Tapahtumatiedot

A (s. 1991) haki korvausta koronavirusrokotteen aiheuttamasta lääkevahingosta 31.10.2021 päivätyllä lääkevahinkoilmoituksella.

A sai ensimmäisen koronavirusrokoteannoksen 12.8.2021 Spikevax-valmisteella (Moderna).

Vahinkoilmoituksessa A viittasi pitämäänsä oirepäiväkirjaan. Päiväkirjan mukaan A:lla ilmeni koronavirusrokotteen saamisen jälkeen pistokohdassa kipua ja kädessä arkuutta, mutta oireet ohittuivat muutaman päivän kuluessa. A:lla alkoi 17.8.2021 nopeasti etenevä ja aaltoileva oirekuva, johon kuului muun muassa pistoskohdan kipu ja turvotus, kainalon imusolmukkeiden kipu ja turvotus, vasemman käden kipu ja puutuminen sekä selän ja lavan kipu.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 15.11.2021. Yhtiö katsoi, että A:lla koronavirusrokotteen saamisen jälkeen ilmenneet kipu, turvottelu ja ihottuma olivat koronavirusrokotteesta aiheutunut korvattava henkilövahinko. Yhtiö maksoi A:lle tilapäisen haitan korvausta 1 900 euroa haittaluokan 3 mukaisesti.

A:n oireet jatkuivat ja oirekuva laajeni. A vaati, että vakuutusyhtiö korottaa tilapäisen haitan korvausmäärää ja maksaa korvauksen ansionmenetyksistä.

Vakuutusyhtiö antoi tilapäistä haittaa koskevan korvauspäätöksen 29.11.2024. Yhtiö katsoi, ettei A:n pitkittynyt ja laajentunut oireilu ollut todennäköisesti seurausta koronavirusrokotteen saamisesta. Yhtiö ei maksanut lisäkorvausta.

Vakuutusyhtiö antoi ansionmenetystä koskevan korvauspäätöksen 12.2.2025. Yhtiö katsoi, että A oli ollut lääkevahingon takia työkyvytön 9.9.—22.9.2021. A:n työnantajalta saadun selvityksen mukaan A:lle oli maksettu kyseiseltä ajalta täysi palkka. Yhtiö katsoi, ettei A:lle ollut aiheutunut lääkevahingosta johtuvaa ansionmenetystä.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle korvauksen lääkäri-, matka- ja lääkekuluista sekä palkanmenetyksistä viivästyskorkoineen. Lisäksi A vaatii, että lääkevahingon aiheuttamasta haitasta maksetaan asiallinen korvaus.

A kertoo, että hän piti heti koronavirusrokotteen saamisen jälkeen ilmennyttä oireilua normaalina rokotusreaktiona, mutta 17.8.2021 rokotuskohtaan kehittyi allerginen reaktio (niin sanottu covid arm). Allerginen reaktio oli todella voimakas ja kivulias. A joutui soittamaan keskellä yötä päivystysnumeroon.

Allerginen reaktio kesti noin viikon. Ihottuma ja noin 10 cm halkaisijaltaan oleva mustelma poistuivat kahden viikon aikana. Allergisen reaktion aikana A alkoi tuntea erikoista kolotusta ja puutumista vasemmassa kädessään. Lisäksi vasen lapa kipeytyi. Kolotus ja puutuminen eivät poistuneet allergisen reaktion hävitessä, vaan ne alkoivat pahentua ja laajentua. Arki ja työnteko muuttuivat todella hankaliksi.

Eri paikkojen kivut, kolotukset, puutumiset ja hermokivut haittasivat A:n elämää todella paljon. Ne pahentuivat ja levisivät vuoden 2021 syksyn ja vuoden 2022 alkutalven kuluessa. Työterveydessä A:n oireiden väitettiin poistuvan itsekseen syksyn aikana. A ei pystynyt ylläpitämään vaadittua työtahtia eikä arkikaan enää mitenkään sujunut, jolloin A jäi kokonaan sairauslomalle joulukuussa 2021.

A:n oireita selvitettiin hyvin hitaasti julkisessa terveydenhuollossa. A:n mukaan epäillään, että hänen oireensa johtuivat rokotteen tai allergisen reaktion aiheuttamasta vääränlaisesta autoimmuunitoiminnasta, mahdollisesti ohutsäieneuropatiasta. Oireet jatkuvat edelleen, vaikka ne ovat joiltakin osin lieventyneet. A:lla on käytössä hermokipulääkitys.

Vakuutusyhtiön vastineen vastaanottamisen jälkeen A on valtuuttanut asiamiehen hoitamaan riita-asiaa.

A katsoo, että korvattavuuden katkaiseminen johonkin tiettyyn päivämäärään on keinotekoista, sillä hänen oireistonsa on jatkunut rokotteen saamisesta lähtien olennaisilta osin samankaltaisena. Vaikka A:lle ei ole tehty varsinaista ohutsäieneuropatiadiagnoosia, on oireisto kuitenkin sitä vastaava. A:lla on todettu autoimmuunisairauteen viittavia laboratoriokoetuloksia: ANA on ollut positiivinen kerran, SSA on ollut positiivinen kolme kertaa.

A:n vakavammat oireet alkoivat 19.8.2021, ja ne ovat jatkuneet varsin samankaltaisina aina nykyhetkeen saakka. A:lla on ollut vaikeita vasemman puolen kipuoireita (olkavarsi, yläselkä sekä käsivarsi) edellä mainitusta ajankohdasta lähtien. Oireiden intensiteetti on vaihdellut ajanjakson aikana, mutta perusoireet ovat pysyneet samoina. Kipuoireiden lisäksi A:lle on myöhemmin ilmaantunut perifeerisiä tunto- ja kipuaistin häiriöitä.

Potilasasiakirjojen perusteella A ei ole sairastanut varsinaista koronavirustartuntaa. Kaikki hänelle tehdyt koronavirustestit ovat olleet negatiivisia, mukaan lukien kotitestit. Kyse ei siis erittäin todennäköisesti ole koronavirustaudin aiheuttamasta jälkioireistosta, vaan oireisto on saanut alkunsa koronavirusrokotteesta. Asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista yksittäistä tekijää, joka puhuisi syy-yhteyttä vastaan. A on ollut ennen koronavirusrokotteen saamista terve ja työkykyinen, eikä hänellä ole ollut mitään vastaavia oireita. A:n suurimpana ongelmana ovat neurologisesta oireistosta aiheutuvat kivut. A katsoo, että syy-yhteys on oikeudellisesti arvioiden todennäköinen.

A selostaa Vakuutuslautakunnalle toimittamiensa yksittäistapaustutkimusten sisältöä ja toteaa, että niissä on kuvailtu mRNA-koronavirusrokotteiden ja neuropatian välistä yhteyttä. Yksittäistapaustutkimuksissa kuvaillut oireet ovat samanlaisia kuin hänellä ilmenneet oireet. Eräässä tapausselosteessa on todettu retrospektiivisen tutkinnan osoittaneen, että vähintäänkin osassa koronavirusrokotteen jälkeisistä neurologisista kiputiloista (kuten ohutsäieneuropatiassa) on kyse autoimmuunisesta mekanismista. A viittaa myös koronavirusrokotteiden sivuvaikutuksia käsittelevään artikkeliin, jonka mukaan tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että joidenkin potilaiden kohdalla rokote saattaa toimia erilaisten neurologisten oireistojen laukaisijana. Neurologiset oireet ovat monimuotoisia ja neuralgiatyyppiset kivut ovat varsin tavanomainen oire. Lisäksi A viittaa long covid -oireita käsittelevään artikkeliin, jossa yhtenä tärkeimpänä oireena kuvastuu dysautonomia, jota myös A:lla on todettu.

A pitää virheellisenä vakuutusyhtiön väitettä siitä, että hänen oireistonsa olisi toiminallista. Asiaa on potilasasiakirjoissa pohdittu vuosien varrella joidenkin oireiden osalta, mutta uusimmissa potilasasiakirjoissa tästä ei enää ole merkintöjä.

Lisäkirjelmässään A toteaa, että työkykyneuvottelussa työnantajan edustaja totesi, ettei heillä ole tarjota A:n työkyvylle sopivaa työtä. Työnantajan edustaja sanoi, että mikäli A yrittäisi palata osa-aikaisesti töihin, joutuisivat he lomauttamaan hänet huonosta työkyvystä ja huonosta kyseisellä alalla vallitsevasta työtilanteesta johtuen. Työnantajan olisi pitänyt antaa A:lle käyttöön tietokone, tietokoneohjelmat ja lisenssit sekä puhelin. Töihin palaamisen yrittämiseksi oli tarvittu vahva taloudellinen tuki, jotta A:n työkykyyn sopivan osa-aikaisen työn (kaksi tuntia/päivä) tekeminen olisi ollut kannattavaa sekä A:lle että työnantajalle. A on itse ehdottanut vakuutusyhtiölle töihin palaamista osa-aikaisena.

Vastahakoisuudella hoitoihin vakuutusyhtiö viittaa koronavirusinfektion pitkäaikaispoliklinikalla ehdotettuihin maksullisiin psykologin sarjakäynteihin, joista A kieltäytyi taloudellisista syistä. Työterveyslääkäri teki lähetteen kyseiselle poliklinikalle, koska koronarokotteen jälkeen on havaittu vastaavanlaisia oireita, joita koronan sairastamisen jälkeen on ollut. A oli aiemmin käynyt julkisen puolen psykologilla, työterveyspsykologilla sekä psykofyysisessä fysioterapiassa, mutta niistä ei ollut ollut apua. A ei kokenut, että psykologin sarjakäynnit auttaisivat hänen tilanteeseensa. Ratkaisu voisi olla jonkin toisen hermokipulääkkeen kokeilu, mutta senkin hän joutuisi itse kustantamaan. Tässä taloustilanteessa A koettaa välttää kaikin tavoin rahankäyttöä.

Vakuutusyhtiön viittaaman Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen FINE-061943 osalta A toteaa, ettei se ole oikeustosiseikastoiltaan juuri miltään osin analoginen hänen tapauksensa kanssa. Viitatussa tapauksessa rokotteella ja oireilun alkamisella ei ollut ajallista yhteyttä. Lisäksi henkilö piti itsekin todennäköisenä, että hän oli aiemmin sairastanut koronavirusinfektion, ja hänellä oli perussairaus, joka oli aiemmin aiheuttanut vastaavantyyppisiä oireita.

A kritisoi vakuutusyhtiön korvauskäsittelyn kestoa ja toteaa, että hän toimitti vakuutusyhtiölle 3.1.2022 ja 7.7.2022 tietyt dokumentit, joista hänelle maksettiin korvauksia vasta 12.2.2025 ja 12.3.2025. Vakuutusyhtiö ei maksanut jälkimmäisen suorituksen osalta korkokuluja, vaikka niitä olisi pitänyt maksaa. Lisäksi A on hyvin varma, että hän lähetti yhtiölle kuitit 3.1.2022, mutta jostain syystä vakuutusyhtiö ei ole ladannut itselleen turvapostin kautta toimitettuja tiedostoja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että koronavirusrokotteiden tiedetään voivan aiheuttaa lyhytaikaisia ja ohimeneviä yleisoireita, kuten pian rokotuksen jälkeen ilmenevää lihas- ja nivelkipua sekä rokotuskohdan oireilua. A:lla välittömästi rokotteen jälkeen ilmenneet oireet (kipu, turvottelu ja ihottuma) ovat todetusti todennäköisessä syy-yhteydessä A:n saamaan rokotteeseen. Koronavirusrokotteiden ei kuitenkaan tiedetä aiheuttavan A:lla ilmenneen kaltaista pitkittynyttä oireilua. Yhtiö katsoo, ettei laajentunut ja pitkittynyt oireilu sovi olemaan todennäköisessä syy-yhteydessä rokotteeseen. A:n oireilua on pidetty ainakin osittain toiminnallisena, ja oirekuvan pitkittymisen ydinongelmana on pidetty A:n omaa sairauskäsitystä.

Yhtiö viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja katsoo, että lääkevahinko on korvattava 22.9.2021 saakka, jolloin muutos oirekuvassa on selvitysten perusteella tapahtunut. Potilaskertomuksessa 22.9.2021 mainitaan ensimmäisen kerran vasenta yläraajaa laajempi vasemmanpuoleinen oireilu, kun A on kertonut vasemman lavan alla tuntuneista polttavista kivuista, jotka olivat niin voimakkaita, että hän oli joutunut lähtemään töistä kotiin. Potilaskertomusten perusteella A:n oirekuva on pahentunut ja laajentunut edellä mainitusta ajankohdasta lähtien.

Yhtiö toteaa, ettei A:n oireiden taustalla ole diagnosoitu mitään sellaista sairautta, jonka koronavirusrokotteen voitaisiin katsoa todennäköisesti aiheuttaneen. A:lla on epäilty muun muassa ohutsäieneuropatiaa, mutta tätä ei ole laajoissa tutkimuksissa voitu todentaa.

Mikäli Vakuutuslautakunta katsoo A:n laajentuneen ja pitkittyneen oirekuvan johtuvan osittain tai kokonaan koronavirusrokotteesta, tulee korvattavuutta yhtiön mukaan rajoittaa vahingon minimoimisvelvoitteen laiminlyönnin perusteella. Yhtiön käytössä olevien selvitysten perusteella A on ollut vastahakoinen kokeilemaan erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja, minkä lisäksi hän on nimenomaisesti todennut, ettei tule kokeilemaan töihin paluuta ennen kuin saa korvauksia lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö pitää maksamaansa tilapäisen haitan korvausta asianmukaisena. Yhtiö tulee korvamaan A:lle mahdollisesti aiheutuneet ansionmenetykset 22.9.2021 asti.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan aiemmin antamiin ratkaisusuositukseen FINE-0645252 ja FINE-066898 sen osalta, kun A on väittänyt, ettei vakuutusyhtiö voi katkaista oireiden korvattavuutta 22.9.2021 päivämäärään. Oireiden lyhytkestoisuuden osalta vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan antamiin ratkaisusuosituksiin FINE-076708 ja FINE-0645252.

A on todennut, ettei hän ole potilasasiakirjojen perusteella sairastanut varsinaista koronavirustartuntaa, sillä kaikki A:lle tehdyt koronavirustestit ovat olleet negatiivisia. Potilaskirjauksen 14.9.2021 mukaan A:lla on kuitenkin epäilty koronavirusinfektiota, minkä jälkeen hänen oirekuvansa on pahentunut ja laajentunut. Yhtiö viittaa tältä osin Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen FINE-061943.

Vakuutusyhtiö viittaa A:n väitteeseen 12.3.2025 maksetun korvauksen viivästyskorkokulujen maksamattomuudesta ja toteaa, että A:ta on pyydetty toimittamaan korvausten perusteena olevia kuluja koskevat tositteet, jotka hän on toimittanut yhtiöön 26.2.2025. A:n kanssa on tällöin käyty sähköpostitse keskustelu, jossa hänelle on kerrottu, ettei kuitteja ole aiemmin saatu. Korvauspäätös on siten tehty vakuutussopimuslain 70 §:n mukaisessa määräajassa siitä, kun vakuutusyhtiö on saanut asiassa tarvittavat tositteet, joten edellytyksiä viivästyskoron maksamiselle ei ole. A:n lisäkirjelmässä viitataan lisäksi turvapostilla pyydettyihin lokitietoihin, joista ilmeisesti pitäisi ilmetä A:n toimittaneen kuitit 3.1.2022, mutta liitteitä ei ole toimitettu Vakuutuslautakunnalle eikä näin ollen myöskään vakuutusyhtiöön.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössä A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 14.6.2021—30.4.2025, josta ilmenee muun muassa seuraavaa.

12.8.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A sai koronavirusrokotteen Spikevax-valmisteella.

19.8.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A oli saanut koronavirusrokotteen viikko aiemmin. Alkuun A:lla oli ollut normaaliin rokotusreaktioon sopivia oireita. Nämä oireet olivat poistuneet 14.8.2021 lauantaina. Tiistaina 17.8.2021 rokotusalueelle alkoi tulla ihottumaa. Alue turposi ja tuli kivuliaaksi. Kainalon imusolmukkeet tuntuivat selvästi ja kainalo oli kipeä. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että vasemmassa käsivarressa rokotuskohdassa oli selkeää ihottumaa ja turvotusta. Vasemmassa kainalossa oli suurentuneita ja kivuliaita imusolmukkeita. Tilannetta jäätiin seuraamaan.

26.8.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A kertoi, että 19.8.2021 tapahtuneen lääkärikäynnin jälkeen olkapää oli turvonnut ja siihen oli tullut mustelmia. Lisäksi A kertoi, että yksi imusolmuke niskassa ja muutama imusolmuke kaulalla olivat vielä turvonneet. A koki, ettei sairauslomalle ollut tarvetta. A oli ollut edellisellä viikolla sairauslomalla kolme päivää. Lääkäri kirjoitti A:lle takautuvasti sairauslomatodistuksen. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että ihottuma oli ohittunut, mutta vasemmassa kainalossa oli selkeästi suurentuneita imusolmukkeita. Lisäksi niskassa oli muutama suurentunut imusolmuke. A:n tilanteen arvioitiin olevan normalisoitumassa. Diagnoosiksi asetettiin L23.3 Lääkeaineiden aiheuttama allerginen kosketusihottuma.

9.9.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:n allergiseen rokotusreaktioon viittaavat oireet olivat helpottaneet, mutta vasempaan käteen oli jäänyt kiputila, joka saattoi välillä provosoitua voimakkaaksi rasituksessa. Edellisenä päivänä A oli lähtenyt töistä aiemmin pois. Ajankohtaisesti A ei kokenut itseään työkuntoiseksi. A:lle oli tehty yksityisellä lääkäriasemalla perusverenkuvatutkimus, jonka tulokset olivat olleet normaalit. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, ettei suurentuneita imusolmukkeita ollut enää tunnettavissa. Vasemman käden IV ja V sormet olivat olleet hieman turran tuntuiset. Olkavarren liikelaajuudet olivat normaalit, mutta vasemmassa olkavarressa oli hieman kosketusarkuutta. A sai sairauslomatodistuksen edelliseltä päivältä ja vastaanottopäivältä. Lääkäri arvioi, että normaalia voimakkaampi rokotusreaktio paranisi itsestään.

14.9.2021 päivätyn tutkimustuloksen mukaan A:lta otettu koronavirusnäyte oli negatiivinen.

21.9.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A sai reseptin Meloxicam-lääkitykseen, jolla pyrittiin estämään kipuja.

22.9.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A kertoi, ettei Meloxicam-lääkityksestä ollut ollut apua. Työpäivän aikana ilmeni edelleen vasemman käden puutumista. Selkäkipua oli edelleen polttavana vasemman lavan alla, mutta tämä oli A:n mukaan ajoittainen vaiva. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että A:lla oli kosketusarkuutta kauttaaltaan vasemman lapaluun alueella. A kuvaili kivun olevan niin kovaa, että se esti työnteon. Kipu oli pysynyt samanlaisena jo usean päivän ajan.

22.10.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A kertoi, että hänellä oli ilmennyt vasemman käden pistelyä, puutumista sekä vasemman lavan seudun paineen tunnetta. Lisäksi A:lla oli ollut hengenahdistusoireita. Paine tuntui myös vasemmassa kainalossa. Tuntemukset vaihtelivat voimakkaasti. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että niska-hartiaseudun lihaksisto oli äärimmäisen jäykkä. Lisäksi vasemman puolen pitkät suorat selkälihakset olivat jäykät. Kaulalla, solisluukuopissa tai kainalossa ei todettu selkeästi suurentuneita imusolmukkeita, mutta vasemmassa kainalossa oli jonkinlaista täyteläisyyttä. A sai lähetteen laboratoriotutkimuksiin, vasemman kainalon ultraäänitutkimukseen ja EKG-tutkimukseen. A sai Norgesic-lääkereseptin lihasjäykkyyden hoitamiseksi. A:lla oli ollut myös aiemmin lihasjäykkyyttä, jonka hoitamiseen hän oli käyttänyt Meloxicam-lääkettä, jonka resepti uusittiin. A kuitenkin koki, että hänellä ei ollut ollut koskaan sellaista oireilua, jota hänellä ajankohtaisesti oli.

27.10.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lle 22.10.2021 vastaanotolla määrättyjen tutkimusten löydökset olivat normaaleja mukaan lukien vasemman kainalon ultraäänitutkimus, jossa oli todettu vain normaaleja imusolmukkeita.

9.11.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A kertoi, että kylmä pahensi vasemman käden oireita, kun taas lämmin helpotti niitä. Tulehduskipulääke helpotti lavan seudun kipua, mutta vasemman käden oireisiin se ei auttanut. A oli käynyt työfysioterapeutilla, joka oli epäillyt oireita hermostoperäisiksi kaularangan nikaman C8-hermotusalueen ongelmaksi. Lisäksi fysioterapiassa oli todettu peukalon ojennusliikkeen heikkoutta ja V-sormen loitonnusheikkoutta. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin vasemman kainalon pohjassa hieman epätasaisuutta, mutta ei kuitenkaan selkeästi suurentuneita imusolmukkeita. Käden tunto oli kauttaaltaan normaali, mutta vasemman puolen V-sormen kyynärluunpuolella tunto oli hieman heikompi. Vasemman puolen V-sormen loitonnusvoima ja I-sormen ojennusvoima olivat hieman heikommat oikeaan puoleen verrattuna. A sai lähetteen ENMG-hermoratatutkimukseen. Lääkäri arvioi, että kuten yleensäkin hermovaivoissa, myös A:n tapauksessa ei ollut oikein muuta tehtävissä kuin odottaa oireiden helpottamista itsekseen.

22.11.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lle tehtiin ENMG-hermoratatutkimus, jonka löydökset olivat normaalit.

29.11.2021 päivätyn työfysioterapeutin tekstin mukaan A oli käynyt edellisellä viikolla työterveyslääkärillä, joka oli kirjoittanut hänelle korvaavaa kevennettyä työtä 5.12.2021 saakka. Ajankohtaisesti A teki töitä kotoa käsin. Työpäivän aikana A lepuutti vasenta yläraajaansa kerran tunnissa. A koki lepoasennon helpottavan hieman kipua, mutta työskentely näyttöpäätteellä ei tuntunut hyvältä. A kertoi, että hänellä oli ilmennyt jonkin verran vastaavanlaista aaltoilevaa oiretta oikeassa yläraajassa. A arvioi, että kivut olivat VAS-asteikolla mitattuna 2–6/10. A oli käyttänyt särkyyn ajoittain parasetamolia, mutta pääosin A oli ilman kipulääkkeitä. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että lapapunnerruksessa vasen lapaluu siirrotti enemmän. Vasen lapa kiertyi herkemmin sivulle ja eteenpäin. Vasemman olkanivelen ulkokierto oli jonkin verran rajoittuneempi verrattuna oikeaan olkaniveleen. Vasen olkanivel väsyi oikeaa nopeammin ulkokiertoliikkeissä. A sai ohjeet vasemman lavan stabilaatioharjoitteisiin.

15.12.2021 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A kertoi, että vasemman hartian, lavan seudun ja olkavarren vaivat olivat hankaloituneet. A ei ollut pystynyt tekemään näyttöpäätetyötä kotonakaan. Kipu tuntui tietyissä liikkeissä ja alkoi usein jo lyhyen ajan kuluttua siitä, kun A oli aloittanut päätetyöskentelyn. Kipu säteili välillä myös vasempaan kylkeen ja olkavarteen. A:n tuttavan tuttu, joka on fysioterapeutti, oli epäillyt jäätynyttä olkapäätä. A koki, että hänen psyykeensäkin oli kuormittunut: kotona oli raskasta lasten kanssa, kaikki äänet tuntuivat voimakkailta ja kaikki pienetkin asiat stressasivat. A saattoi mennä päivän aikana useamman kerran makaamaan. A oli alkanut vältellä kaikenlaista liikuntaa. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin kosketusarkuutta vasemmassa hartiassa, mutta vasemman olkapään ja olkavarren seudussa arkuutta ei todettu. Liikelaajuudet olivat täydet, mutta sivulle kohottamisessa ja yläasennossa ilmeni jonkin verran kipukaarioiretta. Käden vienti selän taakse oli vasemmalla puolella kankeampaa kuin oikealla. Lääkäri arvioi, että löydökset viittasivat kiertäjäkalvosinoireyhtymään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut jäätynyt olkapää, sillä liikelaajuudet olivat täydet. Lääkäri arvioi, että mukana oli välttämiskäyttäytymistä ja psyykkistä komponenttia. Aktiivisen elämäntyylin palauttamisen todettiin olevan tärkeää. A sai viikon sairauslomaa, jotta hän voisi pitää tauon työnteosta ja liikkua. Lisäksi A sai lähetteen fysioterapeutille. Lääkäri painotti A:lle, ettei kyseessä ollut pysyvä ongelma.

26.1.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lla oli ollut työterveyshuollossa työkykyneuvottelu. A:lla oli epäilty väsymysoireyhtymää. A oli pitänyt oirepäiväkirjaa, joka oli 13-sivuinen. Lääkärille tuli vaikutelma psyykkisestä kuormittuneisuudesta oirehdinnan suteen. A:lle varattiin aika hoitajan kartoituskäynnille, jossa tehtäisiin masennus- ja ahdistuskyselyt.

8.3.2022 päivätyn potilaskertomuksen esitietojen mukaan A oli ollut aiemmin perusterve, eikä hänellä ollut ollut aiemmin psyykkistä oireilua. A käytti alkoholia hyvin vähän, eikä hän tupakoinut. A:lla oli ollut koronarokotteen saamisesta lähtien intensiivinen kiputila vasemmassa olkapäässä ja lavan seudussa, minkä jälkeen hänellä oli alkanut ilmetä kipuiluja myös muualla vartalolla, oikeassa kädessä ja raajoissa. A kuvaili tuntemusta ennemminkin kolotukseksi kuin varsinaiseksi kivuksi. Lisäksi A:lla oli ilmennyt erilaisia puutumisoireita, jotka vaihtelivat paikkaa. A oli huomannut, että niin fyysinen kuin psyykkinenkin kuormitus pahensi oirekuvaa selkeästi. Esimerkiksi lasten kovat äänet ja taustamelu A:n keskittyessä aktivoivat kolotuksia. Myös äänikirjaan keskittyminen saattoi pahentaa kipuja. A oli ensin tehnyt etätöitä, mutta lopulta hän ei ollut pystynyt tekemään töitä kotonakaan, jolloin hän oli jäänyt sairauslomalle. Pienikin tietokoneen hiiren liikuttelu pahensi kipua. Työterveysneuvottelu 25.2.2022 oli jouduttu keskeyttämään A:n voimakkaan ahdistuneisuuden vuoksi ja A:ta oli ohjattu hakeutumaan päivystykseen. Päivystyksessä A:lle oli määrätty Atarax-lääke lähinnä yöunia parantamaan ja A oli saanut lähetteen mielenterveyspoliklinikalle. A koki, että Atarax-lääke oli auttanut jonkin verran yöuniin. A pystyi useimmiten nukahtamaan, mutta hän heräili herkästi. A arvioi, että hän nukkui vain noin neljä tuntia yössä. A oli käynyt fysioterapiassa ja lisäksi psykofyysisessä fysioterapiassa, josta A oli kokenut saaneensa hyvän vasteen, mutta hoitojakso oli ollut lyhytaikainen. A oli miettinyt fibromyalgian mahdollisuutta. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että A oli melko vakavailmeinen ja uupunut oirekuvaansa. Muutama fibromyalgiapiste aristi, mutta löydökset eivät kuitenkaan täyttäneet fibromyalgiadiagnoosin kriteerejä. Kosketusarkuutta todettiin jonkin verran vasemmalla puolella niska-hartiaseudussa ja jalkojen lihaksissa. A oli vastannut 7.2.2022 sairaanhoitajan vastaanotolla BDI-masennuskyselyyn, josta hän oli saanut keskivaikeaan masennukseen viittaavat pisteet (20 pistettä) sekä GAD-7-ahdistuneisuuskyselyyn, josta hän oli saanut kohtalaiseen ahdistuneisuuteen viittaavat pisteet (12 pistettä). Lääkäri totesi, että kokonaisuutena arvioiden A:n tilanne sopi autonomisen hermoston yliaktiivisuudeksi, jossa pienetkin normaalia voimakkaammat ärsykkeet laukaisevat potilaan oirekuvaa ja aiheuttavat kipuoireen hankaloitumisen. A sai reseptin Triptyl-lääkkeeseen, jolla yritettiin vaikuttaa yöuniin ja kipuoireisiin. Lisäksi A sai lähetteen laajoihin laboratoriokoetutkimuksiin. A:n sairauslomaa jatkettiin kuukauden verran. Lääkärille ei herännyt epäilyä mistään neurologisesta tai etenevästä sairaudesta, kuten MS-taudista. Diagnooseiksi kirjattiin M79.6 Raajakipu ja F41.1 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus).

24.3.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A ei ollut kokenut Triptyl-lääkkeestä olleen selkeää apua oirekuvaan, mutta hän oli nukkunut hieman paremmin. Vastaanotolla A oli alakuloinen ja itkuinen. A:lta otettujen laboratoriokokeiden tulokset olivat normaaleja. A sai lähetteen neurologin arvioon.

4.4.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A oli käynyt neurologin vastaanotolla, jossa ei ollut todettu viitteitä neurologisesta sairaudesta. A oli aloittanut Noritren-lääkityksen. A koki, että lääkkeestä oli ollut aluksi apua, mutta sitten ei enää.

7.4.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lle määrättiin kuukausi lisää sairauslomaa. A:lle oli alkanut tulla Noritren-lääkkeen käytön seurauksena suun kuivumista. A:lla oli edelleen kolotuksia ympäri kehoa, vasen käsi oli hankalin. Perheessä ollut oksennustauti oli pahentanut oirekuvaa. A kuvaili, että pienikin ryppy sängyllä aiheutti kipua. Lääkäri arvioi, että tilanne sopi kipujärjestelmän herkistymiseen. Viitteitä olkapään seudun mekaanisesta ongelmasta ei tullut esille. Noritren-lääkitys päätettiin lopettaa. Tilalle aloitettiin Duloxetin-lääkitys, jolla toivottiin olevan vastetta A:n masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin.

3.5.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:n tilanne oli ennallaan. A ei kokenut, että duloksetiinista olisi ollut merkittävää apua, mutta päivät olivat olleet ehkä hivenen parempia. A heräili jatkuvasti öisin kolotuksien ja puutumisten takia. Sairauslomaa jatkettiin kuukaudella eteenpäin. Duloksetiinia päätettiin toistaiseksi jatkaa.

16.5.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan duloksetiini päätettiin lopettaa tehottamana. A sai reseptin Mirtazapin-lääkkeeseen.

27.5.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan mirtatsapiinista oli ollut apua unettomuuteen. A koki vointinsa hieman paremmaksi sen suhteen, ettei lapakipuja oikein enää ollut. Merkittävin ongelma oli jaloissa ja käsissä tuntuva pistely, puutuminen, kolotus sekä kylmä- ja kuumaherkkyys ja kosketusherkkyys. A käytti käsissään koko ajan hanskoja.

6.7.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A tuli vastaanotolla ihobiopsiaa varten, jolla oli tarkoitus selvittää mahdollinen ohutsäieneuropatia. A oli käynyt omakustanteista ANA-vasta-ainekokeessa, jonka löydös oli ollut positiivinen (1000). Ihobiopsia otettiin vasemmasta säärestä. A sai lähetteen S-ENAAb-vasta-ainetestiin.

11.7.2022 päivätyn potilaskertomuksen esitietojen mukaan A:lle tehdyn ENA-seulonnan tulos oli ollut positiivinen ja spesifisissä vasta-aineissa oli todettu kohtalainen SSA-vasta-ainetaso. Lääkäri totesi, että edellä kerrottu löydös sopi erityisesti Sjögrenin syndroomaan tai SLE-autoimmuunitautiin. A oli ollut jo yli puolen vuoden ajan työkyvyttömänä. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että muutama fibromyalgiapiste aristi, mutta fibromyalgiadiagnoosin asettamisen kriteerit eivät täyttyneet. Vasemmalla puolella niska-hartiaseudussa oli kosketusarkuutta, mutta merkittäviä lihaskireyksiä ei todettu. Jalkojen lihaksissa oli jonkin verran kosketusarkuutta. 5.3.2024 potilaskertomuksen tekstistä ilmenee, että A oli käynyt 26.9.2022 reumatautien poliklinikalla, jossa oli arvioitu, että ANA-vasta-ainepositiivisuus oli ollut todennäköisesti väärä positiivinen, sillä uusitussa testissä ANA-vasta-aineet olivat olleet negatiiviset. Laajoissa laboratoriokoetutkimuksissa oli todettu hieman koholla olevat SSA-vasta-aineet, mutta löydöksen arvioitin jäävän epäspesifiksi. Sjögrenin syndroomaan tai sidekudossairauteen viittaavaa ei ollut todettu.

14.10.2022 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A kertoi, että hänen vointinsa oli mennyt huonompaan suuntaan. Aiemmin A:lla oli ollut oireita käsissä, jaloissa ja selässä, mutta ajankohtaisesti myös niska oli tullut kipeäksi. Lihasarkuutta oli runsaasti. Villasukat tuntuivat jaloissa kylmänmäriltä. Tuntopuutosongelma oli siis pahentunut. A ei voinut juoda kuumaa juomaa, koska hänelle tuli siitä selkään ja käsivarsiin ahdistava tunne. Kesällä vastaava ongelma oli tullut kylmästä. A oli edelleen työkyvytön.

10.1.2023 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin esitietojen mukaan A:lta aiemmin otetussa ihobiopsiassa hermosäikeiden määrä oli todettu normaaliksi, eikä löydös siten ollut ohutsäieneuropatiaan sopiva. Vastaanotolla A piti mielellään olkavarsia noin 30 astetta loitonnettuna muusta kehosta, sillä kosketus olkavarsien mediaalipuolella ja kainaloalueella tuntui kivuliaalta ja epämiellyttävältä. Seisoessaan A pyrki kipristämään varpaita jalkaterien alle ja seisomaan jalkaterien ulkosyrjällä, sillä A:n mukaan kylmän lattian kosketus paljasta ihoa vasten tuntui jalkapohjissa kivuliaalta ja epämiellyttävältä. Motivoituna A pystyi oikaisemaan ryhdin ja seisomaan suorassa. Oikeaan hartiaan verrattuna vasen hartia painui selän puolelta alemmaksi ja eteen. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että yläraajaheijasteet olivat keskivilkkaat ja symmetriset, vasen patellaheijaste oli oikeaan nähden vilkastunut ja hieman laajentunut, akillesheijaste oli keskivilkas ja symmetrinen. A aisti kosketuksen vasenvoittoisesti kainaloseudussa ja olkavarsien mediaalipuolella epämiellyttävänä ja jollakin tapaa muuttuneena. Alaraajojen kosketustunto oli muutoin normaali, mutta jalkapohjissa A aisti kosketuksen epämiellyttävänä ja muuttuneena, samoin jalkaterien ulkosyrjällä. A sai lähetteen aivojen ja koko spinaalikanavan sekä vasemman hartiapunoksen magneettitutkimuksiin.

28.2.2023 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:lle tehtyjen magneettitutkimusten löydökset olivat normaaleja. Viitteitä neurologisesta taustasairaudesta ei todettu.

3.4.2023 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A oli edelleen työkyvytön. A:lla oli alkanut ilmetä enenevässä määrin suun kuivumisoiretta. Vastaanotolla A antoi alavireisen vaikutelman. A:n käsissä oli sormikkaat. A venytteli toistuvasti vastaanoton aikana kuten aiemminkin. Parotisrauhaset aristivat jonkin verran, mutta A:lla oli flunssaa.

5.4.2023 päivätyn potilaskertomuksen mukaan lääkäri oli konsultoinut reumatologia, joka oli perehtynyt A:n potilaskertomukseen. Reumatologi oli arvioinut, ettei A:n tilanne kokonaisuutena sopinut Sjögrenin oireyhtymään. A:lla oli ollut jo ennen muita oireita sylkioireita runsaasti, mutta niiden aikana tulehdusarvot olivat olleet normaaleja, joten minkäänlaista tulehduksellista tilaa ei ollut osoitettavissa. A oli melkein linnoittautunut neljän seinän sisään. Lääkäri totesi, että kyseinen välttämiskäyttäytyminen oli hyvin vahingollista. Lääkäri kannusti A:ta lähtemään ulos.

3.5.2023 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A tuli reumatautien lääkärin konsultaatioon, koska hän halusi aloittaa Oxiklorin-lääkityksen. Ajankohtaisesti A ilmoitti oireiksi jalkojen ja käsien säryn. A käytti aina hanskoja ja villakenkiä, jotta iholla ei tuntuisi ikävältä. A:lla oli ilmennyt jonkin verran suun kuivumista. A ei pystynyt tekemään paljoa muuta kuin makaamaan sohvalla. A:lla oli laaja-alaisesti paikkaa vaihtavia kipuja ja ihoarkuuksia sekä voimakasta väsymystä. A sai reseptin Oxiklorin-lääkkeeseen ja kolme viikkoa kestävään Medrol-kuuriin. A:lle asetettiin diagnoosiksi M79.8: Myalgia.

11.5.2023 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A oli aloittanut viikko aiemmin kolme viikkoa kestävän Medrol-lääkityksen laskevalla annoksella ja Oxiklorin-lääkityksen. Ajankohtaisesti A oli huomannut etureisissä turvotuksen tunnetta. A koki, että muuhun oireistoon kortisonista oli ollut vastetta. Vastaanotolla ei havaittu kliinisesti merkittävää turvotusta.

6.6.2023 päivätyn reumatautien lääkärin tekstin mukaan A oli hyötynyt isommasta kortisoniannoksesta. A kertoi, että oireet helpottivat noin puolen tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Oireet kuitenkin palasivat jonkin verran aina iltaa kohti. Ihon arkuus ja kivut lievittyivät niin, että A oli pystynyt ajamaan partansa. A oli saanut kortisonilääkitykseen parin viikon jatkon. A:lla oli jatkuvasti särkyjä olka-hartia-alueella, takareisissä ja pohkeissa. A kykeni kuitenkin toimimaan.

16.6.2023 päivätyn reumatologin tekstin mukaan A tuli vastaanotolle, koska hän halusi vielä selvittää, voisiko hänellä olla polymyalgia. Tunnustelussa ei todettu nivelturvotuksia. A sai kipukyselystä 16 pistettä, eli 13 pisteen fibromyalgiaraja ylittyi. Reumatologi arvioi A:n ikä ja normaalit tulehdusarvot huomioon ottaen, ettei A:lla ollut polymyalgiaa. Reumatologi piti rokotuksesta tullutta immuunireaktiota kuitenkin kiistattomana. Diagnoosiksi merkittiin M79.7 Fibromyalgia.

23.8.2023 päivätyn koronavirusinfektion pitkäaikaisoireiden poliklinikan tekstin esitiedoissa viitataan A:lla kesäkuussa 2022 koholla olleisiin tumavasta-aineisiin (ANA 1000 ja SSA 70). Myöhemmin kontrollissa ANA oli normalisoitunut. A:n lähisuvussa oli Chronin tautia ja fibromyalgiaa. A:n kortisonilääkitys oli päättynyt kesäkuussa 2023. Kortisonilääkkeen myötä oirekuva oli helpottanut merkittävästi ja toimintakyky oli parantunut. A oli käyttänyt Oxiklorin-lääkitystä nyt kolme kuukautta. Pahin väsymys ja laaja-alaiset tuki- ja liikuntaelinoireet olivat väistyneet. Ajankohtaisesti pahimpina oireina olivat vasemman lavan seudun jatkuva särky/epämiellyttävä tuntemus sekä jalkapohjien arkuus, joka prvosoitui kylmästä. Suu oli edelleen melko kuiva. A oli pystynyt ulkoilemaan, käymään kaupassa, hoitamaan kevyitä arkiaskareita ja tekemään kevyitä huoltotöitä. Vastaanotolla lääkäri arvioi, että lavanseudun tuntemus vaikutti toiminnalliselta ongelmalta. Lääkäri pyysi vastaanotolle fysioterapeutin, joka ohjasi A:lle muutaman pumppaavan yläraajaliikkeen, joiden jälkeen lavan seudun tuntemus helpotti selvästi ja pysyi lähes oireettomana vastaanottoajan loppuun. Lääkäri kävi A:n kanssa läpi dysautonomian mekanismia. Lääkäri totesi kyseessä olevan monitekijäinen tilanne, jossa on mukana autonomisen hermoston oireilua, johon keskushermoston säätely vaikuttaa. Autonomisen hermoston toimintaan voidaan vaikuttaa psykofyysisellä kuntoutuksella ja tarvittaessa oireenmukaisella lääkityksellä. Lavan seudun tuntemuksia ja muun tuki- ja liikuntaelinten oireilua voitaisiin helpottaa pumppaavilla liikkeillä. Oxiklorin-lääkitys tauotettiin.

4.10.2023 päivätyn reumatautien lääkärin tekstin mukaan A kertoi, että hänen vointinsa oli ollut kesällä parempi, mutta syksyn myötä oireet olivat taas pahentuneet. A oli ollut väsyneempi. Lääkäri arvioi, ettei long covid -oireyhtymä ollut poissuljettu, vaikka koronavirustaudin sairastamista ei ollut varmistettu.

25.10.2023 päivätyn koronavirusinfektion pitkäaikaisoireiden poliklinikan tekstin mukaan fysioterapeutin ohjaamat liikkeet olivat helpottaneet sähkömäistä kipua ja osin puutuneisuutta etenkin olkapään alueella, mutta lavan seudun epämiellyttävä, jatkuva ja jomottava kipu oli edelleen häiritsevä ja väsyttävä. Lääkäri ja A keskustelivat mekanismeista, jotka vaikuttavat ylläpitävästi oireisiin, sekä siitä, miten tähän voidaan vaikuttaa. Pitkittynyt tilanne ja liikkumattomuus lavan ja olkapään seudulla vaikuttivat osaltaan pehmytkudoksen toimintahäiriöön, koska liike oli ollut pitkään poikkeava. Hermoston herkistyminen voimisti kiputuntemusta. Kyseessä oli todellinen biologis-fysiologinen ilmiö, jossa hermoston säätelymekanismit olivat poikkeavia. Lääkäri totesi, että tärkein hoito on palauttaa lavan ja yläraajan toiminta hallitusti fysioterapeuttisin liikkein. Kipukynnystä nostattavat lääkkeet vaimentavat liiallista aistiärsykettä. Lääkäri kannusti A:ta vielä kertaalleen kokeilemaan Noritren-lääkitystä ja varamaan aikaa säännöllistä kuntoutusta varten.

5.3.2024 päivätyn kuntoutustutkimuspoliklinikan tekstin mukaan lääkäri totesi, että A:lla ilmennyt raajojen etäisten osien tuntomuutos ja neuropaattistyyppinen kipu kuvautuivat ohutsäieneuropatiatyyppisenä ja etteivät A:lle tehdyt tutkimukset täysin poissulkeneet ohutsäieneuropatian mahdollisuutta. A:n oirekuvassa oli jonkin verran mukana aistiärsykeherkkyyttä, mutta ei kovin laajasti autonomisen hermoston toiminnan häiriön piirteitä. Lääkäri ehdotti, että A kokeilisi vielä Gabapentin-lääkettä, jota hänelle oli jo aiemmin kirjoitettu.

5.6.2024 päivätyn toimintaterapian yhteenvedon tekstin mukaan A:n yläraajojen motoriikka oli testaten sujuvaa. Puristus- ja nipistysvoima oli osin hieman heikompi oikealla puolella. A kertoi, että ajankohtaisesti merkittävimmät oireet olivat lavan seudun kipu ja käden käytön vaikeus vasenvoittoisesti, raajojen särky, raajojen kylmänherkkyys sekä raajojen ja lapojen seudun väsyvyys. A:n mukaan oireet olivat selvästi lievittyneet vuoden aikana. Lämpö helpotti oireita, kun taas kylmä voimisti niitä. A käytti lämmittäviä hanskoja ja villasukkia, jotka helpottivat toimimista.

16.8.2024 päivätyn kuntoutustutkimuspoliklinikan loppulausunnon mukaan kuntoutustutkimuspoliklinikan jatkojakso oli toteutunut ajalla 5.2.—16.8.2024. Lääkäri viittasi 5.3.2024 arviointiin ohutsäieneuropatiaepäilystä ja totesi, ettei sitä ollut pystytty varmentamaan kuntoutustutkimuksen aikana tehdyillä testeillä. Lisäksi A:lle oli tehty 9.4.2023 vasemman olkanivelen ultraäänitutkimus ja 27.5.2024 olkanivelen magneettitutkimus, joissa oli todettu ylemmän lapalihas- ja lavanaluslihasjänteeseen painottuvat kiertäjäkalvosinoireyhtymän muutokset. Koronavirusrokotteen saamiseen yhdistettäviä tekijöitä, kuten kiinnikkeitä tai arpimuutoksia, ei ollut todettu.

19.8.2024 päivätyn työterveyslääkärin tekstin mukaan A kertoi, että hän käveli muutaman kilometrin matkoja. A:lla oli jalkapohja- ja alaraajakipuja. Seisominen ja tuolissa istuminen tuntuivat epämiellyttäviltä. A:n arki oli rajoittunutta. A vietti paljon aikaa levossa. A:lla oli jatkuvasti kuumeenkaltaista oloa, vaikka hänellä ei ollut lämpöä.

20.8.2024 päivätyn pitkittyneiden oireiden kuntoutuspoliklinikan tekstin mukaan A:n narratiivi oli edelleen hyvin vahvasti rokotehaittakeskeistä, yhteiskuntaan pettynyttä ja ulkoistavaa, minkä todettiin haittaavan A:n toipumista. A ilmaisi, ettei hän aio mennä töihin ennen kuin on saanut korvausta kokemastaan rokotehaitasta. Kirjauksen tehnyt fysiatri keskusteli A:n kanssa anteeksiannon hyödyistä A:n oman hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta ja vääryyden kokemusten käsittelemisestä ammattilaisen kanssa, jotta A voisi mennä elämässä eteenpäin. A totesi, että jokaisella on varaa valita. Fysiatri totesi, että tämän perusteella voisi ajatella, että A:n päätös pysyä nykynarratiivissa palvelee hänen omaa etuaan, ja A oli sanonut asian olevan niin. Fysiatri totesi, etteivät kuntoutustoimenpiteet olleet A:n kohdalla ajankohtaisia. A kirjattiin ulos poliklinikalta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, johtuvatko A:lla 22.9.2021 lähtien ilmenneet oireet Spikevax-koronavirusrokotteen saamisesta. Lisäksi asiassa on kyse siitä, tuleeko 12.3.2025 maksetulle korvaukselle maksaa viivästyskorko.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Lainkohdan 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. […]

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A:lla 17.8.2021 lähtien ilmennyt oireilu on ollut 22.9.2021 saakka koronavirusrokotteen saamisesta johtuvaa. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle tilapäisen haitan korvausta 1 900 euroa haittaluokan 3 mukaisesti. Erimielisyys koskee sitä, onko A:lla 22.9.2021 lähtien ilmennyt oireilu todennäköisessä syy-yhteydessä Spikevax-koronavirusrokotteen saamiseen.

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A sai 12.8.2021 koronavirusrokotteen Spikevax-valmisteella. Koronavirusrokotteen saamisen jälkeen A:lle kehittyi normaaleja rokotusreaktioon sopivia oireita, jotka menivät ohi muutamassa päivässä. 17.8.2021 vasemman yläraajan rokotusalueella ilmeni ihottumaa, turvotusta ja kipua. Vasemmassa kainalossa todettiin suurentuneita ja kivuliaita imusolmukkeita. Ihottuma ohittui 26.8.2021 mennessä. 22.9.2021 vastaanotolla A kertoi vasemman lavan alla jo useamman päivän ilmenneestä kivusta, joka oli estänyt työnteon. A:lle kehittyi nopeasti etenevä sekä aaltoileva oirekuva, johon kuului lavan seudun kivun lisäksi muun muassa vasemman käden puutumista. Vastaanottokäynnillä 22.10.2021 ei enää todettu suurentuneita imusolmukkeita. Marraskuussa 2021 A kertoi, että oireilua oli alkanut ilmetä myös oikeassa yläraajassa. Huhtikuussa 2022 A kertoi, että hänellä oli kolotusta ympäri kehoa, mutta vasen käsi oli hankalin. Toukokuussa 2022 A kertoi, että merkittävimmät oireet olivat jaloissa ja käsissä tuntuva pistely, puutuminen, kolotus sekä kylmä-, kuuma- ja kosketusherkkyys. A:lle tehtiin laajasti tutkimuksia, muun muassa ENMG-hermoratatutkimus ja ihobiopsia, mutta niissä ei todettu A:n oireita selittäviä löydöksiä. Toukokuussa 2023 A:n kerrottiin hyötyneen kortisonilääkityksestä. A:lle oli tehty kolme kertaa SSA-vasta-ainetesti, jonka tulos oli ollut kaikilla kerroilla lievästi positiivinen. Kesäkuussa 2024 A kertoi, että oireet olivat selvästi lievittyneet viimeisen vuoden aikana, mutta etteivät ne olleet kuitenkaan täysin ohittuneet.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on maksanut riittävän tilapäisen haitan korvauksen A:lla Spikevax-koronavirusrokotteen saamisen jälkeen ilmenneestä lyhytaikaisesta oireilusta. Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, ettei A:lla ilmennyt pitkittynyt, moninainen ja sijainniltaan vaihteleva oireisto sovi Spikevax-koronavirusrokotteen aiheuttamaksi. Lautakunta katsoo, ettei A:n pitkittynyt oireisto ole todennäköisessä syy-yhteydessä koronavirusrokotteen saamiseen.

A on lisäksi esittänyt, ettei vakuutusyhtiö ole suorittanut 12.3.2025 maksamaansa korvausta vakuutussopimuslain 70 §:n mukaisessa kuukauden määräajassa, jolloin korvaukselle tulee maksaa viivästyskorkoa. A kertoo ratkaisusuosituspyynnössään, että hän toimitti korvausten perusteena olevia kuluja koskevat tositteet vakuutusyhtiölle sähköpostitse jo 3.1.2022. Vakuutusyhtiö puolestaan kertoo, että se on vastaanottanut pyydetyt tositteet vasta 26.2.2025.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asioiden käsittely lautakunnassa perustuu kirjalliseen asiakirja-aineistoon. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutusyhtiö on vastaanottanut korvausten maksamiseksi tarvittavat asiakirjat 26.2.2025. Koska 12.3.2025 korvaus on maksettu alle kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiö on vastaanottanut vakuutussopimuslain 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat, ei vakuutusyhtiöllä ole vakuutussopimuslain 70 §:ssä säädettyä velvollisuutta viivästyskoron maksamiselle.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila