Haku

FINE-000414

Tulosta

Asianumero: FINE-000414 (2019)

Kategoria: Sijoitusvakuutusasia

Ratkaisu annettu: 28.01.2019

Säästöhenkivakuutus. Vakuutusehtojen muuttaminen. Oikeus vakuutuksen säästömaksujen maksamiseen. Vakuutusyhtiön myöntämät lisäedut.

Tapahtumatiedot

A:lla on 26.11.1986 alkanut säästöhenkivakuutus, jonka on sovittu olevan voimassa 22.3.2046 saakka. Vakuutusyhtiön vakuutuksesta antaman 25.1.1987 päivätyn sopimuskirjan mukaan vakuutuksen säästösumman suuruus määräytyi maksettujen vakuutusmaksujen, annettujen hyvitysten sekä tehtyjen veloitusten perusteella. Vakuutukseen sovellettiin sen alkaessa 1.12.1986 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja. Vakuutusyhtiö oli varannut vakuutusehdoissa itselleen oikeuden vakuutusehtojen myöhempään muuttamiseen.

Vakuutusyhtiö olikin vakuutusaikana tehnyt muutoksia vakuutusehtoihin ja asettanut niiden perusteella vuonna 2004 vakuutussäästöille enimmäismäärän. A oli tuolloin riitauttanut vakuutusyhtiön toteuttaman ehtomuutoksen, mutta sittemmin 15.2.2005 sopinut vakuutusyhtiön kanssa vakuutuksessa noudatettavasta 200 000 euron säästörajasta.

Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, että vakuutusyhtiö oli ilmoittanut 24.11.2016 päivätyllä asiakastiedotteellaan A:lle muuttavansa vakuutuksen sopimusehtoja 1.1.2017 alkaen muun muassa niin, että vakuutuksen säästöosaan voisi vastaisuudessa maksaa vain mahdollisen aiemmin sovitun säästösuunnitelman mukaiset maksut. Vakuutusyhtiö perusteli säästömaksujen rajoittamista sillä, että vakuutuksen myöntämisen jälkeen korkotaso oli merkittävästi laskenut suhteessa vakuutuksen kiinteään 4,5 %:n perustekorkoon.

A on maksanut 29.12.2016 vakuutukseen 187 156 euron lisämaksun, jolla aiemmin sovittu 200 000 euron säästöraja on tullut täyteen. A on tämän jälkeen riitauttanut vakuutusyhtiön 24.11.2016 ilmoittamat vakuutusehtojen muutokset.  Asian tultua tältä osin vireille FINEssä vakuutusyhtiö on asiassa käydyn kirjelmienvaihdon kuluessa ilmoittanut suostuvansa säilyttämään A:n vakuutuksessa aiemmin noudatetun 200 000 euron säästörajan, minkä lisäksi A:lla on oikeus maksaa myös vakuutusturvan ylläpitämiseen tarvittavat riskimaksut. Vakuutusyhtiön kirjelmien mukaan A:lle tarjottaisiin myös samat vakuutukselle myönnettävät lisäedut kuin vastaaville muillekin asiakkaille.

Asiakkaan valitus

A on toimittanut lautakunnalle 16.1.2017, 31.1.2017, 7.2.2017, 18.3.2017, 28.4.2017, 3.7.2017 4.9.2017, 9.10.2017 ja 16.11.2017 päivätyt kirjelmät sekä päiväämättömän kirjoituksen marraskuussa 2017, joissa A on vaatinut, että:

1) hänellä vakuutuksen koko voimassaoloajan säilyy mahdollisuus sijoittaa ja nostaa vakuutuksesta varoja 200 000 euron enimmäismäärään asti sekä maksaa siitä riippumatta vakuutuksen riskivakuutusmaksut, ja

2) hänen riski- ja säästövakuutuksensa lisäedut eli asiakashyvitys, ylimääräinen lisäetu, terminaalibonus ja kuolintapaussummien korotukset on säilytettävä koko vakuutussopimuksen keston ajan.

Myöhemmissä kirjelmissään A on vaatinut lautakuntaa ottamaan kantaa myös siihen, oliko säästövakuutuksen 200 000 euron säästöjen enimmäismäärän asettaminen toteutettu vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisesti, ja siihen, miten vakuutusyhtiön toiminta vertautui erään toisen henkivakuutusyhtiön toimintaan.

Perusteluinaan A on lausunut muun muassa, että vakuutusyhtiö oli aiemmin vakuutuksen säästörajan asettamista koskeneen asian käsittelyn aikana kirjeellään 11.2.2005 vahvistanut, että A:lla oli oikeus säästömaksujen maksamiseen 200 000 euron enimmäismäärään saakka koko vakuutuksen voimassaoloajan, joten vakuutuksen ehdot on pidettävä voimassa sen mukaisina. Myös vakuutusyhtiön tuolloin ilmoittama 1.1.2003 voimaan tullut säästövakuutuksen uusi lisäetu, terminaalibonus, on sisällytettävä vakuutukseen. Vakuutusyhtiön on ylläpidettävä lisäedut vakuutuksessa koko sen voimassaoloajan niin kuin se ylläpitää niitä nyt ja tulevaisuudessa kollektiivisesti vakuutuksenottajilleen.

Vakuutusyhtiön on myös vakuutettava, että kollektiivisten lisäetujen lisäksi muulla yksittäisellä vakuutuksenottajalla ei ole henkilökohtaisia lisäetuja eikä niitä myös heille tulla yhtiön toimesta tarjoamaan. A:n mukaan vaatimuksen perusteena on vakuutusyhtiön velvollisuus kohdella vakuutuksenottajiaan tasapuolisesti. A katsoo, ettei yksityinen asiakas voi varmistaa kohtelunsa tasapuolisuutta saamatta tietoa muiden asiakkaiden kohtelusta. Vain oman asiakassuhteen perusteella tasapuolisuutta ei voi todeta. A on myös tiedustelut syytä siihen, miksi vakuutusyhtiö oli vuosikertomustensa mukaan maksanut pääomasuorituksia vuonna 2015 140 miljoonaa euroa, kun pääomasuoritukset olivat vuosina 2010 - 2016 vaihdelleet välillä 20 - 60 miljoonaa euroa.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö on antanut asiasta lautakunnalle 1.2.2017, 10.3.2017, 6.4.2017, 16.6.2017, 21.9.2017 ja 15.12.2017 päivätyt vastineet, jotka on annettu tiedoksi A:lle.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut suostuvansa siihen, että A saa maksaa vakuutukseensa säästömaksuja ja tehdä säästöjen osittaisia takaisinostoja 200 000 euron rajaan asti. A saa niin halutessaan maksaa myös vakuutuksen riskimaksut, vaikka 200 000 euron säästöraja olisi täynnä. Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei se voi kuitenkaan sitoutua siihen, että A:n 22.3.2046 asti voimassa olevaan vakuutukseen ei enää tehtäisi sopimuksen loppuaikana ehtomuutoksia. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut pidättävänsä oikeuden tehdä jatkossakin sopimusehtomuutoksia lainsäädännön ja vakuutusehtojen asettamissa rajoissa.

A:n vakuutuksen lisäetujen säilyttämistä koskevan vaatimuksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että sen kaikki henkivakuutuksen lisäedut ovat kollektiivisia lisäetuja, joita ei ole missään vaiheessa luvattu yhdellekään asiakkaalle, vaan vakuutusyhtiön hallituksella on oikeus muuttaa sekä lisäetujen määrää että niiden määräytymistapaa. Vakuutusyhtiö ottaa ylijäämän jaossa huomioon ylijäämän syntymistavan ja pyrkii jakamaan ylijäämän mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Näiden lisäetujen määrää tai määräytymistapaa ei voida etukäteen "lukita". Niitä ei voida luvata annettavan yksittäiselle asiakkaalle koko vakuutussopimuksen keston ajaksi. Asiasta on kerrottu myös A:n viittaamassa vakuutusyhtiön vuosikertomuksessa vuodelta 2015.

Vakuutusyhtiö on todennut maksaneensa asiakashyvitystä viimeksi vuonna 2009. Kuten vuosikertomuksessa 2015 on todettu, vakuutussäästöille ei tuolloinkaan annettu asiakashyvitystä. Myös jatkossa asiakashyvitysten jakamisen todettiin olevan epätodennäköistä. Lisäedut sijoitustoiminnan perusteella annetaan pääsääntöisesti terminaalibonusjärjestelmän kautta. Vakuutusyhtiö voi lopettaa asiakashyvitysten antamisen tilapäisesti tai pysyvästi mutta ei peruuttaa jo annettuja asiakashyvityksiä. Vakuutusyhtiön hallitus päättää vuosittain asiakashyvityksen, joka lisätään vakuutuksen vakuutussäästöihin ja ilmoitetaan vakuutuksenottajalle vuosikirjeellä.

Ylimääräisellä lisäedulla tarkoitetaan vakuutusyhtiön mukaan samaa kuin terminaalibonuksella. Terminaalibonus on vakuutusyhtiön tapa jakaa säästövakuutusten sijoitustoiminnan ylijäämää. Terminaalibonuksesta on kerrottu tarkemmin yhtiön vuosikertomuksessa vuodelta 2015. Vuosikertomuksessa terminaalibonukseen oli viitattu termillä "ylimääräinen lisäetu", josta A:n käyttämä nimitys todennäköisesti oli peräisin. Vuosikertomuksessa on kerrottu, että ylimääräinen lisäetu saattoi laskuperusteen mukaan kasvaa tai alentua milloin tahansa. Se tarkistettiin kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Ylimääräinen lisäetu määräytyi edun maksamispäivän perustein. Vakuutusyhtiö saattoi milloin tahansa muuttaa ylimääräisen lisäedun antamisen perusteita. Terminaalibonusjärjestelmä oli otettu käyttöön 1.1.2003, joten siitä ei ollut sovittu vielä vakuutuksen alkaessa vuonna 1986.

Vakuutusyhtiön mukaan yksilöllisissä henkivakuutuksissa oli maksettu kuolintapauksen yhteydessä kuolintapaussummien korotuksia, eli vakuutuksen riskiturvaa oli kasvatettu kuolintapauksen yhteydessä. Lisäedun suuruus oli riippunut kuolinhetkestä tai kuolintapauskorvauksen maksuhetkestä. Lisäedusta ei ollut aikanaan sovittu asiakkaiden kanssa ja vakuutusyhtiöllä oli oikeus milloin tahansa muuttaa sen periaatteita tai määrää.

Vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei myöskään sovittaessa A:n kanssa vakuutuksen 200 000 euron säästörajasta vuonna 2005 ollut luvattu terminaalibonuksen pysyvän voimassa vakuutusajan päättymiseen asti. Vakuutusyhtiöllä oli oikeus milloin tahansa muuttaa lisäetujärjestelmiään ja niiden perusteita. A:n vaatimus lisäetujen kieltämisestä muilta asiakkailta on sellainen, ettei sitä tule käsitellä. Lisäedut oli määrättävä oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti ottaen huomioon yhtiön vakavaraisuusvaatimus ja vakavaraisuus sekä yhtiömuoto. Vakuutusyhtiön hallitus hyväksyi kaikki lisäedut ja niiden tulevaan määräytymiseen vaikuttivat kulloinenkin toimintaympäristö, erityisesti voimassa oleva lainsäädäntö ja sääntely sekä sijoitusmarkkina. Vakuutusyhtiö on selvittänyt lisäetujen määräytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja todennut lisäetujen osalta kohtelevansa A:ta samoin periaattein kuin muitakin asiakkaitaan. 

Vakuutusyhtiö on lausunut selvittäneensä säästösumman enimmäismäärää koskeneen vakuutusehtojen muutoksen perusteita ja rajoituksen lisäämistä vakuutussopimukseen A:lle jo asiaa koskeneen erimielisyyden aikana vuonna 2004. Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksessaan VKL 676/05 katsonut vakuutusyhtiön asettamia säästörajoja koskeneen muutoksen vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaiseksi.

Siltä osin kuin A on tiedustellut vakuutusyhtiön maksamien pääomasuoritusten määriä eri vuosilta, vakuutusyhtiö on todennut, että vuonna 1995 oli tehty paljon säästövakuutuksia, joissa vakuutusajaksi oli sovittu 20 vuotta. Kun nämä vakuutukset päättyivät 2015, säästösummia oli erääntynyt paljon, suuruusluokaltaan kuudesosa sen hetken vakuutussäästöistä. Terminaalibonusta maksetaan säästövakuutuksen päättyessä, joko kuolintapaukseen, säästösumman maksuun tai takaisinostoon. Sen vuoksi myös terminaalibonusten yhteismäärä oli ollut todennäköisesti normaalia vuosittaista tasoa suurempi.

A:n vakuutuksenottajien kohtelun tasapuolisuuden varmistamisen osalta esittämän johdosta vakuutusyhtiö on muun muassa lausunut vakuutusehtojen muuttamisen tavoitteena olleen varmistaa nykyisten vakuutuksenottajien oikeudet heidän vakuutusmaksuillaan kerrytettyihin vakuutusyhtiön varoihin ja niiden perusteella vakuutuksille annettaviin etuihin. Mikäli vakuutuksenottajat olisivat saaneet edelleen maksaa sovitusta maksusuunnitelmasta poikenneita lisämaksuja yleiseen korkotasoon nähden ylisuurella 4,5 %:n laskuperustekorolla, se olisi johtanut eri asiakasryhmien epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Yhtiöön jo kertyneitä pääomia ei siinä tapauksessa voitaisi käyttää oikeudenmukaisesti jo kertyneiden vakuutussäästöjen ja vakuutusturvien hyväksi, vaan merkittävä osa pääomasta tulisi varata tulevien maksujen ja niille hyvitettävän 4.5 %:n laskuperustekoron maksamisen turvaamiseen.

Vakuutusyhtiön vakuutuksenottajien välillisesti omistamassa yhtiön vakavaraisuuspääomassa oli aiemmin huomioitu, että asiakkaat saattoivat maksaa joustavia säästömaksuja myös tulevaisuudessa. Koska markkinoilta saatava korko oli ollut pitkään erittäin alhainen ja jopa negatiivinen (miltä osin vakuutusyhtiö on viitannut esittämäänsä taulukkoon), kasvattivat joustavat säästömaksut merkittävällä määrällä yhtiön vakavaraisuusvaadetta. Sulkemalla vakuutuskanta vuoden 2017 lopussa (kyseisellä ehtomuutoksella), tämä osa vakavaraisuusvaatimuksesta poistui.

Vakuutusyhtiön vakavaraisuus on syntynyt yli 140 vuoden menestyksellisen liiketoiminnan seurauksena ja aikaisemmin maksetuilla vakuutusmaksuilla ja niille aikanaan saaduilla sijoitustoiminnan tuotoilla oli ollut siihen ratkaiseva merkitys. Koska varallisuus oli kertynyt menneisyydessä, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen varallisuuden jaon tuli perustua siihen, miten kukin vakuutus on ollut kerryttämässä yhtiön varallisuutta. Ehtomuutoksen taustalla oli varmistaa kertyneen varallisuuden mahdollisimman tasapuolinen ja oikeudenmukainen jakautuminen olemassa olevien vakuutuksenottajien kesken. Jos joustavat vakuutusmaksut tai vakuutusturvien korotukset sallittaisiin tulevaisuudessakin, se tarkoittaisi nykyisellä erittäin alhaisella korkotasolla yhtiön menneisyydessä kerryttämän vakavaraisuuden kuluttamista ja voisi vaarantaa pitkällä aikavälillä vakuutusyhtiölain 13 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevän vakuutettujen etujen turvaamisen periaatteen noudattamisen. Vakuutusyhtiö katsoo tehneensä muutokset vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutusyhtiö ei ota kantaa toisen henkivakuutusyhtiön toimintaan, sillä yhtiöiden vakuutuskannat, vakuutusten ehdot ja yhtiöiden taloudellinen asema ovat erilaiset. Vakuutusyhtiö on kasvattanut lisäetuja sekä säästövakuutuksille kasvattamalla terminaalibonusta että riskivakuutuksille antamalla maksualennuksia. Terminaalibonuksen kasvattaminen oli voitu tehdä kaikille säästövakuutusasiakkaille. Terminaalibonuksen laskennassa huomioidaan se, kuinka kauan säästöt olivat olleet kerryttämässä mahdollista ylijäämää. Näin määritelty tapa jakaa ylijäämää oli mahdollisimman oikeudenmukainen.

Vakuutusyhtiö huomauttaa, ettei sijoitustoiminnan tulevaa tuottoa ja riskivakuutusten kannattavuutta tiedetä, joten lisäetujenkaan tulevaa tasoa ei voida vielä tietää. Kaikki lisäetupäätökset tehdään jatkossakin vuosittain. Henkivakuutusyhtiön tärkein tehtävä on varmistaa vakuutetut edut eli nykyisten säästöjen määrä ja niille luvattu 4,5 %:n laskuperustekorko vakuutusten päättymiseen saakka sekä riskiturviin perustuvan korvausvastuun kattaminen. Yhtiö jakaa laskuperustekoron mahdollisesti ylittävää sijoitustoiminnan tuottoa terminaalibonusjärjestelmän kautta. Vakuutusyhtiö on kirjelmässään selvittänyt siihen kohdistuvaan vakavaraisuusvaatimukseen vaikuttavia tekijöitä ja viittaa internetsivuillaan esittämiinsä lisäetujen jakamista koskeviin periaatteisiin.

Vakuutusyhtiö huomauttaa, että 23.11.2017 tehty teminaalibonuksen kasvattaminen ja 1.1.2018 vakuutuskaudelle tehdyt lisäetujen kasvattamiset, eli henkivakuutuksen peruslisäetu 50 % ja tapaturmaisen kuolintapausturvan maksunalennus 50 %, ylittävät huomattavasti A:n vaatiman ”jäädytetyn” lisäetujärjestelmän tason. Jos vakuutusyhtiö olisi suostunut A:n vaatimukseen jäädyttää lisäedut 31.12.2016 tasolle, eivät nyt ilmoitetut lisäedut kuuluisi A:lle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asia koskee vakuutusyhtiön menettelyä sen ilmoittaessa A:lle 1.1.2017 alkaen voimaan tulleista muutoksista A:n säästöhenkivakuutussopimukseen sekä mainitun vakuutussopimuksen perusteella A:lle myönnettäviä vakuutusyhtiön lisäetuja.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on ollut tähän asiaan sovellettavassa laissa 1994/543, sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan.

Vakuutussopimuslain henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttamista koskevan 20 a §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Vakuutussopimuslain 20 a §:n 2 momentin mukaan henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Vakuutussopimuslain 20 a §:n 3 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Vakuutussopimuslain 20 a §:n 5 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Vakuutusyhtiölain henkivakuutusta koskevan 13 luvun 1 §:n 2 momentin (20.3.2015/303) mukaan uusien henkivakuutusten vakuutusmaksun laskuperusteita laadittaessa on huolehdittava vakuutettujen etujen turvaamisesta siten, että vakuutusyhtiö selviytyy kaikista vakuutusten sille aiheuttamista sitoumuksista joutumatta käyttämään muita varoja kuin näiden vakuutusten vakuutusmaksuja ja niiden sijoittamisesta saatavia tuottoja tavalla, joka saattaisi vaarantaa 11 luvun mukaisten pääomavaatimusten täyttymisen.

Saman lain 13 luvun 2 §:n, otsikoltaan ”Lisäetujen kohtuusperiaate”, 1 momentin mukaan päätettäessä lisäetujen antamisesta vakuutuksille, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin, on kohtuullisessa määrin otettava huomioon sekä näille vakuutuksille annettavien lisäetujen kokonaismäärän että niiden jakautumisen osalta näiden vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Lisäedut eivät saa vaarantaa yhtiön 11 luvun mukaisten pääomavaatimusten täyttymistä tai lisäetujen tason jatkuvuutta.

13 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksille annettavilla lisäeduilla on oltava laskuperuste, josta selviää lisäetujen vaikutus vakuutusyhtiön 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun vastuuvelkaan.

13 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet, jotka vakuutusyhtiön on julkaistava internetsivuillaan ja tilinpäätöksessään. Vakuutusyhtiön on vuosittain julkaistava internetsivuillaan ja tilinpäätöksessä selvitys siitä, kuinka tavoitteet ovat toteutuneet ja tarvittaessa perustelut sille, miksi tavoitteita ei ole saavutettu.

13 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan on julkaistava vuosittain sekä yhtiökohtaisia että keskenään mahdollisimman vertailukelpoisia tietoja siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat soveltaneet 1 momentissa tarkoitettua kohtuusperiaatetta, sekä yhtiöiden tavoitteista ja niiden toteutumisesta.

Sopimusehdot

Ehdot 1.12.1986

Kysymyksessä olevaan säästöhenkivakuutukseen alun perin sovellettujen 1.12.1986 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 13.1. mukaan, jos vakuutusehtoja tai maksuperusteita muutetaan, muutoksia noudatetaan seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Muutoksesta vakuutuksenantajan on ilmoitettava viimeistään kolmekymmentä päivää ennen sanottua ajankohtaa. Jos vakuutuksen omistaja ei hyväksy vakuutusehtojen muuttamista tai maksun korottamista, vakuutussopimus lakkaa hänen kirjallisen ilmoituksensa perusteella mainitusta ajankohdasta lukien. Kohdan 13.2. mukaan vakuutuksen omistajan on tehtävä kohdassa 13.1. mainittu ilmoitus kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun hän sai muutoksesta tiedon.

Vakuutusehtojen kohdan 12.1. mukaan indeksihyvityksille, jotka määritetään vuosittain ja voivat olla erilaisia eri vakuutusryhmille, haetaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus. Kohdan 12.5. mukaan säästösumman hyväksi mahdollisesti annettavissa muissa hyvityksissä noudatetaan samoja periaatteita kuin indeksihyvityksissäkin.

Vakuutusehdoissa käytettyjen käsitteiden määritelmien kohdan 1.14. mukaan annetut hyvitykset muodostuvat

  • sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamasta 4,5 %:n vuotuisesta laskuperustekorosta, jolla vakuutuksenantaja hyvittää säästösummaa vastaavia varoja jatkuvasti ja
  • sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistamista indeksi- ym. hyvityksistä, joilla vakuutuksenantaja hyvittää säästösummaa vastaavia varoja kalenterivuosittain.

Ehdot 1.1.2003

Kysymyksessä olevaan henkivakuutussopimukseen 1.1.2003 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen vakuutusmaksun maksamista koskevan kohdan 7.1 mukaan vakuutusturvan ylläpitämiseen tarvittavat vakuutusmaksut on maksettava viimeistään eräpäivänä.

Vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukaan tämän lisäksi vakuutusmaksuja voidaan maksaa ilman erillistä laskutusta myös vapaasti valittuina ajankohtina ja halutun suuruisissa erissä. Maksetut vakuutusmaksut kartuttavat vakuutussäästöjä. Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin oikeus asettaa rajoituksia maksettujen vakuutusmaksujen enimmäismäärille.

Vakuutusehtojen vakuutussäästöille annettavia hyvityksiä koskevan kohdan 9.1 mukaan vakuutussäästöjä hyvitetään vuotuisella laskuperustekorolla. Vuoden ensimmäisenä päivänä vakuutussäästöille laskuperustekoron lisäksi annettavien asiakashyvitysten suuruus vahvistetaan vuosittain. Asiakashyvitykset voivat olla erilaisia eri vakuutusryhmille. Asiakashyvityksiä ei anneta siltä vuodelta, jonka päättyessä vakuutus ei ole ollut voimassa.

Vakuutusehtojen kohdan 9.2 mukaan viimeinen asiakashyvitys annetaan sinä päivänä, jolloin säästösumma erääntyy maksettavaksi.

Vakuutusehtojen vakuutussäästöjen ennenaikaista nostamista (takaisinosto) koskevan kohdan 12.2.1 mukaan vakuutuksen omistaja voi nostaa takaisinostoarvon milloin tahansa, ellei vakuutuksen panttaus, sitoumus edunsaaja-määräyksen voimassapitämisestä tai voimassaoleva vakuutusarvotodistus ole esteenä.

Vakuutussopimuksen muuttamista koskevan vakuutusehtojen kohdan 17.1 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa kuolemantapausturvan (laaja turva) ja säästöhenkivakuutuksen maksuja tai muita sopimusehtoja, jos muutokseen on erityistä syytä

  • yleisen vahinkokehityksen tai
  • korkotason muutoksen vuoksi ja vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Vakuutusehtojen kohdan 17.3 mukaan vakuutusmaksuja ja muita sopimusehtoja voidaan muuttaa korkeintaan muutoksen perustetta vastaavasti.

Vakuutusehtojen kohdan 17.4 mukaan vakuutusyhtiö voi lisäksi tehdä vakuutusehtoihin ja muihin sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Asian arviointi

1) A:n vakuutusmaksuja koskevat vaatimukset

Sijoituslautakunta toteaa, että osapuolten välinen erimielisyys on alkanut vakuutusyhtiön A:lle lähettämästä 24.11.2016 päivätystä vakuutusehtojen muuttamista koskeneesta asiakastiedotteesta, jolla vakuutusyhtiö on muun muassa ilmoittanut rajoittavansa 1.1.2017 alkaen A:n vakuutuksen säästöosaan sallittavien maksujen määrän aiemmin sovitun säästösuunnitelman mukaisiin maksuihin. Toimenpide on perustunut vakuutussopimuksessa noudatettujen 1.1.2003 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohtiin 7.2 ja 17 sekä vakuutussopimuslain 20 a §:n 2 momenttiin. Sijoituslautakunta on vastaavia säästöhenkivakuutuksia koskevissa ratkaisuissaan FINE-003490, FINE-006945 ja FINE-007739 katsonut vakuutusehtojen muuttamiselle olleen vakuutussopimuslain mukainen peruste.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A oli vuonna 2005 sopinut vakuutusyhtiön kanssa vakuutussopimuksessa noudatettavasta 200 000 euron säästörajasta. Nyt puheena olevan asian vireillä ollessa vakuutusyhtiö on ilmoittanut suostuvansa siihen, että A:lla on edelleen oikeus maksaa vakuutuksen säästöosan maksuja mainitun säästörajan puitteissa sekä sen lisäksi vakuutusturvan yläpitämiseen tarvittavat riskimaksut. Tämän vuoksi Sijoituslautakunta ei käsittele asiaa tältä osin enemmälti.

Siltä osin kuin A on lautakunnalle toimittamissaan kirjelmissä vaatinut vakuutusyhtiötä vahvistamaan, että A:lla olisi edellä mainittu oikeus myös vakuutuksen koko voimassaoloajan, eli 25.1.1987 päivätyn sopimuskirjan mukaan enintään 22.3.2046 saakka, vakuutusyhtiö ei ole A:n vaatimukseen suostunut. Sijoituslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö oli A:n säästöhenkivakuutukseen jo alun perin sovellettujen 1.12.1986 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdassa 13.1. varannut itselleen oikeuden vakuutussopimuksen ehtojen muuttamiseen. Vastaavan oikeuden vakuutusyhtiö on varannut myös vakuutukseen sovellettavien 1.1.2003 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdassa 17.

Ottaen huomioon selostettu vakuutusyhtiön vakuutusehdoissa varaama oikeus sopimusehtojen muuttamiseen Sijoituslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen suostumaan A:n koko jäljellä olevaa vakuutusaikaa koskevaan vaatimukseen vakuutusmaksujen maksamismahdollisuudesta. Sijoituslautakunta huomauttaa kuitenkin, että vakuutusyhtiön oikeutta muuttaa A:n vakuutussopimusta rajoittavat myös tältä osin vakuutussopimuslain 20 a §:n pakottavat säännökset.

A on lautakunnalle toimittamissaan kirjelmissä pyytänyt kannanottoa myös siihen, oliko vakuutusyhtiö alun alkaen toteuttanut vakuutussäästöjen enimmäismäärän rajoittamisen vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisesti. Tältä osin Sijoituslautakunta toteaa, että sille toimitettujen asiakirjojen mukaan osapuolet ovat sopineet asian tältä osin jo vuonna 2005, jolloin A on asian Vakuutuslautakunnassa vireillä ollessa ilmoittanut 15.2.2005 allekirjoittamallaan vahvistuksella hyväksyneensä vakuutusyhtiön sovintotarjouksen. Tämän vuoksi Sijoituslautakunta ei enää anna ratkaisusuositusta tästä kysymyksestä. Sijoituslautakunta toteaa, että Vakuutuslautakunta on käsittelyt kyseisen vakuutusyhtiön tekemän vakuutusehtojen muuttamisen lainmukaisuutta vakuutusyhtiön vastineessaan viittaamassa samanlaista säästöhenkivakuutusta koskeneessa ratkaisussa VKL 676/05.

Siltä osin kuin A on pyytänyt kannanottoa siihen, miten vakuutusyhtiön toiminta vertautuu erään toisen henkivakuutusyhtiön toimintaan, lautakunta toteaa, ettei tällaisten kannanottojen antaminen kuulu lautakunnan tehtäviin.

2) Vakuutusyhtiön myöntämiä vakuutuksen lisäetuja koskevat A:n vaatimukset

A on vaatinut vakuutusyhtiöltä sitoumusta myös siitä, että hänen riski- ja säästövakuutuksensa lisäedut asiakashyvitys, ylimääräinen lisäetu eli vakuutuksen päättyessä maksettava terminaalibonus ja kuolintapaussummien korotukset säilytettäisiin vakuutussopimuksen koko voimassaoloajan. Sijoituslautakunta toteaa, ettei A ole kirjelmissään esittänyt vaatimukselleen tarkempia perusteita. Vakuutusyhtiön 1.1.2017 lukien voimaan tulleiksi ilmoittamat vakuutusehtojen muutokset eivät ole koskeneet vakuutuksen lisäetuja. Päinvastoin vakuutusyhtiön asiassa esittämän selvityksen perusteella kyseisillä ehtomuutoksilla on nimenomaan pyritty turvaamaan lisäetujen tasapuolista ja oikeudenmukaista jakamista lisäedut mahdollistaneille jakokelpoisia varoja kerryttäneille pitkään voimassa olleille vakuutuksille, joihin myös A:n vakuutus on kuulunut.

Siltä osin kuin A on mahdollisesti tarkoittanut, että vakuutusyhtiö olisi sitoutunut mainittujen lisäetujen myöntämiseen, lautakunta toteaa, ettei vakuutussopimukseen ole tällaista vakuutusyhtiön antamaa sitoumusta vakuutussopimusta tehtäessä tai myöhemminkään sisältynyt. Vakuutussopimukseen sen alkaessa vuonna 1986 sovellettujen vakuutusehtojen vakuutukselle annettavia hyvityksiä koskevasta kohdasta 12 on jo käynyt ilmi, että tältä osin on kyse vakuutusyhtiön harkinnan mukaan vuosittain erikseen annettavista mahdollisista eduista, joiden määrä ja myöntäminen ovat riippuneet vakuutusyhtiön toiminnan kulloisestakin taloudellisesta tuloksesta. Tuolloin voimassa ollen lainsäädännön mukaan vakuutusyhtiön on lisäksi tullut hakea lisäetujen myöntämistä koskeneille päätöksilleen viranomaisen vahvistus.

Vastaava lisäetujen eli asiakashyvitysten vuotuista myöntämistä koskeva määräys sisältyy 1.1.2003 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohtaan 9. Lisäetujen myöntämistä koskevan voimassa olevan vakuutusyhtiölain 13 luvun mukaan lisäeduista päättäminen kuuluu nykyisin henkivakuutusyhtiön asianomaisille toimielimille. Vakuutusyhtiölain 13 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet, jotka vakuutusyhtiön on julkaistava internetsivuillaan ja tilinpäätöksessään. Vakuutusyhtiön on vuosittain julkaistava internetsivuillaan ja tilinpäätöksessä selvitys siitä, kuinka tavoitteet ovat toteutuneet ja tarvittaessa perustelut sille, miksi tavoitteita ei ole saavutettu.

Selostamillaan perusteilla Sijoituslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen antamaan A:n vaatimaa sitoumusta taata A:n mainitsemien lisäetujen myöntämistä vakuutukselle myös tulevaisuudessa.

Siltä osin kuin A on kiinnittänyt huomiota niihin vaikeuksiin, joita yksittäisellä vakuutuksenottajalla on varmistua lisäetujen jaon tasapuolisuudesta, lautakunta toteaa, ettei voida edellyttää, että vakuutusyhtiö antaisi tätä varten A:lle muita yksittäisiä vakuutussopimuksia koskevia tietoja tai A:n vaatimia sitoumuksia. Vakuutuksenottajan asemaa on tältä osin pyritty lainsäädännössä turvaamaan vakuutusyhtiölain 13 luvun määräyksillä, joiden mukaan henkivakuutusyhtiöillä on muun muassa oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet, jotka samoin kuin niiden toteutumista koskeva selvitys vakuutusyhtiön on vuosittain julkaistava internetsivuillaan ja tilinpäätöksessään. Lisäksi henkivakuutusyhtiöiden toimintaa valvovan Finanssivalvonnan on vuosittain julkaistava tiedot siitä, miten vakuutusyhtiöt ovat soveltaneet lisäetujen jakamisessa sovellettavaa kohtuusperiaatetta, sekä tiedot vakuutusyhtiöiden tavoitteista ja niiden toteutumisesta.

A ei ole tuonut esiin seikkoja, joiden perusteella lautakunnalla olisi aihetta epäillä vakuutusyhtiön menetelleen lisäetujen jakamisessa vakuutuksenottajiensa kesken vastoin lakia ja voimassa olevien vakuutussopimustensa ehtoja.

Lopputulos

Sijoituslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Ovaska
Pönkä
Sario
Tapanila

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia