Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan kerrostaloasuntoon liittyvissä kellarivarastoissa oli 4.10.2016 tapahtunut vuotovahinko. Kiinteistön piha-alueella oli tehty töitä, joi­den yhteydessä runkoviemäriputki oli rikkoutunut piha-alueella. Tämän seurauk­sena viemärivettä oli valunut viemäriputken läpiviennistä kellaritiloihin ja myös porraskäytävään. Kellaritilassa ja käytävässä lattiapinta-alaa oli kastunut noin 30 m². Kellarin seinän alahelmaa oli samalla alueella kastunut noin 20 - 50 cm korkeudelle. Vakuutuksenottajalla oli ollut vahingoittuneella alueella olleissa useissa kellarikomeroissa varastoituna koti-irtaimistoa useiden tuhansien eurojen arvos­ta.

Vakuutusyhtiö on ensin 18.11.2016 tekemällään korvauspäätöksellä katsonut, että vahinko oli aiheutunut piha-alueella kunnallisen tai muun yleisen vesi- tai viemärijohdon vaurioitumisesta. Koska syy viemäriveden kellariin valumiseen ei ollut selvinnyt tarkastusraportista, vakuutusyhtiö ei maksanut korvausta.

Vakuutusyhtiö on myöhemmin, eli 31.1.2017 tekemällään korvauspäätöksellä maksanut vakuutuksenottajalle 1.466,66 euron suuruisen korvauksen kellaritiloissa säilytetystä irtaimistosta. Vakuutusyhtiö oli katsonut, että vahingon kokonaismäärä oli 1.960,78 euroa, kun otettiin huomioon irtaimisto, jota ei saa tai ei voi puhdistaa, ja puhdistamiskustannukset. Omavastuuna on vähennetty 200 euroa. Vakuutusyhtiö oli tehnyt 15 prosentin suuruisen suojeluohjevähennyksen (294,12 euroa), koska osa kellarissa olleista tavaroista oli sijoitettu lattialle. Suojeluohjeet edellyttivät, että kosteus- ja kastumisvahingoille altis tavara on kellarivarastossa säilytettäessä sijoitettava vähintään 10 cm:n korkeudelle lattian pin­nasta. Korvauspäätöksen perustelujen mukaan kellaritiloissa säilytettävän koti-irtaimiston enimmäisvakuutusmäärä on ollut 5.000 euroa.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on tyytymätön korvauspäätökseen ja katsoo, että hänelle kuuluu täysi korvaus vakuutuksen rajoissa, eli 5.000 euroa. Hän ei ole itse ai­heuttanut vahinkoa. Hän on toiminut saamiensa ohjeiden mukaisesti. Viemärivesi on tullut tavaroiden päälle ylhäältä päin. Tavaroita ei voinut mennä penko­maan terveydelle haitallisten kaasujen vuoksi. Vakuutuksenottaja oli vain pikai­sesti käynyt ottamassa kuvia vahingosta vakuutusyhtiötään varten. Siinä vaihees­sa vakuutuksenottajan varasto oli jo tyhjennetty ja tavarat heitelty ilmeisesti kii­reessä pois viemäriputken tieltä. Vakuutuksenottajan mielestä mitään tavaroista ei olisi edes voinut pelastaa, eikä hän missään tapauksessa olisi ottanut esimer­kiksi astioita tai leluja enää käyttöön. Hän ei usko, että kukaan muukaan olisi nii­tä ottanut vahingon jälkeen käyttöön.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta vakuutuksenottaja ilmoittaa, että tavaroita ei ole säilytetty lattiakosketuksessa, vaan ne ovat olleet muovilaatikoissa. Kuvissa lattialla on tavaroita, koska ne oli heitelty niin, kun vakuutuksenottaja oli mennyt ottaman kuvia. Viemärivesi on roiskunut tavaroiden päälle ylhäältäpäin.

Vakuutuksenottaja on vahinkoilmoituksessa kertonut, että hän oli muuttanut isosta omakotitalosta ja että hänellä oli tavaroita 5 kellarikomerossa. Hän oli ke­rännyt harkinnassa olevaa mökkiä varten tarvikkeita ja pian aikuiselle pojalleen kodissa tarvittavat tarvikkeet. Taloyhtiö oli tyhjentänyt varastot ja vakuutuksenottajaa oli kielletty penkomasta varastoja terveydelle vaarallisten kaasujen vuok­si. Uuden vastaavan omaisuuden hankintahinnaksi on vahinkoilmoitukseen merkitty noin 10.000 euroa. Listan laatimisen jälkeen vakuutuksenottaja on vielä muistanut lisää kellarissa olleita tavaroita.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on 7.3.2017 päivätyssä vastineessaan kertonut riidatonta olevan, että irtaimiston kastuminen oli käsitelty viemärin tukkeutumisen seurauksena syntyneenä vuotona. Riidatonta on ollut se, että irtaimistoa on kastunut vahin­gossa ja että ehtojen mukaan kyseessä on korvattava vahinko. Vakuutusehtojen mukaan kerrostalon kellarikomerossa ja muissa asunnon hallintaan ja käyttöön välittömästi liittyvissä asunnon ulkopuolisissa varastoissa säilytettävä irtaimisto sisältyy vakuutukseen enintään 10 prosenttiin vakuutukseen valitusta irtaimiston vakuutusmäärästä. Koti-irtaimiston vakuutusmäärä on vahinkohetkellä ollut 50.000 euroa, jolloin kellaritiloissa säilytettävän koti-irtaimiston enimmäisvakuutusmäärä on täten 5.000 euroa.

Vakuutusyhtiö on arvioinut vahingon määrän kahdella tavalla, joilla molemmilla on päästy samaan lopputulokseen.
1. Asiakkaan kolmen häkkivaraston irtaimisto oli vakuutettuna 5.000 eurosta. Raportin mukaan vain yhdessä varastossa on voinut irtaimistoa kastua koko hyllytilan osuudelta. Tällä perusteella vahingon määrä on laskettu jakamalla vakuutusmäärä 3:lla, eli 5.000 euroa / 3 häkkivarastoa = 1.666.67 euroa.
2. Irtaimistoluettelon ja kosteuskartoitusraportin mukaan vakuutusyhtiö on las­kenut vahingon määrän. Arvioinnissa on otettu huomioon, että suurin osa tavaroista on voitu puhdistaa heti vahingon jälkeen ennalleen, kuten suurin osa tekstiileistä, kattiloista, astioista ja lasiesineistä. Vain tietyt vaikeasti puhdistettavat esineet, kuten monot, luistimet, kengät ja vastaavat tavarat, vakuutusyhtiö on korvannut jälleenhankintahinnan mukaan vähennettynä ikävähennysprosentilla. Kokonaisvahingon määräksi on tällöin saatu 1.960,78 euroa, joka sisältää puhdistuskulut ja irtaimiston jälleen hankinnan.

Vakuutuksenottajan toimittamien valokuvien perusteella voidaan todeta, että osa ilmoitetusta irtaimistosta ei ole tahriintunut likavedestä ja nimenomaan hyl­lyillä oleva irtaimisto näyttää pysyneen kuivana. Jos irtaimistoa on kastunut, niin sen on täytynyt sijaita varaston lattiatasolla, kuten raportin mukaan on tapahtu­nut.

Vakuutusehtojen mukaan kosteus- ja kastumisvahingoille altis tavara on kellarivarastossa sijoitettava vähintään 10 cm:n korkeudelle lattian pinnasta. Vakuu­tusyhtiö on tehnyt suojeluohjevähennyksen, koska saatujen selvitysten perusteella irtaimistoa on kastunut sen vuoksi, että irtainta on pidetty lattialla. Vas­taavanlaisissa vahingoissa korvauskäytäntönä on ollut tehdä 20 prosentin vä­hennys. Asiakaslähtöisenä tulkintana vakuutusyhtiö kuitenkin teki hieman pie­nemmän 15 prosentin suojeluohjevähennyksen.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutuksenottaja on tahallisesti pyrkinyt suurentelemaan vahingoittuneen omaisuuden määrää ja kieltäytynyt rajoittamasta vahingon määrää. Vakuutusyhtiö ei näistä syistä johtuen ole voinut luotettavasti arvioida vahinkoa ja sen määrää, vaan siksi vahingon määrän arvioinnissa on läh­detty tarkastelemaan vahinkoa kahdelta eri laskentakannalta, joista molemmissa on päästy samaan lopputulokseen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut
- Tarkastusraportti 13.10.2016 ja 27.10.2016 kellarissa tehdyistä vahinkokartoituksista. Raporttiin sisältyy myös valokuvia ja pohjapiirros kellaritiloista. Raportin mukaan viimeisessä varastokomerossa olevasta läpiviennistä on tul­lut viemärivettä kellarin lattialle. Varastojen väliseinien alaosat ja lattia ovat kastuneet. Viemärivettä on mennyt myös porraskäytävän puolelle. Varaston pinta-ala on tarkastusraportin mukaan 27 m² ja siellä on 12 varastokomeroa.
- Vakuutuksenottajan vahingon jälkeen ottamia valokuvia kellarissa säilytetystä irtaimistosta.
- Vakuutuksenottajan ja taloyhtiön edustajan sekä vakuutusyhtiön edustajan käymää sähköpostikirjeenvaihtoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä,
- mikä osuus kellarivarastossa säilytetystä ja vahingon jälkeen hävitetystä koti-irtaimistosta on vakuutuksen perusteella korvattavaa
- onko vakuutusyhtiöllä oikeus tehdä 15 prosentin vähennys suojeluohjeen laiminlyönnin vuoksi
- onko vakuutuksenottaja pyrkinyt suurentelemaan vahingon määrää ja kieltäytynyt rajoittamasta vahingon määrää?

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen mukaan

- kohta 1.2.2 (Irtaimisto): irtaimiston vakuutus on voimassa vakuutuskirjaan merkityssä vakuutuspaikassa ja sen käyttöön liittyvissä säilytystiloissa. Kerrostalon kellarikomeroissa ja muissa asunnon hallintaan ja käyt­töön välittömästi liittyvissä asunnon ulkopuolisissa varastoissa säilytettä­vä irtaimisto sisältyy vakuutukseen enintään 10 prosenttiin vakuutukseen valitusta irtaimiston vakuutusmäärästä.
- kohta 4.6 (Vuototurva): vakuutuksesta korvataan (mm) rakennuksen kiin­teän LVISA-laitteen, -tekniikan tai -putkiston äkillisen ja ennalta arvaa­mattoman rikkoutumisen tai viemärin tukkeutumisen seurauksena synty­neen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.
- kohta 6.4.1 (Korjaaminen): vahingoittunut esine korvataan ensisijaisesti korjauttamalla se ja maksamalla korjaamisesta aiheutuvat kustannukset. Korjauskustannuksina korvataan kulut omaisuuden palauttamisesta va­hinkoa edeltänyttä vastaavaan kuntoon. Korjauskustannuksina makse­taan enintään omaisuudella ennen vahinkoa ollut hinta.
- kohta 6.4.2 (kertakorvaus): jos vahingoittunutta omaisuutta ei korjata, vaikka se olisi mahdollista, maksetaan kertakorvauksena arvioituja kor­jauskustannuksia vastaava rahamäärä, kuitenkin enintään omaisuudella ennen vahinkoa ollut hinta. Jos vahingoittunutta omaisuutta ei voida kor­jata, maksetaan kertakorvauksena enintään esineellä välittömästi ennen vahinkohetkeä ollut uudishinta, josta on vähennetty vahingoittuneen esi­neen jäännöshinta, mahdollinen ikävähennys ja omavastuu. Tällöin vahingoittunut irtain esine siirtyy vakuutusyhtiön omistukseen.
- kohta 6.5.1 (Omavastuut ja muut vähennykset, vähennysten laskemisjärjestys): omavastuut ja muut vähennykset vähennetään korvattavan va­hingon määrästä peräkkäisinä laskutoimituksina seuraavassa järjestykses­sä: 1. mahdollisen veron määrä, 2. käyttöikään perustuva vähennys (ikävähennys), 3. omavastuu, 4. henkilön menettelyyn perustuva korvauksen alentaminen.
- kohta 6.8.1 (Irtaimen esineen hinnan arvioiminen): irtaimen esineen hin­ta arvioidaan ominaisuuksiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan vastaavan uu­den esineen hinnan (uudishinta) mukaan. Uudishintana käytetään hintaa, jolla lähinnä vastaava esine voidaan hankkia tilalle.
- kohta 6.8.2 (Irtaimen esineen vahingon määrän laskeminen): vanhoille esineille on joskus vaikea määrittää arvoa. Siksi osaan korvattavista esi­neistä käytetään ikävähennystaulukkoa, jossa esineelle lasketaan tämän hetken arvo sen iän mukaan. [Seuraavalla sivulla olevassa] taulukossa lueteltujen esineiden tai esineryhmien vahingon määrä lasketaan taulu­kon mukaisesti. Vähennys lasketaan vastaavanlaisen esineen uudishinnasta. Vähennystä ei tehdä käyttöönottovuodelta eikä sitä seuraavalta vuodelta. Ikävähennysten laskennassa ensimmäisenä käyttöönottovuotena pidetään sitä vuotta, jolloin esine on otettu käyttöön. Ensimmäinen käyttöönottovuosi päättyy kalenterivuoden vaihtuessa riippumatta sitä, mihin aikaan vuodesta esine on otettu käyttöön. Ikävähennys tehdään myös vahinkovuodelta. Vähennys lasketaan kertomalla ikävähennysprosentti vuosilla.
- kohta 7.3 (Suojeluohjeet, suojelutoimet vuotovahinkoja vastaan, 6.kohta): kosteus- ja kastumisvahingoille altis tavara on kellarivarastossa säilytettäessä sijoitettava vähintään 10 cm:n korkeudelle lattian pinnasta.
- Yleiset sopimusehdot 6.1 (Velvollisuus noudattaa suojeluohjeita): Vakuutetun on noudatettava vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai muutoin kirjallisesti annettuja suojeluohjeita. Vakuutetulle annettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä kokonaan, jos vakuutettu on laimin­lyönyt suojeluohjeiden noudattamisen tahallisesti tai huolimattomuudes­ta, jota ei voida pitää vähäisenä. Harkittaessa, onko korvausta alennetta­va tai se evättävä, otetaan huomioon vakuutetun toiminnan tahallisuus tai huolimattomuuden laatu ja muut olosuhteet.
- Yleiset sopimusehdot 6.2 (Velvollisuus estää ja rajoittaa vahingon synty­mistä, Vahingon torjumis- ja rajoittamisvelvollisuus (pelastamisvelvollisuus)): vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun on kykyjensä mukaan huolehdittava vahingon torjumisesta tai rajoit­tamisesta.
- Yleiset sopimusehdot 11.1 (Korvauksen hakijan velvollisuudet): Korvauk­sen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asia­kirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä.

Asian arviointi

Työterveyslaitoksen ohjeessa "Turvallinen vahinkosaneeraus ja jälkivahinkojen torjunta" todetaan muun muassa, että viemärivahingoissa terveysvaaran muo­dostaa mikrobien mahdollinen leviäminen vahinkopaikan ulkopuolelle. Vahinkokohteen jäte voi sisältää haitallisia tai jopa vaarallisia aineita, ja näiden aineiden leviäminen on voitava välttää. Viemäriveden aiheuttamassa vesivahinkotapauksessa pitää toimia noin kolmen vuorokauden sisällä, ettei vahingosta seuraa ho­me- tai mikrobivaurio.

Vakuutuslautakunta toteaa, että viemäriveden aiheuttama vahinko voi muodos­taa uhkan ihmisten terveydelle ja heidän omaisuudelleen. Asiakirjoihin liitetystä valokuvasta ilmenee, että kellariin valuneessa jätevedessä on ollut paljon orgaa­nista jätettä. Tämä selittää sitä, miksi vakuutuksenottajaa on myrkyllisten kaasu­jen vuoksi estetty tulemasta kellariin selvittämään tavaroittensa kohtaloa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajaa ei voida vaatia ottamaan käyttöön sellaisia viemäriveden vahingoittamia tavaroita, joiden puhdistaminen ja desinfiointi eivät käytännössä takaa tavaroiden turvallista käyttämistä. Vakuu­tusyhtiö ei ole eritellyt, millaisia esineitä sen mielestä ei saa tai ei voida puhdis­taa, tai millaiset esineet sen mielestä olisi pitänyt puhdistaa käyttökelpoiseen kuntoon. Kun otetaan huomioon se, että viemärivesi ja siinä olleet orgaaniset jätteet ovat valuneet kellarikomeron yläreunasta alaspäin, koko viimeisessä kellarikomerossa ollut irtaimisto on pilaantunut käyttökelvottomaksi. Tätä näke­mystä puoltaa se vakuutuksenottajan ilmoitus, että taloyhtiön toimesta kaikki kellarissa olleet tavarat on hävitetty. Näin on huolehdittu siitä, että mikrobivauriot eivät leviä kellaritilasta muualle rakennukseen tai muihinkaan tiloihin.

Vahingon määrän arviointi

Vakuutuksenottaja on laatinut 5-sivuisen listauksen kellarissa olleista ja hänen ilmoituksena mukaan täysin tuhoutuneista esineistä. Lisäksi hän on esittänyt va­lokuvia kellarissa olleista esineistä. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt, etteivätkö vakuutuksenottajan listaamat esineet olisi olleet kellarikomeroissa vuotovahingon aikaan. Vakuutuksenottajan listalla on yksilöity kukin esine ryhmiteltyinä tietyin tavoin. Listasta ilmenee esineen hankintahinta ja ikä vuosina. Lista on päiväämätön, mutta vakuutuksenottaja on merkinnyt siihen oman arvionsa tavaroiden vahinkohetkellä olleesta arvosta.

Listan mukaan vakuutuksenottajan ja hänen poikansa käytössä olleiden kellarissa säilytettyjen esineiden hankintahinta uutena on ollut yhteensä 10.061,08 euroa ja niiden arvo vahinkohetkellä 6.958,58 euroa.

Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt listalla olleita, vakuutuksenottajan esittämiä hintatietoja. Vakuutusyhtiö katsoo, että kellarissa oleva irtaimisto on vakuutettu 5.000 erosta ja että vain yhdessä varastossa irtaimistoa on voinut kastua koko hyllytilan osuudelta. Tällä perusteella vahingon määräksi on laskettu 1.666,67 euroa. Vakuutusyhtiö on vaihtoehtoisena laskentatapana katsonut, että tavaroi­ta on voitu puhdistaa heti vahingon jälkeen ennalleen, kuten suurin osa tekstiileistä, kattiloista ja astioista sekä lasiesineistä. Tietyt vaikeasti puhdistettavat esineet vakuutusyhtiö on korvannut jälleenhankintahinnan mukaan vähennetty­nä ikävähennysprosentilla. Kokonaisvahingon määräksi on tällöin saatu 1.960,78 euroa, joka sisältää puhdistuskulut ja irtaimiston jälleenhankinnan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan kellarissa oleva irtaimisto on ollut vakuutettuna 5.000 euroon saakka. Vakuutuskirjassa ei ole erik­seen vakuutusmäärää kellarikomerossa tai muissa asunnon ulkopuolisissa säilytystiloissa olevalle irtaimistolle. Vakuutusehtojen sanamuoto: ..."irtaimisto sisäl­tyy vakuutukseen enintään 10 prosenttiin vakuutukseen valitusta irtaimiston vakuutusmäärästä" huomioon ottaen kyse ei Vakuutuslautakunnan käsityksen mu­kaan ole vakuutusmäärästä, vaan enimmäiskorvausrajasta, jonka perusteella va­hinkoa korvataan tiettyyn rajaan saakka. Mahdollisesti ylimenevä osuus vahin­gosta jää vakuutuksenottajan omalle vastuulle.

Asiakirjoissa on ristiriitaista tietoa siitä, kuinka monessa kellarikomerossa vakuutuksenottaja on säilyttänyt tavaroitaan. Vakuutusyhtiön tekemät laskelmat pe­rustuvat kolmeen kellarikomeroon, ja näin saatava vahingon määrä on vakuutuksenottajan kannalta edullisempi, kuin jos tavaroiden olisi katsottu olevan viides­sä eri komerossa. Tällä seikalla ei Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kui­tenkaan ole merkitystä, koska vakuutuksenottaja on luetellut kaikki kellarissa varastoimansa tavarat, ja koska kaikki tavarat on vakuutuksenottajan ilmoituksen mukaan vahingon jälkeen taloyhtiön toimeksiannosta hävitetty.

Suojeluohjeen noudattaminen

Vakuutusyhtiö on tehnyt 15 prosentin vähennyksen sen vuoksi, että vakuutuksenottaja ei ole noudattanut vuotovahinkoja koskevaa suojeluohjetta. Vakuutuksenottaja on kertonut laittaneensa lattialla olleet tavarat muovilaatikoihin niin, että vain laatikko on ollut lattiapintaa vastaan. Suojeluohjeen mukaan kosteus- ja kastumisvahingoille altis tavara on kellarivarastossa säilytettäessä sijoitettava vähintään 10 cm:n korkeudelle lattian pinnasta. Siinä kellarikomerossa, josta viemärivesi on tullut rakennukseen, vettä ja muuta jätettä on valunut kellarikomeron seinän yläreunasta alaspäin kellarikomeron hyllyjen kautta alas lattialle. Suojeluohjeen noudattaminen tai noudattamatta jättäminen eivät ole vaikutta­neet vahingon syntymiseen tai sen suuruuteen. Toisaalta tarkastusraportin mu­kaan seinän alahelmaa on kellaritilassa kastunut noin 20-50 cm:n korkeudelle. Vakuutuslautakunta katsoo, että muiden kuin viimeisen kellarikomeron lattialla olleet tavarat olisivat kastuneet viemärivedestä siinäkin tapauksessa, että vakuutuksenottaja olisi sijoittanut tavarat vähintään 10 cm:n korkeudelle lattian pin­nasta. Vakuutusyhtiö ei näillä perusteilla voi vedota suojeluohjeen laiminlyöntiin.

Vahingoittuneen omaisuuden määrän suurenteleminen ja kieltäytyminen rajoittamasta vahingon määrää

Vakuutusehtojen mukaan vakuutettu on "vakuutustapahtuman sattuessa tai vä­littömästi uhatessa" velvollinen huolehtimaan vahingon torjumisesta ja rajoitta­misesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottaja on saanut tiedon viemärivuodosta vasta vahingon tapahduttua. Vakuutuksenottajaa on kielletty menemästä kellaritilaan myrkyllisten kaasujen vuoksi, hänen omaisuutensa on korjaustoimien aloittamiseksi siirretty kellarikomeron hyllyiltä lattialle ja myö­hemmin pois talosta. Hän ei ole omilla toimillaan voinut torjua tai rajoittaa va­hinkoa eikä vaikuttaa viemärivesivahingon korjaustoimien aloittamiseen. Korjaustoimet on kuitenkin viemärivahinkoon liittyvien vaarojen vuoksi pitänyt aloit­taa nopeasti ja kastuneet tai muuten pilaantuneet rakenteet sekä muut materi­aalit on pitänyt poistaa kellaritiloista mahdollisimman nopeasti. Vakuutuslautakunta katsoo edellä olevilla perusteilla, ettei vakuutuksenottaja ole laiminlyönyt pelastamisvelvollisuuttaan.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan vakuutusyhtiö ei ole näyttänyt, että vakuutuksenottaja olisi väitetyin tavoin tahallisesti pyrkinyt suurentelemaan vahingoittuneen omaisuuden määrää tai kieltäytynyt rajoittamasta vahingon määrää. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on sille toimitetun listauksen perusteella voinut arvioida vahingon suuruuden ja sen määrän.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi vedota suojeluohjeen laiminlyöntiin tai siihen, että vakuutuksenottaja olisi suurennellut vahingon määrää tai kieltäytynyt rajoittamasta sitä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan jätevesiviemärin vuodon yhteydessä jäteveden ja viemäristä valuneen orgaanisen jät­teen aiheuttama terveydellinen riski huomioon ottaen mitään kellarissa säilytetyistä esineistä ei olisi voitu puhdistustoimienkaan jälkeen ottaa turvallisesti käyttöön. Toisaalta kaikki kellarissa olleet tavarat on hävitetty ilman, että vakuutuksenottaja on voinut siihen vaikuttaa.

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutuksenottajalle lisäkorvauksena 5.000 euron ja maksamansa korvauksen 1466,66 euron (kor­vaus kellarin irtaimistosta 1666,66 - 200 euron omavastuu) välisen erotuksen asianmukaisine korkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
sario
Uimonen
Vaitomaa
Yrttiaho