ole mainintaan mahdollisesta polviin tehdystä kliinisestä tutkimuksesta. Kuvantamistutkimus on ilmeisesti tehty vain vasempaan ranteeseen. Noin kuukauden kuluttua tapaturmasta, 29.10.2009, A on ollut ortopedin vastaanotolla, jolloin vasemmassa polvessa on todettu viiden asteen ojennusvajaus ja aristusta ääritaivutuksessa. Polven magneettitutkimuksessa 12.11.2009 on todettu polvilumpion etuosan ruhjeeseen sopivaa turvotusta sekä pehmytosaturvotusta. Käynnillä 19.11.2009 ortopedi on arvioinut, että polvessa on mahdollinen rustovaurio, ja suositellut tähystystä. Polvi on tähystetty 13.5.2011. Toimenpiteen yhteydessä on todettu rustovaurio reisiluun sisemmän nivelnastan alueella. Nyttemmin A:lle on 1.6.2018 tehty uusi polven tähystystoimenpide, jossa on siistitty rustovaurioita reisiluun ja sääriluun nivelpinnoilta.

Vakuutuslautakunta on polven tähystyksen korvattavuutta koskevassa, 23.5.2011 diaarinumerolla VKL 174/10 antamassaan ratkaisusuosituksessa suosittanut vakuutusyhtiötä korvaamaan A:n vasemman polven tähystystoimenpiteen, koska tuolloin käytettävissä olleista selvityksistä ei ole ollut pääteltävissä tapaturmasta riippumatonta syytä polven oireilulle ja A:lle sattunut tapaturma on sinänsä ollut korkeaenerginen. Lautakunnalla ei ratkaisusuositusta VKL 174/10 antaessaan ole ollut käytettävissä toimenpidekertomusta 13.5.2011 eikä siis tietoa toimenpiteessä tehdyistä löydöksistä.

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon. Tapaturman jälkeisissä ensimmäisissä lääketieteellisissä selvityksissä on mainittu polvien ruhjeet ja kipu, mutta ei toiminnallisia rajoitteita kuten liikerajoitusta, taikka turvotusta tai nivelensisäistä verenvuotoa. Vasemman polven osalta ei alkuvaiheessa ole harkittu myöskään kuvantamistutkimuksia tarpeellisiksi. Ensimmäinen merkintä vasemman polven toimintojen alentumisesta on tehty lääkärikäynnillä 29.10.2009. Polven magneettitutkimuksessa 12.11.2009 ei ole todettu rustovaurion alisen rustopinnan turvotusta, mikä asiantuntijalausunnon mukaan liittyisi tapaturmaperäiseen rustovaurioon. Vakuutuslautakunta katsoo, että polven toimintojen alentumiseen liittyvien kliinisten löydösten puute alkuvaiheessa viittaa lievään tapaturmavammaan polven osalta. Käytössään olevien lääketieteellisten selvitysten ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta arvioi, että A:n vasemman polven oireiluun 19.11.2009 jälkeen on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, polvilumpio-reisiluunivelen ja kantavan nivelen rustorappeuma.

Vakuutusehtojen mukaan korvaus ohimenevästä haitasta maksetaan, kun tapaturmasta on kulunut yksi vuosi, eikä vamma ole parantunut tai haitta muodostunut pysyväksi. Viitaten edellä lausuttuun Vakuutuslautakunta katsoo, että tapaturman osuus A:n vasemman polven oireilusta on ollut ohi 19.11.2009 mennessä ja oireilu tämän jälkeen on johtunut tapaturmasta riippumattomista syistä. Tällä perusteella lautakunta ei suosita korvausta polvivammasta aiheutuneesta ohimenevästä haitasta.

3. Asian hoitamisesta aiheutuneita kuluja koskeva vaatimus

A on vielä esittänyt 1.500 euron korvausvaatimuksen asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista.

Finanssialan sopimuspohjaisen organisaation (FINE) ohjesäännön 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta voi kuitenkin käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Tällä perusteella Vakuutuslautakunta ei käsittele kysymystä asian hoitamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov