Haku

FINE-001972

Tulosta

Asianumero: FINE-001972 (2017)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 16.08.2017

Lakipykälät: 5, 9

Palovahinko. Tavanomainen koti-irtaimisto. Ennen sopimuksen päättämistä vakuutuksesta annetut tiedot. Tulevasta korvauksesta vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen annetut tiedot. Kotivakuutus.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan tontilla ollut varastorakennus ja sen sisällä ollut irtaimisto vaurioituivat 5.7.2016 rajun ukkosmyrskyn seurauksena aiheutuneessa tulipalossa. Ukkosmyrskyn seurauksena aiheutui myös muita omaisuusvahinkoja, joista maksettavista korvauksista ei nyt kuitenkaan ole kysymys.

Asiakas vaati laatimansa listauksen mukaisesti irtaimistosta korvausta seuraavasti:

- rakennustarvikkeet ja talotekniikka 19.953 €

- ajoneuvojen osat 3.760 €

- renkaat 3.385 €

- tavanomainen irtaimisto 9.489 €

Vakuutusyhtiö maksoi korvauspäätöksensä 7.3.2017 mukaisesti palossa tuhoutuneesta, asiakkaan listauksen mukaan tavanomaisesta irtaimistosta 9.489 euron korvauksen.

Vakuutusehtojen mukaan koti-irtaimistolla tarkoitetaan kotitalouden päivittäiseen käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä, esim. huonekaluja, kodin tekstiilejä, vaatteita, taloustavaroita ja kodinkoneita sekä vakuutettujen yksityisessä käytössä olevasta henkilöautosta, moottoripyörästä, moposta ja veneestä irrotettuja, tavanomaisesti irrotettavissa olevia osia ja tavanomaisia varusteita, joille aiheutuneista vakuutustapahtumista ei suoriteta korvausta muusta vakuutuksesta. Yhtiö katsoi, että rakennustarvikkeet, talotekniikka ja ajoneuvojen osat eivät kuulu kotitalouden päivittäiseen käyttöön tarkoitettuihin tavanomaisiin esineisiin, eivätkä ne näin ollen ole olleet kotivakuutuksella vakuutettuina. Tämän perusteella yhtiö ei korvannut vakuutuksesta rakennustarvikkeiden, talotekniikan ja ajoneuvo-osien osuutta vaadituista korvauksista.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että koko irtaimiston vahinko korvataan kotivakuutuksesta. Asiakkaan laskelman mukaan koko irtaimiston arvo on 36 587 euroa, josta on korvattu vain 9.849 euroa. Asiakas vaatii lisäksi 170 euron korvausta palossa tuhoutuneista S:n yksityistien aurausviitoista.

Asiakas katsoo, että hänelle on annettu väärää tietoa vakuutusehdoista vakuutusta myytäessä ja myös vahinkotapauksen jälkeen. Palovahingon jälkeen asiakkaalle kerrottiin, että hänen vakuutuksensa on yhtiön tarjoamista tuotteista paras ja korvaa kaiken. Tällöin keskustelu koski asiakkaan mielestä nimenomaan ulkorakennuksessa palaneita rakennustarvikkeita, traktorin ja koneiden osia, harrastusvälineitä ja muutakin rakennuksessa olleita esineitä. Myös vahinkoasiaa käsitellyt vahinkotarkastaja totesi heti aluksi, että irtaimen omaisuuden vakuutusmäärä (n. 80.000 euroa) riittää kattamaan ulkorakennuksessa säilytetyt tavarat. Jonkin ajan kuluttua yhtiö kuitenkin ilmoitti, että omaisuus ei kuulu korvattavien omaisuuserien piiriin. Asiakkaan perheessä on seitsemän lasta, kymmenkunta autoa sekä hyvin paljon erilaisia harrastevälineitä, kuten hiihtovälineitä ja hevostarvikkeita. Tuhoutuneessa rakennuksessa oli lisäksi muun muassa vanhojen traktorien osia sekä entisöitäviä ja vanhoja huonekaluja.

Asiakkaan mukaan hänelle ei ole missään vaiheessa kerrottu, mitä vakuutusehtojen ilmaisulla ”päivittäiseen käyttöön tarkoitettu tavanomainen esine” tarkoitetaan. Vakuutusyhtiö katsoi ensin, että koneen osat ja koneista irrotetut osat eivät kuulu vakuutuksen korvauspiiriin. Nyt yhtiö katsoo, että vain henkilöautosta irrotetut osat voivat olla korvattavia. Muutkin osat kuin renkaat irrotetaan ajoneuvoista aivan samalla tavalla. Kaikkia henkilöauton osiakaan ei ole korvattu.

Palossa tuhoutui myös S:n yksityistien aurausviitat. Asiakas on tiekunnan jäsen ja säilytti viittoja. Hänen mukaansa autonrenkaista on annettu jo aikaisemmin vakuutusyhtiölle selvitys; asiakkaan puolison auton renkaista on nyttemmin haettu korvausta toiselta vakuutusyhtiöltä ja niiden osalta asiakas ei enää vaadi korvausta kotivakuutuksesta, mutta muista renkaista ei ole haettu eikä saatu korvausta.

Asiakkaalla on kaksi Nuffield –merkkistä traktoria (vuosimallit 1966 ja 1967), joiden valmistus on lopetettu jo 1960-luvulla, ja näihin on ollut tarpeen hankkia varaosia.

Asiakkaan kertoman mukaan rakennustarvikkeiden osalta kyse on toiseksi ulkorakennukseksi rakennutettavaa autotallia varten hankituista kattotuoleista, laudoista, lankuista sekä muista rakennustarvikkeista. Uuden rakennuksen pohjaksi oli jo ajettu soraa ja pankista otettu lainaa rakennustarvikkeita varten. Vakuutusyhtiön tulkinta rakennustarvikkeiden jäämisestä korvattavuuden ulkopuolelle johtaa siihen, että myös uusi rakennus, jota ei ollut vielä olemassakaan, olisi pitänyt vakuuttaa. Rakennustarvikkeilla oli tarkoitus myös viimeistellä asuinrakennus rakentamalla mm. terassit ja kasvihuone.

Asiakas kertoo lopuksi soittaneensa koepuhelun vakuutusyhtiöön saadakseen selville vakuutusyhtiön kannan siihen, minkälainen korvaus olisi maksettu, jos asuinrakennus olisi palanut. Tähän asiakaspalvelija oli vastannut, että korvauksen tulisi vastata samanlaista taloa samanlaisista materiaalista rakennettuna, mutta asiaa pitäisi käytännön vahinkotilanteessa tiedustella vahinkokäsittelijältä tai -tarkastajalta. Asiakkaan mielestä vakuutusyhtiön edustajien kanssa käydyt keskustelut osoittavat, että myös vakuutusyhtiölle itselleen on epäselvää, mikä sen tarjoaman vakuutusturvan sisältö on.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Asiakas on vakuuttanut koti-irtaimistonsa laajalla kotivakuutuksella, jonka vakuutusmäärä on 79.181 euroa. Vakuutus on alkanut 4.8.2004. Vahinkotapahtumaan sovelletaan 1.7.2014 alkaen voimassaolleita vakuutusehtoja.

Vakuutusyhtiön mukaan asiakas on saanut vakuutusehdotuksen 21.7.2004. Asiakas on allekirjoittanut ehdotuksen. Allekirjoitetulla lomakkeella todetaan, että asiakkaalle on selostettu vakuutuksen keskeinen sisältö olennaisine rajoituksineen ja hän on saanut tuote-esitteet. Ehdotuksesta ilmenee vakuutuksen keskeinen sisältö summineen. Asiakas on saanut vakuutuskirjan ja vakuutusehdot (voimassa 1.2.2004 alkaen), kun vakuutus on saatettu voimaan. Asiakkaalle postitetaan myös vuosittain vakuutuskirja, josta edellä mainitut tiedot ilmenevät.

Vakuutusyhtiö toteaa, että tähän vahinkoon sovelletaan vahingon sattuessa voimassaolleita vakuutusehtoja (1.7.2014). Vakuutusehtojen sisältö on kuitenkin tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohtien 20.3.2 ja 20.3.4 osalta molemmissa vakuutusehdoissa sama. Asiakas ei vakuutusyhtiön mielestä ole saanut virheellistä tietoa vakuutuksesta ja vakuutusehdoista.

Asiakkaalle vakuutukseen piiriin kuuluvasta koti-irtaimistosta maksettuun 9.489 euron korvaukseen sisältyvät myös vakuutuksen piiriin kuuluvat harrastusvälineet, kuten hiihtovälineet. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksesta ei korvata ajoneuvon osia muutoin kuin silloin, kun ne ovat yksityisessä käytössä olevasta henkilöautosta, moottoripyörästä, moposta tai veneestä tavanomaisesti irrotettavissa olevia osia ja varusteita joille korvausta ei suoriteta muusta vakuutuksesta. Tästä ei vakuutusyhtiön mukaan ole osoitettu olevan kyse, vaan kyse on ollut muun muassa entisöintiä ja käyttöä varten hankituista traktoreiden puretuista osista, konepelleistä, lokasuojista yms. Vaatimus näistä on 1920 euroa.

Vakuutusyhtiö ilmoittaa pyytäneensä renkaiden osalta asiakkaalta selvitystä muista vakuutusyhtiöistä renkaista mahdollisesti saaduista korvauksista sekä siitä, mistä renkaista on kyse.  Kun vakuutusyhtiö saa asiakkaalta selvityksen renkaista, korvausasia käsitellään niiden osalta.

Vakuutusyhtiön mukaan rakennustarvikkeet eivät ole tavanomaista vakuutusehdoissa määriteltyä koti-irtaimistoa ja niitä ei voida korvata kotivakuutuksesta. Vakuutusyhtiön vastineen mukaan myöskään tiekunnan aurausviitat eivät sisälly kotivakuutukseen, koska kyse ei ehtokohdan 20.3.2 mukaan ole päivittäiseen käyttöön tarkoitetusta koti-irtaimistosta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kyse siitä, onko asiakkaalle annettu kotivakuutuksen sisällöstä virheellistä tietoa ennen vakuutussopimuksen päättämistä ja vahinkotapahtuman jälkeen. Kyse on myös siitä, millä tavoin vakuutusehtojen koti-irtaimiston käsitettä on tulkittava. Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, miltä osin tulipalossa tuhoutuneessa varastorakennuksessa säilytettävänä ollut omaisuus on korvattavaa kotivakuutuksesta vakuutussopimuksessa tarkoitettuna koti-irtaimistona.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. (1 mom.) Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan F20.3 (Vakuutuksen kohde) vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainittu kodin ja vapaa-ajan omaisuus seuraavasti:

Ehtokohta 20.3.1 (Rakennukset)

Vakuutuskirjassa mainitut rakennukset sekä niihin liittyen

– jätevesiviemäri-, vesijohto-, öljy-, kaasu- ja höyryputkisto, joka sijaitsee kiinteistöllä tai sen rajan ulkopuolella kunnallisen tai muun yleisen putkiston liittymään saakka

– rakennuksen hoitoon kuuluvat polttoaineet ja käsityökalut

– muut kuin päältä ohjattavat ruohonleikkurit, puutarhajyrsimet ja lumilingot yhteensä enintään 2000 euroon asti

– rakennukseen liittyvät, tontilla olevat vakuutuksenottajan omistamat sähköjohdot ja kWh-mittarit sekä asuin kiinteistön sähköpääkeskukset

piha-alueella olevat kiinteät tavanomaiset rakenteet ja rakennelmat, kuten esim. aita, lipputanko, pyykin kuivausteline, kylpytynnyri siihen liittyvine järjestelmineen, uima-allas ja enintään 4 m2:n suuruiset kevytrakenteiset rakennukset, esim. grillikatos, leikkimökki, kasvihuone, koirankoppi tai ulkovaja yhteensä 5 000 euroon asti. Tavanomaiseksi laituriksi katsotaan laituri perusrakenteineen, joka on alle 15 m2:n suuruinen ja enintään 3 500 euron arvoinen. Suuremmat ja arvokkaammat kohteet on aina vakuutettava erikseen. Tavanomaisia rakenteita eivät ole esim. erityisantennit ja tuuligeneraattorit, vaan niiden vakuuttamisesta on sovittava erikseen.

– enintään 40 m2:n suuruiset ja 10 000 euron arvoiset terassi- ja pihakäytävärakenteet

– vakuutettujen rakennusten pihapiirin maaperä ja puutarha. Pihapiirillä tarkoitetaan tontin tai tilan osaa, johon rakennukset on sijoitettu ja joka palvelee päivittäistä asumista ja oleskelua.

Vakuutuksen kohteena ovat vakuutuskirjassa mainitut rakennukset myös niiden ollessa rakenteilla tai peruskorjattavana. Vakuutettuna on tällöin myös vakuutuspaikassa olevat rakennustyöhön liittyvät rakennustarvikkeet.

Ehtokohta 20.3.2: (Koti-irtaimisto tai huvilairtaimisto)

– vakuutettujen koti-irtaimisto. Koti-irtaimistolla tarkoitetaan kotitalouden päivittäiseen käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä, esimerkiksi huonekaluja, kodin tekstiilejä, vaatteita, taloustavaroita ja kodinkoneita.

– vakuutettujen yksityisessä käytössä olevasta henkilöautosta, moottoripyörästä, moposta ja veneestä irrotetut, tavanomaisesti irrotettavissa olevat osat ja tavanomaiset varusteet, joille aiheutuneita vahinkoja ei korvata muusta vakuutuksesta

– soutuveneet, soutujollat, kanootit ja kajakit yhteensä enintään 2 000 euroon asti

– enintään 5 hevosvoiman perämoottorit

– ruohonleikkurit (muut kuin päältä ohjattavat), puutarhajyrsimet ja lumilingot yhteensä enintään 2 000 euroon asti.

Vakuutuksen piiriin kuuluu myös sellainen vakuutetun yksityishenkilönä vuokraama tai lainaama omaisuus, joka vakuutetun omistamana kuuluisi hänen vakuutettuun koti-irtaimistoonsa ja jolle aiheutuneita vahinkoja ei korvata muusta vakuutuksesta. Tähän ei kuitenkaan lueta vakuutetun oman ansio- tai yritystoiminnan piiriin kuuluvaa omaisuutta.

Ehtokohdan 20.3.3 (Koti- tai huvilairtaimiston euromääräiset rajoitukset) mukaan vakuutuksen kohteena ovat myös vakuutettujen yksityishenkilönä omistamat

– rahat ja arvopaperit 350 euroon saakka

– ansiotyössään tarvitsemat työvälineet 2.000 euroon saakka

– arvoesineet 10.000 euroon saakka. Arvoesineillä tarkoitetaan esineitä, joiden arvo säilyy tai nousee iän myötä.

Arvoesineitä ovat mm.

-korut ja jalometallit

- taide-esineet

- antiikkiesineet

- aidot itämaiset matot ja taidetekstiilit.
 

– kokoelmat 10 000 euroon saakka. Kokoelmalla tarkoitetaan sarjaa esineitä, joiden yhteisarvo on enemmän kuin yksikköarvot yhteensä.

 […]

Kotivakuutusehtojen kohdan 20.3.4 mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole

[…]

– konevoimalla kulkevat tai kuljetettavat ajoneuvot ja laitteet

– muu omaisuus kuin kohdissa 20.3.1 – 20.3.3 mainittu, ellei siitä ole erikseen sovittu ja tehty merkintää vakuutuskirjaan.

Ehtokohdan 20.4 (Vakuutuksen voimassaolo) mukaan vakuutus on voimassa vakuutuskirjassa mainitussa paikassa. Lisäksi vakuutus on voimassa sellaisen irtaimiston osalta, joka on vakuutuskirjassa mainitusta paikasta tilapäisesti (alle vuoden) siirrettynä tai siirrettävänä muualla Pohjoismaissa ja tarkoitus on, että irtaimisto palautuu vakuutuskirjassa mainittuun paikkaan.

Asian arviointi

Asiakkaalle vakuutuksesta annettujen tietojen merkitys

Vahinkotapahtuman jälkeen annetut tiedot

Vakuutussopimuslain 9 §:n perusteella tulevasta korvauksesta annetut ennakkotiedot eivät sido vakuutusyhtiötä siten, että vakuutuskorvaus tulisi suorittaa ennakkotietojen mukaisesti. Vakuutuskorvausta koskevina ennakkotietoina voidaan yleensä pitää esimerkiksi vahinkotarkastuksen tai vahingon selvittelyn yhteydessä esitettyjä arvioita vahingon mahdollisesta korvattavuudesta tai tulevan korvauksen määrästä. Tulevaa korvausta koskevilla ennakkotiedoilla ei tarkoiteta vakuutusyhtiön antamaa korvauspäätöstä. Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty sitä, millaista tahdonilmaisua pidetään vakuutusyhtiön korvauspäätöksenä. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä on kysymys yleensä niissä tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa vahinkoa koskevasta korvausratkaisustaan.

Asiakkaan kertomuksen mukaan vakuutusyhtiön vahinkotarkastajat olivat puhelinkeskusteluissa todenneet asiakkaalle, että kotivakuutuksen vakuutusmäärä näyttäisi kattavan tulipalossa tuhoutuneen irtaimiston. Asiakirjaselvityksen perusteella vahingon käsittelyn alkuvaiheessa ei kuitenkaan vielä ole ollut tiedossa, minkälaista irtaimistoa palaneessa rakennuksessa on tarkalleen ottaen ollut. Tapausta ensimmäisenä käsitellyt vahinkotarkastaja on asiakkaankin mukaan vakuutusmäärän riittävyyttä koskevan ilmoituksensa jälkeen esittänyt asiakkaalle vahinkoa koskevia lisäkysymyksiä ja jatkanut asian selvittämistä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan selostamia vahinkotarkastajan puhelimessa esittämiä kannanottoja, joissa ei saadun selvityksen perusteella voida todeta nimenomaisesti otetun kantaa eri omaisuuserien korvattavuuteen vakuutuksesta tai ilmoitettu varauksitta vahingon olevan kokonaisuudessaan korvattava tämän vahinkotapahtuman perusteella, ei voida pitää yhtiötä sitovana korvauspäätöksenä. Sen sijaan kyse on ollut lautakunnan näkemyksen mukaan korvausta koskevista ennakkotiedoista ja yleisestä korvausmenettelyyn liittyvästä neuvonnasta.

Myöskään asiakkaan soittaman koepuhelun kuluessa vakuutusyhtiön asiakaspalvelijan asiakkaan kysymyksiin antamilla vastauksilla ei Vakuutuslautakunnan mielestä ole merkitystä aiheutuneiden vahinkojen korvattavuuden kannalta, koska tässä puhelussa kyse ei asiakkaan omankaan kertomuksen mukaan ole ollut vahinkotapahtuman käsittelyyn tai sen yhteydessä tuhoutuneen irtaimiston korvaamiseen liittyvästä keskustelusta. Näillä perusteilla vakuutusyhtiölle ei voida katsoa syntyvän asiakkaalle puhelimitse annettujen tietojen perusteella vakuutusehtojen mukaista laajempaa korvausvastuuta vahingosta.

Vakuutussopimuksen tekemisen yhteydessä annetut tiedot ja sopimuksen sisältö vakuutustapahtuman sattuessa

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin osalta lain esitöissä (hallituksen esitys eduskunnalle 1993/114) todetaan, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Asiassa esitetyn, 21.7.2004 päivätyn vakuutusehdotuksen mukaan asiakkaalle on luovutettu ennen vakuutussopimuksen tekemistä tuote-esitteet. Yksilöidympää selvitystä ennen vakuutussopimuksen tekemistä asiakkaan ja vakuutusyhtiön edustajan välillä ennen sopimuksen päättämistä käydyistä keskusteluista ei ole esitetty. Asiakas on valituksessaan kertonut vakuutustarjouksen tehneen M.K:n antaneen hänelle virheellistä tietoa vakuutuksen sisällöstä, mutta ei ole yksilöinyt väitettään tarkemmin. Asiassa ei ole edes väitetty, että vakuutusta tehtäessä olisi keskusteltu lähemmin siitä, minkälaista irtaimistoa sittemmin tuhoutuneessa rakennuksessa on vakuutussopimusta tehtäessä ollut.

Vakuutusyhtiön ennen sopimuksen päättämistä asiakkaalle luovuttaman tuote-esitteen sivuilla 4-5 on kuvattu kotivakuutuksella vakuutettavaa koti-irtaimistoa pääosin vastaavilla ilmaisuilla kuin vakuutusehdoissakin. Vakuutuslautakunta katsoo, että tuote-esitteen tietojen perusteella vakuutusyhtiön ei voida todeta antaneen ennen vakuutussopimuksen tekemistä asiakkaalle virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja siitä, mitä omaisuuseriä vakuutettuun koti-irtaimistoon kuuluu.

Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaista tavanomaisen koti-irtaimiston määritelmää ei vakuutusyhtiön esittämien vuoden 2004 ja vuoden 2014 vakuutusehtojen perusteella ole vakuutussopimuksen voimassaoloaikana muutettu, vaan ehdot ovat pysyneet esillä olevassa tapauksessa tältä osin käytännössä saman sisältöisinä. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, mitä koti-irtaimistoksi katsottavia omaisuuseriä asiakkaan kotivakuutuksen on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella tulkittava vakuutukseen sovellettavien vakioehtojen perusteella kattavan.

Miltä osin kyse on vakuutusehdoissa tarkoitettuun koti-irtaimistoon kohdistuneista vahingoista?

Tapauksessa on riitaa kotivakuutuksen vakioehtojen tulkinnasta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksen kohteena olevaa koti-irtaimistoa määrittävä ehto, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan kotitalouden päivittäiseen käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä, esim. huonekaluja, kodin tekstiilejä, vaatteita taloustavaroita ja kodinkoneita, on ilmaisun tavanomainen esine osalta tulkinnanvarainen. Vakuutuksenottaja voi mieltää esineen tavanomaisuuden eri tavoin elinolosuhteistaan, varallisuudestaan ja harrastuksistaan riippuen.

Myös koti-irtaimiston edellä selostettuun määritelmään sisältyvä ”päivittäiseen käyttöön tarkoitetun” esineen käsite on lautakunnan mielestä osaksi tulkinnanvarainen, eikä tätä määritelmää nähtävästi yhtiönkään mielestä tule soveltaa sanamuotonsa mukaisesti, koska useiden vakuutusyhtiönkin korvattavaksi koti-irtaimistoksi katsomien omaisuuserien, kuten harrastusvälineiden, käyttö ei ole luonteeltaan päivittäistä, vaan voi tapahtua esineen laadusta riippuen huomattavasti harvemmin. Tämän vuoksi myös muunlaiset kuin päivittäiseen käyttöön tarkoitetut esineet on lautakunnan mielestä perusteltua tulkita koti-irtaimistoon kuuluviksi, jos ne voidaan katsoa kotitalouskäyttöön tarkoitetuiksi tavanomaisiksi esineiksi.

Rakennustarvikkeet ja talotekniikka

Asiakkaan valituksen mukaan palossa tuhoutuneet rakennustarvikkeet ovat olleet muun muassa rakennutettavaa autotallia varten hankittuja kattotuoleja, lautoja, lankkuja sekä muita rakennustarvikkeita. Osalla rakennustarvikkeista oli tarkoitus viimeistellä kiinteistöllä oleva asuinrakennus rakentamalla siihen mm. terassit ja kasvihuone. Lisäksi asiakkaan tulipalossa tuhoutuneista tavaroista laatimassa listauksessa mainitaan, että osa tavaroista oli hankittu kesämökin rakentamista varten.

Vakuutusehtojen kohdassa 20.3.1 rakenteilla olevien rakennusten ja niihin liittyvien rakennustarvikkeiden vakuutukseen kuulumisen edellytykseksi on asetettu se, että rakennus on merkitty vakuutuskirjaan. Ehtokohdan 20.3.4 mukaan muu kuin kohdissa 20.3.1 - 20.3.3 mainittu omaisuus ei ole vakuutuksen kohteena ilman vakuutuskirjassa tästä olevaa merkintää. Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä mainittua ehtokohtia on tulkittava siten, että muihin rakenteilla oleviin rakennuksiin kuin vakuutuskirjassa mainittuihin ja siten erikseen vakuutettuihin rakennuksiin tarkoitetut rakennustarvikkeet eivät ole kotivakuutuksen kohteena.

Koska asiakkaan kertomalla tavalla kyseiselle tontille rakennettavaksi tarkoitettua uudisrakennusta ei ole merkitty vakuutuskirjaan, Vakuutuslautakunta katsoo, että tähän rakennukseen liittyvät rakennustarvikkeet ja siihen asennettavaksi tarkoitettu talotekniikka eivät kuulu vakuutuksesta korvattaviksi. Myöskään asiakkaan kertoman mukaan suunnitteilla olevaan kesämökkiin tarkoitetut rakennustarvikkeet eivät ole kotivakuutuksen kohteena. Kun vakuutusehdoissa ei ole määritelty milloin rakennus on rakenteilla tai peruskorjattavana ehtokohdan 20.3.1 mukaisesti, niin Vakuutuslautakunta katsoo, että kiinteistöllä jo olevan asuinrakennuksen viimeistelyyn, kuten terassin rakentamiseen tarkoitetut rakennustarvikkeet ovat kotivakuutuksen kohteena vakuutetun asuinrakennuksen osina.

Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mihin tarkoitukseen asiakkaan listauksessa mainitut rakennustarvikkeet ja laitteet on hankittu, minkä vuoksi korvausmäärä on arvioitava. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan rakennustarvikkeille merkitsemiä arvoja ja on korvannut muun irtaimiston asiakkaan laskelmien (perusteena ilmeisesti päivänarvo) mukaisesti.

Ottaen huomioon, että huomattava osa listauksen mukaisista rakennustarvikkeista on asiakkaan kertoman perusteella arvioituna hankittu uudisrakennusta ja osin myös kesämökkiä varten, lautakunta harkitsee asiakkaan rakennustarvikkeista vaatimasta 19.953 euron kokonaismäärästä kohtuuden mukaan korvattavaksi osuudeksi 5.000 euroa.

S:n yksityistien aurausviitat

Yksityistielain 62 §:n mukaan tiekunta voi tehdä tienpitoa varten tarpeellisia sitoumuksia, hankkia irtainta omaisuutta sekä kantaa ja vastata.

Asiakas on kertonut, että hän on tiekunnan jäsen ja säilytti palossa tuhoutuneet aurausviittoja. Vakuutuslautakunta tulkitsee asiakkaan kertomusta niin, että kyse on ollut tiekunnan omistamista, yksityistien käyttöön tarpeellisista esineistä, jotka ovat olleet asiakkaan säilytettävänä tiekunnan lukuun aurausviittojen talviaikaan tapahtuvaa käyttämistä varten. Lautakunta katsoo, että yksityistietä kokonaisuutena palvelevat ja tiekunnan omistuksessa olevat aurausviitat eivät kuulu vakuutusehdoissa tarkoitettuun tavanomaiseen koti-irtaimistoon, minkä vuoksi ne eivät kuulu korvattaviksi.

Erilaisten ajoneuvojen osat ja tarvikkeet sekä henkilöautojen renkaat

Vakuutuksen ehdot on muotoiltu siten, että niissä kuvataan ensin tavallisen koti-irtaimiston käsite, jota on tarkasteltu edellä. Tämän jälkeen ehdoissa todetaan, että koti-irtaimistoon kuuluvat myös vakuutettujen yksityisessä käytössä olevasta henkilöautosta, moottoripyörästä, moposta ja veneestä irrotetut, tavanomaisesti irrotettavissa olevat osat ja tavanomaiset varusteet, joille aiheutuneita vahinkoja ei korvata muusta vakuutuksesta. Rajoitusehdossa 20.3.4 todetaan, että konevoimalla kulkevat tai kuljetettavat ajoneuvot ja laitteet eivät ole vakuutuksen kohteena.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehdoissa on ilmaistu riittävän selvästi, että vain yksityisessä käytössä olevista ehtokohdassa 2.3.4 luetelluista ajonevoista irrotetut osat ja tavanomaiset varusteet ovat kotivakuutuksen kohteena, mutta muunlaisten ajoneuvojen osat eivät. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että traktorien osat ja varusteet eivät ole vakuutuksen kohteena, eivätkä ne kuulu korvattaviksi kotivakuutuksesta.

Autojen osien ja varusteiden osalta Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehtojen mukaista määritelmää osan tai varusteen tavanomaisesti irrotettavissa olemisesta on perusteltua tulkita siten, että tällä ilmaisulla tarkoitetaan sellaisia osia ja varusteita, jotka ajoneuvoa normaalisti käytettäessä voidaan ilman erityistä teknistä asiantuntemusta irrottaa autosta. Tämän vuoksi listauksen mukainen auton moottori, etuakselisto ja vaihteisto eivät kuulu vakuutuksesta korvattavaan irtaimistoon. Lisäksi asiassa jää epäselväksi, kuuluvatko moottori, etuakselisto ja vaihteisto johonkin vakuutettujen käytössä olevaan ajoneuvoon, vai onko kyse pelkistä osista. Näistä syistä lautakunta katsoo, että moottori, etuakselisto ja vaihteisto eivät kuulu vakuutuksesta korvattaviksi.

Vakuutuslautakunta toteaa asiakkaan ilmoittaneen lautakuntakäsittelyn yhteydessä vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lausumassa 3.5.2017 henkilöautojen renkaiden osalta, että hänen puolisonsa auton renkaista on haettu korvausta toisesta vakuutusyhtiöstä ja ne jäävät pois vahinkoluettelosta. Toisaalta asiakas on 14.3.2017 päivätyssä lausuntopyynnössään kertonut, että osasta renkaita saatiin korvaus muista yhtiöistä auton vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella ja niistä saatu korvaus on ilmoitettu rekisterinumeroineen vakuutusyhtiölle.  Lausuntopyyntö ja lausuma on toimitettu lautakunnan toimesta vakuutusyhtiölle lausuttavaksi. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut Vakuutuslautakunnalle, että yksityisessä käytössä olevasta henkilöautosta irrotetut renkaat sisältyvät kotivakuutukseen ja nämä voidaan korvata, mikäli renkaista ei ole saatu korvausta muusta vakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on todennut, että asiakkaalta ei ole saatu selvitystä siitä, onko korvausta saatu muusta vakuutuksesta ja mikä on ollut korvauksen määrä.

Asiakirjaselvityksen perusteella asiassa jää lautakunnan näkökulmasta epäselväksi, onko asiakas mahdollisesti saanut korvauksia renkaista muidenkin kuin mainitsemansa puolisonsa auton renkaiden osalta. Vakuutusyhtiö ei ole toimittanut lautakunnalle asiakkaan mainitsemaa ilmoitusta siitä, mistä autovakuutuksesta tai –vakuutuksista korvauksia on maksettu, tai myöskään tietoja osapuolten mahdollisesta aikaisemmasta tai lautakuntakäsittelyn aikana tapahtuneesta kirjeenvaihdosta renkaiden korvaamiseen liittyen

Koska korvausasian käsittely on osapuolten välillä vielä kesken, Vakuutuslautakunta ei anna asiassa henkilöautojen renkaiden osalta lausuntoa. Lautakunta kuitenkin kehottaa vakuutusyhtiötä viivytyksettä esittämään asiakkaalle lisäselvityspyynnön, jossa yhtiö hyvän vakuutustavan mukaisesti yksilöi riittävästi, mitä selvityksiä yhtiöllä riidanalaisten renkaiden osalta jo on, ja mitä lisäselvitystä yhtiö vielä tarvitsee renkaiden osalta vahinkoasian käsittelemiseksi. Tarvittavien selvitysten asiakkaalta saamisen jälkeen yhtiön tulee antaa asiassa perusteltu korvausratkaisu.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle 5.000 euron lisäkorvauksen rakennustarvikkeiden osalta ja käsittelee renkaiden osalta korvausasian viipymättä edellä selostetun mukaisesti. Muilta osin lautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Siirala

 

Jäsenet:

Maso

Sario

Vaitomaa

Yrttiaho

Tulosta