Haku

FINE-001763

Tulosta

Asianumero: FINE-001763 (2017)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 28.08.2017

Esinevahingon korvaaminen. Eläinlääkärin hoitovirhe. Arvonalennus. Koiran jalostusarvo ja tulonmenetys. Korvaus pentujen menetyksestä. Korvaus lisääntyneestä työstä. Muut vahingosta aiheutuneet kulut.

Tapahtumatiedot

L:n ja K:n omistama suomenajokoiranarttu tuotiin eläinlääkäriin 3.6.2015 pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Eläinlääkäri suoritti tarvittavan keisarinleikkauksen, jonka yhteydessä syntyi kaksi kuollutta ja yksi elävä pentu. Kohtuun jäi kuitenkin eläinlääkärin virheen vuoksi kaksi pentua, minkä vuoksi koiran kohtu jouduttiin poistamaan kolme päivää leikkauksen jälkeen.

L ja K vaativat hoitovirheen perusteella vahingonkorvausta koiran jalostusarvon menetyksestä 40 000 euroa, menetetyistä pennuista yhteensä 4 000 euroa, lisääntyneestä työstä 4 000 euroa ja muista menetyksistä, mm. mahdollisten tulevien mestarikasvattajapalkintojen menetyksestä 8 000 euroa.

X:n kaupungin vastuuvakuutuksesta on korvattu kaikki hoitovirheestä aiheutuneet ylimääräiset eläinlääkäri-, apteekki- ja matkakulut, koiran jalostusarvon menetyksestä 15 000 euroa, menetetystä pennusta 1 000 euroa ja lisääntyneestä työstä 150 euroa.

Asiakkaan valitus

Vahingonkärsineet L ja K ovat lausuneet valituksessaan, että Suomen Ajokoirajärjestön jalostusarvotodistuksen mukaan koiran arvo ennen vahinkoa olisi ollut 40 000 euroa. Suomen Ajokoirajärjestö on ainoa luotettava taho arvioimaan ajokoirien arvoa.

Jalostusarvotodistuksen mukaan arvio on perustunut siihen, että koiralla olisi ilman vahinkoa ollut mahdollisuus saada vielä neljä pentuetta, joissa kussakin olisi ollut 10 pentua. Arvio on realistinen, koska suomenajokoira on rotuna elinvoimainen ja pitkäikäinen ja pentuja voidaan saada usein vielä 10-vuotiainakin. Pentuekoko on suomenajokoirilla yleensä pentueesta toiseen lähes sama ja koiran ensimmäisessä pentueessa oli 12 pentua. Vahingonkärsineiden omistamat keisarinleikkautetut koirat ovat synnyttäneet myöhemmin normaaleja pentueita. Koiran emällä oli neljä pentuetta, joissa oli eloon jääneitä pentuja yhteensä 38, eli keskimäärin 9,5 pentua pentuetta kohti. Suomenajokoirien pentuekoot ovat perinnöllisiä.

Vahingonkärsineet korostavat, että koira oli sekä käyttö- että muotovalio. Lisäksi koira oli muotovalio kansainvälisestikin. Koiran arvoa ei näin ollen voida verrata muiden suomenajokoirien tai pelkkien muotovalioiden myyntihintoihin. Vahingoittunutta koiraa vastaavia A-lonkkaisia kaksoisvalioyksilöitä oli samana vuonna syntyneistä koirista kuusi kappaletta kun yhteensä koiria oli syntynyt tuolloin 2086 kappaletta. Vahingonkärsineet ovat tiedustelleet muilta kaksoisvaliokoirien omistajilta, olisivatko he myyneet koiransa 40 000 eurolla, mutta kukaan heistä ei olisi tähän suostunut.

Vakuutusyhtiö oli perustellut korvaussummaa koiran jalostusindeksillä. Suomenajokoiralle voidaan laskea erityinen käyttöominaisuuksiin perustuva jalostusindeksi. Eläinmalli BLUP (Best Linear Unbiased Prediction) on Suomen Ajokoirajärjestön mukaan paras jalostusarvojen arviointi-menetelmä. Se on tilastomatemaattinen menetelmä, jota käytetään yleisesti eläinten perinnöllisen arvon ennustamiseen taloudellisesti tärkeillä kotieläinlajeilla. BLUP-indeksi ennustaa metsästysominaisuuksien perintötekijät eli mikä on koiran arvo jalostuseläimenä jäniksenajokokeiden tietojen perusteella laskettuna. Vahingonkärsineet kritisoivat indeksin käyttöä arvioinnissa, koska se perustuu ajokokeisiin osallistuneisiin koiriin ja vain murto-osa ajokoirista käy ajokokeissa.

Vakuutuksenottajat ovat perustelleet korvausvaatimustaan neljän pennun osalta sillä, että pennut ovat voineet keisarinleikkauksen aikana kuolla siitä syystä, että nukutusaine annettiin koiralle suoraan suoneen. Yleensä nukutusaine on annettu lihakseen.

Vahinkoa kärsineet ovat esittäneet 4 000 euron korvausvaatimuksen koiran ylimääräisestä hoitamisesta, pentujen syöttämisestä korvikemaidolla sekä jatkuvasta huolesta molemmille omistajille. Normaalin keisarinleikkauksen jälkeen koiran haavanhoito on helpompaa ja koiran yleiskunto on parempi. Pentujen painonseuranta ja kohdunpoistosta aiheutuneiden leikkaushaavojen hoito aiheuttivat omistajille paljon työtä ja huolta.

Vahingonkärsineet ovat esittäneet 4 000 euron korvausvaatimuksen neljän pennun menetyksestä. Yhden pennun hinnaksi on arvioitu 1 200 euroa, ja tästä on vähennetty 200 euroa pennusta aiheutuvina kuluina. Vahingonkärsineet ovat ilmoittaneet, että vahingoittuneen koiran pentueesta eloon jääneet urospennut oli myyty 900 euron hintaan. Hinta perustui siihen, ettei koirien isä ollut vielä myyntihetkellä kaksoisvalio. Nyttemmin kyseinen koira on kuitenkin kaksoisvalio ja näiden kahden kaksoisvaliokoiran pentujen hinta on jopa 1500 euroa.

Vahingonkärsineet ovat vaatineet 8000 euron korvausta kasvatustyön jatkumisen menetyksestä. Vahingonkärsineet ovat myös maininneet, että koiran ruokavalioon oli tehtävä vahingon jälkeen hintavia muutoksia, koska koiran elimistö ei ollut enää entisensä.

L ja K ovat esittäneet 1 227,91 euron korvausvaatimuksen mm. ylimääräisistä eläinlääkärikuluista, apteekki- ja matkakuluista. Kustannukset on korvattu vaatimusten mukaisesti. Tältä osin osapuolten kesken ei ole erimielisyyttä.

Vakuutusyhtiön vastine

Jalostusarvo ja tulonmenetys

Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, että jalostusarvotodistuksen käyttäminen koiran arvon ja tulonmenetyksen määrittämisessä on ongelmallista. Jalostusarvo perustuu oletukseen, että koira olisi synnyttänyt ongelmitta vielä neljä pentuetta, jossa kussakin olisi ollut kymmenen pentua. Tällaisen arvion toteutuminen käytännössä vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska koiran ensimmäisen pentueen synnytys oli haastava, siinä jouduttiin turvautumaan keisarinleikkaukseen ja vähintään kaksi pentua kuoli koiran kohtuun ilman syy-yhteyttä eläinlääkärin toimintaan.

Suomen Ajokoirajärjestön internetsivujen mukaan narttu tulisi pennuttaa n. 3-4 vuoden iässä, koska synnytysvaikeudet lisääntyvät selvästi tätä iäkkäämmillä ensisynnyttäjillä. Suomen Ajokoirajärjestön tilastojen mukaan koko 2000-luvun ajan jalostukseen käytettyjen narttujen keskimääräinen ikä on ollut neljä vuotta ja keskimääräinen pentuekoko on ollut noin kuuden pennun tuntumassa. Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaan nartulla saa olla enintään viisi pentuetta.

Pentueiden syntymisen välisen ajan tulee olla vähintään kymmenen kuukautta, mutta tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle yhden kerran ilman poikkeuslupaa. Yli 8-vuotiaan nartun pentujen rekisteröinnin yhteydessä on toimitettava ennen astutusta annettu eläinlääkärintodistus, jonka mukaan narttu on terve ja hyväkuntoinen, eikä pennuttamisesta ole haittaa nartun terveydelle.

Yleisesti ottaen keisarileikatun nartun saa astuttaa uudelleen, mutta vastuullisen kasvattajan on kuitenkin yhteistyössä eläinlääkärin kanssa mietittävä synnytyskomplikaation syitä, joita ovat esim. mahdollisesti ahdas synnytyskanava, joka ajokoirilla ei ole ominaispiirre, mutta voi olla yksilön ongelma. On mahdollista, että kerran leikattu narttu tiinehtyy ja synnyttää jatkossa normaalisti ilman ongelmia. Toisaalta myös täysin onnistuneen sektion seurauksena kohtuun saattaa jäädä kiinnikkeitä, jotka saattavat alentaa tiinehtyvyyttä. Suomen lainsäädännössä ei ole määritelty koirille sallittujen keisarileikkausten määrää, mutta Ruotsin eläinsuojelulain mukaan narttua ei ole sallittua astuttaa enää kahden keisarileikkauksen jälkeen.

Koira oli vahingon sattuessa 6-vuotias eli tilastojen ja suositusten mukaan melko iäkäs ensisynnyttäjä, joten synnytyskomplikaatioiden riski oli merkittävästi kohonnut. On epätodennäköistä, että koira olisi voinut saada onnistuneesti vielä neljä pentuetta, ja että jokaisesta pentueesta olisi syntynyt kymmenen elinvoivaa pentua. Viisi pentuetta on maksimimäärä, jonka nartulla saa teettää, se ei ole tavoiteltavaa, eikä missään nimessä todennäköinen määrä silloin, kun koira saa ensimmäiset pennut vasta 6-vuotiaana. Jos koiralla olisi onnistuttu teettämään vielä neljä pentuetta, olisi kahteen viimeiseen tarvittu eläinlääkärintodistus ja koira olisi ollut viimeisen pentueen syntyessä jo lähes 10-vuotias eli erittäin iäkäs synnyttäjäksi.

Realistinen arvio on, että ilman hoitovirhettä koiralla olisi voinut olla mahdollisuus vielä kahteen keskimäärin kuuden pennun pentueeseen, joten jalostusarvon menetys olisi siten 12 000 euroa, jos yhden pennun menetyksen katsottaisiin olevan 1 000 euroa. Suomen Ajokoirajärjestön antaman jalostusarvotodistuksen laskelman on kerrottu perustuvan pennun arvioituun 1 200 euron myyntihintaan, josta on vähennetty pennusta aiheutuvina kuluina 200 euroa. 1 200 euroa on varsin korkea myyntihinta ottaen huomioon, että suomenajokoirapennun keskiarvohinta on noin 700 euroa.

Arvioitaessa koiran oikeaa hintaa voidaan arvonmäärityksen apuna käyttää vastaavan tasoisen koiran markkinahintaa, jonka joku toinen kasvattaja olisi maksanut koirasta hetkeä ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiön hankkiman selvityksen perusteella poikkeuksellisen arvostettuja suomalaisia aikuisia narttumuotovalioita on myyty korkeintaan 13 000 euron hintaan.

Vahingoittuneen koiran BLUP on 106,85 prosenttia, joka asettuu vaihteluväliin, jossa on 68 prosenttia koko koirakannasta. Kokonaiskorvauksena koiran kohdunpoiston aiheuttamasta vahingosta koiran arvonalenemisen ja menetetyn tuotto-odotuksen osalta on korvattu 15 000 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan suuremmalle korvaukselle ei ole osoitettavissa perusteita.

Menetetyt pennut

Omistajan kertoman mukaan koira oli alkanut synnyttämään 2.6.2015 klo 19:52 ja oli synnyttänyt luonnollista tietä viimeisen pentunsa klo 2:40, jolloin synnytys oli kestänyt 6 tuntia 48 minuuttia. Synnytyksen pysähdyttyä omistaja oli ottanut yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin noin klo 7. Yleisen eläinlääketieteellisen käsityksen mukaan syntyvien pentujen välillä saisi kulua aikaa maksimissaan kaksi tuntia, jonka jälkeen koira tulisi viedä eläinlääkärin vastaanotolle. Tässä tapauksessa aikaa viimeisen pennun syntymisestä oli kulunut jo yli neljä tuntia ennen kuin eläinlääkäriä oli konsultoitu.

Lääketieteellisesti arvioituna päätös keisarinleikkauksen tekemisestä oli oikea, eikä synnytys olisi onnistunut ilman sitä. Keisarinleikkauksen yhteydessä eläinlääkäri poisti kohdusta kaksi kuollutta narttupentua ja yhden urospennun, joka eli. Kohtuun jäi kuitenkin kaksi pentua, joita eläinlääkäri ei havainnut. Esitetyn selvityksen perusteella ei ole mahdollista arvioida olisiko toinen tai molemmat kohtuun jääneet pennut olleet elossa tai jääneet eloon.

Vahingonkorvausta on vaadittu neljästä kuolleesta pennusta. Korvausvaatimus on perusteeton niiltä osin kuin korvausta vaaditaan leikkauksen yhteydessä koiran kohdusta poistetuista kahdesta kuolleesta narttupennusta. Näiden kahden pennun kuolemalla ei ole syy-yhteyttä eläinlääkärin tekemään hoitovirheeseen. Koiran nukuttamisella keisarinleikkauksessa antamalla nukutusaine suoneen, ei ole merkitystä tapahtumien kannalta.

Koska eläinlääkärin ryhtyessä leikkaustoimeen kaksi kolmesta pennusta oli jo kuollut, on erittäin epätodennäköistä, että molemmat kohtuun jääneet pennut olisivat selvinneet elossa. Eläinlääkäriin hakeutumisen viiveellä on myös vaikutusta, kun arvioidaan, millä todennäköisyydellä hoitovirheen takia kohtuun jääneet kaksi pentua olisivat selvinneet elossa, jos hoitovirhettä ei olisi sattunut ja pennut olisi otettu koiran kohdusta keisarinleikkauksessa. Annetun selvityksen perusteella eläinlääkärin hoitovirheestä aiheutuneeksi menetykseksi on kuitenkin kohtuullista arvioida toisen kohtuun jääneen pennun menetys eli 1 000 euroa.

Lisääntynyt työ

Hoitovirheestä koiran omistajille aiheutunut huoli ja murhe eivät ole yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvattavaa vahinkoa. Koiran hoitamisesta aiheutuneen ylimääräisen työn osalta on huomattava, että koiralle oli joka tapauksessa tehtävä keisarinleikkaus. Keisarinleikkauksesta aiheutuu aina leikkaushaavan takia ylimääräistä hoitotyötä ja lisääntynyttä tarvetta osallistua pentujen hoitoon. Pentuja voidaan joutua syöttämään onnistuneenkin keisarinleikkauksen jälkeen, koska koiran maidontuotanto voi vähentyä tai jopa loppua kokonaan leikkauksen seurauksena. Kohtuulliseksi korvaukseksi hoitovirheen takia aiheutuneesta lisääntyneestä työstä on arvioitu ja korvattu muun selvityksen puutteessa 150 euroa.

Muut menetykset

Vahinkoa kärsineet ovat esittäneet 8 000 euron korvausvaatimuksen muista menetyksistä kuten kasvatustyön jatkumisen menetyksestä ja siten mahdollisten tulevien mestarikasvattajapalkintojen menetyksestä. Tämän kaltaiset menetykset ovat vahingon aiheuttajalle ennakoimattomia ja perustuvat vahingonkärsijän mielipahaan vahingon seurauksesta. Eläinlääkäri ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa tämän kaltaisista vahingoista, eikä korvausta tältä osin ole siksi maksettu kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutetulle mahdollisuuden antaa lausuma asiassa. Vakuutetulla ei ollut lisättävää asiaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse eläinlääkärin hoitovirheestä koiralle ja koiranpennuille aiheutuneen vahingon johdosta maksettavien korvausten määrästä. Vahingonkärsijät ovat vaatineet korvausta koiran arvonalennuksesta, tulonmenetyksestä, ruokavalion muutoksesta aiheutuneista kustannuksista, menetetyistä pennuista ja ylimääräisestä työstä sekä kasvatustyön jatkumisen ja mahdollisten tulevien mestarikasvattajapalkintojen menetyksestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tämän luvun säännökset koskevat vastikkeellisia palveluksia, joita elinkeinonharjoittaja (toimeksisaaja) suorittaa kuluttajalle (tilaaja) ja joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus. Tietyistä urakkasopimuksista säädetään kuitenkin jäljempänä 9 luvussa.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olevan virheen vuoksi. Korvausvelvollisuus käsittää virheestä tilaajalle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sikäli kuin 21 §:stä ei johdu muuta. Edellä 10 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon toimeksisaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan tilaajalle aiheutuvan välillisen vahingon toimeksisaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos viivästys tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan. Välillisenä vahinkona pidetään:

1) tulon menetystä, joka tilaajalle aiheutuu sopimusrikkomuksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi;

2) vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta; ja

3) kohde-esineen käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen.

203.1 KORVATTAVAT VAHINGOT

Vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, toiminnassa liikkeelle lasketusta tuotteesta toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Arvonalennus ja tulonmenetys

Koiralle tai muulle eläimelle aiheutunutta vahinkoa arvioidaan vahingonkorvausoikeudessa esinevahinkona. Jos esinettä ei korjaustoimilla – koiran tapauksessa käytännössä eläinlääkinnällisillä toimilla – voida täysin palauttaa vahinkoa edeltäneeseen tilaan, vahingonkärsineellä on oikeus korvaukseen esineen arvon alentumisesta. Näyttötaakka esineen arvon alentumisesta, kuten muustakin aiheutuneesta vahingosta, on korvausta vaativalla.

Korvattavaksi voi tulla ainoastaan todellinen vahinko, eli sellainen vahinko jonka olemassaolo on luotettavasti osoitettavissa. Kun vahinkoa on aiheutettu irtaimelle esineelle, noudatetaan täyden korvauksen periaatetta, jonka mukaan vahingon kärsijä on saatettava sellaiseen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi jos vahinkoa ei olisi sattunut. Täyden korvauksen vastapainona on rikastumiskielto, jonka mukaan vahingon kärsijän ei tule toisaalta saada myöskään ylimääräistä hyötyä vahingonkorvauksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkärsineiden antaman selvityksen mukaan heidän tarkoituksenaan ei ollut myydä koiraa, vaan käyttää sitä jalostukseen eli teettää sillä pentuja. Myös Suomen Ajokoirajärjestön arvio koiran jalostusarvosta on perustunut sen mahdollisuuksiin tuottaa pentuja. Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainituin perustein, että arvonmenetys on tässä tapauksessa perustunut koiran tuottamien pentujen menetykseen.

Tulonmenetyksen osalta Vakuutuslautakunta viittaa edellä jo sanottuun vahingonkärsineen näyttövelvollisuudesta ja toteaa, että vahingonkorvausoikeudessa vallitsee täyden korvauksen periaate, jonka mukaan vahingonkärsinyt on korvauksella saatettava siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Vahinko määritetään vertaamalla vahinkoa seurannutta tapahtumakulkua siihen hypoteettiseen tapahtumankulkuun, joka olisi seurannut, mikäli vahinkoa ei olisi sattunut. Esinevahingosta johtuvaa tulonmenetystä koskevassa asiassa tulee arvioida, millaiset tulot vahingonkärsinyt olisi saanut, jos esine olisi ollut hänen käytettävissään tulonhankintaa varten.

Koiran ensimmäisessä pentueessa olisi ollut 12 pentua, joista tässä tapauksessa jäi henkiin kahdeksan kappaletta. Vakuutuslautakunta katsoo ottaen huomioon koiran ensisynnytyksen suuren pentukoon, koiran emän pentueiden koon ja määrän, sekä myös sen seikan, että koira oli melko iäkäs ensisynnyttäjä, että koiralla olisi keisarinleikkauksesta huolimatta ollut ilman hoitovirhettä mahdollisuus saada kaksi pentuetta, joissa olisi kussakin ollut eläviä pentuja keskimäärin kahdeksan kappaletta. Näin ollen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen siten, että tulonmenetyksenä huomioidaan 16 pentua korvatun 12 pennun sijaan.

Vakuutuslautakunta katsoo, että tulonmenetyksen perusteena on pidettävä eloon jääneiden pentujen toteutunutta myyntihintaa. Vahingonkärsineiden antaman selvityksen mukaan vahingoittuneen koiran pentuja oli myyty 900 euron kappalehintaan. Vahingonkärsineiden mukaan myyntihintaan oli vaikuttanut se seikka, ettei pentujen isä ollut myyntihetkellä käyttövalio. Koira saavutti arvon kuitenkin myöhemmin. Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät vahingonkärsineet ole esittäneet oman kertomuksensa lisäksi selvitystä kaksoisvalioajokoiravanhempien pentujen todellisesta markkinahinnasta. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa 1200 euron myyntihintaa, josta oli vähennetty 200 euroa säästyneinä kuluina, asianmukaisena. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan vahingonkärsineille lisäkorvausta 4 000 euroa tulonmenetyksestä.

Korvaus kuolleista pennuista

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei hoitovirheellä ole syy-yhteyttä keisarinleikkauksessa löydettyjen pentujen kuolemaan. Ottaen huomioon, että keisarinleikkauksessa löydetyistä kolmesta pennuista oli elossa vain yksi, on epätodennäköistä, että molemmat kohtuun jääneistä pennuista olisivat olleet elossa ennen lääkärin tekemää hoitovirhettä. Vakuutuslautakunta pitää näin ollen vakuutusyhtiön päätöstä suorittaa korvaus vain toisen kohtuun jääneen pennun osalta asianmukaisena.

Lisääntyneen työn ja huolen korvaaminen

Vakuutuslautakunta toteaa, että hoitovirheestä koiran omistajille aiheutunut huoli ja murhe eivät ole yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvattavaa vahinkoa.

Vahingoittuneen koiran hoitamisesta aiheutuneita kuluja voidaan vahingonkorvausoikeudellisesti käsitellä esineen korjauskuluina. Tältä osin korvausta vaativan tulee osoittaa kulujen välttämättömyys. Lautakunta katsoo, että koiran hoitokulujen korvattavuus edellyttää hoidon eläinlääketieteellistä tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä. Vahingonkärsineet olivat ilmoittaneet joutuneensa hoitamaan koiraa sen ylimääräisen leikkauksen vuoksi, syöttämään pentuja ja tarkkailemaan pentujen painoa vahingon jälkeen. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuskorvauskäytännössä vahingonkärsineiden omaa työtä on korvattu käyttäen tuntihintana työn laadusta riippuen noin 1015 euroa. Vahingonkärsineet eivät olleet esittäneet selvitystä hoitotoimenpiteisiin käyttämiensä ylimääräisten työtuntien määrästä. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa 150 euron korvausta vahingonkärsineiden omasta työstä asianmukaisena.

Korvaus kasvatustyön jatkumisen ja mahdollisten tulevien mestarikasvattajapalkintojen menetyksestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät vahingonkärsineet olleet toimittaneet selvitystä siitä, millaista rahassa mitattavaa menetystä palkintojen saamatta jäämisestä oli aiheutunut. Lautakunta toteaa, että kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii palveluksessa olevan virheen vuoksi. Korvausvelvollisuus käsittää virheestä tilaajalle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon. Kuluttajansuojalain 8 luvun 10 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon toimeksisaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan. Tässä tapauksessa eläinlääkärin tuottamus oli riidatonta.

Kuluttajansuojalain 10 §:n 3 momentin mukaan välillisenä vahinkona pidetään kohde-esineen käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei mestaripalkintojen saamatta jäämisessä ole kyse kuluttajansuojalain 10 §:n 3 momentin tarkoittamasta käyttöhyödyn olennaisesta menetyksestä tai siihen rinnastettavasta olennaisesta haitasta. Näin ollen Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen tältä osin.

Korvaus koiran ruokavalioon tehdyistä muutoksista

Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät vahingonkärsineet olleet esittäneet mitään selvitystä ruokavaliomuutoksista aiheutuneista ylimääräisistä kuluista, eikä vakuutusyhtiöllä näin ollen ole korvausvelvollisuutta tältä osin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan vahingonkärsineille lisäkorvausta tulonmenetyksestä 4 000 euroa. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Nikunlassi

 

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia