Tapahtumatiedot

Asunto-osakeyhtiön osakas oli haastanut asunto-osakeyhtiön hallituksen ja isännöitsijätoimiston oikeuteen virheellisen isännöitsijäntodistuksen antamisen vuoksi. Asukkaan mukaan hän ei ole voinut virheellisen isännöitsijäntodistuksen vuoksi myydä asuntoaan, mistä on aiheutunut hänelle taloudellista vahinkoa. Vahingosta on ilmoitettu 18.2.2020 vakuutusyhtiöön varallisuusvahinkotapauksena sekä oikeusturvavahinkona. Vakuutusyhtiö on katsonut, että asukkaan isännöitsijätoimistoon lähettämät viestit 25.9.2018, 1.10.2018 ja 5.10.2018 ovat antaneet vakuutuksenottajalle riittävän yksilöidyn selvityksen siitä, minkälainen korvausvastuu vakuutuksenottajalle voi aiheutua. Koska vahinkoilmoitus on tehty 18.2.2020, asia on vanhentunut.

Asiakkaan valitus

Isännöitsijätoimisto pyytää Vakuutuslautakunnan näkemystä, onko vakuutusyhtiön korvauspäätös siltä osin oikein, että vahinkoilmoituksen teko on vanhentunut ja voidaanko asukkaan viestiä pitää todellisena vakuutusehtojen mukaisena hetkenä, jolloin vahinkoilmoitus olisi pitänyt tehdä.

Tapahtumainkulku
Kun asiakas on viestinyt isännöitsijätoimiston suuntaan 25.9.2018 ja 1.10.2018, on isännöitsijätoimisto vastannut asukkaan lähettämään viestiin 5.10.2018 selittämällä, että isännöitsijäntodistuksen tiedot on saatu hallitukselta ja taloyhtiön säännösten mukaan isännöitsijäntodistuksen muuttaminen vaatii hallituksen päätöksen.

Tämän jälkeen asukas on riidellyt hallituksen kanssa isännöitsijäntodistuksesta. Hallitus on kiistänyt isännöitsijäntodistuksen virheellisyyden. Ensimmäinen kerta, kun asukkaan ensimmäisten viestien jälkeen asia on koskettanut isännöitsijätoimistoa, on kun isännöitsijätoimisto on saanut samalla taloyhtiön hallituksen kanssa haastehakemuksen 17.5. 2019. Asia on päätynyt oikeuteen, jossa hallitus on kiistänyt edelleen isännöitsijäntodistuksen virheet, kunnes hallitus on päässyt asukkaan kanssa sovintosopimukseen vuonna 2024. Asia on isännöitsijätoimiston osalta aktivoitunut vasta tämän jälkeen 2024.

Asukkaan kirjelmöinti
Vakuutusyhtiö vetoaa päätöksessään asukkaan vuonna 2018 lähettämiin viesteihin, joissa asukas toteaa asuntonsa myynnin olevan mahdotonta virheellisen isännöitsijäntodistuksen takia ja pyytää korjaamaan tämän virheen viikon sisällä. Tämän jälkeen on maininta vahingonkorvausvaateesta, mikäli virheitä ei korjata. Isännöitsijätoimisto on vastannut asukkaalle 5.10.2018. Vastauksessaan isännöitsijätoimisto toteaa, että isännöitsijätoimisto ei voi muokata hallituksessa hyväksyttyä isännöitsijäntodistusta ilman hallituksen hyväksymistä. Kaikki tiedot taas on merkitty isännöitsijäntodistukseen sellaisenaan, kuin ne on isännöitsijätoimistolle ilmoitettu.

Tällä vastauksella vastuu isännöitsijäntodistuksesta ja sen sisällöstä on siirtynyt kokonaan hallitukselle, jolloin ei ole ollut oletettavaa, että asia enää koskisi isännöintiä. Kyseessä on ollut normaali reklamaatioon vastaaminen. Asukas onkin tämän jälkeen lähtenyt haastamaan hallitusta asiasta.

Asukkaan viestissä viitataan saamatta jääneeseen asunnon myyntivoittoon, mistä ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä. Viestissä myyntivoitosta puhutaan spekulatiivisesti eikä mihinkään konkreettiseen, todelliseen summaan viitaten. Yhtenä osoituksena siitä, että tätä ei ole voitu tuossa vaiheessa pitää vahinkotapahtumana, on se, että tilanne olisi voinut kääntyä niinkin, että asunnosta olisi saatu se hinta, mitä on pyydetty tai jopa enemmän, kerran kyseessä on arvokohde. Täten tässä tilanteessa - minkä varmasti vakuutusyhtiökin myöntää - että vaatimuskirjeessä kyse ei ole ollut mistään todellisesta taloudellisesta menetyksestä tai sen vaarasta.

Kun esitettyyn reklamaatioon on kyetty vastaamaan niin, että asian on kuviteltu olevan kunnossa, ei tuossa vaiheessa ole ollut objektiivisesti ajatellen pelkoa, että asia enää koskettaisi isännöitsijätoimistoa. Vastaus itsessään osoittaa isännöitsijätoimiston tilanteen siinä, ettei isännöitsijätoimisto voi ilman hallituksen lupaa mennä muuttamaan mainittuja asiakirjoja ja asian ratkaisumahdollisuudet ovat toisella taholla kuin isännöitsijätoimistolla. Tämä vastaus lopetti asukkaan yhteydenpidon isännöitsijätoimistoon suuntaan, kun asukas tämän vastauksen jälkeen kääntyi hallituksen puoleen. Täten on perusteltua ollut olettaa, että asia on omalta osalta kunnossa ja riita-asia tullaan ratkaisemaan hallituksen ja asukkaan välillä ja isännöitsijätoimisto tulee siten kirjoittamaan tulevan isännöitsijäntodistuksen annettujen ohjeiden mukaan, mihin asianosaiset neuvotteluissaan sitten päätyvätkään.

Vakuutusyhtiö vetoaa siihen, että tietoisuuden edellytyksenä ei ole tarkka tieto rahamäärästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoituu. Jos tarkka rahamäärä ja tietoisuus korvausvastuun realisoitumisesta ei ole selvä, pitäisi kuitenkin kolmannen kohdan täyttyä eli tuottamuksen ja syyn taloudelliseen vahinkoon olla selkeästi sillä taholla, jolta korvausta vaaditaan, jotta vahinkoilmoitusta olisi mielekästä tehdä. Tämä osallisuus mahdollisen vahingon syntyyn on tärkeä seikka arvioitaessa sitä, voiko korvausvastuu todella realisoitua tulevaisuudessa ja kohdistua vakuutuksenottajaan.

Isännöitsijätoimiston vastauksen on antanut lakimies, mutta kyseessä on isännöitsijätoimiston palveluksessa oleva henkilö, ei erillinen ulkopuolinen asiamies, mikä olisi palkattu tässä tapauksessa auttamaan tarvittaessa jopa oikeudessa asti. Lakimiehen titteli allekirjoituksena on usein esimerkiksi reklamaatiotilanteessa parempi kuin isännöitsijän, joten on vain järkevää, että isännöitsijätoimiston lakimies on allekirjoittanut isännöitsijätoimiston vastauksen.

Vakuutuksenottaja on saanut haasteen 17.5.2019 ja tehnyt vahinkoilmoituksen 18.2.2020. Tämä ajanjakso on vuoden ilmoittamisajan sisällä. Vakuutuksenottaja katsoo, että näin menetellen se on ilmoittanut vahingosta määrätyssä ajassa, sillä haaste on ollut ensimmäinen konkreettinen ilmoitus siitä, että isännöitsijätoimistolta vaaditaan korvausta. Vakuutuksenottaja on katsonut asiaa lakimiehen kanssa ja keskittynyt haasteeseen ja tämän jälkeen tehnyt vahinkoilmoituksen.

Tässä haasteessa on huomioitava se seikka, että haastajan ensisijainen haasteen kohde oikeudessa on ollut taloyhtiön hallitus – mistä kertoo se, että riita-asian alkuvaiheessa asukas on keskittynyt oikeudessa taloyhtiön hallituksen kanssa riita-asian ratkomiseen – ja toissijaisesti isännöitsijätoimisto, mikä on haastettu oikeuteen varmuuden vuoksi. Isännöitsijätoimiston kanssa asia on aktivoitunut vasta, kun asukas on saanut asian sovittua taloyhtiön hallituksen kanssa hovioikeuden jälkeen.

Ehtokohdat
Asiaan sovellettavat vakuutuksen ehtokohdat viittaavat tilanteeseen, jossa vaatimus, mikä vakuutuksenottajalle esitetään, on selkeä ja täsmällinen. Tässä tilanteessa väitetty taloudellinen vahinko on ollut koko riidan ajan spekulatiivinen, sillä mitään selkeää todistusta ei ole missään vaiheessa esitetty, että tästä virheellisestä isännöintitodistuksesta olisi tullut todellista taloudellista tappiota ja mikä se olisi ollut määrältään. Myös alkuvaiheen uhkaus korvausvaateen nostamisesta on ollut alkuvaiheessa tyyliltään ”ilmaan heitetty” eikä tätä varsinaisesti ole voitu pitää todellisena korvausvaateena, mikä olisi yksilöity tai edes millään tasolla selkeä. Täten toiselle aiheutettu puhdas varallisuusvahinko sekä vakuutusehtojen mukainen ”yksilöity vaade”  -kohta eivät periaatteessa ole täyttyneet, joten siltä osin vakuutusehdotkaan eivät puolla vahinkoilmoituksen tekoa vuoden 2018 aikana.

Johtopäätökset
Kun reklamaatioon on pystytty vastaamaan tyhjentävästi, asukas on kääntynyt hallituksen puoleen, ja asia on isännöitsijätoimiston osalta jatkunut hiljaiselona. Tämä on ollut suurena tekijänä sille, ettei vahinkoilmoitusta ole tehty vuoden 2018 aikana. Ottaen huomioon, että isännöintityössä kohdataan usein uhkauksia erilaisista korvausvaateista, ei tässä tilanteessa ole nähty tuolla hetkellä todellisen korvausvaatimuksen uhkaa. Se mikä on paljastanut, ettei asia olekaan ohi, on 17.5.2019 isännöitsijätoimistolle tullut haaste. Tämä on saanut isännöitsijätoimiston vasta tajuamaan, että esitetty vaatimus on jatkanut elämistään. Tämän jälkeen on vahinko ilmoitettu 18.2.2020 vakuutusyhtiöön.

Näillä perusteilla isännöitsijätoimisto katsoo, että vahinkoilmoitus on tehty vuoden sisällä siitä, kun todellinen tieto siitä, että asukkaalta voi todella tulla korvausvaade.

Vakuutusyhtiön vastine

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vahinkoilmoitus on tehtävä vakuutusyhtiölle välittömästi ja viimeistään yhden (1) vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija on saanut tietää vastuuvakuutuksen voimassaolosta ja yksilöidystä korvausvaatimuksesta. Jos vahinkoilmoitusta ei tehdä vakuutusyhtiölle edellä mainituissa määräajoissa, korvauksenhakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusehdot tai vakuutussopimuslaki eivät edellytä varmuutta korvausvastuun syntymisestä tai tietoa tarkasta rahamäärää ennen vahinkoilmoituksen tekemistä. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellyttää vastuuvakuutuksessa sitä, että vakuutettu tai muu vakuutuskorvauksen hakija on saanut olennaiset tiedot vahinkoseuraamuksesta ja vahingonkorvausvastuun perusteista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että hänelle esitetään riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kyseessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa. Tietoisuuden edellytyksenä ei ole tarkka tieto korvausvaatimuksen rahamäärästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoituu. (FINE-060153 (2023), FINE-017066 (2019), FINE-012096 (2018) sekä VKL 636/15 (2016))

Vakuutusyhtiö toteaa, että lausuntopyynnössä esitetyt väitteet korvausvaatimuksen tai tietoisuuden edellytyksistä ovat perusteettomia. Lausuntopyytäjän väite siitä, että asian on kuviteltu olevan kunnossa tai ettei objektiivisesti ajatellen ollut pelkoa siitä, että asia enää koskettaisi vakuutuksenottajaa eivät ole riittävä peruste sille, että vahinkoilmoitusta ei tulisi tehdä. Lisäksi väite siitä, että asunnon myyntivoitosta ei ole esitetty minkäänlaista todistusta tai siitä, ettei reklamaatiossa esitetä todellista summaa ei ole peruste vahinkoilmoituksen tekemättä jättämiselle.

Vakuutuksenottajalle osoitetussa 25.9.2018 päivätyssä vaatimuskirjeessä todetaan muun muassa, että vakuutuksenottaja on antanut virheellisen isännöitsijäntodistuksen ja toimintakertomus sisältää lukuisan määrän virheellisyyksiä ja laittomuuksia kuten yhtiökokouksessa asukas on jo maininnut. Lisäksi kirjeessä todetaan, että edellä olevat virheet on tehty tahallisesti, tietoisesti sekä jatketulla tuottamuksella ja virheet tulisi korjata välittömästi kyseisen viikon aikana. Kirjeessä asukas uhkaa nostaa vahingonkorvauskanteen todella mittavasta taloudellisesta vahingosta (kyseessä arvotalo). Asukkaan toisessa 1.10.2018 päivätyssä vaatimuskirjeessä yksilöidään tarkemmin vakuutuksenottajan virheitä. Kirjeessä tuodaan esiin, että varsinaisessa yhtiökokouksessa 2018 asukas on jo esittänyt toimintakertomuksen olevan laiton sekä kertonut miltä osin se ei vastaa yhtiöjärjestystä ja asunto-osakeyhtiölakia. Vakuutusyhtiöllä ei ole tarkempaa tietoa siitä, onko varsinaisessa yhtiökokouksessa esitetty jo suullinen korvausvaatimus. Tältä osin vakuutusyhtiö toteaa, että kirjallinen vaatimus ei ole myöskään tietoisuuden edellytys. 1.10.2018 päivätyssä kirjeessä asukas on luetellut tarkemmin ja yksilöinyt Isännöitsijäntodistuksen virheet ja korostanut, että virheiden seurauksena taloudelliset vahingot tulevat olemaan mittavat. Asukas uhkaa edelleen vakuutuksenottajaa vahingonkorvauskanteella, jos virheitä ei korjata.

Vakuutuksenottaja on vastannut lakimiehen avustuksella vaatimuksiin 5.10.2018. Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutuksenottajan 5.10.2018 päivätty vastaus lakimieheltä osoittaa, että vakuutuksenottaja oli tullut tietoiseksi siihen kohdistuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta. 5.10.2018 päivätyssä vastauksessa vakuutuksenottaja on arvioinut vahingonkorvausvastuunsa perusteita kiistämällä vaatimuksen.

Edellä mainituin perustein on selvää, että 17.5.2019 päivättyä haastetta ei voida pitää ensimmäisenä korvausvaatimuksena. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että vakuutuksenottaja ei ole edes haasteen saatuaan tehnyt vahinkoilmoitusta, vaan vahinkoilmoitus on tehty vasta 18.2.2020.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että 25.9.2018 ja 1.10.2018 päivätyt kirjeet ovat sisältäneet riittävän yksilöidyn selvityksen siitä, millainen korvausvastuu vakuutuksenottajalle on mahdollisesti syntymässä, ja siten vakuutuksenottaja on saanut tiedon mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan viimeistään 1.10.2018. Näin ollen, vahinkoilmoitus olisi tullut tehdä vakuutusyhtiölle viimeistään 1.10.2019. Jos vahinkoilmoitus olisi tehty välittömästi tai edes vuoden määräajassa, vakuutuksenantajalla olisi ollut vaikutusmahdollisuus riita-asiaan ja sen seurauksena aiheutuviin ja jo siihen mennessä aiheutuneisiin kuluihin.

Asiakas toteaa edelleen, että vahinkoilmoituksen tekemiseksi tuottamuksen pitäisi olla selvillä. Vakuutusyhtiö toteaa, että kun vakuutusyhtiö on saanut vakuutetulta vahinkoilmoituksen ja selvityksen vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta, vakuutusyhtiö selvittää, onko vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollinen.

Vahingonkorvausvelvollisuus ei siten tarvitse olla selvillä vahinkoilmoitusta tehdessä eikä meklarin tai vakuutuksenottajan tai vakuutuksenottajan asiamiehen/lakimiehen ole tällaista arviota tarpeen tehdä. Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjojen (HE 63/2009 vp) mukaan tiedon saaminen vakuutuksen voimassaolosta ja vakuutustapahtumasta vastaa tietoa mahdollisuudesta saada korvausta. Vakuutusehdot ja vakuutussopimuslaki ei siten edellytä varmuutta korvausvastuun syntymisestä ennen vahinkoilmoituksen tekemistä. Näin ollen, lisäkirjelmässä esitetyt edellytykset vahinkoilmoituksen tekemiselle mm. vahingon keskeneräisyys, tuottamusperusteen puuttumiseen tai korvausvastuun realisoituminen ovat perusteettomia.

Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjojen mukaan korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta eli ilmoitukselle ei ole määrämuotoa. Säännös on otettu lainkohtaan selvyyden vuoksi, sillä tarkempi vaatimus tai näyttö vastuusta voi vaatia aikaa vieviä selvityksiä. Jos vahinkoilmoitus jätetään säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantaja ei voi vedota vanhentumiseen, vaikka täsmennetty lopullinen korvausvaatimus esitetään myöhemmin.

Vakuutussopimuslaki velvoittaa vastaanottamaan vahinkoilmoituksen, vaikka vahinkoilmoitusvaiheessa ei olisi tietoa vahingonkorvausvastuun realisoitumisen todennäköisyydestä. Näin ollen, vahingonkorvausvastuun realisoitumisen epätodennäköisyyttä ei voida myöskään pitää hyväksyttävänä perusteena vahinkoilmoituksen tekemättä jättämiselle.

Vahinkoilmoituksen tekemättä jättäminen vahinkohistorian huonontumisen tai vakuutusmaksun nousun vuoksi ei ole hyväksyttävä peruste ilmoittamatta jättämiselle. Vahinkohistoria on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joita vakuutusyhtiöt käyttävät määrittäessään riskejä. Lisäksi vahinkoilmoituksen jälkeen vakuutusyhtiö voi vaikuttaa esimerkiksi riitelystä aiheutuvien kulujen syntymiseen tai suosittaa sovintoneuvotteluja suuremman vahinkomäärän välttämiseksi.

Vastuuvahinkoilmoitus on saapunut vakuutusyhtiöön vasta 18.2.2020, joten vahinkoilmoitusta ei ole tehty vuoden (1) kuluessa siitä, kun korvauksenhakija on saanut tietää yksilöidystä korvausvaatimuksesta. Koska vahinkoilmoitusta ei ole tehty vakuutusyhtiölle vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa, korvauksenhakija on menettänyt oikeutensa korvaukseen.

Korvausvastuu ja korvauksen määrä
Vakuutusyhtiö ei ole arvioinut tarkemmin vakuutuksenottajan korvausvastuuta tai korvattavia oikeudenkäyntikuluja, koska korvauspäätöksessä on katsottu, että korvausoikeus on vanhentunut.

Jos vakuutuslautakunta katsoo vastoin vakuutusyhtiön näkemystä, että korvausoikeus ei ole vanhentunut, vakuutusyhtiö varaa mahdollisuuden ottaa tarkemmin kantaa vahingon korvattavuuteen tai mahdollisten oikeudenkäyntikulujen korvattavuuteen. Vahingon korvattavuutta ja korvauksen määrää rajoittaa korvausrajoitukset, vakuutuskirjalla erikseen määritelty vakuutusmäärä ja omavastuuosuus.

Yhteenveto
Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukainen. Valituksessa esitetty ei tuo asiaan mitään sellaista uutta selvitystä tai perustetta, jonka perusteella ratkaisua olisi muutettava.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko isännöitsijätoimisto tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki (543/1994)

73 § Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen

Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Vastuuvakuutusten yhteiset ehdot

5.1 Vahingosta ilmoittaminen

Vahinkoilmoitus on tehtävä [vakuutusyhtiölle] välittömästi ja viimeistään yhden (1) vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija on saanut tietää vastuuvakuutuksen voimassaolosta ja yksilöidystä korvausvaatimuksesta.

Vahinkoilmoitus on joka tapauksessa tehtävä kolmen (3) vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta vahingonkärsineelle.

Vastuuvakuutusturvan päätyttyä on vahinkoilmoitus tehtävä viimeistään kahdentoista (12) kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymispäivästä.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Asiassa on olennaista se, mistä hetkestä lukien vakuutuksenottaja on ollut tietoinen vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Toisin sanoen on arvioitava, onko vakuutuksenottaja tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta silloin, kun asukas on ilmoittanut reklamaatiokirjeissään isännöitsijäntodistuksessa olevista virheistä ja mahdollisesta korvausvaatimuksestaan isännöitsijätoimistoa kohtaan.

Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (FINE-012096) katsonut, että tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellyttää vastuuvakuutuksessa sitä, että vakuutettu tai muu vakuutuskorvauksen hakija on saanut olennaiset tiedot vahinkoseuraamuksesta ja vahingonkorvausvastuun perusteista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että hänelle esitetään riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kyseessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa. Tietoisuuden edellytyksenä ei ole tarkka tieto korvausvaatimuksen rahamäärästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoituu.

Arvioitavana olevassa tapauksessa asunto-osakeyhtiön osakas on 25.9.2018 lähettänyt isännöitsijätoimistoon kirjeen, jossa on tuotu esiin isännöitsijäntodistuksessa olevia virheitä sekä se, että virheistä on huomautettu jo useaan otteeseen aiemmin. Lisäksi kirjeessä on kerrottu, että osakkaan asuinhuoneiston myyminen on virheiden vuoksi mahdotonta ja ellei virheitä korjata, isännöitsijätoimistoa vastaan tullaan nostamaan vahingonkorvauskanne. Osakas on 1.10.2018 lähettänyt toisen kirjeen, jossa isännöitsijäntodistuksen virheet on käyty yksityiskohtaisesti läpi. Edelleen kirjeessä todetaan, että aiheutuneet vahingot tulevat olemaan mittavat ja jollei virheitä korjata, osakas tulee nostamaan vahingonkorvauskanteen isännöitsijätoimistoa kohtaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että osakkaan lähettämässä reklamaatiokirjeissä tuodaan esiin vahingonkorvausvaatimuksen peruste yksityiskohtaisesti läpi. Laissa tai säännöstä koskevissa esitöissä (HE 63/2009 vp) ei oteta kantaa siihen, edellyttääkö tietoisuus vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta myös sitä, että mahdollinen vahingonkorvausmäärä esitetään edes arviona. Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (VKL 636/15) katsonut, että vahingonkorvausvaatimuksen rahamäärää ei ollut tarvinnut ilmoittaa, koska osapuoli oli tullut reklamaatiokirjeen perustella tietoiseksi siihen kohdistetusta, mahdollisia ylimääräisiä veroja koskevasta vahingonkorvausvaatimuksesta. Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa osakkaan vahingonkorvausvaatimus on perustunut siihen, ettei hän ole pystynyt myymään taloaan.

Vakuutuslautakunta katsoo, että isännöitsijätoimisto on osakkaan 25.9.2018 ja 1.10.2018 lähettämillä reklamaatiokirjeillä tullut tietoiseksi vakuutussopimuslain 73 §:n edellyttämällä tavalla vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Koska korvausvaatimus oli tehty yli vuoden kuluttua siitä, kun vakuutuksenottaja tuli tietoiseksi vahingonkorvausvastuustaan, ei vakuutusyhtiöllä ole korvausvelvollisuutta korvausoikeuden vanhentumista koskevan lainkohdan perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Haapasaari
Jyrä
Malmberg
Räty-Ivanov