Tapahtumatiedot

Asiakkaalla oli ollut liikennevakuutus vakuutusyhtiössä X. Hän hankki yhtiöstä liikennevakuutukseensa liittyvän, bonusluokituksen perusteena käytettävän vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen siirtääkseen liikennevakuutuksen bonuksensa naisystävälleen S:lle.

Asiakkaan kertoman mukaan hän muutti S:n kanssa samaan osoitteeseen 1.9.2014. Asiakas allekirjoitti jo ennen em. ajankohtaa vakuutus- ja vahinkohistorian siirtoa (bonussiirto) koskevan lomakkeen valmiiksi ja laittoi sen asunnon kaappiin. Välirikon vuoksi asiakas muutti pois S:n luota noin kolmen viikon kuluttua. Ennen poismuuttamistaan asiakas tiedusteli S:ltä, missä bonussiirtolomake on. Tällöin S kertoi vieneensä sen omaan vakuutusyhtiöönsä.

Asiakas otti yhteyttä S:n vakuutusyhtiöön ja pyysi bonustensa siirtämistä takaisin itselleen. Yhtiön sähköpostitse antaman päätöksen mukaan bonuksia ei voida palauttaa, koska yhtiölle on toimitettu asiakkaan allekirjoittama suostumus bonusten siirtoon puolisolle. Bonuksen saa luovuttaa myös avopuolisolle ja bonuksen luovutustilanteessa vakuutusyhtiö on ollut vilpittömästi siinä uskossa, että asiakas ja S ovat avopuolisoita, koska heillä on lomakkeen mukaan ollut sama kotiosoite. Jos kyse on ollut asiakirjan menettämisestä petoksen vuoksi, asiakkaan tulee yhtiön mukaan ottaa yhteyttä poliisiin.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön yhtiön päätökseen ja vaatii, että hänelle maksetaan bonusten menettämisestä aiheutuneista kuluista ja muista ylimääräisistä kustannuksista 1800 euron korvaus.

Asiakas vetoaa vakuutusyhtiön liikennevakuutusehtoihin, joiden mukaan puolisoksi katsotaan myös avopuoliso edellyttäen, että avioliitonomainen suhde on jatkunut 2 vuotta tai avopuolisoilla on yhteinen lapsi. Mikään ehtojen edellytyksistä ei täyty, koska asiakas ja S asuivat samassa osoitteessa vain 22 päivää, heillä ei ole lapsia ja avioliitonomainen suhdekin kesti vain muutaman kuukauden.

Asiakas viittaa vielä poliisin esitutkintaan. S oli kertonut polisille vieneensä bonussiirtoasiakirjan vakuutusyhtiöön yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä ei asiakkaan mukaan pidä paikkaansa. Asiakas on ollut kyseisenä päivänä töissä ja S:n mukana on todennäköisesti ollut hänen uusi seurustelukumppaninsa, joka on esiintynyt asiakkaana. S on vienyt bonussiirtolomakkeen vakuutusyhtiöön ilman asiakkaan lupaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan päätöksensä perustelut. Yhtiö vetoaa siihen, että asiakas on itse allekirjoituksellaan vahvistanut, että bonusasetuksen 4 §:n mukaiset edellytykset vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämiselle täyttyvät, ja antanut suostumuksensa siihen, että bonus siirretään S:lle. Vakuutusyhtiö viittaa tältä osin lautakunnalle toimitettuun bonussiirtolomakkeeseen.

Ratkaisusuositus

Käsittelyratkaisu

Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta käsittelee liikennevakuutusta koskevia asioita vain, milloin kyse on yksityisoikeudellisesta riidasta, jota liikennevahinkolautakunta tai muu vastaava elin ei ole toimivaltainen käsittelemään.

Esillä olevassa tapauksessa on kyse liikennevakuutusmaksun perusteena käytetyn vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämiseen sekä liikennevakuutusehtojen tulkintaan liittyvästä riita-asiasta. Liikennevahinkolautakunta käsittelee toimintaansa koskevan lain perusteella vain liikennevahinkojen korvausasioita. Asiassa on näin ollen ohjesäännön 6 §:n mukaiset perusteet käsitellä tapaus Vakuutuslautakunnassa.

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asianmukaiset perusteet siirtää asiakkaan vakuutus- ja vahinkohistoria S:lle, joka ilmeisesti on tehnyt vakuutusyhtiönsä kanssa liikennevakuutussopimuksen, jonka hintaan vaikuttava ns. bonusluokitus perustuu asiakkaalta siirtyneeseen vakuutus- ja vahinkohistoriaan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Sosiaali- ja terveysministeriön liikennevakuutuslain mukaisten vakuutusten ja vahinkojen tilastoinnin perusteista sekä vakuutusmaksuihin sovellettavasta vahingottomien vuosien johdosta annettavien alennusten ja vahinkojen perusteella tehtävien korotusten järjestelmästä antaman asetuksen (512/2002, jäljempänä bonusasetus) 4 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon vakuutukseen liittyvä vahinkohistoria voidaan siirtää toiseen saman vakuutuksenottajan laadultaan ja käytöltään samanlaisen ajoneuvon vakuutukseen.

Saman säännöksen 2 momentin mukaan jos vakuutuksenottaja on yksityishenkilö, on vakuutuksenottajalla oikeus siirtää ajoneuvonsa vakuutukseen liittyvä vahinkohistoria toisen sellaisen laadultaan ja käytöltään samanlaisen ajoneuvon vakuutukseen, jossa vakuutuksenottajana on hänen puolisonsa, mikäli tällaista mahdollisuutta ei ole vakuutusehdoissa suljettu pois. Puolisolla tarkoitetaan myös henkilöä, jonka kanssa vakuutuksenottaja on rekisteröidyssä parisuhteessa. Puolisoksi katsotaan myös avopuoliso edellyttäen, että avioliitonomainen suhde on jatkunut vähintään kaksi vuotta tai että avopuolisoilla on yhteinen lapsi.

Tapaukseen soveltuvien vakuutusyhtiön liikennevakuutusehtojen kohdan 9.5 (Vahinkohistorian siirto ajoneuvojen ja vakuutuksenottajien välillä) mukaan vahinkohistorian voi siirtää myös puolisolle kirjallisella suostumuksella. Puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoa tai henkilöä, jonka kanssa vakuutuksenottaja on rekisteröidyssä parisuhteessa. Puolisoksi katsotaan myös avopuoliso edellyttäen, että avioliitonomainen suhde on jatkunut kaksi vuotta tai että avopuolisoilla on yhteinen lapsi.

Asian arviointi

Asiakas on vedonnut vaatimustensa tueksi siihen, että S on ilman hänen lupaansa ottanut asiakkaan allekirjoittaman bonussiirtolomakkeen heidän tuolloisen yhteisen asuntonsa kaapista.

Vakuutuslautakunta toteaa osapuolten olevan yksimielisiä siitä, että kyseessä olevassa lomakkeessa on asiakkaan allekirjoitus. Asiakkaan viittaamasta poliisin esitutkinnasta ei ole toimitettu lautakunnalle selvitystä, kuten esitutkinnan päätöksiä tai esitutkintapöytäkirjaa, ja asiakas on lausuntopyynnössään todennut, että poliisin tutkimukset eivät johtaneet tuloksiin. Vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämistä koskevan lomakkeen vakuutusyhtiölle toimittamiseen liittyvä tapahtumainkulku ja sitä edeltäneet asiakkaan ja S:n väliset keskustelut jäävät asiassa muutenkin epäselväksi. Lautakunta katsoo, että asiakas ei ole osoittanut asiassa perusteita, joiden johdosta vakuutusyhtiön olisi tullut asiakkaan allekirjoittama lomake vastaanottaessaan epäillä, että lomake ei vastaisi sisällöltään asiakkaan tahtoa.  

Asiassa on kyse myös siitä, onko vakuutusyhtiö voinut liikennevakuutusehtojensa perusteella siirtää saamastaan lomakkeesta ilmenevien tietojen perusteella asiakkaan vakuutus- ja vahinkohistorian S:lle tai hänen liikennevakuutukseensa.

Vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämistä koskevan asiakkaan allekirjoittaman lomakkeen vakuutusyhtiölle saapuessa voimassa olleen bonusasetuksen 4 §:n mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus siirtää ajoneuvonsa vakuutukseen liittyvä vahinkohistoria toisen ajoneuvon vakuutukseen, jossa vakuutuksenottajana on hänen puolisonsa, mikäli tällaista mahdollisuutta ei ole vakuutusehdoissa suljettu pois. Bonusasetuksen ja vakuutusyhtiön bonusasetuksen 4 §:ssä säädettyä sisällöltään vastaavien liikennevakuutusehtojen kohdan 9.5 mukaan puolisoksi katsotaan aviopuolison tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolen lisäksi myös avopuoliso edellyttäen, että avioliitonomainen suhde on jatkunut vähintään kaksi vuotta, tai että avopuolisoilla on yhteinen lapsi.

Asiakas on vedonnut siihen, että hänen ja S:n välisen seurustelusuhteen lyhyen keston ja heidän vain hieman yli kolmen viikon kestäneen yhdessä asumisensa perusteella S:ää ei voida katsoa vakuutusehdoissa tarkoitetuksi asiakkaan puolisoksi. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan kertomusta yhdessä asumisesta ja parisuhteen kestosta. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan S:n kanssa yhdessä asumisesta ja heidän parisuhteensa kestosta antamien tietojen perusteella S:ää ei voida pitää vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla asiakkaan puolisona, koska vakuutusehdoissa mainitut edellytykset avopuolison puolisoksi katsomiselle eivät asiakkaan ja S:n välisen yhdessä asumisen lyhyen keston perusteella täyty.

Vakuutusyhtiö on vedonnut bonusasetukseen katsoen, että asetuksen mukaan vakuutus- ja vahinkohistorian siirtäminen myös avopuolisolle on mahdollista ja toisaalta yhtiö on saamastaan lomakkeesta ilmenevän S:n ja asiakkaan samassa osoitteessa asumisen perusteella ollut vilpittömästi siinä käsityksessä, että kyse on avopuolisoista.

Vakuutuslautakunta toteaa, että myös tähän tapaukseen liittyvien tapahtumien aikana voimassa olleessa bonusasetuksessa oli rajoitettu oikeutta siirtää vakuutus- ja vahinkohistoriaa puolisoiden välillä laajemmin kuin mitä 4 §:ssä on säädetty, muun ohessa muiden kuin asetuksessa tarkoitetuilla perusteilla puolisoiksi katsottavien avopuolisoiden osalta. Tämän perusteella vakuutus- ja vahinkohistorian siirtäminen ei esillä olevassa tapauksessa ole ollut myöskään asetuksen perusteella mahdollista. Kaikesta huolimatta yhtiö on määrittänyt vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämiselle avopuolisoiden välillä asetetut edellytykset omissa vakioehdoissaan, joiden perusteella kysymys siirron perusteesta on ratkaistava. Vakuutusyhtiön liikennevakuutusehtojen mukaiset, bonusasetuksen 4 §:ssä säädettyä vastaavat vakuutus- ja vahinkohistorian avopuolisolta toiselle siirtämisen edellytykset (yhteinen lapsi tai vähintään kahden vuoden ajan jatkunut avioliitonomainen yhteiselämä) eivät ole edellä selostetuista syistä tässä tapauksessa toteutuneet.

Lautakunta kiinnittää vakuutusyhtiön huomiota myös siihen, että vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämistä koskevan, asiakkaan allekirjoittaman lomakkeen kohdassa ”Vakuutus- ja vahinkohistorian siirron peruste”, on kohdassa ”Puoliso” valintaruudun jälkeen seuraava teksti: ”Mikäli sukunimi ei ole sama kuin vakuutus- ja vahinkohistorian luovuttajalla, on perhesuhde selvitettävä erikseen.” Tällä perusteella vakuutusyhtiön käyttämästä lomakkeesta ei saa sitä käsitystä, että myöskään vakuutusyhtiö itse olisi vakuutusehdoistaan poiketen ollut sillä kannalla, että avopuolisoiden osalta pelkkä vahinkohistorian luovuttajan ja saajan samassa taloudessa asuminen, myös ilman avioliitonomaisen suhteen kestolle vakuutusehdoissa asetetun vähimmäisajan täyttymistä, olisi riittävä peruste vakuutus- ja vahinkohistorian siirtämiselle avopuolisoiden välillä.  Näin ollen vakuutusyhtiön ei myöskään vastaanottamansa, asiakkaan allekirjoittaman lomakkeen tietojen pohjalta voida katsoa perustellusti päätyneen siihen käsitykseen, että asiakkaan ja S:n tapauksessa kyse olisi ollut yhtiön vakuutusehdoissa tarkoitetuista avopuolisoista.

Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan vaatimaa korvausta sen määrän osalta eikä vaatimusta voida pitää selvästi perusteettomana. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että yhtiön tulee korvata asiakkaalle aiheutuneet kulut ja hänelle aiheutuneet muut kustannukset hänen vaatimuksensa mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle hänen vaatimansa 1800 euron korvauksen.  

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Salminen
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho