Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n kuljettama henkilöauto törmäsi 3.6.2014 n. klo 05.00 – 05.17 kahteen sähkötolppaan tieosuudella, jolla on esitutkintapöytäkirjan tietojen mukaan 50 km/h nopeusrajoitus. Ajoneuvo vaurioitui törmäyksissä siten, että sen korjaaminen ei ole enää kannattavaa.

Vakuutusyhtiö korvasi autovakuutuksen rahoitusturvasta rahoitusyhtiön velkaosuuden ja hinauskuluja. Yhtiö teetti ajoneuvon nopeudesta vahinkotilanteessa rekonstruktiolaskelman S Oy:llä. Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen päätöksellään 7.6.2016 A:n käyttämän ylinopeuden ja poliisipartion jäsenten vahingon jälkeen toteaman A:n humalatilan perusteella. Vakuutusyhtiö vetosi myös A:n poliisille ja yhtiölle vahinkotapahtuman jälkeen antamiin vääriin tietoihin.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii ajoneuvon vaurioitumisesta hankinta-arvon 34 999,90 euron mukaista korvausta lisättynä vakuutusehtojen mukaisilla mahdollisilla lisäkorvauksilla ja vähennettynä aiemmin ajoneuvosta maksetulla korvauksella. Lisäksi A vaatii korvausta asianajokuluistaan.

Alkoholi

A toteaa kiistäneensä koko ajan, että hän olisi vahingon sattuessa ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Poliisi ei ole tutkinut asiassa rattijuopumusrikosta edes siinä vaiheessa, kun A:n kuljettajana oleminen varmistui, eikä A:ta rattijuopumuksesta myöskään syytetty tai tuomittu. Jos poliisi olisi epäillyt rattijuopumusta, A:lle olisi tullut tehdä alkometrimittaus, mitä ei kuitenkaan tehty.

Vakuutus- ja oikeuskäytännössä on katsottu, että alkoholin käytön on tullut vaikuttaa vakuutustapahtumaan, jotta korvausta on voitu alentaa. Pääsääntöisesti on edellytetty vähintään 0,8 promillen alkoholipitoisuutta (VKL 92/07). Lisäksi alkoholin käytöllä on tullut olla syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. A:lla ei ole osoitettu olleen alkoholia veressään vahingon sattuessa. Etenkään sitä, että A:n verenalkoholipitoisuus olisi ollut enemmän kuin em. ratkaisukäytännössä sovellettu raja, ei ole näytetty toteen. Näyttötaakka alkoholin vaikutuksesta vahinkoon on vakuutusyhtiöllä. Näytöksi ei riitä, että A:n ajoneuvossa oli ollut yksi oluttölkki, jossa oli A:n DNA:ta. DNA on siirtynyt tölkkiin jo hänen ostaessaan kyseisen oluen tai muutoin käsitellessään tölkkiä. Lisäksi yhdestä oluesta ei seuraa sellaista humalatilaa, jota korvauksen alentaminen edellyttäisi.

Poliisipartion puhuttaessa A:ta vahingon jälkeen hän on ollut juuri sattuneen ulosajon jäljiltä vielä hyvin sekaisin. A:n olemuksesta ja puhetavasta tehdyt olettamukset ovat virheellisiä. Koska rattijuopumusta ei ole alettu poliisin ”syytä epäillä” -asteisen tutkintakynnyksen perusteella tutkia, poliisipartion havaintojen perusteella viitteitä rattijuopumuksesta ei ole A:n osalta ollut. Poliisit ilmoittivat A:n mukaan hänelle, että heidän käsityksensä mukaan A oli ollut auton kuljettajana. Tästä huolimatta A:ta ei pyydetty puhaltamaan alkometriin. Poliisin ei yleisestikään ottaen tule arvioida henkilön humalatilaa tai sen astetta henkilöä puhuttamalla, vaan tätä varten on alkometri. A toteaa vielä, että kenenkään muun tapaukseen liittyvässä esitutkinnassa kuullun henkilön kertomus ei tue väitteitä siitä, että hän olisi ollut humalassa. Esitutkinnassa on päinvastoin kerrottu, että A oli ottanut alkuillasta 1-2 olutta, eikä ollut humalassa.

Ylinopeus

A toteaa, että häntä on syytetty ja hänet on tuomittu vain ns. perusmuotoisesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syytteen teonkuvaus ei sisällä mainintoja ylinopeudesta eikä varsinkaan törkeää huolimattomuutta ilmentävän asteisesta nopeudesta. A:n mukaan hänen ajonopeutensa on ollut tavanomainen, ja ojaan suistuminen on johtunut ajovirheestä.

A:n mielestä vakuutusyhtiön hankkima S Oy:n rekonstruktiolausunto perustuu monelta osin virheellisiin lähtöolettamiin. Lausunnossa ei törmäysenergian osalta ole huomioitu törmättyjen pylväiden lahoa kuntoa ja törmäyksen viistoutta, minkä johdosta raportin ajonopeuden alarajan (A:n mukaan 64 km/h) tulisi olla alhaisempi. Lausunnossa oletetaan pylväiden sitoneen ”merkittävän osan auton liike-energiasta”, vaikka siinä toisaalta todetaan, että ”pylvään myötäämisen suuruutta ennen murtumista ei tiedetä”.

A:n mielestä myös hidastuvuuden arviointi on tapahtunut virheellisesti tai ainakin laskelman tekijän subjektiivisista lähtökohdista. A epäilee, onko laskelman tekijä lainkaan käynyt tapahtumapaikalla. Maaperän laatuun perustuvan hidastuvuusarvon kasvattaminen lisää rekonstruktiolaskelman mukaista ajonopeutta. A:n mielestä alustaksi pitäisi hyväksyä lausunnon mukaiset ”sepeli/sora” tai ”nurmikkoa, tasoitettua, lyhyttä ja kuivaa”

Myös ajoneuvon vaurioiden perusteella määritettävä laskennallinen arvo (EES) on ilmeisesti vain arvioitu. Tiedossa ei ole esimerkiksi se, missä määrin ajoneuvo on vaurioitunut pelastuslaitoksen tekemän akun liitinten irrottamisen seurauksena.

Lausunnossa ei ole huomioitu myöskään sitä, että A painoi hätääntyneenä kaasua törmätessään valopylvääseen. A:n mukaan keskeinen seikka on, että auton tallentama ajonopeus törmäyshetkellä eli vikakoodin syntyhetkellä on ollut vain 21 km/h. A:n mielestä näin tallentunut ajonopeus on luotettava, vaikka S Oy:n raportissa ei olekaan pohdittu vikakoodin tallentumisajankohdan merkitystä, mikä ajankohta on A:n mielestä voinut olla joko törmäys ensimmäiseen tai toiseen pylvääseen tai ajoneuvon pysähtymässä olemisen ajankohta. 

A katsoo, että asiassa ei ole näyttöä törkeästä huolimattomuudesta, vaan enintään tavallisesta huolimattomuudesta.

Väärien tietojen antaminen vakuutusyhtiölle

A toteaa korvauksen alentamisen vakuutusyhtiölle annettujen väärien tietojen perusteella edellyttävän, että tiedoilla tulee olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tietojen tulee vaikuttaa joko vahinkotapahtuman korvattavuuden perusteeseen tai määrään. Lisäksi korvausta voidaan alentaa vain sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

A ilmoitti vahingosta vakuutusyhtiölle ennen kuin ehti kunnolla toipumaan shokista ja ulosajon aiheuttamasta paniikista. A kertoi tuolloin virheellisesti, että ajoneuvo on anastettu ja anastuksen tekijä on ajanut ajoneuvon ulos tieltä, vaikka A oli tosiasiassa ollut kuljettajana. Virheellinen kertomus johtui siitä, että A ei odottanut riittävän kauan onnettomuuden aiheuttaman järkytyksen helpottamista.

Virheellisellä tiedolla ei ole ollut vaikutusta siihen, tuleeko vakuutusyhtiön korvata vahinko vai ei. A:lla on ollut kaikkein laajin autovakuutus, josta korvaus suoritetaan molemmissa tapauksissa; sekä A:n ollessa itse kuljettajana että anastustilanteessa. Tämän vuoksi virheellisellä tiedolla ei ole ollut vaikutusta vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. A:n arvion mukaan jos hän olisi heti ensimmäisessä ilmoituksessaan kertonut kuljettaneensa autoa itse, vakuutusyhtiö ei todennäköisesti olisi ryhtynyt mihinkään "poikkeaviin" toimiin, vaan olisi suorittanut korvauksen A:n vakuutuksesta, kuten normaalistikin.

A ilmoitti jo 5.6.2014 poliisille ajaneensa ajoneuvoa itse. Tässä yhteydessä A antoi ajostaan tarkat tiedot, mukaan lukien käytetyn ajonopeuden. Vakuutusyhtiö oli tätä ennen ilmoittanut A:lle, että se odottaa korvauspäätöstä varten joka tapauksessa poliisin tutkinnan lopputuloksen. Tämän perusteella A:n antama virheellinen tieto ei ole muodostanut riskiä siitä, että vakuutusyhtiö olisi tehnyt virheellisiin tietoihin pohjautuvan päätöksen. A on toisaalta yhtiön ilmoituksen perusteella voinut luottaa siihen, että poliisille annettu tapahtumaselostus tulee vakuutusyhtiön tietoon. 

A toteaa vielä, että hän on antanut yhtiölle kaikki vakuutussopimuslain 69 §:ssä tarkoitetut tiedot, eikä yhtiö ole pyytänyt A:lta mitään sellaista selvitystä tai tietoa, jota A ei olisi jo antanut. Jos A olisi ollut humalassa, hän olisi voinut tehdä yhtiölle vahinkoilmoituksen esimerkiksi parin päivän kuluttua vahinkotapahtumasta. Mitään lakiin perustuvaa velvoitetta ilmoittaa vahingosta heti ei ole. Yhtiö puolestaan teki ratkaisunsa vasta reilun kahden vuoden kuluttua vahingosta, koska se kertomansa mukaan odotti rikostutkinnan lopputulosta. Tälle lisäselvitykselle yhtiö ei kuitenkaan antanut ratkaisussaan merkitystä.

Kohtuuttomuus

Vakuutusyhtiön ratkaisu korvauksen epäämisestä on A:n näkökulmasta kohtuuton erityisesti, jos ratkaisu perustetaan joltakin osin virheellisen tiedon antamiseen A:n ollessa vielä ulosajon johdosta sekaisin ja hämmentynyt. Ajoneuvo on ollut A:n muuten niukalle taloudelle erittäin merkityksellinen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteettomina. Yhtiö kertaa vahingon jälkeisen tapahtumainkulun seuraavasti:

Poliisipartio tavoitti A:n noin kahden tunnin kuluttua onnettomuusilmoituksen vastaanottamisesta. Tällöin A oli poliisipartion havaintojen mukaan vahvassa humalatilassa, mutta kiisti ajaneensa autoa. A:n kiistettyä kuljettaneensa autoa hänen verensä alkoholipitoisuutta ei määritetty tarkemmin. A ilmoitti, että auton ovet olivat olleet auki ja avaimet auton sisällä.

Iltapäivällä 3.6.2014 A soitti vakuutusyhtiöön ja teki asiassa vahinkoilmoituksen. A kertoi, että auto oli varastettu edellisenä yönä ja auton avaimet oli otettu luvatta hänen housujensa taskusta.

Poliisikuulusteluissa 4.6.2014 A kertoi edelleen, että hän ei ajanut autoa, vaan joku oli ottanut auton luvatta käyttöönsä. Tässä yhteydessä A kertoi, että auto oli ollut lukossa ja avaimet hänen takkinsa taskussa. 5.6.2014 A kertoi poliisille, että aikaisemmin kerrotusta poiketen autoa ei ollutkaan otettu luvatta käyttöön, vaan hän oli itse lähtenyt ajamaan ja vahinko oli aiheutunut hänen kuljettaessaan autoa. A kertoi kuljettaneensa autoa noin 45 kilometrin tuntinopeudella.

Vakuutusyhtiö hankki S Oy:n lausunnon auton nopeudesta välittömästi ennen vahinkotapahtumaa. Lausunnon mukaan A:n käyttämä ajonopeus on ollut vähintään 100 km/h ennen tapahtumapaikkaa edeltävää kaarretta ja vielä ensimmäiseen pylvääseen osumisen yhteydessä vähintään 90 km/h. Nopeusrajoitus tapahtumapaikalla on yhtiön mukaan 40 km/h.

Alkoholi

A:n on poliisipartion toimesta todettu olleen noin kaksi tuntia ulosajon jälkeen selkeästi humalassa. Tämä ilmenee yksiselitteisesti esitutkinnassa kuullun J.N:n kertomuksesta. J.N on nimenomaisesti kertonut, että A:n olemus ja puhe olivat vahvasti humalaisen oloista. Vakuutusyhtiö on erikseen pyytänyt paikalla olleelta A.L:lta lausunnon hänen havainnoistaan tilanteesta (A.L:a ei kuultu poliisitutkinnassa).

Vakuutusyhtiön mukaan A:lle ei tehty puhalluskoetta eikä häntä viety verikokeeseen, koska hän vastoin totuutta kiisti ajaneensa autoa, mikä käy ilmi myös paikalla olleiden poliisimiesten kertomuksesta. A on tahallisella virheellisellä ilmoituksellaan aiheuttanut sen, että hänen verensä alkoholipitoisuutta ajon jälkeen ei ole tarkemmin määritetty eikä vahinkoon johtaneista olosuhteista siten voitu saada tarkkaa selvitystä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan on erittäin todennäköistä, että A on kuljettanut autoa alkoholin vaikutuksen alaisena. A:lla ei ole ollut mitään muuta järkevää syytä salata kuljettaneensa autoa. A:n humalatilaa tukee myös se, että autosta on löydetty oluttölkki, jossa on ollut A:n DNA:ta sekä se, että auto on suistunut tieltä huomattavalla ylinopeudella.

Ylinopeus

Vakuutusyhtiö viittaa S Oy:n lausuntoon A:n auton nopeudesta ennen vahingon sattumista ja S Oy:n lisälausuntoon, joka on annettu A:n lausuntopyynnössä esitettyjen väitteiden johdosta. Liikennerikosasian syyteharkinnan ja käräjäoikeuden tuomion osalta yhtiö toteaa, että rikosasiassa annetulla tuomiolla ei ole oikeudellista sitovuutta korvausasian tai tapahtumien kulun arvioinnin osalta. Syyttäjällä tai käräjäoikeudella ei mitä ilmeisimmin ole ollut käytössään tietoa A:n käyttämästä todellisesta nopeudesta, koska edellä mainittu asiantuntijalausunto on annettu 8.3.2016 (käräjäoikeuden tuomio on annettu 9.3.2016).

Yhtiön mielestä A:n lausuntopyynnössä S Oy:n lausunnosta esitetyt väitteet ovat aiheettomia ja harhaanjohtavia. A:n väite pylväiden kunnosta ei pidä paikkaansa eikä perustu mihinkään. A:n omaa ilmoitusta pylväiden kunnosta ei voida pitää asiassa luotettavana selvityksenä varsinkaan, kun otetaan huomioon, että hän on vakuutusyhtiön mielestä antanut asian eri vaiheissa tarkoituksellisesti väärää tietoa vahinkoon olennaisesti liittyvistä seikoista poliisille ja vakuutusyhtiölle.

Osumat pylväisiin aiheuttivat huomattavat vauriot autoon. Törmäyksen voimakkuutta ja sen sitoman kineettisen energian määrää voidaan yhtiön näkemyksen mukaan arvioida myös auton vaurioiden kautta. Mikäli pylväät olisivat olleet lahovaurioiden takia heikentyneitä, eivät ne olisi aiheuttaneet nyt todetun kaltaisia vaurioita auton keulaan. Nämä vauriot eivät ole voineet syntyä ilman, että auton keulaan on vaikuttanut törmäyksen yhteydessä merkittävä (lausunnossa kuvattu) voima, ja keulan muodonmuutos yhdessä pylväiden katkeamisen kanssa on sitonut auton liike-energiaa lausunnossa todetulla tavalla.

Lausuntopyynnössä esitetään, että A olisi painanut tilanteessa erehdyksessä kaasua. Vakuutusyhtiö katsoo, että tämä väite ei pidä paikkaansa, mikä ilmenee suoraan V Oy:n ja S Oy:n lausunnoista. Auton tallentamien tietojen perusteella kaasupoljinta ei vahinkohetkellä painettu juuri lainkaan ja moottori oli sammumassa.

Vastoin lausuntopyynnössä esitettyä laskelman laatineella S Oy:n edustajalla on ollut tieto maaperän ja tienpinnan laadusta vahinkopaikalla (lausunnossa mainitaan tapahtumapaikan valokuva, josta voidaan selvästi todeta maan- ja tienpinnan laatu tapahtumapaikalla). EES-arvojen oikeellisuuden osalta yhtiö viittaa S Oy:n kannanottoihin. Lausuntopyynnön pohdinnat akun liitinten mahdollisen irrottamisen ehkä aiheuttamilla vaurioilla osoittavat vakuutusyhtiön mielestä, että lausuntopyynnössä on täysin spekulatiivisesti ja ilman tosiasiallisia perusteita pyritty mainitsemaan kaikki ajateltavissa olevat tekijät, jotka teoriassa saattaisivat vaikuttaa S Oy:n laskelmaan. Vaurioituneen auton valokuvista on helppo todeta, että vauriot eivät ole voineet syntyä akun liitinten irrottamisen seurauksena.

Lausuntopyynnössä oleva maininta siitä, että auton tallentamat tiedot osoittaisivat ajonopeudeksi 21 kilometriä tunnissa, ei pidä paikkaansa. S Oy:n lausunnoissa todetaan, että auton tallentama nopeuslukema, joka on usein peräisin yhdeltä renkaalta, ei suistumistapauksissa tai osittaisessa sivuluisussa oletettavasti vastaa auton todellista kulkunopeutta. Lausunnossa viitataan autoa onnettomuuden jälkeen tutkineen V Oy:n lausuntoon, jonka mukaan vikamuistiin tallentuneista tiedoista ei käytettävissä olevilla laitteilla saatu selvitettyä ajoneuvon nopeutta törmäyshetkellä.

Väärien tietojen antaminen

A on ilmoittanut sekä poliisille että vakuutusyhtiölle, että hänen autonsa on otettu luvatta käyttöön. Tieto on ollut väärä, koska tosiasiassa A on itse ajanut autoa ja kolaroinut sen. Auton luvatonta käyttöä koskeva tieto on olennainen tieto ja A on antanut tämän väärän tiedon eri tahoille tahallisesti ja toistuvasti.

Väitettyyn luvattomaan käyttöön liittyen A on vielä antanut avainten säilytyksestä ja auton lukituksesta kolme erilaista tietoa.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A on antanut virheellistä tietoa myös alkoholin vaikutuksesta vahinkoon. Vaikka A:n on havaittu olleen vahvassa humalatilassa noin kaksi tuntia poliisille tehdyn ilmoituksen jälkeen, A on kuulustelussa 5.6.2014 kertonut nauttineensa illan ja yön aikana kaksi olutta, joten hän ei oman ilmoituksena mukana voinut olla humalassa ajon aikana. Tämä ilmoitus on jyrkässä ristiriidassa poliisipartion havaintojen kanssa. Kuulustelussa 4.6.2014 A kertoi poliisille, että "nautimme olutta ja siideriä".

A on auton kuljettamisen kiistämällä ja luvattomasta käytöstä kertomalla aiheuttanut sen, että poliisi ei ole voinut tarkemmin selvittää hänen humalatilaansa ajon aikana. Yhtiön arvion mukaan A:lla ei ole ollut muuta järkevää syytä antaa väärää tietoa auton luvattomasta käytöstä kuin se, että hän ei ole halunnut oman alkoholinkäyttönsä osuutta vahinkotapahtumaan selvitettävän.

Aikaisemmin mainituilla perusteilla A on antanut käyttämästään ajonopeudesta virheellisen tiedon. Ilmoitetun ja todellisen ajonopeuden välillä on niin merkittävä ero, että ilmoitettu tieto on selkeästi ollut vakuutussopimuslain 72 §:ssä tarkoitettu väärä tieto (todellisella ajonopeudella on kyseessä olevassa tapauksessa huomattava merkitys vakuutuskorvauksen arvioinnin kannalta).

Yhtiö katsoo kaikkien edellä mainittujen virheellisien tietojen olevan sellaisia, että niillä lähtökohtaisesti on merkitystä yhtiön korvausvastuun arvioimisen kannalta. Yhtiön näkemyksen mukaan vakuutussopimuslain 72 §:n sanamuoto ei edellytä, että siinä tarkoitetun väärän tiedon tulisi konkreettisesti vaikuttaa yhtiön vastuun arviointiin kulloinkin kyseessä olevassa asiassa. Lainkohdan soveltamisen kannalta on riittävää, että väärä tieto on tyypiltään sellainen, että sillä lähtökohtaisesti on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioinnin kannalta kyseessä olevan tyyppisissä tilanteissa. Yhtiön käsityksen mukaan tilannetta tulee arvioida väärän tiedon antamishetken mukaisesti (esimerkiksi väärä tieto auton luvattomasta käytöstä ei muutu merkityksettömäksi sillä perusteella, että vakuutettu myöhemmin myöntää antaneensa tästä seikasta väärää tietoa ja ilmoittaa korvaushakemuksen pohjaksi toisenlaisen tapahtumien kulun).

Yhteenveto

Vakuutusyhtiö katsoo, että A:lla ei edellä selostetuista syistä ole oikeutta korvaukseen autovakuutuksesta. Jos katsottaisiin, että vakuutusyhtiöllä ei vetoamillaan perusteilla ole oikeutta evätä korvausta, A ei joka tapauksessa ole korvaukseen oikeuttavalla tavalla täyttänyt vakuutussopimuslain 69 §:n mukaista velvollisuuttaa antaa vakuutusyhtiölle vakuutustapahtumaa koskevia tietoja. Näin on erityisesti siitä syystä, että hän on omalla tahallisella menettelyllään (väärä tieto auton kuljettamisesta ja sen luvattomasta käytöstä) aiheuttanut sen, että hänen humalatilaansa vahinkohetkellä ja alkoholin vaikutusta vahingon syntyyn ei ole voitu kattavasti selvittää.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmöinnin ja korvauspäätösten lisäksi Vakuutuslautakunnalle on toimitettu muun muassa liikennerikosasiaan liittyvä poliisin esitutkintapöytäkirja liitteineen, käräjäoikeuden tuomio 9.3.2016 (liikenneturvallisuuden vaarantaminen 3.6.2014) ja syyttämättä jättämistä koskeva päätös 17.2.2016 (törkeän petoksen yritys). Lisäksi lautakunnalle on toimitettu 3.6.2014 A:ta puhuttaneen vanhempi konstaapeli A.L:n kertomuksen sisältävä sähköpostiviestiketju. Lautakunnalle on vielä toimitettu A:n ajoneuvoa koskeva V Oy:n tutkimuslausunto 22.8.2014 ja S Oy:n 8.3.2016 päivätty rekonstruktiolausunto A:n ajoneuvon ajonopeudesta vahinkotilanteessa ja S Oy:n 14.2.2017 päivätty lausunto (kommentit A:n asiamiehen rekonstruktiosta antamista lausumista Vakuutuslautakunnalle).

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko A:n katsottava aiheuttaneen vahingon törkeällä huolimattomuudellaan ja onko hän kuljettanut ajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi kysymys on A:n vakuutusyhtiölle antamien väärien tietojen vaikutuksesta korvaukseen. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki 30 § (vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa):

Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 7 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.

Liikennevakuutuslaki 7 § 4 ja 5 mom. (1144/2002)

Jos joku on kärsinyt henkilövahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, suoritetaan korvausta sen ajoneuvon liikennevakuutuksesta vain erityisestä syystä.

Jos joku on kärsinyt henkilövahingon kuljettaessaan ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena muutoin kuin 4 momentissa mainituissa tapauksissa, voidaan henkilövahingosta hänelle suoritettavaa korvausta alentaa sen mukaan, mikä oli hänen osuutensa vahinkoon.

Vakuutussopimuslaki 34 § 1 mom. (korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa):

Harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kuluttajansuojalaki 4 luku 1 § 1 mom.:

Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 6.4.2 (henkilön menettelyn vaikutus korvausta vähentävänä) mukaan korvausta suoritetaan vain erityisestä syystä, jos vakuutettu tai häneen samaistettava henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vakuutustapahtuman kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut.

Jos joku on kärsinyt vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena muutoin kuin edellä mainituissa tapauksissa, voidaan hänelle suoritettavaa korvausta alentaa sen mukaan, mikä oli hänen osuutensa vahinkoon.

Asian arviointi

Käräjäoikeuden tuomion merkitys asiassa

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n vetoama käräjäoikeuden tuomio ja sitä edeltänyt syyteharkinta on koskenut liikennerikosasiaa ja liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön täyttymistä A:n osalta. Vakuutuskorvausta koskeva asia ei ole ollut prosessin kohteena.

Rikosasiassa annetun ratkaisun perusteluilla ei ole oikeusvoimavaikutusta arvioitaessa A:n menettelyn moitittavuutta ja tuottamuksen astetta siviilioikeudellisessa vakuutusasiassa, mutta ratkaisu ja sitä edeltäneessä esitutkinnassa muutoinkin kertynyt näyttö voidaan huomioida vakuutukseen perustuvaa ratkaisua annettaessa. Vakuutuslautakunta arvioi asiaa käytettävissään olevan selvityksen perusteella käräjäoikeuden ratkaisuun nähden itsenäisesti.

Onko A kuljettanut ajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena?

Vakuutuslautakunta pitää asiassa selvitettynä, että A on kuljettanut ajoneuvoaan hieman yli klo 5:n aikaan aamulla poistuttuaan ystävänsä asunnolla pidetyistä juhlista. Auton vaurioitumiseen johtaneen ulosajon tapahduttua A on poistunut autostaan ja palannut ystävänsä asunnolle. Poliisipartio (J.N ja A.L) on saapunut asunnolle noin kahden tunnin kuluttua ulosajon sattumisesta (klo 7).

Asiassa on erimielisyyttä siitä, voidaanko A:n katsoa olleen alkoholin vaikutuksen alaisena vahingon sattuessa henkilöautoaan kuljettaessaan. J.N on kertonut esitutkinnassa, että heidän saapuessaan A:n ystävän asunnolle, A oli nukkumassa. J.N havaitsi A:n olevan silminnähden vahvassa humalassa. J.N:n mukaan”…hänen puheensa ja olemuksensa oli vahvasti humalaisen oloista. Hän oli nimenomaan humalassa, eikä vain esim. jostakin törmäyksestä sekaisin.”

A.L on kertonut vakuutusyhtiölle, että A tavattiin asunnolla nukkumasta vierashuoneesta. A.L:n mukaan ”A:n puhe oli sammaltavaa ja hänen kävelynsä horjuvaa. Tämän lisäksi hän kyseli samoja asioita monta kertaa eli hänen toimintakykynsä oli selvästi heikentynyt.”

Molemmat poliisimiehet ovat lisäksi kertoneet, että A:ta ei viety tilanteessa verikokeeseen, koska päivystävä komisario ei ollut antanut tähän lupaa sillä perusteella, että näyttöä siitä, että A olisi kuljettanut autoa, ei ollut riittävästi.

A on poliisin kuulustelussa (4.6.2014 klo 13.11) kertonut, että ”…illan ja yön aikana grillailimme ja olimme paljussa. Nautimme olutta ja siideriä paitsi B ja C.” ja ”…en pysty tarkkaan muistamaan, mutta olen mahdollisesti mennyt nukkumaan aamulla noin klo 4 aikoihin. Sitten heräsin, kun poliisit tulivat asunnolle alkoivat kysellä autostani.” Tuossa yhteydessä A on kertonut, että hän ei kuljettanut henkilöautoaan, vaan joku henkilö oli ottanut hänen taskustaan auton avaimet hänen nukkuessaan ja avaimet ovat kateissa.

A on 5.6.2014 uudelleen kuultuna kertonut poliisille, että hän oli aiemmasta kertomuksestaan poiketen kuljettanut autoaan vahingon sattuessa. A on kertonut, että  ”…en ollut tapahtuma-aikaan humalassa. Olin juonut illan ja yön aikana kaksi olutta, joten en voinut olla humalassa. Viimeisestä alkoholihörpystä oli aikaa noin 5 tuntia. Grillasimme ja kävimme paljussa illalla ja vielä yölläkin.”

Muut juhlissa olleet henkilöt ovat kertoneet nähneensä A:n juoneen alkuillan aikana ”yhden”, ”ainakin 1-2 olutta” ja ”ei ainakaan alkuillasta juonut käsittääkseni muuta kuin yhden oluen”. Joko paikalta poistumisen tai kuulustellun henkilön oman humalatilan johdosta kenelläkään paikalla olleista ei ole kertomansa mukaan ollut havaintoja A:n mahdollisesta alkoholin nauttimisesta noin klo 01 – 02:n jälkeen. A:n tilaa ennen em. ajankohtaa on luonnehdittu ilmaisuilla ”humalassa hän ei suuremmin ollut minun siellä ollessani” ja ”en muista hänen olleen ainakaan silminnähden humalassa ennen poistumistani paikalta”.

Lautakunta toteaa, että asiassa on selvitetty A:n nauttineen alkoholia illan aikana, mutta nautitun alkoholin määrästä ei ole tarkkaa selvitystä. Paikalla olijoiden kertomukset A:n nauttiman alkoholin määrästä ovat niukkoja ja niiden osalta avoimeksi jää, missä määrin A mahdollisesti on nauttinut alkoholia suurimman osan paikalla olijoista poistuttua asunnolta. Lautakunnan mielestä asunnolla käyneiden poliisimiesten A:n kanssa käytyyn keskusteluun pohjautuvat kuvaukset siitä, että A on ollut noin kahden tunnin kuluttua ulosajosta ainakin silminnähden päihtynyt, ovat seikkaperäisiä ja uskottavia, eikä ulosajon aiheuttama järkytys ole riidattomasti jo nukkumassa olleen A:n osalta uskottava syy hänen käytökselleen. Yleisellä tasolla lautakunta toteaa lisäksi, että A:n aluksi niin poliisille kuin vakuutusyhtiöllekin esittämä kertomus siitä, että hän ei ollut ollut ajoneuvonsa kuljettajana ulosajon sattuessa, vaan se oli anastettu, viittaa A:n pyrkimykseen peitellä vahingon syynä olleita seikkoja, kuten mahdollista omaa humalatilaansa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esitutkintapöytäkirjan ja A:n kertomuksen perusteella autovahinko on sattunut A:n kuljettaessa henkilöautoaan, kun se on suistunut oikealle kaartuvassa mutkassa vastaantulevan liikenteen ajokaistan ylitse tien vasemmalle puolelle. Asiakirjamateriaalista ei ilmene liian suuren tilannenopeuden lisäksi muita syitä ulosajolle. Asiassa esitetyn näytön kokonaisarvioinnin perusteella lautakunta katsoo asiassa selvitetyksi, että A on ollut ulosajon sattuessa ainakin jossakin määrin alkoholin vaikutuksen alainen siten, että hänen päihtymyksellään on ollut vaikutusta hänen ajokykyynsä ja ulosajon tapahtumiseen.

A:n vetoaman Vakuutuslautakunnan ratkaisun VKL 92/07 osalta lautakunta toteaa, että tuossa tapauksessa ratkaisun lopputulos oli, että korvausta oli perusteltua yksinomaan kuljettajan alkoholin käytön perusteella (verenalkoholipitoisuus 0,86 promillea) alentaa puolella, minkä lisäksi lausunnon perusteluissa todettiin lautakunnan siihenastisessa autovakuutuskäytännössä pidetyn oikeutettuna alentaa 0,7-0,8 promillen rattijuopumustapauksissa korvausta puolella.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sen lausuntokäytännössä korvausta on katsottu voitavan vahingon aiheuttamista koskevissa tapauksissa alentaa myös vähemmän kuin puolella, esimerkiksi yhdellä kolmasosalla tai yhdellä neljäsosalla. Korvauksen alentaminen puolella tarkoittaa käytännössä jo vakuutetun tai häneen samastettavan henkilön menettelyn merkittävää moitittavuutta. Yleisellä tasolla kuvattuna alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen tapauksissa korvauksen alentamisen edellytyksenä on, että kuljettaja on ollut vahingon sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena liikennevakuutuslain 7 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla, ja alkoholin käytöllä voidaan katsoa olevan syy-yhteys vahinkotapahtumaan.

Ulosajon on tässä tapauksessa katsottava olleen osaltaan seurausta A:n humalatilasta johtuneesta ajokyvyn alentumisesta. A:n humalatilan asteen jäädessä yksinomaan kirjallisten kertomusten pohjalta enemmälti näyttämättä, lautakunta katsoo, että korvausta ei voida yksinomaan A:n alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtuneen auton kuljettamisen perusteella evätä, vaan korvausta tulee alentaa.

Ylinopeus ja törkeä huolimattomuus

Esitutkintapöytäkirjaan selostuksesta ja siihen liitetyistä valokuvista ilmenee, että A:n kuljettama ajoneuvo on suistunut tieltä ajosuunnassaan vasemmalle oikealle kääntyvässä loivassa kaarteessa törmäten kahteen noin 25 metrin päässä toisistaan tien reunassa olleeseen sähkötolppaan jääden keskelle ajorataa. Tien pinnoite on asfalttia ja tienpinta on ollut vahingon sattuessa kuiva ja sää kirkas (lämpötila +12 ˚C). Lautakunta toteaa, että osapuolten kertomasta poiketen nopeusrajoitus vahinkopaikalla on esitutkintapöytäkirjan tietojen perusteella ollut 50 km/h, minkä lautakunta ottaa A:n menettelyä koskevan arvionsa lähtökohdaksi.

A on aluksi kertonut kuulleensa ennen ajoneuvon hallinnan menettämistä jonkinlaisen kolahduksen, mutta myöhemmin todennut oikaisuvaatimuksessaan vakuutusyhtiölle ulosajon johtuneen ajovirheestä. A kertoo ajonopeutensa olleen ennen vahingon sattumista noin 45 km/h. Vakuutusyhtiön hankkiman S Oy:n rekonstruktiolaskelman perusteella A:n kuljettaman henkilöauton nopeus on todennäköisesti ollut vähintään luokkaa 100 km/h ennen tapahtumapaikkaa edeltänyttä kaarretta ja törmäyshetkellä ensimmäiseen pylvääseen vähintään luokkaa 90 km/h.

A on kiistänyt rekonstruktiolaskennan tuloksen ja kyseenalaistanut laskelmassa käytetyt perustiedot ja laskentatavan useilla eri perusteilla. Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa esitetyn kaltainen rekonstruktiolaskelma perustuu sinänsä monelta osin arvionvaraisiin muuttujiin, mutta lautakuntakäytännössä lausuntojen on katsottu voivan osoittaa ajoneuvon nopeuden ainakin suuruusluokaltaan, mikäli lausunnon lähtötietoina olevaa vahinkotapahtuman tapahtumainkulkua ei ole voitu perustellusti kyseenalaistaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että ulosajo on johtunut A:n ajoneuvon merkittävästä ylinopeudesta, tukee se, että ajoneuvo on suistunut loivassa kaarteessa vasen kylki edellä kohti tien vastakkaisella puolella olleita sähkötolppia. V Oy:n lausunnon perusteella henkilöautossa ei ole ennen ulosajon sattumista voitu todeta sen ohjattavuuteen vaikuttanutta vikaa.

Lautakunta katsoo, että ajoradan ulkopuolisen maanpinnan laadulla ei voida arvioida olevan A:n ajoneuvon hidastuvuuden kannalta kovin suurta merkitystä. Riippumatta paikalla olleiden sähkötolppien kunnosta A:n henkilöautolle on aiheutunut törmäysten seurauksena laajat vauriot, jotka viittaavat ajoneuvon merkittävään nopeuteen vielä törmäysten sattuessa. V Oy:n lausunnossa esitettyyn viitaten lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi painanut väittämällään tavalla kaasupoljinta ennen törmäysten sattumista. A Oy:n ja S Oy:n lausunnoissa henkilöauton vikamuistin toiminnasta ja ajoneuvon nopeutta mittaavan lausunnon perusteella lautakunta ei myöskään katso ajoneuvon vikakoodin yhteyteen tallentuneen nopeuden olevan ristiriidassa S Oy:n lausunnon lopputuloksen kanssa.

Vaikka A:n kuljettaman ajoneuvon nopeuteen vaikuttaneista seikoista onkin esitetty osin ristiriitaista selvitystä, lautakunta pitää esitutkinta-aineistosta ja valokuvista sekä rekonstruktiolaskelmasta ilmenevien tietojen perusteella selvitettynä, että A on kuljettanut ajoneuvoaan taajamaolosuhteisiin ja vahinkopaikalla vallinneeseen 50 km/h nopeusrajoitukseen ja taajamaolosuhteisiin nähden huomattavalla, sallittuun nopeuteen nähden lähes kaksinkertaisella ylinopeudella (vähintään 90 km/h luokkaa) ennen ajoneuvon suistumista tieltä.

Lautakunta pitää A:n menettelyä törkeän huolimattomana ja siinä määrin moitittavana, että korvauksen alentaminen on tällä perusteella perusteltua.

Kokonaisarvio A:n menettelystä

Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n menettelyn on tässä tapauksessa kokonaisuutena osoitettu olleen siinä määrin moitittavaa, että autovakuutuksesta maksettava korvaus on perusteltua A:n huolimattomuuden laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen evätä kokonaan.

Lautakunnan päätyessä tähän lopputulokseen ajoneuvon alkoholin vaikutuksen alaisena kuljettamisen ja A:n törkeän huolimattomuuden perusteella, asiassa ei ole tarpeen enää antaa lausuntoa A:n antamien tietojen merkityksestä vahingon korvattavuuden kannalta.

Kohtuuttomuus

A on vedonnut siihen, että vakuutusyhtiön ratkaisu, joka tarkoittaa tosiasiallisesti korvauksen epäämistä, on hänen kannaltaan kohtuuton. Ajoneuvolla on ollut A:n muuten niukalle taloudelle suuri merkitys.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön soveltamat vahingon aiheuttamista koskevat vakuutusehdot ovat vakuutussopimuslain sisällön mukaisia. Tämän vuoksi ne eivät ole itsessään kohtuuttomia. Lautakunnalle ei myöskään ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella lautakunta olisi voinut arvioida A:n taloudellista tilannetta. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että lain mukaisten vakuutusehtojen soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Asianajokulut

Vakuutuslautakunta ei ohjesääntönsä 6 §:n mukaan käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta voi kuitenkin käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Tässä tapauksessa kyse on ollut vain autovakuutuksesta maksettavaa korvausta koskevasta riita-asiasta, minkä vuoksi lautakunta ei näin ollen anna asiassa ratkaisusuositusta asianajokulujen osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Rantala
Sario
Uimonen
Yrttiaho