Tapahtumatiedot

Vakuutettu 13-vuotias C oli 11- ja 13-vuotiaiden kavereidensa kanssa leikkinyt sytyttimellä ladossa, jossa oli säilytetty muun muassa olkipaaleja, kuituhamppua ja puutavaraa. Käsissä tuleen sytytetty heinätukko oli tippunut heinäkasaan, joka oli syttynyt heti tuleen. Pojat olivat yrittäneet sammuttaa liekkejä turhaan, jonka jälkeen he olivat yrittäneet hakea lähitaloista apua. Kun tämäkään ei ollut onnistunut, niin C oli soittanut isälleen, joka oli soittanut hätäkeskukseen.

Lato irtaimistoineen tuhoutui tulipalossa täysin. Vakuutusyhtiö A suoritti palovahingon johdosta ladon omistajan omaisuusvakuutuksen perusteella korvauksia yhteensä 36 100,00 euroa. Vakuutusyhtiö A on hakenut maksettuja korvauksia takaisin vahingonaiheuttajilta, koska C oli kavereineen yhteisvastuussa vahingosta ja vahinko on sen mukaan aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. C:n vastuuvakuutusyhtiö B on myös katsonut vahingon aiheutetun törkeällä huolimattomuudella ja korvannut vakuutusyhtiö A:lle sen maksaman korvauksen vähennettynä 1/3:lla ja omavastuulla. Tässä asiassa on kysymys vakuutusyhtiö B:n vakuutuskorvauksesta tekemästä vähennyksestä.

Asiakkaan valitus

Vahinkoa ei ollut aiheutettu törkeällä vaan tavallisella huolimattomuudella. Asiassa tuli ottaa huomioon, että C oli vahinkohetkellä ollut 13-vuotias eikä kyse ollut aikuisesta henkilöstä. Asiakkaan maksettavaksi tuli vain omavastuu.

Vakuutusyhtiön vastine

Tapauksessa ovat pojat olleet iältään 11—13-vuotiaita ja kehitystasoltaan normaaleja. Tulen vaarallisen ominaisuuden vuoksi jo melko pienelle lapselle syntyy käsitys siitä, miten tuleen tulee suhtautua. Tapauksessa pojat ovat varsin tavanomaiseen ruohikko- ja metsäpalovaaran aikaan eli heinäkuussa leikkineet sytyttimellä ladon sisätiloissa, tiloissa joissa on ollut myös kuivaa heinää. Poikien olisi tullut käsittää vahingon vaaran ilmeisyys. Pojat ovat suhtautuneet piittaamattomasti siihen vahingon vaaraan, joka syntyy, kun heiniä sytytetään palamaan herkästi syttyvässä ympäristössä. Toiminta oli törkeän huolimatonta.

Mikäli Vakuutuslautakunta katsoisi, että poikien menettelyä ei voida pitää törkeän huolimattomana tarkoittaisi tämä sitä, että vakuutusyhtiö A:lla ei olisi tässä asiassa takautumisoikeutta vakuutusyhtiö B:tä kohtaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö A:lla oikeus vaatia vahingon johdosta maksamiaan korvaussummia C:ltä ja hänen vastuuvakuutusyhtiöltään B:ltä. Mikäli vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, kysymys on korvaussummasta törkeän huolimattomuuden johdosta vähennettävän osuuden määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa korvauksen alentamista tai epäämistä otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että huolimattomuuden astetta arvioitaessa on tarkoituksenmukaista lähteä tavallista huolimattomuutta koskevasta oletuksesta. Siten vaadittavasta huolellisuusstandardista poikkeaminen tulee luokitelluksi törkeäksi huolimattomuudeksi vain, jos tähän voidaan osoittaa erityisiä perusteita.

Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta (HE 114/1993 vp. s. 43). Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkkeinä on lisäksi painotettu subjektiivista moitittavuutta. Korkein oikeus on esimerkiksi viitannut toimintaan, joka on häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen (KKO:1997:103). Subjektiivisen asenteen lisäksi arvioinnissa voidaan ottaa objektiivisena elementtinä huomioon se, kuinka paljon vahingonaiheuttajan menettely määrällisesti poikkeaa siitä, mitä häneltä olisi vaadittu.

Alaikäisten korvausvastuuta arvioitaessa tulee ottaa huomioon heidän ikänsä, kehitystasonsa sekä teon laatu. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vahinko on aiheutunut, kun 13-vuotias C oli 11- ja 13-vuotiaden kavereidensa kanssa sytyttänyt heinätukon palamaan sisällä ladossa, jossa oli muun muassa olkipaaleja, kuituhamppua ja puutavaraa.

Lautakunta toteaa, että 13-vuotiaan tulee ikänsä ja kehitystasonsa puolesta ymmärtää, että heinä syttyy ja palaa helposti ja heinätukkojen sytyttäminen heinää ja muuta helposti syttyvää materiaalia sisältävässä ladossa aiheuttaa hyvin suuren riskin siitä, että tuli leviää ja aiheuttaa hallitsemattoman palon. Tämän vuoksi C:n toimintaa voidaan pitää huolimattomana.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella palavan korren tipahtaminen heiniin on tapahtunut kuitenkin vahingossa ilman, että tulipaloa on tarkoitettu saada aikaan. Tulipalo on myös syttynyt ladossa, jossa C on itse ollut sisällä, joten tulipalo on aiheuttanut vaaraa myös hänelle itselleen. Tämä viittaa siihen, että C ei ole suhtautunut välinpitämättömästi toimintansa seurauksiin. C:n toiminnan moitittavuutta lieventää myös se, että hän oli yrittänyt sammuttaa liekkejä, yrittänyt saada lähitaloista apua ja soittanut C:n isälle. Kokonaisuutena arvioiden C:n toimintaa ei voida etenkin hänen ikänsä huomioon ottaen pitää niin moitittavana, että hänen huolimattomuutensa aste olisi ollut törkeää.

Koska C ei ole aiheuttanut vahinkoa törkeällä huolimattomuudella ei vakuutusyhtiö A:lla ole oikeutta vaatia vahingon johdosta maksamiaan korvaussummia C:ltä ja vakuutusyhtiö B:ltä.

Edellä mainitun johdosta asiassa on tarpeetonta ottaa kantaa kysymykseen korvaussummasta tehdyn vähennyksen määrästä.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö A:lla ei ole oikeutta vaatia vahingon johdosta maksamiaan korvaussummia C:ltä tai vakuutusyhtiö B:ltä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rusanen

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Korpiola

Toimi