Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja X Oyj:n toimitalotyömaalla oli havaittu 3.2.2015, että työmaakaivannon teräsponttirakenteiset tukiseinät olivat painuneet kaivannon kahdella sivulla ja kallistuneet kaivantoon päin enimmillään puoli metriä. Viereisen junaradan ja työmaakaivannon välisen kevyenliikenteenväylän oli myös todettu painuneen sortuma-alueelta 20-70 cm. Työmaakaivannon syvyys oli ollut enimmillään noin 9 metriä ja teräsponttien pituus 12 metriä. Ponttiseinä oli tuettu ympäröivään maa-ainekseen poratuilla maa-ankkureilla.

Vahingon syyn selvittämiseksi hankitussa P Oy:n 9.2.2015 antamassa lausunnossa tukiseinän ankkurointia oli pidetty riittävänä, mutta ponttiseinän alapään kantavuuden oli arvioitu olleen riittämätön. Kun seinä oli painunut, ankkurit olivat löystyneet ja päästäneet seinän siirtymään sivusuunnassa. G Oy:n 5.2.2015 antaman selvityksen mukaan tukiseinän ponttien olisi pitänyt olla pitempiä riittävän vastuksen aikaansaamiseksi. S Oy:ltä hankitun 10.3.2016 päivätyn lausunnon mukaan vahinko oli todennäköisesti aiheutunut tukiseinän alimitoituksesta.

X Oyj on hakenut korvausta vahingosta rakennustyövakuutuksestaan, johon sisältyi myös ympäröivän omaisuuden turva. X Oyj on vaatinut, että mikäli tukiseinän upotussyvyydessä tapahtunut suunnitteluvirhe voitiin osoittaa, täytyi muulle virheettömälle vakuutuksen kohteena olleelle omaisuudelle aiheutunut esinevahinko kuitenkin korvata. Kustannuksia oli aiheutunut siitä, että työmaakaivannon tukiseinän vakauttamiseksi kaivantoa oli jouduttu täyttämään murskeella. Murskeesta rakennettu tilapäinen penkka oli myöhemmin jouduttu kaivamaan ja kuljettamaan pois. Tukiseiniä oli ankkuroitu uudelleen ja kaivannon keskelle oli täytynyt rakentaa uusi tukiseinä.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 12.5.2016 lausunut vahingon aiheutuneen ponttiseinän virheellisestä suunnittelusta ja toteutuksesta. Tilanteen korjaamiseksi X Oyj oli päättänyt tukea ponttiseinän sen siirtymisen jälkeiselle paikalle. Vakuutus ei ehtojensa mukaan korvannut virheen korjaukseen liittyviä kustannuksia. Vakuutusyhtiön mukaan ponttiseinä oli ollut kokonaisuudessaan virheellinen. Vakuutuksesta korvattiin kuitenkin muulle virheettömälle vakuutuksen kohteena olevalle omaisuudelle aiheutuneet esinevahingot, joksi vakuutusyhtiö hyväksyi viereisen kevyen liikenteen väylän painuman korjauksen. Välittömästi uhanneen lisävahingon torjuntakuluina vakuutusyhtiö korvasi kaivannon pohjalle ajetun vastapenkan tekemisen sekä viereisen rautatien seurantamittausten kustannukset. Välittömästi uhanneet lisävahingot oli saatu torjuttua vastapenkan rakentamisella. Tällöin myös torjuntakustannusten muodostuminen oli päättynyt, joten vakuutusyhtiön mukaan muun muassa vastapenkan poistaminen ei kuulunut vakuutuksen korvauspiiriin.

X Oyj:n vaadittua ponttiseinän ankkuroinnin korjauskustannusten korvaamista vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 12.8.2016 uudistanut näkemyksensä suunnitteluvirheestä ja koko ponttiseinän virheellisyydestä. Vakuutusyhtiö vetosi muun muassa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 49/13, jossa oli ollut kyse väärin kootun valumuotin aiheuttamasta betonivalun epäonnistumisesta. Kun virhe oli tehty jonkin rakenteen osasuorituksessa kuten suunnittelutyössä, tulkittiin virheen koskevan koko sitä kokonaisuutta, johon virhe vaikutti. Vakuutusehtojen mukaisesti vakuutus ei korvannut virheen korjaukseen liittyviä kustannuksia. Tämän vuoksi uusi ankkurointi suunnittelutöineen ei oikeuttanut korvaukseen.

Asiakkaan valitus

X Oyj on vaatinut, että sille korvataan rakennustyövakuutuksesta ponttiseinän uuden ankkuroinnin kustannukset 150 123,51 euroa, uuden tukiseinän rakentamisesta kaivannon keskelle 84 426 euroa sekä painopenkan poistamisesta ja kaivannon tarkastusmittauksista 121 979,37 euroa eli yhteensä 356 528,88 euroa. X Oyj on vaatinut korvausmäärälle viivästyskorkoa alkaen 30 päivää siitä, kun yhdessä vakuutusyhtiön kanssa hankittu asiantuntijalausunto oli valmistunut, jolloin vakuutusyhtiöllä oli ollut riittävät tiedot ratkaisun tekemiseen, eli 10.4.2016 alkaen korkolain mukaisesti.

Ponttiseinän ankkurointi

X Oyj on vedonnut S Oy:n 10.3.2016 antamaan asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan ankkureiden kapasiteetti työnaikaisessa tilanteessa oli sinänsä ollut riittävä valituilla ankkurityypeillä. Vertailulaskelmien perusteella tärkein kaivannon sortumiseen vaikuttanut tekijä oli ollut ponttien riittämätön upotussyvyys. Toisin sanoen S Oy:n mukaan kaivannon ponttien upotussyvyys olisi epäonnistunut, mutta muu kaivannon mitoitus ja toteutus oli ollut oikea.

Vakuutusehtojen, Section 1, CAR/EAR Material Damage, mukaan
Special Exclusions to Section 1
The Insurer shall not, however, be liable for…
c) all costs related to repair and/or replacement of parts and/or items directly affected by faulty design, defective material or casting, bad workmanship other than faults in erection, which the Insured would have incurred for rectifying the original fault had such fault been discovered before the loss occurred. This exclusion shall not apply to the remainder of the property insured which is free of such defective condition but is damaged as a consequence of such defect.

Vakuutusehtojen mukaan ei siis korvata vahinkoa, joka on ...directly affected… by faulty design… which the insured would have incurred for rectifying the original fault had such fault been discovered before the loss occurred.

X Oyj on lausunut, että asiantuntijalausunnon mukaan liian vähän upotetut pontit olivat siirtyneet paikaltaan. Ponttiseinän upotussyvyys oli suunniteltu väärin. Ponttiseinä koostui yksittäisistä ponteista, jotka upotettiin maahan ja liitettiin toisiinsa niin, että ponteista syntyi maapaineen kestävä seinämä. Jos upotussyvyys oli suunniteltu virheellisesti, oli ponttiseinä väärin upotettuna virheellisesti suunniteltu (faulty design). Ponttiseinä oli siis rajoitusehdon mukainen ei-korvattava rakennusosa (replacement of parts and/or items directly affected by faulty design). Ponttien muodostama ponttiseinä oli directly affected by faulty design. Sanamuodon mukainen tulkinta tarkoitti tässä tapauksessa ponttiseinää, ei muuta rakennusosaa.

Ponttiseinän ankkurointi liittyi ponttiseinään, mutta oli asiantuntijalausunnonkin mukaan virheetön, mikä osoitti asiantuntijan käsittäneen ankkuroinnin itsenäiseksi rakennusosaksi tässä virhekatsannossa. X Oyj onkin katsonut, että ankkurointi tuli korvata vakuutuksesta.

Rajoitusehtoa oli tulkittava suppeasti sanamuodon mukaan eikä tulkintaa voitu venyttää muiden rakennusosien suuntaan. Eri valmiusasteissa olevassa rakennustyössä kaikki rakennusosat olivat toisistaan riippuvaisia ja toisissaan kiinni, suoraan tai epäsuorasti toisten rakennusosien kautta. Kaikki rakennuksen osat muodostivat kokonaisuuden ja palvelivat siten kokonaisuutta. Rajan vetäminen väärin ja oikein suunnitellun rakennusosan välillä oli tehtävä suppeasti sanamuodon ja teknisen ratkaisun pohjalta.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli perustellut ratkaisuaan Vakuutuslautakunnan lausunnolla VKL 49/13, X Oyj on lausunut, että kyseisessä tapauksessa oli ollut oleellista, ettei betonivalua ollut voitu tehdä ilman laudoitusta tai muunlaista muottirakennetta, minkä vuoksi ne oli katsottava kokonaisuudeksi. Tavoiteltua lopputulosta palvelevia rakennusosia olivat olleet muotti, raudoitukset ja valettava betoni, joista muodostui valmis betonirakenne. Muotit/laudoitus olivat välttämätön edellytys tavoitellun rakenteen toteuttamiseksi.

Ponttiseinän kiinnittämiseen ei samalla tavoin liittynyt välttämättömänä edellytyksenä ankkurointia, koska ponttiseinän tukemisessa ja sidonnassa käytettiin monenlaisia tekniikoita. Ankkurointi oli yksi niistä eikä aina välttämätön. X Oyj on vaatinut, että ponttiseinän ankkurointi tuli korvata vakuutusehtojen mukaan, koska se oli muuta rakennuskohteen vahingoittunutta omaisuutta, joka ei sisältynyt rajoitusehdon tarkoittamaan väärin suunniteltuun rakennusosaan. Vakuutusyhtiö ei voinut oman harkintansa mukaan yhdistellä eri rakennusosia kokonaisuuksiksi, jotta päästäisiin sen kannalta edullisimpaan tulokseen korvauksista päätettäessä.

Uusi tukiseinä

Vahingon johdosta oli jouduttu rakentamaan uusi tukiseinä kaivannon keskelle, jolla mahdollistettiin rakennuspohjan ja junaradan penkereen (ympäröivää omaisuutta) saattaminen vahinkoa edeltäneeseen tilaan. Toimenpide oli välttämätön, koska maaperään oli muodostunut liukupinta, joka oli katkaistava uudella ponttiseinällä junaradan penkereen riittävän vakauden saavuttamiseksi. X Oyj on vaatinut, että kyseinen korjaustyö korvataan rakennustyövakuutuksesta muulle vakuutuksen kohteena olleelle omaisuudelle aiheutuneen vahingon korjaamisena.

Vahingontorjuntatoimenpiteet

Vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 mukaan vahingon sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tai tähän samastetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta.

Vakuutusyhtiö oli korvannut painopenkan rakentamisen kustannukset vahingontorjuntatoimenpiteinä, mutta ei sen myöhempää poiskaivuuta ja -ajoa eikä kaivannon tarkastusmittauksia vahingontorjuntatoimenpiteiden aikana. Mainitut toimenpiteet kuitenkin olivat yksi kokonaisuus välittömästi uhanneen vakuutustapahtuman torjumiseksi. Painopenkan rakentamisella estettiin ponttiseinän enemmät liikkeet ja vaaran tultua poistetuksi painopenkka poistettiin, koska se ei ollut osa suunniteltua lopputulosta. Painopenkan poistaminen ja tarkastusmittaukset olivat olleet osa pelastamis- ja torjuntatoimenpiteiden kokonaisuutta.

X Oyj on tältä osin vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun 1997:51, jossa on otettu kantaa vakuutussopimuslain 53 §:n 1 momentin mukaisten torjuntatoimenpiteiden kokonaisuuteen öljyvahingossa. Ratkaisussa on katsottu uhanneen pohjaveden pilaantumisvaaran torjumiseen kuuluneiksi välttämättömiksi toimenpiteiksi kiinteistön maapohjan puhdistaminen öljystä, öljyn likaaman maa-aineksen poiskuljettaminen, öljyjätteen hävittäminen käsittelylaitoksella edellisten toimien suoranaisena ja väistämättömänä jatkona sekä pohjavesitutkimukset puhdistustyön onnistumisen seurantana. X Oyj on vaatinut, että vakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaiset vahingon torjuntatoimenpiteet kokonaisuudessaan, eli myös painopenkan poiskaivuu- ja -ajo sekä tarkastusmittaukset.

Lautakunnalle toimittamassaan 5.5.2017 päivätyssä lisäkirjelmässä X Oyj on uudistanut vaatimuksensa ponttiseinän ankkuroinnin kustannusten korvaamisesta. X Oyj:n mukaan vakuutusyhtiön väittämä siitä, ettei ponttiseinää olisi voitu toteuttaa ilman ankkurointia, oli virheellinen. Kyseisen syvyinen kaivanto voitiin toteuttaa myös esimerkiksi sisäpuolisella tuennalla vastakkaisista seinistä ilman ankkurointia. Asiantuntijalausunnossakin oli todettu ankkuroinnin mitoituksen olleen oikea. Asiantuntija oli käsitellyt ankkurointia itsenäisenä rakennusosana. Ankkurointi voitiin toteuttaa useilla erilaisilla tavoilla ja ankkurit voitiin asentaa tarvittaessa vaaka-tasoon, jolloin ne eivät aiheuttaneet pystykuormitusta varsinaiselle tukiseinälle. Ankkurointi ei siten ollut samaa suunnittelukokonaisuutta ponttiseinän kanssa, vaan se mitoitettiin erikseen ja oli muuta rakennuskohteen vahingoittunutta omaisuutta, joka ei sisältynyt rajoitusehdon tarkoittamaan väärin suunniteltuun rakennusosaan.

Uuden tukiseinän rakennuskustannusten osalta X Oyj on lausunut, että alkuperäisen tukiseinän ankkuroinnin osittain petettyä kaivannon vakaudesta ei ollut varmuutta. Vahingon johdosta jouduttiin rakentamaan uusi tukiseinä kaivannon keskelle, jolla mahdollistettiin muun muassa rakennuspohjan ja ratapenkereen eli ympäröivän omaisuuden saattaminen vahinkoa edeltäneeseen tilaan. Alkuperäisen tukiseinän liikuttua maaperään muodostunut liukupinta oli katkaistava uudella ponttiseinällä ratapenkereen riittävän vakauden saavuttamiseksi. Alkuperäisen ponttiseinän korjaustoimenpiteet tehtiin myöhemmin eikä niistä ollut esitetty vaatimusta. X Oyj on vaatinut korjaustyön korvaamista muulle rakennustyövakuutuksen kohteena olevalle omaisuudelle aiheutuneen vahingon korjaamisena.

Vahingontorjuntakustannusten osalta X Oyj on edelleen vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun 1997:51. Painopenkan rakentaminen, sen poiskaivuu ja -ajo sekä välttämättömät tarkastusmittaukset vahingontorjuntatoimenpiteiden aikana olivat toimenpidekokonaisuus välittömästi uhanneen vakuutustapahtuman torjumiseksi, mikä tuli kokonaisuudessaan korvata korkeimman oikeuden linjauksen mukaisesti vakuutussopimuslain mukaisina torjuntamenoina.

Lisäkirjelmässään 14.6.2017 X Oyj on korostanut, että sen ottamassa rakennustyövakuutuksessa oli ympäröivän omaisuuden turva, jonka perusteella vakuutusyhtiö oli jo korvannut ratapenkereen puolelle aiheutuneita vahinkoja, kuten jalkakäytävän korjauksen. Uudella ponttiseinällä oli saavutettu muun muassa tämän ympäröivän omaisuuden vakaus, jota ilman vakuutusyhtiön korvaamia korjaustoimia ei olisi voitu suorittaa tai ylipäänsä aluetta käyttää sen vaarallisuuden vuoksi. Kyseessä oli siis ympäröivään omaisuuteen kohdistunut esinevahinko. Vahingontorjuntakuluja koskevan vaatimuksen osalta vakuutusyhtiön näkemys oli korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön vastainen, koska se jätti tarkoituksenmukaisen toimenpidekokonaisuuden välittömästi uhanneen vahinkotapahtuman torjumiseksi suurelta osin korvaamatta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on uudistanut korvauspäätöksissään lausumansa ja katsonut, ettei perustetta lisäkorvauksen suorittamiseen ollut. Vakuutusyhtiö on katsonut selvitysten osoittaneen, että vahingon pääasiallinen syy oli ollut ponttiseinän upotussyvyyden mitoitusvirhe, johon oli myötävaikuttanut pohjavedenpinnan tason ja orsiveden virheellinen selvittäminen. Tältä osin vakuutusyhtiö on viitannut S Oy:n 10.3.2016 päivättyyn selvitykseen asiasta.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ponttiseinä oli ollut kokonaisuudessaan virheellinen. Kun virhe oli tehty jonkun rakenteen osasuorituksessa eli tässä tapauksessa suunnittelutyössä, virheen tulkittiin koskevan koko sitä kokonaisuutta, johon virhe vaikutti. Tässä tapauksessa kyse oli ponttiseinän ja ankkuroinnin suunnittelutöineen muodostamasta kokonaisuudesta. Vakuutus ei ehtojensa mukaan korvannut virheen korjaamiseen liittyviä kustannuksia.

Ponttiseinän ankkuroinnin korjauskustannusten osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että ankkurointi ei ollut kaikkien ponttiseinien välttämätön edellytys. Matalat kaivannot voitiin tehdä ilman ankkurointia, jos pontit saatiin riittävän syvälle alapuoliseen maahan. Tässä tapauksessa ponttiseinä oli ollut niin korkea, että sen toteuttaminen ilman ankkurointia ei ollut mahdollista. Sen vuoksi ponttiseinää ankkurointeineen tuli pitää yhtenä kokonaisuutena.

Lisäksi ponttiseinän vakavuuden mitoittaminen tarkoitti sekä ankkuroinnin että riittävän ponttaussyvyyden mitoittamista. Näin ollen kyse oli ponttiseinän ja ankkuroinnin osalta yhdestä suunnittelukokonaisuudesta, joka tässä tapauksessa oli tehty virheellisesti. Vaikka itse ankkurointi ei ollut pettänyt, ponttiseinää ankkurointeineen oli pidettävä yhtenä kokonaisuutena, jonka suunnittelussa oli tapahtunut virhe, joten sillä seikalla, että ankkureiden kapasiteetti oli sinänsä ollut riittävä, ei ollut asiassa merkitystä. Se, että S Oy:n selvityksessä oli erikseen mainittu ankkurivoimista, ei merkinnyt, että ankkurointia olisi tullut käsitellä itsenäisesti.

Kun tämän kokonaisuuden teossa oli tapahtunut virhe, eivät sen korjauskustannukset olleet rakennustyövakuutuksesta korvattavia. Näin ollen vakuutuksesta ei voitu korvata ponttiseinää eikä ankkurointia suunnittelutöineen. Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 49/13.

Uuden tukiseinän kustannusten osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että virheelliseksi osoittautuneen ponttiseinän tarkoituksena oli ollut estää rata-alueen sortuminen rakennusmonttuun. Ponttiseinän osoittauduttua virheelliseksi rata-alueen sortuminen estettiin muutoksenhaussa mainitulla uudella tukiseinällä. Uusi tukiseinä oli siis uusi toteutusratkaisu ponttiseinälle ja siten yksi tapa korjata virheellistä ponttiseinää. Uudessa tukiseinässä oli siten kyse vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajautuvasta virheen korjaamisesta, ei muulle virheettömälle vakuutuksen kohteena olleelle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korjaamisesta. Näin ollen uuden tukiseinän kuluja ei tullut korvata vakuutuksesta. Kevyen liikenteen väylän painumien korjauksesta oli suoritettu korvaus.

Välittömästi uhkaavien lisävahinkojen torjuntaan liittyvät kohtuulliset kustannukset olivat myös vakuutuksesta korvattavia kuluja yleisten sopimusehtojen mukaisesti. Vakuutusehtojen mukaan ainoastaan välittömästi uhkaavan vahingon torjuntakulut olivat korvattavia. Ratkaisevaa oli vahingon uhan välittömyys tai ei-välittömyys. Vakuutusyhtiö on lausunut välittömän vahingon uhkan tulleen torjutuksi sillä, että rakennusmonttuun oli ajettu maamassa. Painopenkan poiskaivuu, poisajo sekä kaivannon tarkastusmittaukset eivät olleet enää välittömästi uhanneen vahingon torjuntatoimenpiteitä, vaan virheellisen ponttiseinän korjaamista, jotta varsinainen työkohteena ollut rakennus voitiin toteuttaa. Mikäli näitä toimenpiteitä ei katsottaisi virheellisen työn korjaami­seen liittyviksi toimenpiteiksi, kyse olisi joka tapauksessa ei-välittömän uhan torjuntaan liittyvistä kustannuksista, joita vakuutuksesta ei myöskään korvattu.

Vahingontorjuntakuluina oli korvattu painopenkan rakentamisesta aiheutuneet kus­tannukset sekä junaradan seurantamittauksista aiheutuneet kustannukset, joten välittömästi uhanneen vahingon torjumisesta aiheutuneet kustannukset olivat tul­leet korvatuksi vakuutusehtojen mukaisesti eikä lisäkorvauksen suorittamiselle ollut pe­rustetta.

Lisävastineessaan 30.5.2017 vakuutusyhtiö on lausunut, että ponttiseinät voitiin toteuttaa myös muulla tavalla, mutta olennaista oli se, että tässä tapauksessa oli päädytty ankkuroituun ponttiseinään. Huomionarvoista oli myös, että suunnittelussa mitoitettava kokonaisuus oli ollut ponttiseinä ankkurointeineen. Kyse oli yhdestä suunnittelukokonaisuudesta, joka tässä tapauksessa oli tehty virheellisesti. Vakuutuksesta ei siten voitu korvata ponttiseinää eikä ankkurointia suunnittelutöineen.

Tukiseinän osalta vakuutusyhtiö on painottanut, että virheelliseksi osoittautuneen ponttiseinän tarkoituksena oli ollut estää rata-alueen sortuminen rakennusmonttuun. Ponttiseinän osoittauduttua virheelliseksi rata-alueen sortumisen estettiin uudella tukiseinällä. Uudella tukiseinällä ja ponttiseinällä oli siten sama tarkoitus ja uusi tukiseinä oli tapa korjata virheellistä ponttiseinää. Kyse oli vakuutuksen ulkopuolelle rajatusta virheen korjaamisesta. Näin ollen uuden tukiseinän kuluja ei korvattu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, miltä osin X Oyj:n urakoimalla rakennustyömaalla tapahtuneesta työmaakaivannon tukiseinän pettämisestä aiheutuneet vahingot ja kustannukset oikeuttavat korvaukseen X Oyj:n rakennustyövakuutuksesta ja miltä osin aiheutuneita kustannuksia tulee korvata välittömästi uhanneen vahingon torjuntakuluina.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan rakennustyövakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen, Section 1, CAR/EAR Material Damage, mukaan:

The Insurers hereby agree with the Insured that if at any time during the period of cover the items or any part thereof entered in the Schedule shall suffer any unforeseen and sudden physical loss or damage from any cause, other than those specifically excluded, in a manner necessitating repair or replacement, the Insurers will indemnify the Insured in respect of such loss or damage as hereinafter provided by payment in cash, replacement or repair (at their own option) up to an amount not exceeding in respect of each of the items specified in the Schedule the sum set opposite thereto and not exceeding in any one event the limit of indemnity where applicable and not exceeding in all the total sum expressed in the Schedule as insured hereby.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan, Special Exclusions to Section I, mukaan:

The Insurers shall not, however, be liable for

c) all costs related to repair and/or replacement of parts and/or items directly affected by faulty design, defective material or casting, bad workmanship other than faults in erection, which the Insured would have incurred for rectifying the original fault had such fault been discovered before the loss occurred. This exclusion shall not apply to the remainder of the property insured which is free of such defective condition but is damaged as a consequence of such defect.

Vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 mukaan vahingon sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tai tähän samastetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta.
... Vakuutetun tulee muutoinkin noudattaa vakuutusyhtiön vahingon torjumiseksi ja rajoittamiseksi antamia ohjeita.
Vakuutusyhtiö korvaa vahingon torjumis- ja rajoittamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.
Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt edellä tarkoitetun velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen tai sen rajoittamiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä muut olosuhteet.

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Asian arviointi

1) Vahingon korvattavuus

Käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo asiassa selvitetyksi, että työmaakaivantoa tukeneen teräsponttiseinän painumisen ja siitä seuranneen seinän taipumisen aiheuttama vahinko oli johtunut ponttiseinän suunnittelussa ja toteuttamisessa tapahtuneesta virheestä. Virheen vuoksi ponttiseinän upotussyvyys rakentamispaikan maapohjaan oli jäänyt olosuhteisiin nähden riittämättömäksi.

Kysymyksessä olevaan rakennustyövakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata virheellisesti suunnitellun rakenneosan korjaamisesta tai vaihtamisesta aiheutuvia kustannuksia (all costs related to repair and/or replacement of parts and/or items directly affected by faulty design). Tässä tapauksessa kysymyksessä oleva teräsponttiseinä oli toteutettu tukemalla maapohjaan upotetuista teräselementeistä koostunut seinä työmaakaivantoa ympäröineeseen maa-ainekseen poratuilla maa-ankkureilla. Seinäelementtien sittemmin tapahtunut pystysuuntainen painuminen oli vahingoittanut itse seinää, sitä tukenutta maa-ankkurointia ankkureiden löystyttyä sekä sortuma-alueen viereisestä kevyenliikenteen väylää, joka oli myös painunut.

Erimielisyys X Oyj:n ja vakuutusyhtiön välillä koskee ensiksikin sitä, onko todettu maa-ankkuroinnin vahingoittuminen katsottava muulle virheettömälle vakuutuksen kohteena olleelle omaisuudelle aiheutuneeksi vahingoksi, joka oikeuttaisi vakuutuskorvaukseen, vai onko maa-ankkurointi ollut osa työmaakaivantoa tukenutta seinärakennetta, jolloin myös ankkurointi on kuulunut virheellisesti suunniteltuun rakennusosaan eikä sen vahingoittumista korvattaisi vakuutuksesta.

Lautakunta toteaa, että se on osapuolten mainitsemassa betonivalutyön epäonnistumista koskeneessa ratkaisusuosituksessaan VKL 49/13 katsonut valumuottien tekemisen, raudoituksen, betonin ja sen varsinaisen valamisen meneillään olleen valutyön suorittamisen vaatimaksi kokonaisuudeksi, jossa yhden osatekijän virheellisyys oli johtanut koko valutyön epäonnistumiseen. Näin ollen koko työ oli kuulunut vakuutuksen vastuunrajoituksen piiriin.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa kysymyksessä ollut teräsponttiseinä oli täytynyt rakentaa X Oyj:n urakan toteuttamiseen tarvitun työmaakaivannon avoinna pitämiseksi estämään kaivantoa ympäröivien maamassojen valuminen kaivantoon. Jotta teräsponttiseinä on voinut tämän tarkoituksensa kysymyksessä olleella rakennuspaikalla kestävästi täyttää, seinä on ollut sen pystyssä pysymisen takaamiseksi tuettava maa-ankkurein. Ilman tuettavaa seinärakennetta kyseisillä maa-ankkureilla ei ole selvitetty olleen työmaalla mitään itsenäistä muuta tarkoitusta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että myös nyt käsiteltävässä tapauksessa teräsponttirakenteen ja sen pystyssä pysymisen mahdollistaneen maa-ankkuroinnin on katsottava muodostaneen työmaakaivannon toteuttamiseksi suunnitellun ja rakennetun välttämättömän yhden kokonaisuuden. Teräsponttiseinän riittämättömään upotussyvyyteen ja pettämiseen johtanut suunnitteluvirhe on siten kohdistunut koko mainittuun rakenteeseen eikä pelkän ankkuroinnin vahingoittuminen ole ollut muuhun vakuutuksen kohteena olleeseen omaisuuteen kohdistunutta vahinkoa.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei asian ratkaisemisen kannalta sillä seikalla ole merkitystä, oliko ankkuroinnin asianmukaisuutta tarkasteltu vahingon syyn selvittämisen yhteydessä erikseen vai ei, samoin kuin ei silläkään, olisiko kyseinen seinärakenne mahdollisesti niin haluttaessa ehkä voitu toteuttaa myös toisella tavalla.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet virheellisesti suunnitellun rakenneosan korjaamisesta. Edellä selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, etteivät uuden maa-ankkuroinnin kustannukset oikeuta vakuutusehtojen mukaan korvaukseen. Siltä osin kuin X Oyj on vaatinut korvausta työmaakaivantoon rakennetun uuden tukiseinän kustannuksista, lautakunta niin ikään katsoo, että tukiseinä oli jouduttu rakentamaan nimenomaan korvaamaan alkuperäisen teräsponttiseinän pettänyttä rakennetta ja varmistamaan kaivannon sortumattomuus. Näin ollen myös uuden tukiseinän rakentamiskustannukset ovat aiheutuneet virheellisesti suunnitellun rakenneosan korjaamisesta, jonka kustannuksia ei korvata vakuutuksesta.

2) Kysymys vahingon torjunta- ja rajoittamiskuluista

X Oyj on vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta myös sortuman laajenemisen estämiseksi ja työmaakaivannon viereisten kevyenliikenteen väylän sekä ratapenkan suojaamiseksi työmaakaivantoon rakennetun sepelipenkereen ja -täytön eli niin sanotun painopenkan aiheuttamista kustannuksista välittömästi uhanneen vahingon torjunta- ja rajoittamiskuluina. Vakuutusyhtiö on korvannut näistä pelastamiskustannuksista painopenkan tekemisen sekä viereisen rautatien seurantamittausten kustannukset. X Oyj on vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun 1997:51 ja katsonut, että myös painopenkan myöhempi pois kaivaminen ja -ajo sekä kaivannon tarkastusmittaukset vahingontorjuntatoimenpiteiden aikana on korvattava pelastamiskustannuksina.

Tältä osin lautakunta toteaa, että korkein oikeus on mainitussa aiemmin voimassa olleeseen vakuutussopimuslakiin (132/33) perustuneessa ratkaisussaan katsonut, että siinä kysymyksessä olleet öljyvahingon aiheuttamat maaperän puhdistamisesta ja öljyn likaaman maa-aineksen poiskuljettamisesta aiheutuneet kustannukset olivat olleet välttämättömiä toimenpiteitä uhanneen pohjaveden pilaantumisvaaran torjumiseksi. Öljyjätteiden hävittäminen käsittelylaitoksella oli ollut edellisten toimien suoranaista ja väistämätöntä jatkoa ja pohjaveden tutkimukset olivat olleet tarpeen puhdistustyön onnistumisen varmistamiseksi. Korkeimman oikeuden mukaan toimenpiteet olivat olleet tavanomaisesta poikkeavia ja muodostaneet järkevän ja tarkoituksenmukaisen toimenpidekokonaisuuden välittömästi uhanneen vakuutustapahtuman torjumiseksi. Näin ollen niistä aiheutuneet kustannukset oli korvattava kohtuullisina vahingontorjuntakuluina.

Vastaava pelastamiskustannusten korvaamista koskeva säännös sisältyy voimassa olevan vakuutussopimuslain (543/94) 61 §:ään. Lautakunta katsoo, että nyt käsiteltävässä tapauksessa rakennetun painopenkan myöhempi pois kaivaminen ja -ajo eivät ole enää olleet toimenpiteinä kaivannon vakauttamisen jälkeen välittömästi uhanneen vahingon välttämätöntä ja suoranaista torjuntaa, vaikka toimenpiteet olivat sinänsä olleet välttämättömiä X Oyj:n rakennustyön jatkamiseksi. Kysymys ei ole ollut samankaltaisesta tilanteesta kuin korkeimman oikeuden mainitussa ratkaisussa 1997:51, jossa myös kysymyksessä olleet jatkotoimenpiteet olivat olleet välttämättömiä öljyjätteen aiheuttaman vaaran lopulliseksi poistamiseksi. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan painopenkan pois kaivamisesta ja -ajosta aiheutuneita kustannuksia X Oyj:lle.

Sitä vastoin lautakunta katsoo, että myös kaivannon tarkastusmittaukset vahingontorjuntatoimenpiteiden aikana ovat olleet tarpeellisia vahingontorjuntatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että työmaakaivannon seinämien liikkuminen oli todella saatu pysäytettyä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata viimeksi mainituista toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset vakuutussopimuslain 61 §:n mukaisina kohtuullisina vahingontorjuntakuluina.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa X Oyj:lle lisäkorvauksena kohtuullisista pelastamiskustannuksista vielä työmaakaivannon vahingon jälkeisistä tarkistusmittauksista aiheutuneet kulut niistä esitettävää selvitystä vastaan. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula