Tapahtumatiedot

Taksiliikennettä harjoittavan vakuutuksenottaja A:n vuonna 2013 käyttöön otettu invataksiksi rekisteröity auto oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi ulosajossa 17.4.2016. Vakuutusyhtiö oli lunastuskorvausta suorittaessaan arvioinut 9.5.2016 päivätyn korvauslaskelman mukaan auton verolliseksi käyväksi arvoksi varusteineen 54 000 euroa. Auton jäännösarvon osuus summasta oli 12 500 euroa. Vakuutusyhtiö oli vähentänyt korvausmäärästä arvonlisäveron osuutena 8 032,36 euroa ja kuoleentumattoman autoveron osuutena 17 kuukaudelta 13 075,48 euroa. Lunastuskorvauksen määrä ennen omavastuuta oli siten 32 892,26 euroa. Jäännösarvoon sisältyi lisäksi A:n valtiolle tilitettävää arvonlisäveroa 2 419,35 euroa.

A on vaatinut Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-10/08 vedoten vakuutusyhtiötä oikaisemaan lunastuskorvausta siten, että korvauksesta vähennetty arvonlisäveron osuus laskettaisiin auton autoveron määrällä vähennetystä eikä autoverollisesta arvosta. Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään 4.10.2016 antamassaan päätöksessä vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta lisäkorvausta. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutusehtojen mukaiseen ajoneuvon käypään arvoon eli käytettyjen autojen käteismyyntihintaan sisältyi auto- ja arvonlisävero. A:n mainitsema tuomioistuinratkaisu koski veron laskemista autoverotuksen yhteydessä, ei käytetyn ajoneuvon arvon määrittämistä vakuutuskorvausta maksettaessa. Jos auto olisi myyty yksityiseen käyttöön ennen vahinkoa 54 000 euron kauppahinnasta, siitä olisi joutunut tilittämään arvonlisäveroa koko kauppahinnan osalta. Lisäksi maksettavaksi olisi tullut kuoleentumattoman autoveron arvonlisäveroton osuus. Korvauksen määrittelyä tuli arvioida siten kuin auto olisi myyty juuri ennen vahinkoa.

Asiakkaan valitus

A on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta lausuen, että vakuutusyhtiön korvauspäätös oli virheellinen ja ristiriidassa EU-oikeuden kanssa siltä osin kuin arvonlisäveron osuus oli laskettu autoverollisesta hinnasta. Autoverolain 21 §:n mukaan invataksi oli vapautettu autoverosta. Verovapaus kuoleutui neljässä vuodessa. Liikenteen turvallisuusvirasto maksuunpanee kuoleutumatta olevan osan autoveron vapautuksesta, mikäli auton käyttötarkoitus muuttuu ennen kuin neljä vuotta on kulunut auton rekisteröinnistä. Veroa ei kuitenkaan panna maksuun, jos auton omistusoikeus siirtyy toiselle luvanvaraisen henkilötilausliikenteen harjoittajalle tai jos vakuutusyhtiö lunastaa rekisteristä vaurioituneena poistettavan ajoneuvon. Jälkimmäisessä tilanteessa autoveroasia ratkaistaan, jos auto uudelleen rekisteröidään, ja vakuutusyhtiö sitoutuu vastaamaan autoveron myöhemmin mahdollisesti maksuun pantavasta osasta.

Euroopan unionin tuomioistuin on vuonna 2009 antamassaan ratkaisussa C-10/08 todennut Suomen autoverolle kannettavaa arvonlisäveroa koskeneen lainsäädännön olleen EU-oikeuden vastaista. Tuomioistuimen ratkaisusta lähtien henkilöauton hinta on Suomessa muodostunut auton verottomasta hinnasta, johon lisätään verottoman hinnan perusteella laskettu arvonlisävero ja autoverolain mukainen autovero. Autoveron osuudelle auton hinnasta ei siis enää muodostunut arvonlisäveroa.

Vakuutusyhtiön korvauslaskelman mukaan arvonlisäveron osuus on ollut 8 032,32 euroa. Tämä on laskettu niin, että auton käyväksi arvoksi määritellystä 54 000 eurosta oli vähennetty jäännösarvo 12 500 euroa. Tämän jälkeen oli laskettu arvonlisäveron 24 %:n osuus. Vakuutusyhtiön korvauskäytäntö ei seurannut tältä osin 1.4.2009 muuttunutta autoverolainsäädäntöä. Autoverolle ei enää laskettu arvonlisäveroa, minkä vuoksi arvonlisäveron osuus vahingon määrästä tuli laskea ajoneuvon käyvästä arvosta vähennettynä kuoleutumattoman autoveron määrällä. Oikea tapa laskea lunastuskorvauksen määrä oli seuraava:

Ajoneuvon käypä arvo varusteineen                                 54 000,00 euroa
Autoveron kuoleutumaton osa (17 kuukautta)                  13 075,48 euroa
Ajoneuvon käypä arvo ilman autoveroa                            40 924,52 euroa
Lunastuskorvaukseen sisältyvä vaurioituneen
ajoneuvon jäännösarvo                                                   12 500,00 euroa
Jäännösarvoon sisältyvä arvonlisävero,
jonka omistaja tilittää valtiolle                                          2 419,35 euroa
Vahingonkorvauksesta vähennettävä arvonlisävero
(40 924,52 – 12 500) x 0,194                                          5 514,36 euroa

Vakuutusehdoissa oli todettu, että lunastushinnan ja korvaussopimukseen merkityn jäännösarvon erotuksesta vähennettiin arvonlisäveroa vastaava määrä silloin, kun ajoneuvon myyntihinnasta olisi pitänyt maksaa veroa, jos se olisi myyty vahinkopäivänä. Kahden taksiyrittäjän välisessä taksiajoneuvon kaupassa sovittaisiin, että ostaja ottaa vastattavakseen kuoleutumattoman osan autoverosta, ja arvonlisävero laskettaisiin sille ajoneuvon kauppahinnalle, johon ei sisälly autoveroa. Koska samanlainen autoveropoikkeus koski autoverolain mukaan myös lunastuskorvausta, tuli arvonlisäveron määrä laskea vastaavalla tavalla. Eräs toinen suuri taksiautoja vakuuttava vakuutusyhtiö oli jo oikaissut korvauskäytäntönsä näiltä osin vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. A onkin katsonut, että vakuutusyhtiön tulisi oikaista lunastuskorvausta koskeva päätöksensä niin, että vahingonkorvauksesta vähennettävä arvonlisävero on määrältään 5 514,36 euroa. Näin ollen korvausta tuli korottaa 2 517,96 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on uudistanut korvauspäätöksissään lausumansa. Vakuutusyhtiö on pitänyt arvonlisäveron osuuden ja lunastuskorvauksen määrää oikein laskettuna ja määriteltynä. Perustetta suorittaa lisäkorvausta ei siten ollut.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, miten autovakuutuksen perusteella vakuutuksenottaja A:lle maksettavasta lunastuskorvauksesta vähennettävän arvonlisäveron osuus on laskettava, kun vakuutuksen kohteena oli autoverosta vapautettu invataksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Autoverolain 21 §:n 1 momentin (413/1997) mukaan autoverosta on asetuksella säädettävin ehdoin vapaa pelastusauto, sairasauto, invataksi, eläinlääkintäauto, kuorma-auto sekä yksinomaan ruumiiden ja hautajaistoimintaan liittyvien kukkalaitteiden kuljetukseen käytettävä ruumisauto. Autoverosta on asetuksella säädettävin ehdoin vapaa myös matkailuauto, jonka oma massa on vähintään 1875 kiloa.

Autoverolain 46 §:n 1 momentin (5/2009) mukaan, jos tämän lain nojalla verosta vapaan tai alennettuun veroon oikeutetun ajoneuvon rakennetta, omistusta tai käyttötarkoitusta on muutettu siten, että ajoneuvo tai sen käyttötarkoitus ei enää täytä verottomuuden tai alennetun veron edellytyksiä, ajoneuvon omistaja, jonka omistusaikana ajoneuvon rakenteen tai käyttötarkoituksen muutos on tehty, on velvollinen tekemään tästä ilmoituksen yhden kuukauden kuluessa Liikenteen turvallisuusvirastolle. Ilmoitus on tehtävä myös 28 ja 51 §:ssä tarkoitetuista ajoneuvoista.

Autoverolain 47 §:n 1 momentin (1073/2014) mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto maksuunpanee autoveron saatuaan 46 §:n mukaisen ilmoituksen tai kun muutoin havaitaan, että liikenteessä on käytetty ajoneuvoa, joka ei enää täytä verottomuuden, veronpalautuksen tai veronalennuksen ehtoja.

47 §:n 2 momentin mukaan vero maksuunpannaan 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen maksettavaksi tai sille, joka on käyttänyt ajoneuvoa 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai hänen oikeudenomistajalleen. Maksuunpanoa ei kuitenkaan toimiteta, jos ajoneuvo merkitään rekisteriin toisen verottomuuteen, alennetun veron alaisen ajoneuvon käyttöön oikeutetun tai veronpalautukseen oikeutetun omistukseen viimeistään yhden kuukauden kuluessa siitä, kun mainittuihin etuihin oikeutettu omistaja on luovuttanut ajoneuvon.

Arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin (21.12.2007/1312) mukaan myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta, ellei 73 c §:ssä toisin säädetä. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältää kaikki hinnanlisät.

Arvonlisäverolain 73 §:n 2 momentin (9.1.2009/6) mukaan autoverolain (1482/1994) 39 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn asiamiehen mainitun lain 4 §:n 2 momentin nojalla ajoneuvoliikennerekisteriin merkityn ajoneuvon omistajan sijasta ajoneuvosta suorittama ja tältä veloittama autovero ei ole osa asiamiehen jälleenmyyjältä eikä jälleenmyyjän rekisteriin merkityltä ajoneuvon omistajalta ajoneuvon myynnistä veloittamaa vastiketta.

Kysymyksessä olevaan autovakuutukseen sovellettavien 1.1.2015 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvona ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut vakuutuksen kohteesta valmis maksamaan. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.

Vakuutusehtojen kohdan 26.2.2 mukaan, jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on sillä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.

Vakuutusehtojen kohdan 26.2.6 mukaan, jos ajoneuvon omistajalla tai haltijalla on tai on ollut arvonlisäverolain mukaan oikeus vähentää tai saada palautuksena vahingosta aiheutuviin tavaroiden ja palveluiden ostolaskuihin sisältyvät arvonlisäverot tai vastaavat ulkomaiset kulutusverot omassa arvonlisäverotuksessaan, vähennetään nämä arvonlisäverot korvauksesta. Lunastuskorvauksesta vähennetään arvonlisäveroa vastaava määrä silloin, kun vakuutettu olisi velvollinen suorittamaan veroa ajoneuvon myyntihinnasta, jos ajoneuvo olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä tai jos vahingonkärsineellä on arvonlisäverolain mukainen palautusoikeus.

Vakuutusehtojen kohdan 26.3 mukaan lunastuskorvauksessa vähennetään alennetun tai palautetun autoveron määrästä se osa, mikä siitä olisi pantu maksuun, jos ajoneuvo olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä.

Vakuutusyhtiö sitoutuu maksamaan korvauksesta vähennetyn autoveron myöhemmin mahdollisesti maksuun pantavan osan. Uusarvolunastuskorvauksesta vähennetään palautetun tai alennetun autoveron määrä kokonaisuudessaan.

Asian arviointi

A on pitänyt virheellisenä vakuutusyhtiön tapaa laskea lunastuskorvauksesta vähennetyn arvonlisäveron osuus vedoten ensisijaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-10/08. Vakuutuslautakunta toteaa, että tuomio on koskenut Suomen verojärjestelmän neutraaliutta autoveron ja arvonlisäveron perinnässä Suomessa alun perin rekisteröityjen ja maahan toisesta jäsenvaltiosta käytettyinä tuotujen autojen välillä. Näin ollen mainitulla tuomiolla ei ole välitöntä merkitystä arvioitaessa sitä, miten A:lle tulevaa vakuutuskorvausta määriteltäessä korvauksesta vähennettävä arvonlisäveron osuus on vakuutusehtojen mukaan laskettava.

Asiakirjojen perusteella kysymyksessä oleva invataksi oli otettu käyttöön vuonna 2013. Hankkiessaan kyseisen auton A:lla on arvonlisäverovelvollisena ollut oikeus vähentää auton hankintahintaan sisältynyt arvonlisävero omassa verotuksessaan. Koska kyse on ollut invataksista, auto on autoverolain 21 §:n nojalla vapautettu myös autoverosta.

Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 26.2.6 perusteella vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vähentää A:lle maksettavasta vakuutuskorvauksesta se määrä, jonka A olisi ollut velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa ajoneuvon myyntihinnasta, mikäli A olisi myynyt ajoneuvon vakuutustapahtuman sattumispäivänä. Vakuutusehtojen kohdan 26.3 perusteella vakuutusyhtiöllä on niin ikään ollut oikeus vähentää korvauksesta se osa autoveron alennuksesta, joka olisi pantu maksuun, jos ajoneuvo olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä. Vähennykset ovat perustuneet siihen, että A:lle aiheutuneen vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon se, että A:lla on ollut auton osalta oikeus edellä mainittuihin vahingon määrää pienentäneisiin verovähennyksiin ja -vapauteen.

Lautakunnan näkemyksen mukaan asiassa on ratkaisevaa se, että vakuutussopimuksessa sovitun lunastuskorvauksen perusteeksi on asetettu vakuutusehtojen kohdassa 26.2.1 määritelty auton käypä arvo. Ehtokohdan mukaan käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa vahinkohetken markkinatilanteessa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla tarkoitetaan sellaista hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut vakuutuksen kohteesta valmis maksamaan.

Vakuutussopimuksen mukaan auton käypä arvo on siten määriteltävä pitäen arvioinnin lähtökohtana käteismyyntihintaa, joka autosta olisi ollut saatavissa, mikäli se olisi myyty vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaisella tavalla välittömästi ennen vahinkotapahtumaa. Kun arvonlisäverolain mukaisessa vähennyskelpoisessa käytössä ollut auto myydään, verovelvollisen myyjän on maksettava arvonlisävero auton myyntihinnasta. Koska kysymyksessä ei tällöin ole auton maahantuonti vaan käytetyn auton kauppa, jolloin autoveroa ei enää peritä, arvonlisäveron määrä on lautakunnan käsityksen mukaan laskettava arvonlisäverolain mukaan auton myyntihinnan perusteella. Myyntihintaan mahdollisesti sisältyvää autoveron osuutta ei arvonlisäveron laskennassa tällöin erikseen huomioida.

Tämän vuoksi ja koska arvonlisäverovelvollinen A oli käyttänyt autoa vähennyskelpoiseen käyttöön, lautakunta katso, että vakuutussopimuksen mukaista lunastuskorvausta laskettaessa huomioon otettavan arvonlisäveron osuus on tullut laskea auton koko vakuutusehtojen kohdan 26.2.1 mukaisesti arvioidun käyvän arvon perusteella.

Lopputulos

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sjögren