Tapahtumatiedot

Asiakkaana olevat aviopuolisot A ja B ovat saaneet 21.12.2007 pankista 12.500 euron kulutusluoton. Lisäksi pankki on myöntänyt 30.3.2000 asiakkaille 52.979,20 euron asuntolainan. Asiakkaiden omistama kiinteistö oli luottojen vakuutena. A:lle on myönnetty yksityishenkilön velkajärjestely käräjäoikeuden päätöksellä 22.12.2010 ja hänen velkansa järjesteltiin 10.5.2012 vahvistetulla maksuohjelmalla. B ei ole ollut velkajärjestelyssä.

Pankki oli lähettänyt B:lle kuukausittaisia maksumuistutuksia kulutusluotosta vuodesta 2014 lähtien. Vuoden 2014 lokakuussa kulutusluoton pääomaa oli jäljellä 441,63 euroa. A oli lyhentänyt kulutusluottoa velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman mukaisesti 10 eurolla kuukaudessa, josta noin 9,50 euroa on ollut pääoman lyhennystä.

Asiakkaat myivät vakuutena olleen kiinteistön 5.10.2016 ja myynnistä saaduilla varoilla on maksettu asiakkaiden velat pois. Pankki on samalla veloittanut asiakkaiden tilille maksetusta kauppahinnasta kulutusluotolle 1.10.2014–3.10.2016 kertyneet viivästyskorot, jotka olivat yhteensä 779,99 euroa.

Asiakkaiden valitus

Asiakkaat ovat valituksessaan kertoneet, että velkajärjestelyssä tehtiin maksuohjelma A:n maksukyvyn mukaisesta osuudesta kulutusluotosta. B hoiti oman osuutensa kulutusluotosta alkuperäisen maksuohjelman mukaan. Vuonna 2014 alkoi kulutusluotosta tulla B:n nimellä kuukausittain maksuhuomautus, jota he pyysivät pankkia useasti selvittämään. Pankin toimihenkilö sanoi, ettei huomautuksista tarvitse välittää ja että ne hoituvat velkajärjestelyn myötä. Laskuja tuli kuitenkin lainan loppuunmaksuun asti.

Pankki kuitenkin veloitti asiakkailta huomautusten mukaisen viivästyskoron. Asiakkaat olisivat hoitaneet muutaman satasen velan pois, jos olisivat tienneet, että viivästyskorko veloitetaan heiltä pankin lupausten vastaisesti. Asiakkaat vaativat pankkia korvaamaan 779,99 euron viivästyskoron.

Pankin vastine

Pankki on vastineessaan todennut, että B ei ole ollut velkajärjestelyssä eikä A:n velkajärjestelyllä ole vaikutusta B:n velkavastuuseen. B on siten vastannut velasta alkuperäisten ehtojen mukaisesti.

Pankki ei ole missään vaiheessa ilmoittanut asiakkaille, että se luopuisi vaatimasta alkuperäisten ehtojen mukaan kertyviä viivästyskorkoja B:ltä. B on saanut useita maksumuistutuksia, mutta pankki ei ole katsonut aiheelliseksi käynnistää häntä kohtaan varsinaisia perintätoimia, sillä luoton pääoma kertyisi A:n maksuohjelman mukaisilla suorituksilla.

Se, ettei pankki ole vaatinut viivästyskorkojen maksamista aiemmin, ei kuitenkaan vapauttanut B:tä tästä vastuusta. Hän olisi halutessaan voinut maksaa luoton kokonaisuudessaan pois jo aiemmin. Pankki katsoo, ettei se ole asiassa palautusvelvollinen viivästyskoroista, jotka se on veloittanut ehtojen mukaisesti.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Lasku kulutusluotosta.
- Kuitti kulutusluoton loppuunmaksusta.
- Tapahtumaerittely kulutusluoton loppuunmaksusta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaiden ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava onko pankki aiheuttanut asiakkaalle tarpeettomia kuluja perinnässä antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja tai menettelemällä muuten hyvän perintätavan tai hyvän luotonantotavan vastaisesti.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvussa ja luotonantajan velvollisuuksista kuluttajaa kohtaan maksuviivästystilanteissa kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä. Perinnässä ei saa:
1) antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista;
2) aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa;
3) vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa.
Vanhentunutta tai muusta syystä lakannutta saatavaa ei saa periä.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti. Erityisesti edellytetään, että luotonantaja antaa kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtautuu vastuullisesti maksujärjestelyihin.

Asian arviointi

Pankki oli lähettänyt B:lle kuukausittaisia maksumuistutuksia kulutusluotosta vuodesta 2014 lähtien. Asiakkaiden mukaan he olivat tiedustelleet asiaa pankista, josta oli todettu, ettei huomautuksista tarvitse välittää ja että ne hoituvat velkajärjestelyn myötä. Pankki ei ole esittänyt selvitystä siitä, mitä asiakkaiden yhteydenottoihin on vastattu. Pankin mukaan se ei ole missään vaiheessa ilmoittanut asiakkaille, että se luopuisi vaatimasta alkuperäisten ehtojen mukaan kertyviä viivästyskorkoja B:ltä.

Osapuolten kertomukset siitä, mitä asiakkaille on kerrottu maksujen perinnästä, eroavat toisistaan. Asian käsittely Pankkilautakunnassa on kirjallista eikä lautakunnan käytettävissä olevin menetelmin asiaan ole saatavissa lisäselvitystä. Pankkilautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt epäselväksi se, onko pankki antanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja perintään liittyen.

Asiassa on edelleen arvioitava sitä, onko pankki muuten hoitanut perintää hyvän perintätavan ja hyvän luotonantotavan mukaisesti. Lain mukaan pankin on mm. annettava kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin.

Pankki on ainoastaan lähettänyt B:lle maksumuistutuksia noin kahden vuoden ajan. Pankkilautakunta katsoo, että tässä tapauksessa pankin olisi pitänyt olla yhteydessä B:hen A:n velkajärjestelyn johdosta ja antaa lisätietoa perintään ja viivästyskoron kertymiseen liittyen ottaen erityisesti huomioon sen, että velka on ollut A:n velkajärjestelyssä ja B:n maksettavan lainan jäljellä ollut pääoma oli vain 441,63 euroa. Pankkilautakunta katsoo, että jos pankki olisi täyttänyt tiedonanto- ja neuvontavelvollisuutensa asianmukaisesti, B olisi todennäköisesti välttynyt kokonaan maksamasta nyt kysymyksessä olevaa 779,99 euron määräistä viivästyskorkoa.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo pankin toimineen hyvän perintätavan ja hyvän luotonantotavan vastaisesti.

Pankkilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle 779,99 euroa.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Heino

Jäsenet:
Atrila
Lehtonen
Lilja
Pulkkinen