Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oleva omakotitalo vaurioitui 6.11.2016 sattuneessa palovahingossa. Vakuutettu oli lämmittänyt Kastor-takkaa ja myöhemmin havainnut savua ja liekkejä takan kevythormipiipun läpiviennin kohdalla. Palo saatiin rajattua siten, että talon laajennusosa pelastui, mutta valtaosa rakennuksesta tuhoutui purkukuntoon. Korvausta vahingosta oli haettu kotivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut 30.11.2016 päivätyssä korvauspäätöksessään suorittavansa vahingosta 50 prosentin korvauksen kohtuussyistä, vaikka vahinko ei ollut korvattava asennus- ja rakennustyövirhettä koskevan rajoitusehdon perusteella. Vakuutusyhtiön mukaan piippua asennettaessa ei ollut noudatettu asianmukaisia suojaetäisyyksiä. Vahingon korvattavuutta koskevaa riita oli käsitelty Vakuutuslautakunnassa diaarinumerolla FINE-000739. Vakuutuslautakunta oli katsonut 9.5.2017 annetussa ratkaisusuosituksessa, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus soveltaa rajoitusehtoa ja että päätös korvata puolet vahingosta on kohtuullinen.

Vakuutusyhtiö oli 22.6.2017 päivätyssä korvauspäätöksessään arvioinut rakennuksen jälleenhankinta-arvon olevan 500 000 euroa. Vakuutuksenottaja oli toimittanut vakuutusyhtiölle 16.2.2017 F Oy:n arvion, jonka mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo oli 1 066 000 euroa.

Vakuutusyhtiö oli käynnistänyt ulkopuolisen rakennuttajakonsultin johdolla toteutetun urakan kustannustiedustelun. Sitomattomia tarjouksia saatiin yhteensä kolme kappaletta. R Oy:n antama tarjoushinta oli 845 000 euroa, S Oy:n 1 026 410 euroa ja J Oy:n 1 091 200 euroa.

Tarjousten perusteella vakuutusyhtiö katsoi 14.7.2017 tehdyssä korvauspäätöksessä jälleenhankinta-arvon olevan 845 000 euroa.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut 13.9.2017 päivätyssä vastineessaan, että korvaus suoritettaisiin F Oy:n laskelman mukaisena, koska kyseinen laskelma edustaa saatujen tarjousten keskimääräistä hintatasoa. Vakuutusyhtiön käyttämä hinta-arvio poikkesi merkittävästi muista urakkatarjouskierroksella vastaanotetuista arvioista, mikä viittaa siihen, että kyseisestä arviosta puuttuu jotain. Uskottavina pidettävistä kustannusarvioista edullisin on F Oy:n 1 066 000 euron kustannuslaskelma.

Vakuutuksenottaja on toimittanut ulkopuolisen ja luotettavan toimijan F Oy:n yksityiskohtaisen kustannuslaskelman vakuutusyhtiölle 16.2017. Tuon hetkisen tiedon mukaan vakuutusyhtiön piti saada vahinko selvitettyä huhtikuun alkuun mennessä.

Vakuutusyhtiö on myöntänyt purkuluvan vasta syyskuussa 2017 ja purkutyöt ovat toistaiseksi kesken. Rakennusvalvonta myönsi rakennusluvan 12.10.2017. Jälleenrakennustöiden aloittaminen ei ole viivästynyt rakennuslupaprosessin vuoksi, vaan ainoastaan purkuluvan myöntämisen pitkittämisestä. Edellytyksenä rakennusluvan myöntämiselle on, että kiinteistöllä jo sijaitsevan rakennuksen purkamisesta on ensin annettu selvitys. Ottaen lisäksi huomioon, että rakennuslupa myönnetään määräaikaisena suunnitellun rakentamisajankohdan mukaan, on selvää, ettei vakuutuksenottajalla ollut syytä kiirehtiä rakennusluvan hakemista, kun vakuutusyhtiö ei ollut antanut lupaa aloittaa purkutöitä.

Vakuutetut olivat useaan otteeseen yrittäneet kiirehtiä asian käsittelyä. Vakuutetut ja purku-urakoitsija ovat pyytäneet purkulupaa maaliskuussa, huhtikuussa ja elokuussa mutta lupa annettiin vasta syyskuussa 2017.

Vakuutuksenottaja on vaatinut korvausta viivästymisen vuoksi aiheutuneista kustannuksista. Talvirakentamisesta aiheutuneesta kustannustason noususta esitetty korvausvaatimus on 50 762, 90 euroa, joka vastaa noin viittä prosenttia rakennuskustannuksista. Vakuutuksenottaja on vaatinut lisäksi korvausta jälleenhankinta-arvoa koskevasta muutoksenhausta aiheutuneista 4000 euron asianajokuluista, F Oy:n 3 720 euron laskusta, sijaisasumisjakson pitkittymisestä sekä sääsuojauksen ja asfaltoinnin kuluista.

Sääsuojat ovat välttämättömät myös kesäaikaan tapahtuvien jälleenrakennustöiden, kun otetaan huomioon Uudellamaalla heinä-elokuussa vallinneet myrskyiksi luokiteltavat sääolosuhteet. Purkutyöt on tarkoitus toteuttaa räjäyttämällä, joten asfaltoinnista tulee aiheutumaan lisäkustannuksia. Sääsuojat ja asfaltointi sisältyivät F Oy:n laskelmaan.

Vakuutuksenottaja on vaatinut, että korvauskäsittelyn viivästymisestä aiheutuneet korvaukset tulee suorittaa ilman 50 prosentin vähennystä.

Vakuutusyhtiön alkuperäisen korjauskustannusarvion mukainen korvaus oli vain noin 200 000 euroa, joten vakuutuksenottajalla ei ollut varmuutta siitä, oliko talon rakentaminen taloudellisesti mahdollista.

Vakuutuksenottajat ovat ottaneet suuren henkilökohtaisen taloudellisen riskin aloittaessaan rakennuslupaprosessin jo ennen kuin vakuutusyhtiö on vasta heinäkuussa tarkastanut ilmeisen virheellistä arviotaan vahingon määrästä. Muutoksenhaun kohteena on vakuutusyhtiön arvioima vahingon ja vakuutuskorvauksen määrä, johon korvauskäsittelyn viivästykset kuitenkin väistämättä vaikuttavat. Kun korvauskäsittelyn viivästyminen vaikuttaa suoraan vakuutuskorvauksen ja toisaalta omavastuuosuuden suuruuteen ja viivästyksen kesto on ratkennut lautakuntakäsittelyn ollessa vireillä, vakuutuksenottaja katsoo lautakunnan olevan toimivaltainen lausumaan viivästyksen vaikutuksesta korvauksen määrään.

Vakuutuksenottaja on toimittanut vakuutusyhtiölle 15.6.2017 lähetetyn tiedustelun sijaisasumisen ja irtaimistolle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. 16.6.2017 käydystä puhelinkeskustelusta tehdyn muistion perusteella vakuutettujen oli tarkoitus toimittaa kopio vuokrasopimuksesta tai muu luotettava selvitys sijaisasumisesta aiheutuneista kustannuksista. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut käsittelevänsä asian kun vakuutuksenottaja toimittaa kyseisen selvityksen. Muistion mukaan vakuutettujen oli tarkoitus toimittaa vakuutusyhtiölle myös korvausvaatimus irtaimistosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 14.7.2017 päivätyssä vastineessaan pitävänsä rakennuksen jälleenhankinta-arvona 845 000 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö on katsonut 29.8.2017 päivätyssä vastineessaan, ettei sille ole esitetty yksilöityä vaatimusta asumisen lisäkustannuksista. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut antavansa asumisen lisäkustannuksista korvauspäätöksen saatuaan vaaditun selvityksen. Vakuutusyhtiön mukaan asfaltoinnista esitetty korvausvaatimus on ennenaikainen.

Vakuutusyhtiö pitää sääsuojista vaadittua lisäkorvausvaatimusta perusteettomana. Jos rakennuslupaa olisi haettu aikaisemmin, sääsuojia ei olisi tarvittu. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei F Oy:n selvityksen korvaamisesta ollut sovittu vakuutuksenottajan kanssa, eikä korvaamiselle ole perusteita, koska vakuutusyhtiö on hankkinut omalla kustannuksellaan tarvittavat kustannusarviot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys palaneen rakennuksen jälleenhankinta-arvosta. Asiassa on kyse myös sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiöllä velvollisuus suorittaa korvaus F Oy:n laskusta, asfaltoinnista, sääsuojista, talvirakentamisen vaikutuksesta korjauskuluihin ja sijaisasumisjakson pidentymisestä ja oliko vakuutusyhtiöllä oikeus tehdä 50 prosentin alennus näistä korvauseristä. Lisäksi asiassa on esitetty vaatimus irtaimistovahingon ja muutoksenhausta aiheutuneiden asianajokulujen korvaamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutusehtojen kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Vakuutusehtojen kohdan 5.2 (Asumisen lisäkustannukset korvattavassa vahingossa) mukaan enimmäiskorvauksesta riippumatta korvataan suoranaisen esinevahingon lisäksi vakuutusyhtiön etukäteen hyväksymät kohtuulliset li­säkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sen johdosta, että vakituista asuntoa ei voida kokonaan tai osittain käyttää tästä vakuutukses­ta korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. Korvaus maksetaan vahingoittuneen asunnon irtaimiston esinevakuutuksesta.

Vakuutusehtojen kohdan 7.1 (Jälleenhankinta-, päivän- ja jäännösarvot) mukaan rakennusvahingossa korvauksen määrän perusteena on omaisuuden jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Jos omaisuuden arvo iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi on alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus päivänarvon mukaan. Vahingon määrää arvioitaessa otetaan myös huomioon rakennuksen jäännösarvo, jolla tarkoitetaan omaisuuden arvoa välittömästi vakuutustapahtuman jälkeen arvioituna samojen perusteiden mukaan kuin välittömästi ennen vakuutustapahtumaa. Ikävähennysten kohteena olevien rakennuksen koneiden, laitteiden ja putkistojen arvo määritellään kuitenkin palovahinkoja lukuun ottamatta kohdan 7.5 mukaisesti omaisuuden iän perusteella.

Vakuutusehtojen kohdan 7.2 (Jälleenhankinta-arvokorvauksen suorittaminen) mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan tai samalle rakennuspaikalle rakennetaan uusi samanlaatuinen ja samaan käyttöön tarkoitettu rakennus. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Vakuutukseen sovellettavien korvaussääntöjen kohdan 1.2 (Asiakirjat ja niiden kustannukset) mukaan jos vakuutusyhtiö pyytää vahinkokäsittelyä varten korjauskustannusarvion, korvataan siitä aiheutunut kustannus.

Asian arviointi

Jälleenhankinta-arvo ja sääsuojien ja asfaltoinnin korvaaminen

Vakuutusyhtiön pyytämistä tarjouksista edullisin oli R Oy:n 845 000 euron tarjous. Vakuutuksenottaja oli toimittanut vakuutusyhtiölle F Oy:n arvion, jonka mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo oli 1 066 000 euroa, joka vastaa suuruusluokaltaan vakuutusyhtiön S Oy:ltä vastaanottamaa 1 026 410 euron ja J Oy:ltä vastaanottamaa 1 091 200 euron tarjousta. F Oy:n tarjous sisältää selvityksen kulurakenteesta ja on muutoinkin selvityksiltään kattavin. Lisäksi F Oy:n laskelmaan sisältyvät kustannukset sääsuojista ja asfaltoinnista. Sääsuojat ja asfaltoinnin uusiminen eivät kuuluneet R Oy:n ja S Oy:n tarjouslaskelmiin. J Oy:n tarjouksesta ei käynyt ilmi, sisälsikö arvio kyseiset kuluerät.

Ottaen huomioon, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella asfaltti oli uusittava purkutoimenpiteiden vuoksi ja sääsuojat ovat tarpeelliset Suomen olosuhteissa rakennusajankohdasta riippumatta, Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö huomioi sääsuojista ja asfaltoinnista kustannukset jälleenhankinta-arvossa. Koska F Oy:n tarjous vastaa arvoltaan kaikkien tarjouskierroksella pyydettyjen tarjousten keskimääräistä hintaa, Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen F Oy:n laskeman jälleenhankinta-arvon mukaisena.

F Oy:n hinta-arviosta aiheutuneet kustannukset

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993) on lain 69 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu mm., että korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksen­antajan vastuun selvittämiseksi. Vastuun selvittämiseksi tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuu­tustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Vakuutuksenantaja voi myös vakuutusehdoissa antaa tarkempia ohjeita siitä, minkälainen selvitys on erityyppisissä vakuutustapahtumissa tarpeen. Lain esitöiden mukaan korvauksenhakijan velvollisuus esittää selvitystä rajoittuu siihen, mitä häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitystä. Vakuutuksen­antajalla saattaa olla korvauksenhakijaa paremmat mahdollisuudet löytää ulkopuolinen asiantuntija arvioimaan esimerkiksi vahingoittunut taide-esine. Vakuutuksenantajan palveluksessa on myös henkilöitä, jotka ovat erikoistuneet usein sattuvien vahinkojen kuten ajoneuvojen vaurioiden arviointiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 3 §:n perusteella lain 69 § on kuluttaja-asemassa olevan vakuutuksenottajan hyväksi pakottavaa oikeutta. Vakuutusehdoissa voidaan antaa tarkentavia määräyksiä siitä, minkätyyppinen selvitys kulloinkin on tarpeen tapahtuman selvittämiseksi, mutta ehdoissa ei voida pätevästi asettaa kuluttaja-asiakkaalle sellaista näyttövelvollisuutta, joka menisi vakuutussopimuslain 69 §:ssä säädettyä pidemmälle. Korvausta hakevan kuluttaja-asiakkaan näyttövelvollisuus rajautuu siis aina siihen, mitä häneltä kohtuudella voidaan vaatia.

Vakuutukseen sovellettavien korvaussääntöjen mukaan vakuutusyhtiö korvaa pyytämästään korjauskustannusarviosta aiheutuvat kustannukset. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos vakuutustapahtuman selvittäminen edellyttää kustannuksia aiheuttavien todistusten, tutkimusten ja selvitysten hankkimista, ne on korvattava vakuutuksesta. Korvausta hakevan on itse puolestaan kustannettava sellaiset selvitykset, jotka hän voi hankkia vaikeuksitta ilman erityisiä kustannuksia. Korvauksenhakija ei ole oikeutettu saamaan vakuutuskorvausta esim. korvaushakemuksen laatimiseen käyttämästään ajasta (Hoppu: Suomen vakuutusoikeus (1997) s. 214).

Vakuutuskorvauskäytännössä erilaisia selvittelykuluja korvataan niissä tapauksissa, joissa vakuutuksesta korvattavan vahingon todetaan sattuneen. Vakuutuslautakunta on suosittanut vahingon selvittelykulujen korvaamista sellaisissa tapauksissa, joissa vakuutuksenantaja on edellyttänyt jonkin tietyn erityisen maksullisen selvityksen hankkimista ennen korvauspäätöksen antamista. Korvausta on suositettu lisäksi sellaisten erityisten maksullisten selvitysten osalta, jotka korvausta hakeva on oma-aloitteisesti kustannuksellaan hankkinut ja joilla vakuutuksenantajan korvauspäätös on osoitettu ainakin osittain vääräksi ja vahinko ainakin osittain korvattavaksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että F Oy:n laskelma oli yli kaksinkertainen vakuutusyhtiön jälleenhankinta-arvioon verrattuna ja vakuutusyhtiö käynnisti sen perusteella urakkatarjouskyselyn. Saatujen tarjousten perusteella vakuutusyhtiö korotti jälleenhankintakustannusarvionsa 845 000 euroon. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenantajan korvauspäätös oli osoitettu osittain vääräksi F Oy:n laskelman avulla. Vakuutuslautakunta suosittaa ratkaisukäytäntöönsä vedoten, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen F Oy:n tekemän laskelman kustannuksista.

Talvirakentamisesta aiheutunut kustannustason nousu

Vakuutuksenottaja on vaatinut korvausta talvirakentamisesta aiheutuneesta kustannustason noususta viidellä prosentilla. Vakuutuksenottajan vaatimus on tältä osin 50 762, 90 euroa.

Vakuutuksenottaja on kertonut valituksessaan, että rakennusluvan edellytyksenä oli, että kiinteistöllä jo sijaitsevan rakennuksen purkamisesta oli ensin annettu selvitys. Vakuutusyhtiön edustaja oli lähettänyt 12.4.2017 sähköpostin, jonka mukaan purkamisen sai aloittaa vasta kun urakoitsijat, joilta vakuutusyhtiö oli pyytänyt tarjouksia, olivat tutustuneet kohteeseen. Vakuutusyhtiö antoi purkuluvan lopulta syyskuussa vuonna 2017. Vakuutuksenottaja oli kevään ja kesän aikana ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön ja pyytänyt, että purkulupa myönnettäisiin. Vakuutuslautakunta katsoo, että purkutöiden ja rakentamisen viivästyminen oli aiheutunut korvausasian käsittelystä vakuutusyhtiössä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että talvirakentamisen kustannuksen ovat osa jälleenhankintakustannusta ja suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen jälleenhankinta-arvosta huomioiden talvirakentamisesta aiheutuvan kustannustason nousun.

Oliko vakuutusyhtiöllä velvollisuus suorittaa korvaus rakentamisen viivästymisestä aiheutuneista kustannuksista ilman 50 prosentin vähennystä?

Vakuutuksenottaja on katsonut, ettei vakuutusyhtiöllä ole oikeutta alentaa korvausta 50 prosentilla siltä osin, kuin vaaditut korvaukset ovat aiheutuneet korvauskäsittelyn viipymisestä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että purkutöiden ja rakentamisen viivästyminen oli aiheutunut korvausasian käsittelystä vakuutusyhtiössä. Korvauskäsittely oli aiheellinen vakuutuksenottajan toimittaman kustannusarviolaskelman perusteella eikä vakuutusyhtiö ole toiminut moitittavasti selvittäessään jälleenhankinta-arvoa uudelleenkäsittelypyynnön perusteella.

Vakuutuslautakunta katsoo, että koska rakennuspalossa ei ollut kyse vakuutusehtojen mukaan korvattavasta vakuutustapahtumasta vaan vakuutusyhtiö oli ilmoittanut suorittavansa 50 prosentin korvauksen kohtuussyistä, vakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää kaikista suoritettavista korvauksista 50 prosenttia.

Sijaisasumisesta aiheutuneet kustannukset ja irtaimistovahingot

Vakuutuksenottaja on vaatinut 9 000 euron korvausta sijaisasumisjakson pitkittymisestä. 16.6.2017 käydyn puhelinkeskustelusta tehdyn muistion perusteella vakuutettujen oli tarkoitus toimittaa kopio vuokrasopimuksesta tai muu luotettava selvitys sijaisasumisesta aiheutuneista kustannuksista. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut käsittelevänsä asian kun vakuutuksenottaja toimittaa pyydetyn selvityksen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sijaisasumisesta ei ollut annettu korvauspäätöstä ja korvausasian käsittely oli kesken vakuutusyhtiössä. Irtaimistolle aiheutetuista vahingoista ei myöskään ollut tehty kirjallista korvauspäätöstä ja 16.6.2017 tehdyn muistion perusteella vahingon selvittely oli kesken. Vakuutuslautakunta ei näin ollen anna ratkaisuositusta sijaisasumisen ja irtaimistovahingon osalta.

Asianajokulut

Vakuutuksenottaja on vaatinut korvausta asianajokuluista vahingon selvittelykuluina. Vakuutuslautakunta toteaa, että kotivakuutuksesta korvataan sen ehtojen perusteella vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko ja muut ehdoissa erikseen mainitut kustannukset kuten asumisen lisäkustannukset. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät asianajokulut ole korvattavia vahingon selvittelykuluina.

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan lautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta voi kuitenkin käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Lautakunnalla käytettävissä olleista selvityksistä ei kuitenkaan ilmene, että asiassa olisi haettu oikeusturvaetua vakuutusyhtiöltä. Vakuutuslautakunta ei näin ollen voi ottaa asianajokulujen korvaamiseen kantaa vaatimuksen ollessa ennenaikainen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käyttää F Oy:n arviota rakennuksen jälleenhankintakustannuksista korvauksen perustana ja huomioi korvauksessa talvirakentamisen kustannukset.

Vakuutuslautakunta ei anna ratkaisusuositusta sijaisasumista, irtaimistovahinkoa ja asianajokuluja koskevista korvausvaatimuksista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Maso

Rantala

Sario

Vaitomaa