Haku

FINE-001371

Tulosta

Asianumero: FINE-001371 (2017)

Vakuutuslaji: Kiinteistövakuutus

Ratkaisu annettu: 30.08.2017

Lakipykälät: 22, 45, 57

Vastuu vakuutetusta rakennuksesta annettujen tietojen paikkansa pitävyydestä. Vakuutusmaksun määrä. Oliko vakuutusyhtiöllä velvollisuutta palauttaa perimiään vakuutusmaksuja?

Tapahtumatiedot

Kiinteistöosakeyhtiö S:lle valmistunut rakennus oli luovutettu osakkaiden hallintaan 25.1.2012, jolloin myös kiinteistöyhtiön vakuutussopimus oli tullut voimaan. Maaliskuussa 2015 kiinteistöyhtiön hallitus oli havainnut, että yhtiön rakennuksen paloluokka oli merkitty virheellisesti vakuutuskirjaan. Paloluokaksi oli merkitty P2 (paloa pidättävä) oikean paloluokan ollessa P1 (palonkestävä). Vakuutusyhtiö oli oikaissut virheen vakuutussopimukseen 1.1.2015 lukien. Oman laskelmansa mukaan kiinteistöosakeyhtiö S oli maksanut virheen johdosta vakuutusyhtiölle 10 344 euroa liikaa vakuutusmaksuja vuosilta 2012 - 2014, joten kiinteistöyhtiö on vaatinut vakuutusyhtiöltä liikaa perittyjen maksujen palauttamista.

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt palauttamasta vakuutusmaksuja. Vakuutusyhtiö on vedonnut 3.1.2017 ja 31.1.2017 kiinteistöosakeyhtiö S:n vakuutusmeklarille lähettämissään sähköposteissa siihen, että virheellinen tieto oli saatu asiakkaan edustajalta. Vakuutusyhtiö kiisti ottaneensa itse kantaa rakennuksen paloluokkaan. Lisäksi oli asiakkaan velvollisuus tarkastaa vakuutuskirjan tiedot.

Asiakkaan valitus

Kiinteistöosakeyhtiö S on lausunut, että vakuutusyhtiölle oli vakuutusta tehtäessä toimitettu kaikki rakennuslupa-asiakirjat, joissa paloluokka oli ilmoitettu oikein. Näin ollen vakuutusyhtiö oli itse merkinnyt vakuutussopimukseen väärän tiedon paloluokasta. Näyttöä tästä ei kuitenkaan voitu esittää. Kiinteistöosakeyhtiö S on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, tuliko vakuutusyhtiön palauttaa sille vakuutusmaksua takautuvasti ajalta 2012 - 2014.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt palauttamasta vakuutusmaksuja. Vakuutusyhtiö on lausunut, että kiinteistöosakeyhtiö S:n vakuutukset olivat alkaneet 25.1.2012. Vakuutusta tehtäessä vakuutusyhtiön käytössä oli ollut vain RS-talousarviolomake, josta rakennuksen paloluokka ei ollut ilmennyt. Vakuutuksesta oli sovittu suullisesti vakuutusyhtiön edustajan kanssa vakuutuksenottajan vakuutuskokonaisuuden vuositarkastuksen yhteydessä. Kaikki vakuutuskirjan tiedot olivat perustuneet asiakkaan ilmoitukseen, eikä vakuutusyhtiö ollut tehnyt annettuihin tietoihin mitään muutoksia tai lisäyksiä.

Asiakkaalla oli ollut mahdollisuus ja myös velvollisuus heti vakuutuskirjan saatuaan ilmoittaa, että siinä olleet tiedot olivat virheellisiä. Asiakasta oli myös erikseen 20.3.2012 pyydetty tarkastamaan vakuutuskirjan tiedot. Vakuutuksenottaja oli kuitenkin reagoinut väärään paloluokkaan vasta keväällä 2015, jolloin tiedot oli korjattu. Vakuutussopimuslaissa on asetettu vakuutuksenottajalle nimenomainen velvollisuus sekä antaa oikeat tiedot vakuutuksen myöntämistä varten että myöhemmin vakuutuskauden aikana oikaista vääräksi havaitsemansa tiedot. Sama lähtökohta on vahvistettu vakuutuksen yleisissä sopimusehdoissa.

Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja oli virheellisesti ilmoittanut, että rakennuksen paloluokka oli 2, vaikka se on tosiasiassa ollut 1. Tietoa oikeasta paloluokasta ei ollut mainittu missään vakuutusyhtiölle toimitetussa asiakirjassa, joten vakuutusyhtiö oli luottanut asiassa vakuutuksenottajan suulliseen ilmoitukseen. Vakuutusyhtiö ei koskaan tehnyt itse arviota rakennuksen paloluokasta, vaan vakuutusta tehtäessä huomioitiin vakuutuksenottajan antamat tiedot.

Vakuutuksenottajalla oli myös ollut mahdollisuus oikaista väärä tieto vakuutuskirjan saatuaan vakuutuksen tultua voimaan. Vakuutuskirja oli toimitettu vakuutuksenottajalle vuosittain laskun yhteydessä, mutta väärää tietoa ei ollut myöhemminkään havaittu. Se oli pyydetty korjaamaan vasta 4.3.2015, minkä jälkeen paloluokkatieto oli muutettu voimaan takautuvasti kyseisen vakuutuskauden alusta lukien.

Rakennuksen paloluokkaa koskeva tieto oli vakuutusta myönnettäessä olennainen seikka ja vakuutuksenottajan oli tullut toimialansa, asuntojen ja asuinkiinteistöjen hallinta, huomioon ottaen se ymmärtää. Asiaa oli myös erikseen tiedusteltu vakuutuksenottajalta, missä yhteydessä vakuutuksenottaja oli itse antanut asiasta väärän tiedon.

Vakuutuslautakunta oli käsitellyt vastaavaa tapausta ratkaisusuosituksessa VKL 248/15 todeten, että velvollisuus antaa oikeat vakuutuksen kohdetta koskevat tiedot vakuutuksenantajalle kuului vakuutuksenottajalle. Asiassa oli ollut lautakunnan näkemyksen mukaan otettava huomioon se, että vakuutusmaksut olivat perustuneet pätevästi syntyneeseen ja voimassa olleeseen sopimussuhteeseen. Tämän vuoksi lautakunta oli katsonut, ettei vakuutuksenottajalla ollut oikeutta vakuutusmaksujen palautukseen sen perusteella, että se oli antanut vakuutuksen kohteena olleesta rakennuksesta vakuutusyhtiölle virheellisen tilavuustiedon.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset liikenne- ja autovakuutuksista VKL 72/13 ja VKL 378/13 eivät soveltuneet käsiteltävään asiaan, sillä kyseisissä tapauksissa vakuutusyhtiö ei ollut erikseen pyytänyt vakuutuksenottajalta selvitystä hänen kotikunnastaan eikä ilmoittanut, että kyseisellä seikalla olisi ollut merkitystä vakuutusmaksun määräytymiseen. Nyt paloluokkatietoa oli nimenomaisesti pyydetty vakuutuksenottajalta, joka oli antanut siitä väärän tiedon.

Vakuutusyhtiö on todennut toimittaneensa lautakunnalle käytössään olleen vakuutukseen liittyvän kirjallisen aineiston, kuten RS-talousarviolomakkeen. Kiinteistöosakeyhtiö S oli esittänyt, että vakuutusyhtiölle olisi toimitettu kohteen rakennuslupa-asiakirjat, mutta kyseistä aineistoa ei ollut löytynyt vakuutusyhtiön hallusta. Asiakaspäällikön mukaan rakennuslupa-asiakirjoja ei ollut toimitettu vakuutusyhtiölle, vaan vakuutus oli tehty muiden selvitysten ja suullisesti annetun tiedon perusteella, mikä oli yleinen toimintatapa.

Vakuutusyhtiö on katsonut osoittaneensa, ettei rakennuslupa-asiakirjoja ollut sille toimitettu. Näyttötaakka asiasta oli vakuutuksenottajalla. Pelkkää vakuutuksenottajan väitettä ei voitu pitää riittävänä selvityksenä siitä, että asiakirja olisi toimitettu vakuutusyhtiölle. Vakuutuksenottajalla oli lisäksi joka tapauksessa ollut velvollisuus tarkastaa vakuutuskirjamerkintöjen oikeellisuus ja korjata niissä olleet mahdolliset virheet. Samoin vakuutuksenottajalla oli ollut velvollisuus antaa suullisesti paloluokasta oikea tieto.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen palauttamaan kiinteistöosakeyhtiö S:lle myöntämästään kiinteistövakuutuksesta perimiään vakuutusmaksuja sillä perusteella, että maksut olivat osaksi perustuneet virheelliseen tietoon vakuutetun rakennuksen paloluokasta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 45 §:n 1 momentin mukaan, jos vahinkovakuutus tai sellainen henkilövakuutus, jossa vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta saada 13 §:n 1 momentissa tarkoitettua takaisinostoarvoa, päättyy sovittua ajankohtaa aikaisemmin, vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutusmaksuun vain siltä ajalta, jonka sen vastuu on ollut voimassa, jollei 23 §:n 1 momentista tai 24 §:n 1 momentista muuta johdu. Muu osa jo suoritetusta vakuutusmaksusta on palautettava vakuutuksenottajalle. Vakuutusehdoissa on määrättävä, miten palautettava vakuutusmaksu lasketaan. Eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, ettei maksua palauteta.

Vakuutussopimuslain 57 §:n 1 momentin mukaan omaisuus tai etuus on ylivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa suurempi.

Vakuutussopimuslain 57 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vakuutusmäärän mukaisena, paitsi milloin vakuutuksenottajan tahallisesti antamat väärät tai puutteelliset tiedot olivat vaikuttaneet arvioon.

Puheena olevaan vakuutussopimukseen sovellettavien 1.10.2014 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 2.3.1 mukaan vakuutuksenottajan tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin sekä ilmoittaa muutkin tiedot, joilla vakuutuksenottaja käsitti tai hänen olisi pitänyt käsittää olevan merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan tulee lisäksi ilman aiheetonta viivytystä vakuutuskauden aikana oikaista vakuutusyhtiölle antamansa vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.4.1 mukaan, jos vakuutus päättyy sovittua ajankohtaa aikaisemmin, vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutusmaksuun vain siltä ajalta, jonka sen vastuu on ollut voimassa. Muu osa jo maksetusta vakuutusmaksusta palautetaan vakuutuksenottajalle. Vakuutusmaksua ei kuitenkaan palauteta, jos asiassa on menetelty vilpillisesti kohdassa 2.4 tarkoitetuissa tilanteissa.

Vakuutusyhtiö palauttaa vakuutuksenottajalle sen osan vakuutusmaksusta, joka kohdistuu vakuutuksen voimassaolovuorokausia vastaavan maksun yli menevään osaan. Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin oikeus pitää vakuutuksen hoitokuluna 15 % alkuperäisen vakuutuskauden vakuutusmaksusta, kuitenkin vähintään 50 euroa. Vakuutusmaksua ei kuitenkaan erikseen palauteta, jos palautettava maksu on vähemmän kuin 50 euroa.

Asian arviointi

Asian osapuolet ovat esittäneet erilaiset kertomukset siitä, millaisen asiakirjaselvityksen perusteella vakuutussopimus oli alun perin vuonna 2012 tehty. Kiinteistöosakeyhtiö S:n edustajan mukaan vakuutusyhtiölle olisi annettu vakuutussopimusta tehtäessä kaikki rakennuslupa-asiakirjat. Näyttöä asiakirjojen antamisesta ei kuitenkaan ole ollut esitettävissä. Kiinteistöosakeyhtiö S:n lautakunnalle toimittamissa rakennuslupahakemuksen käsittelyasiakirjoissa rakennuksen paloluokka on ilmoitettu oikein luokaksi P1.

Vakuutusyhtiö on kiistänyt saaneensa kyseisiä rakennuslupa-asiakirjoja ja vedonnut edustajansa sähköposteilla 23.3.2017, 27.3.2017 ja 28.3.2017 antamiin selvityksiin, joiden mukaan tiedot vakuutettavasta kohteesta oli annettu suullisesti eikä rakennuksen paloluokkaa koskevia asiakirjoja löytynyt. Vakuutusyhtiö on myös kiistänyt, että rakennuksen paloluokan määrittely olisi kuulunut sen tehtäviin.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vastuu vakuutuksen kohdetta koskevien oikeiden tietojen antamisesta on vakuutuksenottajalla. Omaisuuden omistavalla vakuutuksenottajalla onkin tavallisimmin parhaat tiedot vakuutettavan kohteen ominaisuuksista ja arvosta. Vakuutussopimuslain 22 §:ssä vakuutuksenottajalle on lisäksi asetettu velvollisuus oikaista ilman aiheetonta viivytystä vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. Tästä velvollisuudesta seuraa sopimusoikeudessa yleisestikin noudatettavan periaatteen mukainen vakuutuksenottajan velvollisuus tarkastaa vakuutusyhtiön vakuutussopimuksesta lähettämän vakuutuskirjan tietojen paikkansa pitävyys ja oikaista virheellisiksi havaitsemansa tiedot.

Se, millaisten rakennusta koskevien asiakirjojen ja tietojen perusteella puheena oleva vakuutussopimus on vuonna 2012 tehty, on tässä tapauksessa jäänyt epäselväksi. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää kuitenkin todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että rakennusta koskevat tiedot ovat olleet peräisin vakuutuksenottajalta.

Kiinteistöosakeyhtiö S:llä on joka tapauksessa ollut myös edellä kuvattu vakuutussopimuslain 22 §:ään perustuva velvollisuus vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen tarkastaa vakuutusyhtiön sille toimittamasta vakuutuskirjasta ilmenneiden tietojen paikkansa pitävyys. Vakuutusyhtiön mukaan kiinteistöosakeyhtiön edustajaa oli tähän sittemmin erikseen kehotettu. Tästä huolimatta kiinteistöosakeyhtiö S ei ollut huomauttanut vakuutusyhtiötä paloluokan virheellisyydestä ennen maaliskuuta 2015.

Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella vakuutusmaksun määrään vaikuttanut virhe on johtunut kiinteistöosakeyhtiö S:n omasta laiminlyönnistä tarkastaa asiaan kuuluvalla huolellisuudella vakuutussopimusta koskeneiden sopimusasiakirjojen tiedot. Tämän perusteella lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen palauttamaan vakuutuksesta perimiään maksuja kiinteistöosakeyhtiö S:lle. Esimerkiksi ylivakuutustilanteenkaan osalta laissa ei ole säädetty vakuutuksenantajalle yleistä velvollisuutta vakuutusmaksujen palauttamiseen. Asiassa ei myöskään ole kyse siitä, että vakuutussopimuksen mukainen vastuu olisi päättynyt ennen sovittua ajankohtaa vakuutussopimuslain 45 §:ssä ja vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdassa 4.2.4.1 määrätyin tavoin.

Lopputulos

Vakuutuslautakuntakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

 

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä

Sarpakunnas

Sjögren

Tulosta