Haku

FINE-000641

Tulosta

Asianumero: FINE-000641 (2017)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 28.08.2017

Henkilövahingon korvaaminen. Kaularangan prolapsista aiheutuneiden hoitokulujen työkyvyttömyyden sekä tilapäisen ja pysyvän haitan korvattavuus.

Tapahtumatiedot

K (s.1970) on kompastunut 23.9.2013 mennessään töihin hissin kynnyksellä kuprulla olleeseen mattoon loukaten samalla itsensä. K oli kompastumisen johdosta lentänyt koko painollaan (114 kg) hissin lattialle lyöden samalla päänsä hissin seinään. Välittömästi kaatumistapahtuman jälkeen K havaitsi voimakasta kipua vasemmassa isovarpaassa ja ranteessa ja myöhemmin havaittiin K:n kaularankaoireilun ja liikerajoituksien syyksi kookas sentraalinen prolapsi, joka leikattiin 14.1.2014.

Kysymyksessä on työmatkalla sattunut tapaturma, joka on käsitelty myös lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella. Tapaturmavakuutusyhtiö on katsonut vahingosta korvattaviksi vammoiksi varpaan ja ranteen ruhjevamman ja olkapään venähdyksen. Päivärahaa ja sairaanhoitokuluja on työtapaturman perusteella maksettu ajalta 24.9.–26.9.2013 ja 3.10.–31.12.2013. Tapaturmavakuutusyhtiö ei maksa korvausta työkyvyttömyydestä 31.12.2013 jälkeen eikä hoitokuluja 12.12.2013 jälkeen. K:lle on 12.12.2013 tehty niskan magneettitutkimus, jossa todettu rappeumaa ja C6-7 välissä välilevytyrä. Työtapaturmavakuutusyhtiön mukaan kyseiset löydökset ovat sairausperäisiä.

K haki korvausta kaatumisen aiheuttamista vammoista myös kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta. Päätöksessään vastuuvakuutusyhtiö katsoi korvattaviksi vammoiksi varpaan ruhje- ja kynsivamman ja ranteen venähdysvamman.

Vakuutusyhtiö katsoo, että K:lla todettu C 6-7 välissä oleva kookas prolapsi ei ole syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan, vaan johtuu tapaturmasta riippumattomasta välilevydegeneraatiosta. Vakuutusyhtiö toteaa, että ENMG:ssä todettu subakuutti hermojuuriärsytys on tyypillinen löydös degeneratiiviselle välilevypullistumalle. Näin ollen yhtiö katsoo, että prolapsi ja selän sekä vasemman yläraajan oireet ja kipuilu eivät ole syy-yhteydessä 23.9.2013 sattuneeseen tapaturmaan.

Asian käsittely FINEssä

K:n asia on ennen Vakuutuslautakuntaan saattamista ollut käsittelyssä FINEn toimistomenettelyssä, jonka yhteydessä, ennen ratkaisun antamista asia on siirretty Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi. FINEn käsittelyn aikana FINE pyysi asiassa asiantuntijalausuntoa professori Harri Pihlajamäeltä. Lausunnon vastaanottamisen jälkeen asia siirrettiin lautakuntamenettelyyn, jonka yhteydessä asiassa pyydettiin uusi asiantuntijalausunto.

Asiakkaan valitus

K oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja vakuutusyhtiön vastineen jälkeen laatimissa laajoissa lisäkirjelmissään K kertaa tapaturman kulun ja kuvaa tarkasti sen mekanismin, jonka johdosta vammat aiheutuivat. Lisäksi hän käy läpi asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä.

Valituksessa K kertoo kaatuessaan satuttaneensa käsiään, hartioitaan, vasemman polvensa. Myös vasemman isovarpaan kynsi irtosi tapaturman yhteydessä miltei kokonaan. K kertoo, että hän saattoi myös lyödä päänsä. K viittaa valituksessa ensimmäisiin vastaanottokäynteihinsä ja toteaa, että niiden yhteydessä hoidettiin pääosin pahoin tulehtunutta isovarvasta. Niska/hartia – oireiden K ajatteli vielä tässä vaiheessa helpottavan ajan kuluessa kipulääkkeiden avulla, vaikkakin hän painottaa, että ne alkoivat välittömästi heti kaatumisen jälkeen. K:n mukaan häntä hoitanut lääkäri ei myöskään ensivaiheessa ottanut tosissaan hartiaoireiden vakavuutta, eikä esimerkiksi ohjannut häntä pyynnöistä huolimatta kuvantamistutkimuksiin.

Valituksen mukaan viimein 14.11.13 ENMG-tutkimuksen tehnyt kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri totesi lausunnossaan, että C8-merkkilihaksissa on kohtalaisen runsas tuore denervaatiotoiminta, yksikkökatoa, lievää pareesia ja C8-juuren vaurio on syntynyt lähikuukausien aikana eli ajallisesti vaurio sopii syntyneen kaatumistapaturman aikaan ja tukee sitten tapaturman syy-yhteyttä. Ennen tapaturmaa K kertoo olleensa täysin työ- ja toimintakykyinen eikä hänellä esiintynyt mitään vastaavia kipuoireita. Valituksessaan K viittaa myös laajasti tämän jälkeisiin lääkärinlausuntoihin, kuvantamistutkimuksiin ja leikkauskertomuksiin, jotka kaikki tukevat käsitystä siitä, että prolapsi on ollut nimenomaan tapaturman aiheuttama. Erityisesti K viittaa neurokirurgian ylilääkärin lausumaan siitä, että on mahdollista, että sekä prolapsi että ligamentin reikä ovat seurausta tapaturmasta.

Vastineessaan K kertoo, että tapaturman jälkeen hän on ollut useasti sairaslomalla ja kärsii jatkuvista kivuista, jotka johtuvat niin ikään tapaturman aiheuttamasta hermovauriosta. K:n elämänlaatu ja toimintakyky ovat näin ollen heikentyneet merkittävästi kipujen ja vasemman käden heikentyneiden voimien vuoksi.

Valituksessaan K katsoo siten edelleen, että hänellä todettu prolapsi on seurasta 23.9.2013 sattuneesta tapaturmasta ja että näin ollen hänelle tulee suorittaa korvaus siitä aiheutuneista seurauksista kokonaisuudessaan. Näkemyksensä tueksi K käy läpi korkeimman oikeuden ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuuden kannanottoja liittyen lääketieteellisen ja oikeudellisen syy-yhteyden toteamiseen. Erityisesti valituksessa nostetaan esiin niin kutsuttu talen qualem – periaate, jonka mukaan vahingonkärsijä on otettava sellaisena kuin hän on. Tämä merkitsee sitä, että vaikka K:lla olisi todettu vähäistä, iänmukaista degeneraatiota nikamaväleissä, ei vahingonaiheuttajan korvausvastuu automaattisesti rajaudu pois, jos on osoitettavissa, että vamman kehittyminen on saanut alkunsa korvausvastuun perustavasta toiminnasta.

K vaatii korvausta siten prolapsin aiheuttamasta työkyvyttömyydestä, hoitokuluista sekä kivusta ja särystä yhteensä 9.000 euroa sekä pysyvästä haitasta haittaluokka 9 mukaisena. Tämän lisäksi K vaatii korvausta kosmeettisesta haitasta 6.000 euroa.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon jälkeen laatimassaan lisäkirjelmässä K referoi Pohjolaisen asiantuntijalausuntoa ja kyseenalaistaa siinä todetut päätelmät sekä oikeudellisesti että lääketieteellisesti. K toteaa, ettei missään häntä koskevassa lääketieteellisessä aineistossa ole prolapsin syyksi edes epäilty rappeumaa tai kulumaa. Päinvastoin ovat K:ta hoitaneet kirurgit luonnehtineet hänen kaularankaansa harvinaisen hyväkuntoiseksi hänen ikäänsä nähden.  Lisäksi K kertoo tunteneensa kipua välittömästi kaatumisen jälkeen myös pään ja niskan alueella, mutta ajatteli tällöin kyseessä olevan ohimenevä oire. Itsekin sairaanhoitajana K ei katsonut tarpeelliseksi käydä vähän väliä lääkärissä raportoimassa kaularankaoireilun kehitystä, vaan hän ajatteli oireiden talttuvan särkylääkkeillä. K toteaakin, ettei oireen kirjaamisen ajankohta suinkaan ole sama kuin oireen alkamisen ajankohta. Myöskään hoitohenkilökunnan puutteellisten potilasasiakirjamerkintöjen ei tulisi johtaa yksipuolisiin tulkintoihin vahingonkärsijän vahingoksi, vaan ratkaisua annettaessa tulisi huomioida myös vahingonkärsineen oma selvitys. K toteaa, että esimerkiksi 3.10.2013 käynnin merkinnöistä on kuitenkin luettavissa oireet hartiakivusta. Tällöin tutkittiin myös niskan liikkuvuus, eikä K:n pää testattaessa liikkunut juuri lainkaan.

Toisessa lisäkirjelmässään K selvittää seikkaperäisesti Pohjolaisen asiantuntijalausuntoon liittyviä epäkohtia. Hän ei esimerkiksi tuntenut itseään työkuntoiseksi, mutta meni 27.9.2013 töihin voimakkaan kipulääkityksen voimin, jotta hän pystyi aloittamaan vuosilomansa suunnitellun mukaisesti. Tämän jälkeen hän ei ollut puoleen vuoteen työkykyinen prolapsin vuoksi. Lisäksi K viittaa useisiin häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin, joissa kivun todetaan alkaneen tapaturman seurauksena. Oireen syy-yhteyttä tapaturmaan K demonstroi myös havainnekuvilla. K toteaa myös, että kipujen puutteellinen dokumentointi alkuvaiheessa (3.10. ja 7.10.2013 käynnit) johtuu K:n omalääkärin epäasiallisesta suhtautumisesta hoidettavaan, eikä K siten uskaltanut ottaa asiaa enää puheeksi. 11.10.2013 käynnin merkinnöistä on sen sijaan jo selkeästi luettavissa kaularankaoireiston kuvaaminen. K esittää myös oman tulkintansa 12.12.2013 MRI-kuvauksen tuloksesta ja myös kyseenalaistaa sen merkityksen luisen rakenteen luotettavana kuvausmenetelmänä. Näkemyksenä tueksi prolapsin dignostiikasta K viittaa lääketieteelliseen tutkimustietoon sekä Töölön sairaalan potilasrekisteristä löytämiinsä tapauksiin tapaturmaisiksi todetuista prolapseista. K painottaa myös sitä, ettei hänellä ole ollut ennen tapaturmaa sellaista oireilua, joka olisi voinut olla vaikuttamassa nyt tapaturman yhteydessä syntyneen prolapsin kehittymiseen. Myöskään iänmukaiset kulumat eivät selitä tapaturman jälkeistä oirekuvaa. K toteaa prolapsista jääneen hänelle pysyvän haitan, jota ei saada leikkauksin korjattua. Erityisesti K viittaa häntä hoitaneiden kirurgien leikkauskertomuksiin, joissa ei ole todettu mitään siihen viittaavaa, että prolapsi tai ligamenttivaurio olisivat syntyneet mistään muusta kuin 23.9.2013 tapaturman seurauksena. Myös 14.11.2013 tehty ENMG-tutkimus osoittaa K:n mukaan selvän yhteyden kaatumisen ja hermovaurioiden syntymisen välillä. Syy-yhteyttä tukee myös voimakas vammaenergia, jota vahvisti osaltaan K:n paino 114 kg. Lopuksi K viittaa vielä korkeimman oikeuden tapaukseen KKO 2017:18, jossa on pidetty prolapsin ja tapaturman välistä syy-yhteyttä puoltavana, jos hoitavien lääkäreiden lausunnoissa on otettu kantaa, että kaatuminen on todennäköisesti aiheuttanut prolapsin.

Edellä selvittämillään perusteilla K katsoo edelleen, että syy-yhteys prolapsin ja 23.9.2013 tapaturman välillä on olemassa ja että näin ollen vakuutusyhtiön suorittamat korvaukset ovat ilmeisen alimitoitetut. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin

Yhtiö toteaa vastineessaan, että käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella K sai 23.9.2013 sattuneessa tapaturmassa varpaan ruhjeen ja kynsivamman sekä ranteen venähdyksen.

K:n selän ja vasemman yläraajan kipuilun selvittämiseksi tehtiin kaularangan magneettitutkimus. Tutkimuksessa todettiin kookas prolapsi, joka leikattiin 14.1.2014.

Yhtiö toteaa, että, magneettitutkimuksessa K:lla on todettu kaularangan usean välin välilevyrappeumaa. Lisäksi on todettu välilevyn pullistumia. Yhtiö katsoo, että välilevyn pullistumien, myös C6-7 välin pullistuman syy on välilevyrappeuma. Näin ollen ei myöskään nikamien C6-7 välissä todettu kookas prolapsi ole syy-yhteydessä 23.9.2013 sattuneeseen tapaturmaan, vaan se johtuu välilevydegeneraatiosta. Kyseessä on siis sairausperäinen vaiva. Yhtiö viittaa vielä ENMG – tutkimukseen, jossa todettu subakuutti hermojuuriärsytys on tyypillinen löydös degeneratiiviselle välilevypullistumalle.

Edellä selosteuin perustein yhtiö katsoo, että leikattu prolapsi sekä selän ja vasemman yläraajan oireet/kipuilu eivät ole syy-yhteydessä 23.9.2013 sattuneeseen tapaturmaan, eikä niiden osalta voida suorittaa korvausta vastuuvakuutuksesta. Yhtiö toteaa, että asiassa ei siten ole perusteita suorittaa lisäkorvausta.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa LKT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolaiselta.

Pohjolainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin ja toteaa, että K:lle 23.9.2013 tapahtuneen tapaturman jälkeen tehdyt sairauskertomusmerkinnät 24.9.2013, 26.9.2013, 3.10.2013 ja 7.10.2013 koskevat oikeaa isovarvasta ja rannetta. Sairauskertomusmerkinnässä 3.10.2013 mainitaan selän vasemman yläneljänneksen kipu mutta ei kivun säteilyoireita yläraajaan eikä myöskään yläraajan puutumista, pistelyä kihelmöintiä tai muuta neurologista oiretta. Selässä on 3.10.2013 ollut tunnustellen todettavissa kipupiste.

Pohjolainen toteaa, että sairauskertomuksessa 11.10.2013 mainitaan ensimmäisen kerran kaularanka- ja hermojuuriperäiseen kiputilaan sopivat oireet. Varsin tarkasti tehdyssä neurologisessa tutkimuksessa ei tuolloin vielä todettu välilevytyrään sopivia kliinisiä löydöksiä. Selvät neurologiset vasemman yläraajan löydökset on todettu 15.11.2013 lääkärin tutkimuksessa.

Pohjolainen katsoo lausunnossaan, että jos välilevytyrä olisi syntynyt 23.9.2013 sattuneessa tapaturmassa, niskahartia- ja yläraajaoireet olisivat alkaneet välittömästi tapaturman jälkeen. Hermojuuren pinne-ja puristustilassa varsinkin alkuvaiheessa kipuoireet olisivat voimakkaita ja hallitsevia isovarpaan tai ranteen oireisiin verrattuna. Ensimmäiset hermojuuriperäiseen oireeseen viittaavat oireet on kirjattu sairauskertomuksiin 19 vrk tapaturman jälkeen.

Magneettitutkimuksessa 12.12.2013 on todettu kaularangan välilevyjen nestepitoisuuden aleneminen ja rappeumamuutoksia kaikissa kaularangan CIII nikamatasoa alemmissa väleissä. Pohjolaisen mukaan leikkauskertomuksessa mainittu takaligamentin reikä ei sinänsä viittaa traumaattiseen alkuperään, koska takaligamenttiin voi tulla reikä myös rappeuman perusteella.

Edellä olevaan perustuen on Pohjolaisen näkemyksen mukaan epätodennäköistä, että kaularangan välilevytyrä on syntynyt 23.9.2013 tapaturmassa. Lisäksi Pohjolainen toteaa, että sairausperäisistä syistä johtuen K:n oireilu olisi todennäköisesti kehittynyt vastaaviksi oireiksi myös ilman 23.9.2013 sattunutta tapaturmaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, kuinka pitkältä ajalta K:n vammat ovat syy-yhteydessä 23.9.2013 sattuneeseen kaatumisvahinkoon. Lisäksi tapauksessa on kysymys tilapäisen, pysyvän ja kosmeettisen haitan määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 2 momentin mukaan pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalu-eella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,

- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja

- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan K on kaatunut 23.9.2013 seurauksin, että hän on satuttanut oikean isovarpaansa, oikean ranteensa. Tämän lisäksi K on tuntenut voimakasta kipua niska-hartia -seudussa ja hän epäilee myös lyöneen päänsä. Tapaturman jälkeen tehdyt sairauskertomusmerkinnät 24.9.2013, 26.9.2013, 3.10.2013 ja 7.10.2013 koskevat oikeaa isovarvasta ja rannetta. Sairauskertomusmerkinnässä 3.10.2013 mainitaan selän vasemman yläneljänneksen kipu ja että kipu on alkanut tapaturman seurauksena. Selässä on 3.10.2013 ollut tunnustellen todettavissa kipupiste selkärangan ja lapaluun välissä. Sairauskertomusmerkinnässä 11.10.2013 mainitaan kipuilusta vasemman olkapään seudussa, koko yläraajassa, rintalihaksessa, niskassa ja hartiassa. Merkinnän mukaan yläraajassa on ollut myös lihaskramppia, puutuneisuutta ja sormien pistelyä. Sairauskertomusmerkinnässä 18.10.2013 on mainittu vasemman hartian kipuilusta, joka oli luonteeltaan säteilevää kipua olkanivelen seudussa ja kipua tuntui myös sormissa. Lisäksi lausunnossa kuvataan tunnottomuuden tunnetta sormissa ja kyynärvarressa. ENMG-tutkimus 14.11.2013 toi esiin viitettä lähikuukausien aikana syntyneestä VIII -hermojuuren muutoksesta vasemmalla. Kaularangassa magneettikuvauksessa 12.12.2013 todettiin nikamavälilevytyrä C6-7 välissä ja tämän lisäksi rappeumaperäiseen kehitykseen viittaavia muutoksia useilla tasoilla kaularangassa. Kaularangan nikamavälilevytyrää hoidettiin leikkauksella 14.1.2014. Leikkaava neurokirurgian ylilääkäri on sittemmin sähköpostissa 24.1.2014 todennut, että on mahdollista, että ligamenttiin tullut reikä on voinut aiheutua kaatumistapahtumasta. Kaularangan magneettikuvauksessa 21.8.2014 oli todettavissa aiemmin tehdyn leikkaustoimenpiteen jälkitila VI ja VII nikaman välissä. Rappeumaperäiseen kehitykseen viittaavaa reunakerrostumaa ja pieni nikamavälilevytyrä oli lausunnon mukaan todettavissa III ja IV nikaman välissä kuten myös IV ja V nikaman välissä. ENMG-tutkimuslausunnossa 18.9.2013 on parestesia / kipukomponenttioireiden arvioitu johtuvan jännitysniskan aiheuttamasta hermojuuripunosärsytyksestä.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon fysiatrian erikoislääkäri, dosentti Timo Pohjolaiselta. Asiantuntijalausunnon mukaan K:lla on todettu oikean isovarpaan ruhje- ja kynsivamma sekä oikean ranteen venähdysvamma. Kynsivamman seurauksenaja komplikaationa vakuutetulla on ollut oikean isovarpaan tulehdus. Näistä vammoista on asiantuntijalausunnon mukaan aiheutunut K:lle työkyvyttömyys 31.12.2013 asti ja hoidon tarve 12.12.2013 asti. Tämän jälkeen K:n niska-hartia -oireilu ja välilevytyrä johtuu lausunnon mukaan yksinomaan vahinkotapahtumasta riippumattomasta sairaudesta, eli kaularangan rappeumamuutoksista. Asiantuntijalausunnon mukaan on myös todennäköistä, että sairausperäisistä syistä johtuen, olisi K:n niska-hartia – oireilu kehittynyt vastaavaksi myös ilman 23.9.2013 tapaturmaa.

K on kirjelmissään esittänyt, että ainakin ensivaiheen epikriisit ja lääkärinlausunnot ovat osaltaan puutteellisia sen suhteen, miten hänen niska-hartia –alueen oireistonsa on niihin kirjattu. Hän on kertonut lääkäreiden suhtautuneen vähättelevästi näihin oireisiin ja heidän keskittyneen lähinnä vaurioituneen isovarpaan hoitamiseen. Vakuutuslautakunta toteaa, että se antaa ratkaisusuosituksensa sille toimitetun kirjallisen aineiston, kuten lääkärinlausuntojen, perusteella. Ratkaisu annettaan lopulta kokonaisarvioinnin perusteella, ottaen huomioon sekä alkuvaiheen epikriisit että myöhemmät lääkärinlausunnot.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen perusteella ja huomioiden asiantuntijalausunnossa lausutun lautakunta katsoo, että 23.9.2013 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta on K:lle aiheutunut korvattavia hoito- ja tutkimuskululuja 12.12.2013 saakka. Samoin perustein lautakunta katsoo, että K:n työkyvyttömyyttä voidaan pitää vahingosta aiheutuneena myös 31.12.2013 saakka.

Vakuutusyhtiö on arvioinut korvauksen sijoittuvan luokan 2 alakolmannekseen siten, että korvaus on 500 euroa. Normien mukaiset korvaukset ovat 2 luokassa 300–1200 euroa. Liikennevahinkolautakunnan normien mukaan lieviä vammoja ovat muun muassa ruhjevamma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee normaalissa odotetussa ajassa eikä vaadi leikkaushoitoa. Lieville vammoille on ominaista, että ne eivät vaadi elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään kaksi kuukautta ja että vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen sekä lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan K:lle on vastuuvahingon johdosta aiheutunut oikean isovarpaan ruhje- ja kynsivamma sekä oikean ranteen venähdysvamma. Asiantuntijalausunnon mukaan edellä mainittujen venähdysvammojen johdosta liikennevahinkolautakunnan luokan 2 alakolmanneksen mukaista korvausta on pidettävä riittävänä.

Ottaen huomioon edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen, lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon sekä erityisesti sen, että K:n oireilun ja työkyvyttömyyden on 31.12.2013 jälkeen katsottava aiheutuneen vahinkotapahtumasta riippumattomasta sairaudesta, ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan K:lle ole myöskään aiheutunut pysyvää haittaa tai pysyvää kosmeettista haittaa 23.9.2013 vastuuvahingosta.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

 

Jäsenet:

Hirviniemi

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia