Tapahtumatiedot
Asiakkaalla on vuodelta 2004 Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukainen korkotukilaina, jonka velkakirjan korkoehdon mukaan lainasta perittävä kokonaiskorko on 12 kk Euribor + 0,6 %. Pankki on perinyt lainasta 2 %:n korkoa velkakirjan korkoehdon mukaisen koron painuttua alle 2 %:n.
Asiakkaan valitus
Asiakas vaatii pankkia noudattamaan korkotukilainan velkakirjassa sovittuja ehtoja ja muuttamaan korkotukilainan koron viipymättä velkakirjan mukaiseksi. Lisäksi asiakas vaatii pankkia takautuvasti palauttamaan liikaa perityn koron täysimääräisesti sekä maksamaan liikaa peritylle korolle 18 %:n viivästyskorkoa velkakirjan viivästyskorko-pykälän mukaisesti.
Asiakkaalla on vuodelta 2004 Maaseutuelinkeinolain (329/1999) mukainen korkotukilaina, josta pankki perii tällä hetkellä 2 %:n korkoa. Velkakirjassa on maininta 12 kk Euribor 0,6 % (minimikorkoa ei ole määritetty). Velkakirjan allekirjoittajat: pankki ja asiakas. TE-keskuksen asiakkaalle osoittamassa päätöksessä 2014 lukee: mm. Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on enintään 4%. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään 2 % vuotuista korkoa.
Asiakas on ollut useasti yhteydessä Maaseutuvirastoon (Mavi). Maaseutuvirasto (Mavi) vastaa viljelijätukien, maaseudun yritys-, hanke- ja rakennetukien sekä markkinatukien toimeenpanosta. Mavin johdonmukainen kanta on ollut se, että pankki perii asiakkaan korkotukilainasta perusteettomasti ylikorkoa.
Lisäksi asiakas kilpailutti pankkeja syksyllä ja siinä yhteydessä tuli esille, että toinen pankki perii samoilla ehdoilla tehdystä korkotukilainasta vain viitekoron + marginaalin. Lisäksi asiakkaan tuttavalla on kolmannessa pankissa vastaava laina ja häneltäkin peritään vain velkakirjan mukainen korko. Asiakas ymmärtää TE-keskuksen antaman korkotukipäätöksen ehdon antavan eräänlaisen hahlon, jossa korkotukilainan korkotukea sovelletaan ja markkinakoron + marginaalin painuessa alle määrätyn hahlon korkotuki jää "uinumaan" myöhempiä aikoja varten. Asiakkaan mielestä tässä tilanteessa pankin olisi perittävä markkinakoron + marginaalin mukaista korkoa, jos se on alhaisempi kuin 2 %. Joka tapauksessa on syntynyt tilanne, jossa samanlaisen korkotukilainan saajaa kohdellaan eri tavalla riippuen siitä missä pankkiryhmässä sattuu olemaan asiakkaana.
Pankki pyrkii vastineessa hämärtämään velkakirjan merkityksen molempia osapuolia sitovana kirjallisena sopimuksena. Asiakkaan kannalta velkakirjan keskeisin sovittava asia on koron määräytymisperuste. Velkakirjassa lainalle ei ole määritetty minimikorkoa. Tässä suhteessa on asiakkaan mielestä toteen näytetty, että pankki räikeasti rikkoo velkakirjan korkoehtoja ja perii ylikorkoa lainasta. Toisaalta pankki kuitenkin suhtautuu vakavasti siihen, että asiakas noudattaa täsmällisesti velkakirjan ehtoja. Pankki on velkakirjassa asettanut viivästyskoroksi 18 % tilanteisiin, joissa asiakas ei pystyisi suoriutumaan ko. lainan Iyhennyksistä tai koroista. Eli asiakkaalla ei ole toisena sopimusosapuolena mitään mahdollisuutta jättää maksamatta perittävää ylikorkoa. Pankki taas yksipuoleisesti katsoo oikeudekseen olla noudattamatta velkakirjan korkoehtoa.
Pankki vetoaa maaseutuelinkeinojen rahoituslakiin lainan minimikoron perusteena. Asiakkaalla on vuonna 2000 nostettu omakotitalon korkotukilaina pankista. Omakotitalon korkotukipäätöksen vähimmäiskoron ehtona on: "Korkotuen suuruus on kuitenkin enintään niin suuri, että lainansaajan maksettavaksi jäävän koron suuruus on vähintään 4,5 prosenttia."
HE 209/1993 / 1.2.2. Omistusasuntolainojen korkotuki:
”Korkotuen suuruudesta säädetään asetuksella ja se on tällä hetkellä 3,5 prosenttia vuodessa lainan jäljellä olevasta pääomasta. Korkotuen suuruus on kuitenkin enintään niin suuri, että lainansaajan maksettavaksi jäävän koron suuruus on vähintään 4,5 prosenttia."
Tässä korkotuetussa omakotitalolainassa pankki on kuitenkin perinyt velkakirjani mukaista korkoa, joka on Prime + marginaali 0,6 %. Tämä korko on alhaisempi kuin korkotukilainapäätöksen ehdoissa määritetty asiakkaan maksama vähimmäiskorko 4,5 %. Näin ollen asiakkaan molempien lainojen, maatilan korkotukilaina ja omakotitalolainan korkotukilaina, laki- ja säädösperusta on lähes identtinen. Kuitenkin sama pankki soveltaa niitä eri tavalla saman asiakkaan lainoihin. Asiakkaana asiakasta kohdellaan epäjohdonmukaisesti ja aiemman omakotilainan koronperintäkokemuksen pohjalta asiakkaalla oli täysi syy uskoa, että myös vastaavan maatilalainan koronperintä tapahtuu samoin periaattein.
Pankin vastineessa on ote vuoden 2007 rahoituslaista (17§ / HE 113/2007). Tuolloin korkotuen minimikorkoa alennettiin 1 prosenttiin. Tehdyn muutoksen 2007 aikaan esim. Euribor 12 kk vaihteli 4-5 % välillä. Korkotukilaina toimi siis normaalisti eli kenellekään lainansaajalle ei syntynyt tilannetta, jossa viitekorko + asiakkaan maksama marginaali olisi tullut lähellekään laissa määritettyä korkotuen vähimmäiskorkoa 2 tai 1 %. Eli alkuperäisen rahoituslain vuonna 1999 ja sen muutoksen aikaan 2007 ei ollut näköpiirissä nykyisenkaltaista tilannetta, jossa viitekorot ovat painuneet historiallisen alas. Tätä lakia tulkittaessa on otettava huomioon ajanjakson 1999-2007 korkotaso. Kun tuon ajankohdan korkotilanne otetaan huomioon, on asiakkaan mielestä selvää että lain muutoksen tarkoitus oli "leventää" korkotuen käyttöaluetta ja näin lisätä korkotuen menekkiä. Tällä muutoksella ei vallitsevassa korkotasossa millään muotoa otettu kantaa siihen, mikä on pankille maksettavan vähimmäiskoron suuruus. Tätä seikkaa alleviivaa maaseutuviraston kanta: "Mielestäni valtiovallalla ei ole edes oikeutta puuttua luottolaitoksen ja viljelijän tekemiin lainasopimuksiin korkotukilainan osalta muuta kuin niihin kohtiin, jotka vaikuttavat korkotuen määrään; kuten lainan pituus, lainan suuruus, korkotuen prosenttiosuus ja se koron vaihteluväli, josta luottolaitokselle korkotukea maksetaan. Mielestäni valtiolla ei ole oikeutta puuttua lainsäädännöllisesti muihin asioihin eli esimerkiksi siihen, mikä on viljelijän alin maksettava korko. Eli edelleenkin mielestäni asia on luottolaitoksen ja viljelijän välinen sopimus, jota toinen osapuoli on rikkonut."
Viranomaistahona Maaseutuvirasto, Mavi, vastaa maaseudun rakennetukien toimeenpanosta. Maatalouden korkotukilainat kuuluvat rakennetukiin. Asiakas on ollut useasti yhteydessä tämän prosessin aikana Maviin. Asiakas on myös pyytänyt heitä puuttumaan pankin virheelliseen menettelyyn. Mavin kanta on ollut yksiselitteinen eli Mavilla ei ole oikeutta lainsäädännöllisesti puuttua esimerkiksi siihen, mikä on lainan alin maksettava korko. Se määritetään Mavin mukaan pankin ja asiakkaan välisellä sopimuksella eli velkakirjalla.
Jos pankin korkotukilain vähimmäiskoron tulkinta olisi lainsäätäjän tahdon mukainen, niin lainsäätäjä asetetaan todella outoon valoon. Toisaalta lainsäätäjä haluaisi korkotukilailla alentaa viljelijän korkokustannusta, mutta kuitenkin samalla lainsäätäjä haluaa varmistaa sen, ettei viljelijän korkokustannus alentuisi liian alhaiselle tasolle. Pankin mukaan rahoituslaissa siis pidetään huolta siitä, että pankki saa ansiotonta korkoetua alhaisen korkotason aikana. Näissä ajatusmalleissa ei ole mitään logiikkaa ja ne ovat täysin maaseutuelinkeinojen rahoituslain hengen ja tavoitteiden vastaisia.
Pankki toteaa vastineessaan rahoitustuotteiden olevan elinkeinonharjoittajille vaikeaselkoisempia kuin tavalliselle kuluttajalle. Pankki yrittää näin hämärtää sinänsä aivan selkeää kokonaisuutta, jossa asiakas ja pankki sopivat velkakirjassa lainan ja koron ehdoista ja korkotukeen Iiittyvät lait ja säädökset määrittävät sen, milloin ja millä perusteella korkotukea maksetaan.
Pankki ei ole vastineen mukaan antanut asiakkaalle tietoa, että korko voisi tippua alle 2 %:n korkotuen voimassa ollessa. Laina sovittiin vuonna 2003-2004, joten asiakas ei voi mitenkään muistaa oliko asia ollenkaan esillä. Huomioiden sen ajan korkotason, on erittäin todennäköistä, että pankin perimän koron määrää alhaisen korkotason tilanteessa ei käsitelty lainaneuvotteluissa ollenkaan. Nykyisen korkotason ennustaminen tai unelmointi ei ainakaan mahtunut asiakkaan ajatusmaailmaan vuonna 2003. Koska asiaa ei todennäköisesti käsitelty, niin siinä mielessä pankin vastaus on tältä osin paikkansapitävä. Sinänsä tällä seikalla ei ole mitään merkitystä, koska koron määräytymisperuste on kirjattu velkakirjaan.
Asiakkaan oletuksen mukaan pankki on maatilojen korkotukilainojen minimikoron perinnän osalta ottanut tietoisen ja laskelmoidun riskin, jolla pyritään saamaan ansiotonta korkoetua pankkiin nähden alisteisessa suhteessa olevilta viljelijöiltä. Mahdollisuus ansaita ilmaista ja helppoa rahaa "lain suomin oikeuksin" on saanut pankin unohtamaan oikean menettelytavan. Pankki on luottanut siihen, ettei velkainen viljelijä voi kyseenalaistaa pankin toimintatapaa. Viljelijälle pankin vaihtomahdollisuus on näennäinen, kun tilan velkataakka on suuri. Maatalouden yleinen heikko kannattavuustilanne tekee tästä pankin harjoittamasta ylikoron perinnästä erityisen vastenmielistä. Tietoiseksi ja laskelmoiduksi menettelyn tekee asiakkaan mielestä se, että pankilla on ollut koko ajan tiedossa oikea menettelytapa. Oikea ja lain hengen mukainen menettelytapa on laajassa mitassa käytössä minimikoron osalta korkotuetuissa asuntolainoissa. Lisäksi ainakin kaksi pankkiryhmää soveltaa tätä minimikorkopykälää myös maatilakorkotukilainoissa velkakirjan mukaisesti alhaisen koron aikana. Pankkia vaihtavien asiakkaiden myötä ko. pankkiryhmän on täytynyt tietää kilpailijoiden erilainen menettelytapa. Lisäksi pankkiryhmällä on hyvin tiedossa Maaseutuviraston Mavin kanta asiaan. Näistä seikoista huolimatta pankki perii tälläkin hetkellä ylikorkoa korkotukilainoista sadoilta tai tuhansilta viljelijöiltä.
Asiakkaan mielestä pankki toimii vastoin velkakirjan korkoehtoa eikä ole tuonut vastineessaan mitään sellaista seikkaa esille, joka oikeuttaisi pankin perimaan korkotukilaista velkakirjassa määritettyä korkoa suurempaa korkoa alhaisen viitekoron tilanteessa. Asiakas toivoo, että FINE ottaa samalla kantaa kaikkien vastaavassa tilanteessa olevien tai olleiden maatilojen korkotukilainaa saaneiden asiakkaiden tapauksiin. Kaikista myönnetyistä korkotukilainoista ja niiden korkoperusteesta on tieto Ely-keskuksilla/Mavilla. Näin ollen asian selvittäminen takautuvasti on mahdollista kaikkien korkotukiasiakkaiden osalta kaikkien pankkiryhmien asiakkaiden osalta.
Asiakas on selvittänyt ja toteuttanut tätä valitusprosessia pääosin yksin. Maatilapuolella piirit ovat pienet ja pankista riippumattoman avun saaminen on osoittautunut hankalaksi. Pankkiryhmä sattuu olemaan maatilojen suurin rahoittajataho, jonka varpaille harva haluaa talloa. Asiakas pyytää, että FINE ottaa tämän asian huomioon riita-asiaa asiaa ratkaistessaan.
Asiakkaan käsityksen mukaan Maaseutuvirasto on keskeisin viranomainen ottamaan kantaa maatilojen korkotukeen Iiittyviin säädös- ja lakiperusteisiin. Tämän takia asiakas toivoo, että jos tämä asia vaatii vielä asiakkaan esittämää Iaajempaa tai tarkempaa taustaselvitystä, niin FINE hakisi sitä suoraan esim. Maaseutuvirastosta. Asiakas esittää toiveen siksi, että olettaa tämän tapauksen ratkaisun koskettavan laajaa viljelijäjoukkoa.
Pankin vastine
Tapahtumien kulku
Asiakas on hakenut vuonna 2003 pankilta rahoitusta maatalouselinkeinotoimintaan käytettävän maatilan ostamiseen. Haettu rahoitus on ollut tarkoitus toteuttaa velkakirjan allekirjoittamisajankohtana voimassa olleessa Maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa (329/1999) tarkoitettuna korkotukilainana.Korkotukilainan nostaminen on edellyttänyt pankin puoltavan luottopäätöksen ja velkakirjan allekirjoittamisen lisäksi sitä, että toimivaltainen työ- ja elinkeinokeskus myöntää korkotuen haettuun rahoitukseen. Asiakas on saanut myönteisen päätöksen hakemalleen korkotukilainan korkotuelle Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolta 5.4.2004 ja asiakas on allekirjoituksellaan 19.5.2004 hyväksynyt päätöksen ehdot ja sitoutunut noudattamaan niitä.
Asiakkaan vaatimuksiin Iiittyvä viitekorko, 12 kuukauden Euribor 365 -korko, on tiettävästi laskenut alle 1,400 % -yksikön (1,400 + 0,600 = 2,000, eli mikäli 12 kuukauden Euribor 365 -korko > 1,400 % -yksikköä, olisi asiakkaalta perittävä vuotuinen korko kuitenkin aina vähintään 2,000% -yksikköä) 13.4.2012 jälkeen, eikä tämä viitekorko ole tämän jälkeen uudestaan ylittänyt 1,400 % -yksikköä. Tilastoinnin mukaan ennen ajankohtaa 13.4.2012 asiakkaan vaatimuksiin Iiittyvä viitekorko on ollut alle 1,400 % -yksiköin myös aikavälillä 23.7.2009-16.7.2010.
Asiakkaalta on edellä mainitun korkomuutosajankohdan (13.4.2012) jälkeen ja aikaisemmankin ajankohdan (23.7.2009-16.7.2010) aikana peritty lainasta 2,000 % -yksikön suuruista vuotuista korkoa, mikä on vastannut lainanmyöntäjän vastaavilla perusteilla ja vastaaviin käyttötarkoituksiin myönnetyistä lainoista perittävää korkoa näiltäkin ajanjaksoilta.
Asiakkaan ko. korkotukilainaan Iiittyvä korkotuki on edelleen voimassa ja korkotukea on jäljellä huhtikuussa 2017 noin 10 000 euroa.
Korkotuen sääntelytaustasta;
Asiakkaan korkotukilaina on myönnetty ajankohtana, jolloin on ollut voimassa Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), muutettuna lailla 44/2000, 29 § 2 momentti, jossa säädetään korkotukilainan korosta, että:
"Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. Korkotukea maksetaan myös yrityssaneerausta ja yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan hakemuksen vireillä ollessa. Korkotukea ei makseta niiden lisäkustannusten osalta, jotka aiheutuvat ulkomaan valuutan määräisen luoton valuuttakurssin muutoksesta."
Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), muutettuna lailla 44/2000, 29 § 2 momentti on kumottu lailla maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta 1479/2007, jonka voimaan tulosta on säädetty erikseen lailla maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta annetun lain voimaanpanosta 1480/2007.
Laissa maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta annetun lain voimaanpanosta 1480/2007 1 § (Maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta annetun lain voimaantulo) ensimmäisessä ja toisessa momentissa säädetään, että:
"Maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta annettu laki (1479/2007), jäljempänä muutoslaki, tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Jäljempänä tässä laissa rahoituslailla tarkoitetaan maaseutuelinkeinojen rahoituslakia (329/1999) sellaisena kuin se oli muutoslain voimaan tullessa.
Ennen muutoslain voimaantuloa syntyneeseen valtion ja luottolaitoksen saatavaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, määräyksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja. Muutoslain voimaantulon jälkeen syntyvään, rahoituslain mukaiseen valtion ja luottolaitoksen saatavaan sovelletaan edellä tarkoitettuja säännöksiä, määräyksiä ja sopimusehtoja. EdeIlä tarkoitetuista säännöksistä ja määräyksistä voidaan kuitenkin saatavaan sovellettavien menettelyjen osalta poiketa siten kuin jäljempänä tässä laissa säädetään."
Siten huolimatta ko. korkotukilainan korkoa Iainaa vuonna 2004 nostettaessa määrittäneen lainkohdan kumoamisesta vuonna 2008, ko. korkotukilainaan sovelletaan edelleen vuonna 2017 samoja säännöksiä, määräyksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja kuin muutoslain voimaan tulemisen yhteydessä 1.1.2008.
Lisäksi ko. korkotukilainasta perittävään korkoon liittyen ei ole tehty lakiin, säännöksiin, määräyksiin tai sopimusehtoihin perustuvia muutoksia vuonna 2004 tapahtuneen lainannoston jälkeen. Näin ollen noudatetaan ko. korkotukilainasta perittävän koron osalta käytännössä edelleen samaa lakia ja samoja säännöksiä, määräyksiä ja sopimusehtoja kuin lainan nostamisen ajankohtanakin vuonna 2004.
Sääntelytausta ja velkakirjan ehdot
Pankin kannan mukaan asiakkaan kanssa 19.5.2004 allekirjoitettu velkakirja, Ely-keskuksen 5.4.2004 myöntämä ja asiakkaan allekirjoituksellaan 19.5.2004 hyväksymä päätös korkotuesta sekä Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), muutettuna lailla 44/2000, 29 § 2 momentti muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka perusteella määräytyy asiakkaan maksuvelvollisuus pankkia kohtaan.
Korkotukilainasta pankille maksettavan koron suuruuden määrittymisen kannalta pankin kanta asiassa on, että ko. korkotukilainasta pankille maksettavan alimman (kokonais)koron määrittää korkotuen voimassa ollessa Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), muutettuna lailla 44/2000, 29 § 2 momentti, vaikka velkakirjassa kohdassa "Velan korko" on määritelmä vuotuisesta korosta muodossa "Vuotuinen korko on 0,600 % -yksikköä, yli 12 kuukauden euribor 365 -koron". Pankille korkotuen voimassa ollessa maksettava alin korko perustuu siis suoraan lakiin ("on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa") ja sama laki on myös asiakkaalle myönnetyn, ja asiakkaan itse allekirjoituksellaan ehtoineen hyväksymän, korkotukipäätöksen perusteena. Asiakas ei olisi saanut pankista laissa tarkoitettua korkotukilainaa tuona ajankohtana, jos hän ei olisi samalla hyväksynyt hänelle myönnettyä korkotukea laissa määritellyin reunaehdoin.
Pankin kanta asiaan on myös se, että aiemmassa Maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa määritelty alin korko ("on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa") ja korkotuen enimmäismäärä ("korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä") ovat kummatkin olleet lainsäätäjän tietoisia määrittelyjä, joihin on vallinneen korkokehityksen vuoksi myöhemmin voimaan tulleessa lainsäädännössä puututtu - edellä mainittujen muutossäännösten vuoksi tällä ei ole kuitenkaan ollut vaikutusta jo aiemmin Maaseutuelinkeinojen rahoituslain perusteella myönnettyihin korkotukipäätöksiin tai korkotukilainoihin.
Velkakirjassa kohdassa "Velan korko" olevaa määritelmää maksettavasta vuotuisesta korosta muodossa "Vuotuinen korko on 0,600 % -yksikköä yli 12 kuukauden euribor 365 -koron" noudatetaan tilanteessa, jossa asiakkaalle myönnetty korkotuki olisi loppunut.
Pankin kannan mukaan asiakas on myös elinkeinonharjoittajana yritysasiakas ja yritysasiakkaille/elinkeinonharjoittajille tarjottavien rahoitustuotteiden ehdot voivat olla vaikeaselkoisemmat kuin tavallisille kuluttaja-asiakkaille tarjottavien rahoitustuotteiden ehdot. Pankki ei ole kuitenkaan missään tilanteessa antanut asiakkaalle sellaista nimenomaista tietoa tai julkilausumaa, että asiakkaalta ko. korkotukilainasta perittävä vuotuinen korko voisi korkotuen voimassa ollessa missään tilanteessa laskea alle 2,000 % - yksikön.
Pankki toteaa kantanaan, että toisin kuin Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), muutettuna lailla 44/2000, 29 § 2 momentti, asiakkaan lisäselvityksessään vetoama Laki omistusasuntojen korkotuesta (1204/1993), ja sen esityöt HE 209/1993, eivät aseta laintasoisesti prosentuaalisia rajoja lain 1204/1993 mukaisesta korkotukilainasta perittävälle (minimi)korolle.
Asiakkaan viittaama lain (1204/1993) hallituksen esityksen HE (209/1993) kohta 1.2.2, jossa on käyty läpi korkotukea, korkotuen suuruutta ja lainansaajan maksettavaksi jäävän kokonaiskoron suuruutta, on ollut osa hallituksen esityksen yleisperusteluja, joissa on käyty läpi ennen lain (1204/1993) voimaantuloa vallinnutta nykytilaa.
Pankin kannan mukaan ei ole siis ollut mitään estettä sille, että lain (1204/1993) mukaisesta korkotukilainasta asiakkaalta perittävä korko on muuttunut ajan myötä tämän lain (jossa ei ole kuitenkaan ollut määritettynä minimirajaa kokonaiskorolle), valtioneuvoston antamien asetuksien (jossa on määritetty vain korkotuen alkamisen alaraja) ja ympäristöministeriön julkaisemien kannanottojen rajoissa. Tässä yhteydessä on myös huomioitu vallitseva korkotaso, koska tällaisten korkotukilainojen koron on tullut olla "enintään sen koron suuruinen, jota lainanmyöntäjä yleisesti kulloinkin soveltaa samanlaisiin tarkoituksiin myönnettäviin lainoihin" — käytännössä kaikki tämä on johtanut siihen, ja sikäli kuin tällaisia lainoja on enää olemassa, että velallinen ei ole käytännössä pitkään aikaan hyötynyt lain (1204/1993) mukaisesta korkotuesta. Tässä yhteydessä voidaan viitata myös Valtionkonttorin Internet -sivuihin (htto://www.valtiokonttoriii/fi-FliKansalaisille is yhteisoille/Lainat takaukset ja korkotuet/Korkotuet/Omistusasuntolainan korkotuki/Lainaehtojen muutokset).
Pankin käsityksen mukaan lailla 1204/1993 ja lailla (329/1999) ei ole riippuvuutta keskenään, ei lisäselvityksessä viitatun korkosääntelyn analogian kannalta tai muutenkaan. Laki (1204/1993) ja sen soveltamiskäytäntö eivät edellä mainituin perustein muutenkaan vaikuta nyt käsillä olevaan asiaan.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) kumoamisesta ja kumoamisen voimaantulosta säätäneet lait eivät tuoneet takautuvasti muutosta lain (329/1999) voimassa ollessa myönnettyihin lainoihin. Ennen muutoslain voimaantuloa syntyneeseen valtion ja luottolaitoksen saatavaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, määräyksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja. Pankin käsityksen mukaan Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999), tai sen kumoamisesta ja kumoamisen voimaantulosta säätäneet lait eivät ole antaneet yksittäiselle virastolle toimivaltaa päättää lain voimassa ollessa tai jälkikäteisesti lain (329/1999) mukaisten korkotukilainojen korosta lain sanamuodosta poikkeavalla tavalla.
Pankin kannan mukaan asiakkaan kanssa 19.5.2004 allekirjoitettu velkakirja, Ely-keskuksen 5.4.2004 myöntämä ja asiakkaan allekirjoituksellaan 19.5.2004 hyväksymä päätös korkotuesta sekä Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), muutettuna lailla 44/2000, 29 § 2 momentti muodostavat edelleenkin yhdessä kokonaisuuden, jonka perusteella määräytyy asiakkaan maksuvelvollisuus pankkia kohtaan.
Pankin kannan mukaan asiassa on lopputuloksena edelleen se, että ko. korkotukilainasta pankille korkotuen voimassa ollessa maksettavan alimman (kokonais)koron määrä on laissa säädetyn kahden prosentin vuotuisen koron suuruinen. Asiakkaalta ei ole siten peritty liikaa korkoa, eikä asiakkaalla ole siten oikeutta hyvitykseen. Korvausvaade on kokonaan perusteeton.
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-Velkakirja (pienyritys), Maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukainen korkotukilaina 19.5.2004
-Velan yleiset ehdot (pienyritys)
-TE-Keskuksen muutospäätös 5.4.2004 (Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisen korkotukilainan korkotuesta)
-Velkakirja (Omistusasunnon korkotukilaina) 15.6.2000 liitteineen
-Asiakkaan ja Mavin välinen sähköpostikeskustelu maaliskuulta 2017
-Euribor-korot ja Eonia-korko, päivittäiset arvot 5.4.2004-12.5.2017
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, miten velkakirjakokonaisuutta tulisi tulkita ja soveltaa velasta maksettavan koron osalta.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Velkakirjan ((pienyritys), Maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukainen korkotukilaina) Velan korko –kohdan mukaan
Vuotuinen korko on 0,600 %-yksikköä yli 12 kuukauden euribor 365 –koron.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 29 §:n 1-2 momentin mukaan
Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla. Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus olla hyväksymättä lainaa korkotukilainaksi, jos lainan kokonaiskorko poikkeaa edellä mainitusta korosta.
Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. Korkotukea maksetaan myös yrityssaneerausta ja yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan hakemuksen vireillä ollessa. Korkotukea ei makseta niiden lisäkustannusten osalta, jotka aiheutuvat ulkomaan valuutan määräisen luoton valuuttakurssin muutoksesta.(21.1.2000/44)
TE-Keskuksen muutospäätöksen 5.4.2004 (Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisen korkotukilainan korkotuesta) mukaan
Tämä päätös on liitettävä korkotukilainan velkakirjaan ja sitä on velkakirjaehtona noudatettava
Päätöksen Korko-ehdon mukaan
Tässä päätöksessä tarkoitetun lainan kokonaiskorko muodostuu korkosidonnaisuudesta lisättynä marginaali-%:lla. Luottolaitoksen lainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla.
Päätöksen Korkotuki ja tukitaso -kohdan mukaan
Lainasta maksettavan korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa.[…]
Asian arviointi
Pankkilautakunta katsoo ilmeiseksi, että käsillä oleva velkakirjakokonaisuuden tulkintaa koskeva korkotukilainasta perittävää korkoa koskeva riitakysymys on seurausta lainasta sovittaessa voimassa olleen maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) korkotukilainan korkoa koskevan 29 §:n epäonnistuneesta muotoilusta, jota on mahdollista tulkita eri tavoin.
Ottaen huomioon lain tavoitteet ja tarkoitus sekä kyseinen pykälä kokonaisuutena ja erityisesti pykälän ensimmäisessä momentissa määritetty lähtökohta, jonka mukaan korkotukilainasta perittävä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista (lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla), Pankkilautakunta katsoo ilmeiseksi, ettei lainsäätäjän tarkoituksena ole ollut korkotuelle asetettavin edellytyksin muulla tavoin rajoittaa luottolaitoksen ja luotonhakijan sopimusvapautta luotolle maksettavan koron suhteen saati asettaa velasta perittävää korkoa koskevia edellytyksiä velallisen vahingoksi ja luotonantajan hyväksi.
Lautakunta katsoo sen sijaan, että ko. pykälän toisessa momentissa on tältä osin tarkoitettu ainoastaan määritellä se korkotaso, jonka alle velkakirjassa määriteltävän kokonaiskoron mennessä korkotukea ei makseta.
Tätä tulkintaa tukee lautakunnan näkemyksen mukaan myös se, miten lainkohdan säännökset on jaettu kyseisen pykälän eri momentteihin. Lautakunnan näkemyksen mukaan pykälän ensimmäisessä momentissa määritellään, minkä suuruinen luotonantajan velalliselta perimä kokonaiskorko saa enintään olla, (Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä kokonaiskorko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota pankki perii samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista), ja toisessa momentissa määritellään puolestaan korkotuen maksamisen edellytyksistä. Vastaavalla tavalla myös TE-Keskuksen päätöksen mukaisissa Tuen ehdoissa on erilliset Korko ja Korkotuki ja tukitaso –kohdat.
Pankin näkemyksen mukainen tulkinta ko. pykälän toisesta momentista ja korkotukilainasta perittävästä korosta johtaisi lautakunnan näkemyksen mukaan pykälän sisäiseen ristiriitaan ja/tai siihen, että kyseisiä korkotukilainoja myöntävän luotonantajan olisi perittävä kahden prosentin vähimmäiskorkoa myös samanlaisiin tarkoituksiin myönnettävistä normaalikorkoisista lainoista.
Lopputulos
Pankkilautakunta katsoo, ettei ko. velasta sovittaessa voimassa olleessa maaseutuelinkeinojen rahoituslain 29 §:ssä ole asetettu korkotukilainan hyväksymisen edellytykseksi, että lainasta olisi maksettava aina vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Lautakunta katsoo näin ollen, että lainasta voidaan periä korkeintaan velkakirjan korko-kohdassa osapuolten välillä sovittua kokonaiskorkoa.
Pankkilautakunta suosittaa, että jatkossa pankki perii ko. velasta velkakirjan korko-kohdan mukaista korkoa ja palauttaa asiakkaalle tältä tähän mennessä liikaa perimänsä koron viivästyskorkoineen.
Pankkilautakunta oli yksimielinen.
PANKKILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén
Jäsenet:
Atrila
Lehtonen
Pulkkinen