Haku

FINE-002074

Tulosta

Asianumero: FINE-002074 (2017)

Vakuutuslaji: Vapaaehtoinen eläkevakuutus

Ratkaisu annettu: 29.08.2017

Lakipykälät: 2, 20 a

Oliko vakuutussopimuksen sisältö muuttunut olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna? Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen laskuperustekoron muuttaminen.

Tapahtumatiedot

C (s. 1971) on sopinut vuonna 1997 vakuutusyhtiön kanssa vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta, jonka vakuutussäästöä hyvitetään 4,5 prosentin vuotuisella laskuperustekorolla. Vakuutussopimuksen maksusuunnitelman mukaan C:n vakuutuksen maksuaika on 28.2.1997–1.9.2029. Vakuutusmaksuksi vakuutuksen alkaessa oli vakuutuskirjaan merkitty 2 400 markkaa (likimäärin 403,65 euroa) vuodessa.  Vakuutuskirjaan eläkeajaksi on merkitty 1.10.2029–30.9.2036. Tavoite-eläkkeeksi oli vakuutuskirjaan merkitty 2 339 markkaa (likimäärin 393,39 euroa) kuukaudessa. Vakuutussopimuksen mukaan C:n vakuutuksen laskuperustekorkoiseen osaan maksettavista vakuutusmaksuista vähennettiin 9 prosenttia siltä osin kuin vakuutusmaksut eivät olleet ylittäneet 100 000 euroa. Vakuutukseen liittyy ajalle 28.2.1997–1.2.2036 henkivakuutus kuoleman varalta, mistä vakuutusturvasta peritään erillinen vakuutusmaksu.

Vakuutusyhtiö ilmoitti C:lle marraskuussa 2016 laskevansa vakuutuksen laskuperustekoron 1.1.2017 alkaen 1 prosentin suuruiseksi. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan muutos koskee niitä vakuutusmaksuja, jotka maksetaan 1.1.2017 tai sen jälkeen, sekä sitä eläkesäästöä, joka kertyy näistä maksuista. Vakuutusyhtiön mukaan muutoksen syynä on se, että yleinen korkotaso on ollut pitkään huomattavasti alempi kuin eläkevakuutuksen laskuperustekorko. Samassa yhteydessä vakuutusyhtiö ilmoitti, että laskuperustekorkoiseen osaan maksettavista vakuutusmaksuista perittävä kustannus alenee 9 prosentista 5 prosenttiin.

Asiakkaan valitus

C on tyytymätön laskuperustekoron alentamiseen. Valituksen mukaan kiinteä korko on olennainen osa tätä vakuutusta ja sen avulla suunniteltua eläkettä. Vakuutus ei ole osake- eikä markkinakorkoperusteinen. Säästölle maksettava korko ei ole ollut reaalituottoinen eikä vakuutus sisällä inflaatiokorjausta. Osakeperusteisen vakuutuksen avulla tuotto olisi ollut paljon suurempi, mutta ei näin vakaa.

C:n mukaan hän ei ole poikennut oleellisesti vakuutuksen maksusuunnitelmasta eli korolla ei ole keinoteltu. Laskuperustekoron alentaminen 1 prosenttiin muuttaisi jäljellä olevan vakuutusajan osalta sopimusta enemmän kuin oleellisesti. Eläkesäästäminen on pitkäjänteistä säästämistä, jonka aikana korot muuttuvat ylös ja alas. Vaihtelut ovat viimeisen 40 vuoden aikana olleet suurempia kuin vaihtelut vuodesta lukien 1997 tähän päivään. C viittaa erään työeläkevakuutusyhtiön vuoden 2014 vuosikertomukseen, jonka mukaan "yhtiön korkosijoitukset tuottivat erinomaisesti, 5,3 prosenttia. Parhaiten tuottivat julkisyhteisöjen joukkovelkakirjat, 6,2 prosenttia. Yrityslainoissakin saavutettiin erittäin hyvä 5,8 prosentin tuotto. Tuottojen takana oli pääosin korkotason lasku ennätysalhaisille tasoille. Erittäin alhainen korkotaso on laskenut korko-omaisuusluokan tulevaisuuden tuotto-odotukset hyvin alhaisiksi.”

C katsoo, että tämän vakuutusyhtiön tekemät sijoitukset eivät ole merkityksellisiä perusteita vakuutusehtojen muutokselle. Sijoituksiin vaikuttavat ammattitaito sekä ajoitus kuin myös kustannusrakenne sekä odottamattomat markkinatilanteet. Vakuutuksenantajan vastuulla on sijoittaa hajautetusti siten, että tuotto on yleisellä tasolla heidän tavoitteidensa mukaista. Suomen valtion 10-vuotinen obligaatiokorko kuvaa hyvin Suomen valtion lainojen koron kehitystä. Korkotason muutos on kuitenkin yleisempi käsite ja eläkesäästäminen erittäin pitkäaikaista. Korot ovat tuottaneet pitkäaikaisissa sijoituksissa esimerkiksi obligaatioihin verrattuna erittäin hyvin vuoden 1997 jälkeen, kiinteistösijoitukset vieläkin paremmin. Tuotto tulevaisuudessa on tietenkin epävarmaa. Markkinakorot ovat todennäköisesti huomattavasti erilaiset vuoden kuluttua ja voivat muuttua nopeasti.

Vakuutuksen laskuperustekorko on ollut sama 20 vuotta. Asia on vakuutussopimusta tehtäessä esitetty siten, että vakuutuksen korko muuttuu, kun vakuutuksenantaja tekee asiakashyvityksen. Tätä asiakashyvityksen osuutta ei ole maksettu vuoden 2008 jälkeen. Laskuperustekorko on kiinteää korkoa. Laskuperustekorko on ollut C:n pääasiallinen peruste tehdä tämä sopimus. Koron muuttaminen olisi oleellinen muutos alkuperäiseen sopimukseen. C on kirjelmässään esittänyt lisäksi laskelman siitä, kuinka laskuperustekoron ja maksettavista vakuutusmaksuista perittävän kustannuksen muuttaminen vaikuttaa jatkossa vakuutukseen maksettaville vakuutusmaksuille kertyvään tuottoon.

Vakuutusyhtiön lisävastineen jälkeisessä kirjelmässään C huomauttaa, että vakuutusyhtiön hänelle 1.2.2017 lähettämän laskelman mukainen tavoite-eläke vuoden 2017 indeksitasossa on 588,05 euroa. Eläkesäästön määrä 30.9.2016 oli 15 175 euroa.

C:n mukaan eläkevakuutus on otettu hänen ollessaan opiskelija. Vakuutussumma on asetettu alhaiseksi hänen sen hetken maksukyvyn mukaisesti. Ehdoissa on huomioitu vakuutuksenottajan oikeus tehdä lisäsäästöjä maksukyvyn parantuessa. Vakuutusyhtiö on markkinoinut vakuutusta näin. Vakuutuksenottaja voi halutessaan säästää enemmän mikäli mahdollista. Lisäksi yhtiö on ilmoittanut vuosittain, että verotuksessa voi vähentää enintään 5 000 euroa maksuja, mikä kuvaa teoreettisesti kannattavan eläkesäästön määrää. 

C katsoo toissijaisesti, että yhtiön ilmoittaman eläkevakuutuksen keskimääräistä sisältöä koskevan laskelman perusteella eläkesäästön erotusta 4,5 ja 1,0 prosentin laskuperustekoroilla ei voi pitää oleellisena syynä koron muuttamiselle eikä se tue vakuutusyhtiön aikaisemmin ehtojen muuttamisen syistä esittämää.  

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan sen menettely on ollut lainsäädännön ja viranomaismääräysten mukainen. Vastineenaan yhtiö esittää seuraavat seikat.

Vakuutusyhtiölain 6 luvun 20 a §:n mukaan yhtiön varat on sijoitettava siten, että vakuutussopimuksista aiheutuneiden vastuiden luonne ja kesto otetaan huomioon. Varat on sijoitettava vakuutettujen etujen mukaisesti ottaen huomioon yhtiön sijoitustoimintaa koskevat tavoitteet. Vakuutusyhtiön mukaan se sijoittaa korkotuottoisten eläkevakuutusten vakuutusmaksut pääsääntöisesti joukkovelkakirjalainoihin ja muihin pitkäaikaisiin korkoinstrumentteihin. Tällä tavoin vakuutuksen tuottovaade ja markkinariski pysyvät tasapainossa. Koska eläkevakuuttaminen on pitkäaikaista säästämistä, vakuutusyhtiö pyrkii sijoittamaan pitkäaikaisesti. Yhtiön mukaan se ei sijoita osakemarkkinoille, koska osakemarkkinoilla on liian suuri pääoman menettämisen riski. Yhtiön sijoituksista on noin 85 prosenttia joukkovelkakirjalainoissa ja noin 15 prosenttia kiinteistövarallisuudessa. Vastineen mukaan Finanssivalvonnalla ei ole ollut huomauttamista yhtiön sijoituspolitiikasta.

 

Vastineen mukaan Suomen valtion 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan korko kuvaa hyvin korkojen kehitystä. Korkojen lasku koskee kaikkia korkoja, lyhyemmät korot ovat olleet jopa negatiivisia pitemmän aikaa. Korkotason muutos suhteessa riskiin koskee koko euroaluetta. Asiakkaat maksavat eläkevakuutusmaksuja vuosittain, jolloin maksut myös sijoitetaan markkinoille sitä mukaa kuin niitä maksetaan. Vakuutusyhtiön mukaan se ei pysty sijoittamaan eläkevakuutusmaksuja niin, että niille saisi 4,5 prosentin tuoton. Tämän vuoksi se joutuu alentamaan laskuperustekorkoa niiden maksujen osalta, jotka maksetaan 1.1.2017 ja sen jälkeen. Yhtiön mukaan se pyrkii laskuperustekoron 1 prosenttiin alentamalla varmistamaan myös sen, että se pystyy maksamaan 31.12.2016 mennessä karttuneille eläkesäästöille alentamattoman laskuperustekoron mukaisen tuoton. Menettely on vakuutettujen etujen mukaista. Yleisestä matalasta korkotasosta huolimatta ennen 1.1.2017 maksetuille maksuille annetaan 4,5 prosentin korko myös 1.1.2017 jälkeen.

Vastineen mukaan Suomen valtion 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan korko 28.12.2016 oli 0,34 prosenttia ja vastaavan 5-vuotisen lainan korko -0,55 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että 28.12.2016 tehdylle 10 vuoden sijoitukselle saa 0,34 prosentin tuoton. Viidelle vuodelle tehty sijoitus sen sijaan tuottaa tappiota.

Vastineeseen liitetyssä taulukossa kuvataan 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan koron vuotuista keskiarvoa ns. kuponkikoron mukaan laskettuna, kun joukkovelkakirjalaina on merkitty sen liikkeeseenlaskupäivänä ja pidetty lainan erääntymispäivään asti.

1988                              10,56
1989                              12,09
1990                              13,23
1991                              11,61
1992                              12,05
1993                              8,82
1994                              9,04
1995                              8,79
1996                              7,08
1997                              5,95
1998                              4,78
1999                              4,74
2000                              5,49
2001                              5,04
2002                              4,98
2003                              4,13
2004                              4,11
2005                              4,13
2006                              3,78
2007                              4,29
2008                              4,30
2009                              3,74
2010                              3,00
2011                              3,00
2012                              1,89
2013                              1,86
2014                              1,44
2015                              0,73
2016                              0,36

Toisessa taulukossa kuvataan valtionlainojen jälkimarkkinanoteerauksiin perustuvia laskennallisia tuottoja. Vastineen mukaan noteeraukset on päivitetty 29.12.2016 ja niiden lähde on MTS Finland.

15.04.2017                    -0.99
15.09.2017                    -0.83
15.09.2018                    -0.70
04.07.2019                    -0.65
15.04.2020                    --
15.09.2020                    -0.57
15.04.2021                    -0.50
15.09.2022                    -0.28
15.04.2023                    -0.16
15.04.2024                    -0.01
04.07.2025                    0.12
15.09.2025                    0.22
04.07.2028                    0.46
15.04.2031                    0.71
04.07.2042                    --

Vakuutusyhtiön mukaan taulukoista ilmenee, mikä vaikutus korkotason laskulla on ollut joukkovelkakirjamarkkinoihin. Mikäli sijoitus on tehty liikkeeseenlaskupäivänä eikä sitä ole realisoitu kesken laina-ajan, on sijoitukselle saanut kuponkikoron. Jälkimarkkinoille tehty sijoituksen tuotto sen eräpäivän mukaan ilmenee jälkimmäisestä taulukosta. Jos 30.12.2016 tekee sijoituksen joukkovelkakirjalainaan, jonka eräpäivä on 4.7.2028, sijoitukselle saa 0,46 prosentin koron.

Koska eläkevakuutusmaksuja maksetaan vuosittain, ei vakuutusmaksuja voida sijoittaa aina siten, että niillä merkitään juuri sillä hetkellä liikkeelle laskettavaa joukkovelkakirjalainaa kuponkikorolla, vaan vakuutusmaksut joudutaan sijoittamaan jälkimarkkinoille. Eläkevakuutusmaksujen sijoittamista ei voi verrata kiinteäkorkoiseen asuntolainaan, joka aina nostetaan kerralla ja samalla pankki hankkii lainalle vastaavan pituisen rahoituksen ja tarvittaessa korkosuojauksen, jolloin korkoriskiä kiinteästä korosta ei synny.

Vastineen mukaan vakuutusyhtiöt kirjaavat korkosijoituksensa käypään arvoon siitä riippumatta, mikä velkakirjan kuponkikorko on. C:n valituksessaan mainitseman työeläkevakuutusyhtiön sijoitusten juoksuaika eli maturiteetti on ollut pitkä, mikä yhdessä korkotason laskun kanssa on johtanut siihen, että korkosijoitusten markkina-arvo on noussut. Nyt tilanne on toinen, sillä sekä liikkeelle laskettavien että jälkimarkkinoilla olevien joukkovelkakirjojen korkotaso on erittäin alhainen. Toisen työeläkevakuutusyhtiön edustaja on tiedotusvälineissä todennut saman.

Vastineen mukaan vuodesta 2008 alkaen asiakashyvitystä ei ole maksettu, vaan vakuutusta on hyvitetty pelkästään 4,5 prosentin laskuperustekorolla. Yhtiön mukaan vakuutusta on hyvitetty jokaisena sen voimassaolovuonna korkeammalla korolla kuin mitä Suomen valtion 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan koron vuotuinen kuponkikoron keskiarvo on ollut. Vuosina 1998–2003 ja vuonna 2007 maksettu kokonaiskorko on ollut yli 4,5 prosenttia. Vaikka korkotaso on ollut alle 4,5 prosenttia vuodesta 2008 alkaen, säästöille on maksettu 4,5 prosentin korkoa, joka maksetaan jatkossakin 31.12.2016 mennessä kertyneelle säästölle. Yhtiön vastineeseensa liittämän taulukon mukaan sen vuosittain maksamien asiakashyvitysten toteutuma on ollut seuraava:

Vuosi   Laskuperustekorko   Asiakashyvitys   Kokonaiskorko

1998   4,50 %   2,2 %   6,8 %
1999   4,50 %   1,7 %   6,3 %
2000   4,50 %   1,4 %   6,0 %
2001   4,50 %   1,7 %   6,3 %
2002   4,50 %   1,0 %   5,5 %
2003   4,50 %   0,6 %   5,1 %
2004   4,50 %   0,0 %   4,5 %
2005   4,50 %   0,0 %   4,5 %
2006   4,50 %   0,0 %   4,5 %
2007   4,50 %   0,3 %   4,8 %
2008   4,50 %               4,5 %

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 20.2 a §:ään. Yhtiö katsoo, että sopimusehtojen muutokseen on ollut erityistä syytä korkotason muutoksen vuoksi. Lisäksi yhtiö viittaa Finanssivalvonnan kannanottoon 3/2014 henkivakuutussopimusten ehtojen muuttamisesta vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta. Kun nyt on muutettu vain sitä korkoa, jolla hyvitetään tulevia maksuja, ei Finanssivalvonnan kannanoton mukaan muutosta ole pidettävä olennaisena. Vakuutusyhtiön mukaan se on ollut Finanssivalvontaan yhteydessä ennen laskuperustekoron alennuksen toteuttamista eikä Finanssivalvonnalla ole ollut huomauttamista asiassa. Mikäli korkotaso nousee tulevaisuudessa, yhtiö maksaa laskuperustekoron lisäksi asiakashyvitystä vakuutusyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä säädetyn kohtuusperiaatteen mukaisesti.

Vastineen mukaan C on 28.2.1997 allekirjoittamansa vakuutushakemuksen mukaan saanut tuotetiedot. Niiden otsikon ”Eläkkeen kertyminen” alla todetaan laskuperustekoron olevan tällä hetkellä 4,5 prosenttia. Mistään ei ilmene, että C:n kanssa olisi sovittu kiinteästä korosta. Vakuutuksenantajalla ei ole ollut koskaan kiinteäkorkoista eläkevakuutustuotetta valikoimassaan.

Yhtiön mukaan vakuutusmaksusta perittävän kustannuksen alentaminen 9 prosentista 5 prosenttiin liittyy laskuperustekoron muuttamiseen. Mikäli laskuperustekoron alennus ei toteudu, ei vakuutusmaksusta perittävä kustannus alene.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä täydentämään vastinettaan sen osalta, kuinka laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta veloitettavan kustannusosuuden muutos vaikuttavat vakuutuksen rahastoon ja vakuutetulle maksettavan eläkkeen määrään. Vakuutusyhtiö on esittänyt lisävastineessaan näitä määreitä koskevat laskelmat ilman ehtomuutosta ja ehtomuutoksen huomioiden. Lisäksi vakuutusyhtiö on esittänyt laskelman, jossa selvitetään sen vastuulla olevien yksilöllisten 4,5 prosentin laskuperustekorolla sovittujen eläkevakuutusten keskimääräistä sisältöä. Yhtiön mukaan laskelmat on tehty maksusuunnitelman mukaisella vakuutusmaksulla sekä alkuperäisellä eläkeajalla. Laskelmissa ei ole otettu huomioon asiakashyvityksiä, mutta niissä on huomioitu kuolevuushyvitys ja eläkkeen maksatuskulu, koska niiden vaikutus kuukausieläkkeen suuruuteen on neutraali, jolloin ne eivät vaikuta laskelmien vertailukelpoisuuteen.

Lisävastineen mukaan C:n kuukausieläkkeen suuruus laskettuna koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta 4,5 prosentin laskuperustekorolla olisi 428,58 euroa ja eläkesäästön suuruus eläkkeen alkaessa 1.9.2029 olisi yhteensä 30 969,21 euroa. C:n kuukausieläkkeen suuruus koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta siten, että ennen 1.1.2017 maksettuja vakuutusmaksuja hyvitetään 4,5 prosentin laskuperustekorolla sekä 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettuja vakuutusmaksuja 1 prosentin laskuperustekorolla, olisi 405,52 euroa ja eläkesäästön suuruus eläkkeen alkaessa 1.9.20[29] olisi yhteensä 29 871,90 euroa. C:n maksusuunnitelman mukaisten vakuutusmaksujen yhteissumma on 12 749,56 euroa.

Lisävastineen mukaan yhtiön vastuulla olevien yksilöllisten eläkevakuutusten keskimääräinen kuukausieläke alun perin 4,5 prosentin laskuperustekorolla sovituissa [tämän vakuutuskannan] yksilöllisissä vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa laskettuna koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta 4,5 prosentin laskuperustekorolla on 576,42 euroa ja keskimääräinen eläkesäästö keskimääräisen eläkeajan alkaessa 1.9.2021 alkaessa on 45 519,16 euroa. Keskimääräinen kuukausieläkkeen suuruus koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta siten, että ennen 1.1.2017 maksettuja vakuutusmaksuja hyvitetään 4,5 prosentin laskuperustekorolla sekä 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettuja vakuutusmaksuja 1 prosentin laskuperustekorolla, on 567,20 euroa ja keskimääräinen eläkesäästö keskimääräisen eläkeajan 1.9.2021 alkaessa 45 339,14 euroa. Maksusuunnitelman mukaisten vakuutusmaksujen keskimääräinen yhteissumma taas on 25 280,00 euroa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuslain 20.2 a §:ssä säädetty huomioiden ollut oikeus muuttaa henkivakuutuksen sopimusehtoja. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 2.2 §:n (Määritelmiä) mukaan eläkevakuutusta pidetään tätä lakia sovellettaessa henkivakuutuksena.

Vakuutussopimuslain 20.2 a §:n (Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen) mukaan henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Vakuutusyhtiölain 13:2.1 §:n mukaan päätettäessä lisäetujen antamisesta vakuutuksille, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin, on kohtuullisessa määrin otettava huomioon sekä näille vakuutuksille annettavien lisäetujen kokonaismäärän että niiden jakautumisen osalta näiden vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Lisäedut eivät saa vaarantaa yhtiön 11 luvun mukaisten pääomavaatimusten täyttymistä tai lisäetujen tason jatkuvuutta.

Vakuutusehtojen kohdan 6 (Försäkringsbesparingar) mukaan de betalda premiernas sparanderlar ökar försäkringens sparandel enligt försäkringens beräkninggrunder.

Vakuutusehtojen kohdan 7 (Indexjusteringar och gottgörelser) alakohdan 7.3 i samband med indexjusteringen kan en extra kundgottgörelse ges.

Vakuutusehtojen kohdan 13 (Ändring av försäkringsavtal) alakohdan 13.2 mukaan [vakuutusyhtiö] har rätt att ändra premien och övriga avtalsvillkor för pensions- och dödsriskskyddet under förutsättning att därtill finns särskilda skäl på grund av förändringar i den allmänna skadeutvecklingen eller räntenivån, och att innehållet i försäkringsavtalet inte ändras väsentligt jämfört med det ursprungliga avtalet.

Alakohdan 13.3 mukaan premien och övriga avtalsvillkor kan ändras högst i samma grad som grunden för ändringen har förändrats.

Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa

Valituksen oltua Vakuutuslautakunnan ensimmäisen jaoston käsiteltävänä asia on Vakuutuslautakunnan puheenjohtajan päätöksellä siirretty ratkaistavaksi laajennetussa jaostossa.

Asian arviointi

a) Vakuutussopimuslakia sovellettaessa eläkevakuutusta pidetään henkivakuutuksena. Vakuutuksenantaja ei voi irtisanoa henkivakuutusta päättymään lukuun ottamatta eräitä vakuutussopimuslaissa määriteltyjä vakuutuksenottajan tai vakuutetun velvollisuuksien laiminlyöntitilanteita. Vakuutussopimuslain mukaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta vakuutusehtojen mukaan laskettuun vakuutuksen säästöosuuteen eli takaisinostoarvoon. C:n eläkevakuutuksessa takaisinosto-oikeutta on rajoitettu vakuutusehdoissa. Rajoituksen sisältö perustuu niihin tuloverolain säännöksiin, jotka määrittävät vapaaehtoisen eläkevakuutuksen verokohtelua.

b) Vakuutusyhtiö on ilmoittanut muuttavansa laskuperustekorkoa korkotason muutoksen vuoksi. Se on laskenut laskuperustekorkoa 4,5 prosentista 1,0 prosenttiin. Samalla kun vakuutusyhtiö on laskenut laskuperustekorkoa, se on laskenut vakuutusmaksusta perittävän maksun määrää 9 prosentista 5 prosenttiin. Muutokset koskevat vakuutusmaksuja, jotka maksetaan 1.1.2017 tai sen jälkeen.

c) Vakuutussopimuslain 20.2 a §:ssä on erityinen henkivakuutuksen sopimusehtojen muuttamista koskeva säännös. Se rajaa vakuutusyhtiön oikeuden muuttaa henkivakuutuksen sopimusehtoja vain sellaisiin tilanteisiin, joissa muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi. Henkivakuutuksen sopimusehtojen muuttamista koskevien lain esitöiden mukaan (HE 114/1993, s. 38) muutoksen on oltava huomattava ja sellainen, että sitä ei ole voitu ennakolta ottaa huomioon tavanomaisessa riskinmäärityksessä. Lisäksi laissa edellytetään, että muutoksen johdosta vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Vakuutusyhtiö on varannut vakuutukseen sovellettavien sopimusehtojen kohdassa 13.2 tämän muutosoikeuden.

d) Henkivakuutuksen sopimusehtoja ei voida muuttaa pelkästään sillä perusteella, että korkotasossa on tapahtunut muutos, vaan laki edellyttää lisäksi korkotason muutoksesta johtuvan erityisen syyn olemassaoloa. Vakuutussopimuslain esitöissä ei ole tarkennettu sitä, minkälaisissa olosuhteissa sopimusehtojen muuttamiseen on erityistä syytä. Voimassa olevan vakuutussopimuslain valmistelua edeltäneen oikeusministeriön henkilövakuutuslakiehdotuksen (Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 16/1985, s. 176–177) mukaan ”[e]rityisellä syyllä tarkoitettaisiin jotakin sellaista yllättävää -- korkotasossa tapahtunutta muutosta, jonka johdosta vakuutuksen ylläpitäminen alunperin sovituilla maksuilla ja ehdoilla ei enää ole mahdollista. Muutoksen tulisi olla sellainen, ettei sitä tavanomaisessa riskinmäärityksessä ole voitu ennakolta havaita, minkä lisäksi vaadittaisiin, että muutos on huomattava”.

e) Vakuutussopimuslaissa tai sen esitöissä ei ole myöskään yksilöity sitä, minkälaisia seikkoja korkotason muutosta arvioitaessa tulisi pitää silmällä. Tällaisen määrittelyn puuttuessa Vakuutuslautakunta katsoo, että arvioinnissa lähtökohtana tulee pitää yleistä korkotasoa. Lautakunta ei pidä riittävänä tarkastella pelkästään valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja, vaan tarkastelussa tulee huomioida myös esimerkiksi keskeiset markkinakorot ja niiden kehitys sekä markkinoilla talletuksille myönnettävät korot. Yleisen korkotason muutosta ja sen ennakoimattomuutta pitkäaikaisessa henkivakuutustoiminnassa arvioitaessa tarkastelua ei voida tehdä pistemäisesti, vaan huomiota tulee kiinnittää korkojen pidempiaikaiseen tasoon ja kehitysnäkymiin.

f) Vakuutusyhtiö on vastineessaan selvittänyt Suomen valtion 10-vuotisten joukkovelkakirjalainojen korkotasoa. Vakuutusyhtiön mukaan se ei pysty sijoittamaan eläkevakuutusmaksuja niin, että niille saisi 4,5 prosentin tuoton. Se kertoo pyrkivänsä ehtomuutoksella varmistamaan, että se pystyy maksamaan 31.12.2016 mennessä karttuneille eläkesäästöille alentamattoman laskuperustekoron mukaisen tuoton. Selvityksen mukaan nyt tarkasteltavista 4,5 prosentin laskuperustekorolla myönnetyistä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksista on sovittu keskimäärin vuonna 1995. C on sopinut vakuutuksestaan vuonna 1997. Vakuutusyhtiön esittämän selvityksen perusteella Suomen valtion 10-vuotisten joukkovelkakirjalainojen korkotaso on olennaisesti alentunut verrattaessa 1990-luvun jälkipuolen ja 2010-luvun puoliväliä.

g) Vakuutuslautakunta pitää yleisesti tunnettuna, että viime vuosina markkinakorot ovat olleet poikkeuksellisen matalia tai negatiivisia. Myös talletuksille maksettavat korot ovat olleet poikkeuksellisen matalia. Markkinakorkojen ja talletuksille maksettavien korkojen tasossa on tapahtunut merkittävä muutos, kun verrataan 1990-luvun puolivälin tilannetta nyt vallitsevaan tilanteeseen. Lautakunta toteaa, että kun nykyistä korkotasoa tarkastellaan 1990-luvulla ennakoitavissa olleiden kehitysnäkymien perusteella, pitkäksi muodostuneen erittäin matalan tai negatiivisen korkotason kausi on ollut ennakoimaton. Verrattuna 1990-luvun puolivälin tilanteeseen ja vakuutuksille tuolloin sovittuun 4,5 prosentin laskuperustekorkoon korkotasossa on siten tapahtunut merkittävä muutos.

h) Vakuutusyhtiön vastineista ei ilmene, että tarkasteltavana olevan vakuutuskannan vakuutussopimusten vastuut olisivat korkotason muutoksen seurauksena vaarantaneet vakuutusyhtiön vakavaraisuutta. Yhtiö ei ole myöskään tarkemmin selvittänyt syitä, joiden nojalla sen olisi ollut välttämätöntä toteuttaa näiden vakuutuksien vastuuseen liittyvää sijoitustoimintaa vastineessaan kuvaamallaan tavalla. Korkotason huomattava määrällinen aleneminen ja ennen kaikkea korkotason jääminen pitkäaikaisesti kysymyksessä olevien vakuutussopimusten myöntämisajan korkotasoa merkittävästi alhaisemmaksi muodostavat kuitenkin yllä kuvatut seikat huomioiden vakuutussopimuslain 20.2 a §:n mukaisen erityisen syyn vakuutusehtojen muuttamiselle. Vakuutusyhtiö on osoittanut korkotason muutoksesta johtuvan perusteen muuttaa näiden vapaaehtoisten eläkevakuutuksien laskuperustekorkoa koskevaa sopimusehtoa.

i) Vakuutusehtojen mukaan vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja voidaan muuttaa korkeintaan muutoksen perustetta vastaavasti. Kun käsillä on yleisen korkotason muuttumista koskeva muutosperuste, tulee ehtomuutoksen merkitystä verrata yleisessä korkotasossa tapahtuneen muutoksen suuruuteen. Vakuutuslautakunta katsoo, että verrattaessa 1990-luvun puolivälin korkotasoa ehtomuutoksen toteuttamishetken korkotasoon yleisessä korkotasossa on tapahtunut määrällinen muutos, joka oikeuttaa vakuutusyhtiön tekemään muutokseen eli laskuperustekoron laskemiseen 4,5 prosentista 1,0 prosenttiin ja samalla tehtävään vakuutusmaksusta perittävän kustannuksen alentamiseen 9 prosentista 5 prosenttiin.

j) Vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta muuttaa henkivakuutuksen sopimusehtoja yksin sillä perusteella, että muutokseen on erityistä syytä korkotason muutoksen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että muutoksen johdosta vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Vakuutussopimuslain sanamuodon perusteella muutoksen olennaisuutta voidaan arvioida sekä koko vakuutuskantaa eli samoilla vakuutusehdoilla ja laskuperusteilla sovittujen vakuutusten joukkoa että yksittäistä vakuutuksenottajaa ja hänen asemaansa koskevilla perusteilla. Vakuutussopimuslain 20 a §:ssä tarkoitetut vakuutusmaksun ja muiden sopimusehtojen muutosperusteet koskevat pykälässä edellytettyjen tekijöiden luonteen perusteella aina koko vakuutuskantaa. Henkivakuussopimuksen sisällön muuttamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on suojata vakuutuksenottajaa olennaisilta ehtomuutoksilta. Tämän takia muutoksen merkityksellisyyttä tulee tarkastella vakuutuksenottajan näkökulmasta. Vaikka vakuutussopimuslain 20 a §:n muutosperusteet koskevat koko vakuutuskantaa koskevia seikkoja, henkivakuutussopimuksen muutoksen olennaisuutta rajoittava säännös suojaa viime kädessä yksittäistä vakuutuksenottajaa.

k) Finanssivalvonta on kannanotossaan 3/2014 käsitellyt henkivakuutuksen ehtojen muuttamista vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta. Kannanoton mukaan Finanssivalvonta tulkitsee sopimuksen sisällön olennaiseksi muutokseksi esimerkiksi sen, että vakuutuksenottajalle jo kertynyttä etuutta ja sille luvattua laskuperustekorkoa heikennetään. Kyseinen lausuma ei sisällä kannanottoa, jonka mukaan laskuperustekoron heikentämistä ei myös muissa tilanteissa voitaisi katsoa sopimuksen sisällön olennaiseksi muutokseksi.

l) Vapaaehtoisen eläkevakuutussopimuksen tarkoituksena on kerryttää vakuutusmaksujen ja niille annettavien hyvitysten perusteella eläkettä. Kysymyksessä on sidottu säästämisen muoto, jonka tarjoama eläke-etuus tulee käytettäväksi vakuutuksenottajan toimeentulona. Vakuutuksenottajalle on vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kohdalla keskeistä se, millaisen eläke-etuuden sopimus hänelle antaa. Laskuperustekoron alentaminen vähentää vakuutuksen kokonaistuottoa, mikä pienentää vakuutuksen perusteella muodostuvan eläke-etuuden määrää. Vakuutuslautakunta katsoo, että arvioitaessa tässä tapauksessa sitä, onko vakuutussopimus muuttunut olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna, ratkaisevaa ei ole se, kuinka suuri korkoprosentin muutos on, vaan se, millainen vaikutus tuottoa pienentävällä ehtomuutoksella on vakuutussopimuksen muodostamaan eläke-etuuteen.

m) Vakuutussopimuslain mukaan muutoksen olennaisuutta tulee arvioida vertaamalla muutettua sopimusta alkuperäiseen sopimukseen. Vakuutussopimuksen mukaan vakuutuksenottaja voi poiketa vakuutuksen maksusuunnitelmasta maksamalla vakuutusmaksuja maksusuunnitelmaa vähemmän tai enemmän. Lisäksi vakuutetulla on oikeus muuttaa eläkeaikaa vakuutusehdoista ilmenevällä tavalla. Vakuutussopimukseen alun perin sovittu maksusuunnitelma ja eläkeaika osoittavat kuitenkin sopimuksen alkuperäisen sisällön, jonka perusteella vakuutuksenottaja on muodostanut perustellun käsityksen vakuutussopimuksen mahdollistavista etuisuuksista. Tämän takia sopimuksen sisällön muuttumista tarkasteltaessa arvioinnin lähtökohtana on perusteltua pitää vakuutussopimusten alkuperäisten maksusuunnitelman ja eläkeaikojen perusteella muodostuvia etuuksia.

n) Laskuperustekorkoisessa vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa vakuutetulle maksettava eläke muodostuu vakuutuksenottajan maksamista vakuutusmaksuista sekä laskuperustekorosta ja mahdollisista asiakashyvityksistä muodostuvasta tuotosta. Vakuutussäästöä hyvitetään laskuperustekorolla myös eläkeaikana. Vakuutusyhtiön ilmoittama laskuperustekoron muutos pienentää vakuutuksen tuottoa. Laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta perittävän maksun muutos ei koske ennen 1.1.2017 maksettuja vakuutusmaksuja. Näin ollen alun perin sovitun laskuperustekoron ohella ehtomuutoksesta seuraavaan eläke-etuuden muuttumiseen vaikuttaa erityisesti se, kuinka kauan vakuutusmaksuja on maksettu, sekä se, kuinka kauan maksusuunnitelman mukaista säästöaikaa on jäljellä. Arvioinnissa tulee tarkastella ehtomuutoksen vaikutusta tuoton kertymiseen yli koko vakuutussopimuksen voimassaoloajan.

o) Tämän vakuutuskannan vakuutussopimukset on solmittu keskimäärin vuonna 1995. Vakuutuslautakunta toteaa, että näissä vakuutuksissa vakuutusmaksuja on maksettu yli 20 vuotta. Keskimääräisellä vakuutuksenottajalla on jäljellä maksusuunnitelman mukaista säästöaikaa noin 5 vuotta. Vakuutusyhtiön esittämän laskelman perusteella maksusuunnitelman mukaisia maksuja maksavan keskimääräisen vakuutetun kohdalla muutos vähentäisi vakuutetun näkökulmasta vakuutukseen tuottoa, kun tarkastellaan eläkkeinä maksettavaa kokonaissummaa vähennettynä kaikilla maksusuunnitelman mukaisilla vakuutusmaksuilla, noin 2,9 prosenttia ilman mahdollisen asiakashyvityksen osuutta. Tämä pienentäisi keskimääräisen vakuutetun kohdalla kuukausieläkettä noin 1,6 prosenttia. Euromääräisesti tämä merkitsisi keskimäärin kuukausieläkkeen alenemista 576,42 eurosta 567,20 euroon. Vakuutusyhtiön ilmoittaessa muutoksesta C:llä on ollut jäljellä maksusuunnitelman mukaista säästöaikaa yli 12 vuotta. Hänen vuonna 1997 sovitun vakuutussopimuksen kohdalla vakuutuksen kokonaistuotto vähenisi edellä kuvatulla tavalla tarkasteltuna muutoksen johdosta noin 8,3 prosenttia, mikä johtaisi kuukausieläkkeen pienenemiseen noin 5,4 prosentilla. Euromääräisesti tämä merkitsisi C:n kohdalla alkuperäisen sopimuksen sisällön muodostaman kuukausieläkkeen alenemista 428,58 eurosta 405,52 euroon.

p) Tarkasteltaessa tämän vakuutuskannan vakuutuksia keskimäärin vakuutusyhtiön ilmoittama ehtomuutos ei vaikuta merkittävästi vakuutussopimuksen perusteella yli vakuutuksen voimassaoloajan muodostuvaan kokonaistuottoon eikä muuta olennaisesti vakuutuksesta maksettavan kuukausieläkkeen määrää suhteellisesti tai euromääräisesti tarkasteltuna. Ehtomuutos ei muuta olennaisesti vakuutussopimusten sisältöä alkuperäisiin sopimukseen verrattuna tarkasteltaessa tämän vakuutuskannan vakuutuksia keskimäärin. Edellä todetun mukaisesti Vakuutuslautakunta katsoo henkivakuutussopimuksen muutoksen olennaisuutta rajoittavan säännöksen suojaavan viime kädessä yksittäistä vakuutuksenottajaa. Tarkasteltaessa asiaa C:n sopimussuhteessa, muutoksen merkittävyyteen vaikuttaa se, että C:n vuonna 1997 sovitun vakuutussopimuksen kohdalla maksusuunnitelmaa päättyy kuitenkin vasta vuonna 2029. Vakuutuslautakunta katsoo, että C:n Vakuutussopimuksen osalta laskuperustekoron alentaminen 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettavien vakuutusmaksujen osalta 4,5 prosentista 1,0 prosenttiin samalla, kun vakuutusmaksusta perittävää maksua alennetaan 9 prosentista 5 prosenttiin, muuttaa olennaisesti vakuutussopimuksen sisältöä alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

q) Vakuutusyhtiön tekemä laskuperustekoron alentamista koskeva ehtomuutos ei ole tullut C:n kohdalla tehokkaasti voimaan. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiö ei ole myöskään C:n kohdalla sidottu laskuperustekoron alentamiseen liittyvään vakuutusmaksusta perittävän maksun alentamiseen.

Lopputulos

Vakuutusyhtiön tekemä ehtomuutos eli laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta perittävän kustannuserän muuttaminen ei ole C:n tapauksessa tullut voimaan. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä hyvittämään C:n vakuutusta myös 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettavien vakuutusmaksujen osalta 4,5 prosentin laskuperustekorolla. Vakuutusyhtiö voi periä näistä vakuutusmaksuista alkuperäisen sopimuksen mukaisen 9 prosentin kustannuksen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat laajennetussa jaostossa Vakuutuslautakunnan puheenjohtaja Melander, puheenjohtajat Norio-Timonen, Norros ja Raulos sekä jäsenet Ahlroth ja Kummoinen. Eri mieltä olleiden jäsenien Helenius ja Niklander lausunnot ovat liitteenä. 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Vakuutuslautakunnan puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

 

Liite ratkaisusuositukseen FINE-002074                                                                                                              

Eri mieltä olevien lausunto

Jäsenet Helenius ja Niklander: Olemme samaa mieltä enemmistön kanssa kohdista a-o. Arvioidessamme sitä, muuttuko vakuutussopimuksen sisältöä olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna, päädymme seuraavaan.

Tarkasteltaessa tämän vakuutuskannan vakuutuksia keskimäärin vakuutusyhtiön ilmoittama ehtomuutos ei vaikuta merkittävästi vakuutussopimuksen perusteella yli vakuutuksen voimassaoloajan muodostuvaan kokonaistuottoon eikä muuta olennaisesti vakuutuksesta maksettavan kuukausieläkkeen määrää suhteellisesti tai euromääräisesti tarkasteltuna. Vaikka C:n vakuutussopimuksen kohdalla ehtomuutoksen vaikutus vakuutussopimuksen kokonaistuottoon ja kuukausieläkkeen määrään on suurempi kuin vakuutuskannassa keskimäärin, katsomme, että muutos suhteellisesti tai euromääräisesti tarkasteltuna johda C:n eläke-etuuden olennaiseen muuttumiseen. Näillä perusteilla katsomme, että C:n vakuutuksessa laskuperustekoron alentaminen 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettavien vakuutusmaksujen osalta 4,5 prosentista 1,0 prosenttiin samalla, kun vakuutusmaksusta perittävää maksua alennetaan 9 prosentista 5 prosenttiin, ei muuta olennaisesti vakuutussopimuksen sisältöä alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Katsomme, että vakuutusyhtiön tekemä ehtomuutos on tullut tehokkaasti voimaan. Toteamme lisäksi lopuksi, että vakuutusyhtiön tulee vakuutusyhtiölain 13:2.1 §:stä ilmenevän kohtuusperiaatteen mukaisesti jakaa ylijäämäänsä sellaisille vakuutussopimuksille, jotka ovat oikeutettuja lisäetuihin. Tämä koskee muun ohella myös sellaista mahdollista ylijäämää, joka muodostuu korkotason mahdollisen myöhemmän nousemisen johdosta.