Tapahtumatiedot
Vakuutettu asianajaja P avusti T:tä palkkasaatavaa koskeneessa asiassa B Oy:tä vastaan. Käräjäoikeus velvoitti B Oy:n 11.9.2014 lainvoimaiseksi tulleella tuomiollaan B Oy:n maksamaan T:lle muun ohella irtisanomisajan palkkana 7 600 euroa. Yhtiö oli maksukyvytön, minkä vuoksi T haki saatavaansa ELY-keskukselta palkkaturvana. P oli ilmoittanut sähköpostiviestissään T:lle, että ”palkkaturvasta ei voi hakea ennen kuin yhtiö on konkurssissa tai saneerauksessa.”
Palkkaturvaa on palkkaturvalain 5 §:n mukaan haettava kolmen kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Lain 6 §:n mukaan palkkaturvan saamisen edellytyksenä on työnantajan maksukyvyttömyys. Laki ei edellytä työnantajan konkurssia tai saneerausta. T oli jättänyt palkkaturvahakemuksen vasta 22.1.2015 eli määräajan kuluttua umpeen. Palkkaturvahakemus on tämän vuoksi hylätty. T on vaatinut P:n asianajotoimistoa korvaamaan 7 600 euron vahingon, joka on T:n mukaan aiheutunut P:n annettua hänelle vääriä neuvoja. Korvausta haetaan P:n asianajotoimiston vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön mukaan palkkaturvahakemuksen laatiminen ei kuulunut toimeksiantoon. Lisäksi vakuutusyhtiö on katsonut, että ELY-keskus ei olisi myöntänyt palkkaturvaa, koska T oli ollut B Oy:n varatoimitusjohtaja ja suurin osakas eikä häneen siten sovellettu työsopimuslakia. T:n saatava ei tämän vuoksi olisi voinut tulla maksettavaksi palkkaturvana, eikä P:n toiminnasta siten ollut aiheutunut vahinkoa T:lle.
Asiakkaan valitus
Käräjäoikeuden tuomion jälkeen palkkaturvahakemuksen tekeminen oli palkkasaatavan saamisen turvaamiseksi välttämätöntä, koska yhtiö oli maksukyvytön. Toimeksiantoon oli kuulunut myös palkkasaatavan perintä. P ei ollut tehnyt palkkaturvahakemusta, koska se ei vaatinut oikeudellista asiantuntemusta eikä palkkaturvahakemuksen laatimista olisi korvattu oikeusavusta.
ELY-keskus oli 20.12.2013 päätöksellään hylännyt palkkaturvahakemuksen muun ohella sillä perusteella, että hakija oli ollut B Oy:n varatoimitusjohtaja ja suurin osakas 25,5 prosentin omistusosuudella, eikä häneen siten sovellettu työsopimuslakia. Yhtiö perustettiin vuonna 2010, jolloin T oli yhtiön toimitusjohtaja. Yhtiön taloudellisten vaikeuksien vuoksi yhtiö haki ja sai ulkopuolisia sijoittajia, jotka suunnatulla osakeannilla sijoittivat rahaa yhtiöön ja panostustaan vastaan sijoittajat saivat yhtiön osakkeita. T:n asema yhtiön organisaatiossa muuttui johtajasta työntekijäksi.
T oli ollut työsopimuslain tarkoittamalla tavalla työntekijä viimeistään 4.11.2013 lukien. Myös yhtiön käsityksen mukaan, kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, T oli ollut viimeistään 4.11.2013 lukien työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla työntekijän asemassa yhtiöön. T oli 30.1.2013 eronnut B Oy:n hallituksen jäsenyydestä, mikä osoittaa, että hänen määräysvaltansa yrityksessä oli eroamisen myötä kaventunut.
T oli ollut kokoaikaisesti ja toistaiseksi lomautettuna taloudellisten ja tuotannollisten syiden vuoksi. B Oy ja T olivat sopineet tilapäisen työn suorittamisesta, minkä vuoksi sekä yhtiön että T:n käsityksen mukaan T oli työsopimuslain tarkoittama työntekijä viimeistään 13.8.2013 lukien. T oli irtisanonut työsuhteensa päättymään 4.11.2013 lukien. Myös tämä seikka tukee sitä, että T oli työsopimuslaissa tarkoitettu työntekijä.
Yhtiö oli 27.2.2014 lunastanut T:n omistamat osakkeet 637,50 eurolla. T omisti neljäsosan yrityksen osakekannasta ja lunastushinta kertoo selkeästi, että yhtiöllä ei käytännössä ollut arvoa lainkaan eikä sen liiketoiminnalla ollut tulevaisuutta.
T:n kuukausipalkka oli 3 800 euroa. Hän velkoi yhtiöltä kahden kuukauden irtisanomisajan palkkana yhteensä 7 600 euroa. Yhtiö ei ollut kiistänyt T:n työntekijäasemaa eikä palkkasaatavan määrää. Yhtiön edustajan näkemykselle T:n työoikeudellisesta asemasta yhtiöön on annettava merkitystä arvioitaessa sitä, olisiko T ollut oikeutettu saamaan saataviaan palkkaturvana. On selvää, että yhtiön edustaja olisi kiistänyt T:n vaatimuksen perusteeltaan ja määrältään, jos yhtiö olisi ollut sitä mieltä, ettei T ei ollut työsopimuslaissa tarkoitettu työntekijä.
Lautakunnalta pyydetään ratkaisusuositusta, jonka mukaan vakuutusyhtiön on suoritettava T:lle 7 600 euroa.
Vakuutusyhtiön vastine
P oli käräjäoikeudessa esittänyt myös palkkaturvaviranomaisen haastamista kuultavaksi, jotta myös palkkaturvaa koskeva asia olisi ratkaistu. Tästä kuitenkin luovuttiin muun muassa siitä syystä, että työsuhteen tunnusmerkistön täyttyminen oli epävarmaa aiemman hylkäävän päätöksen perusteella. Asiassa oli nimenomaan haluttu saada perintäkelpoinen tuomio yhtiötä vastaan ja saada myöhemmin ulosmittaus käyntiin B Oy:tä kohtaan. Asian ollessa ulosotossa kolmen kuukauden määräaika palkkaturvahakemuksen tekemiselle oli mennyt umpeen. Palkkaturvahakemuksen laatiminen ei kuulunut toimeksiantoon.
Jotta T:n voidaan katsoa kärsineen asiassa vahinkoa, olisi pidettävä todennäköisenä, että ELY-keskus olisi muuttanut kantaansa palkkaturva-asiassa. Väärät ohjeet eivät yksistään muodosta perustetta korvausvelvollisuudelle. Kysymys on siitä, onko ohjeistuksesta osoitettavissa lausunnonpyytäjälle aiheutuneen vahinkoa. T:lle olisi aiheutunut vahinkoa vain siinä tapauksessa, että ELY-keskus olisi muuttanut aiempaa kantaansa T:n työntekijäasemasta.
Käräjäoikeuden tuomiossa ei ole otettu kantaa T:n työntekijäasemaan eikä tämä asia ole ollut käräjäoikeudessa käsiteltävänä. ELY-keskukselle tehdyssä vastaselityksessä on mainittu useat samat perusteet kuin ratkaisusuosituspyynnössä. Vastaselityksen saatuaan ELY-keskus on antanut 20.12.2013 asiassa hylkäävän päätöksen osittain sillä perusteella, että merkittävänä osakkaana hakijan ei voida katsoa toimineen yksin työnantajan lukuun vaan neljännes yhtiön voitosta olisi tullut hänen hyväkseen omistusosuuden perusteella, joten hän on työskennellyt myös omaan lukuunsa. Lisäksi epäämistä on perusteltu muun muassa sillä, että hakija on ollut B Oy:n toimitusjohtaja ja suurin osakas.
Asiassa ei ole osoitettu, että palkkasaatavat olisi maksettu palkkaturvasta. Lisäksi on myös huomioitava, että T ei ollut halunnut palkkaturvakannetta tehtäväksi. T ei halunnut ottaa sitä riskiä, että palkkaturvaviranomainen kiistäisi kanteen.
Vakuutusyhtiön mukaan sen ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen mukainen.
Vakuutuksenottajan lausuma
P:n mukaan hänellä ei ole lisättävää asiaan.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko asianajaja P vastuussa siitä, että T ei ole saanut palkkaturvana saataviaan B Oy:stä. P:n vastuu riippuu ensiksi siitä, onko hän toiminut huolellisesti asianajotoimeksiantoa hoitaessaan. Mikäli P ei ole toiminut huolellisesti, tulee asiassa tarkasteltavaksi se, onko P:n toiminnasta aiheutunut vahinkoa T:lle.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Palkkaturvalain 4 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Vakuutusehtojen kohdan 60.2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa.
Asian arviointi
Lautakunta toteaa, että antaessaan väärää tietoa lain sisällöstä päämiehelleen, asianajaja on toiminut huolimattomasti ja on lähtökohtaisesti vastuussa väärästä tiedosta aiheutuneesta vahingosta. Edelleen lautakunta toteaa, että korvauksen hakijan velvollisuus on näyttää toteen vahinko eli tässä asiassa se, että asianajajan toiminnasta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Tässä asiassa vahinkoa on syntynyt, mikäli T olisi saanut palkkaturvana määräajan puitteissa tehdyllä palkkaturvahakemuksella saataviaan B Oy:ltä.
T on hakenut muun muassa irtisanomisajan palkkaa palkkaturvana 20.12.2013 tehdyllä hakemuksella. ELY-keskus on evännyt hakemuksen sillä perusteella, että kyse ei ole ollut työsopimuslaissa tarkoitettuun työsopimukseen perustuvasta saatavasta, koska T on omistanut B Oy:stä 25,5 prosenttia ja toiminut sen varatoimitusjohtajana. Toisin kuin valittaja on esittänyt, käräjäoikeus ei ole vahvistanut kyseessä olleen työsopimuslaissa tarkoitettu työsopimus. Käräjäoikeus ei ole tutkinut työsuhteen laatua, koska B Oy on myöntänyt kanteen.
Tässä asiassa T on hakenut samoja saataviaan palkkaturvana jo aiemmalla hakemuksellaan. Asiassa ei ole esitetty sellaista uutta selvitystä, jonka perustella ELY-keskuksen olisi näytetty arvioivan asiaa eri tavoin kuin se oli jo aiemmassa epäävässä päätöksessään arvioinut, vaikka uusi hakemus olisi tehty määrärajassa. Tämän vuoksi P:n laiminlyönnistä ei ole aiheutunut vahinkoa T:lle.
Lopputulos
Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.
Äänestys. Jäsen Rusasen eriävä mielipide liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Mäenpää
Jäsenet:
Hirviniemi
Korpiola
Toimi
Jäsen Rusasen eriävä mielipide
Katson, että antaessaan väärää tietoa lain sisällöstä päämiehelleen, asianajaja on toiminut huolimattomasti ja on lähtökohtaisesti vastuussa väärästä tiedosta aiheutuneesta vahingosta. Edelleen katson, että korvauksen hakijan velvollisuus on näyttää toteen vahinko eli tässä asiassa se, että asianajajan toiminnasta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Tässä asiassa vahinkoa on syntynyt, mikäli T olisi saanut palkkaturvana määräajan puitteissa tehdyllä palkkaturvahakemuksella saataviaan B Oy:ltä.
T on hakenut muun muassa irtisanomisajan palkkaa palkkaturvana 20.12.2013 tehdyllä hakemuksella. ELY-keskus oli tuolloin evännyt hakemuksen sillä perusteella, että kyse ei ole ollut työsopimuslaissa tarkoitettuun työsopimukseen perustuvasta saatavasta, koska T on omistanut B Oy:stä 25,5 prosenttia ja toiminut sen varatoimitusjohtajana.
Työsopimuslaissa määritellään työsopimuksen tunnusmerkit, joiden tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyse olisi työsopimuksesta. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä toimitusjohtajaa on vakiintuneesti pidetty osakeyhtiölain perusteella yhtiön toimielimenä eli työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolella. Eräissä tilanteissa toimitusjohtajan kohdalla voi kuitenkin tulla kyseeseen työsopimus. Käytännön tilanteet huomioon ottaen on selvitettävä, onko toimitusjohtajan ja yrityksen välisessä sopimussuhteessa sellaisia tekijöitä, jotka voisivat synnyttää työsuhteen johtajasopimuksen sijaan. Todelliset olosuhteet siten ratkaisevat sen, toimiiko yhtiön varatoimitusjohtajana työskentelevä henkilö yhtiöoikeudellisena toimielimenä, eikä hän tästä syystä ole työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, vai onko sittenkin kyse työsuhteesta.
Yhtiötä perustettaessa T oli yhtiön toimitusjohtaja. Hänen asemansa kuitenkin muuttui kun yhtiö sai ulkopuolisia sijoittajia. Sittemmin varatoimitusjohtajan nimikkeellä (omasta mielestään johtajan nimikkeellä) toiminut T ei 30.1.2013 jälkeen ollut enää yhtiön hallituksen jäsen. ELY-keskuksen päätöksessä on mainittu T:n omistaneen noin 25 prosenttia yhtiön osakkeista. Palkkaturvaa koskevassa valituksessaan Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle T pitää tätä virheellisenä ilmoittaen omistusosuutensa olleen 16,89 prosenttia. Yhtiö oli lunastanut 27.2.2014 osakkeet 637,50 euron hintaan.
T ei ollut tehnyt ns. toimitusjohtajasopimusta yhtiön kanssa. T:tä on yhtiön puolelta kohdeltu kuin työntekijää. Hänen kuukausipalkkansa oli 3 800 euroa. Yhtiö lomautti hänet toistaiseksi 14.2.2013. Hänet kutsuttiin tilapäisesti töihin työsopimuslain menettelyä noudattaen 13.8.2013. T irtisanoi työsuhteensa 200 päivän lomautuksen jälkeen 4.11.2013. Palkkasaatavia koskevassa oikeudenkäynnissä yhtiö ei kiistänyt T:n työntekijäasemaa eikä palkkasaatavien määrää.
Edellä mainitun perusteella on pidettävä todennäköisenä, että ELY-keskus olisi muuttanut kantaansa palkkaturva-asiassa ja näin ollen tulee vakuutusyhtiön korvata vastuuvakuutuksesta asianajajan toiminnasta aiheutunut, vaaditun suuruinen, vahingon.