Tapahtumatiedot

Asiakkaan vapaa-ajan rakennuksen päävesiputken saattolämmityskaapelin sisään oli päässyt vettä ilmeisesti liittimen kohdalta. Vesi kulkeutui kaapelin sisässä rakennuksen teknisen tilan/varaston seinän alareunassa sijaitsevalle sähkörasialle valuen edelleen seinän alaosaan ja lattialle.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen mukaan kyseisessä tilassa on lämminvesivaraaja, ja tila on varustettu lattiakaivolla. Rakentamismääräysten mukaan viemäripisteellisen huonetilan pitää olla vedenpitävä. Kyseisen varaston/teknisen tilan lattiassa ei ole vedeneristystä, lattia ei ole vedenpitävä, eikä seinille ole tehty lainkaan nostoja. Vahinko on tapahtunut rakennusvirheen johdosta, minkä vuoksi sitä ei korvata kotivakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa täysimääräisesti vahingosta aiheutuneet kustannukset.

Rakennustarkastajan lausunnon mukaisesti varaston lattia on täysin vedenpitävä ja rakennusvuonna 1990 voimassa olleiden rakennusmääräysten mukaan vedeneristeen nostamista seinälle ei vaadittu. Myöskään vakuutusyhtiön vetoama lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdasta tapahtunutta vuotoa koskeva rajoitusehto ei sovellu tapaukseen, koska viemärin mattorengas on vedenpitävä ja kallistus on kuivakaivoon päin. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Yhtiön mukaan päävesiputken saattolämmityskaapelin vuotamisen seurauksena vettä ei ole vuotanut kovin runsaasti. Rakennustarkastajan lausunnon mukaan varaston lattiakaadot ovat olleet oikeaoppiset ja kuivakaivolle päin, jolloin vuotoveden on täytynyt valua kuivakaivon suuntaan. Tällöin lämminvesivaraajan takana olevasta tiivistetyn liitoskohdan raosta rakenteisiin vuotanen veden määrä, ei ole voinut olla runsas. Lausunnossa ei myöskään kerrota, että vuotovesi olisi siirtynyt rakenteisiin alaseinien kautta.

Kyseinen vapaa-ajan rakennus on rakennettu vuonna 1990. Huonetila, jossa vuoto oli tapahtunut, on varustettu lattian osalta kuivakaivolla. Lattiakaivollisessa tilassa on aina riski siihen, että vettä tulee lattialle viemärin padottamisen tai muun seikan takia. Tämän vuoksi on rakentamisessa pyritty kaikkina aikoina siihen, että lattiakaivollisessa tilassa lattian pitää kestää veden aiheuttama kosteusrasitus. Vaikka rakennusvuoden 1990 aikana ei kyseisissä rakenteissa ole vaadittu rakennusmääräysten mukaan nykyaikaista vedeneristystä, on rakenteiden osalta tuolloinkin ollut tarkoitus, että lattiakaivollisen huonetilan lattiarakenne kestää veden aiheuttaman kosteusrasituksen.

Yhtiö toteaa, että lattiakaivollisen huonetilan, kuten vapaa-ajan rakennuksen varaston seiniin itsessään ei ole vaadittu rakennusmääräyksissä vedenpitävää materiaalia. Lattian ja seinän rajakohdassa on pitänyt olla sellainen materiaali, jonka tehtävänä on pitää lattian ja seinän rajapinta tiiviinä, mikäli lattialle tulee niin runsaasti vettä. Tämän rajapinnan voidaan katsoa olevan lattiapinnan vedeneristykseen liittyvää rakennetta, vaikka Suomen Rakentamismääräyskokoelman D1 vuodelta 1976 mukaan ei ole vaadittu nykyaikaista rakenneratkaisua, missä vedeneristys nostetaan seinälle 10 cm korkeuteen.

Mikäli varaston lämminvesivaraajan takana olevan lattian ja seinän tiivistys, esim. silikonisauma, olisi ollut kunnossa, ei nyt aiheutuneen vuotovahingon seurauksena veden pitäisi päästä kulkeutumaan lattian ja seinän liittymiskohdasta rakenteisiin. Rakennustarkastajan kirjallinen lausunto vahvistaa vakuutusyhtiön näkemyksen siitä, että lattian ja seinän liittymiskohta ei ole ollut tiivis siinä olevan raon takia.

Vakuutusyhtiö viittaa rakennustarkastajan kirjalliseen lausuntoon, jonka mukaan kosteus oli myös siirtynyt kyseisen lattian ja seinän liittymiskohdassa olevan raon kautta rakenteisiin. Kosteus ei näin ollen ole päässyt rakenteisiin esim. seinien alaosan kautta. Asiassa tulee myös huomioida, että huonetilan lattiassa ei ole vakuutusyhtiön selvitysten perusteella mitään sellaista rakennetta, jolla estetään seinien alaosien kautta lattialle valuvan kosteuden siirtyminen lattiarakenteeseen. Tästä johtuen kyseisen huonetilan lattialla seisovalla kosteudella on mahdollista kulkeutua kapillaarisesti alaspäin sisälle lattiarakenteeseen, vaikka suurin osa vedestä valuisi oikeaoppisten lattiankaatojen seurauksena lattiakaivoa kohden. Vakuutusyhtiö on katsonut, että myös tällä on ollut vaikutusta lattiarakenteiden kosteusrasitukseen sekä vahinkoalueeseen.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa, että vuotokohta on sijainnut lattiakaivollisessa tilassa, jolloin huonetilan pitää kestää veden aiheuttama kosteusrasitus. Tältä osin vedotaan Suomen Rakentamismääräyskokoelmaan D1 vuodelta 1976, jonka mukaan huonetilan, jossa on viemäripiste, pitää olla vedenpitävä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa ja kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet omaisuudelle tai esineelle rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta, kuten suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö- tai työvirheestä, rakenne-, valmistus- tai aineviasta, korjaamiseen tai rakentamiseen käytetyistä sopimattomista tai laadultaan ilmeisen heikoista osista tai materiaaleista, rakennusvirheestä tai perustamisvirheestä eikä myöskään vahinkoja, joissa vesi on päässyt rakenteisiin rakenteiden liittymiskohdista.

Vakuutusyhtiö toteaa lisälausumassaan, että se pitää päävesiputken saattolämmityskaapelista tapahtunutta vuotoa sinänsä ehtojensa perusteella korvattavana vahinkotapahtumana. Tapauksessa on kuitenkin osoitettu, että vuotovesi on päässyt rakenteisiin huonetilan lattian ja seinän liitoskohdan kautta. Liitoskohta ei ole ollut tiivis siinä olevan raon vuoksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko veden pääseminen rakenteisiin johtunut rakennusmääräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta. Lisäksi kyse on rakenteiden läpi päässyttä vettä koskevan rajoitusehtokohdan soveltumisesta vahinkoon.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 4.6 (Vuototurva) mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVISA-laitteen, -tekniikan tai -putkiston tai niihin kytketyn käyttölaitteen, kuten pesukoneen tai astianpesukoneen, äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen tai viemärin tukkeutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.

Vakuutusehtojen kohdan 5 (Vakuutusturviin liittyvät rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata muun ohessa

• vahinkoja, joissa vesi on läpäissyt vesieristeen tai vesieriste on puuttunut kokonaan, tai vahinkoja, joissa vesi on päässyt rakenteeseen lattiakaivon, lattiakaivon ja korokerenkaan tai lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdista taikka joissa sulamis- tai sadevesi on läpäissyt ulkoapäin perustuksen, ulkoseinän tai vesikaton
• vahinkoa ja kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet omaisuudelle tai esineelle rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta, kuten suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö- tai työvirheestä, rakenne-, valmistus-tai aineviasta, korjaamiseen tai rakentamiseen käytetyistä sopimattomista tai laadultaan ilmeisen heikoista osista tai materiaaleista, rakennusvirheestä tai perustamisvirheestä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu K Oy:n tarkastusraportti 2.8.2016. Raportin mukaan päävesiputken saattolämmityskaapeli on vuotanut vettä kaapelin sisään. Vesi on kulkeutunut varaston ja saunan välisellä seinällä olevalle rasialle ja valunut seinää pitkin lattialle, josta vesi on levinnyt seinän alaosaan ja lattiapinnoitteen alle. Lattioihin on tullut kosteutta n. 2 m²:n alueelle ja seinän alaosia on kastunut n. 2 jm:n alueelta.

Lisäksi lautakunnalle on toimitettu P:n kunnan rakennustarkastajan 9.8.2016 päivätty lausunto. Lausunnon mukaan kyseisen varaston lattia on vedenpitävä ja viemärin mattorengas on asennettu vedenpitäväksi sekä kallistus on kuivakaivoon päin. Seinien ja lattiamaton liitoskohta oli tiivistetty listoilla ja silikonilla. Varaajan takana olevassa tiivistetyssä liitoskohdassa oli rako, josta vesi pääsi vuotamaan rakenteisiin. Raportissa todetaan, että kyseinen varasto ei ole ns. märkätila.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksessa vettä on vuotanut ns. saattolämmityskaapelista varastohuoneen seinällä olevaan rasiaan ja siitä edelleen seinää pitkin lattialle.

Vakuutusyhtiö on vedonnut kielteisen korvauspäätöksensä tueksi rakennusmääräyksiin. Talon rakentamisajankohtana voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman (D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet 1987, kohta 3.2 Viemäröinnin järjestely) mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että edellä mainittujen rakennusmääräysten mukaan lattiakaivollisen huonetilan lattialta edellytetään vedenpitävyyttä. Määräysten tarkoituksena on ollut osaltaan varmistaa, että esimerkiksi lämminvesivaraajan vuodon sattuessa vuotovedet ohjautuisivat viemäriin ja toisaalta viemärin padotustilanteissa lattialle nouseva tai jäävä vesi ei pääsisi lattian läpi rakenteisiin. Rakentamisajankohdan määräykset eivät ole tämän kaltaisen tilan osalta edellyttäneet vedeneristyksen nostamista seinälle.

Tässä tapauksessa vuotovesi on kulkeutunut huoneen seinällä olevaan sähkörasiaan valuen siitä seinää pitkin lattian ja seinän välisen rakoon. Vesi ei lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella arvioituna ole päässyt rakenteisiin lattian läpi, vaan todennäköisesti pääosin lattian ja seinän välisestä liitoskohdasta, kosteuskartoitusraportin valokuvien perusteella arvioituna vahingon sattuessa vielä paikoillaan olleen lattialistan päältä ja takaa. Saadun selvityksen perusteella on myös todennäköistä, että vettä on valunut jossakin määrin myös suoraan seinään, jolla rasia on ollut, ja jota rasiasta vuotanut vesi on kastellut valuessaan lattialle. Rakennustarkastajan lausunnon perusteella arvioituna lattia on ollut vesitiivis lämminvesivaraajan takana olevan tiivistetyn liitoskohdan rakoa lukuun ottamatta, ja lattiassa kerrotaan olleen myös kallistus kuivakaivoon päin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että rakennusmääräysten soveltuminen tilan rakenteellisten ratkaisujen asianmukaisuuden arviointiin ei sinänsä ole riippuvaista siitä, missä rakenteita vaurioittaneen vuodon lähde on ollut. Ottaen kuitenkin huomioon vesivuodon lähteen jossakin määrin poikkeuksellinen sijainti seinällä olleessa sähkörasiassa, josta tullut vesi on todennäköisesti kulkeutunut suoraan seinään ja valunut seinää pitkin lattialistan takaa suoraan lattian ja seinän liitoskohtaan, lautakunta katsoo, että rakenteiden kastumisen ei tässä tapauksessa voida katsoa johtuneen rakennusvirheestä, vaan kastumisen syynä on ollut korvaukseen oikeuttava vuotovahinko.

Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut siihen, että vesi on päässyt rakenteisiin rakenteiden liittymiskohdista. Vakuutuslautakunta toteaa, että rakenteiden liittymiskohtia käsittelevä rajoitusehto vakuutusehtojen kohdassa 5 koskee sanamuotonsa mukaan vain lattiakaivon ja korokerenkaan tai lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdista rakenteisiin päässeen veden aiheuttamia vahinkoja. Kosteuskartoitusraportin ja rakennustarkastajan lausunnon perusteella vesi ei tässä tapauksessa ole päässyt rakenteisiin lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdasta, vaan seinän kautta sekä seinän ja lattian liitoskohdasta. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vuotovahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Sario
Uimonen
Vaitomaa
Yrttiaho