Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oleva omakotitalo vaurioitui 6.11.2016 sattuneessa palovahingossa. Vakuutettu oli lämmittänyt Kastor-takkaa ja myöhemmin havainnut savua ja liekkejä takan kevythormipiipun läpiviennin kohdalla. Palo saatiin rajattua siten, että talon laajennusosa pelastui, mutta valtaosa rakennuksesta tuhoutui purkukuntoon.

Takka ja moduuleista koottu kevythormipiippu oli asennettu vuonna 2006. Asennuksen olivat tehneet vakuutettu, hänen rakennusinsinööri-appensa, joka oli toiminut vastaavana työnjohtajana, sekä rakennusmies, jolla oli oma rakennusalan yritys. Erillistä hormikatselmusta ei ollut järjestetty, vaan se oli pidetty talon loppukatselmuksen yhteydessä vuonna 2009.

Vakuutusyhtiön mukaan piippua asennettaessa ei ollut noudatettu asianmukaisia suojaetäisyyksiä. Vahinkotarkastaja oli 7.11.2016 todennut, että välikaton läpiviennin kohdalla kattoristikon puu (alapaarre) oli liian lähellä savupiippua. Kastorin asennusohjeen mukaan hormin ulkovaipan ja palavan materiaalin välinen etäisyys olisi tullut olla vähintään 50 mm, mutta mittauksen mukaan hiiltyneen puun etäisyys hormin ulkopinnasta oli ollut 40 mm vasemmalla puolella ja 55 mm oikealla puolella. Hiiltymäsyvyydet piipun ympäristön muissa puissa olivat useita senttejä, ja osin puut olivat palaneet kokonaan puhki. Palo oli alkanut tästä kohdasta. Yhtiö katsoi lisäksi, että läpivientikohdassa ei ollut käytetty asennusohjeen edellyttämää erillistä läpivientiholkkia. Yhtiön mukaan suojaetäisyyden olisi tällöin rakentamismääräyskokoelman osan E3 (1988) mukaan tullut olla vähintään 100 mm, ja hormin ympärillä olisi tullut olla 100 mm paksu kerros palamatonta, lämpöä eristävää rakennustarviketta.

Kunnan palotarkastaja purki piipun 8.11.2016. Tarkastuksessa ilmeni, että piipun sisällä ollut eriste oli hiiltynyt puhki ja vaurioitunut (sintraantunut). Vakuutusyhtiön tutkijan mukaan vauriokohta osui katon läpiviennin kohdalle. Piipun yläosassa moduulien jatkoskohta oli kattoläpiviennin kohdalla, vaikka hormin asennusohjeen mukaan moduulit olisi tullut valita siten, että niiden liitoskohta ei osu välikaton kohdalle tai vesikaton ylärajaan. Liitoskohdista tapahtuu lämpövuotoa. Kattoläpiviennin ympärille oli rakennettu laudoista piipun vahvike, jota ei ollut eristetty mitenkään, ja jossa piipun reunat olivat 10–40 mm irti kattolaudoista. Piipun sisällä vaurioituneen villan kohdalla piippu oli päässyt vapaasti luovuttamaan lämpöä ympäröiviin rakenteisiin.

Vakuutusyhtiö viittasi vakuutuksen rajoitusehtoihin ja mm. hormikatselmukseen liittyviin suojeluohjeisiin. Yhtiö katsoi palon johtuneen piipun puutteellisista suojaetäisyyksistä ja eristeistä yläpohjan läpiviennin kohdalla. Yhtiö piti vahinkotarkastajan toteamia 40 ja 55 mm etäisyyksiä luotettavina, sillä ne oli mitattu heti vahingon jälkeen ennen piipun purkamista. Piipun sisällä oleva eriste oli sintraantunut aikojen saatossa, minkä vuoksi piipun ulkokuori oli kuumentunut voimakkaasti, ja kun piipun ulkopuolella suojaetäisyydet ja lisäeristeet olivat puutteelliset, hormin lämpö oli siirtynyt rakenteisiin ja aiheuttanut palon syttymisen.

Yhtiö totesi lisäksi, että vakuutetun apen muistikuvien mukaan hormia asennettaessa palovillaa oli kyseisellä kohdalla jouduttu survomaan tiiviisti hormin ja välikaton puuosien väliin. Tiiviin eristyksen seurauksena hormi kuumenee läpiviennin kohdalla normaalia enemmän, ja hormin sisällä oleva eriste alkaa sintraantua, jolloin hormi alkaa päästää enemmän lämpöä ympärilleen. Valmistajan asennusohjeiden mukaan palavasta materiaalista valmistettuihin rakenteisiin asennettavien läpivientien ympärillä on aina käytettävä eristettyä läpivientiholkkia, jota tässä tapauksessa ei ollut käytetty, eikä myöskään jätetty rakentamismääräyskokoelman mukaista 100 mm suojaetäisyyttä tai käytetty 100 mm eristettä hormin ympärillä. Tämä asennusvirhe todennäköisesti myös vaikutti hormin sisäpuolisten eristeiden hiiltymiseen.

Yhtiö katsoi, että kyseessä on rajoitusehdon mukainen rakennustyövirheen seurauksena syntynyt vahinko. Yhtiö päätti kuitenkin kohtuussyistä korvata rakennuksen ja irtaimen vahingosta puolet, sillä kyse oli perheen kotina käytetyn rakennuksen suuresta vahingosta.

Osapuolet ovat erimielisiä rajoitusehdon sovellettavuudesta ja rakennusvahingon määrästä. Tässä ratkaisusuosituksessa lautakunta käsittelee kysymystä rajoitusehdon soveltamisesta. Vahingon määrää käsitellään asianumerolla FINE-002426.

Asiakkaan valitus

Vakuutetut katsovat, että rakennetta ei ole osoitettu virheelliseksi, väitetyllä virheellä ei ole syy-yhteyttä vahinkoon, ja joka tapauksessa rajoitusehto johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Vahinko tulee korvata kokonaan.

Suojaetäisyydet

Kevythormipiippua asennettaessa vuonna 2006 noudatettiin valmistajan määrittämiä suojaetäisyyksiä. Asennusohjeen (2005) mukaan moduulin eristetyn ulkovaipan ja palavan materiaalin välinen vähimmäisetäisyys on 50 mm. Asennettaessa suojaetäisyyksiä vielä kasvatettiin valmistajan ohjeessa mainituista. Kunnan rakennustarkastaja piti hormikatselmuksen 25.9.2009. Tämän jälkeen välikatolla käytäessä piipussa ei silmämääräisesti ollut havaittu mitään sellaista, joka olisi antanut aihetta ryhtyä toimenpiteisiin.

Vakuutusyhtiön näkemys 100 mm suojaetäisyydestä ei perustu rakentamismääräyskokoelman (E3 1988) pakottaviin määräyksiin tai piipun asennus- ja käyttöohjeisiin. Asennusohjeissa suojaetäisyyksissä todetaan ainoastaan 50 mm vähimmäisetäisyys. Eristeholkin paikallaan olo tai sen puuttuminen ei vaikuta tyyppihyväksynnän mukaiseen suojaetäisyyden vähimmäispituuteen, jos piippu kuitenkin on eristetty asianmukaisella palamattomalla tarvikkeella, kuten tässä oli tehty. Asennusohjeiden eri kohtien tarkoituksena on varmistaa toisaalta riittävä eristys läpivientien kohdalla ja toisaalta palavien rakenteiden riittävä etäisyys hormin ulkopinnasta muutoin. Vakuutetut viittaavat myös rakentamismääräyskokoelman osan E3 kohtaan 3.2.1, joka palomestarin mukaan soveltuu tähän tapaukseen.

Vahinkotarkastaja oli käynyt vahinkopaikalla 7.11.2016 ja tutkinut ja kuvannut paikan tikkailta käsin. Piipun ja palon syttymiskohdaksi varmistuneen alapaarteen väli oli hänen mittauksensa mukaan 40 mm, eli eroa rakentamismääräysten ja asennusohjeen mukaiseen 50 mm etäisyyteen oli vain sentti. Vahinkopaikalla sammutustöiden jälkeen tehtyjä mittauksia ei voi pitää sentin tarkkuudella luotettavina, koska piipun liikkumista voimakkaalla paineella johdetun sammutusveden vaikutuksesta ei voida sulkea pois. Piipun tukirakenteet olivat tuhoutuneet palossa. Kuva on otettu tikkailta yhdellä kädellä toisen käden pitäessä mittaa. Valokuvassa voi olla myös perspektiivivääristymää.

Vakuutettujen mukaan alapaarteeseen oli asennettaessa leikattu piippua varten 350 mm aukko. Piipun läpimitan ollessa 130 mm aukko mahdollistaa 60 mm suojaetäisyyden piipun molemmin puolin.

Vakuutusyhtiön palonsyyn tutkijoiden käydessä kohteessa piippu oli jo purettu. Tampereen yliopiston metallisten kevythormien paloturvallisuudesta tekemän tutkimuksen mukaan vahinkopaikalla osin tai täysin tuhoutuneista rakennusosista kasattua ja mitattua rekonstruktiota ei voi pitää luotettavana selvityksenä paloa edeltäneistä suojaetäisyyksistä tai piipun moduulien kohdistuksesta suhteessa läpivienteihin. Vastaavan palomestarin 8.1.2017 lähettämän sähköpostiviestin mukaan piippua ympäröivät rakenteet olivat jo sammutushetkellä olleet niin pahasti vaurioituneet, ettei niistä voi tehdä tarkkoja päätelmiä rakenteiden etäisyyksistä ennen vahinkoa.

Vaurioitunut hormi ja eristeholkki

Palotarkastajan laatiman onnettomuusselosteen mukaan palon syttymissyynä on ollut kevyttakan hormin ylikuumeneminen. Sekä vahinkotarkastajan että palotarkastajan mukaan ylikuumeneminen johtuu siitä, että piipun eriste oli ajan mittaan sintraantunut, jolloin piipun ulkokuori on päässyt kuumenemaan voimakkaasti.

Palotarkastajan mukaan palon alkuperäinen syttymiskohta on ollut alapaarteen kohdalla. Se oli asennusvaiheessa katkaistu piipun kohdalta jättäen kummallekin puolelle riittävät suojaetäisyydet. Palotutkintaselosteessa todetaan syttymissyyksi piipun sintraantuminen välikatosta ylöspäin eli vapaasti hengittävän piipun osan kohdalta. Läpiviennin kohdalle asennettavalla eristeholkilla tai sen puuttumisella ei ole ollut vaikutusta palon syntyyn. Vakuutettujen mukaan piipun kohdalta katkaistu alapaarre ei ole läpivienti vaan välikaton läpiviennin yläpuolella sijaitseva erillinen tukirakenne. Alapaarre ei ole sellainen läpivienti, jossa edes järkevästi voisi käyttää läpivientiholkkia. Kyseessä on kahdesta vastakkaisesta suunnasta suojaetäisyyden päähän piipusta ulottuva ei-kantava palkki, ei asennusohjeissa tarkoitettu seinä tai katto. Rakentamismääräyskokoelmakaan ei edellytä erillistä läpivientiholkkia.

Vakuutusyhtiön tutkija on väittänyt myös piipun yläosan (vesikaton) läpivientiä virheelliseksi. Palo ei kuitenkaan ole syttynyt vesikaton alapinnasta, eikä tämä läpivienti muutenkaan ole vahingon syynä.

Vastaavan palomestarin ja palotarkastajan lausumien ja onnettomuusselosteen mukaan palon syttymissyynä on ollut viallinen tai vaurioitunut hormi, eikä suojaetäisyyksillä ole ollut merkitystä vahingon syntyyn. Palomestarin ja palotarkastajan mukaan paloa ei olisi voitu välttää suojaetäisyyksiä olennaisestikaan kasvattamalla. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan piipun sisäisten eristeiden pettäessä piippu voi ylikuumentua siten, että lämpötila puurakenteen pinnalla voi olla 250–300 astetta, vaikka läpiviennin kohdalla olisi riittävä suojaetäisyys ja kivivillaeriste.

Takka ja hormi olivat ennen vahinkoa olleet aktiivisessa käytössä kuuden vuoden ajan. Jos vahinko olisi välitöntä seurausta asennusvirheestä, palon olisi yleisen elämänkokemuksen mukaan pitänyt syttyä jo huomattavasti aiemmin.

Vakuutusyhtiön vastine

Onnettomuus- ja palontutkintaselosteen mukaan palon syttymissyynä on ollut se, että kevyttakan hormi oli kuumentunut liikaa ja sytyttänyt rakenteet.

Vakuutusyhtiö viittaa rakentamismääräyskokoelman osan E3 (1988) määräyksiin ja hormin asennusohjeisiin. Vahinkotarkastuksessa 7.11.2016 piippu oli ollut vielä paikallaan, ja vahinkotarkastaja oli todennut piipun ja palon alkukohtana olleen hiiltyneen alapaarteen väliseksi etäisyydeksi 40 mm ja 55 mm. Tämän läpiviennin kohdalla ei ollut käytetty asennusohjeiden määräämää läpivientiholkkia, sillä vahingon jälkeenkin holkista olisi ollut todettavissa vähintään sen peltikuori. Kun holkkia ei ollut käytetty, rakentamismääräysten mukaisen 100 mm suojaetäisyyden saavuttamiseksi piipun ympärille olisi tullut asentaa 100 mm paksu kerros palamatonta lämpöeristävää rakennustarviketta kuten mineraalivillaa (RakMK E3 kohta 2.5 kuva 3; asiakkaan mainitsema kohta 3.2.1 koskee piipun sisä- ja ulkokuoren välistä eristepaksuutta). Asennusholkkia käyttämällä olisi saavutettu rakentamismääräysten mukainen 100 mm suojaetäisyys, eli nämä vaatimukset eivät ole keskenään ristiriidassa. Palkin (alapaarteen) kantavuudella ei tässä ole merkitystä, vaan olennaista on se, että palavaa materiaalia oli asennettu liian lähelle piippua. Rakentamisessa oli laiminlyöty sekä asennusohjeen että rakentamismääräyskokoelman määräykset.

Vaurioitunut piippu pystytettiin uudelleen, jolloin voitiin havaita, että piipun sisällä oleva eristevaurio osuu katon läpiviennin kohdalle. Läpiviennin reunat olivat selvästi nähtävissä eristeestä. Lisäksi kattorakenteisiin edelleen tuettuna olleen piipun yläosan läpivienti todettiin virheelliseksi.

Palomestarin 8.1.2017 lähettämän viestin osalta yhtiö katsoo, että viranomaisten palontutkinta on keskittynyt hormin kunnon selvittämiseen, ei suojaetäisyyksien arviointiin.

Vakuutusyhtiö pitää selvitettynä, että piipun sisällä vaurioituneen villan kohdalla piippu oli päässyt luovuttamaan vapaasti lämpöä ympärilleen, riittämättömien suojaetäisyyksien päässä sijainneisiin rakenteisiin, mikä oli johtanut tulipaloon. Palovahingon syynä ovat siten puutteelliset suojaetäisyydet, eli vahinko johtuu rakennustyövirheestä. Läpivientiholkin puuttuminen on vaikuttanut palon syntyyn, sillä holkin puuttumisen johdosta suojaetäisyydet palavaan materiaaliin eivät olleet riittävät.

Rajoitusehdon perusteella vahinko ei tulisi vakuutuksesta korvattavaksi, mutta vakuutusyhtiö on kohtuussyistä korvannut vahingosta puolet. Perusteita laajempaan korvaamiseen ei ole.

Selvitykset

Palon syttymiskohtaan liittyvinä selvityksinä lautakunnalle on toimitettu
- onnettomuusseloste ja palontutkintaseloste, joiden mukaan kevyttakan hormi oli kuumentunut liikaa ja sytyttänyt rakenteet; hormia tarkastettaessa oli todettu voimakasta eristeen värinmuuntautumista ja sintraantumista välikaton kohdalta ylöspäin, mikä oli heikentänyt eristyskykyä. Palomestarin 8.1.2017 lähettämän viestin mukaan palontutkinnassa oli kyse ainoastaan metallihormin kunnosta, ja muut mahdollisesti kiinnostavat yksityiskohdat olivat palaneet.

- palomestarin selvitys, jossa hän toteaa, että RakMK E3 1988 mukaan eristävän kerroksen paksuudeksi oli mainittu 50 mm, jos tulisijan teho jäi alle 60 kW. Valokuvan perusteella voi arvioida syttymispaikaksi oikealle puolelle sijoittuvan piipunvaipan ja rakenteen välisen kohdan, jossa oli vielä rakenteen hiiltymää jäljellä. Pelastusviranomainen ei voi arvioida, onko vaipan ja rakenteen välissä ollut A1 luokan tarviketta tai onko lisäeristeenä käytetty puhallusvilla joutunut kosketuksiin piipun vaipan kanssa. Vaipan ja rakenteen välissä voi olla 50 mm etäisyys (ei mitattu).

Palomestari toteaa lisäksi, että VTT:n tutkimuksen perusteella keskeisin metallisten kevythormien paloturvallisuuteen liittyvä riskitekijä ovat niiden läpiviennit rakenteiden läpi, sillä läpivientien kohdalla rakenteen ympärillä olevan eristeen vuoksi lämpö ei pääse poistumaan vapaasti hormin sisältä. Tästä seuraa, että eristeen lämpötila alkaa kohota läpiviennin kohdalla, ja kohonnut lämpötila voi lopulta aiheuttaa syttymisen. Palomestarin mukaan lämpö ei pääse vapautumaan tasaisesti vaan rasittaa välipohjan alueella piipun vaipan ja sisäputken välistä eristettä, joka vuosien kuluessa menettää eristyskykynsä, jolloin palokaasujen lämpö pääsee johtumaan ympäröiviin rakenteisiin sytyttäen ne palamaan aikaa myöten suotuisissa olosuhteissa.

- vakuutusyhtiön tutkijan muistio ja valokuvia vahinkopaikalta mukaan lukien vahinkotarkastajan 7.11.2016 ottamat kuvat, joissa piippu oli ollut edelleen paikallaan. Kuvien mukaan välikatolla läpiviennin kohdalla kattoristikon hiiltyneen puun ja piipun välinen etäisyys oli piipun vasemmalla puolella 40 mm ja oikealla puolella 55 mm. Hiiltymäsyvyydet piipun ympäristön muissa puissa olivat useita senttejä, ja monin paikoin palo oli polttanut puun kokonaan puhki.

Tutkinnan perusteella palon syttymissyynä oli savupiipun sisällä olevan eristeen pettäminen, mikä johtui siitä, että läpiviennin kohdalla palovillaa tai muuta eristettä oli kerrotulla tavalla survottu tiiviisti savupiipun ja laudan väliin, jolloin savupiippu pääsee kuumenemaan siitä kohdalta selvästi normaalia enemmän. Tällöin eriste vaurioituu, minkä jälkeen hormi johtaa lämpöä ympäröiviin rakenteisiin vapaasti. Tutkija piti selvänä, että savupiipun läpiviennin kohdalla on rakennusvirhe, jossa palavaa materiaalia on asennettu liian lähelle piippua, läpiviennin kohdalla 40 mm etäisyydelle hiiltyneestä puusta mitattuna. Tutkija uskoo, että puu oli ennen vaurioitumistaan ollut vielä lähempänäkin, 10–30 mm etäisyydellä samoin kuin vesikaton läpiviennin kohdalla. Tällä virheellä on selvä syy-yhteys vahinkoon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus soveltaa tapauksessa kotivakuutusehtojen mukaista rajoitusehtoa. Yhtiö on katsonut rajoitusehdon soveltuvan mutta on siitä huolimatta kohtuussyistä päättänyt korvata puolet rakennuksen ja irtaimen vahingosta. Asiassa on kyse myös siitä, onko tämä kohtuullinen lopputulos.

Yhtiöllä on näyttötaakka rajoitusehdon soveltamisedellytysten täyttymisestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 5.1.1 mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli,
- tulisijasta tai lämmityslaitteesta äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti noussut noki
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti tapahtunut räjähdys.

Vakuutukseen liittyvien rajoitusehtojen kohdan 6.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata suunnittelu-, perustus-, asennus- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa.

Asian arviointi

Osapuolten selostuksen ja valokuvien mukaan kevythormi oli johdettu vesikatolle siten, että alla olevan huonetilan kattopinnoitteeseen oli tehty aukko ja kattoristikon alapaarre oli katkaistu hormin molemmin puolin. Hormi oli siis fyysisesti tuotu alapaarteen läpi, jolloin kyseessä on selvästi läpivienti. Tulipalo oli alkanut alapaarteen kohdalta.

Hormin valmistajan asennusohjeen kohdan 6) ja läpivientiholkin esittelytekstin mukaan palavasta materiaalista valmistettujen seinien ja kattojen läpivienneissä on aina käytettävä eristettyä läpivientiholkkia turvallisen asennuksen varmistamiseksi. Eristeholkkia ei tässä tapauksessa ollut käytetty kyseisessä kohdassa, eikä alapaarteen kohdalla myöskään ollut toteutettu rakentamismääräyskokoelman osan E3 (1988) kohdan 2.5 ohjeen mukaista 100 mm suojaetäisyyttä ja 100 mm paksuista palamatonta rakennustarvikekerrosta piipun ympärille. Kohdassa 3.2.1 olevan ohjeen maininta 50 mm eristekerroksesta koskee hormin sisä- ja ulkokuoren välistä eristettä.

Vahinkotarkastajan ottamien kuvien perusteella alapaarrepuu oli syttymiskohdalla vielä hiiltyneenäkin alle 50 mm etäisyydellä piipun ulkopinnasta. Valokuvien perusteella lautakunta arvioi mittaukset tarkoiksi. Vaikka oletettaisiin, että piippu oli liikkunut vahingon yhteydessä, piipun molemmilta puolilta mitatut etäisyydet eivät yhteen laskienkaan riitä täyttämään edes hormin asennusohjeen perusvaatimuksen mukaista 50 mm suojaetäisyyttä hormin molemmin puolin eivätkä luonnollisesti myöskään läpivientikohtaan sovellettavia, perusvaatimusta tiukempia vaatimuksia.

Lautakunta päätyy näin ollen siihen, että palon syttymiskohdassa alapaarteen kohdalla suojaetäisyys palavaan rakenteeseen oli hormin asennusohjeiden ja rakentamismääräyskokoelman ohjeiden vastainen ja riittämätön. On selvää, että mitä lähempänä piippua puutavara sijaitsee, sitä herkemmin se voi syttyä. Tämän vuoksi kerrottu asennusvirhe on syy-yhteydessä palovahinkoon, vaikka vahinkoon johtaneen tapahtumakulun lähtötekijänä on ollut hormin sisäpuolisen eristeen pettäminen ja lämmönnousu kyseisellä alueella.

Näillä perusteilla kyse on ollut vahinkotapahtumasta, joka on rajoitusehdoilla rajattu kokonaan vakuutuskorvauksen ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö on kuitenkin kohtuussyistä päättänyt korvata puolet rakennuksen ja irtaimen vahingosta. Rakenteen todettu virheellisyys huomioon ottaen lautakunta katsoo, että ehdon soveltaminen tällä tavoin ei johda kohtuuttomaan lopputulokseen.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus soveltaa asennus- ja rakennustyövirhettä koskevaa rajoitusehtoa ja että päätös korvata puolet vahingosta on kohtuullinen.

Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen. Jäsen Sarion ja jäsen Uimosen eriävä mielipide on liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Rantala
Sario
Uimonen
Vaitomaa

Jäsen Sarion ja jäsen Uimosen eriävä mielipide

Olemme lautakunnan enemmistön esittämällä kannalla muun paitsi korvauksen määrän osalta. Siltä osin toteamme, että kyseessä on perheen taloudelliseen kantokykyyn nähden erittäin suuri vahinko, joka on kohdistunut sekä perheen asuntona käytettyyn rakennukseen että koti-irtaimeen. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön olisi kohtuullista maksaa 2/3 vakuutusehtojen mukaisesta korvauksesta.